Oman osamme tekeminen onnellisen perhe-elämän edistämiseksi
”Rakastakoon . . . kukin teistä henkilökohtaisesti vaimoaan niin kuin itseään; vaimolla taas tulee olla syvä kunnioitus miestään kohtaan.” – Ef. 5:33.
1, 2. Mikä on haluttavaa ja mikä vältettävää avioliitossa, ja keiden puoleen monet kääntyvät saadakseen apua?
ONNELLINEN avioliitto! Kukapa ihminen, joka astuu tähän Jumalan asettamaan järjestelyyn, ei haluaisi onnea? Tässä epätäydellisessä, surujen täyttämässä maailmassakin on niitä, jotka ovat kyenneet löytämään tosi onnellisuutta avioelämästä. He ovat voineet välttää jakaumia, pulmia ja sydänsuruja, jotka ovat niin yleisiä maailmassa nykyään. Mutta miten? Noudattamallako niiden monien avioliittoneuvojien ohjeita, joiden suuresti vaihtelevia mielipiteitä julkaistaan kaikkialla nykyään?
2 Viisas mies kirjoitti vuosisatoja sitten: ”Paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua”, eikä totisesti näy olevan loppua myöskään avioliittoa ja sitä sivuavia aiheita käsittelevien kirjojen tekemisellä. (Saarn. 12:12) Psykologit, psykiatrit ja muut lääkärit esittävät monenlaisia, usein vastakkaisia mielipiteitä siitä, mitä ihmiset voivat tehdä elääkseen onnellisessa avioliitossa. Sanoma- ja aikakauslehdissä on säännöllisesti palstoja, joilla neuvotaan rakkautta kaipaavia. Siitä huolimatta vaikeudet vain lisääntyvät, ja avioliitto- ja avioerotilastot osoittavat, että suuri osa ihmisistä turvautuu joko asumus- tai avioeroon, koska he eivät ole löytäneet onnea. Mutta ne, joilla on pulmia, voivat rohkaistua. Avioliiton Alkuunpanija kertoo, miten jakautuneessa maailmassakin on mahdollista saada tyydyttävää onnellisuutta tässä jumalallisessa järjestelyssä.
3. Mitkä kysymykset tehdään avioliitosta, ja mikä ehdotus esitetään avun lähteestä?
3 Onko sinun avioliittosi onnellinen? Oletko saanut sen ilon, mitä odotit elämäntoverisi kanssa? Jos olet ollut naimisissa monta vuotta, niin ’iloitsetko yhä nuoruutesi vaimosta’? (Sananl. 5:18) Vai onko sinulla pulmia? Jos on, niin haluaisit epäilemättä tuntea sellaisen tietolähteen, joka voisi todella auttaa luotettavin neuvoin. Tietolähde ei voi tietenkään poistaa kaikkia vaikeuksia, joita saatat kokea tässä epätäydellisessä maailmassa, mutta se voi auttaa sinua selviytymään pulmista, ja se osoittaa sinulle, mitä sinä yksilönä voit tehdä parantaaksesi avioliittoasi. Tämä tietolähde on Jumalan sana, Pyhä Raamattu. Sen sivuilta löytyy neuvoja ja ohjeita niiden avuksi, jotka ovat halukkaita elämään sen ohjeitten mukaan. Tarkastelkaamme nyt joitakin nykyisten avioliittojen pulmia ja katsokaamme, miten Jumalan sana voi auttaa selviytymään niistä perhejärjestelyn siunaukseksi. – Ps. 19:8, 9.
JOHTOASEMA
4. a) Mitä monet naiset ajattelevat miehen johtoasemasta avioliittojärjestelyssä? b) Mikä on Raamatun kanta miehen johtoasemaan liittyviin vastuisiin nähden?
4 Yksi arka kohta monille naisille nykyään on miehille suotu valta-asema avioliittojärjestelyssä. Eräitten naisten mielestä se on ”miesten kiihkoilua”, ts. miehen omahyväinen tai liioiteltu mielipide asemastaan naisen yläpuolella olevana päänä. Sanokaamme heti aluksi, että miehen kiihkoilu tai omahyväinen asenne perheessä ei ole Pyhän Raamatun opetusten tuote. Vaikka 1. Mooseksen kirjan 3:16 sanoo, että vaimolla on oleva halu mieheensä ja että mies vallitsisi häntä, niin Raamattu osoittaa selvästi, että Jumalan tarkoitus ei ollut, että nainen olisi orjan asemassa mieheen nähden. Miehen piti sen sijaan olla pään asemassa eli se, jolle on uskottu vaimonsa ja heidän mahdollisesti tuottamansa perheen valvonta. Muinaisten heprealaisten päivinä, joiden heprealaisten historiasta Raamattu kertoo niin paljon, oli jumalisilla henkevillä ja kyvykkäillä vaimoilla paljon toiminta-alaa ja vapautta, samalla kun he olivat alamaisia aviomiespäälleen, ja he olivat onnellisia asemassaan ja siunattuja, kun Jehova Jumala käytti heitä suorittamaan erikoispalveluksia Hänelle. Esimerkkejä Raamatun mainitsemista monista uskollisista vaimoista ovat Saara, Rebekka, Ruut, Hanna, Ester, Elisabet ja Maria, Jeesuksen äiti.
5, 6. a) Miten johtoasema kulkee 1. Korinttolaiskirjeen 11:3:n mukaan? b) Mitä sanovat apostolit Paavali ja Pietari siitä, miten aviomiehen tulee käyttää johtoasemaansa?
5 Pyhän Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset selvittävät paljon sitä johtoasemaa, joka miehellä on avioliittojärjestelyssä. Lukekaamme ensin nämä tiedot, niin voimme sitten paremmin nähdä, miten voimme soveltaa niitä nykyisten avioliittopulmien esiintyessä.
6 Kun etsimme 1. Korinttolaiskirjeen 11. luvun 3. jakeen, niin havaitsemme apostoli Paavalin kirjoittaneen seuraavat sanat Korinton seurakunnalle: ”Tahdon teidän tietävän, että Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.” Hän osoittaa tässä, miten valta kristillisessä seurakunnassa kulkee Jehovalta Kristukselle, miehelle ja naiselle. Mutta miten tätä miehen johtoasemaa tulee käyttää? Me luemme Efesolaiskirjeen 5:28:sta: ”Miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä.” Apostoli Pietari lisää tähän sanoen: ”Te aviomiehet, asukaa jatkuvasti samalla tavoin heidän [vaimojen] kanssaan tiedon mukaan, osoittaen heille kunniaa niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle.” – 1. Piet. 3:7.
7. Mitä jotkut vaimot ajattelevat toisinaan aviomiehestään, ja mitkä kysymykset aviomies voi tehdä itselleen johtoasemansa suhteen?
7 Tämä on siis pyhän hengen neuvo aviomiehille siitä, miten heidän tulee kohdella vaimoaan, jonka suhteen heillä on johtoasema. Se kuulostaa hyvin yksinkertaiselta. Suuri pulma on, että epätäydellisyyden ja synnynnäisen itsekkyyden vuoksi aviomies halutessaan olla perheen pää ei aina osoitakaan välttämätöntä rakkautta ja huomaavaisuutta vaimoaan, tuota heikompaa, kohtaan. Vaimo sanoo usein miehestään, ettei hän tunne miehensä rakastavan häntä ja että hänen miehensä on kiinnostunut vain omasta nautinnostaan ja tyydytyksestään. Aviomiehen täytyy näin ollen kristillisessä seurakunnassa tutkia itseään ja kohdata rohkeasti tosiasiat. Kysy itseltäsi: Rakastanko minä vaimoani niin kuin itseäni? Osoitanko minä hänelle kunnioitusta niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle? Vai olenko ollut kiinnostunut vain itseni tyydyttämisestä ja siitä, mitä minä haluan? Otanko huomioon hänen tarpeensa ja toiveensa? Kun on tehtävä ratkaisuja, niin kallistanko korvani kuuntelemaan häntä vai teenkö kaikki ratkaisut välittämättä mistään toiveista, joita hänellä saattaa olla?
8, 9. Millä aloilla aviomies voi harkita, miten hän käyttää johtoasemaansa?
8 Tarkastelkaamme joitakin aloja, joilla oikean johdon puute aiheuttaa pulmia, jotka vähentävät avioliiton onnellisuutta. Voi olla, että sekä miehellä että vaimolla on kristillinen toivo ja että he ovat antautuneita, kastettuja Korkeimman Jumalan Jehovan palvelijoita. Pidätkö sinä aviomiehenä tärkeänä sitä, että et omista aikaasi ainoastaan omille sukulaisillesi, vaan myös vaimosi sukulaisille? Vai pilaatko sinä tilanteen, kun vaimosi sukulaisia tulee vierailulle tai kun käyt heidän luonaan? Oletko yhtä huomaavainen vaimosi omaisia kohtaan kuin toivot vaimosi olevan sinun omaisiasi kohtaan siinä määrin kuin se on olosuhteissasi mahdollista?
9 Entä yhteiset rentoutumisajat? Tekeekö perhe aina niin kuin sinä haluat tehdä? Neuvotteletko vaimosi kanssa siitä, mitä hän saattaisi haluta tehdä, sen sijaan että teet omavaltaiset ratkaisut? Ajattelehan, miten mieluista olisi, että mies ja vaimo istuutuisivat yhdessä suunnittelemaan, missä viettäisivät muutamia lomapäiviä, sen sijaan että aviomies käyttäisi valtaansa ja tekisi ratkaisun neuvottelematta vaimonsa kanssa.
10. Mitä kristityn aviomiehen tulisi pitää mielessään lastenkasvatuksesta?
10 Harkitse myös, miten perheen päänä oleminen soveltuu lastenkasvatukseen perheessä. Jätätkö sinä aviomiehenä kaiken lastesi kurittamisen perheessä vaimollesi? Kun lapset tekevät hyvin, niin ovatko he sinun lapsiasi, ja kun he eivät tee niin hyvin, niin ovatko he hänen lapsiaan? Jos lasten kasvattamisessa ponnistellaan yhdessä, niin kuinka paljon enemmän se lisääkään tosi onnea ja iloa perhejärjestelyssä! Apostoli Paavali kirjoitti efesolaisille: ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta.” (Ef. 6:1) Tästä huomataan, että lasten käsketään totella vanhempiaan, ei vain toista heistä. Efesolaisia neuvottiin edelleen: ”Ja te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” Eräs toinen raamatunkäännös sanoo tässä jakeessa: ”Isät, älkää liikaa oikaisko lapsianne, älkääkä tehkö heille vaikeaksi käskyn tottelemista. Kasvattakaa heitä kristillisellä opetuksella kristillisessä kurissa.” – Ef. 6:4, New Testament in Modern English.
11. Miten jotkut aviomiehet epäonnistuvat johtoasemaa koskevissa asioissa, ja millaisiin valituksiin he antavat vaimolleen aihetta?
11 Eräs seikka, jota kristillisessä huonekunnassa olevan aviomiehen tulee vielä harkita vakavasti, on sen johtoaseman omaksuminen, jonka Jumala on antanut hänelle. Vaimot valittavat monta kertaa, että heidän miehensä vain kieltäytyvät tekemästä ratkaisuja ja jättävät kaiken heille. Se on tietysti toisinaan helpoin menettely, vähimmän vastuksen tie. Mutta, kristityt aviomiehet, se on Jumalan teille antaman vastuun välttelemistä Jehovan edessä! Jumala ja hänen Sanansa vaatii kristittyä aviomiestä ottamaan johdon teokraattisessa asiainjärjestelyssä siihen määrättynä.
12. a) Miksi johtoaseman vastuitten omaksuminen perheessä ei tuota onnellisuutta vaimolle? b) Alentaako tämä hänen asemaansa, ja tekeekö se hänet miestään huonommaksi?
12 Kun aviomies antaa kaiken luisua käsistään, ei tartu ratkaisujen tekoon ja hänen vaimonsa on otettava tämä vastuu, niin seurauksena on onnellisuuden väheneminen. Vaikka jotkut vaimot menettävät miehensä ja heidän on ohjattava perhettä miehen sijasta, niin nainen on ennen kaikkea paljon paremmin varustautunut antamaan naisellista tukea kuin omaksumaan perheen pään osan. Jumala teki naisen siten. Hänet luotiin alussa miehen täydennykseksi, hänen elämäntoverikseen, ja se on onnellisempi osa naiselle. Muistatko, mitä Jehova sanoi, kun miehelle selvisi, että hänellä ei ollut toveria kaikkien muiden maan luomusten joukossa? Kertomus sanoo: ”Ja Herra Jumala sanoi: ’Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva’.” (1. Moos. 2:18) Naisen piti siis olla apu miehelle. Se on korkea asema naisen täytettäväksi. Sananlaskujen kirja puhuu Jeesuksesta ennen hänen ihmiseksi tulemistaan arvonimellä viisaus ja sanoo, että hän oli Jehovan rinnalla ”mestarityöntekijänä”. (Sananl. 8:30, UM) Toimikaa siis, te aviomiehet, vaimonne kanssa pitäen häntä arvostettuna auttajana, neuvotellen hänen kanssaan, tiedustellen hänen mielipidettään ja katsantokantojaan, ja ottakaa sitten johto huonekunnassa suurempia ratkaisuja tehtäessä. Kun teette näin, niin se voi johtaa tosi onnellisuuteen avioliitossa. Tämä ei merkitse sitä, että sinun olisi tehtävä kaikki itse, vaan muista, että huonekuntasi odottaa sinulta, joka olet pää, ohjausta sen suhteen, mitä tulee tehdä ja kenen. Yhdessä toimiminen saa sekä johtoaseman että alamaisuuden koitumaan siunaukseksi avioliitossa.
VAIMON ALAMAISUUS
13. Onko vaimon raamatullinen alamaisuus miehelleen viheliäistä orjuutta? Esitä syyt vastaukseesi.
13 Kun tulemme nyt tähän ehkä hiukan arkaluonteiseen aiheeseen, vaimon alamaisuuteen miehelleen, niin katsokaamme ensiksi, mitä Paavali sanoi Efesoksen seurakunnalle tästä asiasta. Hän sanoi: ”Olkoot vaimot alamaiset miehelleen niin kuin Herralle.” Ja apostoli Pietari kirjoitti: ”Samalla tavoin te vaimot, olkaa alamaiset omalle miehellenne.” (Ef. 5:22; 1. Piet. 3:1) Monille naisille nämä sanat ovat ’taisteluhaaste’ nykyisessä naisasialiikkeen maailmassa. Mutta niin ei tarvitse suinkaan olla. Jos vaimo rakastaa todella miestään ja hänen miehensä täyttää kristitylle aviomiehelle asetetut vaatimukset, joista eräitä käsitellään tässä kirjoituksessa (vaikka emme olekaan tarkastelleet tilanteen kaikkia puolia), niin vaimolle voi olla ilo olla alamainen hänelle. Se ei ole viheliäistä orjuutta. Se on sen sijaan Jumalan hänelle antaman osan toteuttamista, mikä koituu hänen onnellisuudekseen ja ilokseen. Mitä kristitty vaimo voi sitten tehdä, jotta avioliitosta tulisi onnellinen?
14. a) Miksi joidenkuiden vaimojen on vaikea osoittaa raamatullista alamaisuutta miehelleen? b) Miksi Pietarin 1. kirjeen 3:2:ssa oleva Pietarin neuvo soveltuu myös vaimoihin, joilla on uskova aviomies?
14 Se saattaa vaatia vaimoa tekemään joitakin muutoksia persoonallisuudessaan, ja sellaisiahan miehenkin on ehkä tehtävä. Jos nainen on taipuvainen olemaan riippumaton ja kykenee hyvin huolehtimaan itsestään, niin hän ehkä havaitsee, ettei ole helppoa olla alamainen miehelle. Hänen on kenties tehtävä tarkistuksia ajattelutavassaan, jopa jyrkkiäkin muutoksia joissakin tapauksissa, jotta hän voisi suorittaa oman osansa onnellisen avioliiton aikaansaamiseksi. Jos hänellä on mies, joka ei tähän saakka ole osoittanut sellaista huomaavaisuutta, jota hän haluaisi nähdä, niin hänellä on tilaisuus toimia parannuksen hyväksi. Apostoli Pietari sanoi, että naiset, joilla on epäuskoinen aviomies, voisivat auttaa aviopuolisoaan, jos he siveellisesti puhtaalla käytöksellään ja syvällä kunnioituksella osoittaisivat kristillistä alamaisuutta aviomiehelleen. (1. Piet. 3:2) Kun näin on, niin asia pitäisi olla paljon helpompi käsitellä, jos aviomies on antautunut ja kastettu kristitty, joka toimii vaimonsa kanssa Jehovan palveluksessa.
15. Miten vaimo voi saavuttaa miehensä hyväksynnän perheenemännän osassaan?
15 On useita keinoja, joilla vaimot voivat saada miehensä hyväksymyksen. Yksi voi olla se, miten he hoitavat kotia. Jos se pidetään puhtaana ja siistinä, niin se voi suuresti kannustaa miestä suorittamaan oman osansa asiallisesti. Nautitko sinä perheenemännän osastasi? Kun miehesi ystäviä tulee vierailulle, niin onko miehesi ylpeä kodista, johon hän antaa heidän astua? Siinä on ajattelemisen aihetta. Jos koti on hoitamaton, eiliset likaiset astiat pesualtaassa, ja paksut pölykerrokset huonekaluilla ja jos yleensä epäsiisti näky tervehtii niiden silmiä, jotka tulevat vieraisille, niin se voi heikentää avioliiton onnellisuutta. Sanomattakin on selvää, että aviomiehet itse voivat toisinaan auttaa näissä asioissa pitämällä paikat siisteinä. Mutta tällä kertaa puhumme siitä, miten sinä voit auttaa aviomiestäsi niin, että hän voi olla ylpeä sinusta rakastavana ja uskollisena vaimona.
16. Jos vaimolle uskotaan perheen talousrahojen hoito, niin millainen vastuu hänellä on?
16 Perheen talousrahojen käyttö on myös harkinnan arvoinen asia. Yritätkö saada rahat riittämään? Jos aviomiehesi uskoo sinulle varoja kodinhoitoa, ruokatavaroiden ostamista ja laskujen maksamista varten, niin yritätkö tulla toimeen saamillasi varoilla tuhlaamatta niitä ajatellen, että hän kyllä antaa lisärahaa, jos tarvitsee? On jälleen selvää, että aviomiehen tulee koettaa varata riittävästi varoja perheen taloudenhoitoon. Ja kun täytyy olla säästäväinen, niin molempien aviopuolisoiden tulisi toimia yhdessä perheen yhteiseksi hyväksi. – Sananl. 31:10–31.
17. Millä tavoilla vaimo voi osoittaa kiinnostusta miehensä vastuita kohtaan (tunkeutumatta alueille, jotka hänen täytyy ehkä pitää luottamuksellisina) ja siten säilyttää kanssakäyminen esteettömänä?
17 On myös tärkeätä pitää kanssakäyminen aviomiehesi kanssa esteettömänä. Tämäkään ei tietysti ole yksistään vaimon tehtävä, vaan molempien täytyy toimia sen hyväksi. Vaimo voi kuitenkin auttaa siinä yrittämättä saada selville asioita, jotka voivat olla laadultaan henkilökohtaisia, jos hänen miehellään on vastuita seurakunnassa. Vaimo voi yrittää saada miehensä keskustelemaan työstään päivän aikana, ehkä pulmista, jotka hän voi ilmaista vaimolleen, ja tämä taas voi kertoa miehelleen, miten hänen päivänsä on kulunut kotona lasten kanssa, tai toiminnastaan hänen todistaessaan Valtakunnasta. Juuri tällainen kiinnostus toisten elämää kohtaan koituu siunaukseksi ja tuottaa onnea perhepiirille. – Sananl. 16:24.
18. Mainitse joitakin muita perheykseyttä häiritseviä ongelmia, joita voidaan vielä käsitellä.
18 Olemme tähän mennessä käsitelleet kahta pääaluetta perheykseyden edistämisessä, aviomiehen johtoasemaa Jumalan asiainjärjestelyssä ja asianmukaista vaimon alamaisuutta sellaisena kuin se on vaimoille Raamatussa hahmoteltu. Mutta on useita muitakin aloja, jotka tarvitsevat huomiotamme käsitellessämme perhe-elämää. On esimerkiksi pulma, joka koskee nalkuttavaa puolisoa, lasten kuritusta ja myös aviosuhdetta, josta Paavali puhuu sen antamisena, mikä kuuluu kummallekin puolisolle heidän keskinäisissä intiimeissä suhteissaan. (1. Kor. 7:3–5) On kiinnostavaa tarkastella näitä asioita, ja niinpä seuraava kirjoitus ottaakin esille nämä kohdat yksityiskohtaisemmin hyödyksemme.