Kanna oma vastuutaakkasi

KUN kolme heprealaista määrättiin muinaisessa Babyloniassa valitsemaan, halusivatko he langeta kasvoilleen ja palvoa kuvapatsasta vai joutua heitetyksi tulipätsiin, niin heidän oli tehtävä ratkaisu. Heillä ei ollut aikaa kysyä profeetta Danielilta, mitä olisi tehtävä. Heillä oli vastuu noudatettavan menettelytavan päättämisestä. Kuoleman vaarasta huolimatta Sadrak, Meesak ja Abednego kieltäytyivät rikkomasta epäjumalanpalvelusta vastaan annettua Jumalan lakia. Heidän ratkaisunsa oli oikea, ja Jehova vapautti heidät. (Daniel 3) Olisitko sinä kyennyt kantamaan heidän vastuutaakkansa?

Kaikki kristityt eivät ole riittävän kypsiä erottaakseen oikean väärästä Raamatun periaatteitten perusteella. Joiltakuilta puuttuu tarpeellinen tieto, toiset eivät käytä ajatuskykyään. Joku saattaisi pyytää toisia tekemään tärkeät ratkaisut puolestaan laiskuuden takia tai halusta saada joku toinen osavastuulliseksi. Ehkä hän haluaisi todellisuudessa menetellä tietyllä tavalla ja toivoo tuon toisen henkilön omantunnon hyväksyvän sen, vaikka hänen omansa ei niin tekisikään. Olipa syy mikä tahansa, jos sinä et kanna omaa vastuutaakkaasi, se koituu sinulle vahingoksi.

Ensinnäkin tapa koettaa saada toiset ajattelemaan puolestasi jättää oman havaintokykysi harjaantumattomaksi ja heikoksi. Vastaukset, jotka saadaan yksinkertaisesti kysymällä joltakulta toiselta, eivät todennäköisesti tee syvää vaikutusta, eivät varmastikaan niin syvää, kuin jos suoritat tutkistelusi itse. Onhan olemassa sekin mahdollisuus, että ystävän suoraa päätä antama vastaus on epätarkka. Ja jos tosi palvonta joskus on kielletty maassasi niin kuin rautaesiripun takana, niin saattaa tulla tilanteita, joissa sinun olisi tiedettävä, miten voit tehdä ratkaisun oikean ja väärän välillä, ja joissa et voi neuvotella kenenkään muun kanssa. Tämän tekeminen vaatii Raamatun periaatteitten täsmällistä tuntemista ja niiden soveltamiskykyä.

Tässä on hyvä tehdä ero periaatteen ja lain välillä. Laki pyytää sinua yksinkertaisesti tottelemaan. Periaate pyytää sinua itseäsi ajattelemaan eli soveltamaan periaatetta omaan tapaukseesi. Tämä tuo mieleen Heprealaiskirjeen 5:14:nnessä (Um) olevat Paavalin sanat: ”Vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille, joiden havaintokyky on käytössä harjaantunut erottamaan sekä oikean että väärän.” Jotta voisimme kantaa vastuutaakkamme pätevämmin, niin tutkikaamme eräitä aloja, joilla Raamatun periaatteitten kypsä soveltaminen tulee kysymykseen.

SEURA

Kun joku tulee ensin totuuteen, hän saattaa ottaa rohkean kannan Raamatun periaatteitten puolesta, kuten eron maailmasta ja oikean seuran etsimisen. (Joh. 15:19; Jaak. 4:4; 1. Joh. 2:15; 1. Kor. 15:33) Hän näkee selvästi, ettei saa seurustella haureellisten, varkaitten eikä senkaltaisten kanssa. Myöhemmin hän ymmärtää täydellisemmin näiden periaatteitten monihaaraisuuden. Hän näkee, että koko maailma on Saatanan vaikutusvallassa eivätkä vain sen alhaiset ainekset. (1. Joh. 5:19, Um) Hän tulee ymmärtämään, että vaikka joku tuttava ei lienekään moraaliton, niin jos hän ei palvo Jehovaa, hän ei ole todella hyvää seuraa. Hänen tarkkanäköisyytensä Raamatun periaatteitten soveltamisessa auttaa häntä samaten käsittämään, että saattaa olla aivan yhtä vahingollista viettää kolme tuntia jonkun valkokankaalla näyttelevän avionrikkojan kanssa tai ilta televisiossa esiintyvien murhaajien parissa kuin seurustella heidän kanssaan jossain muualla. Hän alkaa pian soveltaa samaa näkemystä kirjoihin ja lehtiin. Kysymyksessä ei ole se, että joku sanoo hänelle jonkin olevan väärin. Kysymyksessä on Jumalan ajatuksen saaminen asioista, kypsyyteen kasvamisesta ja Raamatun periaatteitten soveltamisesta täydellisyydessään – siinä on meidän henkilökohtainen vastuumme.

Me emme voi tietenkään päästä kokonaan pois maailmasta. Me olemme päivittäin kosketuksessa epäuskoisten kanssa, kun suoritamme sellaisia välttämättömiä tehtäviä kuin saarnaamista, ostoksia tai maallista työtä. Lisäksi voidaan kristittyä vaimoa, jonka mies on epäuskoinen, vaatia olemaan enemmän yhteydessä maailmaan kuin toisia. Mutta kaikki kypsät kristityt elävät uutta maailmaa varten eivätkä kehitä siteitä vanhaan maailmaan. Kypsä kristitty näkee esimerkiksi eron, mikä on koulun käymisellä valistuksen saamiseksi ja osallistumisella koulun urheiluun, tansseihin tai muihin toimintoihin, mitkä eivät ole pakollisia. Kristitty ymmärtää, että hänen täytyy olla työssä ansaitakseen elatuksensa, mutta se ei vaadi häntä käymään päivällisillä ja kutsuilla maailmallisten työnantajien tai työtovereitten kanssa. Hän käsittää, että vaikka nuo maailman ihmiset eivät olisikaan menettäneet kokonaan moraalitajuaan, niin he eivät ole sellaista seuraa, mitä Jehovan palvojan tulee etsiä. Kun hän saa tietää Jumalan ajatuksen asioista, niin hän näkee, miten Raamatun periaatteet ulottuvat monille aloille, joita hän ei ajatellutkaan alussa. Kun hän tulee kypsäksi, hän ei halua tällaista maailmallista seuraa, vaikka joku toinen sanoisikin hänelle, että hän pitää sitä oikeana. Hän tietää kypsänä kristittynä, miten kristillisiä periaatteita on sovellettava, ja kantaa oman vastuutaakkansa.

TOIMI

Tämä Raamatun periaatteitten kypsä soveltaminen vaikuttaa hänen toimeensakin. Vaikka hän tietää, että Jumala odottaa hänen pitävän huolta perheestään, niin hän ymmärtää, että Raamatun periaatteita tulee soveltaa työhön, mitä hän suorittaa. (1. Tim. 5:8) Kun hänestä tulee kristitty, niin hän siis näkee selvästi, että vaikka hänen työnantajansa vaatisikin, niin hän ei voi valehdella eikä pettää toisia. (Ilm. 21:8; Ef. 4:28; 5. Moos. 25:13–16) Saattaapa hän havaita olevansa työssä, mikä on suorassa ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, joten hänen ehkä on jätettävä se toimi, voidakseen palvella otollisesti Jumalaa, ja etsittävä toinen, vaikka se ei olekaan ehkä yhtä antoisa taloudelliselta kannalta katsoen.

Toiset saattavat huomata, että vaikka heidän työnsä ei ole yleensä ristiriidassa Raamatun periaatteitten kanssa, niin on asioita, joita heidän odotetaan suorittavan ja jotka aiheuttavat ristiriitaa omantunnon kanssa. He voivat ensin ajatella, etteivät he puolla niitä asioita, että he vain huolehtivat tavaroista tai palveluksista, joita toiset pyytävät. Mutta kun henkilö kasvaa kypsyyteen ja soveltaa Raamatun periaatteita täydellisyydessään, hän voi löytää suuremman onnen vaihtaessaan työnsä johonkin ammattinsa toiseen haaraan tai etsimällä työtä muualta. (1. Tim. 1:18, 19; 1. Piet. 3:21) Kenen tulee päättää? Ei Vartiotorni-seura eivätkä toiset hänen kristityt veljensä voi ratkaista sitä hänen puolestaan. Se on hänen vastuutaakkansa, ja hänen tulee sallia kantaa se taakka arvostelematta.

JOHTOASEMA

Toisia vastuita täytyy kantaa kotona. Ihmiset ovat monissa osissa maailmaa taipuvaisia olemaan kovin riippumattomia. Vaimoilla on maailmallisia näkemyksiä naisen asemasta, lapset eivät kunnioita vanhempiaan, eivätkä komentavat aviomiehet ole liikaa halukkaita tekemään, mitä Raamattu käskee. Asiat muuttuvat, kun perhe saa tiedon Jehova Jumalasta. Mies näkee, että hänen täytyy alistua Kristus-pään alaisuuteen ja suorittaa saarnaamistyötä. (1. Kor. 11:3) Mutta ensiksi näyttävät toiset Raamatun neuvot johtoasemasta jäävän häneltä huomaamatta, tai hän saattaa pitää perhe-elämäänsä henkilökohtaisena asianaan. Hän voi kuunnella, kun Jeesus sanoo: ’Mene saarnaamaan’, mutta ei, kun Raamattu sanoo: ’Rakasta vaimoasi niin kuin itseäsi.’ Hänen on omaksuttava vastuu Raamatun periaatteitten soveltamisesta kaikkiin elämänsä vaiheisiin. – Ef. 5:28–30; Kol. 3:12–14, 19; 1. Piet. 3:7.

Samoin voi olla hänen vaimonsa laita. Tultuaan kristityksi hän ymmärtää, että hänen täytyy olla miehelleen alamainen, ja hän alistuukin monissa asioissa. (Ef. 5:22–24) Mutta jonain päivänä mies saattaa tehdä suuren ratkaisun kysymättä hänen mielipidettään. Mies vain yksinkertaisesti ilmoittaa, että perhe muuttaa. Nyt kehittyy koetus. Vaimo ei ole samaa mieltä miehen kanssa, sillä hänen sukulaisensa asuvat lähellä. Soveltaako vaimo yhä Raamatun alistuvaisuusperiaatetta kantaen oman vastuutaakkansa, vai yrittääkö hän ottaa miehensä taakan? Jos häneltä puuttuu kypsyyttä, niin hän saattaa osoittaa mieltään saadakseen tahtonsa läpi tai suorastaan kieltäytyä alistumasta miehensä päätökseen. Mutta se, joka on kypsä Raamatun periaatteiden soveltamisessa, ei hylkää niitä silloinkaan, kun toiset jättävät tekemättä sen, mikä saattaa näyttää oikealta.

Toisinaan tulevat nuoret tuntemaan Jehovan ennen vanhempiaan, jotka vastustavat voimakkaasti lasten uutta uskontoa. Vanhemmat käskevät heitä lakkaamaan saarnaamasta talosta taloon ja käymästä kokouksissa. Pitääkö lasten tulla kapinallisiksi? Ei, mikäli he soveltavat Raamatun periaatetta, että heidän on toteltava isäänsä ja äitiänsä. Vaikka he eivät jätäkään Jehova Jumalan palvomista, niin he alistuvat edelleen vanhempiensa tahtoon tehden minkä voivat tosi palvonnan edistämiseksi. Kun heidän rakkautensa Jumalaan kasvaa, niin he ymmärtävät, että se, mitä Jehova sanoo, on parasta. He luottavat kärsivällisesti häneen, kunnes tulevat täysi-ikäisiksi tai kunnes heidän vanhempansa rupeavat ymmärtämään Jehovan tahtoa. He voivat tosiaan alamaisina pysymisellään aiheuttaa tuon onnellisen tuloksen aikaisemmin kuin jos toimisivat omapäisesti. – Ef. 6:1–3.

VEREN VÄÄRINKÄYTTÖ

Eräs ala, millä on tehtävä ratkaisuja, on veren väärinkäyttö. Maailma käyttää nykyään verta väärin niin monilla tavoilla, että aina ei ole helppoa saada selvää, mitkä tuotteet sisältävät sitä. Kristityt saattavat ajatella, että olisi hyvä, jos Vartiotorni-seura laatisi luettelon kaikista ruoka-aineista ja lääkevalmisteista, mitkä sisältävät verta. Mutta Seura ei ole tehnyt sitä painavista syistä. Veressä on monia aineita, joita tavataan muuallakin. Tätä voidaan odottaakin, koska ihmis- ja eläinruumiit eivät ole ainoat maasta valmistetut tuotteet. Vaikka esimerkiksi lesitiiniä on veressä, niin sitä saadaan myös soijapavuista, mitkä sattuvat olemaan yleensä kauppaan lasketun lesitiinin lähde. Jos jonkin tuotteen suhteen on olemassa epäilyksiä, niin asianomaisen henkilön asia on tutkia sitä kysymällä valmistajalta. Hän ei voi odottaa kenenkään seurakunnan veljen ratkaisevan asiaa hänen puolestaan; tuo veli ei ole valmistanut sitä tuotetta enempää kuin Seurakaan. Voi olla, että aine on otettu verestä, voi olla, että se ei ole. Hänen täytyy kantaa oma vastuutaakkansa.

Verensiirroista hän tietää Raamatun ja Vartiotorni-seuran julkaisujen tutkimisensa perusteella, että ne ovat epäraamatullisia. (1. Moos. 9:4; Apt. 15:28, 29) Nyt on hänen asiansa kantaa oma vastuutaakkansa sen soveltamisessa, mitä Raamattu sanoo tästä asiasta. Hän saattaa mennä jonain päivänä sairaalaan leikattavaksi. Hän selittää siellä kantansa lääkärille. ”Hyvä”, lääkäri sanoo, ”me käytämme sitten plasmaa.” Tai lääkäri voi selittää hänelle: ”Te tarvitsette punasoluja hapen kuljetusta varten. Meillä on punasoluja, joita voimme käyttää. Mitä sanotte siitä?” Tämä kristitty ei ehkä ole hyvin perehtynyt lääketieteellisiin asioihin. Onko hänen käännyttävä seurakunnanpalvelijansa tai Seuran puoleen? Se ei ole tarpeellista, jos hän on valmis kantamaan oman vastuutaakkansa. Hänen tarvitsee vain kysyä lääkäriltä: ”Mistä plasma on otettu?” ”Miten ne punasolut on valmistettu?” ”Mistä olette saaneet tämän aineen?” Jos vastaus on: ”Verestä”, niin hän tietää, mitä tekee, sillä tämä periaate ei koske ainoastaan kokoverta, vaan kaikkea, mikä saadaan verestä ja käytetään elämän ylläpitämiseksi tai ihmisen vahvistamiseen.

Joku voi väitellä kanssasi, että Raamattu puhuu veren ”syömisestä”, mutta verta ei panna ruoansulatuselimistöön sen siirron aikana. Se on totta, mutta tosiasia on, että veri palvelee suoranaisesti samaa tarkoitusta kuin mahaan otettu ruoka, nimittäin vahvistaa ruumista eli ylläpitää elämää. Se ei ole samaa kuin terveelle ihmiselle sairautta vastaan annettu rokote. Verta annetaan heikolle tai sairaalle henkilölle hänen vahvistamisekseen, samoin kuin ruokaa annetaan hänen ravitsemisekseen.

Jotta voisi kantaa tämän vastuutaakan, mikä liittyy elämän pyhyyden kunnioittamiseen, on tärkeätä ajatella asia loppuun kaikissa suhteissa, ennen kuin ratkaiseva tilanne tulee. Kun joku on ollut tapaturmassa ja on heikko verenmenetyksen vuoksi, niin silloin ei ole aika tehdä ratkaisuja, mitkä olisi pitänyt tehdä silloin, kun pystyi ajattelemaan selvästi ja kun oli aikaa varmistautua siihen liittyvistä raamatullisista periaatteista. Kypsä henkilö pitää tapanaan miettiä tutkiessaan ja harkita saamansa tiedon soveltamista omaan elämäänsä, vaikkei hänen edessään sillä hetkellä olisikaan nyt käsiteltävänämme oleva tilanne. Tällä tavalla hän tietää, miten menetellä, kun eteen tulee kiireellinen tilanne, ja hänen mielessään on selvänä Raamatusta saadut hallitsevat periaatteet.

JUMALALLISEN VIISAUDEN ETSIMINEN

Kristittynä oleminen koskee kaikkea, mitä ihminen tekee elämässä. Se ei ole pelkästään uskomista ja tiettyjen oppien saarnaamista sekä tiettyjen toiveitten hellimistä. Alussa saattaa se, joka saa tietoa Jumalan sanan totuuksista, olla erikoisesti kiinnostunut oppikysymyksistä, koska hän huomaa, että se, mitä Raamattu sanoo, paljastaa väärät uskonnolliset opit, joita hänelle oli opetettu lapsuudesta lähtien. Mutta kun hänen tietonsa ja ymmärryksensä kasvaa, niin hän näkee, että Raamattu viitoittaa enemmän kuin sarjan oppeja: elämän tien. Nyt hän alkaa käsittää, mitä Raamattu tarkoittaa sanoessaan: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” – Sananl. 3:5, 6.

Seurauksena on, että olkoonpa hänen edessään mikä pulma hyvänsä, hän ensiksi yrittää varmistua siihen liittyvistä Raamatun periaatteista ja antaa niiden ohjata menettelyään. Silloinkaan, kun syntyy syviä tunneongelmia, hän ei käänny etsimään neuvoa ihmisiltä, jotka saattavat olla korkeasti oppineita maallisessa psykologiassa, mutta joilta puuttuu tosi uskoa Jehova Jumalaan. Hän tekee niin kuin on neuvottu Jaakobin 5:13:nnessa: ”Jos joku teistä kärsii vaivaa [pahaa, Um], niin rukoilkoon.” Niin, hän kääntyy Jumalan puoleen, ollen säännöllisesti hänen kanssaan yhteydessä rukouksessa ja omistaen aikaa niiden osien harkitsemiseen hänen Sanastaan, mitkä auttavat häntä saamaan pulmansa oikeaan näkökulmaan. Jos käy välttämättömäksi, niin hän voi myös puhua seurakuntansa valvojalle tai jollekulle muulle kypsälle kristitylle varmistautuakseen siitä, että hän ottaa huomioon kaikki tilannettaan koskevat raamatunpaikat. Mutta sitten hän kantaa oman vastuutaakkansa eikä pyydä ketään toista tekemään hänen ratkaisujaan hänen puolestaan. Hän katselee tilannetta ja ratkaisee, miten hänen antautuneena kristittynä tulee menetellä. Sen jälkeen hän luottaa siihen, että Jehova tukee häntä, ja vaeltaa rohkeasti sitä tietä, mikä pitää hänet lähellä Jumalaa.

TARKKANÄKÖISYYTTÄ, EI INTOILUA

Kaikki tällainen Raamatun periaatteitten osuva soveltaminen on tarkkanäköisyyttä, ei intoilua. Jehova lupaa Sananlaskujen 2. luvussa (Um) antaa meille tarkkanäköisyyttä ja viisautta, jos tavoittelemme sitä kuin kätkettyä aarretta. Jumala on ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelija”-järjestönsä välityksellä varannut runsaasti hengellistä ravintoa, ja meidän tulee säännöllisesti käyttää niitä julkaisuja, jotka sisältävät tätä ruokaa. (Matt. 24:45–47) On suositeltu, että jokaisella kristityllä huonekunnalla on oma käsikirjasto, missä on Raamattuja, kunkin vuoden Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdet, Vartiotorni-seuran viimeiset sidotut kirjat ja muuta sellaista tietoa, mitä on varattu niille, jotka osallistuvat säännöllisesti evankeliuminpalvelukseen. Voisi olla myös hyödyllistä hankkia hyvä sanakirja, Raamatun hakemisto ja kenties Raamatun sanakirja. Watch Tower Publications Index (Vartiotornin julkaisujen hakemisto) olisi myös hyvä olla käsillä samoin kuin sen vuotuiset lisäosatkin. Nämä ovat päävälineet, joiden avulla etsitään viisautta ja tarkkanäköisyyttä Jumalan sanasta.

Kun tulee eteen kysymys tai pulma, niin totuttaudu kantamaan oma vastuutaakkasi. Katso Seuran julkaisujen hakemistoista asiaa koskeva aineisto tai raamatunpaikka. Jollei sinulla ole sitä julkaisua, mihin niissä viitataan, niin koeta löytää se oman Valtakunnansalisi kirjastosta tai jonkun ystävän kotoa.

Suorita tutkimuksesi ja tee paras johtopäätös minkä voit. Nuorten tulee tarkistaa johtopäätöksensä vanhempiensa kanssa. Vaimot voivat vahvistaa löytönsä kysymällä antautuneelta mieheltään. Jokainen voi tarkistaa tärkeän asian kysyen seurakuntansa valvojalta. Antaessaan tarvittavaa apua valvojan on myös hyvä kysyä, onko tämä henkilö suorittanut kaiken oman tutkintatyönsä ja ajattelunsa kysymyksen suhteen. Toisinaan saattaa olla tarpeellista kirjoittaa Seuralle asiasta, jos se on tärkeä asianomaisen palveluksessa. Mutta kaikkia kehotetaan oppimaan näkemään asiaa koskevat Raamatun periaatteet niin kuin Seura näkee ne. – Ps. 119:105.

Kantamalla oman vastuutaakkasi sinä saat iloita oman havaintokykysi suuremmasta käytöstä kasvaessasi kypsyyteen ja tullessasi yhä hyödyllisemmäksi Jehova Jumalalle ja hänen järjestölleen. Ratkaisun aikoina sinä kykenet päättämään, mikä Jumalan tahto sinuun nähden on, samoin kuin Sadrak, Meesak ja Abednegokin pystyivät päättämään omassa tapauksessaan. Ja sinä huomaat heidän tavallaan Jehovan suojeluksen ja suosion kantaessasi uskollisesti oman vastuutaakkasi. – Gal. 6:5.