Lukijain kysymyksiä
● Miksi Matteus ja Markus sanovat kirkastumisen tapahtuneen kuusi päivää sen jälkeen, kun Jeesus oli antanut tietyn lupauksen opetuslapsilleen, jota vastoin Luukkaan evankeliumi sanoo sen tapahtuneen kahdeksan päivää myöhemmin? – J. S., Yhdysvallat.
Matteus ja Markus eivät ilmeisestikään laskeneet ensimmäistä ja viimeistä päivää, vaan he laskivat ne kuusi kokonaista päivää, jotka erottivat päivän, jona Herra Jeesus antoi lupauksensa apostoleilleen, itse kirkastumisesta. (Matt. 17:1; Mark. 9:2) Meidän on huomattava, että Luukas ei väitäkään sanovansa täsmällistä väliaikaa. Hän ilmoittaa, että kirkastuminen tapahtui ”noin kahdeksan päivää sen jälkeen kuin hän oli tämän puhunut”. (Luuk. 9:28) Koska Luukas laskee ensimmäisen ja viimeisen päivän osat koko päiviksi, niin hän esittää mieluummin ajan kokonaisin luvuin – ”noin kahdeksan päivää”. Luukas ilmaisi päivien luvun siis eri näkökulmasta katsoen, joten mitään ristiriitaisuutta ei todellisuudessa ole.
● Millaiset ovat henkisesti jälkeen jääneen lapsen kristittyjen vanhempien velvollisuudet? – M. L., Yhdysvallat.
1. Timoteuksen kirjeen 5:8 on hyvin selvä ja ilmeinen sanoessaan: ”Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” Vanhemmilla on siis velvollisuus pitää huoli lapsistaan, vaikka he olisivat jälkeen jääneitäkin, sikäli kuin he suinkin voivat niin tehdä. Muista, että tällainen henkinen haitta ei johdu mistään lapsen virheestä, vaan olosuhteista, kuten onnettomasta syntymästä tai putoamisesta tai vanhempien epätäydellisyydestä.
Vanhempien velvollisuuksiin ei kuulu ainoastaan aineellinen huolenpito, vaan myös hengelliset tarpeet. Kristittyjen vanhempien ei tule jättää huomioon ottamatta 5. Mooseksen kirjan 6:4–7:ssa annettuja opetuksia siitä, millä tavalla isän on puhuttava Jumalan laista poikansa kanssa, ovatpa he missä tahansa yhdessä. Ei tule myöskään sivuuttaa Efesolaiskirjeen 6:4:nnen käskyä, että lapset on kasvatettava Jehovan kurissa ja arvovaltaisessa ohjauksessa. Jos lapsesta tulisi valtion holhokki, niin hän ei varmasti saisi sellaista elämää antavaa opetusta, mitä rakastava isä tai äiti voisi jaella noudattaessaan raamatullista velvoitusta antautuneena kristittynä.
Huolehtiessaan siitä, että lapsi saa tätä kuria ja kehotusta Jehovalta, vanhemmat huolehtivat lapsen iankaikkisesta pelastuksesta. Velvollisuus auttaa toisia pelastumaan vaatii ensinnä sinua auttamaan oman perheesi jäseniä pelastukseen, jos olet isä tai äiti ja lapset ovat sinusta oikean uskonnollisen opetuksen, opastuksen ja avun saamisessa riippuvaisia alaikäisiä pienokaisia. Olisiko järkevää lähteä auttamaan toisia, jotka ovat vieraita, saamaan pelastuksen ja samalla laiminlyödä itsestäsi riippuvainen, omaa lihaasi ja vertasi oleva lapsi?
Pelkästään evankeliuminpalvelukseen omistamasi aika ei ole syynä tämän velvollisuuden siirtämiseen. Mutta jos lapsi on siinä määrin henkisesti jäänyt jälkeen, ettei hän pysty omimaan mitään hengellistä ravintoa eikä tietoa, minkä avulla hän voisi uskoa ja saada pelastuksen, niin se voisi vaikuttaa siihen, että vanhemmat saattaisivat luovuttaa hänet toisille, kuten valtion laitokselle, hoidettavaksi. Kuitenkaan ei pidä syrjäyttää sitä, että lapsi valtion hoidokkina – vaikka vanhemmat käyvätkin säännöllisesti häntä katsomassa – saattaa joutua hengellisesti vaaraan, mikä voi johtua verensiirroista, pakanallisten tai kansallisten pyhäpäivien vietosta jne. Nämä ovat seikkoja, mitkä vanhempien täytyy myös ottaa huomioon.
Kehityksessä jälkeen jäänyt lapsi kodissa voi tosin osoittautua aikamoiseksi taakaksi muulle perheelle. Mutta jos se voidaan suinkin kestää, ja varsinkin jos lapsi pystyy hyötymään hengellisesti siitä, että se on kristillisessä kodissa, niin se taakka tulee kaikin mokomin kantaa. Näin tekemällä vanhemmat tekevät oikein, heidän menettelynsä on Raamatun vaatimusten mukainen ja saa Jumalan hyväksynnän ja siunauksen. Se on ajan pitkään paras menettelytapa, varsinkin jos perheen jokainen jäsen yhtyy auttamisohjelmaan.
Jälkeen jääneen lapsen huoltoa tulee pitää haasteena erityisesti tällaisissa tapauksissa, hengen hedelmien ilmaisuhaasteena. (Gal. 5:22, 23) Eräs nykyaikainen arvovaltainen teos sanoo jälkeen jääneistä lapsista: ”He ovat helläsydämisiä ja usein äiti ja perheen toiset lapset rakastavat heitä. . . . Monissa tapauksissa on mahdollista hoitaa heitä kotona, mikä on paljon onnellisempi ratkaisu kuin että heidät pantaisiin henkisesti sairaiden hoitoloihin. Jos tämä täytyy kumminkin tehdä, niin äidin täytyy mukautua tilanteeseen ja olla odottamatta, että lapsi [tulee normaaliksi]. Hänen täytyy rakastaa lasta, mutta hän ei saa laiminlyödä toisia lapsia eikä tuntea olevansa syyllinen.” – W. R. F. Collis: ”Neo-Natal Pediatrics”.
On epävarmaa, osoittautuvatko eräät lääkkeet hyödyllisiksi missään määrin, mutta ainakin joissain tapauksissa, sellaisissa kuin käytettäessä glutamiinihappoa, on havaittu edistymistä. Tietosanakirja Modern Drug Encyclopedia and Therapeutic Index (kahdeksas painos, 1961) sanoo glutamiinihaposta: ”Sairaalahoidossa tehdyt havainnot viittaavat siihen, että luonnon glutamiinihapolla on mahdollisesti merkitystä henkisesti jälkeen jääneiden lasten ja aikuisten persoonallisuuden ja henkisen suorituskyvyn parantamisessa.” Missä määrin tämä tuote osoittautuu hyödylliseksi, se voi riippua perinnöllisyydestä ja sukupuolitekijöistä sekä siitä, huolehtivatko lapsesta hänen vanhempansa vai eivät. – Science News Letter, 12.1.1952.
Kukin tapaus olisi ratkaistava erikseen itsenäisenä, tilanteen vakavuuden perusteella ja ottaen huomioon perheen mahdollisuuden hoitaa lasta sekä mitä hyötyä lapsi voisi pystyä saamaan siitä, että se on kotona toisten rakastavien perheen jäsenten seurassa. – 1. Kor. 13:4–8.
● Koska 1. Mooseksen kirjan 7:4 osoittaa, että Nooalle ilmoitettiin seitsemän päivää etukäteen vedenpaisumuksen tarkka alkamishetki, niin merkitseekö tämä, että Jumalan kansalle ilmoitetaan edeltäpäin, milloin täsmälleen Harmagedon alkaa? – E. G., Yhdysvallat.
1. Mooseksen kirjan 7:4 kuuluu: ”Seitsemän päivän kuluttua minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja hävitän maan päältä kaikki olennot, jotka olen tehnyt.” Nooa oli työskennellyt vuosikausia arkin rakentamisessa, ja nyt, vain seitsemän päivää ennen kuin vedenpaisumuksen piti tulla, Jumala ilmoitti hänelle tarkan ajankohdan. Miksi? Tyydyttääkseenkö hänen uteliaisuuttaan vaiko rohkaistakseen häntä? Ei, vaan jotta hän olisi voinut alkaa viedä eläimiä arkkiin. Nuo seitsemän päivää juuri riittivät Nooalle sen tekemiseen.
Me emme voi sentähden ajatella 1. Mooseksen kirjan 7:4:nnen merkitsevän, että jolloinkin tulevaisuudessa, kuitenkin hyvissä ajoin ennen Harmagedonia Jehova Jumala ilmoittaa maan päällä olevalle kansalleen, milloin Harmagedon alkaa. Sanoihan Jeesus sitä paitsi kauan sitten siitä: ”Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” – Matt. 24:36.
Jeesus ei tietysti sanonutkaan, ettei kukaan koskaan tietäisi. Sikäli kuin Jeesukselle on jolloinkin tulevaisuudessa tarpeellista tietää Harmagedonin alkamisaika, jotta hän voi tarkastaa taivaalliset sotajoukkonsa taistelua varten, hänelle epäilemättä ilmoitetaan asia.
Mutta ei olisi mitään syytä ilmoittaa sitä maan päällä oleville. Profeetallista on siis se, mitä tapahtui noina seitsemänä päivänä, Nooan ja hänen perheensä meno arkkiin yhdessä kaikkien säästettävien alempien luomusten kanssa sekä kaiken sen ravinnon sisään vieminen, mikä tarvittiin yhtenä vuotena ja kymmenenä päivänä, mitkä näiden piti viettää arkissa. Jumalan kansa on erityisesti vuodesta 1931 lähtien osallistunut kaikkien niiden kokoamiseen, joilla on hyvä tahto Jumalan suhteen, vastakuvalliseen arkkiin, uuteen asiainjärjestelmään.
Kun Nooa ja hänen perheensä alkoivat koota eläimiä arkkiin noina seitsemänä viimeisenä päivänä, se oli ilmoitus kaikille katsojille, että vedenpaisumus, mistä hän oli saarnannut, oli käsillä. Niin nytkin itse kokoamistyö antaa tietoa jumalattomalle maailmalle siitä, että Harmagedonin taistelu on hyvin lähellä ja iskee tämän sukupolven aikana. Ennenkuin Harmagedon puhkeaa, Jumalan kansalla on paljon tehtävää hyväntahtoisten ihmisten auttamiseksi ottamaan asenteensa ja menemään nykyiseen arkkiin. Sen sijaan, että antautuneet kristityt olisivat huolissaan siitä, milloin tarkalleen Harmagedon alkaa, ottakoot he siis kaikki vaarin Pietarin neuvosta: ”Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista [odottaessanne ja pitäessänne tarkoin mielessä Jehovan päivän läsnäolon, Um], jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!” – 2. Piet. 3:11, 12.
● Mitä merkitsevät kirjan ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi” kannen oikeassa alakulmassa olevat kirjaimet? – B. P., Yhdysvallat
Kirjan ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi” päällyskannen oikeassa alakulmassa on kuvattu avattu Raamattu ja tetragrammaton esitettynä neljällä erilaisella hepreankielen kirjaimistolla. Ensimmäinen on kirjan sivulla 117 sellaisena kuin se esiintyy Meesan kivessä. Sen alla oleva kirjoitustapa foinikialaisilla eli muinaisheprealaisilla kirjaimilla esiintyy eräässä pienten profeettojen muinaisen Septuaginta-käännöksen resensiossa, mihin sisältyy osia Habakukista ja mistä yksi sivu on painettu ”Heprealaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen” 5. osan sivulle 424. Kolmas kirjoitustapa, mikä on kuvan oikeassa yläkulmassa, on se, mikä esiintyy muinaisten kreikkalaisten käännösten tekstissä, jollaisia on mainittu ”Heprealaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen” 5. osan liitteen sivulla 413 ja joita on myös kuvattuna ”Heprealaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen” 3. osan alaviitteissä alkaen alaviitteestä ”c” sivulla 295. Tetragrammatonin neljäs kirjoitustapa on nykyistä neliökirjoitusta, mikä voidaan nähdä ”Pyhien kirjoitusten Uuden maailman käännöksen” tarkistetun painoksen (vuodelta 1961) 3. eli nimisivulta.