Kristitty soturi

 1. Miksi kristityn sodankäynti on nykyään pyhää, ja mikä kysymys herää sodankäymistavasta?

ESIKRISTILLISTEN päivien uskollisten todistajien sodat olivat pyhiä, koska ne olivat teokraattisia ja koska ne käytiin sotajoukkojen Jehovan nimessä ja hänen neuvostaan ja käskystään. Tosi kristittyjen – jotka ovat samaten Jehovan todistajia – sodankäynti nykyään ei ole vähemmän pyhä, pyhitetty, sillä sekin on teokraattinen. Jehovan urhoolliset todistajat taistelivat monissa tapauksissa noina muinaisina päivinä lihallisin asein aiheuttaen ruumiillisen kuoleman. Saavatko nykyiset kristityt todistajat taistella samalla tavalla sellaisin lihallisin, kuolettavin asein? Jehova vain voi vastata ja opastaa omaatuntoamme.

 2. Miksi kristityillä on koko historian suurin taistelu käytävänä, ja miksi nyt on ”paha päivä”?

² Jehovan uskolliset todistajat taistelivat muinaisaikoina usein voimakkaita viholliskeskityksiä vastaan, mutta nyt on Jehovan kristityillä todistajilla käytävänä historian suurin taistelu. Jehovan puolesta taistelevia muinaisia todistajia vastassa oli ihmisvihollisia, ja he aseistautuivat ihmisten valmistamin asein. Nykyisten Jehovan kristillisten todistajien on käytävä ottelemaan yli-inhimillisen vihollisen kanssa. Se on näkymätön vihollinen, mutta sodankäynti hänen kanssaan on siitä huolimatta hyvin todellinen. Se on siitä syystä alituista valppautta ja yhtämittaista varuillaanoloa vaativa taistelu, kestävää sodankäyntiä, elämän pituista ottelua, mistä meille ei suoda lomaa, missä ei ole välirauhaa eikä aselepoa. Siinä tarvitaan jatkuvaa Jumalan kehoitusta, mikä pitää taistelukunnossa, aina rohkeana. Taistelu saavuttaa huippunsa niin sanottuna ”pahana päivänä”. Ei ole enää kysymystäkään siitä, etteikö tämä ”paha päivä” ole tullut, sillä Saatana Perkele ja hänen jumalattomat paholaisensa on heitetty taivaasta maan päälle, ja ”riivaajain päämies” on hyvin vihainen, koska hän tietää, että hänellä on vain vähän aikaa kaikkien aikojen suurimpaan sotaan, Harmagedonin yleissotaan. – Ilm. 12:7–13, 17; 16:14–16; Matt. 12:24.

 3. Miksi kristityt tarvitsevat siis erilaisia taisteluvarusteita, ja keneltä ne tulevat?

³ Siitä syystä tämä sodankäynti on erilaista kuin maailman armeijoitten. Sitä käydään eri vihollisen kanssa. Maailman armeijat taistelevat sen asiainjärjestelmän jumalan puolesta, mihin ne kuuluvat; Jehovan kristityt todistajat taistelevat ”tämän asiainjärjestelmän jumalaa” vastaan. (2. Kor. 4:4, Um) He tarvitsevat siitä syystä erilaiset aseet, taisteluvarusteet, joita mitkään tämän asiainjärjestelmän aseiden valmistajat eivät voi tehdä. He tuntevat vihollisensa, ja he tuntevat ainoat taisteluvarusteet, joilla he voivat taistella häntä vastaan ja voittaa. Ne ovat taisteluvarusteet, jotka on saatu kaikkein suurimmalta Taistelijalta, Jehova Jumalalta. Jehovan Sana sanoo osoittaen nämä tarvittavat varusteet ja paljastaen vihollisen: ”Lopuksi, hankkikaa edelleen voimaa Herrassa ja hänen väkevyytensä suuruudessa. Pukekaa yllenne Jumalalta saatu täydellinen sotisopa, jotta pystyisitte seisomaan lujina Perkeleen vehkeilyjä vastaan; koska meillä ei ole taistelua verta ja lihaa vastaan, vaan [ei lihaa ja verta olevia] hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tämän pimeyden maailmanhallitsijoita vastaan, taivaallisissa paikoissa olevia pahoja henkivoimia vastaan. Ottakaa tästä syystä täydellinen sotisopa Jumalalta, jotta kykenisitte tekemään vastarintaa pahana päivänä ja, kun olette tehneet kaiken perusteellisesti, seisomaan lujina.” – Ef. 6:10–13, Um.

 4. Mitkä seikat muuttavat kristityn sodankäynnin piirteet muinaisen Israelin aseitten laaduista huolimatta?

⁴ Se, että meidän vihollisemme on aineeton, yli-inhimillinen, muuttaa kokonaan meidän sodankäyntimme laadun ja meidän sota-aseittemme laadun. Muinaisaikain todistajat taistelivat tosin monissa tapauksissa muinaisen sodankäynnin erilaisin asein, ja nuo todistajat muodostivat profeetallisen kuvan eli esikuvan nykyisistä Jehovan kristityistä todistajista, jotka käyvät teokraattista sotaa Saatana Perkelettä ja hänen yli-inhimillisiä sotajoukkojaan, paholaisia, vastaan, jotka ovat korkeampia ja voimakkaampia kuin veri ja liha.

 5. Mikä oli pappien ja leeviläisten asema, ja keitä kaikki luonnolliset israelilaiset kuvasivat?

⁵ Toinen seikka: Aaronin perheen papit ja kaikki muutkin Leevin sukukunnan miehet vapautettiin toisten israelilaisten miesten maallisista velvollisuuksista. Suuren Teokraatin käsky Moosekselle tästä oli selvä: ”Ainoastaan Leevin sukukunnasta älä pidä katselmusta äläkä laske heidän väkilukuansa yhdessä muiden israelilaisten kanssa, vaan pane leeviläiset hoitamaan lain asumusta [Todistuksen tabernaakkelia, Um] ja sen kaikkea kalustoa ja kaikkea, mitä siihen kuuluu. He kantakoot asumusta ja sen kaikkea kalustoa, ja he toimittakoot siinä palvelusta sekä leiriytykööt sen asumuksen ympärille.” Kertomus toisten israelilaisten merkitsemisestä teokraattisiin toimintoihin Israelin vihollisia vastaan sanoo: ”Nämä olivat israelilaisten katselmuksessa olleet, perhekunnittain; eri leirien katselmuksessa olleita oli osastoittain kaikkiaan kuusisataakolme tuhatta viisisataa viisikymmentä miestä. Mutta leeviläisten katselmusta ei pidetty samalla kuin muiden israelilaisten, sillä niin oli Herra [Jehova] Moosekselle käskyn antanut.” (4. Moos. 1:1–50; 2:32, 33) Näin olivat ne, jotka suorittivat pyhää palvelusta tabernaakkelissa tai temppelissä, nimittäin Leevin sukukunnan miehet, papit mukaanlukien, vapautetut tästä yleisestä luetteloimisesta ja sen velvoituksista. Kaikki nuo luonnolliset israelilaiset, luetteloidut miehet ja leeviläiset sekä kaikki muut kansan eri sukukuntiin kuuluvat, kuvasivat hengellistä Israelia, sitä ainoaa, oikeaa kristillistä seurakuntaa, jonka Pää on Jeesus Kristus. Mutta tässä kuvassa on nykyään seuraava ero:

 6, 7. a) Mutta mikä on suuri ero tuossa kuvauksessa, kuten apostoli Pietari sanoo? b) Mistä heidät kaikki on senvuoksi vapautettu, ja kuka on vapauttanut heidät?

⁶ Hengellisessä Israelissa ei ole mitään sellaista jäsenten jakoa maallisiin luetteloituihin, pappeihin ja leeviläisiin ja muihin luetteloimattomiin. Hengellinen Israel, Jeesukselle Kristukselle, Kalliolle, rakennettu ainoa tosi kirkko, käsittää vain pappeja, jotka Jumala on pyhittänyt pyhään palvelukseensa. (Matt. 16:18) Apostoli Pietari esitti itsekin tämän asian kiistattomasti puhutellessaan Jumalan hengellä pyhitettyjä kristittyjä ja sanoi: ”Tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. . . . te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut’.” – 1. Piet. 1:1, 2; 2:4–10.

⁷ Tosi kirkon eli kristillisen seurakunnan 144 000 jäsentä ovat papisto, jokaisen ollessa hengellinen pappi, ja Jeesus Kristus on heidän Ylimmäinen Pappinsa. Nämä kristityt alipapit noudattavat hänen esimerkkiään Jumalalle suorittamassaan pyhässä palveluksessa ja suhteessaan tähän maailmaan. (Hepr. 3:1; 1. Kor. 11:1) He muodostavat hengellisen huoneen Jumalan asua henkensä kautta, ja Jeesus on tämän hengellisen temppelin pääkulmakivi, eikä tämä maailma saa saastuttaa eikä häpäistä heitä käyttämällä heitä väärin. (Ef. 2:19–22; 1. Kor. 3:16, 17; Matt. 26:51–56) Jehova Jumala on tästä voimakkaasta syystä vapauttanut heidät KAIKKI, koko kirkon eli seurakunnan, osallistumasta lihallisin asein tulevaan Harmagedonin taisteluun. Koska nämä Jeesuksen Kristuksen alipapit eivät ole osa tästä maailmasta, mikä tuhotaan Harmagedonissa, niin heidän täytyy säilyttää tarkkaan puolueettomuus kansojen nykyisiin riitoihin nähden ja omistautua papillisiin velvollisuuksiinsa samalla tavalla kaikkiin kansoihin nähden, puolueettomasti tai erottelematta.

 8. Kuka vastustaa heidän sekaantumistaan saastaisiin maailmallisiin asioihin, ja miksi hänen vastustuksensa on tärkeä?

⁸ Koska kristillinen seurakunta on Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen alaisuudessa kokonaisuudessaan ”pyhä kansa”, ”kuninkaallinen papisto”, niin Jehova Jumala itse vastustaa sitä, että he sekaantuisivat haureellisesti tämän maailman asioihin ja osallistuisivat toimeliaina niihin. Hän käskee heitä: ”Erotkaa, erotkaa, lähtekää ulos siitä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää ulos hänen keskeltään; puhdistautukaa, te, jotka kannatte Jehovan astioita.” (Jes. 52:11, As) Jehova esittää näin vastalauseensa kristityn omantunnon oppaaksi, ja Hänen vastalauseensa on ratkaiseva.

 9. Miksi tämän maailman viranomaiset arvostelevat Jehovan kristittyjä todistajia väärin, ja minkä varoituksen apostoli Paavali antaa tässä suhteessa?

⁹ Jehovan kristityt todistajat eivät kulje kristikunnan papiston uskonnollisissa vaatteissa, vaan pukeutuvat yksinkertaisesti tavallisiin vaatteisiin tavallisten miesten tai naisten tapaan. Me myöskin työskentelemme osan ajastamme maallisessa toimessa, ja me teimme näin, ennenkuin Ranskan ”työmiespapit” oikeutettiin suorittamaan jonkin verran rehellistä työtä kaupoissa yrittäessään pysähdyttää kommunismin edistymistä. Suurin osa Jehovan kristillisistä todistajista työskentelee rehellisissä toimissa osan ajastaan, niinkuin apostoli Paavalikin teki, ollakseen apostolisia ja hankkiakseen luonnolliset tarpeet soveliaasti ja kunniallisesti rasittamatta rahallisesti niitä seurakuntia, joiden yhteydessä he ovat. Koska me emme erottaudu muista ihmisistä käyttämällä komeilta kuuluvia arvonimiä tai tavallisuudesta poikkeavia uskonnollisia vaatteita tai elämällä mukavaa elämää niinkuin joku pappi, niin tämän maailman viranomaiset eivät ehkä pidä meitä Jumalan pyhitettyinä pappeina, vaan katselevat meitä sen mukaan, miltä me näytämme lihassa. Koska heillä ei ole raamatullista katsantokantaa, niin he saattavat tehdä niinkuin apostoli Paavali sanoi, ”arvostella meitä, ikäänkuin me vaeltaisimme sen mukaan, mitä olemme lihassa”. Mutta henkeytetty apostoli lisää varoitukseksi tällaista väärää arvostelua vastaan: ”Sillä vaikka me vaellammekin lihassa, niin me emme käy sotaa sen mukaan, mitä olemme lihassa. Sillä meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia, vaan Jumalan avulla voimallisia kukistamaan vahvoja linnoituksia. Sillä me kumoamme järkeilyt ja jokaisen ylvästelyn, mikä nostetaan Jumalan tuntemusta vastaan, ja me otamme jokaisen ajatuksen vangiksi tehdäksemme sen kuuliaiseksi Kristukselle, ja me pidämme itsemme valmiina määräämään rangaistuksen jokaisesta tottelemattomuudesta [mutta ei kuolettavan lihallisin asein], heti kun teidän oma tottelevaisuutenne on pantu kokonaan täytäntöön. Te katselette asioita niiden näennäisen arvon mukaan.” (2. Kor. 10:2–7, Um) Meidän täytyy siis poistaa harhaluulot niiden mielestä, jotka ottavat meidät näennäisestä arvosta eivätkä niin ollen arvosta meitä Jehova Jumalan evankeliuminpalvelijoina, Korkeimman Jumalan pyhitettyinä pappeina, ”pyhän kansan” eikä tämän maailman jäseninä.

10. Mihin sotaan nämä kristityt papit on pyhitetty, kuka on pestannut heidät, ja miten heidän täytyy osoittautua oikeiksi sotureiksi?

¹⁰ Apostoli sanoo henkeytettynä meille Kristuksen seuraajina, että me emme taistele lihaa ja verta vastaan ja että meidän aseemme eivät ole lihallisia. Meitä ei pyhitettyinä pappeina kutsuta sotilaiksi ottamaan osaa väkivaltaisesti Harmagedonin taisteluun. Suorittamalla papillisia velvollisuuksiamme tuon ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodankin” keskellä me olemme sen sijaan vaarattomia sivustakatsojia, jotka katselevat iloisina, miten Jehova Jumala ja hänen Jeesuksen Kristuksen johdossa olevat enkelijoukkonsa käyvät voittoisan taistelun Perkeleen näkyvää samoin kuin näkymätöntäkin järjestöä vastaan. Tämän todistelun ydin merkitsee sitä, että me olemme hengellisessä taistelussa. Meidät on pyhitetty hengelliseen sotaan. Meidät on pestattu hengelliseen armeijaan ja teokraattiseen sotaan, ja meidän Komentajamme on Jumalan Poika, Jeesus Kristus, ja häntä meidän täytyy miellyttää tottelemalla ja noudattamalla hänen esimerkkiään. Sama apostoli Paavali teki tämän kohdan selväksi kirjoittaessaan nuorelle miehelle Timoteukselle sanoen: ”Ottakaa osanne pahan kärsimisessä oikeina Kristuksen sotureina. Ei kukaan sotilaana palveleva sekaannu elämän kaupallisiin toimiin, jotta hän saisi sen hyväksynnän, joka pestasi hänet sotilaaksi.” (2. Tim. 2:3, 4, Um) Meidän velvollisuutemme on saavuttaa Kristuksen Jeesuksen hyväksyntä, sillä hän on pestannut meidät teokraattiseen armeijaan, ja me olemme ’Kristuksen Jeesuksen sotureita’, ja meidän täytyy osoittautua oikeiksi sotilaiksi kärsimällä pahaa hänen tähtensä.

11. Miksi Kristuksen seuraajat eivät voi olla kahden isännän orjia, ja miten maailman riitojen tekeminen uskonnollisiksi vaikuttaa kristittyjen omaantuntoon?

¹¹ Meidän Komentajamme Jeesus Kristus sanoi: ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava tai toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva.” (Matt. 6:24) Me olemme Jeesuksen Kristuksen sotureina pyhässä sodassa ”taivaallisissa paikoissa olevia henkivoima vastaan”, ja meidän täytyy saarnata jatkuvasti hyvää uutista Jumalan valtakunnasta, jotta tämän hyvän uutisen valo panisi pimeyden voimat pakenemaan. Kristikunnan hallitusmiesten yritykset tehdä sodistaan uskonnollisia nimittämällä niitä ”ristiretkiksi” ja muilla puoleensavetävillä nimillä ei muuta asiaa Jehovan papistoon nähden. Yrittämällä siten tehdä taistelunsa uskonnollisiksi hallitsevat muodostavat valtionuskonnon. He antavat uskonnollisia määräyksiä niille, joilla pitäisi olla omantunnon vapaus valita oma uskontonsa tai vapaus valita Jehovan Sanan noudattaminen ja omantuntonsa ohjaaminen hänen Sanansa avulla. Jonkin valtionuskonnon perustamisesta ja toisen uskonnon harjoittamisen kieltämisestä apostoli Pietari ja hänen apostolitoverinsa sanoivat juutalaiselle Korkeimmalle oikeudelle: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29, Um.

SODASSA OLEVAT HYVÄTAHTOISET IHMISET

12. Keitä muitakin kuin luonnollisia israelilaisia oli muinaisen Israelin sodissa, ja keitä sellaisia oli Daavidin armeijassa?

¹² Muinaisen Israelin sotiin ei osallistunut ainoastaan tuon teokraattisen kansan luonnollisia israelilaisia, vaan myöskin hyvätahtoisia urhoollisia muukalaisia. Kuningas Daavidin armeijoissa oli sellaisia muukalaisia kuin heettiläinen Uuria, joka kieltäytyi nukkumasta kotona, kun Jumalan arkku ja hänen teokraattinen armeijansa olivat teltoissa kentällä, koska hän halusi pysyä alituisesti pyhitettynä taistelua varten ja olla valmis velvollisuuteensa silmänräpäyksessä, kelvollisena. Sitten oli myöskin ammonilainen Selek; mooabilainen Jitma; gatilainen Ittai, Gatista oleva filistealainen, sekä kuusisataa muuta gatilaista; ja kuningas Daavidin erityinen henkivartiosto, joka tunnettiin kreeteinä ja pleeteinä, joiden ymmärretään olleen muukalaisia. – 2. Sam. 11:6–17; 23:37–39; 1. Aikak. 11:26, 46; 2. Sam. 15:18, 19; 8:18; 20:7, 23; 1. Kun. 1:38, 44; 1. Aikak. 18:17.

13. Keitä nämä Daavidin muukalaissoturit kuvaavat, ja miksi heidän sodankäyntinsä on nyt ainoastaan hengellistä?

¹³ Keitä nämä Daavidin muukalaiset soturitoverit hänen Jehovan puolesta käymissään taisteluissa kuvaavat? He kuvaavat kaikkiin kansoihin kuuluvia hyvätahtoisia ihmisiä nykyään, ”kuninkaallisen papiston” jäännöksen uskollisia tovereita Ylimmäisen Papin Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa. Mutta vaikka nämä eivät olekaan hengellisiä pappeja, niin ei Jehova Jumala oikeuta heitä kuitenkaan osallistumaan tämän maailman saastaisiin asioihin enempää kuin hengellisen Israelin jäännöstäkään. He ovat tulleet saman Komentajan alaisuuteen kuin hengellisten pappien jäännöskin; heidän käymänsä sota voi olla vain hengellistä sotaa, teokraattista sotaa, joten he eivät voi eivätkä tahdo käyttää mitään lihallista asetta Harmagedonin taistelussa eikä ojentaa kättään väkivaltaan siinä sodassa. Vaikka he ovatkin Jumalan Oikean Paimenen ”muita lampaita”, niin heidät on koottu Paimenen yhteen laumaan ”pienen lauman” hengellisten lampaitten seuraan, ja heidän täytyy seurata tuota yhtä Paimenta yhdessä näiden kanssa. (Joh. 10:14–16; Luuk. 12:32) Molempien samassa laumassa olevien ryhmien sodankäynti on samaa sotaa, hengellistä, teokraattista, pyhää sotaa. Molemmat on pyhitetty tähän sodankäyntiin, sillä molemmat ovat kuunnelleet Oikean Paimenen, Kristuksen Jeesuksen, ääntä, hänen, joka on Suurempi Daavid, ja molemmat ovat sitten antautuneet Jehova Jumalalle seuraamaan uskollisesti Paimenen askeleissa. He eivät saa seurata mitään muuta komentajaa eikä kiinnittää huomiota muihin ääniin, mitkä saattavat kutsua.

14. Missä nämä ”muut lampaat” palvelevat Jumalaa pyhästi, ja millaisin sanoin Jesaja kuvailee heidän tulonsa sinne ja heidän saamansa ohjeet?

¹⁴ Nämä ”muut lampaat” kaikista kansoista muodostavat jo ”suuren joukon” hengellisen jäännöksen seurassa, mutta heitä tulee yhä laumaan jatkuvasti Harmagedonin yleistaistelun puhkeamiseen asti. Heidän tulonsa ennaltakertova ennustus kuvailee heidän seisovan Jumalan valtaistuimen edessä suorittamassa hänelle pyhää palvelusta päivät ja yöt hänen temppelissään. (Ilm. 7:9–15) Miten nämä hyvätahtoiset ”muut lampaat” voisivat tehdä näin ja samalla antautua kaikkiin pyhittämättömien ihmisten ”lihan tekoihin” He eivät voisi tehdä siten ja samalla periä maallisia siunauksia Jumalan valtakunnan alaisuudessa uudessa maailmassa. Jesajan ja Miikan ennustukset kuvailevat heidän tulevan Jehovan huoneeseen ja kertovat, mitä hän opettaa heille ja mitä hän vaatii heiltä näinä tämän vanhan maailman viimeisinä päivinä. Me luemme: ”Aikojen lopussa on Herran [Jehovan] temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran [Jehovan] vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran [Jehovan] sana’. Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” (Jes. 2:2–4) Miikan ennustus (4:1–3) antaa toistaen vahvistuksen tälle Jesajan ennustukselle.

15. Milloin maailma näkee, noiden ennustusten täyttyvän, ja miksi he eivät saa olla häiritsevinä aineksina siinä paikassa, mihin lampaat ovat tulleet?

¹⁵ Koska molemmat ennustukset soveltuvat juuri nyt ”muiden lampaitten”, kaikkiin kansoihin kuuluvien hyvätahtoisten ihmisten, tullessa, niin maailman kansat ihmettelevät nyt, koska ne eivät näe näiden ”lampaitten” ottavan Jumalan temppelissä aseita, mitkä Jesaja ja Miika mainitsee, eikä opettelevan enää nykyisen epäteokraattisen sodankäynnin taitoa. He ovat kuin taivaallisen Paimenen sävyisiä ”lampaita”. (Joh. 10:16; Ilm. 7:15–17) Nämä ovat saaneet kuulla Jehovan tuomiosta ja päätöksestä ja ovat tulleet tietämään, että hänen taivaallisesta Siionista antamansa laki ja sana kieltää heitä jatkamasta ”lihan töitä” niinkuin ennen ja käskee heitä nyt kääntymään rauhan toimiin, joita he harrastavat juuri edessämme olevassa uudessa maailmassa. Nämä ”muut lampaat” ovat niitä haluttuja, jotka ovat kallisarvoiset Jumalalle kaikista kansoista, ja he ovat tulleet hänen huoneeseensa eli temppeliinsä täyttäen sen kunnialla. Heidän täytyy siellä tunnustaa Jumalan tahto ja totella sitä. Haggain ennustus (2:9) sanoo hänen tahtonsa olevan: ”Ja tässä paikassa minä annan vallita rauhan, sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova].” Heidän täytyy siis säilyttää rauha eivätkä he saa olla häiritseviä aineksia hengellisen papiston keskuudessa, hengellisessä temppeliluokassa. Tämä hengellinen papisto ei saa hyväksyä sitä, että he sekaantuisivat väkivaltaisiin taisteluihin keskenään Jehova Jumalan temppelissä tai väkivaltaisiin otteluihin ulkopuolistenkaan kanssa Harmagedonin taistelussa. – Hagg. 2:7–9; Jaak. 4:1–4.

16. Minkälaatuista meidän yhteisen sodankäyntimme täytyy siis olla, ja mitä käskyä meidän täytyy totella ryhtyessämme siihen?

¹⁶ Meidän yhteisen sodankäyntimme täytyy näin ollen olla hengellistä sodankäyntiä. Ja meidän molempien laumojemme täytyy pukeutua samaan Jumalan antamaan sotisopaan noudattaen käskyä: ”Seisokaa sentähden lujina kupeenne totuudella vyötettyinä ja yllänne vanhurskauden rintahaarniska ja jalassanne kenkinä rauhan hyvän uutisen varusteet. Ennen kaikkea ottakaa uskon suuri kilpi, jolla voitte sammuttaa tuon jumalattoman kaikki palavat heittoaseet. Ottakaa myös vastaan pelastuksen kypärä ja hengen miekka, se on, Jumalan sana, samalla kun te kaikin rukoilemis- ja anomismuodoin jatkatte rukoilemista hengessä joka tilaisuudessa. Ja pysykää sitä varten hereillä täysin kestävinä ja anoen kaikkien pyhien puolesta, myöskin minun puolestani, jotta minulle annettaisiin kyky puhua avatessani suuni, tehdä täysin vapaasti puhuen tunnetuksi hyvän uutisen pyhää salaisuutta, jonka puolesta minä toimin lähettiläänä kahleissa, jotta puhuisin sen yhteydessä rohkeana niinkuin minun tulisi puhua.” – Ef. 6:14–20, Um.

17. Miten me voimme olla rauhaisia ja kuitenkin käydä tätä sotaa, ja miksi meidän ei tule käyttää huonompaa miekkaa?

¹⁷ Sinä voit olla nyt tässä sotisovassa maan rauhaisa asukas, joka ei vahingoita mitään lihaa eikä verta, ja samalla käydä teokraattista hengellistä taistelua taivaallisissa paikoissa olevia jumalattomia henkivoimia vastaan, jotka käyttävät maan päällä olevia petettyjä ihmisiä koettaen lopettaa puhevapauden hyvän uutisen saarnaamisessa rohkeasti. ”Hengen miekka” eli hengellinen miekka on Jumalan Sana. Sinä et voi tehdä sillä mitään ruumiillista väkivaltaa kenellekään, vaan sen sijaan suunnattomasti hengellistä hyvää. Eräs Korean sodan kenraaleista sanoi äskettäin: ”Kynä on voimakkaampi kuin miekka” tarkoittaen kirjaimellista miekkaa. Jumalan Sana on vuorostaan voimakkaampi kuin maailman ihmisten kynä ja siitä syystä voimakkaampi kuin kirjaimellinen miekka. Apostoli Paavali sanoi myös, että Jumalan elävä Sana ”uhoo voimaa ja on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka”. (Hepr. 4:12, Um) Miksi me, jotka olemme pyhitettyjä pyhään, teokraattiseen sotaan, nostaisimme enää siis vähemmän voimakasta, heikompaa asetta toisiamme vastaan? Miksi emme käyttäisi voimakkaampaa miekkaa, parasta asetta, hengellistä miekkaa, Jumalan Sanaa, yhteistä vihollistamme, ”taivaallisissa paikoissa olevia pahoja henkivoimia”, vastaan? Meidän mahtimme sodassa on Jumalalta saaduissa aseissa, ja me saamme käyttää ainoastaan niitä.

18. Mikä on välttämätön lisä puolustussodassamme, ja miten tämä kuvattiin voimakkaasti Juudan kuninkaan Aasan tapauksessa?

¹⁸ Älkäämme myöskään jättäkö huomioonottamatta, että rukous on tärkeä osa sodankäynnissämme, välttämätön lisä puolustusvarusteisiimme. Rukous teokraattisen sodan tuoksinassa on erittäin tärkeä. Se toi kauan sitten voiton Juudan kuninkaalle Aasalle. Kun Aasa huomasi, että hänen 580 000 pyhitettyä soturia käsittävä armeijansa ei voinut vetää luonnollisesti katsoen vertoja etiopialaisen Serahin johdossa olevalle miljoonan etiopialaisen armeijalle, jolla oli kolmesataa vaunua, niin hän rukoili palavasti: ”Herra [Jehova], sinä yksin voit auttaa taistelussa voimallisen ja voimattoman välillä. Auta meitä, Herra [Jehova], meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme ja sinun nimessäsi me olemme tulleet tätä suurta joukkoa vastaan. Herra [Jehova], sinä olet meidän Jumalamme; älä salli ihmisen päästä voitolle sinusta.” Vastaukseksi tähän anomukseen ihminen ei voittanut, ei miljoona ihmistäkään. Niinkuin on kirjoitettu: ”Niin Herra [Jehova] antoi Aasan ja Juudan voittaa etiopialaiset, ja etiopialaiset pakenivat. . . . Ja etiopialaisia kaatui niin paljon, ettei heistä jäänyt ketään henkiin, sillä Herra [Jehova] ja hänen sotajoukkonsa tuhosivat heidät.” (2. Aikak. 14:9–14) Tämä kertomus kirjoitettiin ennen muinoin meidän opiksemme. Kuinka suurenmoinen kuvaus se onkaan siitä, miten rukous auttaa voittoon! Esittäkäämme se nytkin, aina!

19. a) Miksi me emme saa pudottaa hengellisiä varusteitamme ja tarttua lihallisiin aseisiin Harmagedonissa? b) Miten Kristus Jeesus on pyhittänyt meidät oikeaan sodankäyntiin, ja miksi me pestaudumme siihen innokkaasti?

¹⁹ Me olemme siis nyt keskellä tätä jumalatonta päivää pukeutuneina teokraattisiin varusteisiin, pyhitettyinä pyhään sotaan Jehovan asiassa. Edessämme on Harmagedonin yleissota. Se on kaikkein rajuin ja tuhoisin taistelu, mitä ihminen on koskaan kokenut. Mutta meidän ei tarvitse osallistua sen ajan väkivaltaan. Muinaisista Harmagedonin profeetallisista kuvauksista kaikuvat meille Jehovan sanat: ”Sota ei ole teidän, vaan Jumalan.” ”Pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra [Jehova] tänä päivänä antaa teille; . . . Herra [Jehova] sotii teidän puolestanne.” (2. Aikak. 20:15; 2. Moos. 14:13, 14) Nuo sanat ovat kielto, että me emme saa silloin pudottaa hengellisiä varusteitamme ja tarttua lihallisiin aseisiin ja turvata niiden käyttöön kenenkään maan päällä olevan puolesta tai ketään vastaan Harmagedonin taistelussa. Meidän täytyy säilyttää pyhityksemme pyhää sodankäyntiämme varten siihen saakka, kunnes Maagogin ylin ruhtinas Goog tekee yleisen hyökkäyksensä uuden maailman yhteiskuntaamme vastaan ja kunnes Harmagedon puhkeaa Jehovan suorittaessa vastasiirron häntä vastaan meidän puolustukseksemme. (Hes. 38:1–39:22) Meidän Ylimmäinen Pappimme Kristus Jeesus on antanut ihmisuhrinsa meidän puolestamme, ja me voimme saada sen kautta pyhitetyn tilan Jumalan edessä hengellistä taisteluamme varten. Me olemme ottaneet selvää Jumalan tahdosta hänen avullaan ja olemme oppineet tietämään, että meidän täytyy ”taistella voittoon uskon oikeassa taistelussa”. (1. Tim. 6:12, Um) Me tiedämme, että meidän täytyy jokaisen osoittautua ”Kristuksen Jeesuksen oikeaksi soturiksi”. Hän on meidän Ylimmäisenä Pappinamme kanssamme leirissä neuvomassa meitä ja rohkaisemassa meitä olemaan pelkäämättä vihollista ja menemään eteenpäin tehden Jumalan tahdon teokraattisina sotilaina. Meidän sodankäyntimme Jehovan kirkkaudeksi ja kunniaansaattamiseksi on pyhä sota, pyhä velvollisuus, pyhitetty tehtävä, eikä meidän kristillinen omatuntomme löydä mitään syytä vastustaa tähän teokraattiseen sotaan ryhtymistä pyhissä varusteissa, vaan me pestaudumme innokkaina tähän palvelukseen tottelevaisina vapaaehtoisina. – Ps. 110:3.

20. a) Millaisena meidän täytyy pitää teokraattinen leiri? b). Miten meidän on siis käyttäydyttävä keskellä Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sotaa, ja mikä suurenmoinen tulos siitä on?

²⁰ Meidän täytyy pitää leirimme puhtaana elämällä pyhästi, harjoittamatta haureutta tämän vihollismaailman kanssa, jotta Jehova ei näkisi mitään sopimatonta keskuudessamme ja kääntyisi pois seuraamasta meitä. Pukeutuneina Jumalan hengellisiin varusteisiin meidän täytyy taistella nyt jatkuvasti ”taivaallisissa paikoissa olevia pahoja henkivoimia” vastaan, heiluttaen urhoollisesti ”Hengen miekkaa, joka on Jumalan sana”, saarnaamalla koko asutussa maassa hyvää uutista Jumalan perustetusta valtakunnasta. Kun ratkaiseva ottelu lähestyy, ja silloinkin, kun me tulemme ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sotaan”, niin me olemme ”pyhänä kansana” ja ”kuninkaallisena papistona” kaikista kansoista tulevien hyvätahtoisten soturitovereittemme kanssa arvolliset laulamaan Jehovan ylistystä ja puhaltamaan torviin mennäksemme rohkeasti eteenpäin vihollista vastaan täysin luottaen siihen, että Jehova antaa meille voiton. Ja kun me taistelemme edelleen tukien hyvän uutisen saarnaamista, niin me rukoilemme palavasti uskossa toistemme puolesta ja Jumalan asian menestyksen puolesta. Meidän teokraattinen sodankäyntimme ei ole silloin turhaa, vaan se seppelöidään Jumalan omalla voitolla Kristuksen Jeesuksen kautta ja iankaikkisella elämällä vanhurskaassa uudessa maailmassa, jonka me saamme ollessamme osallisia Hänen voitostaan! (1. Kor. 15:57, 58) ”Sota ei ole teidän, vaan Jumalan.” – 2. Aikak. 20:15.