Voiko ihminen tulla toimeen ilman Jumalaa?
Onko Jumala välttämätön ihmisen olemassaololle? Onko elämä mahdollista ilman häntä?
LÄHES kaksisataa vuotta sitten Napoleon Bonaparte kysyi kuuluisalta ranskalaiselta tähtitieteilijältä Pierre Simon Laplacelta, miksei tämä maininnut lainkaan Jumalaa uudessa tähtiä käsittelevässä kirjassaan. Laplace vastasi: ”En tarvinnut sitä olettamusta.” Vaikka Jumalan tarpeettomana pitäminen olikin silloin melko mullistava ajatus eräissä piireissä, sitä ei enää pidetä sellaisena nykyään.
Nyt ei ole tavatonta, että monet luulevat tulevansa toimeen ilman Jumalaa. Useimmat ihmiset ilmaisevat tuskin millään tavoin, että he tarvitsevat häntä, vaikka sanovatkin uskovansa hänen olevan olemassa. He eivät rukoile häntä säännöllisesti. He eivät yritä tulla tuntemaan hänen tahtoaan. Eivätkä he yritä elää sopusoinnussa Hänen Sanassaan Raamatussa olevien ylevien periaatteitten kanssa. He saattavat ylistää Raamatun oppeja erinomaisina ihanteina, mutta eivät omaksu niitä elääkseen niiden mukaan.
Kerskuvatpa jotkut, että kaiken, mitä heillä on, he ovat saaneet omilla ponnistuksillaan, ilman minkäänlaista Jumalalta tullutta apua. Ovatko he oikeassa tässä päätelmässään? Emmekö me ole lainkaan velkaa Jumalalle tai riippuvaisia hänestä? Voimmeko me todella tulla toimeen ilman Häntä?
ELÄMÄN LÄHDE
Kuka antoi meille ensinnäkin elämän? Henkilökohtaisesti tietysti vanhempamme antoivat sen. Mutta kenestä lähtöisin tai kenen luoma ihmiselämä on? Sille lähteelle me ilmeisesti olemme velassa. Vai olisiko elämä tullut sattumalta, joten sillä ei sen tähden olisi ollutkaan älyllistä lähdettä?
Tätä kysymystä tutki äskettäin huomattu ranskalainen filosofi Claude Tresmontant, joka luennoi tieteen filosofiasta kuuluisassa Sorbonnen yliopistossa Pariisissa. Eräässä haastattelussa hän huomautti: ”Vain hyvin harvat tiedemiehet nykyään ajattelevat vakavasti”, että pelkkä sattuma voitaisiin ”esittää selitykseksi yksinkertaisimmankaan eliön ilmaantumiselle.”
Sitten hän selitti edelleen, miksei alkuaineitten satunnaista yhdistettä voida enää pitää vakavana selityksenä elämän alkuperälle. ”Me olemme nyt tietoisia niiden suurten molekyylien tavattomasta monimutkaisuudesta, jotka kuuluvat elävän solun kokoomukseen”, hän sanoi. ”On tehty laskelmia sen selville saamiseksi, miten todennäköistä yksinkertaisimmankaan tällaisen suuren molekyylin olisi ilmaantua sattuman kautta alkuperäisestä alkeellisen kaaoksen tilasta, ja johtopäätös on, että yhden ainoan molekyylin sattumanvaraiseen luomiseen tarvittavan ajan pituus ja aineen määrä olisi aivan suhdaton meidän linnunratamme tunnettuun ikään verrattuna.”
Tresmontant sanoi sen tähden, että ”jotta aine olisi kyennyt itsekseen” keksimään monimutkaisia elämänmuotoja, ”sillä täytyisi olla suuren viisauden ja verrattoman nerouden lahja”. Jos sattuman hyväksi luetaan sellainen, mikä on jyrkästi todennäköisyyslakien vastaista, niin sattuma kirjoitetaan itse asiassa isolla kirjaimella ja sitä käytetään samamerkityksisenä Jumalan kanssa.
On selvää, ettei älytön sattuma vaan kaikkivaltias Jumala on elämän Lähde! Kunnioittava henkilö tunnustaa Raamatun psalmistan kanssa: ”Jehova on Jumala. Hän on meidät tehnyt emmekä me itse.” ”Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde.” (Ps. 100:3, Um; 36:10) Me olemme totisesti velassa Jumalalle sen johdosta, että hän on antanut meille elämän, ja meidän pitäisi suuresti kiittää Häntä tästä ihmeellisestä lahjasta.
ELÄMÄN YLLÄPITÄJÄ JA HUOLTAJA
Mutta kun me nyt elämme, niin tarvitsemmeko me Jumalaa? Olemmeko millään tavalla riippuvaisia hänestä? Lapsi ei suorastaan voi tulla toimeen ilman maallisia vanhempiaan. Se tarvitsee jonkun, joka ruokkii sitä, pukee sen ja huolehtii sen muista tarpeista. Ovatko ihmiset samalla tavalla riippuvaisia Jumalasta, taivaallisesta Isästään eli Elämänantajastaan?
Monet eivät ajattele niin. ’Mitä Jumala on tehnyt minulle?’ he saattavat kysyä. He voivat tosin työskennellä ankarasti hankkiakseen ruokaa ja vaatteita perheelleen, ehkä tehdä pitkiä päiviä siementä kylväessään ja ahertaa kuuman auringon paisteessa satoa korjatessaan. Mutta kuka panee siemenen kehittymään ravitsevaksi ruoaksi, joka voi antaa voimaa heidän ruumiilleen ja saada heidän lapsensa kasvamaan? Miten siemen ynnä hiukan vettä ja multaa voi tuottaa niin ihmeellisiä tuloksia? Saako joku ihminen sen aikaan?
Ei, vaan sen tekee Jumala! Kauan sitten kristitty apostoli Paavali pohdiskeli tätä kasvukysymystä ja sanoi: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.” (1. Kor. 3:6, 7) Vaikka Paavali käsitteli tässä hengellistä kasvua, niin tämä periaate pitää samalla tavalla paikkansa kirjaimellisenkin siemenen kasvusta. Jumala ylläpitää sitä ihmeellistä tapahtumasarjaa, mikä panee nämä siemenet itämään ja tuottamaan moninaista ihmiselle tarpeellista.
Ranskalainen tähtitieteilijä Laplace otaksui ylpeästi, että koska hän oli havainnut joitakin taivaankappaleitten järjestyksellisiä ja monimutkaisia liikkeitä hallitsevia lakeja, niin Jumalan käsi ei liity lainkaan asiaan. Mutta kuka järjesti esimerkiksi sen, että maa pyörii akselinsa ympäri täsmälleen oikealla nopeudella (noin 1 600 km tunnissa päiväntasaajan kohdalla), niin että maan päällä oleva elollinen luomakunta saa kylpeä ihanteellisen ajanjakson auringonpaisteessa ja pimeydessä? Ja kuka asetti maan kiertämään radallaan auringon ympäri noin 107 000 km tunnissa, mikä on täsmälleen oikea nopeus pitämään maan radallaan ihanteellisella etäisyydellä auringosta, niin että maallinen elämä voi siinä syntyä ja menestyä?
Kaikkeutta hallitseva suurenmoinen laki ja siinä vallitseva järjestys tekee tyhjäksi sen mahdollisuuden, että nämä ihanteelliset olosuhteet olisivat syntyneet sattumalta. Jehova Jumala on tähtijärjestelmien Luoja ja Laatija, niin kuin Raamattu selittää: ”Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.” (Ps. 147:4; Jes. 40:25, 26) Ja se laki ja järjestys, joka hallitsee jatkuvasti tähtien liikkeitä, todistaa, että Jumala yhä on olemassa ja pitää nämä lait voimassa. Ihminen ei totisesti kykenisi tulemaan toimeen ilman Häntä; elämähän ei jatkuisi maan päällä.
Niin kuin lapsukainen on riippuvainen vanhemmistaan elämän välttämättömyyksien saannissa, kaikki ihmiset ovat samalla tavalla riippuvaisia Jehova Jumalasta. Apostoli Paavali oli oikeassa sanoessaan ihmisille, että Jumala antaa ”taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja . . . raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla”. (Apt. 14:15–17) Meidän tulee sen tähden lukea nämä asiat Jumalan kunniaksi ja antaa hänelle sydämestämme kiitos. Sillä, niin kuin Raamattu sanoo, ”hän . . . itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken”, ja ”hänessä me elämme ja liikumme ja olemme”. – Apt. 17:25, 28.
Tunnustakootpa ihmiset sitä tai eivät, niin heidän elämänsä on siis riippuvainen Jumalasta, ja he ovat riippuvaisia hänestä niiden monien fyysisten välttämättömyyksien saamiseksi, jotka tekevät elämän mahdolliseksi. Mutta varaako taivaallinen Isä ainoastaan ruokaa ruumiin ravinnoksi muttei mitään mielen ravitsemiseksi? Voivatko ihmiset tulla toimeen ilman Jehova Jumalan hengellisiä varauksia?
ELÄMINEN ILMAN JUMALAA
Vaikka maan väestön luultavasti suuri enemmistö sanoo uskovansa Jumalan olevan olemassa, niin useimmat heistä jättävät vapaaehtoisesti huomioon ottamatta hänen hengelliset varauksensa. He sulkevat korvansa Pyhälle Raamatulle. He yrittävät tuskin lainkaan tulla tuntemaan Jumalan toimenpiteitä ihmiskunnan pelastamiseksi synnin rappeuttavista seurauksista ja sen siunaamiseksi täydellisellä terveydellä ja elämällä vanhurskaassa uudessa asiainjärjestelmässä.
Tällaisten ihmisten tila on samanlainen kuin muinaisten efesolaisten ennen kuin heistä tuli kristittyjä. Apostoli Paavali kirjoitti heille: ”Te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa; mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.” – Ef. 2:12, 13.
Ennen kuin nuo efesolaiset tulivat tuntemaan Jumalan päätöksiä, he olivat ”ilman Jumalaa”. He elivät tietämättöminä hänen hengellisistä varauksistaan, eikä heillä ollut aitoa elämän toivoa pysyvässä onnessa. Heidän edessään oli odote elää lyhyt elämänkaari ja kuolla. Vasta kun he noudattivat Pyhän Raamatun sanomaa, he astuivat läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa ja saivat iloita iankaikkisen elämän varmasta toivosta. Tämän odotteen teki mahdolliseksi se, että he hyväksyivät Jumalan varaaman Jeesuksen Kristuksen, jonka uhrin kautta heidät vapautettiin perisynnistä koituvasta kuolemantuomiosta ja saatettiin lähelle Jumalaa. – Ef. 1:7; Room. 5:12.
On sen tähden totta, että tilapäisesti voidaan elää ilman Jumalan hengellisiä varauksia. Ruumiillinen ravinto voi yksinään elättää ihmistä jonkin aikaa. Mutta ajan mittaan ei voida välttää sitä, että synnin vaikutukset tavoittavat hänet ja hän kuolee. Ihminen ei lääketieteen suuresta edistymisestä huolimatta voi tehdä mitään tämän ehkäisemiseksi. Kuinka ilmeistä näin ollen onkaan, että ihminen tarvitsee Jumalaa! Hän ei voi tulla toimeen määräämättömästi tuntematta Häntä ja hänen varauksiaan. Jeesus Kristus korosti tätä ollessaan opetuslastensa kanssa sanoen: ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää, että he hankkivat tietoa sinusta, ainoasta tosi Jumalasta, ja siitä, jonka sinä lähetit, Jeesuksesta Kristuksesta.” – Joh. 17:3, Um.
TUNNUSTA TARVITSEVASI JUMALAA
Mutta ilmeisesti siksi, että monet näkevät niin paljon jumalattomuutta ja ihmiskunnan kärsimystä eivätkä huomaa lainkaan Jumalan väliintuloa, he kysyvät, onko Jumalaa olemassa, ja päättelevät, että jos hän on, he voivat tulla toimeen ilman häntä. Se saa jotkut jopa joutumaan pahuuden tielle, kuten Raamatun kirjoittaja totesi: ”Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa.” – Saarn. 8:11.
Mutta se, ettei Jumala heti ryhdy juurimaan pahuutta pois, ei todista sitä, ettei häntä ole olemassakaan tai että ilman Häntä voidaan tulla toimeen. Sellainen on hätiköity johtopäätös, ehkä sellainen, mihin joku itsekkäästi haluaa uskoa. Raamatun henkeytetty psalminkirjoittaja toteaa: ”Jumalaton ei ylimielisyytensä mukaisesti etsi lainkaan; kaikki hänen ajatuksensa ovat: ’Ei ole Jumalaa.’” (Ps. 10:4, Um) Ihminen, joka ei etsi ennakkoluulottomasti todisteita, ei tule tuntemaan milloinkaan totuutta. Jos hän jatkaa umpimielisellä, kiittämättömällä tiellään, niin hän menettää ne suurenmoiset siunaukset, jotka Jehova Jumalalla on varattuna kaikille, jotka käyttävät hyväkseen hänen varauksiaan.
Osoita siis arvostusta ja kiitollisuutta. Anna Jumalalle kunnia elämästä, josta nautit. Tee Hänelle tunnetuksi kiitollisuutesi ruoasta, jota syöt, ilmasta, jota hengität, kauniista maisemasta, joka silmääsi ilahduttaa, soinnukkaista äänistä, jotka korvaasi miellyttävät, ja Hänen monista muista siunauksistaan. Aloita nyt! Kun esimerkiksi seuraavalla kerralla istuudut aterialle, niin miksi et antaisi Jehova Jumalalle sydämestäsi lähtevää kiitosta siitä, että hän varaa ruoan? Hänhän sen pani kasvamaan!
Mutta sinä tarvitset enemmän kuin vain Jumalan aineellisia varauksia. Elämä on vain tilapäistä ja tyhjää ilman Hänen hengellistä ruokaansa, joka ravitsee mieltä ja sydäntä. (Matt. 4:4) Osoita sen tähden arvostavasi tätä varausta omistamalla aikaa säännölliseen Raamatun tutkisteluun. Älä lykkää sitä toistaiseksi! Jehovan todistajat auttavat sinua mielellään saamaan tätä arvokasta tietoa Jumalasta ja hänen päätöksistään. Sinä et voi tulla toimeen ilman sitä. Muista Jeesuksen sanoneen sen merkitsevän iankaikkista elämää.
Miten suurenmoista tuleekaan olemaan, kun Kristuksen uhrin lunastusvoimaa sovelletaan kaikkien Suurta Luojaansa kunnioittavien hyväksi! Kuolleet omaisetkin tuodaan esiin haudoistaan. Silloin eivät ainoastaan harvat vaan miljoonat saavat kokea sen ilon, minkä sen 12-vuotiaan tytön vanhemmat kokivat, jonka Jeesus Kristus herätti. Raamatun kertomus sanoo: ”He olivat suunniltaan ihastuksesta.” (Mark. 5:42, Um) Kuvittele, miten maan päällä riemuitaan, kun tämä Jeesuksen varma lupaus täyttyy: ”Hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um] ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin”! (Joh. 5:28, 29) Mikään inhimillinen voima ei voi aikaansaada tätä. Se voi toteutua ainoastaan alkuperäisen elämän Lähteen, Jehova Jumalan, voimalla, kun hän käyttää Jeesusta Kristusta suorittamaan kuolleista herättämisen. Miten ilmeistä onkaan, että me tarvitsemme Jumalaa, että me emme voi tulla toimeen ilman Häntä!
Jos nyt samoin kuin Efeson kristityt kauan sitten hyväksyt Jumalan ihmiskunnalle varaaman pääsyn synnin- ja kuolemantuomion alaisuudesta, niin sinulla on se onnellinen odote, ettet ole koskaan koko ikuisuudessa ilman Jumalaa. Päinvastoin olet henkilökohtaisesti mukana siinä näyssä, mikä on kuvailtu Jumalan sanassa Raamatussa:
”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
Voitko luottavaisesti uskoa, että tämä on varma lupaus? Kyllä, sillä Raamattu jatkaa antaen vakuutuksen: ”Ja valtaistuimella istuva sanoi: ’Katso, uudeksi minä teen kaikki’. Ja hän sanoi: ’Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet’.” – Ilm. 21:3–5.