Raamatun ennustusten alalta
”Mikään Raamatun ennustus ei ole lähtöisin kenenkään yksityisen esityksestä.” – 2. Piet. 1:20, Um.
1, 2. Muun muassa mitkä kysymykset koskevat Raamatun ennustusten alaa? Mitä Raamatun ennustukset ovat?
JUMALAN ennustukset! Mitä ne ovat? Miksi niitä käytetään? Mistä ne ovat alkuisin? Keitä on käytetty niiden välittämiseksi meille? Onko mitään avaimia niiden aukaisemiseksi? Onko niillä useampia kuin yksi täyttymys? Miten ne voidaan todeta oikeiksi? Milloin niitä voidaan ymmärtää? Missä merkityksessä Jehovan todistajat ennustavat nykyään? Nämä ja monet muut kysymykset vaativat vastausta Raamatun ennustusten käsittämän laajan alan ymmärtämiseksi.
2 Mitä ovat ensiksikin Raamatun ennustukset? Ne kuuluvat niiden Jehova Jumalan ilmaisemien asioitten suunnattomaan paljouteen, mitkä on kerrottu ja säilytetty meille Heprealaisissa ja Kreikkalaisissa Kirjoituksissa. Suuri osa Raamattua on kirjoitettu tässä pyhän julistuksen muodossa. (Room. 3:2) Jeesus ilmaisi tämän sanoessaan: ”Kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.” (Luuk. 24:44) Ennustus on sen edeltäkertomista, mikä tapahtuu tulevaisuudessa. Se on luonnollisen ihmisen kykyjen ulkopuolella olevaa tulevien tapahtumien opettamista ja edeltätietämistä. Tosi ennustus on sentähden niiden tosiasioitten ja tapahtumien esitystä, mitkä tehdään tunnetuiksi ennen niiden tulevaisuudessa olevaa toteutumisaikaa. Toisin sanoen, ennustus on etukäteen kirjoitettua historiaa.
3. Miksi Jumala on valinnut ennustuksen pyhäksi ilmoitusmuodoksi?
3 Miksi Jumala on käyttänyt tällaista pyhän julistuksen muotoa? On ilmeistä, että Jumala on nähnyt hyväksi esittää etukäteen monta majesteettista päätöstään ja niiden yksityiskohtia ennustuksen muodossa todistuksena ennaltatietämyksestään ja sen tilanteen täydellisestä hallitsemiskyvystään, minkä Eedenin kapina aikaansai. Hän käytti edelleen tällaista pyhää julistamistapaa kätkeäkseen eli salatakseen pyhiä salaisuuksia, joiden piti olla hänen palvelijoittensa hengellistä ravintoa, mitä heidän piti nauttia niiden paljastuessa tulevissa sukupolvissa. Monilla näistä salaisuuksista oli pinnallinen eli rajoitettu sovellutuksensa siihen aikaan, jolloin ne välitettiin ihmisille, mutta ne esitettiin siten, että ne sisälsivät syvemmälle kätkettyjä asioita, joiden piti tulla valoon myöhempinä aikoina. (Ef. 3:5; Matt. 10:26) Raamatun ennustusten ja niiden täyttymysten tutkiminen on välttämätöntä, jotta päästäisiin tuntemaan täsmällinen totuus Jumalasta ja hänen tulevasta vanhurskaasta uudesta maailmastaan. (Ef. 1:17) Se on välttämätöntä Jumalaan ja Kristukseen Jeesukseen, Kuninkaaseen, omattavan uskon rakentamiseksi. Koska tosi uskonto on Jumalan ilmoituksiin perustuva ilmoitettu uskonto, niin tosi palvontaa harjoittavat kristityt eivät noudata niiden monien tyhmien ihmisten menettelyä, jotka kohtelevat nykyään ennustuksia ylenkatseellisesti. Tosi palvojat päinvastoin ”varmistuvat kaikesta” ja ”pitävät kiinni siitä, mikä on oikein”, ja tämä sisältää Jumalan ilmoitukset ennustusten muodossa. – 1. Tess. 5:20, 21, Um
4. Miten jumalalliset ennustukset saavat alkunsa?
4 Raamatun ennustukset ovat alkuisin Jehova Jumalasta. Ne eivät ole lähtöisin kenenkään ihmisen neroudesta. ”Mikään Raamatun ennustus ei ole lähtöisin kenenkään yksityisen esityksestä. Sillä ennustusta ei ole milloinkaan aikaansaatu ihmisen tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Jumalalta saamaansa.” (2. Piet. 1:20, 21, Um) Jehova Jumala on siis tosi ennustusten alkuunpanija. Jehova on töittensä suuri Alkuunpanija ja Lopettaja, niinkuin on ilmoitettukin Ilmestyskirjan 1:8:nnessa (Um), missä sanotaan: ”’Minä olen Alfa ja Omega’, sanoo Jehova Jumala, ’Se, joka on ja joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias.’” Vain Jehova Jumala tietää lopun alusta lähtien ja voi sentähden edeltätietää tulevat tapahtumat päätöstensä mukaan. (Jes. 46:9, 10) Jeesus Kristuskin todisti, että hänen kauttaan ilmoitetut profeetalliset ja muut jumalalliset lausunnot eivät olleet alkuisin hänestä itsestään. (Joh. 14:10) Ei ainoastaan ennustusten antaminen ole Jehovan käsissä, vaan myöskin niiden selittäminen, kuten Joosef ilmaisi selvästi, kun hän sanoi selittäessään faraon unta: ”En minä; mutta Jumala antaa faraolle . . . vastauksen.” – 1. Moos. 41:15, 16.
PROFEETTAIN ERI LUOKAT
5. Keitä käytetään ennustusten esittämisessä, ja mitä kolmea luokkaa niitä on?
5 Mies- tai naisprofeetta on sellainen, jota käytetään lausumaan ennustuksia. Profeettaa merkitsevä heprealainen sana on naaví. Jumalan puhemies Samuel sanoo, että profeetat tunnettiin hyvin varhaisina aikoina toisinaan näkijöinä. (1. Sam. 9:9) Mutta Raamattu viittaa kuitenkin kaikkiin henkilöihin, joita Jumala on käyttänyt välittämään ennustuksia, ”profeettoina” historian aikaan katsomatta. Raamatullisina aikoina oli kolmeen eri luokkaan kuuluvia profeettoja: ensiksi niitä, joista puhutaan yleisinä profeettoina; toiseksi profeettojen sarja; ja kolmanneksi ne profeetat, joihin viitataan Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa. Yleisinä profeettoina mainittujen ryhmässä tapaamme sellaisia miehiä kuin Eenok, Nooa, Aabraham, Aaron, Mooses ja Jeesus. Nämä kaikki olivat Jehovan voimakkaita puhemiehiä aikanaan, ja heitä käytettiin ilmaisemaan pyhiä lausuntoja, mitkä järkyttivät maailmaa tärkeydellään. Heidän ennustuksensa on kerrottu meille, ja niillä on nykyään suuri merkitys. – Juud. 14; Hepr. 11:7; 1. Moos. 20:7; 2. Moos. 7:1; 5. Moos. 18:15; Luuk. 24:19; Apt. 3:22.
6. Kuvaile profeettain sarja.
6 Toinen luokka, profeettojen sarja, alkaa Samuelista ja kulkee pitkin matkaa Johannes Kastajaan saakka. (1. Sam. 3:20; Luuk. 1:76; Apt. 3:24) Nämä olivat Jehovan erikoisia puhemiehiä, jotka lähetettiin antamaan ohjeita kuninkaille ja kansalle. Kun Salomon ajan jälkeen oli kaksi kansaa, Israel ja Juuda, joilla kummallakin oli oma hallitseva kuningashuoneensa, niin Jumala varasi profeettain sarjan palvelemaan kumpaakin maata. Se profeettain sarja, joka palveli Israelin pohjoista valtakuntaa, alkoi Ahiasta ja jatkui käsittäen Jeehun, Hananin pojan, Elian, Miikan, Elisan, Joonan, Hoosean, Aamoksen ja viimeisenä Oodedin. (1. Kun. 11:29; 2. Aikak. 28:9) Kaikki muut huomattavat muinaiset profeetat, joiden mukaan useat heidän kirjoittamansa Raamatun kirjat ovat saaneet nimensä, olivat Juudan eteläiseen valtakuntaan lähetettyjä puhemiehiä. Eräitä näistä olivat Gaad, Naatan, Jooel, Jesaja, Miika, Naahum, Sefanja, Jeremia, Habakuk, Hesekiel, Obadja, Daniel, Sakarja, Haggai ja Malakia. Tässä luokassa mainitaan ainoastaan kaksi naisprofeettaa, nimittäin Hulda, Sallumin vaimo, ja Asserin sukukuntaan kuuluva Hanna. (2. Aikak. 34:22; Luuk. 2:36) Oli myös profeettajoukkoja, joita sanottiin ”profeetanoppilaiksi” ja joita Herra käytti. Eräillä profeetoilla, kuten Elialla, Elisalla ja Johannes Kastajalla, oli opetuslapsia, jotka seurasivat heitä ja tekivät samanlaisia tekoja kuin hekin. – 1. Kun. 20:35; 2. Kun. 4:38; Mark. 2:18.
7. Minkä työn nämä profeetat tekivät?
7 Kaikki tämän toisen luokan profeetat olivat urheita todistajia Jehovan puolesta. He pysyttelivät käytettävissä, jotta heiltä olisi voinut kysyä neuvoa yksityisissä ja yleisissä asioissa. He antoivat julkisia nuhteita lakiliiton rikkojille, olivatpa nämä sitten kuninkaita tai kansaan kuuluvia. He ennustivat tulevia tapahtumia. Jotkut heistä suorittivat ihmeitä Jumalan voimalla. He asennoituivat sovittelematta Jumalan puolelle kaikissa ajankohtaisissa kysymyksissä eläessään. He olivat valmiit nousemaan yleisen mielipiteen ja vainon virtaa vastaan mieluummin kuin sovittelivat antaumuksessaan Jehovan profeettoina. Heidän kuuliaisuutensa ja nuhteettomuutensa ylenpalttisissa vaikeuksissa oli hämmästyttävä, ja Paavali kirjoittaa siitä: ”Ja Samuelista ja [toisista] profeetoista, jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, . . . tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot. On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta [mistään lunnaista], että saisivat paremman ylösnousemuksen; toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä – he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle –; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.” (Hepr. 11:32–38) Mikä suurenmoinen kertomus niiden tosi palvonnan puolesta, joita sanotaan Jumalan puhemiehiksi! Nämä koetellut profeetat puhuvat meille nyt jyrisevin äänin, kun heidän ennustustensa täydelliset täyttymykset paljastuvat toinen toisensa jälkeen muodostuen tuomiovuoreksi nykyistä sukupolvea vastaan.
8. Ketkä ovat kristillisiä profeettoja, ja minkä työn he tekivät?
8 Jeesuksen päivien jälkeen mainitaan Raamatussa toinen profeettain luokka, joita profeetoita sanotaan yleensä kristillisiksi profeetoiksi. Kun rakennettiin hengellistä Israelia, so. kristillistä seurakuntaa uuden asiainjärjestelmän alaisuudessa, niin tarvittiin useita palvelijajoukkoja ja heidän erikoispalveluksiaan järjestön kehittämiseksi. ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Ef. 4:11, 12) Eräitä näistä Raamatussa nimeltä mainituista profeetoista olivat Agabus, Barnabas, Simeon, Lukius ja Manaen. (Apt. 13:1, 2) Näinä kristityt profeetat näyttivät olevan erinomaisia puhemiehiä varhaiskirkossa, ja heidät mainitaan apostoleista seuraavina. ”Jumalan perheen” sanotaan tosiaan olevan rakennettu apostoleille ja näille profeetoille. (1. Kor. 12:28; Ef. 2:19, 20) Nämä kristityt profeetat näyttivät olleen matkustavia puhujia, jotka edustivat Jerusalemin seurakunnan hallitsevaa elintä ja kulkivat kaupungista kaupunkiin vieraillen kristittyjen seurakunnissa. He eivät ainoastaan pitäneet esitelmiä ja puheita Heprealaisissa Kirjoituksissa kerrottujen ennustusten täyttymyksistä, vaan he myös lausuivat ennustuksia tulevista tapahtumista, kuten esim. profeetta Agabus. (Apt. 11:27, 28; 21:10, 11; 1. Kor. 14:3) Heitä käytettiin ilmaisemaan hengellisen tiedon uusia paljastumia, mitkä sulivat vähitellen varhaisseurakunnan yleisiin vakaumuksiin, menetelmiin ja tapoihin. Monet näistä ilmaisuista on säilytetty yleensä meille Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa. – 1. Kor. 14:31–33; Ef. 3:3; 1. Tess. 4:15; 1. Tim. 4:1.
9. Ennustivatko kristityt naiset? Mainitse esimerkkejä. Mitä tapahtui ennustamislahjalle?
9 Naisetkin saivat edun tulla käytetyiksi lausumaan tällaisia profeetallisia ilmaisuja. Huomaa Kesareassa olleen lähetystyöntekijän Filippuksen neljä neitsyttytärtä. Mutta Paavali neuvoi, että täten ennustavien naisten piti ehdottomasti peittää päänsä merkiksi siitä, että he olivat alamaisia Päälleen Kristukselle Jeesukselle. (Apt. 21:9; 1. Kor. 11:5) Kristillinen seurakunta lujittui hyvin oppiin, järjestöön ja saarnaamispalvelukseen katsoen tuon kristittyjen ensimmäisen sukupolven aikana eli hämmästyttävän lyhyessä ajassa. Ennustamislahja yhdessä toisten hengen lahjojen kanssa auttoi tämän uuden asiainjärjestelmän saattamiseksi terveelle pohjalle. Kun se kristittyjen sukupolvi meni pois, niin nuo hengen lahjatkin hävisivät. (Apt. 2:17, 18; 1. Kor. 13:8) Tämä merkitsi samalla myöskin jumalallisen ennustuksen loppumista, sillä Jumalan ilmaisema tahto oli silloin ilmaistu täydelleen ja saatettu loppuunsa Johannekselle, viimeiselle apostolille, vuonna 96 annetussa viimeisessä ilmestyksessä. Me elämme nyt kaikkien Raamattuun varastoitujen pyhien salaisuuksien lopullisen täyttymisen päiviä. Meidän aikanamme ei ole enää tarvis lausua uusia ennustuksia.
HENKEYTYS
10, 11. Kuvaile, millä keinoin Jumala välittää ihmisille jumalalliset ennustukset.
10 Profeetat, joita käytettiin ennustusten välittämisessä, pantiin toimimaan hairahtumattomin keinoin ja ihmeellisellä tavalla. Tämä aikaansaatiin henkeyttämällä. ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä”, sanoo Paavali 2. Timoteuksen kirjeen 3:16:nnessa (Um). Se kreikkalainen sana, mikä on käännetty tässä ”Jumalan henkeyttämäksi” on theópneustos, mikä yhdyssana merkitsee kirjaimellisesti ”Jumalan hengittämää”. Jeesus valaisi tätä henkeytyskeinoa ylösnousemuksensa jälkeen ja vähää ennen taivaaseen nousemistaan ja siis ennenkuin hänen opetuslapsensa saivat pyhän hengen voiman helluntaina v. 33 jKr. On kirjoitettu: ”Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ’Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.’ Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ’Ottakaa Pyhä Henki.’” (Joh. 20:21, 22) Ja niinkuin Jeesus oli valaissut asiaa, tuli todellinen tapahtumus muutamia päiviä myöhemmin, kun 120 Jeesuksen opetuslasta henkeytettiin pyhällä hengellä. Kertomus kuuluu: ”Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.” – Apt. 2:2–4.
11 Pyhä henki oli siis erikoiskeino, mitä käytettiin ei ainoastaan helluntaina, vaan myöskin kaikissa muissa henkeyttämistilaisuuksissa. Jumalan pyhä henki on hänen toimiva voimansa eikä mikään persoona. Se on Jumalan tarmoa antava voima, mitä hän käyttää aikaansaamaan näkyviä tuloksia ja suorittamaan päätöksiään. Se ilmenee monin tavoin, so. se aiheuttaa erilaisia näkyviä seurauksia, mutta se on silti sama toimiva voima, mikä on lähtöisin Jumalasta. Paavali luettelee eräitä sen ilmauksia: ”Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus [hyödyllisessä tarkoituksessa]. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella [henkeytettyjä lausuntoja]; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.” (1. Kor. 12:7–11) Huomaa, että ennustaminen (profetoiminen) on yksi luetelluista ilmauksista. Pietari vahvistaa Paavalin lausunnon, että juuri henki on se keino, mitä Jumala käyttää pannessaan profeetat toimimaan. ”Sillä ennustusta ei ole milloinkaan aikaansaatu ihmisen tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Jumalalta saamaansa, niinkuin pyhä henki heitä johti.” – 2. Piet. 1:21, Um.
12, 13. Muun muassa millä tavoilla pyhä henki toimitti Jumalan sanoman profeetoille? Mikä oli suullinen eli täydellinen henkeytys? Valaise asiaa.
12 Millä tavalla Jumalan pyhä toimiva voima ”hengittää” sitten hänen apulaisiinsa, profeettoihin, ja ’johtaa heitä’ saamaan Jumalan lausunnot eli ilmaisut? Raamattu osoittaa eri tapoja käytetyn niinä noin neljänätuhantena vuotena, joina ennustuksia esitettiin Jumalan toimesta. Ne olivat 1) suullinen eli täydellinen henkeytys, 2) musiikin vaikutuksen alainen henkeytys, 3) näkyjen aiheuttama henkeytys, 4) unien kautta annettu henkeytys ja 5) hurmostilahenkeytys. Oli vielä kuudeskin menetelmä, nimittäin enkelten suoranainen haastattelu. Me tarkastamme kutakin näistä vuoronsa perään.
KÄYTETTY TAPA
13 Täydellinen merkitsee kokonaista, ehdotonta. Suullisella eli täydellisellä henkeytyksellä tarkoitetaan suullista ilmoitusta, jolloin ennustus tai lausunto sanellaan täydellisesti eli kokonaisena sana sanalta. Pyhä ilmoitus sanellaan täsmällisesti, lausuma lausumalta, hyvin samaan tapaan kuin joku virkailija sanelee kirjeen sihteerinsä kautta. Vaikka ”Jumalan sormi” kirjoittikin sana sanalta kymmenet käskyt, niin lakiliiton sisältämien säädösten muu suuri osa näyttää annetun Moosekselle tällä täydellisellä tavalla. ”Ja [Jehova] sanoi Moosekselle: ’Kirjoita itsellesi nämä sanat, sillä näiden sanojen mukaisesti minä olen tehnyt liiton sinun ja Israelin kanssa’. Ja hän oli siellä [Jehovan] tykönä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta.” (2. Moos. 31:18; 34:27, 28) Jumalan enkeli saneli Moosekselle tässä tapauksessa tosin lakikokoelman, mutta Paavali osoittaa, että koko Mooseksen laki oli niin hyvin laadittu, että se kelpasi myöskin laajaksi Raamatun ennustuskokoelmaksi. – Hepr. 10:1.
14. Kuvaile Jeesuksen kautta annetut jumalalliset lausunnot.
14 Toisena jumalallisten ilmoitusten täydellisten lausuntojen tutkimisesineenä on Jeesus Kristus vaeltaessaan maan päällä. Kun Jeesus kastettiin Jordanilla v. 29 jKr. ja voideltiin pyhällä hengellä, niin ’taivaat aukenivat’ hänelle tehden hänelle mahdolliseksi sen muistamisen, mitä hän oli kokenut ollessaan Isänsä yhteydessä taivaassa ennen ihmiseksi tuloaan. (Matt. 3:16) Tämä auttoi häntä palauttamaan mieleensä kaikki ne lukuisat henkilökohtaiset keskustelut, mitkä hänellä oli taivaan auktoriteettien kanssa muinaisen olemassaolonsa menneinä aikakausina. Jeesuksen hengestä sikiäminen ja hengen lahjan saaminen teki nyt sen mahdolliseksi, että hän saattoi toistaa sanasta sanaan ne Jumalan lausunnot, mitkä hän oli kuullut keskustellessaan Hänen kanssaan, ja välittää ne vuorostaan maan päällä ihmisille. Meillä on tässä siis täydellinen ilmoitus korkeimmassa muodossaan Jeesuksen Kristuksen toimiessa suurimpana profeettana, jonka Jumala on koskaan asettanut virkaansa. Kuuntele Jeesuksen omia sanoja tämän vahvistukseksi. ”Minä en ole puhunut omasta aloitteestani, vaan Isä itse, joka lähetti minut, on antanut minulle käskyn siitä, mitä tulee sanoa ja mitä puhua. Minä tiedän myös, että hänen käskynsä merkitsee iankaikkista elämää. Siksi minä puhun sen, minkä puhun, juuri niinkuin Isä on ne minulle sanonut.” (Joh. 12:49, 50, Um) Tämä tekee Jeesuksesta Kristuksesta kaikkeuden suurimman auktoriteetin Jehovaa itseään lukuunottamatta. Millaisen ponnen tämä antaakaan Pietarin 5. Mooseksen kirjan 18:19:nnestä tekemälle lainaukselle: ”Totisesti jokainen sielu, joka ei kuule tätä Profeettaa, hävitetään perusteellisesti kansan joukosta”! (Apt. 3:23, Um) Mutta jotkut sanovat, ettei Jeesus merkinnyt muistiin täydellisiä lausuntojaan ollessaan maan päällä. On totta, että Jeesus ei kirjoittanut itse lainkaan Raamattua, mutta hän piti kuitenkin hyvää huolta sananmukaisten lausuntojensa muistiinmerkitsemisestä ja teki sen jälleen Jumalan toimivan voiman avulla. Jeesus sanoi: ”Mutta auttaja, pyhä henki, minkä Isä lähettää minun nimessäni, se opettaa teille kaikki asiat ja PALAUTTAA MIELEENNE KAIKKI NE ASIAT, MITKÄ MINÄ OLEN SANONUT TEILLE.” – Joh. 14:26, Um.
15, 16. Selitä henkeytys, mikä liittyi soiton yhteyteen, ja esitä esimerkkejä siitä.
15 Henkeytyksen toinen kiintoisa tapa oli sen liittyminen soiton yhteyteen. Jotkut saattavat sanoa, että harppua tai muuta soitinta soitettiin profeetan mielen tyynnyttämiseksi ja rauhoittamiseksi, jotta hän olisi voinut paremmin ottaa vastaan Jumalan hengen vaikutuksia. Mutta se tapahtui ilmeisesti profeetalliseksi kuvaukseksi, koska harppua käytetään kuvaannollisesti esittämään, kuinka Jumalan sanomaa kaiutetaan sopusointuisesti, vaikuttavasti ja voimakkaammin. Tähän henkeytetyn ennustuksen säestämiseen harpulla viitataan Psalmissa 49:3, 4 (KJ), mikä kuuluu näin: ”Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni mietintä on oleva ymmärtäväinen. Minä kallistan korvani vertaukseen: minä ilmaisen hämärän puheeni harpulla.” Toinen musiikin myötäilemä ennustus oli Psalmi 78:2 (KJ), missä sanotaan: ”Minä avaan suuni vertaukseen, minä esitän muinaisia hämäriä lausuntoja.” Jeesus, vertausten puhuja, täyttää edelläolevan ennustuksen. – Katso Matteuksen 13:34, 35:ttä.
16 Kun profeetta Samuel oli voidellut Saulin Israelin ensimmäiseksi kuninkaaksi, niin Samuel sanoi Saulille, että tämä kohtaa merkiksi siitä, että Jehova on hänen kanssaan, joukon profeettoja, joilla on psalttari, vaskirumpu ja huilu ja harppu, ja että hän profetoi heidän joukossaan. Juuri niin kuin Samuel oli edeltäsanonut, Saul profetoikin soiton säestyksellä. (1. Sam. 10:5, 6, 9, 10) Se, mitä Saul sanoi profetoidessaan profeettojen joukossa, ei sisältänyt ehkä tulevien asioitten ennaltakertomista, vaan ainoastaan Jumalalle esitettyjä ylistyksiä ja rukouksia; mutta joka tapauksessa se tapahtui Jumalan hengen vaikutuksesta. (1. Sam. 19:20–24) Vielä eräs erityinen tapaus, missä henkeytys tuli musiikin yhteydessä, sattui silloin, kun Elisa kohtasi kuninkaitten Jooramin ja Joosafatin sekä Edomin kuninkaan sotajoukon näiden ollessa sotaretkellä Mooabin kuningasta vastaan. – 2. Kun. 3:15–17.
17, 18. Kuvaile näyn kautta annettu henkeytys. Anna esimerkkejä.
17 Kertomus osoittaa, että monet profeetat saivat Samuelin päivien jälkeen henkeytettyjä ilmoituksia näkyjen muodossa. (1. Sam. 3:1) Näyttää siltä, että kun joku profeetta sai näyn, niin Jumalan päätöksen, ilmoituksen, lausumisen tai kuvan vaikutelma pantiin hänen tietoisessa tilassa olevaan mieleensä. Kun profeetta oli täysin hereillä, niin Jumalan toimiva voima ’johti’ eli saattoi tällaisen tietoisuuden aikana jumalalliset vaikutelmat niin elävästi profeetan mieleen, että hän pystyi muistamaan selvästi jokaisen yksityiskohdan. Näyttää siltä, että näky jätettiin sitten profeetan kuvailtavaksi omin sanoin Jumalan erehtymättömän hengen valvonnassa. Siinä määrin kuin profeetta jätettiin omien kuvailu- ja ilmaisusanojensa varaan, hän ei ollut pelkkä itsestään toimiva koneihminen, vaan Jumala opasti häntä ilmaisemaan luotettavasti hänelle niin eloisasti näytetyt asiat. Se seikka, että kaikki profeetat kirjoittivat ennustuksensa ja saamansa ilmestykset omilla vaihtelevilla tavoillaan, tukee edellämainittuja ajatuksia. Muutenhan näyillä monille eri profeetoille toimitetut sanomat olisivat olleet täydellisiä henkeytyksiä, joissa sananmukainen esitystapa olisi samanlainen, koska tuo sama toimiva voima oli pannut kaikki nämä eri palvelijat kirjoittamaan.
18 Raamatussa on lukuisia esimerkkejä näkyhenkeytyksestä. Jehova puhui Aabrahamille näyssä, ja tämä on eräs ennen Samuelin päiviä annetuista harvoista muistiinmerkityistä näyistä. (1. Moos. 15:1) Huomaa, miten Samuel herätettiin tietoisuuteen vastaanottamaan ensimmäinen näkynsä. (1. Sam. 3:2–15) Profeetta Naatanista on kirjoitettu: ”Aivan näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Naatan puhui Daavidille.” (2. Sam. 7:17) Eräitä toisista profeetoista, jotka saivat näkyjä ja kertoivat niitä, ovat Jesaja, Hesekiel, Obadja, Naahum, Habakuk ja apostoli Johannes. (Jes. 1:1; Hes. 1:1–3; Ob. 1; Naah. 1:1; Hab. 2:2; Ilm. 9:17) Mitä tulee Jeesuksen kirkastumisnäkyyn, niin on kiinnostavaa huomata, että Pietari, Jaakob ja Johannes herätettiin syvästä unesta saamaan tämä näky. – Matt. 17:9; Luuk. 9:28–32.
19. Kuvaile unen kautta annettu henkeytys. Anna esimerkkejä.
19 Hereilläolohetkinä annettujen näkyjen lisäksi saivat jotkut henkilöt, kuten farao, Daniel ja Nebukadnessar, profeetallisia unia, henkeytettyjä unia, joiden merkitys oli sentähden pettämätön. Nämä unet eli yönäyt näyttävät olevan sellaisia, että yksilö saa kokea Jumalan toimivan voiman panevan kuvan Jumalan päätöksestä alitajuntaiseen mieleen henkilön nukkuessa. Danielin mieleen pantiin vaikutelma niin eloisasti, ettei sen yksityiskohtien muistiinpalauttaminen tuottanut hänelle mitään vaikeuksia. Hänet jätettiin kuvailemaan uni ja kertomaan se omin sanoin. (Dan. 2:19, 28; 7:1–3) Väärien profeettojen kerrotaan saaneen valheunia vastoin Jumalan sanaa. – Jer. 23:28–32.
20. Kuvaile hurmostilan kautta annettu henkeytys. Anna esimerkkejä.
20 Hurmostila on läheistä sukua näyille ja unille. Näyttää siltä, että kun ihminen on syvästi keskitetyssä mielentilassa tai unen kaltaisessa tilassa, niin Jumalan toimiva voima panee kuvan Hänen päätöksestään eli näyn tällaisessa hurmostilassa olevan mieleen. Samoin kuin suoranaisten näkyjen ja unien ollessa kyseessä, niin tässäkin henkeytetty jätetään kuvailemaan eloisa ilmestys omin sanoin eli esitystavoin. Tällainen esimerkki on Pietari, joka lankesi hyvin nälkäisenä ollessaan hurmostilaan, missä hän näki todellisuuden mukaisesti ”tulevan alas astian, ikäänkuin suuren liinavaatteen, joka neljästä kulmastaan laskettiin maahan. Ja siinä oli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaan lintuja. Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: ’Nouse, Pietari, teurasta ja syö’.” (Apt. 10:10–16; 11:5–10) Huomaa ne vähäiset muunnelmat, mitkä Pietari tekee kahdessa hurmostilaansa koskevassa kertomuksessa osoittaen siten, että hänen sallittiin lausua ajatuksensa omin sanoin. Toinen hurmostilassa annetun ilmoituksen tapaus on se, minkä Paavali koki ollessaan rukoilemassa Jerusalemin temppelissä. – Katso Apostolien tekojen 22:17–21.
21. Kuvaile vielä kuudes tapa, millä Raamatun ennustuksia välitettiin profeetoille.
21 Kuudes tapa Raamatun ennustuksen välittämiseksi oli enkelien haastattelu. Tässä tapaamme profeetan seurustelemassa välittömästi sen henkisanansaattajan kanssa, jonka Jumala on lähettänyt tuomaan ilmoitusta. Meillä on se esimerkki, missä enkelit vierailivat Aabrahamin luona antaakseen hänelle ennustuksen Sodoman ja Gomorran hävityksestä. (1. Moos. 18:16–21) Sitten on se tapaus, missä Jehovan enkeli puhui Moosekselle ”palavan orjantappurapensaan liekistä” ja antoi hänelle ennustuksen Israelin vapautuksesta Egyptistä ja kuinka se ottaa haltuunsa Luvatun maan. (Apt. 7:30; 2. Moos. 3:1–8) Muista edelleen, miten Jehovan enkeli Gabriel ilmestyi Sakariaan, papin, kasvojen eteen ja ennusti, että hänestä oli tuleva Johannes Kastajan isä. (Luuk. 1:11–13) Tämä sama enkeli, Gabriel, ilmestyi myöskin silminnähtävästi Marialle ennustamaan, että tämä oli synnyttävä pojan, josta piti tulla ikuisesti Daavidin valtaistuimella istuva kuningas. (Luuk. 1:26–33) Tämä saattoi Marian myöhemmin sepittämään sen henkeytetyn profeetallisen laulun, mikä on kerrottu Luukkaan 1:46–55. Enkelit välittivät siis tehokkaasti profeetallisia sanomia.
PYSTYSUORA JA VAAKASUORA HURMIO
22. Mikä on pystysuora hurmio? Mikä on vaakasuora hurmio?
22 Lopuksi tarkastelemme erästä kiinnostavaa tapaa, millä Jumalan pyhä henki välitti ennustuksia. Tämä on se, minkä yhteydessä välitetystä ilmoituksesta voidaan puhua joko ”pystysuorana hurmiona” tai ”vaakasuorana hurmiona”. Nämä sanat ilmaisevat todelliseen henkeytettyyn kuvaan tai ilmoitukseen liittyvää aikaa. ”Hurmiolla” tarkoitetaan kokemusta, missä Jumalan pyhä toimiva voima ’johtaa’ näyn, unen tai hurmostilan kautta profeetan mielen näkemään Jumalan asioita. Jos tässä hurmoksessa hengen vaikutuksen alaisuudessa olevalle henkeytetylle palvelijalle annetaan ylevä näkökyky havaita, mitä on todellisuudessa olemassa maassa tai taivaassa juuri sinä ajankohtana, niin siitä puhutaan ”pystysuorana hurmiona”; pystysuorana siinä merkityksessä, että se, mitä hänelle on ilmoitettu, on kuva sellaisesta asiasta tai koskee sellaista asiaa, mikä on olemassa juuri siihen aikaan, eikä kuulu tulevaisuuteen. Tällainen ”pystysuora hurmio” ei ole siis tarkasti ottaen ennustus. Mutta kun henkeytetty palvelija näkee Jumalan toimivan voiman vaikutuksen alaisuudessa ilmestyksen, mikä koskee jotakin tulevaisuudessa tapahtuvaa, niin siitä puhutaan ”vaakasuorana hurmiona”; se on vaakasuora siinä merkityksessä, että se, mikä näkyi, tapahtuu tuonnempana ajanvirralla. Tällainen ”vaakasuora hurmio” on näin ollen ilmestys, mitä voidaan pitää tulevaisuudessa täyttyvänä ennustuksena.
23, 24. Esitä Raamatusta valaisevia esimerkkejä pysty- ja vaakasuorasta hurmiosta.
23 Oivallinen esimerkki ”pystysuorasta hurmiosta” on se tapaus, missä apostoli Paavali vietiin näyssä niin todenmukaisesti katselemaan sielunsilmin korkeimpia taivaita, joissa Jumala asuu. Hän näki elävästi sen paratiisillisen hengellisen menestyksen, mikä vallitsi Jumalan järjestössä silloin Paavalin päivinä. Hän sanoo nähneensä ja kuulleensa kuvaamattomia sanoja, joita hänen ei ole lupa puhua eli kertoa. (2. Kor. 12:1–4) Se, mitä Paavali näki, ei ollut ennustus, vaan todellinen katsahdus Jumalan mestarillisen näkymättömän järjestön toimintaan. Tämä ei auttanut Paavalia ainoastaan puoltamaan niin voimakkaasti sitä, että on pidettävä kiinni teokraattisen järjestön periaatteista varhaisseurakunnassa, vaan myöskin esittämään lisäksi järjestöä koskevia menetelmätapoja ja neuvoja, mitkä perustuivat tämän pystysuoran hurmion suomalle kokemukselle. – 1. Kor. 7:25.
24 Toisaalta ovat useimmat ilmestykset, jotka ovat ennustuksia, ilmeisesti esimerkkejä ”vaakasuorasta hurmiosta”. Erityinen esimerkki on Ilmestyskirja, joka kertoo Johanneksen näyn Jehovan päivästä, missä me olemme nyt olleet vuodesta 1914 lähtien. Johannes ilmoittaa tosiaan silloin, vuonna 96, että hänet vietiin ajanvirralla eteenpäin saamassaan näyssä, koska hän sanoo: ”Henkeytyksestä minä jouduin [vaakasuoran eteenpäinsiirron kautta] olemaan Herran päivässä, ja minä kuulin takaani voimakkaan, kuin pasuunan äänen sanovan: ’Mitä näet, se kirjoita kirjakääröön ja lähetä se niille seitsemälle seurakunnalle.’” – Ilm. 1:10, 11, Um.