Toipuminen vielä mahdollista

”Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot.” – Mal. 3:7.

 1. Mistä kahdesta syystä meidän tulee ottaa erityisesti nykyään vaarin Jumalan sanasta?

ON OLEMASSA kaikki syyt uskoa, että Raamattu on todella Jumalan sanaa, Jumalan henkeyttämä todistuskappale, joka kertoo meille tosi Jumalan Jehovan päätöksistä ja persoonallisuudesta. On myös täysi syy uskoa, että se kirjoitettiin etupäässä meidän aikaamme varten. Miksi? Koska Raamatusta voidaan todistaa, että me elämme nykyisen asiainjärjestelmän ”viimeisiä päiviä” ja sen ”vaikeita aikoja”. Tämä on tuomioaikaa, josta Jeesus esitti suuren ennustuksensa, mikä on kerrottu Matteuksen 24. luvussa vastauksena kysymykseen: ”Mikä on sinun tulemuksesi [läsnäolosi, Um] ja maailman lopun merkki?” Näistä kahdesta syystä kiinnostaa kovasti varman tiedon hankkiminen aikaamme koskevasta Raamatun sanomasta ja suurimman mahdollisen kunnioituksen osoittaminen tätä sanomaa kohtaan. – 2. Tim. 3:1; Matt. 24:3.

 2. a) Mikä todistaa, että Raamattu kirjoitettiin etusijassa ”viimeisiä päiviä” varten? b) Miten Jeesus valaisi hänen paluunsa aikana suoritettavaa tuomintatyötä?

² Koska Raamattu osoittaa Jumalan nähneen ennalta tämän vaarallisen ajan, niin on järkevää odottaa hänen antavan myös erityistä valistusta sen suhteen osaksi ajallemme ominaisten monien vaarojen ja ahdinkojen tähden ja myös sen suunnattoman todistuksen vuoksi, mikä on annettava, ja työn vuoksi, joka on suoritettava ennen täydellistä loppua. (Matt. 24:14) Mutta meitä ei ole jätetty arvailemaan tätä. Apostoli Paavali sanoo, että ”kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi”, ja että se ”on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut”. On myös luvattu, että ”vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka”. Kun Jeesus esitti suuren ennustuksensa, hän lisäksi täydensi sen kolmella profeetallisella kuvauksella, joista jokainen esittää tuomintatyötä, minkä hän on järjestävä ja ohjaava paluunsa aikana. Hän kertoo, miten hän ylkänä menettelee niiden neitsyitten kanssa, jotka ovat valmiit kohtaamaan hänet hänen saapuessaan hääjuhlaan. Hän kertoo edelleen, kuinka hän herrana palattuaan tekee tiliä niiden kanssa, joille hän oli antanut leivisköitä, joilla piti asioida hänen poissa ollessaan. Lopuksi hän kertoo, miten hän valtaistuimelle nousseena kuninkaana erottaa kaikkien kansojen ihmiset ”niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista” antaen kummallekin luokalle asianmukaisen palkan eli korvauksen. – Room. 15:4; 1. Kor. 10:11; Sananl. 4:18; Matt. 25:1–46.

 3. Millä muilla vertauksilla on erityismerkitystä meidän ajallemme?

³ On toisiakin profeetallisia vertauksia, jotka täyttyvät tänä aikana, ”asiainjärjestelmän lopussa” (Um), niin kuin Jeesus sanoi selittäessään vertausta lusteiden erottamisesta nisuista elonkorjuuaikana. On myös vertaus jalosukuisesta miehestä, joka kuvaa Kristusta Jeesusta ja joka matkustaa kaukaiseen maahan vastaanottamaan kuninkuutta ja sitten palaa ja jakaa oikeutta palvelijoilleen, joille oli antanut hopearahaa (leivisköitä), sekä kansalaisille, jotka eivät halunneet häntä kuninkaakseen. – Matt. 13:36–43; Luuk. 19:12–27.

 4. a) Mikä piirre on ominainen kaikille näille vertauksille? b) Ovatko meidän yksityiset kohtalomme jo ratkaistut? Minkä mahdollisuuden ja pulman tämä herättää?

⁴ Kaikki nämä vertaukset täyttyvät ”viimeisinä päivinä” ja kaikilla näillä on yhteinen piirre. Jokaisessa tapauksessa esitetään kaksi luokkaa, toinen hyväksytty ja toinen hylätty. Me olemme epäilemättä hyvin pitkällä näissä ”viimeisissä päivissä”. (2. Tim. 3:1) Ne ovat todella kestäneet paljon kauemmin kuin odotimme alkujaan. Mutta se ei merkitse sitä, että kohtalomme yksilöinä olisivat jo ratkaistut, joko lopullisesti hyväksyen tai hyläten. Niille, jotka tulevat tietoisiksi hengellisestä tarpeestaan, toipuminen on vielä mahdollista. Tietysti olisi, kuten Jeesus sanoi, kaikkien hyvä aina olla ”tietoisia hengellisestä tarpeestaan” ymmärtäen riippuvaisuutensa Jehovasta ja hänen varauksistaan. (Matt. 5:3, Um) Mutta siitä huolimatta on vielä mahdollista tulla järkiinsä, niin sanoaksemme, näinkin myöhäisenä ajankohtana ja havaita tarpeelliseksi muuttaa jyrkästi menettelytapaansa samalla haluten tietää, onko mitään toivoa hänen tapauksessaan. Tutkikaamme tämä pulma mielessämme edelleen Raamattua saadaksemme valistusta ja opastusta.

TOIPUMISTOIVO

 5. Millä kolmella tavalla monet ennustukset, Malakiankin, soveltuvat eli täyttyvät?

⁵ Kun tarkastelemme Malakian ennustusta, niin huomaamme 3. ja 4. luvussa yhden voimakkaimmista ”viimeisiä päiviä” koskevista kohdista. Monien muiden ennustusten tavoin Malakialla oli sanoma Israelin kansalle jo ennustuksen antamisaikaan. Se täyttyi jossain määrin myös Jeesuksen ollessa maan päällä, niin kuin Kreikkalaisiin kirjoituksiin siitä otetut lainaukset osoittavat. (Ks. Mal. 3:1; 4:5, 6 ja Matt. 11:10, 14; 17:10–13; Luuk. 1:76.) Mutta, niin kuin toisetkin ennustukset, se täyttyy suuremmassa mitassa tänä kaikkein kriitillisimpänä aikana, mikä ilmenee viittauksesta ’Herran päivään, siihen suureen ja peljättävään’, jolloin on uhkaamassa vaara, että Jehova todella, ’lyö maata, vihkii sen tuhon omaksi’. – Mal. 4:5, 6.

 6. Miksi Malakian tuomiosanoma oli niin voimakas, ja mihin kysymyksiin se johti?

⁶ Tässä oleva tuomiosanoma on voimakas ja suora. Mitään sanoja ei tuhlata. Jehova sanoo: ”Minä lähestyn teitä pitääkseni tuomion ja tulen kiiruusti todistajaksi” niitä mainittuja erilaisia jumalattomia vastaan, jotka eivät ”pelkää minua”. (Mal. 3:5) Tämän Malakian kirjan läpi käyvä yleissävy osoittaa, että olosuhteet vaativat näin voimakasta sanaa, mikä paljastaa juutalaisten saavuttaman alhaisen hengellisen tilan, varsinkin pappien, joista oli tullut omavanhurskaita ja välinpitämättömiä huomattavassa määrässä. Oliko kenelläkään mitään toivoa? Oliko Jumalan hyödytöntä esittää enää vetoomusta? Pane merkille, mitä seuraa välittömästi Jehovan varoituksen jälkeen:

 7. a) Miten Mal. 3:6 osoittaa Jehovan johdonmukaisuuden? b) Mitä Jehovan valittuna kansana oleminen toi mukanaan?

⁷ ”Sillä minä olen Jehova, minä en ole muuttunut. Ja te olette Jaakobin lapsia, te ette ole tulleet loppuunne.” (Mal. 3:6, Um) Jehova on johdonmukainen. Koska nämä ihmiset olivat rakkaitten esi-isiensä lapsia, niin hän ei heittäisi heitä pikaisesti pois, vaikka he ansaitsivatkin sen. He olivat tosiaan ansainneet sen jo kauan, kuten Jehova sitten muistuttaa heille sanoen: ”Isienne päivistä asti te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä noudata niitä.” (Mal. 3:7) Vaikka olikin etu olla Jumalan valitsemaa kansaa, se toi myös tietyn vastuun, niin kuin hän sanoi heille: ”Ainoastaan teidät minä olen valinnut kaikista maan sukukunnista; sentähden minä kostan teille kaikki teidän pahat tekonne.” (Aam. 3:2) Ottaen huomioon niin pahan Malakian aikaisen harhaantumisen kysymme siis jälleen: Oliko mitään toipumistoivoa? Mitä Jehova sitten sanoo?

 8. Minkä vetoomuksen Jehova teki Israelille ja millä perusteella?

⁸ ”Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot.” (Mal. 3:7) Kuinka armollinen vetoomus! Vaikka kansa johtajineen oli ”poikennut” syrjään ja hairahtunut turmeltuneisiin tekoihin, niin kaikille, jotka tulivat järkiinsä, muistutettiin, että Jehova puolestaan kehotti ja suorastaan odotti heidän palaavan luokseen. Huomaa, ettei vetoomusta tehty niille, jotka eivät olleet koskaan tunteneet Jumalaa, vaan niille, jotka olivat liittosuhteessa häneen ja jotka olivat pahasti väärinkäyttäneet tilaisuutensa ja harhautuneet kauas synnillisten halujensa tyydyttämiseen. Jehova sanoi heille: ”Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä.” – Jes. 65:2.

 9. a) Keille Jehova on valmis ulottamaan avun ja miten? b) Miksi hän tekee tämän, ja miksi meidän tulee olla siitä kiinnostuneita?

⁹ Koska nämä ihmiset olivat lähteneet väärälle tielle, niin heidän oli tietysti otettava ensi askel palatakseen Jumalan luo. Sama pitää paikkansa nytkin. Jumala ei käännä kasvojaan suosiollisesti niiden puoleen, jotka itsepintaisesti hylkäävät hänet. Mutta ne, jotka ovat rehellisiä ja kyllin nöyriä tunnustaakseen huonon tilansa ja alkaakseen ottaa askeleita oikeaan suuntaan, huomaavat Jumalan varaaman keinon, mikä antaa heille tarvittavan kiihokkeen jatkaa palaamistaan, kunnes ovat täysin päässeet takaisin Jumalan suosioon hänen yhteydessään. Tekemällä tällaisen armollisen varauksen Jehova suorittaa oman osansa tässä kaksipuolisessa paluussa, niin että lähestyminen tapahtuu molemminpuolisesti. (Mal. 3:7) Toisaalta on pelättävissä, etteivät monet tee niin. Tämä armollinen varaus koskee meitä kaikkia. Me olemme siitä syystä kiinnostuneita sen tietämisestä, mikä se on, voidaksemme käyttää sitä hyväksemme itse ja auttaa toisiakin tekemään samoin. Vastaus löytyy Malakian ennustuksen jälkiosasta, jota lyhyesti tarkastelemme.

KIIHOKE JEHOVAN LUO PALAAMISEEN

10. a) Mikä ominaisuus on Malakian ennustuksen loppupuolen tunnus? b) Mikä syytös ja kehotus ja lupaus annetaan Mal. 3:8–12:ssa?

¹⁰ Kun luemme Malakian 3:7–4:6, niin huomaamme sarjan epäsuotuisan tuomion lyhyitä iskeviä lauseita, mutta jokaisessa tapauksessa on lisätty hyvän lupauksen ja kannustuksen sana, mikä herättää meissä suuren halun ja kiihokkeen päästä osallisiksi ennustetuista hyvistä asioista. Ihmisille sanotaan ensin, miten he olivat riistäneet Jumalalta ja kironneet häntä. Tätä seuraa kehotus tuoda kaikki asiaan kuuluva eli kymmenykset varastohuoneeseen ja ’ylenpalttisen’ siunauksen lupaus, ”kunnes ei enää ole puutetta” (Um). Näille kymmenysten tuojille luvataan lisäksi ehtymättömästi hedelmää, ja ”kaikki pakanat” tunnustaisivat heidät onnelliseksi kansaksi, joka elää ihastuttavissa olosuhteissa. – Mal. 3:8–12.

11. Mikä vastakohtaisuus esitetään ja mikä erinomainen lupaus annetaan Mal. 3:13–18:ssa?

¹¹ Sen jälkeen Jehova ottaa esille asian niiden kanssa, jotka olivat puhuneet räikeästi häntä vastaan. Tämän arvostelun vastapainona seuraa kuvaus, kuinka Jehova kiinnittää tarkkaa huomiota ”Herraa pelkääväisiin” ja niihin, jotka ”hänen nimensä kunniassa pitävät”. Hän pitää ystävällisesti ”muistokirjaa”, joka on kirjoitettu heidän hyväkseen. Hän antaa heille erinomaisen lupauksen: ”He tulevat varmasti omikseni . . . sinä päivänä, kun minä tuotan erikoisomaisuuden.” (Um) Heille osoitetaan myötätuntoa, ”niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee”. Selvä ero tehdään Jumalaa palvelevien ja niiden pahojen välillä, jotka kieltäytyvät palvelemasta häntä. Toisin sanoen, toinen luokka on ilmeisesti hyväksytty ja toinen hylätty. – Mal. 3:13–18.

12. Mikä tuomio ja mikä siunaus lausutaan Mal. 4:1–3:ssa?

¹² Nyt seuraa eloisa kuvaus siitä, mikä odottaa julkeita ja jumalattomia. Mutta ne, jotka pelkäävät Jehovan nimeä, saavat iloita hänen suosionsa auringon parantavista eduista ja käydä esiin hengellisesti vahvoina ja menestyvinä riemuiten vihollistensa edessä. – Mal. 4:1–3.

13. Miten voimme edellä olevan perusteella esittää lyhyen yhteenvedon siitä, mitä Jehova tekee häntä todella pelkääville?

¹³ Juuri tarkastelemamme raamatunkohdat auttavat yhdessä muodostamaan mielessämme selvän ja houkuttelevan kuvan kansasta, joka on läheisessä yhteydessä Jehovan kanssa ja nauttii hänen suosiotaan samoin kuin pojat onnellisina isänsä palveluksessa. Jehova auttaa heitä eroamaan selvästi kaikista toisista, ikään kuin asumaan omassa maassaan, rauhassa, onnessa ja menestyksessä. Miten suurenmoinen kiihoke palata Jehovan luo!

14. a) Ketkä täyttävät nykyään nämä ominaisuudet ja miten? b) Miten Jehova käyttää todistajiaan tänä tuomiopäivänä?

¹⁴ Onko tällainen kansa löydettävissä tänä ennustuksen suuremman täyttymyksen päivänä? On tosiaankin. Kaikkialla maailmassa on juuri sellaisten ihmisten yksi joukko, jotka ”Herraa [Jehovaa, Um] pelkäävät” ja alati ”hänen nimensä kunniassa pitävät”. (Mal. 3:16) He katsovat tosiaan hänen nimensä kantamisen hänen todistajinaan suurimmaksi eduksi ja kunniaksi, niin kuin sanotaan Jes. 43:10–12:ssa. Kokosieluisen Jehovalle antautumisen ja pyhittäytymisen hengessä he tuovat asiaan kuuluvan tukensa hänen palvonnalleen hänen varastohuoneeseensa, ts. hänen järjestöönsä ja sen evankeliuminpalvelukseen. Sen johdosta he saavat iloita kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme juuri tarkastelleet, mutta ei itsekkäästi. He erottuvat selvästi kristikunnasta ja koko maailmasta, mutta eivät ole itsekkäästi muita hylkiviä. He tuntevat tehtäväkseen Jumalan valtakunnan sanoman saarnaamisen koko maassa ”sekä julkisesti että huone huoneelta”, kutsuen niitäkin, jotka ovat vaeltaneet kauas, palaamaan Jehovan luo. (Apt. 20:20) Tällä tavalla Jehovan todistajia käytetään edustamaan häntä, joka sanoo: ”Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne.” (Mal. 3:7) Heidän kauttaan hän täyttää oman lupausosansa asiassa, joka koskee molemminpuolista paluuta, niiden hyväksi, jotka ovat tulleet järkiinsä ja ymmärtävät, että heidän on palattava hänen luokseen. Voisimme lisätä, että koska Jehova tulee ”kiiruusti todistajaksi” tänä tarkastusaikana, niin se osoittaa heidän täytyvän nopeasti palata, mutta ettei vielä ole liian myöhäistä. Jehovan luo palaamista koskeva vetoomus kaikuu yhä. – Mal. 3:5, 7.

15. Miten Jumalan sana tekee voimakkaan vetoomuksen, missä tarkoituksessa ja missä suhteessa hänen nimeensä?

¹⁵ Jumalan sanassa voidaan tosiaan sanoa olevan paljon sellaista, mikä vaikuttaa voimakkaan vetoavasti sekä suoraan sanana että profeetallisina näytelminä ja vertauksina, jotka on esitetty erittäin vaikuttavin sanoin, kuten tulemme näkemään. Nämä vetoomukset vahvistavat yltäkylläisesti kiistattomalla kielellä Luojan oman kuvauksen siitä, mitä hänen nimensä edustaa, niin kuin hänen selittäessään Moosekselle: ”Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta [tarvittaessa] ei kuitenkaan jätä rankaisematta.” (2. Moos. 34:6, 7) Näitä vetoomuksia ei ole esitetty Raamatussa ainoastaan niiden valistukseksi ja opastukseksi, jotka pyrkivät palvelemaan otollisesti Jumalaa, vaan myös niiden huomion herättämiseksi, jotka ovat kaatuneet tien oheen mutta eivät ole toipumattomia.

16, 17. a) Miten Jumalan sana soveltuu yksilöön, ja miksi tämä on tärkeätä? b) Mikä rukous on sopiva, ja minkä vaikeuden tämä saattaa sisältää?

¹⁶ Tässä yhteydessä on toinenkin muistamisen arvoinen seikka. Vaikka Raamattu usein käsittelee Jumalan kansaa kokonaisuutena, kansana, tai kuvailee profeetallisesti joitakin luokkia eli ryhmiä, niin se vetoaa aina myös yksityiseen lukijaan. Tämän ymmärtäminen on tärkeä, sillä vaikka – kuten Malakian aikana – epäsuotuisa tuomio lausutaankin pahoilla teillään itsepintaisesti pysyvälle kansalle, se ei kuitenkaan estä yksilöä tulemasta järkiinsä ja kääntämästä sydäntään Jumalan puoleen. Tämän tukena täytyy olla myös se, että yksilö kääntää jalkansakin oikealle tielle, ”elämän tielle”. Sellainen henkilö voi hyvin rukoilla niin kuin Daavid: ”Älä muista minun nuoruuteni syntejä, . . . Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri. Kuka on se mies, joka Herraa pelkää – sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.” – Ps. 16:11; 25:7, 11, 12.

¹⁷ Voit ajatella, ettei sellaisissa olosuhteissa ole helppo rukoilla, kun olet epätietoinen, kuullaanko rukoustasi mentyäsi niin pitkälle väärällä tiellä. Kehotamme sinua rohkaisuksesi tarkastelemaan seuraavaa huomattavaa varausta, mikä sopii täsmälleen tällaiseen tarpeeseen.

RUKOUSVARAUS ESIKUVATTU

18. Miten Salomo rukoili Jehovaa temppelin vihkiäisissä?

¹⁸ Temppelin tultua valmiiksi ja kun Jehovan läsnäoloa edustava liitonarkki oli sijoitettu temppelin kaikkeinpyhimpään, kuningas Salomo esitti vihkimisrukouksen. Hän mainitsi useita tilanteita, joissa voitaisiin rukoilla ”tähän paikkaan [temppeliin] päin”, ja pyysi Jehovaa kuulemaan ja vastaamaan niihin rukouksiin. Salomo laski mukaan yksityisten rukoukset, mainitsipa ”muukalaisenkin”, että ”jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin, niin kuule taivaasta, . . . ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee.” – 1. Kun. 6:1; 8:11, 22, 30, 38, 41–43.

19. Miten Israelin tuli rukoilla Jehovaa vankeudessa, ja minkä läksyn tämä opettaa?

¹⁹ Kyselymme mukaisesti Salomo mainitsi myös, mitä tapahtuisi, jos Jehova pahan ja syntisen tien kulkemisen jälkeen kiivastuisi ja hylkäisi kansan vihollisen vankeuteen. Hän rukoili, että ”jos he sitten menevät itseensäa . . . ja palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään” ja rukoilevat ”tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut, niin kuule . . . heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus”. Tämä oli avaava heille paluutien heidän omaan maahansa. (1. Kun. 8:46–53) Miten hyvin tämä vahvistaakaan menettelytavan, mikä on mahdollinen sille, joka on vaeltanut kauas mukavuudenrakkauden tielle ja ajattelee olevansa hylätty! Jos hän ahdistuksessaan havaitsee pahan tilansa ja ymmärtää tarpeensa, niin hänen tulee ehdottomasti huutaa avukseen Jehovaa.

20. Mitkä ehdot liittyivät mukaan ja mikä vakuutus kuulluksi tulemisesta?

²⁰ Mutta hänen täytyy muinaisen Israelin tavalla tunnustaa kanava, jota Jehova käyttää näiden rukousten kuulemisessa ja niihin vastaamisessa. Israelilaiset eivät voineet kääntyä minkä temppelin puoleen hyvänsä. Luonnollisesti eivät. Oli ainoastaan yksi rakennettu Jehovan nimelle hänen valitsemassaan kaupungissa, Jerusalemissa. Mikä vakuutus annettiin tällaisten rukousten kuulemisesta, jos tähän vaatimukseen mukauduttiin? Huomaa, mitä Jehova sanoi Salomolle: ”Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja anomisesi, kun sinä anoit armoa . . . Minä olen pyhittänyt tämän temppelin, jonka sinä olet rakentanut sitä varten, että minä sijoittaisin nimeni siihen ainiaaksi; ja minun silmäni ja sydämeni tulevat alati olemaan siellä.” – 1. Kun. 9:3.

21. Mikä vastaa Israelin muinaista temppeliä nykyään?

²¹ Miten tämä soveltuu nykyään? Ei Jerusalemissa eikä missään muuallakaan ole mitään uskonnollista huonetta, joka olisi rakennettu Jehovan nimelle tai jota hän käyttäisi näkyvänä renkaana itsensä ja niiden välillä, jotka haluavat lähestyä häntä. Nykyään on kuitenkin näkyvä temppeli, vaikkei se sijaitsekaan missään erityisessä paikassa maan päällä. Apostoli Paavali puhui tämän temppelin muodostavasta kristillisestä seurakunnasta, kuten näkyy siitä, mitä hän kirjoitti Efeson seurakunnalle: ”Apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus . . . kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa [Jehovalle, Um]; . . . Jumalan asumukseksi Hengessä.” – Ef. 2:20–22; ks. myös 1. Piet. 2:4, 5.

22. Ketkä muodostavat nyt temppeliluokan, ja miten Jehova käyttää heitä?

²² Kristus Jeesus on ensi sijassa tämä kanava, kuten hän sanoi: ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Hän sanoi myös, että kaikki Isälle tehdyt anomukset täytyy esittää ”minun nimessäni”. (Joh. 14:6; 16:23, 24) Mutta käytännössä Jehova, vastatessaan tällaisiin rukouksiin ja auttaessaan niitä, jotka haluavat toipua ja päästä jälleen hänen suosioonsa ja palvelukseensa, käyttää samaa temppeliluokkaa nykyään, minkä Paavali kuvaili. Maan päällä on vielä tämän luokan jäännös, mikä muodostaa Jehovan todistajain ydinjoukon. Heihin on nyt läheisesti liittynyt ”suuri joukko”, joka on tullut Jumalan suosioon ja jonka osuvasti kuvataan palvelevan ”häntä päivät ja yöt hänen temppelissään”. (Ilm. 7:9, 15) Nämä kaikki tarvitsivat ennen toipumista. Jos tunnet samaa tarvetta, voit liittyä heidän riveihinsä. Heidän lukumääräänsä ei ole rajoitettu, vaan he muodostavat lukemattoman suuren joukon.

23. Mikä suosittu, onnellinen asema tällä temppeliluokalla on?

²³ Tämän temppeli- eli pyhäkköluokan osoitetaan olevan sama kuin Malakian ennustuksessa mainitut ihmiset, jotka tuovat kaikki ”kymmenennet osat” (Um) eli kymmenykset tueksi Jumalan järjestöön hänelle antautuneina ja jotka alituisesti ajattelevat hänen nimeään. Voidaanko samaa sanoa tästä luokasta, mitä Jehova sanoi Salomon rakentamasta huoneesta: ”Minun silmäni ja sydämeni tulevat alati olemaan siellä”? (1. Kun. 9:3) Voidaan. Jehova sanoo tästä kansasta: ”Sen vuoksi että sinä olet ollut kallisarvoinen minun silmissäni, sinut on katsottu kunnioitettavaksi, ja minä itse olen rakastanut sinua.” ”Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, . . . Hän ilolla iloitsee sinusta.” – Jes. 43:4, Um; Sef. 3:17.

24, 25. a) Millä tavalla Jehova ilmaisee itsensä nykyään täydellisemmin? b) Mikä rohkaisu annetaan yksilölle, ja mitä se sisältää? c) Mistä lähteestä voimme odottaa löytävämme lisää valaisua?

²⁴ Kuten jo on mainittu, Jumalan sana vetoaa voimakkaasti yksilöön. Samoin on totta, että Jehova tänä kaikkein suurimpana tarkastusaikana puolestaan ilmaisee itsensä täydellisemmin sinä suurena Yksilönä, joka sydämestään vetoaa meidän sydämeemme, kokosieluiseen rakkauteemme ja antaumukseemme. Hän ansaitsee sen ylinnä. Hän ei ole luoksepääsemätön. Paavali sanoikin Ateenan miehille, että Jumala ”on säätänyt heille . . . heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä”. Jumala sanoi myös juutalaisille heidän ollessaan pakkosiirtolaisuudessa Babylonissa: ”Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, . . . ja [minä] palautan teidät.” Muista lopuksi Jehovan suurenmoiset rohkaisunsanat verrattomine yksilöön kohdistettuine vetoomuksineen: ”Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” Huomaa, että sydämen täytyy joka tapauksessa olla mukana, että täytyy mennä paljon syvemmälle kuin vain mielessä tunnustaa tarpeensa. Varmasti voidaan vilpittömästi Jehovaa etsivistä ja hänen luokseen jälleen haluavista sanoa, että hän puolestaan palaa heidän luokseen. Toipuminen on sellaisille yhä mahdollista. – Apt. 17:26, 27; Jer. 29:12–14; Jes. 57:15.

²⁵ Tässä aiheessa on toisiakin kiinnostavia ja tärkeitä tarkasteltavia puolia, on paljon Raamatusta saatavaa opittavaa ohjeeksemme ja rohkaisuksemme. Me katselemme sen tähden erästä Jeesuksen vertausta. Se sopii erityisesti teemaamme ja vetoaa omalla erikoisella tavallaan meihin. Tarkoitamme hyvin tunnettua vertausta eli kuvausta tuhlaajapojasta.

[Alaviitteet]