14. luku
Ulkokultaiset uskonnon harjoittajat tyrmistyksissään uutisesta
1. Miltä ulkokultaisista uskonnon harjoittajista tuntuu tai mitä he toivovat, kun ”suuri ahdistus” iskee kristikuntaan?
UUTINEN kristikunnan tuhosta vaikuttaa kuin tyrmäysisku ulkokultaisiin uskonnon harjoittajiin, jotka ovat sen yhteydessä. He tuntevat sen, kun ennustettu ”suuri ahdistus” alkaa kristikunnalle. He voivat silti toivoa, että se aikaisemman kestämiskykynsä ansiosta säilyy ahdistuksessa vastoin Raamatun ennustusta. He voivat epätoivoisesti uskotella, ettei pahin tule kohtaamaan sitä, mikä on ollut heille niin pyhä.
2. Miksi sellaiset uskonnon harjoittajat eivät odota kristikunnan tuhoutumista, mutta mikä vaikutus sen tuholla on heihin, kuten profeetta Hesekiel esitti pantomiimina pakkosiirtolaistovereilleen?
2 Koska he ovat uskonnollisesti liittäneet Jumalan nimen kristikuntaan, heistä voi tuntua, että Jumala ja hänen Poikansa Jeesus Kristus eivät koskaan salli sen tuhoutua. Miten tyrmistyneitä he ovatkaan, kun hän salliikin sen ennustuksensa todistamiseksi oikeaksi! Profeetta Hesekieliä käskettiin seitsemännellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua esittämään pantomiimi siitä, miten mykistyneitä ja tyrmistyksissään he todella tulevat olemaan. Noin kaksi vuotta myöhemmin Hesekielin pakkosiirtolaistoverit jäljittelivät todellisessa elämässä sitä, mitä hän oli näytellyt pantomiimina, ja todistivat siten hänen olleen oikea merkki eli ennusmerkki. Silloisesta täyttymyksestä tuli itsessään profeetallinen tapahtuma, joka esikuvasi, miten meidän aikamme ulkokultaiset uskonnon harjoittajat tyrmistyisivät saadessaan kuulla kristikunnan tuhosta.
3, 4. Nykyaikaisen radioviestinnänkö avulla vai millä tavalla Hesekiel sai tietää samana päivänä, mitä kaukaiselle Jerusalemille tapahtui?
3 Tapahtumien salamannopea viestintä radio- ja televisiolähetysten välityksellä ja ihmistekoisten satelliittien avulla, joita käytetään radioaaltojen heijastimina, on 20. vuosisatamme ihme. Kuitenkin maailmankaikkeuden ja sen luonnonvoimien Luoja lähetti ilman tällaisia nykyisiä laitteita erittäin tärkeitä uutisia profeetalleen Hesekielille hetkessä, salamannopeasti. Noina kamelikaravaanien ja hevosvetoisten vaunujen päivinä Hesekiel ei olisi mitenkään voinut tavallisin viestinnän keinoin tulla tietämään juuri samana päivänä, mitä tapahtui Jerusalemissa, joka sijaitsi yli 800 kilometriä lounaaseen siitä kaupungista, Tell-Aabibista, missä hän oli Babyloniassa pakkosiirtolaisena. Ja kuitenkin hän tiesi sen. Miten? Se ei tapahtunut minkään merkkitulijärjestelmän tai rumpujen lyömisen avulla, vaan tavalla, mistä hän ilmoittaa meille seuraavissa ajankohdan paljastavissa sanoissa:
4 ”Tämä Herran sana tuli minulle yhdeksäntenä vuotena, kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä: ’Ihmislapsi, kirjoita muistiisi päivän nimi – juuri tämän päivän nimi: Baabelin kuningas rynnistää Jerusalemia vastaan juuri tänä päivänä.”’ – Hes. 24:1, 2.
5. Miten Jehova saattoi silmänräpäyksessä ilmoittaa Hesekielille, ja minkä vuoden minä kuukautena se tapahtui?
5 Hesekiel ei nähnyt suorana lähetyksenä missään television kuvaruudussa, miten Babylonian kuningas Nebukadnessar aloitti kahdeksantoista kuukautta kestäneen Jerusalemin piirityksen. Mutta ilman television apua Jehova näki sen suoraan ja ilmoitti siitä heti Hesekielille. Se tapahtui Hesekielin Babylonian pakkosiirtolaisuudessaolon yhdeksäntenä vuonna ja samalla Jerusalemin viimeisen kuninkaan Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuonna, hänen, jonka Nebukadnessar itse oli asettanut valtaistuimelle. Se merkitsee vuotta 609 eaa. Juutalaisen kalenterin mukaan kymmenettä kuukautta laskettuna kevätkuukaudesta niisanista nimitettiin teebetiksi.
6. Minä pohjoisten seutujen vuodenaikana Nebukadnessar siis hyökkäsi Jerusalemia vastaan, ja miten tämä päivä on vahvistettu muualla Raamatussa?
6 Teebetkuun kymmenes päivä vastaa tavallisesti nykyisen joulukuumme loppupäätä. Jehova oli jo profeetallisesti kuvaillut Hesekielille, mitä kuningas Nebukadnessar oli tekevä marssinsa aikana toteuttaakseen päätöksensä hyökätä Jerusalemia vastaan. (Hes. 21:18–23) Vaikka oli pohjoisten seutujen talviaika, niin kuningas Nebukadnessar ryhtyi hyökkäämään kapinallista Jerusalemia vastaan ja ikään kuin rynnisti sitä vastaan. Tälle ilmoitetaan tämä sama päivä 2. Kun. 24:20:ssä ja 25:1:ssä sekä Jer. 52:3, 4:ssä. Hesekieliä käskettiin siis kuvailemaan tuona päivänä, mitä oli tapahtuva.
7. Mitä Hesekieliä käskettiin tekemään avarasuisella padalla sen mukaan, mitä Hes. 24:3–5 esittää?
7 Jehova neuvoo Hesekieliä tämän tekemisessä sanoen: ”Lausu uppiniskaiselle suvulle vertaus ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Pane pata liedelle, pane. Kaada myös siihen vettä. Kokoile siihen lihakappaleet – kaikki hyvät kappaleet, reittä ja lapaa – ja täytä se valituilla luilla. Ota valiolampaita, lado myös halkoja sen alle. Anna sen kiehumistaan kiehua, niin että siinä luutkin tulevat keitetyiksi.” – Hes. 24:3–5.
8. Mitä veden keittäminen padassa kuvasi, ja mitä sinne pannut lampaan kappaleet kuvasivat?
8 Vuosia aikaisemmin Jerusalemin asukkaat olivat sen mukaan, mitä Hes. 11:6–11 kertoo, verranneet sitä avarasuiseen pataan, jonne he itse olivat turvallisesti kätkeytyneet. Jehova käyttää nyt tätä samaa kuvausta. Metallisen avarasuisen padan täyttäminen vedellä keittämistä varten kuvasi siis sitä, mitä oli tapahtumassa juuri sinä samana teebetkuun 10. päivänä vuonna 609 eaa., ts. sitä, että Babylonian kuningas piiritti Jerusalemia. Halkojen latominen sen alle ja niiden sytyttäminen tuleen sopi yhteen tämän ajatuksen kanssa. Nyt aloitettu piiritys teki sen vähitellen kuumaksi kuin kiehuva vesi Jerusalemissa oleville. Pataan pannut lihapalat kuvasivat niitä, jotka olivat kaupungissa, mukaan luettuina ne pakolaiset, jotka pakenivat sinne Babylonian etenevän armeijan edestä. Sinne pannut hyvät kappaleet kuvasivat niitä, jotka muodostivat kaupungin ylemmän yhteiskunnallisen luokan, varsinkin kuningasta ja hänen ruhtinaitaan. Koska luut muodostavat lihaelimistöä tukevan rungon, niin ”valitut luut” kuvasivat niitä, jotka pitivät koossa kansallisen elimistön rakennetta, ts. sotapäälliköitä ja heidän upseerikuntaansa. Kaikkien piti tulla ”keitetyiksi” piirityksen aikana.
9. Missä kunnossa olevan padan kaltainen Jerusalem oli, ja miten se oli suhtautunut sen sisäpuolella vuodatettuun vereen?
9 Oliko Jerusalem vertauskuvallisena patana suojelemisen arvoinen? Kuuntele! ”Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia, pataa, joka on ruostunut ja josta ei lähde sen ruoste! Tyhjennä se kappale kappaleelta: sille ei ole langennut arpaosaa [siitä ei saa heittää arpaa, Um]. Sillä sen vuodattama veri on sen keskellä, paljaalle kalliolle se on sen koonnut, ei ole vuodattanut sitä maahan, tomun peitettäväksi. Nostattaakseni kiivauden, tuottaakseni koston minä olen pannut sen veren paljaalle kalliolle, ettei se peittyisi.” – Hes. 24:6–8.
10. Mistä johtui se kuona, joka reunusti Jerusalemia patana, ja miten Jehova suhtautuisi sen vereen samalla tavalla, kuin se oli suhtautunut väkivaltaisesti vuodattamaansa vereen?
10 Jonkin verran aikaisemmin Jehova oli esittänyt äärimmäisen ankaran tuhotuomion Jerusalemille sanoen sitä ”kaupungiksi, joka vuodattaa keskuudessaan verta, kunnes sen aika tulee”, ja eritellyt yksityiskohtaisesti syyt, miksi se on vuodattanut niin paljon verta. (Hes. 22:3–12, Um) Sen moraalista kuonaa ja likaa ei voitu pestä pois, vaan se takertui sen reunoihin ruostuttaen sen reunoja vertauskuvallisena patana. Se piti ihmisveren, uhriensa veren, arvon vähäisenä, niin ettei se edes välittänyt vuodattaa sitä maahan peittääkseen sen tomulla, kuten Jumalan laki määräsi tehtäväksi saaliiksi saadun eläimen suhteen. (3. Moos. 17:13, 14) Ei, vaan häpeämättömästi Jerusalem kaatoi väkivaltaisesti vuodatetun veren kiiltävälle, paljaalle kalliopinnalle, missä se oli avoimesti nähtävillä todistuksena sen rikollisuudesta. Tämä ihmisveren halveksunta herätti Jehovan vihan ja sai hänet kostamaan vastuuttomalle verenvuodattajalle. Niin kuin Jerusalem oli tehnyt, niin hänkin oli tekevä. Hän ei sallisi sen verentahriman historian peittyä, vaan oli paljastava sen ihmisten nähtäväksi niin kuin veren, joka on kallion tomuttomalla, kiiltävällä, paljaalla pinnalla!
11. Mitä piti tehdä Jerusalemissa olleille verisille rikollisille, ja mitä sille itselle oli tehtävä?
11 Jerusalemissa olevat veriset rikolliset täytyy saattaa edesvastuuseen. Tuokaa heidät esiin ilman erotusta, heittämättä valikoivaa arpaa heistä, ikään kuin ”kappale kappaleelta” vertauskuvallisesta padasta, Jerusalemista. Nyt, kun Jerusalemin piiritys oli alkanut, sitä odotti ”voi”, joka ei päättyisi ennen kuin se tuhoutuisi kaikkine kuonineen.
JYRKKIÄ TOIMIA TARVITAAN KRISTIKUNTAA VASTAAN
12. Minkä muun verivelasta Jerusalemin verentahriman historian paljastaminen muistuttaa meitä, ja mihin tämän muun ”piiritys” huipentuu?
12 Muinaista Jerusalemia vastaan esitetty syyte verivelasta tuo elävästi mieleemme sen suunnattoman verenvuodatuksen, mihin sen nykyinen vastine, kristikunta, on syyllistynyt. Voimme selvästi nähdä ikään kuin sekin liottaisi kiiltävän paljaan kallion verellä, jota ei voitaisi peittää ihmisiltä eikä enkeleiltä. Kun sen piiritys alkaa ”suuren ahdistuksen” alkaessa, niin se merkitsee sille vaikeuksia, jotka huipentuvat sen tuhoon. – Matt. 24:15–22.
13. Mikä ”vertaus” soveltuu kristikuntaan, kuten Hes. 24:9–12 esittää?
13 Kristikuntaan soveltuu se ”vertaus”, joka lausuttiin sen perikuvaa Jerusalemia vastaan: ”Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia! Minäkin suurennan liettä [roviota, Um]. Lisää halkoja, viritä tulta, keitä liha loppuun, kiehuta [tyhjennä, Um] liemi kuiviin, polta luut karreksi. Anna sen sitten olla tyhjänä hiiltensä päällä, niin että se kuumenee, sen vaski hehkuu ja sen saastat siitä sulavat, sen ruosteesta tulee loppu. Siitä on ollut vaivaa väsymykseen asti, mutta ei ole lähtenyt siitä sen ruosteen paljous. Tuleen sen ruoste!” – Hes. 24:9–12.
14. Koska vertauskuvallisen padan, Jerusalemin, kuonaista ruostetta ei voitu pestä pois, niin minkä Jehova näki väistämättömäksi kaupungille ja mitä muuta tämä koskee?
14 Jehova näki, mitä tuo verinen, kuonainen kaupunki ansaitsi. Se täytyy ympäröidä suureen loimuun, joka kohoaa ikään kuin suuresta halkoroviosta. Pitkäaikaisen kiehuttamisen seurauksena sen sotapäälliköitten ja upseerien täytyy tulla sietämättömän kuumiksi Babylonian piirityksen lisääntyvästä voimasta, ja muiden asukkaiden täytyy ylikypsän lihan tavoin muuttua ikään kuin lihaliemeksi, jolla ei ole mitään rakennetta tai lujuutta. Ulos nämä kaikki! Tyhjentäkää kaupunki kokonaan, kun se kukistuu babylonialaisten valloittajien edessä! Pankaa se tyhjennetyn vaski- eli kuparipadan tavoin tuhon tulelle, koska kuonainen ruoste vielä tarrautuu sen reunoihin. Koska saastaista ruostetta ei voida pestä pois, polttakaa se pois! Sulattakaa koko vertauskuvallinen pata (Jerusalem) kuonan erottamiseksi siitä. Polttakoon verivelkaisen kaupungin tuhon tuli myös täydellisesti sen moraalisen saastan, kuonan ja ruosteen. Ja niin tapahtukoon myös sen nykyiselle vastineelle, kristikunnalle!
15. Mitä Jehova sanoo suoraan Jerusalemille puhdistumisesta, ja minkä mukaan tuomiot toimeenpannaan sitä vastaan?
15 Jehova puhuu täten itse suoraan Jerusalemille selittääkseen, miksi hänen täytyy ryhtyä niin jyrkkiin toimiin sitä vastaan: ”Sinun iljettävän saastaisuutesi takia – koska minä tahdoin puhdistaa sinut, mutta sinä et puhdistunut saastaisuudestasi – sinä et enää puhdistu, ennenkuin minä olen tyydyttänyt kiivauteni sinussa. Minä, Herra, olen puhunut. Se tapahtuu, ja minä teen sen. Minä en hellitä, en säästä enkä kadu: teittesi ja tekojesi mukaan sinut tuomitaan, sanoo Herra, Herra.” – Hes. 24:13, 14.
16. Mitä Jerusalemin piirityksen alkaminen todisti sen entisestä käyttäytymisestä, ja vasta milloin Jehovan kiivaus tyydyttyisi?
16 Mainittuna päivänä, 10. teebetkuuta vuonna 609 eaa., oli Babylonian suorittama Jerusalemin piiritys alkanut kolmannen ja viimeisen kerran. Tämä tosiasia osoitti, että Jerusalemin alaisuudessa oleva Juudan valtakunta oli kieltäytynyt puhdistumasta hengellisesti irstaasta käytöksestään. Sen saastaisuus oli kuin kuonaa ja likaa, joka synnytti ruostetta kuparipadan reunoihin ja jota ei voitu hangata puhtaaksi vaan joka piti hävittää sulattamalla itse pata. Vertauskuvallinen pata oli nyt tulen keskellä, kun babylonialaisten piiritys oli alkanut. Jerusalemin itsepäistä saastaisuutta ei koskaan puhdistettaisi, ennen kuin Jehova oli velvollinen tyydyttämään kiivautensa antamalla tuhota verivelkaisen Jerusalemin.
17. Kun Jehova oli puhunut suunsa puhtaaksi, oliko odotettavissa, että hän katuisi vai mitä?
17 Kiivautta, ei myötätuntoista murhetta, piti osoittaa täysi määrä, eikä Jehova tuntisi minkäänlaista katumusta niiden äärimmäisten toimenpiteitten johdosta, joihin hän oli ryhtynyt Jerusalemia vastaan. Hän oli puhunut suunsa puhtaaksi eikä se ollut jäävä täyttymättä. Hän ei hellittäisi sen toteuttamisessa. Hänen babylonialaiset jumalallisen tuomion toimeenpanijansa tulisivat antamaan Jerusalemille sen ansaitseman tuomion jumalattomista teistään ja teoistaan. Se täytyi tuhota niin kuin täytyy sen jäljittelijä kristikuntakin.
18. Mistä aineellisista seikoista ja ihmishengistä oli kysymys Jerusalemin tuhossa, ja miten tällaisten seikkojen väkivaltainen riistäminen vaikuttaisi iäkkäämpiin eloon jääneisiin?
18 ”Voi, koeta osoittaa myötätuntoa!” voi joku olla taipuvainen sanomaan Jumalalle tässä kohdassa. Miksi? Koska Jerusalemissa sijaitsi siihen aikaan kuningas Salomon rakentama suurenmoinen temppeli, joten Jerusalemin tuho merkitsi myös sen pyhän temppelin tuhoa, jota juutalaiset pitivät taikakaluna onnettomuutta vastaan. (Jer. 7:1–11) Lisäksi iäkkäämmiltä juutalaisilta, jotka oli viety Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen, oli jäänyt poikia ja tyttäriä Jerusalemiin ja Juudaan, ja jos Jerusalem tuhottaisiin, se merkitsisi kuolemaa noille pojille ja tyttärille. Eivätkö nämä seikat olleet arvokkaita niille juutalaisille, joita asia koski? Eikö niiden väkivaltainen riistäminen viiltäisi heidän herkkätunteisuuttaan, tyrmistyttäisi heidät? Eikö vastaavalla onnettomuudella tänä aikana olisi samankaltainen vaikutus niihin, jotka suhtautuvat myötätuntoisesti kristikuntaan? Profeetta Hesekieliä käskettiin esittämään profeetallisella tavalla, että niin todella tulisi olemaan. Hän kuvailee seuraavin sanoin, miten hän sen teki:
19. Millä profeetallisella tavalla Hesekieliä käskettiin esittämään ihastuttavien seikkojen poisottaminen?
19 ”Ja minulle tuli tämä Herran sana: ’Ihmislapsi, katso, minä otan sinulta äkkikuolemalla [yhdellä iskulla, Um] pois silmiesi ihastuksen, mutta älä valita, älä itke, älköönkä tulko sinulta kyyneltä. Huokaile hiljaa, mutta älä pane toimeen kuolleenvalittajaisia. Sido juhlapäähine päähäsi, pane kengät jalkaasi, älä peitä partaasi [viiksiäsi, Um] äläkä syö suruleipää.’” – Hes. 24:15–17.
20. Mitä Hesekieliä koskevia kysymyksiä herää ottaen huomioon, että hänen piti toimia tuolla tavoin, ja mitä hänen tällaisen toimintansa outous osoittaisi jostakin tulevasta vitsauksesta?
20 Miksi hänen piti menetellä näin? Mitä oli tapahtumassa? Pitikö jonkun Hesekielille läheisen henkilön kuolla? Ilmeisesti, koska Jehova oli ottava pois jonkin Hesekielin silmien ihastuksen yhdellä iskulla. Oliko kyseessä tämän 34-vuotiaan miehen vaimo? Keskiyötä edeltävät tapahtumat paljastaisivat, mihin isku kohdistuisi. Mutta kun se olisi tapahtunut, niin Hesekielin ei pitänyt osoittaa mitään näkyvää tai kuuluvaa murheen merkkiä. Hänen piti panna päähine päähänsä siististi sidottuna, niin ettei se miltään osin riippuisi hänen kasvojensa yli ja peittäisi hänen ylähuultaan. Hänen ei pitänyt kulkea paljain jaloin, kuten kuningas Daavid oli tehnyt kauan sitten surussaan. (2. Sam. 15:30) Kun yhdellä iskulla pois otettu henkilö oli haudattu, Hesekielin ei pitänyt sallia säälijöittensä valmistaa hänelle lohdutusateriaa ja siis antaa hänelle jotakin syötävää. Miksi hänen piti toimia näin oudolla, epätavallisella tavalla? Sen tarkoituksena oli kuvata, miten kauhea onnettomuus tekee ihmisen tyrmistyneeksi, eleettömäksi. Sellaisen vaikutuksen aikaansaamiseksi vaadittiin erityisen ankaraa, musertavaa onnettomuutta.
21. Miksi Hesekielin täytyi näissä olosuhteissa osoittaa suurta itsehillintää, ja miksi hän ei valittanut?
21 Tämän profeetallisen kuvauksen varaamiseksi Hesekielin täytyi kestää ankara, koetteleva kokemus ja osoittaa suurta luonnollisten inhimillisten tunteittensa hillintää. Hän suostui kuitenkin tämän tapahtumiseen, jos se merkitsi hänelle palvelemista Jehovan profeetallisena välikappaleena, eikä hän valittanut. Hän kertoo meille, miten hän teki kuuliaisesti sen, mitä häntä käskettiin tekemään ja miksi:
22. Mitä Hesekielille tapahtui illalla, miten hän toimi, ja minkä Jehovalta saamansa selityksen hän antoi kyselijöille?
22 ”Ja minä puhuin kansalle aamulla, mutta illalla kuoli minun vaimoni; sitten aamulla minä tein, niinkuin minun oli käsketty tehdä. Niin kansa sanoi minulle: ’Etkö meille ilmoita, mitä se tietää meille, kun sinä noin teet?’ Minä sanoin heille: ’Minulle tuli tämä Herran sana: Sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä häpäisen pyhäkköni, joka on teidän varustuksenne ja ylpeytenne, teidän silmienne ihastus ja sielujenne ikävä; ja teidän poikanne ja tyttärenne, jotka teidän on ollut jätettävä, kaatuvat miekkaan. Sitten te teette, niinkuin minä olen tehnyt: ette peitä partaanne ettekä syö suruleipää, juhlapäähineen pidätte päässänne ja kengät jalassanne, ette valita ettekä itke, mutta te riudutte syntivelkanne tähden ja huokailette toinen toisellenne. Hesekiel on oleva teille ennusmerkki: aivan niin, kuin hän on tehnyt, niin tekin teette. Kun tämä tapahtuu, te tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, Um].’” – Hes. 24:18–24.
23. Kun Jeesus Kristus vuonna 33 ennusti ja tarkasteli silloista Jerusalemia kohtaavaa tuhoa, niin miten se vaikutti hänen tunteisiinsa?
23 Vuosia myöhemmin, vuonna 33, Jeesus Kristus ennusti ja tarkasteli sitä tuhoa, joka kaikkine kauhuineen oli kohtaava silloista Jerusalemia vuonna 70. Hän ”itki . . . sitä”. Kyynelehtien hän sanoi: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.” (Luuk. 19:41–44; 21:20–24) Koska Jeesus Kristus oli naimaton mies, niin häntä ei kuitenkaan kutsuttu esittämään profeetallista näytelmää samaan tapaan kuin Hesekieliä oli käsketty.
24. Miten Jerusalemin tuhon kokeminen vaikutti profeetta Jeremiaan ja hänen tunteisiinsa, ja mikä vaikutus sillä oli profeetta Hesekieliin, kun hän sai kuulla sitä koskevat uutiset?
24 Kuuliaisena Hesekiel ei murehtinut vaimonsa, ’silmiensä ihastuksen’, kuolemaa. (Hes. 24:16) Vuonna 607 eaa. profeetta Jeremia tosin murehti ja valitti Jerusalemin ja sen temppelin tuhoa. (Valit. 1:1–5:22) Kun tuo onnettomuus todella tapahtui, Hesekieliä ei kielletty tekemästä samalla tavalla kuin Jeremia teki. Kun Hesekiel sai Babyloniassa kuulla uutisen Jerusalemin ja sen temppelin tuhosta, niin se ei tyrmistyttänyt ja huumannut häntä.
25. Tarvittiinko Jerusalemin ja siellä olevien tuhoamista, jotta Hesekiel olisi tullut tuntemaan Jehovan, ja mitä on tässä suhteessa sanottava hänen pakkosiirtolaistovereistaan?
25 Jerusalemin, sen kallisarvoisen temppelin ja sen poikien ja tyttärien ei olisi tarvinnut tuhoutua, jotta Hesekiel olisi tullut tietämään, kuten Jumala sanoi, ”että minä olen Suvereeni Herra Jehova”. Sen sijaan Israelin kansa, joka ei tiennyt Juudassa sen enempää kuin Babyloniassakaan, kuka sen Jumala oli, piti panna tietämään tuo tosiasia tyrmistyttävällä iskulla, joka tuli pyhän kaupungin, temppelin ja lasten tuhoamisen muodossa. He eivät koskaan jaksaneet uskoa, että Jehova häpäisisi oman pyhäkkönsä sallimalla pakanallisten, epäjumalia palvovien babylonialaisten valloittaa, ryöstää ja tuhota Salomon temppelin, joka oli ollut olemassa 420 vuotta. Jehova ei säästänyt sitä, minkä hän kuvaili olevan ”teidän varustuksenne ja ylpeytenne, teidän silmienne ihastus ja sielujenne ikävä” – olipa kyseessä Jehovan Jerusalemissa oleva pyhäkkö tai heidän siellä olevat poikansa ja tyttärensä. Näin tyrmistyttävällä tavalla heidän piti tulla tietämään, että Hän, joka sanoi tekevänsä tämän, ja Hän, joka todella teki sen, olivat yksi ja sama Persoona, Jehova. Hän on!
26. Mitä raamatunpaikat osoittavat siitä, ”häpäiseekö” Jehova tosi ”pyhäkkönsä” kristikuntaa kohtaavassa tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”?
26 Kristikuntaa lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa” Jehova ei tule häpäisemään tosi pyhäkköään. ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä [tai: pyhäköissä, AS, alav.].” (Apt. 17:24) Jehova ei häpäise vastakuvallista hengellistä ”temppeliä”, jossa hänen Ylimmäinen Pappinsa, Jeesus Kristus, esitti hänelle täydellisen ihmisuhrinsa arvon vuonna 33 ilmaantuessaan taivaisiin itse Jumalan persoonan eteen tätä varten. (Hepr. 9:24–26) Eikä hän myöskään häpäise sitä temppeliä eli pyhäkköä, jota hän nyt rakentaa ja jonka ”elävät kivet” muodostavat, ts. hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, tärkeimmän ”elävän kiven” uskollisten voideltujen seuraajien muodostamaa seurakuntaa. (1. Piet. 2:4–6) Kirjoittaessaan tämän pyhäkköluokan jäsenille apostoli Paavali sanoo: ”Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ’Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani’.” (2. Kor. 6:16) ”Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä [paikaksi, missä Jumala asuu hengen välityksellä, Um].” (Ef. 2:22) Tämän pyhäkköluokan voideltu jäännös muodostaa nykyisen Hesekiel-luokan, jota Jehova käyttää.
27. Minkä ”temppelin” Jehova sitten varmasti häpäisee?
27 Näin ollen se, minkä Jumala tulee häpäisemään, täytyy olla jäljittelevä temppeliluokka eli ulkokultaiset uskonnon harjoittajat, jotka valheellisesti väittävät muodostavansa Jumalan hengellisen pyhäkön.
28. Ketkä tulevat tyrmistymään kristikunnan tuhoutuessa, voideltu Hesekiel-luokka vai ulkokultaiset uskonnon harjoittajat, ja miksi?
28 Kymmenien vuosien ajan vuodesta 1919 lähtien Jehovan kristittyjen todistajien voideltu jäännös on ennalta varoittanut kristikunnan tuhosta Hesekielin ja muiden henkeytetyn Raamatun kirjoittajien ennustusten perusteella. He ymmärtävät yhä selvemmin, mitä kristikunnan hävitys tulee merkitsemään, kun ajatellaan ihmishenkien ja sellaisten aineellisten omaisuuksien tuhoamista, joita uskonnon harjoittajat pitävät pyhinä. Mutta tämä kristittyjen Hesekiel-luokka ei murehdi eikä valita sitä, mitä kristikuntaa kohtaava ”suuri ahdistus” tulee merkitsemään. He tietävät, että se ei koskaan tule merkitsemään Jehovan tosi pyhäkön, sen hengellisen temppelin, tuhoa, missä Jeesus Kristus esitti lunastusuhrinsa arvon vuonna 33. Se ei myöskään merkitse sen ”elävistä kivistä” tehdyn temppelin tuhoa, jota Jehova nyt rakentaa. Kun siis ennustettu tuho todella kohtaa kristikuntaa, se ei tyrmistytä heitä. Sen ei tarvitse tapahtua heidän vuokseen, jotta he tietäisivät, ”että minä olen Suvereeni Herra Jehova”. Ne ulkokultaiset uskonnon harjoittajat, jotka jättävät Jehovan huomioon ottamatta ja luottavat siihen, mikä heidän mielestään on pyhää, tulevat kokemaan tyrmistymisen. Heidän on tultava tietämään, kuka Jehova on.
VARMENTAVA SANOMA TULEE VARMASTI!
29. Miten Hesekielin ennustuksen paikkansapitävyys varmistettaisiin, ja miten Jehova vakuutti tätä Hesekielille uudelleen?
29 ’Mutta entäpä, jos niin ei tapahdu?’ voi joku epäuskoinen huudahtaa. Älä pelkää! Tulevat tapahtumat ja uutisraportit, joista saadaan kuulla, tulevat osoittamaan Hesekielin lausuman erehtymättömän ennustuksen todeksi. Uusi vakuutus annettiin siitä, että ennustuksen paikkansapitävyys varmistettaisiin. Se annettiin Hesekielille, kun Jehova sanoi hänelle: ”Ja sinä, ihmislapsi! Sinä päivänä, jona minä otan heiltä heidän varustuksensa, ihanan ilonsa, silmiensä ihastuksen, sielujensa halajamisen, heidän poikansa ja tyttärensä, sinä päivänä tulee pakolainen sinun luoksesi ilmoittamaan tätä korvaisi kuullen. Sinä päivänä avautuu sinun suusi yhtaikaa kuin pakolaisen [pakolaiselle, Um], ja sinä puhut etkä enää ole mykkänä. Sinä olet oleva heille ennusmerkki, he tulevat tietämään, että minä olen Herra.” – Hes. 24:25–27.
30. Miksi Hesekielin piti olla puhumattomana siitä lähtien, kunnes pakolainen saapuisi sanomineen, ja minkä suhteen hän oli puhumaton?
30 Tähän mennessä Hesekiel oli sanonut kansalleen riittävästi. Hänen ei tarvinnut lisätä enää paljoakaan, jotta Jumalan ennustus kuulostaisi vakuuttavammalta, jotta hänen sanomansa varmuus pantaisiin tuntumaan valtavammalta. Jehova oli puhunut sen, ja se oli jo itsessään kylliksi. Siksi Hesekiel oli oleva mykkä siihen päivään asti, jona saataisiin luotettava, todistusvoimainen, varmentava sanoma. Ei puhumaton sanan täydessä merkityksessä, vaan ainoastaan puhumaton sikäli, ettei hän ennustanut enempää siitä onnettomuudesta, joka oli kohtaava Jerusalemia ja Juudan valtakuntaa. Ajan kuluminen siihen saakka, kun pakolainen toisi sanoman, olisi koetuksen aikaa.
31. Oliko Jehova siis ilmoittava asiasta Hesekielille suoraan Jerusalemin kukistumisen aikaan, ja mitä Hesekielin pakkosiirtolaistoverien sallittiin tehdä?
31 Jehova ei ollut ilmoittava Hesekielille suoraan Jerusalemin kukistumisesta tuon onnettomuuden päivänä, kuten hän oli ilmoittanut Hesekielille suoraan babylonialaisten aloittamasta piirityksestä samana päivänä, jona se tapahtui. Harkitkoot Babyloniassa olleet juutalaiset pakkosiirtolaiset sitä, mitä Hesekiel oli heille ennustanut, kunnes pakolainen lopulta saapuisi sanomineen. Pysykööt yhä epäuskoisina, jos haluaisivat. Heidän epäuskonsa pirstoutuisi aikanaan, kun luotettava silminnäkijä saapuisi kertomaan Jerusalemin kukistumisesta.
32. Mikä vaikutus olisi pakolaisen tuomalla sanomalla siihenastisiin epäilijöihin, mutta mitä oli tapahtuva Hesekielille, ja miten hänen asemansa profeettana ja todistajana paranisi?
32 Tuo aika, joka panee korvat soimaan, tyrmäisi siihenastiset epäilijät ja epäuskoiset hiljaisiksi, mutta Hesekielin mykkyys päättyisi. Hän olisi silloin siinä asemassa, että hän saattoi puhua paremmasta tapahtumain taustasta. Hänellä olisi uusi, tuore sanoma. Hänen arvovaltansa Jehovan henkeytettynä tosi profeettana olisi todistettu. ”Merkkinä” (KJ) eli ”ennusmerkkinä” siitä, mikä oli nopeasti lähestymässä, hän ei ollut osoittautunut valheelliseksi. Samoin kuin Jehovan Hesekielille lausumat sanat, ”sinä olet oleva heille ennusmerkki”, osoittivat, hänellä ei silloin olisi syytä hävetä Jumalaansa Babyloniassa olevien pakkosiirtolaistovereittensa edessä. Hänen roolinsa profeettana ja Jehovan todistajana vahvistetaan oikeaperäiseksi, ja kuten Hesekielin Jumala sanoi, ”he tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um]”. – Hes. 24:27.
33. Milloin Hesekiel-luokka on sanonut sanottavansa ”suuren ahdistuksen” lopputuloksesta, ja mitä on sanottava kristikunnan lisätilaisuuksista sen jälkeen?
33 Eikö tässä ole meille sykähdyttävää ajateltavaa: tämän profeetallisen näytelmän täyttymys meidän sukupolvemme aikana? ”Suuren ahdistuksen” alkaminen Jerusalemin nykyistä vastinetta, kristikuntaa, vastaan, ilmaistaan täsmällisesti, kuten aikanaan Jerusalemin piirityksen aika. (Hes. 24:1–5) Sen jälkeen ei nykyisen voidellun Hesekiel-luokan tarvitse sanoa mitään. Se, mitä he ovat jo sanoneet tuon ”suureen ahdistuksen” lopputuloksesta, riittää. He eivät voi tarjota mitään toivoa vastakuvalliselle Jerusalemille, kristikunnalle. Sillä ei ole muuta tilaisuutta, ei myöskään siihen liittyneillä ulkokultaisilla uskonnon harjoittajilla. ”Suuren ahdistuksen” täytyy kokonaisuudessaan toteutua ja vaatia siltä veronsa kokonaan.
34. Mikä todistaa silloin, että Hesekiel-luokka oli ajankohtainen ennusmerkki uskonnon harjoittajille, ja mikä Jehovan tarkoitus on saavuttava riemuvoiton?
34 Nuo epäuskoiset uskonnon harjoittajat tulevat olemaan tyrmistyksissään, kun ”heidän . . . ihana ilonsa, silmiensä ihastus, sielujensa halajaminen, heidän poikansa ja tyttärensä”, kukistuvat! Sanomat, joita virtaa kaikkialta maailmasta, missä kristikunta on nyt vallalla, leimaavat luotettavaksi sen, että voidellulla Hesekiel-luokalla on ajankohtainen ”ennusmerkki” maailmankaikkeuden Suvereenilta Herralta. Hänen ilmaisemansa tarkoitus, joka koskee noita tyrmistyneitä uskonnon harjoittajia, saavuttaa silloin riemuvoiton: ”He tulevat tietämään, että minä olen Jehova.”