Jumalan näkyvän järjestön yksimielisyys

”Josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” – Ef. 4:16.

 1. Mitä Jehova on osoittanut ihmiskunnan pienimmille, ja miten Paavali ajatteli asiaa?

JEHOVA, kaikkeuden suuri Yksinvaltias Hallitsija, on osoittanut ansaitsematonta hyvyyttä ihmiskunnan pienimmille, meidän kaltaisillemme miehille ja naisille. Paavali sai vastaanottaa hänen ansaitsematonta hyvyyttään. Hän arvosti sitä niin suuresti, että hänen oli pakko ilmaista arvostuksensa sanoin niinkuin teoinkin. Paavali halusi toistenkin ihmisten tuntevan sitä kiitollisuutta Jehovaa kohtaan, mikä hänellä itsellään oli. Siksi hän kirjoitti niin palavasti Timoteukselle sanoen: ”Minä olen kiitollinen Kristukselle Jeesukselle, meidän Herrallemme, joka antoi minulle voimaa, koska hän katsoi minut luotettavaksi määräämällä minut palvelukseen, vaikka minä olinkin aikaisemmin pilkkaaja ja vainooja ja röyhkeä mies. Siitä huolimatta minulle osoitettiin armoa, koska olin tietämätön ja toimin uskon puutteesta. Mutta meidän Herramme ansaitsematon hyvyys uhkui ylenmääräisenä uskon ja rakkauden ohella, mikä on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. Luotettava ja täyden hyväksynnän arvoinen on se sana, että Kristus Jeesus tuli maailmaan pelastamaan syntisiä. Näistä minä olen ensimmäinen. Kuitenkin minulle osoitettiin armoa, jotta Kristus Jeesus voisi, käyttäen minua ensimmäisenä tapauksena, osoittaa koko pitkämielisyytensä esimerkiksi niille, jotka tulevat panemaan uskonsa häneen iankaikkiseksi elämäksi.” – 1. Tim. 1:12–16, Um.

 2. Mistä Paavalin ylitsevuotava ilo tässä yhteydessä johtui?

² Paavali teki kauniisti puhuessaan suoraan tälle nuorelle miehelle Timoteukselle, joka myöskin halusi saada iankaikkisen elämän ja joka myös voi saavuttaa sen Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden takia. Tunnustaen röyhkeän asenteensa menneinä aikoina Paavali kertoo Timoteukselle siitä ansaitsemattomasta hyvyydestä, mitä Jumala osoitti hänelle, vaikka hän olikin häpäisijä. Hän arvosti tätä rakkautta. Paavalin Timoteukselle ilmaisema ylitsevuotava ilo johtui siitä, että Herra Jeesus Kristus oli katsonut hänet luotettavaksi ja oli valtuuttanut hänet evankeliuminpalvelijaksi. Mikä virkamääräys! Mikä etu! Paavali arvosti totisesti tehtäväänsä, ja Apostolien tekojen kertomus hänen palvelevasta elämästään ilmaisee sen.

 3. Miten Paavali ilmaisi ajatuksensa efesolaisille tässä suhteessa?

³ Kun Paavali kirjoitti eräässä toisessa tilaisuudessa efesolaisille, niin hänelläkin oli tämä sama ajatus – palvelus – mielessään. Hän kertoi Efeson seurakunnalle, että Jumala oli osoittanut hänelle hyvyyttä, mikä oli ansaitsematonta. Paavali, yhtä vähän kuin efesolaiset tai ketkään muutkaan ihmisperheen jäsenet, ei ansainnut Jumalan hyvyyttä, mutta Paavalille osoitettiin kuitenkin tällaista rakkautta ja annettiin tilaisuus julistaa kansoille hyvää uutista Jumalan rakkaudesta ja tehdä tunnetuksi Luojan ja hänen Poikansa majesteettisuus, voima ja erinomaisuus. Paavali esitti sen tällä tavalla kirjoittaessaan efesolaisille: ”Minulle, miehelle, joka olen vähäisempi kuin pienin kaikista pyhistä, annettiin tämä ansaitsematon hyvyys, että julistaisin kansoille hyvää uutista Kristuksen luotaamattomista rikkauksista ja saisin ihmiset näkemään, miten sitä pyhää salaisuutta hoidetaan, mikä on ollut ikuisesta menneisyydestä asti kätkettynä Jumalassa, joka loi kaiken.” – Ef. 3:8, 9, Um.

 4. Mitä vapautta Paavali nautti nyt, ja miten hän ilmaisi uskonsa?

⁴ Jehova teki jotakin Paavalin hyväksi, joten hän oli nyt vapaa mies ja ehdolla iankaikkiseen elämään. Hän tuli pois sen vanhan asiainjärjestelmän kahleista, missä hän oli elänyt, ja hänellä oli nyt ensimmäistä kertaa se puhevapaus, minkä Jumalan kansa saa Jehovan tuntemuksen kautta. Se, mitä Paavali oppi Jumalan ilmaisemista päätöksistä Kristuksen Jeesuksen kautta, antoi hänelle luottamusta työnsä tekemisessä uskonsa avulla. Tämä usko ei järkkynyt koskaan. Hän osoitti sen tekemällä hyviä töitä tällä kertaa vainottuna miehenä, ei vainoojana, mikä hän oli kerran ollut. Hänen koettelemuksensa, ahdistuksensa ja kamppailunsa olivat monet, mutta hän oli silti uskollinen kuolemaan asti. Hän oli nuhteeton mies. Hän tunsi Jumalan tahdon ja pani ’uskonsa Kristukseen iankaikkiseksi elämäksi’. Paavalin on täytynyt olla kannustin ja hyvä esimerkki toisten seurattavaksi, koska hän itse seurasi Kristusta Jeesusta hänen askeleissaan.

 5, 6. Miten Jehovan ansaitsematon hyvyys oli osoitettu pakanoille seurauksena hänen pyhän salaisuutensa paljastamisesta?

⁵ Mutta miten oli toisten kristittyjen laita? Seurasivatko he uskollisesti Kristusta? Oliko Jumalan ansaitsemattomalla hyvyydellä sama vaikutus heihin kuin Paavaliinkin? Kyllä sillä oli. Katsokaamme varhaiskristittyjä: Juutalaiset olivat epäonnistuneet kansana Jehova Jumalan kanssa tekemänsä liiton pitämisessä. Heidät valittiin kerran kansaksi Jumalan nimelle, mutta kun Jehova oli nyt paljastanut pyhän salaisuuden: Poikansa Kristuksen Jeesuksen Messiaaksi, niin he eivät halunneet vastaanottaa häntä. Kutsu lähetettiinkin sitten pakanakansoille, jotta niistä otettaisiin kansa Jumalan nimelle. Pyhä salaisuus, mikä oli ollut kätkettynä sukupolvien ajan, se, miten Jumala siunaa maan kaikki kansat, paljastettiin nyt Kristuksessa Jeesuksessa. Jehova oli osoittanut nyt tämän mukaisesti armoa ja ansaitsematonta hyvyyttä pakanoille samoin kuin juutalaisillekin. Kumpaakin lajia olevat ”kansat”, ts. kaikenlaiset ihmiset, voivat nyt ottaa vastaan Messiaan ja päästä ehdolle iankaikkiseen elämään. Jehova Jumala tiesi varmasti maailman perustamisesta lähtien, miten hän oli toteuttava päätöksensä maan kaikkien sukukuntien siunaamiseksi ja nimensä kunniaansaattamiseksi, vaikka hän ei ollutkaan paljastanut sitä täysin määrin menneinä aikoina.

⁶ Jehova Jumala ei ollut vuosisatojen aikana ollut missään tekemisissä pakanoitten kanssa, mutta nyt heille avautui tie tulla kristityiksi, Jumalan valituiksi palvelijoiksi, Jehovan todistajiksi. Kirjoittaessaan roomalaisille, kuinka heille osoitettiin niin paljon armoa ja niin paljon ansaitsematonta (koska he eivät olleet tehneet mitään kunnioittaakseen Jehovaa) hyvyyttä, Paavali huudahti: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut [Jehovan] mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?” (Room. 11:33, 34) Jehovan ansaitsematon hyvyys ulotettiin pakanoille, vaikka se olikin käsittämätöntä, ja niistä, jotka pyhittäytyivät Korkeimmalle ja tulivat seurakuntaan eli näkyvään järjestöön, tuli näytelmä ihmisille ja enkeleille.

 7. Mihin ne otettiin, jotka saivat tämän ansaitsemattoman hyvyyden, ja mikä heidän piti olla?

⁷ Tämä näkyvä järjestö, Jumalan kansan seurakunta, pantiin alulle noin tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Tämän ansaitsemattoman hyvyyden vastaanottajat otettiin uuteen liittoon Jumalan kanssa, ei vanhaan lakiliittoon. Mooseksen välittämä vanha liitto oli pyyhkäisty pois, kun Kristus Jeesus paaluunnaulittiin. Tämä uusi liitto oli Jumalan laki, joka kirjoitettiin liitontekijäin sydämeen, ei kivitauluihin. Näiden uuden liiton henkilöitten piti olla ”kansa hänen nimeään varten”. Nämä olivat Kristuksen Jeesuksen kaltaisia, nimittäin Paavali ja kaikki Kristuksen varhaiset uskolliset seuraajat, Jumalan valtakunnan julistajat.

 8. Mikä teki aloitetun uuden järjestön erittäin tärkeäksi?

⁸ Alkoi uusi asiainjärjestelmä, uusi järjestö, ja se oli erittäin tärkeä. Kristuksen morsiamen valinta oli alkanut, ja siihen piti kuulua 144 000 Herran Jeesuksen uskollista seuraajaa. Morsiamen valinta ja tämän näkyvän järjestön muodostaminen, missä jokaisen yksityisen täytyy olla uskollinen kuolemaan asti, oli siihen aikaan erittäin vakava asia, ja siksi sen jäsenet ymmärsivätkin täysin määrin, että heidän täytyy työskennellä yhdessä yksimielisyydessä, koska Jumala oli ansaitsemattomassa hyvyydessään tuonut heidät yhteen erikoista tarkoitusta varten. Maailmakin oli kohdistava lopulta silmänsä heihin, ja enkelit tähyilivät varmasti Jumalan ihmeellisten järjestelyjen täyttymistä. Tässä olivat Jehovan valtakunnan julistajat, valtakunnan, joka on maailman ainoa toivo. Olisiko mikään elinehdoille välttämättömämpää tai tärkeämpää kuin Valtakunta?

”PUHEVAPAUS”

 9. Mitä Jumala oli päättänyt saada ihmiset näkemään, ja mitä kohti asiat kehittyivät nyt?

⁹ Jehova oli päättänyt, että ihmisten tuli ’nähdä, miten pyhää salaisuutta hoidetaan’, ja siksi nyt paljastettiin sitä, mikä oli ollut kätkettynä Jumalassa, ja ”tämän tarkoituksena oli tehdä nyt taivaallisissa paikoissa oleville hallituksille ja valloille seurakunnan kautta tunnetuksi Jumalan valtavan moninainen viisaus sen iankaikkisen päätöksen mukaan, minkä hän oli tehnyt Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, yhteydessä, jonka avulla meillä on tämä puhevapaus ja luottamuksellinen lähestymismahdollisuus häneen omaamamme uskon kautta. Minkävuoksi minä pyydänkin, ettette hellitä näiden teidän hyväksenne kärsimieni ahdistusten takia, sillä nämä merkitsevät teille kirkkautta”. (Ef 3:10–13, Um) Niin, ’se iankaikkinen päätös, minkä hän [Jehova] oli tehnyt Kristuksen yhteydessä’, toteutui nyt. Asiat kehittyivät edelleen Jehovan nimen ja sanan kunniaansaattamiseksi. Jumalan seurakunta oli nyt hänen näkyvä järjestönsä, joka teki tunnetuksi hyvää uutista Kristuksesta ja kaiutti taivasten valtakunnan iloista uutista. Tosi perustus oli laskettu Kristuksessa Jeesuksessa, uskollisessa ja totisessa todistajassa, ja tulkoon mitä tahansa, ahdistuksia kenelle tahansa seurakunnan yksityiselle jäsenelle tai Jehovan todistajain ryhmien hajoitus, niin kuitenkin kaikki aikoivat panna ”uskonsa häneen iankaikkiseksi elämäksi” ja puhua sen ihmeellisen puhevapauden mukaisesti, minkä Kristus Jeesus oli antanut heille.

10. Mitä Jeesus toi ja näytti palvelusaikanaan ja miksi?

¹⁰ Jeesus toi palvelusaikanaan ajattelu- ja puhevapauden, mikä oli hävinnyt maan päältä siihen aikaan. Hän sanoi: ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää, että he hankkivat tietoa sinusta, ainoasta tosi Jumalasta, ja siitä, jonka sinä lähetit, Jeesuksesta Kristuksesta.” (Joh. 17:3, Um) Maailman uskonnoilla oli voimakas ote ihmisiin. Miljoonat kaikkiin kansoihin, heimoihin, kansakuntiin ja kieliin kuuluvat ihmiset kulkivat vanhaa totuttua uomaa pitkin. Totuudet, mitkä Jehova oli lähettänyt vuosisatoja ennen Jeesuksen aikaa, olivat siihen saakka kätkössä. Israelilaiset olivat aivan yhtä kurjassa tilassa kuin muutkin kansat, koska he olivat hylänneet Jehovan opetukset ihmisten perimätietojen takia. Kun Kristus Jeesus tuli, niin hän näytti sanoillaan ja teoillaan sellaisen puhevapauden, mikä ilahdutti ihmisten sydäntä.

11. Mikä auttoi häntä puhumaan vapaasti?

¹¹ Hän ei perustanut sanojaan mihinkään vanhaan, väärään uskonnolliseen perimätietoon. Mitä hän opetti, sitä hän ei ollut oppinut aikansa kouluissa. Hän oppi sen tutkimalla Heprealaisia Kirjoituksia, olemalla rukousyhteydessä Jumalan kanssa ja pyhittäytymällä tekemään Isänsä tahdon. Juuri tämä Voideltu, Mestari, sanoi: ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh. 8:32) Jeesus oli totisesti vapaa tästä vanhasta maailmasta. Hän ei kuulunut siihen lainkaan, vaikka hän olikin siinä. Hän oli vapaa mies sanoakseen sen, mikä oli totta ja vanhurskasta ja kunniaksi Jehovan nimelle. Hän oli vapaa tekemään sitä, mikä tuotti ylistystä hänen taivaalliselle Isälleen. Hän ennallisti Korkeimman Jumalan puhtaan palvonnan. Hän tuomitsi ulkokultailijat ja väärät uskonnoitsijat sekä heidän epäjumalanpalvontansa.

12. Miksi valtakunnan saarnaaminen merkitsee vapaasti puhumista?

¹² Paavali tunnusti nämä Kristuksen Jeesuksen verrattomat ja pelottomat ominaisuudet, ja hän sai itsekin puhevapauden Kristuksen Jeesuksen kautta. Totuuden puhuminen Jehovasta ja hänen Pojastaan ja Jumalan valtakunnasta oli totisesti vapaasti puhumista, sillä kaikki kansat ja niiden hallitsijat olivat ja ovat yhä Jehova Jumalan valtakuntaa vastaan ja sen Kristuksen Jeesuksen johtamaa hallitusta vastaan.

13. Miten Jeesus varmisti kaikille seurakuntaan kuuluville tämän puhevapauden?

¹³ Kaikilla Jumalan seurakunnassa olevilla henkilöillä täytyy olla tämä sama ajattelu- ja ilmaisuvapaus, eivätkä he saa olla enää sidottuja maailman painostavaan ajatteluun. He eivät saa olla vangittuja eikä kahlehdittuja, vaan heidän täytyy tulla esiin vapaasti tämän maailman vankiloista. Jehova ryhtyi toimenpiteisiin tämän vapauden aikaansaamiseksi Poikansa Kristuksen Jeesuksen kautta. Kristus sanoi Nasaretin synagoogassa eräänä sapattipäivänä: ”[Jehovan henki] on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan [Jehovan] otollista vuotta.” (Luuk. 4:18, 19) Hän otti lainauksen Jesajan 61. luvusta, ja hän meni voitelunsa jälkeen eteenpäin suorittaen juuri tätä suurta työtä: vapauttaen vankeja eli päästäen sorrettuja vapauteen. Hän viittasi Jehovan otolliseen vuoteen, mikä vapauttaa nyt tästä vanhasta maailmasta. Oli tullut nyt aika ihmisten vapautua tämän kuolevan vanhan maailman kahleista, ja Kristus Jeesus näytti heille tien tähän vapauteen. Jumalan seurakunta tiesi tämän!

14. Miten juutalaiset uskonnolliset johtajat yrittivät tukahduttaa puhevapauden?

¹⁴ Jeesus ei ollut saarnannut tätä vapauden sanomaa kovin monta vuotta, ennenkuin sen ajan kirjanoppineet, fariseukset ja hallitusmiehet olivat saaneet kyllikseen hänen suorasta puheestaan, mitä hän esitti kautta Palestiinan. Nuo maailman mahtavat päättivät korjata hänet pois tieltä. Kertomus osoittaa selvästi, miten nuo kirjanoppineet ja fariseukset yrittivät kerran toisensa jälkeen kietoa Jeesuksen ansaan ja saada aikaan jonkinlaisen väärän oikeudenkäynnin ja aiheen vaientaa hänet. Heidän onnistui lopulta saada hänet naulituksi kidutuspaaluun kuolemaan. Hän ei voinut puhua sitten enää. Mikä helpotus heille! He luottivat siihen, että puhevapaus oli tukahdutettu. Ihmiset eivät yrittäisi enää vapautua kirjanoppineiden ja fariseusten vaikutusvallasta eivätkä kuuntelisi tuota miestä. He luulivat voivansa pitää ihmiset vankiloissaan. Mutta miten väärässä he olivatkaan! Katsohan Jeesuksen rukousta ja huomaa hänen taivaalliselle Isälleen esittämänsä anomus niiden puolesta, jotka hän oli jättämäisillään taakseen vapaina ihmisinä

15. Mitä Jeesus antoi jälkeensä jättämilleen opetuslapsille, jotta heillä olisi puhevapaus?

¹⁵ ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun [edustajanasi] ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” (Joh. 17:6–8, 11, 14) Jeesuksen opetuslapsilla oli totuus, ja heidän täytyi puhua sitä. He puhuivatkin.

16. Mitä Jeesus lupasi lähettää heille, ja mitä se oli auttava heitä muistamaan?

¹⁶ Kristus Jeesus järjesti kohta ylösnousemuksensa jälkeen seuraajansa siten, että he voisivat suorittaa tehtävänä olevan suuren työn. Hän oli sanonut opetuslapsilleen puhuessaan heidän kanssaan, että he muistaisivat sen, mitä hän oli puhunut heille, ja että hän lähettäisi heille auttajan, Jumalan hengen, muistuttamaan näistä tärkeistä asioista. ”Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” – Joh. 16:12–14.

17. Milloin hän lähetti tämän, ja mitä he sitten tekivät ankarista kokemuksista huolimatta?

¹⁷ Henki vuodatettiin heille helluntaina, niinkuin Jeesus oli sanonut. ”Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: ’Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.’” (Apt. 1:4, 5) Heidän mielensä täyttyi silloin niillä totuuksilla, joita Jeesus oli opettanut heille, ja he menivät eteenpäin pelottomina saarnaten taivasten Valtakuntaa kaikille ihmisille. (Joh. 14:25, 26) He kestivät kaikki vainot, koettelemukset ja vaikeudet, eikä heitä pysähdyttänyt kiihtyneitten ihmisten muodostamien roskajoukkojen pilkka eikä edes vangitseminen. He olivat saaneet puhevapauden Kristuksen Jeesuksen kautta Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä, ja heidän oli säilytettävä se. He eivät aikoneet mennä uudelleen vangeiksi, koska Kristus Jeesus oli vapauttanut heidät. Profeetta Jesaja oli julistanut: ’Sanokaa vangituille: ”Käykää ulos!”’ (Jes. 49:9) Jeesus teki juuri siten vangeille. Hänen opetuslapsensa olivat nyt vapaita ihmisiä, ja he lähtivät käyttämään sopivasti vapauttaan saarnaamalla totuutta.

18. Millä alueella he tekivät näin, ja mitä niin ollen tapahtui?

¹⁸ He vaelsivat lähellä Palestiinaa oleviin maihin, Pietari itään, aina Babyloniaan asti, ja Paavali länteen, luultavasti Espanjaan saakka. He käyttivät Jumalan antamaa puhevapautta. He sanoivat vankilassa oleville: ’Tulkaa esiin! Kuunnelkaa tätä hyvää uutista! Hankkikaa luottamus ja usko Kristuksen Jeesuksen kautta Jehova Jumalaan, kaikkeuden Luojaan. Turvatkaa hänen kalliisiin lupauksiinsa ja etsikää tietä iankaikkiseen elämään.’ Alkoi niiden yhteenkokoaminen, jotka rakastivat totuutta ja vanhurskautta, ja Jumalan näkyvä järjestö tehtiin ilmeiseksi.

19, 20. Miten kristittyjen piti vaeltaa niiden asiain arvon mukaisesti, joihin heidät kutsuttiin, ja mitä siten tekeminen oli aikaansaava järjestölle?

¹⁹ Paavali oli luonnollisesti yksi aikansa huomattavista lähetystyöntekijöistä ja evankelistoista. Hän sanoi niille, jotka hän kohtasi ja joille hän opetti totuutta, että heidän tuli vaeltaa niiden asioiden arvon mukaisesti, joihin heidät oli kutsuttu. Heidän ei pitänyt elää enää ylpeällä, tylyllä tavalla, niinkuin maailman ihmiset elivät. Heidän piti päinvastoin olla vaatimattomia ja ilmaista nöyrämielisyyttä. Heidän piti olla lempeitä ja pitkämielisiä, ”suvaiten toisiaan rakkaudessa”.

²⁰ Tämän rakkaudellisen asenteen toteuttaminen merkitsee voimakkaan järjestön muodostamista veljistä, ja sitten voidaan suorittaa suuri työ Jumalan valtakunnan hyväksi.

KRISTUKSEN VANGIKSI OTTAMIA

21. Kenen ostamaa omaisuutta kristityt ovat, ja millaisena olemisesta Paavali oli onnellinen?

²¹ Paavali selitti sitä oikeaa mielenlaatua, mikä kristityillä täytyy olla. He eivät olleet enää Saatanan maailman sortavan hallinnon alaisia, tuon vanhan asiainjärjestelmän alamaisia, vaan Kristus oli ostanut heidät verellään. He olivat hänen omaisuuttaan. Paavali sanoo: ”Mitä! Ettekö te tiedä, että teidän ruumiinne on sen pyhän hengen temppeli, mikä teissä on ja minkä olette saaneet Jumalalta? Ettekä te kuulu itsellenne, sillä teidät ostettiin hinnalla. Kirkastakaa kaikin tavoin Jumala ruumiissanne.” (1. Kor. 6:19, 20, Um) Paavali oli totisesti onnellinen saadessaan olla sellainen ostettu, vanki Herrassa, eräs Kristuksen vangiksi johdattama. Hän sanoi efesolaisille olevansa ”vanki Herrassa” ja lausui: ”Kullekin meistä annettiin nyt ansaitsematon hyvyys sen mukaan, miten Kristus jakeli vapaita lahjoja. Minkävuoksi hän sanookin: ’Kun hän nousi korkeuteen, niin hän johdatti joukon vankeuteen; hän antoi lahjoja ihmisinä.’” (Ef 4:7, 8, Um) Vapauttaakseen ne seuraajansa, jotka olivat olleet orjuudessa, Jeesuksen piti vangita heidät ja ottaa heidät itselleen, järjestöönsä. Siten johdettiin ne tuhannet, jotka kuulivat Jeesuksen lausumat totuudet, hänen tykönsä ja saatettiin ajattelemaan niinkuin hän ajatteli. Heillä oli niin ollen Kristuksen mieli. Heidät vapautettiin tästä vanhasta kuolevasta maailmasta. Hän antoi kaikille näille vapaille ihmisille ”lahjoja ihmisinä”

22. Mitä nuo ’ihmislahjat’ olivat? Ja mitä tarkoitusta varten ne oli annettu, kuten Paavali näytti esimerkillään?

²² Nämä ’ihmislahjat’ olivat apostoleja, profeettoja ja evankelistoja, ihmisiä, jotka kulkivat seurakunnasta seurakuntaan palvellen niitä. He pystyivät puhumaan kielillä, selittämään ja parantamaan. Heille annettiin hengen lahjoja, jotka olivat voimassa Paavalin aikaan. (1. Kor. 12) Nämä ihmiset auttoivat nuorta seurakuntaa, Herran näkyvää järjestöä, tulemaan vahvaksi ja liittymään yhteen, jotta heitä voitaisiin käyttää hänen ylistämisessään ja palvomisessaan. Paavali, joka oli yksi noista ’ihmislahjoista’, arvosti sitä, että hänet oli vapautettu vanhasta asiainjärjestelmästä, ja hän oli kiitollinen tästä Jumalan osoittamasta ansaitsemattomasta hyvyydestä. Olipa hän vankina kahleissa Roomassa tai Herran Jeesuksen Kristuksen vanki, niin hän iloitsi siitä, että hänet tehtiin vangiksi Herrassa, niinkuin hän sanoi Efesolaiskirjeen 4:1–3 (Um): ”Sentähden minä, vanki Herrassa, kehoitan hartaasti teitä vaeltamaan sen kutsun arvon mukaisesti, millä teidät kutsuttiin, täysin vaatimattomina mieleltänne ja lempeinä, pitkämielisinä, suvaiten toisianne rakkaudessa, vakavasti yrittäen noudattaa hengen yhteyttä rauhan yhdistävässä siteessä.” Vanki Paavali halusi Herran näkyvän järjestön jäsenten olevan yksimielisiä, ykseydessä keskenään. ’Ihmislahjat’ oli annettu uudelle näkyvälle järjestölle juuri tätä tarkoitusta varten.

23. Miten noiden ’ihmislahjojen’ tuli käyttäytyä?

²³ Jumalan seurakunnan ei pitänyt muodostua yksilöistä, jotka pyrkivät huomattaviin asemiin, vaan palvelijoista. (Jaak. 2:1–4) Jeesus oli esimerkkinä seurakunnalle, ja hän sanoi, että joka oli suurin veljiensä keskuudessa, hänen piti olla heidän orjansa. Jeesus osoitti mielensä nöyryyden pesemällä opetuslastensa jalat viimeisenä pääsiäisyönä ja ennen kuolemansa muiston asettamista. (Joh. 13) Hän näytti tällöin, miten heidän täytyy nöyrtyä ja olla veljiensä orjia. Nämä apostolit olivat niitä päähenkilöitä, jotka kutsuttiin ’ihmislahjoiksi’, evankelistoiksi, paimeniksi ja opettajiksi, eikä heidän tullut hallita herroina laumaa, vaan heidän piti olla paimenia ja huolehtia näkyvästä järjestöstä. (1. Piet. 5:2–4) Näiden erikoisedustajien tuli auttaa kaikkia yksilöitä seurakunnassa näkemään vastuunsa toimia evankeliumin palvelijoina.

24. Mikä samankaltainen vastuu oli lampailla ja paimenilla?

²⁴ Jokaisen näkyvässä järjestössä olevan yksilön, joka on kutsuttu Herran järjestöön ja jolle on annettu puhevapaus, täytyy siis vaeltaa sen kutsun arvon mukaisesti, millä hänet on kutsuttu. Kaikilla, paimenilla niinkuin laumallakin, oli sama vastuu. Vaadittiin uskollisuutta evankeliuminlähettiläinä suoritettavassa palveluksessa.

YKSEYS RUUMIINA

25. Miten heidän kaikkien täytyy työskennellä ja mitä varten?

²⁵ Seurakunnassa täytyy siis kaikkien nähdä samalla tavalla, ja heillä täytyy olla samat myönteiset näkemykset mielessään. Kaikkien täytyy ymmärtää, että näiden Korkeimman palvelijain yhteenkokoamisen tarkoituksena oli, että he saarnaavat tätä Valtakunnan hyvää uutista koko maailmassa todistukseksi kirkastaakseen Jehovan nimeä, julistaakseen Poikaa Kristusta Jeesusta ja ilmoittaakseen julkisesti sitä pyhää salaisuutta, minkä Jumala on paljastanut Sanansa kautta. Kaikkien Herran näkyvän järjestön sisäpuolella olevien täytyy työskennellä yhdessä tätä yhtä päämäärää silmälläpitäen. He eivät voisi toimia toisiaan vastaan, sillä ruumiin muodostavat jäsenet eivät työskentele totisesti toisia jäseniä vastaan. Siksihän Paavali jatkoikin sanoen Efesolaiskirjeen 4:4–6: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” Jehova toimii kaikkien ruumiinjäsenten kanssa Sanansa ja näkyvän järjestönsä kautta ja, mikä on vielä enemmän, hän tekee samoin tänä meidän aikanammekin meidän ykseydeksemme ruumiina.

26. Millainen oli seurakunnan rakenne silloin, ja mitä siihen kuuluvien täytyi siis tehdä menestyäkseen järjestönä?

²⁶ Katsohan tilannetta sellaisena, kuin se oli Paavalin aikaan: Totuuteen tuli juutalaisia, joista toiset olivat saaneet farisealaisen, toiset saddukealaisen opetuksen. Paavali itse oli aikaisemmin fariseus. Oli egyptiläisiä, ihmisiä Vähästä-Aasiasta, Kreikasta, Babyloniasta ja toisista etäisistä osista maailmaa – ja ne kaikki olivat sekaantuneet yhteen yhdeksi Herran seurakunnaksi. Kaikilla oli yhteen aikaan ollut erilainen elintapa, erilainen uskonto ja opetus, mutta nyt heidän piti elää yhdessä yhden Jumalan alaisuudessa pitäen yhden Raamatun, Jumalan Sanan, oppaanaan. Heidän piti muodostaa hänen järjestönsä omaten puhevapauden ja päättäneinä tehdä Herran tahdon. Jos tämän järjestön piti olla menestyvä, niin heidän täytyi työskennellä yhdessä aivan niinkuin ihmisruumiin jäsenet toimivat yhdessä, pää, kädet, eri elimet – kaikkien täytyy vaikuttaa koko ruumiin parhaaksi hyödyksi.

27. Miksi näkemyksessä tai työssä ei tule olla eroavaisuuksia?

²⁷ Paavali painoi efesolaisten mieleen, että on vain yksi ruumis ja että tätä yhtä ruumista hallitsee yksi henki, Jumalan henki. Heidät kaikki oli kutsuttu yhdessä toivossa, toivossa olla Kristuksen Jeesuksen perijätovereita taivaallisessa valtakunnassa ja elää iankaikkisesti. Kaikilla oli sama usko, mikä perustui Jumalan erehtymättömään Sanaan, sama kaste ja sama Isä taivaassa. Siksi ei pitänyt olla mitään eroavaisuuksia näkemyksessä, mikäli ruumiin jäsenet olivat kysymyksessä, vaan heidän kaikkien tuli pyrkiä suorittamaan suurta työtä, Korkeimman Jumalan puhtaan palvonnan edistämistä, osallistuen Hänen nimensä ja Sanansa kunniaansaattamiseen ja auttaen kaikkia hyvätahtoisia ihmisiä tulemaan tuntemaan Jehovan päätökset. Näin tapahtuikin Paavalin aikana; samoin voidaan tehdä meidänkin päivinämme.

28. Mistä löydämme tällaisen näkyvän, työskentelevän järjestön nykyään, ja kuka voi olla siinä ja miten?

²⁸ Täyttyvätkö siis nyt Paavalin viisaat sanat, että Jehovalla on toimiva, työskentelevä näkyvä järjestö? Missä on nykyään sellainen järjestö kuin se seurakunta, mistä Paavali puhui? Saattaisiko olla olemassa sellaista ihmisjoukkoa nykyään, jolla on yksi Isä, kaikkien seurakunnassa olevien henkilöitten Isä, Isä, joka on kaikkien yläpuolella, kaikkien kautta ja kaikissa, Isä, joka huolehtii lapsistaan ja pitää ne yhdessä puhtaassa palvonnassa? Mikä etu ja ilo onkaan vastata: Kyllä, kyllä tällainen järjestö on olemassa. Sinä voit löytää tällaisen näkyvän järjestön apostolien päiviltä Kristuksen varhaisseurakunnasta. Tänä vuonna, 1952, sinä löydät sen niiden kristittyjen ihmisten joukosta, jotka tunnetaan Jehovan todistajina. He muodostavat Jehovan näkyvän järjestön. Ja mikä vielä enemmän, SINÄ voit olla tässä järjestössä, jos ajattelet Paavalin tavalla ja omaat hänen uskonsa kaltaisen uskon.

29. Miten Jehovan todistajat ovat nykyään varhaisseurakunnan kaltaisia?

²⁹ Huomaa nyt, että nykyiset Jehovan todistajat ovat Jehovan uskollisten todistajain varhaisseurakuntien kaltaisia: Jehovan todistajat uskovat lujasti Jumalan Sanaan. He tutkivat sitä, he saarnaavat sitä, ja he elävät sen mukaan. He ”suvaitsevat toisiaan rakkaudessa”, vaikka heidän tottumuksensa ja elämäntapansa ja kielensä, mitä he puhuvat jokapäiväisessä keskustelussaan, ovatkin erilaisia kaikissa osissa maailmaa. He TÄYTTÄVÄT käskyn, mikä määrää saarnaamaan Valtakuntaa koko maailmassa todistukseksi. (Matt. 24:14) He todistavat siten kaikissa osissa maailmaa Jumalan näkyvän järjestön ykseyden.