Totuuden ’kaiuttaminen’ oppivien mieleen ja sydämeen
1. Minkä surullisen kokemuksen kristityt evankeliuminpalvelijat toisinaan saavat?
KUINKA surullista onkaan, kun lapsi syntyy ja sitten muutamien kuukausien tai vuoden kuluttua, tuskin alettuaan elää, äkkiä sairastuu ja kuolee! Tällaisen murheen kokeneista vanhemmista tuntuu samanlaiselta kuin niistä kristityistä evankeliuminpalvelijoista, jotka käyttävät kuukausia ja kenties vuosia jonkun henkilön auttamiseen Raamatun tuntemukseen, ruokkivat häntä Jumalan sanan ”maidolla”, hoivaavat häntä totuudessa, näkevät hänen asennoituvan vanhurskauden puolelle, osallistuvan todistustyöhönkin – ja sitten äkkiä heikkenevän hengellisesti ja menevän kuolemankaltaiseen toimettomuuteen. (Gal. 4:19; 1. Kor. 3:2; 1. Tess. 2:7, 8) Valitettavasti näin tapahtuu toisinaan siinä määrin, että jokaista kahta toimeliaan palveluksen aloittanutta kohti yksi lakkaa osallistumasta siihen. Miksi näin käy? Voidaanko tilanteen korjaamiseksi tehdä mitään?
2. Mikä heikkous havaitaan monilla, jotka hylkäävät elämään johtavan tien, ja mitkä kysymykset tämä herättää?
2 Tiedot näistä tapauksista osoittavat, että usein on monilta henkilöiltä, jotka alkavat vaeltaa elämään johtavaa tietä ja sitten kääntyvät syrjään, puuttunut Jumalan sanan aitoa ymmärtämistä. Jehovan todistajat johtivat vuonna 1968 kautta maailman keskimäärin 977 503 ilmaista Raamatun kotitutkistelua. Tuloksena oli, että 82 842 henkeä ilmaisi rakentavansa tottelevaisuuden peruskalliolle alistumalla vesikasteeseen vertauskuvaten siten antautuneensa tekemään Jumalan tahdon, mistä hänen Poikansa antoi esimerkin. Jatkavatko nämä samaan suuntaan vai jäävätkö jotkut heistä pois niin kuin toiset menneisyydessä? Koska sadattuhannet muut tutkivat nytkin, niin me, jotka annamme tällaista raamatullista opetusta totuuden etsijöille, voimme vakavasti kysyä itseltämme: ymmärtävätkö nämä ihmiset, joista saattaa tulla huomenna uusia Valtakunnan julistajia, todella Raamatun sanoman ja mitä sen periaatteet merkitsevät heille heidän jokapäiväisessä elämässään? Vastaus tähän kysymykseen riippuu suuressa määrin siitä, miten vastaamme seuraaviin kysymyksiin: Miksi tutkimme näiden henkilöiden kanssa? Miten syvällä heidän etunsa ovat sydämellämme? (2. Kor. 12:15; Fil. 2:17; 1. Tess. 2:8) Miten tehokkaasti ’kaiutamme’ totuutta heidän mieleensä ja sydämeensä?
3. Minkä tulee olla pyrkimyksenämme kiinnostuneille pitämässämme raamatuntutkistelussa?
3 Meillä pitäisi olla ja luultavasti meillä onkin sama halu näiden vastakiinnostuneiden ihmisten suhteen, minkä apostoli Paavali lausui totuuden uskoville Efesossa. Hän rukoili heidän puolestaan, että ”Kristus uskonne välityksellä asuisi sydämessänne rakkaudessa; että voisitte olla perustukselle juurtuneita ja lujittuneita kyetäksenne täysin käsittämään kaikkien pyhien kanssa, mikä on leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys, ja tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka ylittää tiedon”. (Ef. 3:17–19, Um) Paavalia ei luonnollisestikaan kiinnostanut se, että hän vain voisi ’raportoida Raamatun kotitutkistelun tavoitteen saavuttamiseksi’. Eikä hän tyytynyt siihenkään, että ne, joita hän auttoi, saivat vain pinnallisen näkemyksen Jumalan tahdosta. Hän halusi heidän näkevän totuuden täysissä mittasuhteissaan, leveydessään, pituudessaan, korkeudessaan ja syvyydessään. Hän halusi auttaa heitä olemaan uskon ihmisiä, saada Kristuksen asumaan ei vain heidän mielessään vaan myös heidän sydämessään rakkaudessa. Varmastihan me toivomme samaa aikamme lampaankaltaisille ihmisille, eikö niin? Mekin haluamme auttaa heitä avartamaan näkemystään Jumalan päätöksistä, syventämään ymmärrystään, kehittämään kauaskantoista tulevaisuudennäkemystä ja kohottamaan ajattelunsa ja menettelytapansa Jumalan mittapuitten mukaisiksi tehostaessaan arvostustaan hänen huoltotoimenpiteitään kohtaan. He eivät voi tehdä tietenkään tätä käden käänteessä, vaan he tarvitsevat ensiksi apuamme ollakseen ”perustukselle juurtuneita ja lujittuneita”. Miten voimme tehokkaasti auttaa heitä?
4. Miksei ole viisasta noudattaa mitään määrämenetelmää raamatuntutkistelujen johtamisessa?
4 Älkäämme koskaan unohtako, että jokainen on yksilö, joten hän tarvitsee yksilöllistä huomiota ja apua omien nimenomaisten tarpeittensa ja henkilökohtaisen tilanteensa mukaan. (Vrt. Room. 14:1–8; 1. Kor. 9:20–23.) Siksi ei Jehovan todistajien keskuudessa ole esitetty mitään määrämenetelmää, jonka mukaan heidän pitäisi johtaa Raamatun kotitutkistelujaan kiinnostuneille. Heidän ”katekeettinen” opetuksensa ei ole kaavoittunut. Heidän äskettäin ilmestynyt julkaisunsa ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu” (sivu 90) sanoo: ”Ei ole mitään mielivaltaisia sääntöjä siitä, miten tutkistelua tulisi johtaa, mutta pidä huoli siitä, että oppilas todella ymmärtää käsiteltävät kohdat.” Kun on oikea vaikutin, niin ei totisesti tarvita lukuisia sääntöjä toisen auttamiseksi ymmärtämään Jumalan sanaa.
5. a) Miten Jumalan järjestön kautta annettujen ehdotusten käytännöllisyys on ilmennyt? b) Mikä on parhain opastuksen lähde tässä asiassa?
5 Samalla annetaan useita erittäin hyviä käytännöllisiä ehdotuksia opettamisesta ja raamatullisesta kouluttamisesta Jehovan todistajille heidän konventeissaan ja Valtakunnan Palvelus -nimisessä kuukausijulkaisussaan. Nämä ehdotukset ovat auttaneet suuresti heitä varustautumaan siihen loistavaan työhön, mitä he ovat suorittaneet auttaessaan yli 650 000 ihmistä viimeisten kymmenen vuoden aikana siihen asti, että he ovat omistaneet elämänsä Jumalalle vertauskuvaten sen vesikasteella. Mutta näiden hyödyllisten ja käytännöllisten ehdotusten yläpuolella ja edellä meillä on Raamatun todelliset esimerkit ja neuvot opastamassa itseämme. Miten paljon olemme ajatelleet ja harkinneet niitä? Kuinka syvällinen on halumme soveltaa niitä suurimmaksi hyödyksi ottaen huomioon sen, että monen henki on kysymyksessä? – 1. Tim. 4:16.
ETEVIN OPETTAJA
6. Missä suhteissa Jeesuksen opetus oli huomattavaa?
6 Mikä parempi esimerkki meillä voisi olla kuin Kristuksen Jeesuksen, Jumalan oman Pojan ja täydellisen lampaankaltaisten ihmisten Opettajan, antama? Hänen opetustapansa merkittiin muistiin Raamattuun varmasti hyvästä syystä. Kun luet kertomusta hänen evankeliuminpalveluksestaan, niin mikä tekee sinuun syvän vaikutuksen? Ehkä hänen opetuksensa yksinkertaisuus? Hänen menetelmätapansa eivät olleet mutkikkaita, mutta hän osoitti aina syvää kiinnostusta ihmisiin, rakkaudellista halua opettaa heille totuutta Isänsä päätöksistä. (Matt. 9:35, 36; Mark. 6:34) Tämä on ensisijaisen tärkeätä; ilman sitä ei millään muulla olisi arvoa. (1. Kor. 13:1, 8) Tämä rakkaudellinen kiinnostus teki Jeesuksesta luotettavan opetustyössään. Kun hän käski Sakkeusta: ”Tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi”, niin Sakkeus voi olla varma, että Jeesus olisi siellä. – Luuk. 19:1–6.
7. Mitä muuta Jeesus aina piti silmällä opettaessaan?
7 Huomattava on myös se aito kiinnostus, jota Jeesus osoitti ihmisiä kohtaan yksilöinä. Vaikka hän usein opetti suuria joukkoja, niin hän tiesi, että jokaisella oli omat pulmansa ja tarpeensa. Jokaisen oli myös tehtävä tili itsestään Jumalan edessä. (Room. 14:12) Olipa siis kysymyksessä Nikodeemus, samarialainen nainen kaivolla, Maria, Martta tai joku apostoleista, niin Jeesus osoitti huolellista huomaavaisuutta heitä kohtaan yksilöinä. (Joh. 3:1–21; 4:7–26; Luuk. 10:38–42; 22:31–34; Joh. 20:24–29) Hänen opetuksensa ei ollut kuivaa eikä kaavoittunutta. Häntä ei kiinnostanut ainoastaan heidän mielensä vaan myös heidän sydämensä. Meidänkin tulee harkita vakavasti, miten voimme parhaiten auttaa juuri niitä, joiden kanssa tutkimme.
TOTUUDEN ’KAIUTTAMINEN’ TAIDOLLISESTI
8. Mistä kahdesta tavasta puhe pohjimmaltaan koostuu, ja kumpi näistä tarvitsee usein enemmän huomiota opetettaessa?
8 Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että sinä voit pohjimmaltaan käyttää vain kahta tapaa puhuessasi toiselle henkilölle? Toinen on: voit antaa tietoa. Toinen: voit tehdä kysymyksiä. Vaikka on kaikenlaista tietoa ja monenlaisia kysymyksiä, niin kaikki puhe sisältyy itse asiassa näihin kahteen tapaan. Johtamissamme Raamatun kotitutkisteluissa löytyy todella tärkeä tieto Raamatusta ja myös käyttämistämme Raamatun tutkimisen apuvälineistä. Mutta menestymisemme sen auttamisessa, että Raamatun tieto painuu syvälle oppilaan mieleen ja sydämeen, riippuu suureksi osaksi kysymysten käytöstämme. Kysymyksillä on tosi arvo, kenties suurempi kuin yleensä käsitämmekään.
9, 10. a) Miten aikuiset eroavat lapsista opetuksen saannissa? b) Minkä tarpeellisuutta tämä tähdentää opetuksessa?
9 Lapset kysyvät luonnostaan tavallisesti ”miksi”, kun he eivät ymmärrä jotain, niin kuin ketkä tahansa vanhemmat voivat todistaa. Mutta aikuiset ovat usein erilaisia; jotkut lausuvat ajatuksensa avoimesti, mutta monet jättävät tekemättä mielessään olevia kysymyksiä. He voivat näyttää olevan samaa mieltä jossain raamatuntutkistelun apuvälineessä käsiteltyjen kohtien kanssa tai sen kanssa, mitä me itse selitämme heille, tai senkin kanssa, mitä he henkilökohtaisesti lukevat omista Raamatuistaan. Voivatpa he sanoa: ”Kyllä, minä ymmärrän.” Mutta he eivät ehkä ymmärräkään toden teolla. (Joh. 11:11–14) Tämä ymmärryksen puute ei tule ehkä ilmi ennen kuin paljon myöhemmin. Kun tarkastellaan syvällisempiä kohtia, hän ei ehkä käsitäkään niitä, mikä tekee täysin ilmeiseksi, että hän ei saanut oikeaa käsitystä aikaisemmissa tutkisteluissa, jolloin tarkasteltiin Jumalan sanan perustavampia asioita. – 1. Kor. 3:1, 2.
10 Mitä tämä osoittaa? Se tähdentää sitä, kuinka tärkeätä on kehottaa oppilaita lausumaan ajatuksensa, houkutella heidät ilmaisemaan käsityksensä oppikirjan ulkopuolella olevin kysymyksin. Oppilasta autetaan paljon enemmän hyvin sommitelluilla kysymyksillä, jotka johdattavat hänen mieleensä Raamatun vastauksen, kuin siten, että hänelle suoraan sanotaan vastaus. (Vrt. Paavalin menettelytapaa Gal. 3:1–6:ssa.) Oppilasta ei auta myöskään todellisuudessa paljon, jos hänelle osoitetaan oppikirjasta paikka, mistä vastaus löytyy, ja sitten annetaan hänen lukea se sana sanalta ikään kuin se olisi hänen vastauksensa. Hän voi lukea sen, mutta ymmärtääkö hän mitä luki? Ja uskooko hän sen? Minkä Matt. 24:15 osoittaa olevan tärkeätä, kun Jumalan sanaa luetaan? – Ks. myös Apt. 8:30–35.
11, 12. a) Mihin kyvyttömyyden tilaan kristikunnan väärä ”katekeettinen” opetus on jättänyt sen jäsenet? b) Millä tavalla voi kysymysten viisas käyttö auttaa tämän voittamisessa?
11 Kuten apostoli Pietari ilmaisi asian, me haluamme ’herättää oppilaan selvän ajattelukyvyn’. (2. Piet. 3:1, Um) Maan päällä on nykyään miljoonia ihmisiä, jotka väittävät olevansa kristittyjä, mutta jotka kuitenkin ymmärtävät Raamattua hyvin vähän tai eivät ymmärrä lainkaan. Useimpien heistä olisi vaikea selittää oman uskontonsa perusoppejakaan. Heidän saamansa ”katekeettinen” opetus ei ollut oikealaatuista; se oli pikemminkin ulkoluku-uskontoa. Väärä uskonto ei ole koskaan opettanut ihmisiä ajattelemaan järkiperäisesti oikeitten periaatteitten pohjalla. (Matt. 15:7–9; Luuk. 11:52) Tosi kristittyjen on autettava vilpitönsydämisiä ihmisiä tietämään, kuinka heidän tulee käyttää mieltään Jumalan sanan mukaisesti ”viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi, taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi, mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden [ajattelukyvyn, Um].” – Sananl. 1:2–5; 2:10, 11.
12 Hyödylliset kysymykset kannustavat ja harjaannuttavat ihmisen ajattelua. Ne voivat johtaa ajatukset järjestelmällisellä tavalla kohdasta toiseen, niin että voidaan päästä johtopäätökseen. (Vrt. Matt. 16:5–12:ssa olevia Jeesuksen kysymyksiä ja 1. Kor. 9:1–14:ssä mainittuja Paavalin seitsemäätoista kysymystä.) Sellaiset kysymykset auttavat ’maan muokkaamisessa’, niin että Raamatun totuuden siemenet voivat vajota syvälle, aina tuon henkilön sydämeen asti. Ja kysymysten käyttäminen tutkistelun jälkeen opittujen Raamatun päätotuuksien kertaamiseksi on samaa kuin rakennuksen teräsrakennelmien niittien kevyt koputteleminen vasaralla sen koettelemiseksi, ovatko ne lujassa vai eivät.
13, 14. a) Esitä esimerkkejä, jotka osoittavat Jeesuksen arvostaneen kysymysten merkitystä. b) Mitä tämä esimerkki kannustaa meitä tekemään?
13 Jeesus käytti kysymyksiä huomattavalla tavalla. Ei huomattavalla tavalla pelkästään siinä suhteessa, että hän käytti niitä usein, vaan myös siinä, millä tavalla hän opetti niiden avulla. Hän käytti niitä silloinkin, kun olisi saattanut näyttää paljon helpommalta ja vähemmän aikaa vievältä, jos hän olisi vain sanonut puhuteltavalle asian. Huomaa esimerkiksi tilaisuus, jossa veronkokoojat tulivat Pietarin luo kysymään häneltä, maksoiko hänen opettajansa temppeliveroa. (Matt. 17:24–27) Pietari, joka usein toimi hetken mielijohteesta, vastasi: ”Maksaa.” Sitten hän meni sisälle, ehkä tiedustelemaan Jeesukselta asiaa tai saamaan rahaa maksua varten. Miten tahansa, ”kun hän tuli huoneeseen, kysyi Jeesus häneltä ensi sanaksi: ’Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?’ Ja kun hän vastasi: ’Vierailta’, sanoi Jeesus hänelle: ’Lapset ovat siis vapaat.’” Jeesus auttoi tosin silloin Pietarin pulmastaan, niin että vero maksettiin, mutta ymmärrämmekö Jeesuksen kysymysten ytimen? Ne panivat varmasti Pietarin ajattelemaan, käyttämään järkeään ja muistamaan.
14 Tarkastelkaamme Jeesuksen pidätysyötä. Pietari käytti noissa levottomissa olosuhteissa kiihkeänä miekkaansa. Jeesus teki silloin Pietarille kolme kysymystä: ”Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?” ”Luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?” (Joh. 18:11; Matt. 26:52–54) Ajattelehan: Jeesus oli siellä vastatusten roskajoukon kanssa, suunnattomassa jännityksessä ja tiesi, että hänen pidätyksensä oli pian tapahtuva ja että ennen kuin se päivä olisi ohi, hän kuolisi kidutuspaalussa – ja kuitenkin hän käytti aikaa noiden totuuksien painamiseen Pietarin mieleen tekemällä kysymyksiä. (Mark. 14:33; Luuk. 22:44) Eikö hänen esimerkkinsä pitäisi saada meidät pysähtymään ja harkitsemaan uudelleen, kun alamme ajatella, että meillä on liian kiire valmistautuaksemme asianmukaisesti johtamaan Raamatun kotitutkistelua, tai kun meistä tuntuu, että meidän täytyy kiirehtiä tutkittavan aineiston läpi tai ehkä lähteä äkkiä jälkeenpäin toisten asiain takia, jotka haluamme hoitaa.
15. Mitä vaaditaan tehokkaiden kysymysten tekemiseksi tutkistelussa, ja mitä pulmia usein esiintyy?
15 Opettaminen ei ole tietenkään vain kyselemistä kysymysten tekemiseksi. Opettajan täytyy ensin tuntea hyvin aineistonsa ja sitten käyttää kysymyksiä määrätietoisesti yrittäen tavoittaa oppilaan sydämenkin eikä vain hänen mieltään. Me kohtaamme yleensä tiettyjä pulmia yrittäessämme auttaa lampaankaltaisia ihmisiä juurtumaan Raamatun totuuden perustukseen ja Kristuksen opetuksia ja esimerkkiä kohtaan osoitettavan tottelevaisuuden kallioon. Oppilas on omaksunut ennakolta ajatuksia, todennäköisesti vääriä opetuksia ajalta, jolloin hän oli aikaisemman uskonnon yhteydessä. Sen tietämisestä, mitä ne ovat, on suurta hyötyä, jotta voisi antaa tarvittavaa apua. Vaikka jotkut lausuvat avoimesti ajatuksensa, toiset eivät tee niin. Tahdikkaat kysymykset voivat auttaa jälkimmäisessä tapauksessa.
16, 17. Mitä Luukkaan 24. luvussa kerrotut Jeesuksen kysymykset saivat aikaan?
16 Ottakaamme tarkasteltavaksemme Luuk. 24:17–27. Kuten muistanet, kaksi opetuslasta kulki Emmaukseen keskustellen Jeesuksen kuolemasta ja siitä uutisesta, että hän oli noussut ylös. Jeesus saapui. Mitä hän teki ensiksi? Hän teki kysymyksen: ”Mistä te siinä kävellessänne puhutte [väittelette, Um] keskenänne?” Kleopas vastasi kysyen: ”Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?” Jeesus kysyi vuorostaan: ”Mitä?”
17 Tekikö nyt Jeesus kysymykset siksi, että hän ei tiennyt vastauksia? Ilmeisesti ei, sillä hänhän oli juuri se, josta nämä opetuslapset olivat puhuneet: hän oli persoonallisesti kokenut sen, mistä he keskustelivat. Mutta hänen kysymyksensä pani heidät ilmaisemaan, mitä heidän mielessään oli, ja heidän näkemyksensä asioista. He kertoivat Jeesuksen kuolemasta, uskonnollisten johtajien syyllisyydestä ja kuinka he, nämä opetuslapset, itse olivat ’toivoneet hänen olevan se, joka oli lunastava Israelin’, sekä eräitten naisten ilmoituksesta, että Jeesus oli noussut kuolleista. He eivät osoittaneet ainoastaan, mitä heidän mielessään liikkui, vaan myös – ja mikä oli tärkeämpää – mitä heidän sydämessään oli. Heillä oli epäilyksiä Jeesuksen ylösnousemuksen suhteen, sillä he olivat ”väitelleet” asiasta. Jeesus sanoi nyt: ”’Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?’ Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.”
18, 19. a) Miten samanlaiset kysymykset voivat auttaa meitä antamaan parempaa apua oppiville? b) Mainitse käytännöllinen esimerkki.
18 ’Ymmärtämättömyys’ viittaa mieleen, mutta he olivat myös ”hitaat sydämeltä”, kuten heidän Jeesuksen kysymyksiin antamansa vastaukset osoittivat. Jeesus osasi tosin lukea ihmisten sydämiä kysymyksittäkin, mutta me emme osaa. (Joh. 1:47–50; 2:25) Näiden kaltaiset kysymykset voivat sen tähden auttaa meitä saamaan selville jotain siitä, mitä oppilas ajattelee jostakin raamatullisesta aiheesta, ja kenties samalla jonkinlaisen käsityksen hänen sydämentilastaan. Silloin voimme antaa parempaa apua tuon henkilön tarpeitten mukaan.
19 Miten me tämän teemme, vaihtelee luonnollisesti henkilön ja aiheen mukaan. Mutta käytännöllisenä esimerkkinä voisimme ajatella, että aikoisit tarkastella ”kolminaisuus”-aihetta jonkun kotona käyttäen ehkä julkaisun ’Asiat joissa Jumalan on mahdotonta valehdella’ 12. lukua nimeltä ”Jumala – yksi persoona vai kolme persoonaa?” Voisit jo ennen aineistoon syventymistä ensin kysyä: ”Mitä ’kolminaisuus’ merkitsee sen perusteella, mitä olette kuullut siitä?” Kun oppilas on esittänyt mielipiteensä, voisit tehdä seuraavanlaisia lisäkysymyksiä: ”Tuntuuko se teistä järkevältä? Voitteko ymmärtää sen?” Vastatkoonpa hän millä tavalla tahansa, sinä voit vain sanoa: ”Katsokaamme, mitä Raamattu todellisuudessa opettaa tästä.” Näin olet jo saavuttanut alkuperäisen tavoitteesi: olet saanut tietää jotain hänen tiedoistaan, katsantokannoistaan ja suhtautumisestaan tähän aiheeseen ja kykenet siten paljon paremmin auttamaan häntä saamaan oikean käsityksen.
20, 21. a) Osoita, miten Matteuksen 16. luvussa mainittua Jeesuksen menettelytapaa voidaan käyttää, kun on kysymyksessä eräs toinen yleinen pulma raamatullisessa valistustyössä. b) Miten voisimme käsitellä tätä pulmaa samalla tavalla?
20 Eräänä pulmana on niiden auttaminen, joiden kanssa tutkimme, näkemään todellinen ero, jyrkkä vastakkaisuus Raamatun totuuden ja uskonnollisen harhan välillä. Jotkut näyttävät hitaasti näkevän tämän eli tulevan johtopäätöksiin sen suhteen, mikä on totta, joten kutsulla ’lähteä ulos Suuresta Babylonista’ ei ole mitään merkitystä; heidän elämänsä on jatkuvasti vaarassa. (Ilm. 18:4) Tahdikkaat kysymykset voivat paremmin kuin töykeys tai tylyys auttaa heitä näkemään tämän vastakohtaisuuden ja myös osoittaa, missä määrin he ymmärtävät asian. Katsokaamme nyt Matteuksen (16:13–16) esittämää tuttua kertomusta. Jeesus kysyi Filippuksen Kesareassa ”opetuslapsiltaan sanoen: ’Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?’” Ehkä he yksi kerrallaan vastasivat: ”Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista.” Kun Jeesus oli saanut heidät ilmaisemaan silloin yleisön keskuudessa vallalla olevat ajatukset, niin hän kysyi: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Mitä Jeesuksen kysymykset siis aikaansaivat? Kysymällä ensin, mitä yleisö ajatteli, hän teki mahdolliseksi väärän katsantokannan asettamisen jyrkästi oikean vastakohdaksi. Hän samalla tarkisti opetuslastensa ymmärryksen edistymisen ja tosi uskon kehittymisen.
21 Samalla tavalla olisimme voineet päättää jonkin aiheen – kuten ”Sinä itse olet sielu” – tutkimisen edellä mainitusta julkaisusta. Voisit kysyä tutkistelun päätyttyä tutkivalta: ”Mitä useimmat ihmiset nykyään uskovat tapahtuvan sille, joka kuolee?” Oppilaan vastauksen jälkeen saattaisit kysyä: ”Mitä te sanoisitte tapahtuvan nyt sen perusteella, mitä olemme lukeneet Raamatusta? Miksi sanotte siten?” Tämänkaltaiset kysymykset voivat auttaa tuota henkilöä sekä näkemään vastakohtaisuuden että myös päättämään mielessään, mitä hän uskoo todella mistä tahansa nimenomaisesta Raamatun aiheesta. Hänen vastauksensa voi luonnollisesti joissakin tapauksissa osoittaa, ettei hän ole käsittänyt oikein aikaisemmin tutkittujen kohtien merkitystä, jolloin nämä kohdat täytyy kerrata tai jopa tutkia uudelleen, jotta saisi lujan perustuksen ja kykenisi edistymään seuraaviin totuuksiin.
22. Miksei riitä, että oppilaat kykenevät ymmärtämään hyvin raamatuntutkistelussa?
22 Mutta uskominen ei riitä; vaaditaan myös toimintaa. (Room. 10:10) Ollakseen Jeesuksen tosi opetuslapsi oppilaan täytyy alkaa rakentaa kallioperustalle ja tehdä se panemalla oppimansa totuudet käytäntöön elämässä. (Joh. 13:17) Jotkut näyttävät kykenevän käsittämään nopeasti mitä tutkivat; heidän tutkistelussa antamansa vastaukset ovat hyviä ja oikeita. Mutta ehkä he eivät näytä tekevän mitään ratkaisua sen suhteen, mitä he aikovat tehdä oppimillaan totuuksilla. (Jaak. 1:6–8) Kuvaus ja siihen liittyvät kysymykset saattavat auttaa.
23–25. a) Miten Jeesuksen vertaus ”laupiaasta samarialaisesta” näyttää erään tavan, jolla voimme kannustaa oppivia rakentamaan tottelevaisuuden kalliolle? b) Osoita, miten voimme tehdä tämän nykyään, ja selitä, miksi tämä menetelmätapa on hyödyllinen.
23 Jeesuksen vertaus ”laupiaasta samarialaisesta” on hyvin tunnettu. (Luuk. 10:29–37) Hän esitti sen vastaukseksi miehelle, joka halusi osoittautua vanhurskaaksi ja kysyi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”’ Silloin Jeesus kertoi kolmesta miehestä, papista, leeviläisestä ja samarialaisesta, ja kunkin suhtautumisesta omakohtaiseen tilaisuuteensa auttaa ryövärien haavoittamaa miestä ja miten ainoastaan samarialainen antoi todellista apua. Jeesus lopetti esittäen kysyjälleen kysymyksen: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” Mies vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee sinä samoin.”
24 Eikö vastaus Jeesuksen kysymykseen ollutkin melko selvä? Kuitenkin Jeesus oli johdattanut miehen mielen tiettyyn johtopäätökseen, pannut hänet tutkimaan omia vaikuttimiaan ja siten auttanut häntä tekemään ratkaisun tulevaan menettelyyn nähden. Otaksukaamme omassa asemassamme tutkistelun olevan meneillään kirjan Iankaikkinen elämä Jumalan lasten vapaudessa sivuilta 213 ja 214. Näillä sivuilla käsitellään vastustusta ja tylyä kohtelua, mitä apostolit kokivat viranomaisten painostaessa heitä saadakseen heidät lopettamaan saarnaamistoimintansa. Tässä voisimme ottaa Matt. 24:14:n keskusteltavaksi, antaa oppilaan lukea jakeen ja sitten tehdä selväksi, että tämä on meidän ajallemme osoitettu työ. Sitten voisimme käyttää kuvausta, jossa on kolme henkilöä maassa, missä tällainen Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen virallisesti kielletään. Yksi noista kolmesta lopettaa heti saarnaamisensa. Toinen pidätetään, minkä jälkeen hän suostuu lopettamaan kaiken saarnaamisen. Kolmaskin pidätetään, mutta kun hänet lopulta vapautetaan, niin hän jatkaa saarnaamista niillä tavoilla, joilla hän voi. Voisimme kysyä oppilaalta: ”Kenen te sanoisitte nyt näistä osoittautuvan sellaiseksi tosi kristityksi, jollaisia apostolit olivat?” Vastaus on tietysti: viimeisen; mutta tämän vastauksen jälkeen voisimme tiedustella: ”Miksi sanotte niin?”
25 Tähän kuvaukseen perustuvaan kysymykseen annettu vastaus on tosin aivan ilmeinen, mutta se ehkä voisi panna tuon henkilön tutkimaan omaa mieltään ja sydäntään asiassa ja ajattelemaan, mitä hän tekisi samanlaisissa olosuhteissa. Pulman esittäminen tosi elämästä on erittäin hyödyllinen. Se auttaa ihmisiä harkitsemaan vakavasti, miten he soveltaisivat Raamatun periaatteita elämässään ja mikä heidän tuleva menettelytapansa on oleva. (Ps. 119:33–37) On myös inhimillistä, että ihmiset ovat valmiimpia hyväksymään itse lausumansa johtopäätökset kuin johtopäätöksen, jonka joku toinen lausuu heille.
26. Miten tulee kiinnittää huomiota oppilaitten omaantuntoon?
26 Edelliseen liittyy läheisesti niiden omantunnon valistaminen, joiden kanssa tutkimme, heidän auttamisensa ajattelemaan vakavasti sen mukaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Me haluamme auttaa heitä rakastamaan sitä, mikä on oikein, ja vihaamaan väärää. (Hepr. 1:9; Ps. 119:101–104) Jeesus herätti kysymyksiä, tutkivia kysymyksiä, joiden olisi pitänyt auttaa ihmisiä ajattelemaan vakavasti, mikä oli oikein ja mikä väärin, vaikka heidän vastaanottamattomuutensa toisinaan saikin hänet tuntemaan närkästystä ”murheellisena [ei heidän mielensä vaan] heidän sydämensä paatumuksesta”. – Matt. 12:10–12; Mark. 3:1–5.
27. a) Mikä tarkoitus on kirjan ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu” sivulla 105 olevilla kysymyksillä? b) Miten raamatuntutkistelua johtava voi päästä näihin kysymyksiin annettaviin vastauksiin?
27 Äskettäin ilmestynyt julkaisu ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu” esittää (sivulla 105) kymmenen kysymystä, joita raamatuntutkistelun johtajaa pyydetään harkitsemaan, ennen kuin hän kehottaa oppilasta osallistumaan evankeliuminpalvelukseen. Näiden joukossa ovat mm. kysymykset: Uskooko hän, että Raamattu on Jumalan henkeytetty sana? (2. Tim. 3:16) Soveltaako hän elämässään sitä, mitä Raamattu sanoo rehellisyydestä? (Ef. 4:25, 28) Tietääkö hän, mitä Raamattu sanoo haureudesta ja aviorikoksesta, ja elääkö hän sopusoinnussa sen kanssa? (Hepr. 13:4; Matt. 19:9) Huomaa kuitenkin, ettei oppilaan odoteta antavan suoraa vastausta näihin kysymyksiin; sen, joka johtaa tutkistelua ja esittää kehotuksen osallistua palvelukseen, tulee vastata näihin oppilasta koskeviin kysymyksiin. Tämä merkitsee sitä, ettei ole tarkoitus, että johtaja julkeasti urkkisi oppilaan yksityiselämää suorin kysymyksin. Miten johtaja voi sitten vastata näihin kysymyksiin omaksi tyydytyksekseen? Kun hän antaa vain oppilaan lukea nämä raamatunpaikat ja sitten selittää, mitä hän ymmärtää niiden merkitsevän, niin se auttaa sinua usein näkemään, käsittääkö hän, mitä Jumalan sanan palvelukseen osallistuvalta vaaditaan, vai ei. Myös valaisevien kuvausten käyttö, minkä jälkeen tehdään kuvaukseen perustuvia kysymyksiä, auttaa samaten oppilasta näkemään ytimen saattamatta häntä hämilleen kursailemattomilla kysymyksillä.
28. Miten voimme osoittaa aitoa arvostelukykyä näiden opetusmenetelmien käytössä?
28 Vielä yksi loppukysymys, jonka Jeesus teki: ”Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?” (Matt. 13:51) Me emme suinkaan halua pommittaa oppilaita alituisella kysymysten sulkutulella vaan käytämme niitä järkevästi siinä, missä ne auttavat enimmän ja ovat todella omiaan kaiuttamaan Raamatun totuuden ydinkohdat heidän mieleensä ja sydämeensä. Meidän ei pidä myöskään penätä vastausta, jos tuo henkilö osoittaa olevansa haluton ilmaisemaan ajatustaan joistakin kohdista. Kun kysymys tekee kielteisen vaikutuksen tai jokin kuvaus ei näytä ’sopivan’ asianomaiselle, niin sen sijaan, että yrittäisimme saada hänet vakuuttuneeksi siinä paikassa, meidän olisi kenties parempi sanoa vain: ”Sitähän kannattaa ajatella. Eikö niin?” ja sitten jatkaa tutkistelua. Jeesuskin osoitti kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä. – Joh. 16:12.
29. Kenen täytyy loppujen lopuksi rakentaa kuvaannolliselle kalliolle, mutta mikä meidän on aina pidettävä mielessämme, kun ’kaiutamme’ totuutta raamatuntutkisteluissamme?
29 Me voimme vain auttaa niitä, joiden kanssa tutkimme, kuulemaan ja ymmärtämään Jeesuksen sanoja ja esimerkkiä; asianomaisen henkilön itsensä täytyy laskea perustus ja rakentaa sille tulemalla Sanan tekijäksi. Käytätpä kysymyksiä, kuvauksia tai muita menetelmätapoja, älä koskaan jätä kohdistamatta huomiota hänen sydämeensä, sillä samalla kun hänen mielensä voi osoittaa hänelle, että on tarpeellista, viisasta ja kiireellisen tärkeätä rakentaa Kristuksen opetuksia kohtaan osoitettavan tottelevaisuuden ja hänen esimerkkinsä kalliolle, vain hänen sydämensä voi saada hänet tekemään siten. Auta niitä, joilla on lampaankaltainen luonteenlaatu, kuulemaan Jeesuksen Kristuksen Isän, Jehova Jumalan, sanovan: ’Poikani, . . . taivuta sydämesi taitoon.’ (Sananl. 2:1, 2; 3:1–4) ”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” – 1. Tim. 4:16.
[Kuva s. 252]
Jeesus käytti kysymyksiä kannustaakseen ja harjaannuttaakseen Pietarin ajattelua
[Kuva s. 255]
Jeesus päätti vertauksensa ”laupiaasta samarialaisesta” kysymyksellä, mikä opasti miehen oikeaan johtopäätökseen