Elämän valvojat

 1. Mitä Jehova on järjestänyt varmistaakseen sen, että kaikki luomukset ovat sopusoinnussa hänen kanssaan, ja mikä on välttämätöntä elämän saamiseksi?

JEHOVA on suuri Valvoja. Hän valvoo koko luomakuntaansa uskollisesti varmistuakseen siitä, että hänen tahtonsa tapahtuu ja että ne, joilla on oikeus elämään, vaeltavat oikeaa tietä säilyttääkseen sen. Hän on päätöksen Jumala ja järjestyksen Jumala. Hyvän järjestön ylläpitämiseksi asetettiin henkiluomukset ja kaikki elävät ja elottomat oliot omiin paikkoihinsa, ja laadittiin moraaliset sekä aineelliset lait jokaisen luomuksen pitämiseksi sopusoinnussa hänen kanssaan. Vaikka hän onkin lukemattomien kilometrien päässä joistakuista luomistaan, hän silti pystyy valvomaan niitä läheisesti. Selittäen Jehovan kauaskantoista huolenpitoa psalmista Daavid huudahti: ”Herra pyhässä temppelissänsä, Herra, jonka istuin on taivaassa – hänen silmänsä näkevät, hänen katseensa tutkii ihmislapset.” (Ps. 11:4) Hän tarkastaa, ohjaa ja oikaisee suurena Valvojana tarpeen mukaan. Kun jonkun havaitaan olevan sopusoinnussa hänen järjestelyjensä kanssa, niin se merkitsee elämää, ja se on merkinnyt sitä kaukaisessa menneisyydessä samoin kuin se merkitsee sitä tämän nykyisen sukupolvenkin aikana. Hänen tarkastuspäivänsä on meidän kohdallamme. – 1. Piet. 2:12.

 2. Mitä sana ”valvoja” merkitsee heprean ja kreikan kielistä otettuna?

² ”Valvojaa” vastaava hepreankielinen (pagíd) ja kreikankielinen (epískopos) sana on kumpikin peräisin juurisanasta, joka merkitsee sitä, joka vierailee tarkastaakseen. Vierailu eli tarkastus saattaa olla ystävällinen tai vihamielinen riippuen siitä, millaiseksi tila havaitaan tai mitä tarvitaan sen oikaisemiseksi. Täyttääkseen vastuunsa oikein valvojan on tiedettävä, mitä hänen tulee hakea, mistä hakea ja kuinka soveltaa Ylimmän Olennon periaatteita joutuessaan tietyn tilanteen eteen. Hänen kädessään on kuin luottamusantina valta antaa siunaus ja kiitos samoin kuin rangaistus ja oikaisukin, mutta hänkin on vastuussa Jehovalle siitä, miten hän täyttää luottamustehtävänsä.

 3. Miten ainoasyntyinen Poika osoittautui hyväksi valvojaksi?

³ Jehovan ensimmäinen luomus, ainoasyntyinen Poika, osoittautui uskolliseksi valvojaksi. Toimien Isänsä rinnalla ja Mestarityöntekijänä hän teki kaiken ”mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja”. (Kol. 1:16) Hänen luotettavuutensa tähden hänen huolehtiessaan valvojantehtävästään maan päällä ollessaan hänelle on annettu Jehovan valtakunnan Kuninkaana suurempi kirkkaus ja voima, ”niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat”. – Fil. 2:10.

 4. Vertaa ainoasyntyisen Pojan vaellusta suojelevan kerubin vaellukseen.

⁴ Ainoasyntyisen Pojan elämänvaellus on kokolailla päinvastainen kuin erään toisen Jehovan henkipojan, erään kerubin, joka pantiin huolehtimaan kiertotähti Maan tietyistä toiminnoista. Tämä ei ollut suinkaan vähäpätöinen tehtävä, vaikka kiertotähtemme Maa onkin kaikkeuden suunnattomaan luomakuntaan verrattuna pelkkä tomuhiukkanen. Oli tullut aika Jumalan luoda älyllisiä lihaa olevia luomuksia, jotka ajattelisivat ja toimisivat niin kuin hän pienoismitassa. ”Jumalan kuvaksi hän hänet loi.” (1. Moos. 1:27) Ei ole mitään vihjettä siitä, että näiden luomusten olisi pitänyt olla missään muualla kaikkeudessa. Heidän piti lisääntyä, täyttää maa ja tehdä se kokonaan paratiisiksi. Hengellisen valvojan olisi pitänyt olla erittäin kiinnostunut Jumalan tahdon täyttymisestä maan päällä ja kaiken ylistyksen ja palvonnan suuntaamisesta sekä hänen itsensä että ihmisluomusten Luojalle. Tällöin ei pitänyt nojata omaan ymmärrykseensä.

 5. a) Miten suojeleva kerubi sekä Aadam ja Eeva osoittivat halveksuntaa Jehovan valvontaa kohtaan? b) Mikä vaara on olemassa ”äskenkääntyneen” määräämisessä valvojaksi?

⁵ Tämä Jumalan täydellinen ja tottelevainen poika kääntyi Ylivalvojaa, Jehova Jumalaa, vastaan, ja hänestä tuli herjaaja, vastustaja, sydämeltään turmeltunut. Hän ja ensimmäinen mies ja nainen tuomittiin kuolemaan, eikä heillä ollut enää saatavissa valvontaetuja paratiisin laajentamiseksi yli maailman. Vaimo Eeva jätti huomioon ottamatta sen järjestelyn, jonka mukaan hänen piti etsiä ohjausta päältään, Aadamilta. Aadam taas salli itsekkyyden sokaista itsensä siinä määrin, että antoi järjestön kannalta katsoen itseään alemman ihmisluomuksen neuvoa itseään eikä Jehovan, joka oli antanut hänelle erityiset ohjeet. He epäonnistuivat tarkastuksessa, kun suuri Valvoja ”käyskenteli paratiisissa illan viileydessä” ja tuli vaatimaan tilille. (1. Moos. 3:8) Apostoli Paavali viittasi vuosia myöhemmin maan henkivalvojan lankeemukseen antaessaan ohjeita nuorelle valvojalle Timoteukselle ja esittäessään kristillisen seurakunnan valvojille asetettuja vaatimuksia. Valvoja ei saanut olla ”äskenkääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.” (1. Tim. 3:6, 7) Valvojalle annettu valta ei ole ylpistymisen aihe hänelle, ja vastakääntyneen tulee näyttää, että hänelle voidaan turvallisesti uskoa tämä valtuus. Kysymyksessä on elämä.

 6. Miten Jehovan harvat uskolliset palvelijat ovat monien menneisyydessä eläneitten uskottomien vastakohtana osoittaneet arvostusta hänen valvontaansa kohtaan?

⁶ Ensimmäiset ihmisluomukset eivät halunneet antaa Jehovan kaita itseään, ja seurauksena oli, että he sekä heidän jälkeläisensä joutuivat synnin ja kuolemantuomion alaisuuteen. Ainoastaan hyvin harvat ihmisluomukset ovat koko ihmiskunnan historian kuluessa halunneet etsiä Jehovan suosiota ja tulla sovitetuiksi hänen kanssaan, mutta nämä harvat ovat iloinneet siitä, että Jehovan silmät ovat katselleet heitä. He ovat olleet iloisia siitä, mitä hän on tehnyt heidän hyväkseen. Kun heidän lukumääränsä kasvoi, niin että tarvittiin järjestöä, lakeja ja säädöksiä, niin he alistuivat iloiten hänen ohjeisiinsa. He ovat iloisia siitäkin, että maan historia, ihmisen toiminta maassa, hyvä ja paha, ja Jumalan päätökset tulevaisuuden suhteen ovat kaikki kerrotut Raamatussa Jumalan henkeytyksestä. Tarkastellessamme tätä me näemme, miten Jumala on menetellyt niiden kanssa, jotka ovat halunneet palvella häntä, ja kuinka hän on palkinnut ne, jotka alistuvat hänen ohjaukseensa.

 7. Ketkä mainitaan suotuisasti ennen vedenpaisumusta, ja mikä asiaintila aiheutti Nooan ajan vedenpaisumuksen?

⁷ Ennen koko maapallon käsittävää vedenpaisumusta, mikä tapahtui noin tuhat kuusisataa vuotta Aadamin lankeemuksen jälkeen, vain hyvin harvoja ihmisiä mainitaan suosiollisesti Raamatussa. Aabel, joka kuoli Jehovan uskollisena palvelijana, ja Eenok, Jehovan uskollinen profeetta, olivat huomattuja näiden joukossa. Nooa, Eenokin pojanpojan poika, tuli viisisataa vuotta täytettyään Seemin, Haamin ja Jaafetin isäksi. Jehova suoritti sen turmeltuneen vaelluksen tutkivan tarkastuksen, minkä ihmiskunta oli kehittänyt maan päällä tähän mennessä, juuri ennen suurta tulvaa, ja löysi ainoastaan kahdeksan poikkeusta olosuhteista, joissa ihmisten sydämen ”aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”. – 1. Moos. 6:5.

 8. Miten Nooa osoittautui hyväksi järjestelijäksi Jehovan ohjauksessa, ja mikä siitä oli seurauksena hänelle ja hänen perheelleen?

⁸ Nooa alistui Jehovan ylivalvontaan, ja Jehova järjesti hänet ja hänen perheensä valmistamaan arkin heidän itsensä varjelemiseksi elossa yhdessä tarpeellisen eläinjoukon kanssa uuden vereksen alun antamiseksi maan pinnalla. Hyvä valvonta oli ehdottoman välttämätön Nooan puolelta aluksen saamiseksi valmiiksi, ennen kuin tulvavedet puhkesivat esiin, ja eläinten saamiseksi kokoon ja sen huoltamiseksi, että niille oli riittävästi ruokaa samoin kuin hänelle itselleenkin ja hänen perheelleen. Mitään ei voitu jättää sattuman varaan. Elämä oli kysymyksessä. Kaikki piti tarkastaa, ja vasta kun kaikki oli järjestyksessä, ”Herra sulki oven hänen jälkeensä”. ”Ja Nooa teki näin; aivan niinkuin Jumala hänen käski tehdä, niin hän teki.” (1. Moos. 7:16; 6:22) Tämä teki Nooasta menestyksellisen valvojan.

 9. Miten voimme saada varoituksen siitä, mitä tapahtui Nooan aikana?

⁹ Tuo suuri tulva osoittautui kuvaukseksi siitä, miten Jehova hävittää jumalattomuuden viimeisinä päivinä ja varjelee elossa vanhurskaaseen uuteen maailmaan ne, jotka haluavat palvella häntä oikein. Me elämme nyt sitä päivää ja teemme hyvin muistaessamme Nooan ja hänen perheensä antaman hyvän esimerkin Jehovan, Suuren Paimenen, ja hänen järjestönsä ylivalvontaan suostumisessa. – Jes. 26:20, 21; Matt. 24:36–42.

10. Miten Jehova järjesti Israelin kansan Aabrahamille antamansa lupauksen täyttymykseksi?

¹⁰ Noin 426 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen meille kerrotaan Aabrahamin suuresta uskosta, mikä johti liittoon siunauksen siemenen varaamiseksi koko ihmiskunnalle. Hänen pojanpoikansa Jaakobin kaksitoista poikaa olivat Israelin kansan perheenpäät. Suuri Valvoja, Jehova, osoittautui uskolliseksi Aabrahamille antamalleen lupaukselle, ja vaikka israelilaiset olivatkin joutuneet orjuuteen Egyptiin, niin Jehova järjesti heidät rakkaudellisesti ja valvoi heidän paluutaan lupauksen maahan. ”Ja Herra kulki heidän edellänsä, päivällä pilvenpatsaassa johdattaaksensa heitä tietä myöten ja yöllä tulenpatsaassa.” – 2. Moos. 13:21.

11. Miten Mooses järjesti Israelin kansan jumalallisen viisauden mukaisesti?

¹¹ Ajattelehan muuttavasi kaksi tai kolme miljoonaa ihmistä käsittävää karavaania omaisuuksineen ja kaikkine tabernaakkelin osineen ilman nykyisiä kuljetusmahdollisuuksia, joita meillä on. Se ei ole pieni järjestelytehtävä, mutta Mooseksen alaisuudessa olevat seitsemänkymmentä järjestön päämiestä, papit, tuhansien, satojen, viisienkymmenien ja kymmenien päämiehet tunsivat kaikki tehtävänsä hyvin ja olivat yhteistoiminnassa kiinteästi yhteen liitetyssä järjestössä. Kukin sukukunta oli määrätty paikkaansa tabernaakkelin ympärille sekä paikkaansa marssijärjestykseen. Sitten oli lakien ja periaatteitten hoito kysymysten ja kiistojen ratkaisemisessa. Tehtävä osoittautui liian suureksi Moosekselle yksinään, ja hän noudatti appensa Jetron neuvoa, joka osoittautui Jumalalta tulleeksi käytännölliseksi viisaudeksi, ja määräsi toisia avukseen tässä työssä: ”Valitse koko kansasta kelvollisia ja Jumalaa pelkääväisiä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä, ja aseta ne heille tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi. Nämä tuomitkoot kansaa joka aika. Kaikki suuret asiat he saattakoot sinun tietoosi, mutta kaikki vähäiset asiat ratkaiskoot itse.” – 2. Moos. 18:21, 22.

12. Mitä hyötyä olisi juutalaisille koitunut, jos he olisivat alistuneet Jehovan ylivalvontaan?

¹² Kansan piti olla ”pappisvaltakunta ja pyhä kansa” valmistuksena Messiaan tulolle. Saatuaan lait ja käskyt Jehovalta ”Mooses tuli takaisin, kutsui . . . kokoon kansan vanhimmat ja puhui heille kaikki ne sanat, jotka Herra oli hänen käskenyt puhua. Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: ’Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme’.” (2. Moos. 19:6–8) Uskollisuus tälle liitolle oli tuova israelilaisille aina menestyksen Jehovalta, mutta tottelemattomuus heidän hylkäämisensä. ”Sillä Herra, sinun Jumalasi, vaeltaa leirissä auttaaksensa sinua ja antaakseen vihollisesi sinulle alttiiksi; sentähden olkoon sinun leirisi pyhä, ettei hän näkisi sinun keskuudessasi mitään häpeällistä ja kääntyisi pois sinusta.” – 5. Moos. 23:14.

13. Mitä Raamatun historia osoittaa heidän lupauksestaan huolimatta heidän sen mukaan elämisestään?

¹³ Enemmistön vastaus ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme” osoittautui tyhjiksi sanoiksi. Juudan kansan historia oli myrskyistä aikaa toisensa jälkeen, minkä tunnuksena oli tottelemattomuus, kapina, valitus, luopumus ja turmeltuneisuus. Saavuttuaan Luvattuun maahan he eivät tyytyneet Jehovaan Kuninkaana eivätkä tuomareihin ja pappeihin, jotka hoitivat kansan asioita. He pyysivät kuningasta joutuakseen vain hänen orjuuttamikseen. Saul, ensimmäinen kuningas, alkoi muiden iljettävien asioitten ohessa uhrata Jehovalle odottamatta profeetta Samuelin saapumista, ennen kuin sotajoukot lähtivät taisteluun. Kuninkuus riistettiin häneltä ja annettiin Daavidille, Jehovan oman sydämen mukaiselle miehelle. Jehova käytti Daavidia ja hänen hallitustaan kuvaamaan taivaallisen Kuninkaansa, Kristuksen Jeesuksen, hallitusta. Daavid ei tehnyt vallankaappausta syöstäkseen Saulin valtaistuimelta ennen aikaansa, vaan odotti, kunnes Jehova näki sopivaksi poistaa tämän uskottoman – hyvä esimerkki meille nykyään.

14. Miten Jehova järjesti kansansa oikean palvonnan uudelleenvahvistamiseksi Jerusalemissa?

¹⁴ Jatkuva uskottomuus johti kansan täydelliseen kukistumiseen ja sen viemiseen seitsenkymmenvuotiseen vankeuteen Babyloniaan, väärän palvonnan tyyssijaan. Jehova toimitti lupaukselleen uskollisena vapautuksen, ja sitten annettiin ohjeet Jehovan huoneen rakentamiseksi Jerusalemiin. Temppelityö järjestettiin maaherra Serubbaabelin ja ylimmäisen papin Joosuan johdolla. Jehova siunasi näiden uskollisten valvojien ponnistuksia, jotka tarkastivat, ohjasivat ja oikaisivat asioita tämän suunnattoman suuren rakennussuunnitelman yhteydessä. Heidän lopetettuaan temppelityön pidettiin sen vihkiäiset. ”Ja he asettivat papit ryhmittäin ja leeviläiset osastoittain Jumalan palvelukseen Jerusalemissa, niinkuin on kirjoitettuna Mooseksen kirjassa.” – Esra 6:18.

15. Miten Esra ja Nehemia osoittautuivat hyviksi valvojiksi?

¹⁵ Jehova vaikutti kuningas Artakserkses I:n sydämeen, niin että hän antoi Esralle ohjeita järjestöstä. ”Ja sinä, Esra, aseta Jumalasi viisauden mukaan, joka on sinun kädessäsi, tuomareita ja lakimiehiä tuomitsemaan kaikkea kansaa tuolla puolella Eufrat-virran, kaikkia, jotka tuntevat sinun Jumalasi lain; ja niille, jotka eivät sitä tunne, opettakaa sitä.” (Esra 7:25) Muurit ja loput työt kaupungissa tehtiin Nehemian johdolla. Toisin kuin jotkut muut valvojat menneisyydessä, hän ei sortanut kansaa eikä vaatinut erikoissuosionosoituksia. ”Mutta minä en tehnyt niin, sillä minä pelkäsin Jumalaa. Myöskin kävin minä itse käsiksi tämän muurin tekoon. Ja me emme ostaneet mitään peltoa. Ja kaikki minun palvelijani olivat kokoontuneet sinne työhön.” Hän saattoi puhtain omintunnoin rukoilla: ”Muista, Jumalani, minun hyväkseni kaikki, mitä minä olen tehnyt tämän kansan puolesta.” – Neh. 5:15, 16, 19.

16. Missä määrin oikea palvonta oli turmeltunut Kristuksen tullessa, ja miksi se oli ratkaisevaa aikaa?

¹⁶ Kristuksen tuloon oli noin 450 vuotta, ja tänä aikana hallitsi kaksi muuta maailmanvaltaa, Kreikka ja Rooma, Jerusalemia ja käytti vieraan vallan sortoa. Tapahtui hienokseltaan tosi palvonnan rappeutumista ylhäältä alaspäin ja alhaalta ylöspäin. Juutalaisten myöhemmät kapinat eivät tuoneet helpotusta, vaan lisää kansojen sortoa. Juutalainen asiainjärjestelmä keskittyi ensimmäisellä vuosisadalla sanhedrinin ja sukupolvelta toiselle kulkeutuneen perimätiedon pikemmin kuin Jumalan puhtaan sanan ympärille. Siellä oli vielä ylimmäinen pappi ja apulaispapit uhraamassa uhreja ja toimimassa temppelissä, mutta tavat ja lahkolaisopit olivat täysin Mooseksen lain hengen vastaiset. Kuinka kipeästi kansa tarvitsikaan johtajaa, uskollista valvojaa, joka olisi johtanut sen takaisin oikeaan palvontaan! Israelilaisten elämä riippui siitä, sillä nyt oli tullut aika tehdä tili.

17. Mitä Jeesus teki maan päällä ollessaan uuden asiainjärjestelmän valvojana?

¹⁷ Maaherra Pilatus edusti Rooman hallitusta Jerusalemissa, kun Kristus Jeesus aloitti palveluksensa. Jeesus ei yrittänyt asettua Israelin kuninkaaksi eikä kumota Rooman valtaa. Hän tuli vain ”etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on”, ja valmistamaan tietä uudelle asiainjärjestelmälle, mikä oli aikaansaava kaikkien niiden Jumalan lupausten täyttymisen, mitkä koskivat tottelemattomuuden, synnin, kuoleman ja kaikkien sen kauheitten seurausten poistamista. Jeesus oli oleva oikea valvoja, ja hän kuvasi itsensä hyväksi paimeneksi. ”Lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.” ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.” – Luuk. 19:10; Joh. 10:3, 10, 11.

18. Millä tavalla Jeesus valmensi niitä, jotka olivat vastaanottavaisia häneen sanomalleen, ja mikä oli seurauksena niille, jotka hylkäsivät hänen sanomansa?

¹⁸ Hänen sanomansa kaikui kolme ja puoli vuotta juutalaisille. Oman tarmokkaan saarnaamisrynnistyksensä ohella hän valmensi apostoleitaan ja opetuslapsiaan jatkamaan työtä sen jälkeen, kun hän olisi palannut taivaaseen. Kaikissa hänen toiminnoissaan ilmeni rakkaus. Silloin tällöin tarvittiin oikaisua ja kuritusta, mutta nekin hän suoritti arvostelukykyisesti tietäen, mitä tarvittiin ja miten se tuli antaa. Hän oli johtaja ja kutsui seuraajiaan tulemaan perässään. Juutalaiset hylkäsivät kansana hänet valvojanaan ja elämänantajanaan. Siksi hän sanoi: ”Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” Miten kauheata olikaan vuonna 70, jolloin roomalaiset ryöstivät valloittamansa kaupungin ”sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut”. – Luuk. 13:34, 35; 19:44.

19. Miten kristillinen seurakunta kehittyi Kristuksen kuoleman jälkeen ja millaisin seurauksin?

¹⁹ Jeesuksen kuolema ja vaino, mikä kohtasi hänen seuraajiaan helluntain jälkeen, ei pysähdyttänyt työtä, vaan aiheutti hyvän uutisen leviämisen. Helluntaina saatiin luvattu pyhä henki auttajaksi. Joukko vanhempia miehiä, apostolit mukaan lukien, otti työn huollettavakseen ja lähetti edustajia Jerusalemista eri osiin maata. ”Kun hän [Jeesus] kohosi korkeuteen, . . . hän antoi lahjoja ihmisinä . . . jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut evankeliumin saarnaajiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi pitäen silmällä pyhien valmennusta palvelustyöhön.” (Ef. 4:8, 11, 12, Um) Järjestettiin pyhien seurakuntia. Niille määrättiin valvojia. Ohjeita lähetettiin Jerusalemissa olevalta hallitsevalta elimeltä niiden uskon vahvistamiseksi ja lujittamiseksi. Huomattava hallitsevalta elimeltä tullut käskykirje oli se, mikä kerrotaan Apostolien tekojen 15. luvussa. Koska tämä elin piti tarkasti kiinni Jumalan sanasta ja noudatti pyhän hengen johdatusta, sen ratkaisu oli periaatteen mukainen, mutta ei asiattoman rajoittava. Uskollinen pysyminen tässä ohjeessa, mikä tuli silloiselta Jehovan maanpäälliseltä järjestöltä, johti jatkuvasti siihen, että ”seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä”. – Apt. 16:5.

20. Mitä tarkoitusta varten Paavali jätti Tiituksen Kreetaan, ja mitä hän odotti tulevilta valvojilta?

²⁰ Kun Paavali, Barnabas ja toiset hallitsevan elimen uskolliset edustajat vierailivat seurakunnissa, he lukivat tämän päätöksen ja palvelivat hyvin valvojina. Apostoli Paavali jätti eräällä lähetysmatkalla Tiituksen Kreetaan. Hänet valtuutettiin järjestämään, ”mitä vielä jäi järjestämättä”, ja asettamaan, niin kuin Paavali määräsi, ”joka kaupunkiin vanhimmat”. (Tiit. 1:5–9) Samanlaiset ohjeet annettiin nuorelle valvojalle Timoteuksellekin. (1. Tim. 3:1–7) Valvojan täytyy olla nuhteeton joka suhteessa. Hänen huonekuntansa täytyy olla järjestyksessä, ja hänen täytyy tuottaa hengen hedelmiä ja ”pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet”.

21. Mitä muuta valvojalta vaaditaan, kuin että hän on moraalisesti kunnioitettava mies?

²¹ Kristillisen seurakunnan valvojan täytyy olla tosiaan nuhteeton mies, mutta hänen täytyy olla enemmän kuin moraalisesti puhdas mies ja sellainen, jolla on hyvä maine sekä seurakunnassa että sen ulkopuolella. Hänen täytyy olla mies, jonka elämä on hyvien töitten täyttämä, ja hänellä täytyy olla rakkaudellista kiinnostusta kaikkia kohtaan, jotka joutuvat hänen valvontaansa. Hänen täytyy suojella laumaa, niin kuin paimen suojelee huollossaan olevia lampaita. Ollessaan matkalla laivalla Jerusalemiin apostoli Paavali poikkesi Mileton satamaan, ja Apostolien tekojen 20. luvun kertomus ilmoittaa meille, että hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui seurakunnan vanhemmat miehet luokseen. Hän antoi heidän tietää, että hän oli puhdas kaikkien ihmisten verestä, sillä hän ei ollut pidättynyt kertomasta heille koko Jumalan neuvoa, ja hän lisäsi sitten: ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä [oman Poikansa verellä, Um] on itselleen ansainnut. . . . Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa’.” – Apt. 20:27–35.

22. a) Miten apostoli Johannes oli hyvä valvoja palveluksensa jälkipuoliskon seurakunnille? b) Mitä Ilmestyskirjan 1. luku kuvailee Kristuksen tekemässä, mikä ilmaisee hänen olevan perusteellinen valvoja?

²² Apostolit olivat viimeiseen, apostoli Johannekseen, asti kiinnostuneita seurakunnista. Sen ohella, että he matkustivat niihin ja antoivat henkilökohtaista rohkaisua, opetusta ja oikaisua, seurakunnille kirjoitettiin kirjeitä, mitkä pantiin yleisesti kiertämään silloin ja mitkä meillä on onni omistaa nyt osana pyhästä Raamatusta. Siitä huolimatta oli ennustuksen mukaan ”laittomuuden ihminen”, nimikristittyjen luopiojohtajat, saava yhä voimakkaamman vaikutuksen kristilliseen seurakuntaan. Iäkäs apostoli Johannes oli pian siirtyvä pois, noin vuonna 100 jKr., ja niin oli viimeinen niistä, jotka toimivat pidättävinä tuota väärää tunkeutujaa vastaan, oleva poissa tieltä. (2. Tess. 2:1–12) Tarvittiin Jehova Jumalan voimakasta ja kuitenkin kannustavaa neuvontaa hänen Poikansa Kristuksen kautta Johannekselle, jotta hän olisi jaellut sen vuorostaan seurakuntien valvojille. Vähän-Aasian seitsemän seurakuntaa edustivat kaikkia silloisia seurakuntia, mutta ennen kaikkea nykyään maan päällä olevien hengestä siinneitten kaikkia seurakuntia, koska Johannes oli henkeytyksestä ”Herran päivässä” saadessaan näyn. Hän näki seitsemän lampunjalkaa, mitkä kuvasivat kaikkia hengestä siinneitten seurakuntia. Lampunjalkojen keskellä kulki Kristus Jeesus, uskollinen valvoja, tarkastamassa, opettamassa ja oikaisemassa asioita, mitkä olivat tosi palvonnan ja teokraattisen edistyksen tiellä. Kutakin seurakuntaa kohti oli valvoja, jota edusti tähti. Nämä seitsemän (täydellisyyden luku) olivat Kristuksen oikeassa kädessä hänen silmälläpitonsa alaisuudessa. Heidän täytyy noudattaa hänen ohjaustaan ja muistaa aina olevansa toimessaan Kristuksen kautta vaikuttavan pyhän hengen asettamina ja tilivelvolliset hänelle. Samoin kuin tähden valo on voimakkaampi kuin lampun valo, heidänkin täytyy loistaa kirkkaasti hyvin töin, hyvin käytöksin ja esimerkein.

23. Millä tavalla eräitä seurakuntia kiitettiin, ja miten jotkut olivat epäkelpoisia?

²³ Noiden silloisten seitsemän seurakunnan olosuhteet kuvaavat, mitä saattaa olla nykyisissä seurakunnissa, ja kun valvojat noudattavat annettuja neuvoja, he tietävät, kuinka tulee menetellä niissä olosuhteissa. Joitakuita seurakuntia kiitettiin kovasta työstä ja kestävyydestä, mutta ne olivat tulleet huolimattomiksi palveluksessa ja kokouksissa käynnissä. Jotkut olivat hengellisesti kuolleita, koska eivät olleet suorittaneet Jumalan palveluksen kaikkia muotoja, ja tarvittiin valveutumista, ahertamista yksityisessä tutkistelussa, kokouksissa käynnissä ja palvelustyössä. Valvojan täytyy ottaa johto seurakunnan ohjaamisessa takaisin sen entiseen rakkauteen. Joitakin kiitettiin siksi, että he eivät antaneet perään materialistisille vaikutuksille, mutta oli olemassa vaara kansallisuus- ja lahkolaishengen uhriksi joutumisesta. Valvojan täytyy varoa, ettei hän kaupallista asemaansa eikä lankea sukupuolisen moraalittomuuden uhriksi eikä salli seurakunnan tulla sen turmelemaksi. Sisarien täytyy säilyttää paikkansa seurakunnassa ja olla yhteistoiminnassa hiljaisina ja lempeähenkisinä, mikä sopii kristityille naisille. Haaleudelle ei ole tilaa. Täytyy olla kokonaan Jehovan puolella ja arvostaa hengellisiä rikkauksia, joita saadaan olemalla yksinomaisesti antautuneita Jehovalle. – Ilm., luvut 1–3.

24. Mitä seurakunnassa täytyy suojella, ja miten opetukset toimitettiin seurakunnille?

²⁴ Aasian seitsemässä seurakunnassa oleville valvojille annettuja neuvoja tuli sovelluttaa täysin, jotta seurakunnat olisivat menestyneet ja jottei niihin olisi jäänyt mitään sellaista tilaa, mikä olisi ehkäissyt Jehovan pyhän hengen täyttä virtaamista. Tässä ansaitsee panna merkille, että ohjeet annettiin ensin Johannekselle maan päällä, ja sitten ne piti toimittaa seurakuntien valvojille, jotta he toimisivat neuvojen mukaan. Jehova on toiminut aina järjestönsä välityksellä tahtonsa toteuttamiseksi. Hän on järjestyksen Jumala, päätöksen Jumala ja periaatteen Jumala. Sopusoinnussa oleminen hänen järjestönsä kanssa ja sopusoinnussa työskenteleminen hänen valvojiensa kanssa, mihin aikaan joku palvelija lieneekin elänyt, on merkinnyt siunausta ja menestystä. Iankaikkinen elämä on niiden palkka, jotka alistuvat Jehovan rakkaudelliseen ylivalvontaan.