Miksi Efesolaiskirje kirjoitettiin?

”SUURI on efesolaisten Artemis!” Voitko kuvitella ihmisten huutavan näin raivoissaan uskonnollisen kiihkon vallassa taukoamatta kahden tunnin ajan täpötäynnä olevassa teatterissa, johon mahtuu 25 000 katsojaa? Niin todella tapahtui! – Apostolien teot 19:28, 34.

Mistä sellainen kiihko johtui? Kuka oli Artemis? Keitä olivat efesolaiset? Kuka lähetti heille kirjeen ja miksi?

Muinainen uskonnollinen keskus

Efesos oli ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan huomattavimpia kaupunkeja. Siellä on arvioitu olleen yli 250 000 asukasta. Kaupunki oli hyvinvoipa kauppa- ja kulttuurikeskus. Mutta ei vain sen vauraus, leuto ilmasto ja seudun kauneus vetänyt suuria ihmisjoukkoja puoleensa. Efesos oli muinaisen maailman uskonnollinen keskus ja se ylpeili temppelistä, joka oli niin suuri, että sitä sanottiin yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä.

Tässä ylellisessä marmorista rakennetussa temppelissä, jossa saumalaastina väitetään käytetyn kultaa, palvottiin Artemis- eli Diana-jumalatarta. Aika ajoin saattoi jopa 700 000 efesolaista ja muista maista tullutta reunustaa katuja, kun tätä ”neitsytjumalatarta” kuljetettiin juhlakulkueessa kaupungin läpi. Tämän monirintaisen hedelmällisyydenjumalattaren hopeisten kuvien valmistus ja myynti oli Efesoksessa menestyksellistä liiketoimintaa. – Apostolien teot 19:24, 25.

Tällainen oli Efesoksen kaupunki, johon Paavali tuli saarnaamaan kristillisyyttä. Jeesus Kristus oli valtuuttanut hänet olemaan ”kansojen apostoli”. (Roomalaisille 11:13) Efesokseen perustettiin seurakunta ja se kasvoi nopeasti. Uudet heittivät kuvansa ja taikakirjansa empimättä pois. (Apostolien teot 19:19) Koska tämä nopeasti kasvava uusi uskonto vastusti kuvien käyttöä, hopeaseppä Demetrius kiihotti kansaa lähes mellakkaan, jolloin he alkoivat huutaa: ”Suuri on efesolaisten Artemis!”

Efesoksen seurakunta oli lähinnä kirjeen kirjoittajan Paavalin perustama. Seurakunta muodostui pääasiassa pakanoista, toisin sanoen ei-juutalaisista eli kansojen ihmisistä. (Efesolaisille 3:1) Ne, jotka olivat tulleet Efesoksessa kristityiksi, olivat hylänneet häpeällisen palvontamuodon. – Efesolaisille 4:17–19.

Ykseyden ja rauhan ennallistaminen

Paavali kirjoitti efesolaisille Roomasta ollessaan vankeudessa noin vuonna 60 tai 61. (Efesolaisille 1:1; 6:20) Hän esittää kirjeensä alkupuolella Jumalan suurenmoisen tarkoituksen ennallistaa ykseys ja rauha, kuten Raamattu osoittaa. Tästä asiasta tulee kirjeen ydin, johon kaikki muu siinä oleva liittyy.

Paavali kirjoitti: ”[Jumala teki] meille tunnetuksi tahtonsa pyhän salaisuuden. Se on hänen mielisuosionsa mukaista, joka hänellä oli itsessään tarkoituksena, päämääränä hallinto määräaikojen täyttymisen rajalla, nimittäin kaiken kokoaminen jälleen yhteen Kristuksessa, sen mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.” (Efesolaisille 1:9, 10) Jumala tulee siis oikaisemaan kaiken sen vääryyden, mikä on Saatanan kapinan johdosta vallinnut kaikkeuden eri osissa.

Paavali halusi näiden Efesoksen ei-juutalaisten kristittyjen käsittävän koko syvyydessään, kuinka suunnaton etu heillä oli osallistua niin merkittävästi Jumalan tahdon toteuttamiseen. Paavali kiinnitti siksi heti alkutervehdystensä jälkeen huomion heidän suosittuun asemaansa. He olivat päässeet osaksi ryhmää, jonka Jumala oli valinnut ”ennen maailman perustamista” olemaan Kristuksen kanssa hänen taivaallisessa Valtakunnassaan. – Efesolaisille 1:3–7.

Kuinka suuri etu ei-juutalaisilla efesolaisilla, jotka kerran olivat olleet ”vieraantuneita” ja ”ilman Jumalaa maailmassa”, olikaan voida yhdessä juutalaisten kanssa odottaa pääsevänsä hallitsemaan Kristuksen kanssa Jumalan valtakunnassa! Tämä oli se ”pyhä salaisuus”, johon Paavali viittaa tässä kirjeessä toistuvasti, ”nimittäin että kansojen ihmisten tulisi olla perijätovereita ja saman ruumiin jäseniä ja osallisia kanssamme lupauksesta Kristuksen Jeesuksen yhteydessä”. – Efesolaisille 2:11–13; 3:3–6.

Efesolaiskirje paljastaa siten, että Jehova Jumalan tarkoitus on ennallistaa ykseys ja rauha koko kaikkeuteen. Kuten Paavali kirjoitti, Jumala tulee ’kokoamaan kaiken jälleen yhteen Kristuksessa, sen mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä’. Todellinen ykseys on vallinnut koko kaikkeudessa vain aikana, joka edelsi Saatanan kapinaa. Sellainen ykseys toteutetaan kuitenkin jälleen Jumalan ”hallinnon”, hänen asiainhoitonsa, välityksellä.

Se ”mitä on taivaissa” – eli ne, jotka on hyväksytty tulemaan taivaallisiksi lapsiksi – ’kootaan jälleen yhteen Kristuksessa’ siten, että he hyväksyvät Kristuksen lunastajakseen. Mutta Jumalan tarkoituksen mukaan on määrä vielä tulla aika, jolloin toteutetaan Hänen ”hallintonsa” toinen piirre, nimittäin ’maan päällä olevan’ kokoaminen yhteen. Tämä tapahtuu silloin, kun Kristus on läsnä Valtakunnan vallassa ja jolloin hän kokoaa ”muut laampaansa”, joiden on määrä elää maan päällä taivaallisen Valtakunnan alaisuudessa. – Johannes 10:16.

Kehitellen edelleen teemaansa Paavali osoittaa, että kaikkien ”seurakunnassa, joka on hänen [Kristuksen] ruumiinsa”, on tarpeen noudattaa rauhaa ja ykseyttä. (Efesolaisille 1:22, 23) Siksi juutalaisen ja ei-juutalaisen tai ympärileikkauksen ja ympärileikkaamattomuuden välillä ei olisi enää mitään eroa. Kaikkien täytyy työskennellä halukkaasti ykseyden ja rauhan hyväksi. – Efesolaisille 2:11.

Paavali käyttää tässä kirjeessä sanaa ”yhteys” kaikkiaan 15 kertaa, useammin kuin missään muussa kirjeessään. Lisäksi hän käyttää sanaa ”rauha” 8 kertaa, useammin kuin missään muussa kirjeessään lukuun ottamatta Roomalaiskirjettä. Me voimme paremmin ymmärtää, miksi oli tarpeellista korostaa ykseyttä ja rauhaa, kun tajuamme, kuinka jyrkkä ero oli vallinnut vuosisatojen ajan juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä. (Apostolien teot 10:28) Paavali korosti tässä yhteydessä sitä tärkeää osaa, joka Kristuksella on. ”Sillä hän on meidän rauhamme”, sanoi Paavali, ”hän joka teki ne kaksi osapuolta yhdeksi ja hävitti väliseinän [Mooseksen lain], joka aitasi ne erilleen.” – Efesolaisille 2:14.

Rauhan ja ykseyden hyväksi työskenteleminen

Paavali puhuu kirjeensä kolmessa viimeisessä luvussa Efesolaisten elämään ja olosuhteisiin liittyvistä tilanteista ja antaa neuvoja, jotka edistäisivät rauhaa ja ykseyttä. Miten rauha ja ykseys voidaan sitten saavuttaa? Rakkauden osoittaminen on hyvin tärkeää. Korostaakseen tätä Paavali käyttää sanoja ”rakkaus”, ”rakas” ja ”rakastaa” 21 kertaa, useammin kuin missään muussa kirjeessään! Hän kehottaa siksi ’kestämään toisiamme rakkaudessa, pyrkimään hartaasti noudattamaan hengen ykseyttä rauhan yhdistävässä siteessä’. – Efesolaisille 4:2, 3.

Paavali kertoo edelleen siitä, mitä Jumala on antanut yhteistoiminnan edistämiseksi. Kuten hän sanoo, Jumala ”antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut evankelistoiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi – – kunnes me kaikki pääsemme ykseyteen uskossa”. Paavali käyttää sitten kuvausta ihmisruumiin yhteistoiminnasta, joka ’myötävaikuttaa ruumiin kasvuun sen rakentumiseksi rakkaudessa’. – Efesolaisille 4:11–16.

Siksi kaikkea, mikä häiritsee rauhaa ja ykseyttä, täytyy nyt välttää. Sellaisia asioita ovat valheen puhuminen, viha ja laiskuus sekä ala-arvoinen puhe hyvän ja rakentavan puheen sijasta. Efesoksen olosuhteet edistivät itse asiassa varastamista, sillä varas saattoi paeta Artemiin temppeliin ja välttyä pidätykseltä. Mutta Paavali sanoi: ”Älköön varastaja enää varastako.” – Efesolaisille 4:25–30.

Ajattelehan seuraavaksi, miten Paavalin seuraavan kehotuksen soveltaminen edistäisi rauhaa ja ykseyttä: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja viha ja huutaminen ja pilkka olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden ohella. Mutta tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, antaen toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin Kristuksen kautta on antanut teille auliisti anteeksi.” – Efesolaisille 4:31, 32.

Haureus, epäpuhtaus, ahneus, häpeällinen käytös, tyhmä puhe, rivo leikinlasku sekä juoppous johtavat kaikki vaikeuksiin paitsi toisten ihmisten kanssa myös Jumalan kanssa. Paavali kehottaa siksi: ”Älkää – – enää osallistuko [kansojen ihmisten kanssa] pimeyteen kuuluviin hedelmättömiin tekoihin.” ”Pitäkää siis tarkoin silmällä, ettette vaella niin kuin epäviisaat, vaan niin kuin viisaat – – koska päivät ovat pahat.” – Efesolaisille 5:1–20.

Paavali esittää, että kun ilmaistaan rakkautta Kristuksen tavoin ja noudatetaan Jumalan sanan neuvoja, voidaan edistää rauhaa perheissä. Hän korostaa myös sitä, että työntekijät ja työnantajat voivat tulla toimeen ja säilyttää rauhan keskenään muistamalla vastuunsa Jumalaa kohtaan. (Efesolaisille 5:21–6:9) On kuitenkin tarpeellista ymmärtää, että Saatana Panettelija, joka ensimmäisenä häiritsi kaikkeuden rauhaa ja ykseyttä, vastustaa ankarasti kristittyjä kaikessa, missä he ponnistelevat tehdäkseen Jumalan tahdon. Siksi heidän täytyy ’pukea ylleen Jumalalta oleva täydellinen sota-asu’ vastustaakseen menestyksellisesti Panettelijaa ja hänen demoneitaan. – Efesolaisille 6:10–18.

Kun mietimme kaikkea, mitä Efesolaiskirje sisältää, olemme hyvin kiitollisia Jumalalle siitä, että hän henkeytti Paavalin kirjoittamaan tuon kirjeen. Monet oppineet ovat esittäneet kiittäviä lausuntoja hänen kirjeestään. Eräs oppinut sanoi sen ”kaikessa lyhyydessään sulkevan piiriinsä koko kristillisen uskonnon alueen”. Se selittää Jumalan suurenmoisen tarkoituksen poistaa vääryys koko kaikkeudesta, ja lisäksi se antaa paljon käytännöllisiä neuvoja ja kehotuksia, jotka auttavat meitä palvelemaan Jumalaa siten, että voimme saada osaksemme hänen ikuisen hyväksymyksensä ja siunauksensa.