Ota vastaan kristillisen kypsyyden haaste
”Kasvakaamme totuutta puhuen rakkauden välityksellä kaikessa häneen, joka on pää, Kristus.” – EFESOLAISILLE 4:15.
1, 2. a) Millä tavoin ”kohdun hedelmä” on anti? b) Mitä vastasyntyneille pienokaisille odotetaan tapahtuvan?
TERVE, elinvoimainen vauva on todellinen ilopilleri. Harva pystyy vastustamaan sen huvittavia temppuja. Se herättää loputtomasti innostusta ja iloa ja on huomion keskipisteenä, meneepä se minne tahansa. On ymmärrettävää, että vanhemmat rakastavat sitä, ja huolimatta kaikesta sen aiheuttamasta työstä ja vaivasta he pitävät sitä ’ylpeytenään ja ilonaan’. Tosiaan ”kohdun hedelmä on anti”. – Psalmit 127:3.
2 Mutta onpa vauva miten rakastettava tahansa, niin mitä tapahtuu, jos siinä ei näy lainkaan kasvun merkkejä? Jos se pysyy tuossa tilassa kuukausia tai ehkä jopa vuosia vanhempiensa rakkaudellisesta huolenpidosta huolimatta, niin jotakin on selvästi vialla. Kasvu on tosiaan alkanut merkitä samaa kuin elämä; me odotamme sitä tapahtuvan kaikessa elollisessa. Se on osoitus Jehovan luomisvoimasta ja viisaudesta. – Luukas 2:52.
Hengellinen kasvu on välttämätöntä
3. Millaista kasvua Jeesus ennusti tapahtuvan, ja mikä täyttymys on nähtävissä?
3 Jeesuksen ennustuksen mukaisesti tapahtuu toisenlaistakin kasvua. Kaikkialla maailmassa on käynnissä hengellinen ”elonkorjuu”. (Matteus 9:37, 38) Esimerkiksi palvelusvuoden 1984 raporttien mukaan oli kuudessa maassa keskimäärin yli satatuhatta Valtakunnan julistajaa. Vain kolme vuotta aikaisemmin, vuonna 1981, vain kahdessa maassa heitä oli niin paljon. Kuuden viime vuoden aikana on kastettu yli 827 144 uutta Jehovan todistajaa, ja on muodostettu yli 5 000 uutta seurakuntaa. Jehova on jouduttanut työtään. – Jesaja 60:22, UM.
4. Mihin Jehovan kansan keskuudessa tapahtunut maailmanlaajuinen kasvu on johtanut?
4 Nämä luvut ilmaisevat, että suunnilleen joka kolmas, joka toimii säännöllisesti Jehovan kansan yhteydessä ja osallistuu nykyään saarnaamistyöhön, on kastettu kuuden viime vuoden kuluessa. Oletko sinä yksi heistä? Jos olet, niin sinä olet ollut suuren ilon lähde niille, jotka ovat auttaneet sinua oppimaan totuuden, kaikille kristityille tovereillesi ja taivaalliselle Isällesi, Jehova Jumalalle. (Sananlaskut 27:11) Lapsen ensimmäisen askeleen tavoin sinun vihkiytymisesi Jehovalle oli innostava tapahtuma. Se merkitsi sitä, että edistyit. Se oli merkki kasvusta.
5. Mitä kysymyksiä jokaisen tulisi tehdä itselleen? Mikä voi auttaa löytämään vastaukset?
5 Mitä on tapahtunut sen jälkeen? Ilmeneekö sinussa toisten kristittyjen osoittaessa sinua kohtaan rakkaudellista huomiota todisteita jatkuvasta hengellisestä kasvusta? ’Mistä voin tietää sen?’ saatat kysyä. Muista, mitä apostoli Paavali sanoi kasvusta: ”Kun olin lapsi, niin puhuin kuin lapsi, ajattelin kuin lapsi, järkeilin kuin lapsi, mutta nyt kun olen tullut mieheksi, olen pannut pois lapsen ominaispiirteet.” (1. Korinttolaisille 13:11) ”Lapsen ominaispiirteitten” pois paneminen teki siis hänestä kypsän miehen, ei ainoastaan ajan kuluminen. Millaisia nämä ominaispiirteet ovat?
6, 7. a) Kuvaile yksi ’lapsen ominaispiirre’ ja vaara, jonka se sisältää. b) Miten tämä ominaispiirre ilmenee? Mihin se voi johtaa?
6 Yksi lasten ominaispiirre on se, että he pystyvät keskittymään yhteen asiaan vain hyvin lyhyeksi aikaa. Vaikka he ovat uteliaita kaikesta ympärillään olevasta, he ovat myös arvaamattomia, häilyviä ja epävakaita. Ilmeisesti sellaiseen tilaan jäävä on hengellisesti hyvin vakavassa vaarassa. Todennäköisesti hän kuuluu niihin, ”jotka heittelehtivät kuin aaltojen ajamina ja joita jokainen opetuksen tuuli kuljettaa sinne tänne ihmisten juonitellessa ja viekkaasti keksiessä erheitä”, kuten apostoli Paavali kuvaili Efesolaiskirjeen 4:14:ssä.
7 Aallot ja tuuli voivat muodostua yhtä nopeasti kuin kadotakin. Koska tuotteet on nykyään suunniteltu käymään vanhanaikaisiksi, suuntaukset, villitykset ja muodit tulevat ja menevät. Se, mitä vain vähän aikaa sitten pidettiin välttämättömänä, on tullut toivottoman vanhanaikaiseksi ja jäänyt unhoon. Onpa kysymys viihteestä, ulkoasusta tai mistä tahansa muusta, on hyvin epäviisasta – ja lapsellista – antautua sellaiseen kierteeseen, että haluaa tai hankkii aina kaikkein uusimmat tuotteet, jotka kuitenkin jäävät pian vanhanaikaisiksi ja tuottavat pettymyksen. Hengellisissä asioissa sellaisen häilyväisyyden seuraukset voivat olla tuhoisia. – Vrt. Jaakob 1:6–8.
8. Mikä on eräs toinen hengellisten lasten ’ominaispiirre’, ja minkä vaaran se aiheuttaa?
8 Eräs toinen ’lasten ominaispiirre’ on se, että heillä on hyvin hämärä käsitys siitä, mikä on hyvää ja mikä pahaa, mikä oikein ja mikä väärin. Samoin hengellisten lasten ”havaintokyky” ei ole vielä ”käytössä valmentunut erottamaan sekä oikeaa että väärää”, ja siksi apostoli Paavali kehotti kristittyjä tovereitaan ’pyrkimään kypsyyteen laskematta jälleen perustusta’. (Heprealaisille 5:14; 6:1) Hengellisille lapsille on tarpeellista vakuuttaa jatkuvasti yhä uudelleen, että se, minkä he ovat ottaneet vastaan totuutena, on tosiaan totuus ja että heidän tosiaan pitäisi tehdä se, mitä heitä on opetettu tekemään. He tarvitsevat apua aivan perusasioissakin. Muutoin he helposti hämmentyvät, turhautuvat ja joutuvat epäilysten valtaan, jotka voivat vahingoittaa heidän uskoaan.
9. Miksi meidän täytyy ottaa vastaan kristillisen kypsyyden haaste?
9 Oletko koskaan pannut merkille, että lapset ovat aina innokkaita tekemään sitä, mitä he näkevät aikuisten tekevän? Heille se on tietenkin vain leikkiä. Hauskuus johtuu epäilemättä suuressa määrin siitä, että he voivat tehdä mitä haluavat tarvitsematta ottaa kannettavakseen siihen liittyvää vastuuta. Sellaistahan lasten elämä loppujen lopuksi on. (Ks. Matteus 11:16, 17.) Mutta kasvua ja kehitystä seuraavat velvollisuus ja vastuu. Se on haaste, joka lasta täytyy auttaa ottamaan vastaan. Hänen suhtautumisestaan riippuu suuressa määrin hänen onnistumisensa tai epäonnistumisensa myöhemmin elämässä. Hengellisissä asioissa on vielä tärkeämpää, että jokainen meistä ajattelee vakavasti kristillisen kypsyyden haastetta. Oletko halukas, jopa innokas ottamaan kannettavaksesi sen vastuun, joka liittyy täysikasvuisena, kypsänä, hengellisenä ihmisenä olemiseen? Vai tyydytkö vain viettämään huoletonta elämää antaen toisten kantaa vastuun puolestasi? – Galatalaisille 6:4, 5.
Mitä kristillinen kypsyys on?
10. Miksi Paavali kehotti heprealaiskristittyjä ’pyrkimään kypsyyteen’?
10 Kun apostoli Paavali kehotti kristittyjä ’pyrkimään kypsyyteen’, niin mitä hänellä oli mielessä? (Heprealaisille 6:1) Tekstiyhteys osoittaa, että Paavalilla oli alun perin heprealaiskristityille paljon sanottavaa Jeesuksesta Kristuksesta, ”ylimmäisestä papista Melkisedekin tavan mukaan”. Hänestä tuntui kuitenkin, että he eivät olleet valmiita siihen, koska se mitä hänellä oli mielessään oli ”vaikeasti selitettävää”. (Heprealaisille 5:10, 11) Sen sijaan hän muistutti heitä: ”Teistä on tullut sellaisia, jotka tarvitsevat maitoa, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka nauttii maitoa, on vanhurskauden sanaan perehtymätön, sillä hän on lapsi. Mutta vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille joiden havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän.” – Heprealaisille 5:12–14; vrt. Juudas 3.
11. Mitä kypsänä oleminen merkitsee?
11 Merkitseekö tämä sitten sitä, että kypsyys on vain Raamatun syvällisten asioiden tuntemista? Vaikka kristilliseen kypsyyteen sisältyy Raamatun tunteminen ja ymmärtäminen, siihen liittyy paljon muutakin. Apostoli Paavalin käyttämien sanojen ymmärtäminen auttaa meitä tajuamaan tämän asian selvemmin. ”Kypsyydeksi” käännetty kreikkalainen sana on teleioʹtes, ja adjektiivi ”kypsä” on käännetty sanasta teleios. Nämä ovat sukua sanalle telos, joka merkitsee ’loppua’. W. E. Vinen Expository Dictionary of New Testament Words selittää siksi, että kypsänä (teleios) oleminen ”merkitsee sitä, että on päässyt loppuun (telos), on viimeistelty, kokonainen, täydellinen”. Kypsä kristitty on siis sellainen, joka on päässyt johonkin loppuun eli päämäärään. Mikä tämä päämäärä on?
12. Mitä Efesolaiskirjeen 4:11–13:n mukaan sisältyy kypsyyteen?
12 Apostoli Paavali selitti Efesolaiskirjeen 4:11–13:ssa, että Kristus Jeesus on tehnyt kristillisen seurakunnan päänä monia järjestelyjä ”pyhien” auttamiseksi pääsemään tuohon päämäärään, nimittäin siihen, että ”me kaikki pääsemme ykseyteen uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa, täysikasvuisen miehen tasolle, sen mitan määrään, joka kuuluu Kristuksen täyteyteen”. Kypsyyttä eli täysikasvuisuutta (kreik. teleios) ei tässä yhdistetä ainoastaan ”täsmällisen tuntemuksen” omaamiseen, vaan myös ”ykseyteen uskossa” ja itsemme mittaamiseen Kristuksen saavuttaman mitan mukaan.
13. Miksi ei kristillistä kypsyyttä voi olla ilman ”ykseyttä uskossa”?
13 ”Ykseys uskossa” merkitsee yksimielisyyttä. Ennen kuin ihminen oppii ymmärtämään ”yhden uskon”, hänellä voi olla omia käsityksiä ja mielipiteitä siitä, miten asiat pitäisi hoitaa, mikä on oikein ja mikä on väärin ja niin edelleen. (Efesolaisille 4:4, 5) Jos hän ei karkota tuollaisia ajatuksia mielestään, hänen on hyvin vaikea kasvaa hengellisesti. Paavali sanoi kerran muinaisen Korinton seurakunnan kristittyjen olleen ”lapsia Kristuksessa” ja ”lihallisia”, koska ”mustasukkaisuus ja riita” repivät heitä ja jotkut väittivät seuraavansa Paavalia, toiset Apollosta. (1. Korinttolaisille 3:1–4) Voidaan siksi helposti nähdä, että yksimielisyys eli ”ykseys uskossa” kulkee käsi kädessä kristillisen kypsyyden kanssa. Toista ei voi olla ilman toista. Meidän täytyy siksi kysyä itseltämme: Olemmeko luopuneet entisestä maailmallisesta ajattelutavastamme? Ymmärrämmekö me Jehovan kansan keskuudessa vallitsevan ajatuksen ja toiminnan ykseyden tärkeyden? ”Ykseys uskossa” on kristillisen kypsyyden välttämätön osatekijä. – Efesolaisille 4:2, 3.
14. Mitä muuta kypsyyteen liittyy?
14 Kristilliseen kypsyyteen liittyy myös ”sen mitan määrään” pääseminen, joka ”kuuluu Kristuksen täyteyteen”. Mitä se merkitsee? Paavali sanoo edelleen, että ne jotka pääsevät tähän mittaan, eivät ole enää lapsia, ”jotka heittelehtivät kuin aaltojen ajamina ja joita jokainen opetuksen tuuli kuljettaa sinne tänne [sellaisten] ihmisten juonitellessa ja viekkaasti keksiessä erheitä”. Heillä on sen sijaan totuuden täsmällinen tuntemus. He ovat kasvaneet Kristuksen rakkaudessa, ja he ilmaisevat muita jumalisia ominaisuuksia, kuten viisautta, vanhurskautta ja voimaa. (Efesolaisille 4:13, 14; Johannes 15:12, 13; 1. Korinttolaisille 1:24, 30; 2:7, 8; Sananlaskut 8:1, 22–31) Vaikka me emme epätäydellisinä ihmisinä ehkä pysty pääsemään täysin ’Kristuksen mittaan’, me voimme varmasti ottaa hänet Esimerkiksemme ja ottaa tavoitteeksemme samanlaisen jumalisen persoonallisuuden kehittämisen. (Kolossalaisille 3:9) Mitä paremmin onnistumme tämän tavoitteen saavuttamisessa, sitä kypsemmiksi tulemme.
Kasva rakkauden välityksellä
15. Mikä on ensimmäinen askel kypsyyden tavoittelussa?
15 Harkittuamme ilmauksen ”kristillinen kypsyys” merkitystä meidän on tarpeellista ottaa selvää siitä, miten voimme saavuttaa sen. Kuten olemme havainneet, Heprealaiskirjeen 6:1 osoittaa, että tavoitellessamme kristillistä kypsyyttä meidän täytyy rakentaa tietylle perustukselle. Kun olemme tehneet sen, voimme ponnistella edelleen edistyäksemme kypsyyteen. Ensimmäinen tuon perustuksen muodostavista eri aineksista on ”kuolleiden tekojen katuminen”.
16. Mitä ”kuolleita tekoja” meidän täytyy katua?
16 Ilmeisesti ”kuolleisiin tekoihin” sisältyvät langenneen lihan teot, jotka johtavat kuolemaan, ellei niitä hillitä. Me ymmärrämme ilman muuta, että sellaiset räikeät rikkomukset kuin haureus, epäpuhtaus, irstas käytös, epäjumalanpalvelus ja spiritismi ovat syntisiä, ja kartamme niitä. Mutta lihan tekoihin, ”kuolleisiin tekoihin”, sisältyy myös sellaista, mitä joku voisi sanoa persoonallisuuden piirteiksi, esimerkiksi vihollisuudet, riita, mustasukkaisuus, vihanpuuskat, kinastelut, jakaumat, lahkot ja kateus. (Galatalaisille 5:19–21) Ellei sellaisia persoonallisuuden piirteitä riisuta pois ja ellei niiden tilalle pueta ”uutta persoonallisuutta, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa”, on varsin epätodennäköistä, että asianomainen edistyy kohti kristillistä kypsyyttä. – Efesolaisille 4:22–24.
17. Mitä muuta voidaan pitää ”kuolleina tekoina”? Miksi?
17 Lihan tekojen lisäksi ”kuolleisiin tekoihin”, joista meidän täytyy vapautua, kuuluvat myös teot ja pyrkimykset, jotka ovat hengellisesti kuolleita, turhia ja hedelmättömiä. Niitä voivat olla rahan ansaitseminen ja nopeaa rikastumista lupaavat hankkeet. Ne voivat olla kunnianhimoisia ja aikaa vieviä suunnitelmia pitkällisen koulutuksen hankkimiseksi, tai ne voivat olla yhteiskunnallista uudistusta, rauhaa ja muuta sellaista tavoittelevia maailmallisia liikkeitä. Kaikella tällaisella voi näyttää olevan itsessään jotakin arvoa, mutta ne ovat ”kuolleita tekoja”, koska ne saattavat merkitä hengellistä kuolemaa niille, jotka uppoutuvat niihin. Kaikkien niiden, jotka ovat kiinnostuneita kristillisen kypsyyden saavuttamisesta, täytyy ’katua’ noita ”kuolleita tekoja” eli lakata harjoittamasta niitä ja noudattaa Jeesuksen kehotusta ’etsiä jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan’. – Matteus 6:33.
18, 19. a) Mitä Efesolaiskirjeen 4:15:ssä tarkoitetaan ’totuuden puhumisella’? b) Miten se liittyy kristilliseen kypsyyteen?
18 Entä sitten, kun on rakennettu perustus? Paavali neuvoo: ”Mutta kasvakaamme totuutta puhuen rakkauden välityksellä kaikessa häneen, joka on pää, Kristus.” (Efesolaisille 4:15) Me huomaamme ennen kaikkea, että Paavali mainitsi olevan tarpeellista ’puhua totuutta’. Tähän ilmaukseen sisältyy ilmeisesti paljon enemmän kuin vain puhuminen; todellisuudessa se merkitsee ”totuuden säilyttämistä”. (Kingdom Interlinear Translation) Toiset käännökset kääntävät sen seuraavasti: ”totuutta noudattaen” tai: ”meidän puheitamme, toimintaamme ja koko elämäämme ohjaavat rakkaus ja totuus”. – Efesolaisille 4:15, Kirkkoraamattu; Elävä uutinen.
19 Kristilliseen kypsyyteen pyrkiminen vaatii siis sitä, että säilytämme totuuden eli kannatamme sitä siinä, miten elämme, puhumme, toimimme ja kohtelemme toisia. Tämä merkitsee saamamme raamatullisen tiedon soveltamista jokapäiväisiin toimiimme, ja siten meistä tulee ”niitä joiden havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän”. (Heprealaisille 5:14) Menetteletkö sinä näin? Pohditko asiaa Raamatun periaatteiden mukaan joka kerta, kun edessäsi on ratkaisu? Otatko vastaan haasteen tulla kypsäksi kristityksi, kannattaa totuutta sanoin ja teoin, vai haluatko mieluummin pysyä hengellisenä lapsena, jolla ei ole vastuita ja joka on vapaa noudattamaan omia halujaan ja toiveitaan?
20, 21. a) Miten rakkaus liittyy kypsyyteen kasvamiseen? b) Mitkä kysymykset odottavat vielä tarkastelua?
20 Paavali sanoo: ”Kasvakaamme – – rakkauden välityksellä kaikessa häneen, joka on pää, Kristus.” (Efesolaisille 4:15) Paavali kiinnittää tässä huomion asian ytimeen: vaikuttimeen. 1. Korinttolaiskirjeen 13:1–3:ssa hän osoittaa, että muutoin arvokkaat teot olisivat täysin hyödyttömiä, jos niitä ei tehtäisi oikeista vaikuttimista. Meidän täytyy siis tutkia vaikutintamme kaikessa mitä teemme. Onko tekomme tarkoitettu toisten katseltaviksi ja vaikutuksen tekemiseksi heihin, niin että he ajattelevat meidän olevan kypsiä? Vai toimimmeko rakkaudesta Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan? Kun rakkaus on vaikuttimenamme, me ’kasvamme kaikessa’, meistä tulee tasapainoisia, luotettavia, kypsiä kristittyjä, jotka tunnustavat täysin ”hänet, joka on pää, Kristus”.
21 Vaikka kristilliseen kypsyyteen pyrkiminen on arvokas tavoite, se ei ole päätepiste. Täytyykö henkilön, joka on saavuttanut tämän tavoitteen, tehdä vielä jotakin muuta? Mitä on sanottava niistä, jotka ovat olleet totuudessa useita vuosia ja saavuttaneet kristillisen kypsyyden tavoitteen? Tarkastelemme tätä seuraavassa kirjoituksessa.
Osaatko selittää?
◻ Mitkä ovat joitakin ”lapsen ominaispiirteitä”, ja mitä vaaroja ne sisältävät?
◻ Miten ”ykseys uskossa” ja ”Kristuksen täyteys” liittyvät kypsyyteen?
◻ Mitkä ”kuolleet teot” meidän täytyy hylätä saavuttaaksemme kristillisen kypsyyden?
◻ Miten ihminen ’kasvaa rakkauden välityksellä’?
[Huomioteksti s. 9]
KUUDEN VIIME VUODEN KULUESSA
– kastettiin 827 144 uutta todistajaa
– muodostettiin yli 5 000 uutta seurakuntaa
– kastettiin joka kolmas niistä, jotka nyt osallistuvat saarnaamistyöhön
[Huomioteksti s. 9]
Palvelusvuonna 1984 oli kuudessa maassa keskimäärin yli satatuhatta Valtakunnan julistajaa
[Kuva s. 11]
Monet asettavat nykyään evankeliuminpalveluksen materialististen pyrkimysten edelle