Arvostatko sinä ”lahjoja ihmisinä”?

JEESUS sanoi kuolemansa edellisenä iltana opetuslapsilleen: ”En jätä teitä orvoiksi.” Hän lupasi sitten lähettää heille auttajan, Jumalan pyhän hengen, joka oli vaikuttava heidän mieleensä ja sydämeensä muistuttajana ja opettajana sekä oleva todistajana Kristuksesta. (Joh. 14:18, 26; 15:26) Taivaassa oleva Kristus oli oleva heidän Päänsä ja oli johtava heitä. Jumala ei antanut kenellekään ihmiselle eikä millekään ihmisryhmälle tätä johtoasemaa, vaan varasi sen Pojalleen. – Kol. 1:18.

Paitsi pyhää henkeä Kristus käytti myös enkeleitä palvelemassa maan päällä olevaa seurakuntaansa. (Hepr. 1:13, 14) Mutta hän teki jotain muutakin, mistä voimme olla kiitollisia. Eräs hänen apostoleistaan kirjoitti: ”Kun hän nousi korkeuteen, hän vei pois vankeja; hän antoi lahjoja ihmisinä.” (Ef. 4:8) Kirjoittaja esitti tässä omin sanoin Psalmin 68:19 ja sovelsi sen Jeesukseen Kristukseen, Jehovan Pääedustajaan. Jeesus nousi taivaaseen ’voitettuaan maailman’ nuhteettomuuden säilyttävällä vaelluksellaan. Hän sai myös riemuvoiton kuolemasta ja Saatanasta Panettelijasta, kun Jumala herätti hänet kuolleista. (Joh. 16:33; Hepr. 2:10, 14; Apt. 2:24) Jeesus otti valloittajan tavoin ”vankeja” viholliselta. Nämä ”vangit” olivat ihmisiä, jotka olivat olleet synnin ja kuoleman orjuudessa. He olivat nyt käyttökelpoisia Jumalalle. Kristus saattoi nyt tarjota nämä ’vankinsa’ (heitä kutsutaan myös ”orjiksi”, kuten Efesolaisille 6:6:ssa) Jehova Jumalan ja hänen kristillisen seurakuntansa palvelukseen.

Miten Kristus Päänä on antanut nämä ”vangit” ”lahjoiksi ihmisinä”? He ovat ihmisiä, joilla on seurakunnan hyvinvoinniksi tarvittavia kykyjä. Näistä ihmisistä on tullut Jumalan palvelijoita, Jumalan, jonka henki saa heidät omistautumaan tarmokkaasti ja kokosydämisesti Jehovalle. Kaikilla kristityillä miehillä on tämä tilaisuus, mutta jotkut osoittavat suurempaa uskoa ja intoa. Jeesus Kristus panee merkille heidän pyrkimyksensä laajemman palveluksen ’tavoittelemiseen’. (1. Tim. 3:1) Hän haluaa sellaisen uskon omaavia miehiä käytettäväksi seurakunnassa. Jumalan pyhän hengen välityksellä hän vahvistaa ja lisää heidän kykyjään, joita heillä on opettamiseen, Jumalan lauman paimentamiseen, auttamiseen, rohkaisuun ja johdon ottamiseen pitäen silmällä seurakunnassa olevien saattamista suuremmassa määrin sopusointuun Jumalan tahdon kanssa. Kristus varustaa heidät suorittamaan erityistä palvelustyötä, huolehtimaan tietyistä seurakunnallisista velvollisuuksista. Heidän tarkoituksensa on auttaa kristittyjä veljiä ja sisaria kasvamaan hengellisyydessä, jotta Jumalan henki voisi vapaammin vaikuttaa seurakunnassa. Nämä ”lahjat ihmisinä” edistävät seurakunnan ykseyttä, ”kunnes me kaikki pääsemme ykseyteen uskossa . . . sen mitan määrään, joka kuuluu Kristuksen täyteyteen”. – Ef. 4:11–13.

Me tapaamme nykyään näitä ”lahjoja ihmisinä” palvelemassa vanhimpina ja avustavina palvelijoina. Nämä miehet ymmärtävät, että he eivät ole seurakunnan ’hallitsijoita’ eivätkä ”herroja”, eivätkä he ole isiäkään, vaan veljiä, ”työtovereita”. (1. Kor. 4:8; 2. Kor. 1:24) Heidän on ’otettava johto’ sen tekemisessä, mikä on oikein, saarnaten Jumalan sanaa, ojentaen, kehottaen ja opettaen, mutta ei halliten eikä tyrkyttäen omantuntonsa vaatimuksia toisille. (Hepr. 13:7; 2. Tim. 4:2) Heidän työnään on palvella veljiensä orjina, ”jotta emme enää olisi [seurakunnassa] lapsia, jotka heittelehtivät kuin aaltojen ajamina ja joita jokainen opetuksen tuuli kuljettaa sinne tänne ihmisten juonitellessa ja viekkaasti keksiessä erheitä”. – Ef. 4:14; Gal. 5:13.

SOPUSOINTU YHTENÄ RUUMIINA

Jehovan todistajien seurakunnissa olevat vanhimmat ymmärtävät siis, että he ovat jokaisen muun seurakunnan jäsenen ohella kuin ’niveliä’ eli ruumiin jäseniä, niin kuin apostoli sanoo: ”Kasvakaamme . . . rakkauden välityksellä kaikessa häneen, joka on pää, Kristus. Hänestä koko ruumis, kun se on sopusointuisesti liitetty yhteen ja saatettu yhteistoimintaan jokaisen tarkoitustaan vastaavan nivelen välityksellä, kunkin eri jäsenen toimiessa sille määrätyllä tavalla, myötävaikuttaa ruumiin kasvuun rakentuakseen rakkaudessa.” – Ef. 4:15, 16.

Ruumiin nivel eli jäsen on riippuvainen myös toisista nivelistä ja muista jäsenistä pysyäkseen kunnossa ja toimiakseen hyödyllisesti. Siten ovat kaikki ruumiin jäsenet, vanhimmat ja avustavat palvelijat mukaan luettuina, riippuvaisia toisistaan. He ymmärtävät, että Jumalan henki toteuttaa Jumalan tahdon veljien kokosydämisen hengen välityksellä, eikä suinkaan heidän oma kykynsä. Vanhinten työnä on tämän kokosydämisen hengen edistäminen. He ymmärtävät myös, että hengellinen kasvu, joustava toiminta ja lukumäärän lisääntyminen eivät johdu pääasiassa järjestön tehokkuudesta, vaan siitä, että ruumis on ”sopusointuisesti liitetty yhteen” rakkauden yhdyssiteellä Jehovan hengen vaikutuksesta. – Kol. 3:14.

Kaikilla veljillä ja sisarilla on seurakuntaruumiin osana määrätty osuus tuon ruumiin sopusointuiseen toimintaan. He tunnustavat nämä erinomaiset ”lahjat ihmisinä” niiksi, joille tulee olla tottelevaisia seurakuntaruumiin hyväksi. (Hepr. 13:17) Jokainen osallistuu toimimaan ”sille määrätyllä tavalla” uskonsa, olosuhteittensa ja kykyjensä mukaan, toimien yhdessä ”jokaisen tarkoitustaan vastaavan nivelen” kanssa. Näin koko seurakunta on onnellinen, eikä siinä ole arkoja kohtia eli hankausta.

Eikö ole suurenmoista viisautta, että Kristus seurakunnan Päänä varaa nämä ”lahjat ihmisinä”? Eikö olekin lohdullista, että on miehiä, jotka auttavat meitä, meidän veljiämme, jotka työskentelevät rinnallamme ja joilla on samoja pulmia ja kokemuksia kuin meilläkin? Emmekö tunne lämpöä heitä kohtaan ja emmekö arvosta sitä, että he ovat antaneet itsensä alttiiksi Jumalan hengen vaikutukselle, niin että heidän luonnolliset kykynsä ovat lisääntyneet ja suuntautuneet palvelemaan Jumalaa ja meitä kaikkia?

Lahja annetaan jonkin tarpeen täyttämiseksi tai jonkun tekemiseksi onnelliseksi. Kristuksen mielessä olivat varmasti nämä asiat, kun hän antoi ”lahjoja ihmisinä”. Vanhinten ja avustavien palvelijoitten tulee sen tähden työskennellä kaikkien seurakunnan jäsenten iloksi ja onnellisuudeksi. Heidän tulee varoa, etteivät tee itsestään sellaisia, että veljet pelkäävät heitä. Heidän ei tule myöskään pitää itseään ”hyväntekijöinä”, joille veljet ovat jotain velkaa, sillä heidän ei pidä olla tämän maailman asiainjärjestelmän hallitsijoiden kaltaisia. (Luuk. 22:25, 26) Kristus on se Hyväntekijä, jolle kaikki ovat velkaa. Hän hoitaa seurakunnan asiat meidän onneksemme. Hänen ’ikeensä on miellyttävä ja kuormansa kevyt’. – Matt. 11:30; 1. Tim. 6:15.

Kaikkien seurakunnassa olevien tulee sen tähden kiittää Jehova Jumalaa Kristuksen kautta tästä järjestelystä, joka eroaa tyystin tämän maailman järjestelystä. Oikea arvostus voi auttaa meitä pääsemään ”Jumalan Pojan täsmälliseen tuntemukseen” ja tunnustamaan hänet täysin seurakunnan Pääksi. Tämä pitää meidät oikeassa suhteessa Jehova Jumalaan – mikä on varmasti kaikkien tosi kristittyjen ensisijainen päämäärä! – Ef. 4:13; Jer. 9:23, 24.