”Suorita täydellisesti palveluksesi”

 1. Miten kristityn palvelusta tulee katsella?

JUMALA ei ole koskaan jättänyt kansaansa työttömäksi. Hän on pannut sen työhön, ja koska se tulee tehtävänä häneltä, niin sitä voidaan sopivasti sanoa palvelustyöksi, koska se tapahtuu hänelle suoritetun palveluksen muodossa. Tätä työtä ei voida sen tähden käsitellä koskaan keveästi, vaan sitä tulee pitää taloudenhoitona. Se on suuri etu ja tuo suurta onnea, mutta sitä seuraa myös suuri vastuu. Tämän ei pidä pelottaa meitä, sillä Jumala tuntee hyvin meidän epätäydellisyytemme ja heikkoutemme, ja hän on ansaitsemattomassa hyvyydessään ryhtynyt perusteellisiin toimenpiteisiin hyväksemme.

 2. Mitä henkeä Paavalin Timoteukselle kirjoittamat kirjeet ilmaisevat, ja mihin palveluksen perustaan ne viittaavat?

² Tämänkaltaiset ajatukset olivat ilmeisesti apostoli Paavalin mielessä, kun hän kirjoitti Timoteukselle, kuten havaitsemme hänen kahdesta kirjeestään, jotka muodostavat osan Pyhistä kirjoituksista. Joka ainoa sivu uhkuu vakavan kehotuksen ja rohkaisun henkeä ajankohtaisiin varoituksiin yhtyneenä. Hän kirjoitti esimerkiksi: ”Minä vaadin sinua juhlallisesti . . . Saarnaa sanaa, tee sitä hellittämättä suotuisaan aikaan, tukalaan aikaan, nuhtele, ojenna, kehota, kaikella pitkämielisyydellä ja opetustaidolla.” Sitten, varoitettuaan siitä, että monet ”kääntävät korvansa pois totuudesta”, hän lopettaa: ”Pysy sinä kuitenkin maltillisena kaikessa, kärsi pahaa, tee evankelistan työ, suorita täydellisesti palveluksesi.” Huomaa kuitenkin, että me löydämme näiden sanojen edellä maininnan siitä, mikä viittaa tällaisen palveluksen suorittamiselle välttämättömään perustaan. Mikä se on? Paavali sanoi Timoteukselle: ”Sinä olet tuntenut lapsuudestasi asti pyhät kirjoitukset, mitkä pystyvät tekemään sinut viisaaksi pelastuaksesi.” Sitten hän lisäsi: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, asiain oikaisemiseksi, kuritukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut jokaiseen hyvään työhön.” – 2. Tim. 4:1–5; 3:15–17; Um.

 3. Miten Jehovan todistajat osoittautuvat erilaisiksi, ja ilmaiseeko tämä lainkaan heidän olevan yli-ihmisiä?

³ Me emme voi liiaksi tähdentää sen tarpeellisuutta, että me pysyttelemme kiinteästi Jumalan sanassa kaikessa palveluksessamme, sekä hänen järjestönsä sisä- että ulkopuolella, saarnatessamme ja todistaessamme toisille. Nämä seikat erottavat Jehovan todistajat kristikunnan kirkoista. Me emme luota perimätietoihin emmekä uskontunnustuksiin emmekä omiin ajatuksiimme. Kaikella on raamatullinen perustus kaikissa järjestelyissämme, kokousten johdossa, kurinpito- ja valvonta- ja taloudellisissa asioissa sekä siinä, mitä ja miten me opetamme. Jos joitakin muutoksia tehdään, ne johtuvat niitä koskevien raamatunkohtien paremmasta ymmärtämisestä. Raamattu, Jumalan sana, on menestyksellisen palveluksen välttämätön perusta. Ensiksi täytyy ymmärtää oikein Kirjoitukset, ja sen tukena täytyy olla vilpitön ja päättäväinen yritys panna nämä asiat käytäntöön omassa elämässämme ja toisten auttamisessa, jotka ovat alttiita totuuden sanalle. Älä sano, että se on sinulle ylivoimaista. Monet tuhannet Jehovan todistajat ympäri maailman täyttävät nämä vaatimukset, eikä kukaan heistä uskottele hetkeäkään olevansa yli-ihminen. He ovat oppineet, miten tulee käyttää Jehovan varauksia ja miten turvautua niihin pysytellen lähellä häntä rukouksessa ja kiinteästi hänen Sanansa ja järjestönsä yhteydessä, jotka ovat hänen pyhän henkensä pääkanavat. – Fil. 4:13.

SISÄPUOLINEN PALVELUS

 4. Miten pyhäkköluokan palvelus valaistiin hyvin Daavidin ja Salomon aikana?

⁴ Kun ajattelemme kristillistä seurakuntaa, jota sanotaan ”pyhäksi temppeliksi Jehovalle. . . . paikaksi, missä Jumala asuu hengen välityksellä”, ja että kaikkia lampaankaltaisia ihmisiä kehotetaan suorittamaan pyhää palvelusta läheisessä yhteydessä tämän vielä maan päällä olevan pyhäkköluokan jäännöksen kanssa, niin se auttaa meitä muodostamaan käsityksen sen palvelustyön vakavuudesta ja laajuudesta, mikä täytyy suorittaa Jumalan järjestössä. Tämä on hyvin valaistu yhdessä suhteessa sillä, mitä tapahtui, kun Daavid suoritti ponnekkaasti valmisteluja kirjaimellisen temppelin rakentamisen ja sen palvelusmenojen hyväksi. Hän laati yksityiskohtaiset leeviläisten palvelusmääräykset sanoen: ”Neljä tuhatta ylistäköön Herraa soittimilla, jotka minä olen teettänyt ylistämistä varten.” Nämä palvelusmääräykset saattoi voimaan asianmukaisesti Daavidin poika Salomo, joka huolehti säännöllisistä temppelipalveluksista ja asetti ”leeviläiset suorittamaan tehtäviänsä, veisaamaan ylistysvirsiä ja palvelemaan pappeja, kunakin päivänä sen päivän tehtävissä”. Tämä ylistyspalvelus piti toimittaa läheisessä ykseydessä niin äänellisesti kuin toiminnallisestikin. – Ef. 2:21, 22, Um; 1. Aikak. 23:5; 2. Aikak. 8:14.

 5. Minkä lisävalaisun Paavali esitti palveluksesta?

⁵ Käsitellessään samanlaisten vaatimusten tarvetta hengellisen temppelin yhteydessä apostoli käyttää Efesolaiskirjeessään kuvauksena ihmisruumista. Hän kertoo ensin, kuinka Kristus, kohottuaan korkeuteen, ”antoi lahjoja ihmisinä”, mm. apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat, ”pitäen silmällä pyhien valmennusta palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”. Ensiksikin sanotaan kristillisen seurakunnan ja sen jäsenten olevan lapsuudessaan, lasten kaltaisia, mutta koko tarkoitus on kasvaa ja edistyä kypsyyteen sekä yhdessä että yksilöinä. Miten tämä tapahtuu Kristus-Pään alaisuudessa, sen Paavali ilmaisee mitä osuvimmin seuraavin sanoin: ”Koko ruumis, ollen sopusointuisesti liittynyt yhteen ja pantu toimimaan yhdessä jokaisen nivelen välityksellä, mikä antaa tarvittavan kunkin asianomaisen jäsenen toiminnan mukaan asiaan kuuluvassa määrässä, edistää ruumiin kasvua sen rakentumiseksi rakkaudessa.” – Ef. 4:8–16, Um.

 6. Miten ihmisruumisvertauksen nähdään soveltuvan nykyään?

⁶ On selvää, että apostolin mielessä on tässä Jumalan järjestön sisäpuolella suoritettava palvelustyö ”sen rakentumiseksi”. Sama periaate ja samat hallintomenetelmät soveltuvat nykyäänkin samoin kuin varhaiskirkossa eli -seurakunnassa. Ihmisruumiissa ovat suuret ja pienet nivelet pääyhdistimiä, joista riippuu koko ruumiin joustava, sopusointuinen toiminta. Samoin on Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnassa kokonaisuudessaan, sen hallitsevassa elimessä sekä sen jokaisessa seurakunnassa hyvä yhteistoiminta pääasiallisesti riippuvainen virkaan asetetuista palvelijoista, ”lahjoista ihmisinä”. He ovat niveliä. – Ef. 4:8.

 7. Mitä rohkaisua se seikka antaa, että ’kukin asianomainen jäsen’ suorittaa oman osansa?

⁷ Mutta apostoli ei jätä asiaa siihen. Hän mainitsee lisätekijänä ’kunkin asianomaisen jäsenen toiminnan asiaan kuuluvassa määrässä’. (Ef. 4:16, Um) Tämä sisällyttää mukaan jokaisen, miehen ja naisen, olkoonpa hän miten nuori ja kypsymätön tai kuinka vanha ja heikko hyvänsä. Älä sano, että sinä et ole minkään arvoinen. Se ei ole totta. Itse asiassa, kohta kun sinä tulet yhteyteen Jehovan todistajain kanssa, sinä et voi olla olematta rohkaisuväline, jos edistyt hyvin. Kun huomaamme jonkun vastailevan hyvin Raamatun kotitutkistelussa tai näemme uusia kasvoja kokouksissamme, ei ainoastaan kerran, vaan mukana säännöllisesti, niin se on mitä kannustavinta kaikille muille ja todistus Jehovan siunauksesta ja hengestä palveluksessamme. On myös erittäin vahvistavaa nähdä niiden, joita painaa korkea ikä ja heikkous, yrittävän itselleen aiheutuvin suurin kustannuksin olla kokouksissa ja osallistua jonkin verran, vaikka kuinkakin vähän, todistuksen antamiseen toisille. Samoin kuin ihmisruumiissa, pieninkin jäsen suorittaa osansa asiaan kuuluvassa mitassa. Me emme ehkä ole tietoiset siitä, kun kaikki käy hyvin, mutta annapa jonkin joutua epäkuntoon pienimmissäkin jäsenissä, sanokaamme vaikka kynnen kasvavan varpaan sisään, niin me tunnemme sen heti! On hyvä ottaa huomioon se tosiseikka, että me jokainen voimme osallistua jossain määrin evankeliuminpalvelukseen, mikä on suoritettava Jumalan järjestössä tai paikallisseurakunnassa, mihin kuulumme, ”sen rakentumiseksi rakkaudessa”. On paljon tehtävää, ja alati voidaan edistyä. Kummassakin kuvauksessa korostetaan kasvua: ”Ruumiin kasvu” ja ”kasvaa pyhäksi temppeliksi Jehovalle”. – Ef. 4:16; 2:21; Um.

ULKOPUOLINEN PALVELUS

 8. Miten kristityistä puhutaan raamatullisesti valonkantajina?

⁸ Läheisesti pyhästä temppelistä esitettyyn kuvaukseen liittyvänä Raamattu puhuu myös 144 000:n Valtakunnan perillisen muodostamasta kristillisestä seurakunnasta ”pyhänä papistona”. Apostoli Pietari liittää ne yhteen kirjoittaessaan: ”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi.” Missä tarkoituksessa tämä papisto palvelee? Apostoli vastaa: ”Te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” Jeesus itse esitti huomattavan lausunnon siitä, että hänen tosi seuraajansa ovat valonkantajia. Hän sanoi: ”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; . . . Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” Tämä liittyy läheisesti siihen meidän aikanamme täyttyvään Jesajan ennustuksen suurenmoiseen kuvaan, missä Siionia, vuorella olevan kaupungin kaltaista Jumalan järjestöä, käsketään: ”Nouse, ole kirkas”! Ja millaisin seurauksin? ”Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti. Nosta silmäsi, katso ympärillesi: kaikki nämä ovat kokoontuneet, tulevat sinun tykösi.” Tämä on taas täsmälleen yhtäpitävä sen henkeytetyn lausunnon kanssa, mikä koskee Jumalan hallintoa, jonka tarkoituksena on ”koota kaikki jälleen yhteen Kristuksessa”. – 1. Piet. 2:5, 9; Matt. 5:14–16; Jes. 60:1–4; Ef. 1:10, Um.

 9. Minkä todistelun Paavali kehittelee uudesta liitosta ja sen palvelusvirasta?

⁹ Huomaa nyt, miten Paavali käsittelee sitä, että me olemme valonkantajia, palveluksemme osana. Kirjoittaen korinttolaisille hän sanoo, että Jumala ”on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita”. Sitten hän asettaa tämän uuden liiton, joka on tehty kristillisen seurakunnan kanssa Kristuksen toimiessa välittäjänä, sen vanhan liiton vastakohdaksi, mikä tehtiin Israelin kansan kanssa Mooseksen toimiessa välimiehenä. Hän osoittaa, että ”Hengen virka” uuden liiton alaisuudessa on joka suhteessa kirkkaampi kuin ”kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin”. Kun Mooses laskeutui Siinailta mukanaan kaksi laintaulua, niin hänen kasvonsa loistivat, ”niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja”. Mutta Paavali selittää myöhemmin, että todellinen vika oli Israelin lapsissa itsessään. ”Heidän mielensä paatuivat, . . . Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta”, hän jatkaa, ”kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö [kokosydämisessä alistuvaisuudessa ja antaumuksessa], otetaan peite pois.” Tarkoittaen sitten sitä palvelusvirkaa, mikä on annettu niille, jotka ovat uudessa liitossa tai läheisessä yhteydessä siihen ”muiden lampaitten” tavoin, apostoli sanoo, että ”me kaikki . . . peittämättömin kasvoin katselemme [heijastamme, Um] Herran kirkkautta kuin kuvastimesta”. – 2. Kor. 3:6–8, 14–18; 2. Moos. 34:29–35; Hepr. 9:15.

10. Millä tavalla voimme heijastaa ”Herran kirkkautta kuin kuvastimesta”?

¹⁰ Voinet ihmetellä, miten heikot, kuolevaiset luomukset voisivat heijastaa Jehovan kirkkautta, kun kukaan ihminen ei voi nähdä hänen kasvojaan ja elää. (2. Moos. 33:20; vertaa myös 1. Timoteuksen kirjeen 6:16:tta.) Huomaa, että Jehovan persoonallisen kirkkauden ohella on myös hänen päätöksensä suurenmoinen kirkkaus, mikä keskittyy hänen rakkaan Poikansa alaisuudessa olevaan valtakuntaan. Tämä valtakunta, Raamatun keskeinen totuus, ja siihen läheisesti liittyvät totuudet muodostivat ne ”Jumalan suuret teot”, joita ne alkoivat julistaa, joille pyhä henki oli vuodatettu helluntaipäivänä ja jotka siten aloittivat ulkopuolisen palveluksensa. (Apt. 2:11) Tämän mukaisesti Paavali sanoo ”tästä virasta”, että me emme ”väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä”. – 2. Kor. 4:1, 2.

11. Mitä voimme odottaa tuloksena ja hedelmänä palveluksestamme?

¹¹ Niin, totuuden tunnetuksi tekeminen on tehtävämme. Me emme masennu, kun huomaamme, että tämän maailman jumala Saatana on sokaissut epäuskoisten mielet, joten heidän mielensä ja sydämensä on paksusti verhottu. Mutta kaikki eivät ole epäuskoisia. Saatana pitää vielä monia, hyvin monia, vastahakoisina vankeina. He ”huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia”, mitä Saatanan asiainjärjestelmässä tehdään, ja meidän tehtäväämme kuuluu se, että me saarnaamme ”vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista”. – 2. Kor. 4:4; Hes. 9:4; Luuk. 4:18.

12. Miten Jumala antaa nyt valon loistaa pimeydestä?

¹² Kuinka onnellinen tehtävä meillä onkaan ja miten suunnaton vastuu, erityisesti tänä Valtakunnan perustamispäivänä! Jeesus sanoi tämän asiainjärjestelmän loppua koskevassa ennustuksessaan: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Kaikkien Jumalan lupausten ja ennustusten täytyy toteutua, ja ne toteutuvatkin poikkeuksetta. Toisinaan ne täyttyvät kirjaimellisesti ja toisinaan kuvaannollisesti eli hengellisessä merkityksessä. Paavali esittää tämän tärkeän seikan lainatessaan ensimmäisen muistiin merkityn käskyn: ”Loistakoon valkeus pimeydestä.” Tämä täyttyi kirjaimellisesti. Sitten hän osoittaa, miten sama pitää paikkansa hengellisestikin, kun hän lisää: ”Ja hän on loistanut sydämiimme valaistakseen ne Jumalan kirkkaalla tuntemuksella Kristuksen kasvojen kautta.” – 2. Kor. 4:6, Um.

13. Miksi Jumala on antanut epätäydellisille luomuksille tällaisen palveluksen viran?

¹³ Kun katsomme itseämme, niin meistä saattaa hyvinkin tuntua, että me olemme kuvastimina hyvin puutteellisia. Mutta rohkaisuksemme ja osoittaen, että me emme turvaa inhimilliseen voimaan eikä viisauteen suorittaessamme tehtäväämme, Paavali selittää, että ”tämä [palveluksen] aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä”. Jumala on ryhtynyt toimenpiteisiin, joiden avulla me voimme suorittaa otollista palvelusta, joskin epätäydellisesti. Mutta se ei vapauta meitä pitämästä itseämme kuvastimina niin puhtaassa ja hyvässä tilassa kuin suinkin voimme. – 2. Kor. 4:7; katso myös 1. Korinttolaisille 1:26–31.

YKSIMIELISYYS VÄLTTÄMÄTÖN

14. Millainen yksimielisyys nähdään maailmassa, ja mitkä vaikuttimet sen aiheuttavat?

¹⁴ Yksimielisyys on välttämätön kaikessa palveluksessamme. On totta, että maailmassa esiintyy usein yhtynyt rintama jonkin poliittisen puolueen toimesta tai sodan aikana. Uskonnollisessakin maailmassa ponnistellaan tähän suuntaan, joskin siellä näkyy tähän verrattuna oltavan hitaita ja edistyttävän vaivalloisesti. Mutta eikö yleensä ole kuitenkin totta, että yhteisrintaman aikaansaava vaikutin on usein pelko, yhteisen vihollisen pelko? Kohta kun vaara on voitettu, vanhat riidat puhkeavat aivan liian usein jälleen. Sellaisen vaikuttimen aiheuttama yksimielisyys rakoilee ja murtuu todennäköisesti. Rakkaus ei yhdistä heitä, mutta rakkaus, jumalallinen rakkaus, yksin aikaansaa ja säilyttää pysyvästi todellisen, aidon yksimielisyyden. Katsokaamme, miten tämä vaikuttaa kaikkien niiden keskuudessa, jotka on koottu Kristuksen hallinnon alaisuuteen.

15. Mitkä ensiaskeleet tarvitaan yksimielisyyteen pääsemiseksi Jumalan kanssa?

¹⁵ Yksimielisyyden missä tahansa ihmisryhmässä täytyy alkaa yksilöstä. Tässä tapauksessa olemme kiinnostuneita kristityistä eli niistä, joista on tullut kristittyjä. Kristityksi tulemisen ensimmäinen tärkeä askel on yhteyteen pääsy Jumalan kanssa. Tätä pidetään usein tunnekokemuksena, äkillisenä kääntymyksenä. Mutta tosi yksimielisyys vaatii kiinteämpää perustusta. Tullakseen yksimielisyyteen Jumalan kanssa henkilön täytyy tulla tuntemaan Jumalan mieli kaikissa asioissa, mitkä koskevat asianmukaisesti häntä. Se on yksi pääsyy siihen, miksi Jumala on antanut meille Sanansa, Raamatun. Se ilmaisee Ylimmän mielen ja tahdon. Kun me tutkimme ja ymmärrämme sitä, niin mieleemme vaikuttavat oikeat ajatukset, ja se saa meidät taas suorittamaan oikeita töitä, niitä, ”jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme”. – Ef. 2:10.

16. Miten sydän liittyy asiaan, ja mihin siunattuun hedelmään se johtaa?

¹⁶ Mutta kysymyksessä on sydän sekä mieli. Kun opimme ja kasvamme tiedossa, niin arvostuksemme Jumalaa, kaiken tiedon ja viisauden Lähdettä, kohtaan pitäisi myös kasvaa. Sydämemme tuntee vetoa hänen puoleensa kiitollisuudessa ja palvonnassa, ja se johtaa meidät ottamaan antautumis- ja kasteaskeleen, mikä johtaa henkilökohtaiseen ja yhdistävään suhteeseen Jehovan kanssa. Säilyttääksemme tämän suhteen ja mielten yhtenäistymisen meidän on tutkittava jatkuvasti hänen Sanaansa. Tämä on alituinen välttämättömyys, mikä on kauniisti ilmaistu Psalmeissa: ”Autuas se mies, joka . . . rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!” Millaisin seurauksin? ”Hän on niinkuin istutettu puu vesiojan tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.” Mitä suurempaa siunausta voisit haluta? – Ps. 1:1–3.

17. Miten Jeesus saattoi kaiken asiaan liittyvän kärsimyksen huomioon ottaen sanoa tekevänsä mielellään Jumalan tahdon?

¹⁷ Tämän vahvistukseksi me muistamme myös Psalmeista ne profeetalliset sanat, jotka on sovellettu Jeesukseen hänen kasteensa aikaan ja jotka kuuluvat näin: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” (Ps. 40:9; katso Heprealaisille 10:5–7.) Miten Jeesus saattoi sanoa tekevänsä mielellään Jumalan tahdon, kun hän tiesi sellaisista kirjoituksista kuin Jesajan 53. luvusta, että hänen antautunut vaelluksensa sisältää mitä ankarinta kärsimystä ja pilkkaa, halveksintaa ja haavoittamista ja runtelua ja ’sielunsa antamisen alttiiksi kuolemaan’? (Jes. 53:3, 5, 12) Se johtui siitä, että hänen Isänsä sana ja laki olivat hänen sydämessään. Tuntien ja muistaen täydellisesti Jumalan sanan hän tiesi Isänsä mielen kaikissa näissä asioissa, ja tämä opasti ja ylläpiti häntä läpi kaiken. Hän tiesi, että hänen kuolemansa oli ”kallis Jehovan silmissä”, joten hän saattoi sanoa: ”Sinulle [Jehova] minä uhraan kiitosuhria . . . Lupaukseni minä täytän Jehovalle.” Jeesus on täydellinen esimerkki sellaisesta, joka on yksimielisyydessä Jehovan kanssa. – Ps. 116:15–18, Um; katso myös Johannes 5:19, 30.

18. Mitä seikkoja tähdennetään erityisesti vaimoille annetussa neuvossa?

¹⁸ On tarkasteltava myös perheyksimielisyyttä, sillä uuden maailman yhteiskunta koostuu suuressa määrin perheistä. Avain tähän löydetään sanoista, mitkä on puhuttu suoraan aviomiehelle, perheen päälle. Tämä on kiinnostavaa. Se on sen yksityiskohtaisen neuvon yhteydessä, minkä Paavali antaa sekä aviovaimoille että -miehille. Mainitsemme vaimot ensin, koska sekä Paavali että Pietari tekevät siten antaessaan yksityiskohtaisia neuvoja. (Ef. 5:22–33; 1. Piet. 3:1–7) Kummassakin tapauksessa he korostavat, kuinka tarpeellista vaimojen on olla alamaisia miehilleen, samoin kuin epäilemättä ”seurakunta on Kristukselle alamainen” kaikessa. Tämä ilmenee ”hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa”. Tämä on välttämätöntä perheen yksimielisyydelle. Eikö joka tapauksessa ensimmäisestä ihmisparista vaimo mennyt ensin harhaan ja antanut ensimmäistä iskua perheykseydelle osoittamalla riippumattomuuttaan? – Ef. 5:24; 1. Piet. 3:4.

19. Mikä päävastuu on aviomiehille annettu, ja mihin tuloksiin se johtaa?

¹⁹ Mutta pulman avainta ei annettu vaimoille. Pannen vastuun etupäässä aviomiehille Paavali sanoo heille: ”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä.” (Ef. 5:25) Sen ymmärtäminen ja oppiminen täydelleen, miten tätä Kristuksen ilmaisemaa rakkautta tulee soveltaa koko aidossa lämmössään ja puhtaudessaan ja äärimmäisessä epäitsekkyydessään, vaatii elinikäistä työtä. Se on edelleen yksi syy läheisessä kosketuksessa pysymiselle Pyhän kertomuksen ja kaiken sen tästä asiasta sisältämän tiedon kanssa. Kun mies oppii yhä enemmän, miten tulee ilmaista tätä rakkautta, niin vaimokin oppii alamaisuuteensa kuuluvana osana ymmärtämään, miten siihen on vastattava samassa sävyssä, ja siten muodostuu heidän välilleen yksimielisyys, mikä on keskinäisen voiman ja rauhan ja suuren onnen lähde. Lapset kasvatetaan vuorostaan samassa ilmapiirissä ja samojen periaatteitten mukaan, ja se koituu onnellisen, yhtenäisen perheen muodostumiseksi, mikä on kunniaksi uuden maailman yhteiskunnalle ja ennen kaikkea Jehovalle. Tilanne on tietysti kovin erilainen erimielisessä huonekunnassa, mutta silti antautuneen puolison, miehen tai vaimon, tulee pyrkiä perheykseyteen Raamatun periaatteitten mukaisella tavalla etsien Jumalan ohjausta ja jättäen lopputulokset hänen huomaansa.

20. Miksi palvelijoitten on tärkeätä ’nöyrtyä lasten kaltaisiksi’ ja minkä vaarojen takia?

²⁰ Nyt käännämme huomiomme seurakunnan virkaan asetettuihin palvelijoihin, jotka vastaavat niveliä ihmisruumiissa. Näiden palvelijoiden on toisinaan vaikea ymmärtää, että yksimielisyys ja nöyryys käyvät käsi kädessä. Miksi se on vaikeata? Koska kysymys asemasta liittyy asiaan. ”Voidellulla kerubilla” oli ihmeellinen asema ”Jumalan pyhällä vuorella”, kun hänelle kuului valvonta ”Eedenissä, Jumalan puutarhassa”, mutta hän ei ollut tyytyväinen. Hän suunnitteli, että hän nousisi vielä korkeammalle ja, Babylonin aikana, ’tekisi itsensä Korkeimman vertaiseksi’. (Hes. 28:13–15; Jes. 14:14) Jeesuksen kaksitoista opetuslasta olivat hänen kanssaan ollessaan liian alttiit huolehtimaan asemakysymyksestä, mikä johti toisinaan ”kiistaan” jo ennen kuin heille oli annettu minkäänlaista asemaa. Kuinka inhimillistä! Jeesus sanoi heille, että heidän täytyy nöyrtyä ”lapsen kaltaiseksi”. Joskus tulee kuvaan nainen, kuten ”Sebedeuksen poikain äiti”, joka pyysi Herralta erikoisasemia pojilleen. Näyttää näin ollen sopivalta, että palvelijat ja heidän vaimonsa sekä kaikki muut ottavat vaarin Pietarin neuvosta: ”Pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ’Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon’.” – Luuk. 22:24; Matt. 18:1–4; 20:20–28; 1. Piet. 5:5; katso Johannes 13:14, 15.

21. Miten Paavali soveltaa istuttamis- ja kastelemisvertausta palvelijoihin?

²¹ Paavalikin antoi erinomaisia ohjeita apulaispalvelijoille ja seurakunnalle Korintossa, missä oli ”kateutta ja riitaa”. Hän muistuttaa heille, että kaikkein vastuullisimmat, jotka suorittavat sellaista työtä kuin hengellistä istuttamista ja kastelemista, eivät ole suoraan sanoen mitään ilman Jumalaa, joka yksin voi todella muodostaa seurakunnan kuin kasvin kasvamaan ja lisääntymään. Me emme voi saada ketä tahansa näkemään ja uskomaan totuutta. Se riippuu siitä, ’miten Herra kullekin antaa’ tilaisuuden tulla uskovaksi ja liittyä kristittyjen riveihin. Tähdentäen yksimielisyyttä hän lisää: ”Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä.” Miksi? Koska se on kaikki yhtä toimintaa: ”me olemme Jumalan työtovereita”. Se ei kuitenkaan vapauta meitä henkilökohtaisesta vastuusta, sillä kukin saa ”oman palkkansa oman työnsä mukaan”. – 1. Kor. 3:3–9.

22. a) Miksi Israel petti Jehovan, ja minkä vertauksen hän antoi sille? b) Miten Jehova sovelsi tämän vertauksen?

²² Kuten tiedämme Jumalan sanasta, minkä tosiasiat ja kokemus vahvistavat, niin Ylimmän tahto ja päätös menestyvät varmasti. Hän lupaa menestystä sille henkilölle, joka pysyy yksimielisyydessä hänen kanssaan pysymällä tarkasti hänen Sanassaan. (Ps. 1:1–3) Hän lupaa menestystä myös koko uskovien joukolle, joka on koottu Kristuksen yhteyteen tällä ”määräaikain loppurajalla”. (Ef. 1:10, Um) Lihallinen Israelin kansa valitsi mieluummin oman tiensä riippumattomuuden hengessä, ja Jehova sanoi sille, että hänen ajatuksensa ja tiensä ovat paljon korkeammat ja tosiaan aivan erilaiset kuin israelilaisten omat ajatukset ja tiet. Israel petti Jehovan, mutta merkitsikö se, että Jehovan päätöskin pettäisi? Hän esitti vertauksen sateesta ja lumesta, mitkä lankeavat taivaasta eivätkä palaa (höyrynä), ennen kuin ovat ensin kostuttaneet maan ja saattaneet sen tuottamaan ”kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän”. Soveltaen vertauksen Jehova sanoo painavasti: ”Niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” Mitä tarkoitusta varten Jumala oli lähettänyt sanansa, jolla oli oleva varmasti menestys? Puhuen nyt hengellisestä Israelista, kristillisestä seurakunnasta, ja sen lampaankaltaisista tovereista ennustus jatkaa: ”Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan.” Sitten seuraa ihastuttavan kuvaileva näkymä vetoavalla kuvakielellä sen Jumalan antautuneen kansan ennallistetusta ja menestyksellisestä paratiisitilasta hengellisesti puhuen, joka kootaan yksimielisyydessä hänen hallintonsa alaisuuteen Kristuksen johdolla. ”Se tulee Herran [Jehovan, Um] kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä.” – Jes. 55:8–13.

23. Mitä lohtua ja rohkaisua Jehova on antanut nyt meille?

²³ Mikä vastakohta tämä onkaan verrattuna nykyisen itseään vastaan sotivan maailman ristiriitaisiin näkymiin, maailman, joka on taistelussa itseään vastaan ja jonka valtakunnat ovat eripuraisia keskenään. Jehova on lähettänyt tänä aikana Sanansa ja on antanut ystävällisesti meidän ymmärtää sitä, puhdasta totuudensanaa. Hänen ansaitsemattoman hyvyytensä rikkauden avulla me emme petä häntä, vaan suoritamme täysin palveluksemme läheisessä yksimielisyydessä toistemme kanssa. Jehova ennusti meidän ajastamme: ”Sillä silloin minä muutan kansoille puhtaan kielen, jotta ne kaikki huutaisivat avuksi Jehovan nimeä palvellakseen häntä olka olkaa vasten.” – Sef. 3:9, Um.