Älä pidäty ’noudattamasta totuutta’

”Jos väitämme että meillä on yhteys häneen, mutta elämme pimeydessä, me valehtelemme emmekä noudata totuutta.” – 1. Joh. 1:6, Uusi testamentti nykysuomeksi.

 1. a) Kuinka tärkeätä on valo? b) Millaisella valolla on tärkeämpi merkitys, ja miten meidän pitäisi suhtautua siihen?

”JUMALA on valo ja . . . hänen yhteydessään [ei] ole lainkaan pimeyttä.” (1. Joh. 1:5, Um) Tämän syvällisen totuuden pitäisi kannustaa kaikkia ihmisiä, jotka pyrkivät noudattamaan totuutta, elämään vanhurskaiden periaatteiden mukaan. Jos joku on Jumalan yhteydessä, niin hän vaeltaa valossa. Ja kuinka kallisarvoista valo onkaan! Jos taivaissa olevasta auringosta ei tulisi valoa, niin maan päällä ei olisi elämää. Jokainen meistä osaa arvostaa valoa, kun äkkiä joudumme täysin pimeään paikkaan. Ensimmäiseksi me silloin pyydämme sytyttämään valon. Sen tähden kun ihminen tulee ymmärtämään, että Jumala on valo, niin hänen pitäisi haluta olla Jumalan, kaiken tosi valon Lähteen, yhteydessä.

 2. Mitä vakavaa valon puutetta, josta Jesaja puhuu, esiintyy nykyään?

² Mutta maailma on nykyään täynnä ihmisiä, jotka eivät tunne Jumalaa ja jotka eivät useimmissa tapauksissa haluakaan tuntea häntä. On niin kuin Jesaja kirjoitti satoja vuosia sitten Jumalan henkeyttämänä: ”Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat.” (Jes. 60:2) Tämä pimeys ei aiheudu siitä, ettei maahan paistava aurinko valaise. Tämä on paljon vakavampaa pimeyttä, pimeyttä, joka aiheutuu taivaanvalojen Isältä, Jehova Jumalalta, tulevan hengellisen valon puutteesta.

 3. a) Kuka on sellaisen pimeyden aikaansaaja, ja miten Ef. 6:12 kuvailee hänen tovereitaan? b) Mikä tarkoitus henkisen pimeyden aikaansaajalla on mielessä, ja ketkä hän on apostoli Paavalin sanojen mukaan onnistunut sokaisemaan?

³ Tämän pimeyden aikaansaajia ovat valon Jumalan pahin vihollinen, Saatana, ja hänen demonitoverinsa. Näitä sanotaan Ef. 6:12:ssa ’tässä pimeydessä hallitseviksi maailmanvaltiaiksi, pahuuden henkiolennoiksi taivaan avaruuksissa’. Saatanan ja hänen demoneittensa tarkoitus on pitää ihmiskunta pimeydessä, vieraantuneena Jehova Jumalan valosta. Näyttää siltä, että ne ovat suuressa mitassa onnistuneetkin siinä. Apostoli Paavali kutsui pyhän hengen henkeyttämänä Saatanaa ”tämän asiainjärjestelmän jumalaksi”, joka ”on sokaissut epäuskoisten mielet, jotta Kristusta – joka on Jumalan kuva – koskevan loistoisan hyvän uutisen valaistus ei säteilisi läpi”. Tämä ’mielen sokaiseminen’ johtaa hengelliseen pimeyteen. – 2. Kor. 4:4, Um.

 4. Mikä todistus on olemassa siitä, että Jumalalta ja hänen Pojaltaan tuleva valo on saavuttanut monet ihmiskunnan keskuudesta kautta ihmisen historian?

⁴ Vaikka ihmiset elävät sellaisessa maailmassa, se ei merkitse sitä, ettei valo, joka tulee Jumalalta ja hänen Pojaltaan, joka on ”Jumalan kuva” ja sen tähden myös valo, saavuttaisi joitakuita ihmiskuntaan kuuluvia ja siten vapauttaisi heitä pimeydestä. (Joh. 8:12) Valon Jumala ja hänen Poikansa ovat varanneet totuuden valoa niin paljon, että kautta ihmiskunnan historian on ollut yksilöitä, jotka ovat vaeltaneet valossa ja jotka ovat saaneet Luojan suosion ja siunauksen. Heprealaiskirjeen 11. luku mainitsee muutamia sellaisia yksilöitä esikristillisiltä ajoilta. Raamatun kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset esittävät kristillisyyden alun historian ja vievät meidät ensimmäisen vuosisadan loppuun kertoen Kristuksesta Jeesuksesta ja hänen seuraajistaan, jotka vaelsivat valossa. Ja vaikka meillä on vähän varsinaisia historiallisia muistiinmerkintöjä niiden tunnistamiseksi, jotka pysyivät valossa Kristuksen apostolien ja varhaisten opetuslasten kuoleman jälkeisinä vuosisatoina, jotka ulottuvat meidän aikaamme asti, niin olemme kuitenkin nisua ja lustetta koskevan Jeesuksen Kristuksen vertauksen perusteella vakuuttuneita siitä, että kautta tuon ajan on ollut sellaisia, jotka ovat vaeltaneet Jumalan valossa ja noudattaneet hänen Sanaansa, valon Kirjaa. (Matt. 13:24–30, 36–43) Nykyaikana, kun nisua ja lustetta koskevan vertauksen täyttymys saavuttaa huipentumansa, ”valtakunnan lapset” kirkastetaan perustetussa Valtakunnassa ja vielä maan päällä oleva jäännös loistaa ”niinkuin aurinko” jaellessaan hengellistä valistusta, niin että toisiakin voidaan koota valon Jumalan puolelle tulevaa varjeltumista varten.

VALOSSA VAELTAMINEN EI OLE HELPPOA

 5. Mitä menettelytapoja Saatana ja hänen demoninsa ovat käyttäneet pitääkseen ihmiset poissa Jumalan sanan valosta?

⁵ Taistellessaan ihmisten pitämiseksi poissa Jumalan sanan valosta ja heidän estämisekseen vaeltamasta Jumalan valossa pimeyden voimat, Saatana, hänen demoninsa ja hänen näkyvä maallinen järjestönsä, käyvät kiihkeää sotaa. (1. Joh. 5:19) Niiden tielle, jotka tulevat kosketukseen valon kanssa, on usein asetettu kaikki mahdolliset esteet, jotta heidät saataisiin kompastumaan ja siten jatkamaan pimeydessä kulkemista. Esteenä saattaa olla painostus sukulaisten taholta, jotka taistelevat totuuden valoa vastaan. Esteenä voi olla Jumalan sanan totuudellisuuden epäileminen siksi, että henkilö on ollut niin kauan pimeyden uskonnollisten voimien väärien opetusten sokaisema. Tai esteenä saattaa olla toveripiirin painostus tai ihmisen omat synnilliset taipumukset, jotka tekevät valon lapsille asetettujen Jumalan vaatimusten mukaan elämisen vaikeaksi.

 6. a) Mitä ihmiselle voi tapahtua senkin jälkeen, kun hän on vapautunut pimeyden orjuudesta? b) Mitä kysymyksiä meidän on hyvä harkita?

⁶ Senkin jälkeen, kun ihminen on vapautunut pimeyden voimien vallasta ja on tullut valoon, hän kohtaa jatkuvaa pommitusta tämän asiainjärjestelmän taholta. Siksi joidenkuiden on ehkä toisinaan vaikea ’noudattaa totuutta’, mutta heidän täytyy olla varuillaan, etteivät palaisi entiseen elämäntapaansa. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Jos väitämme että meillä on yhteys häneen, mutta elämme pimeydessä, me valehtelemme emmekä noudata totuutta.” (1. Joh. 1:6, Uusi testamentti nykysuomeksi [UTN]) Tosin me kaikki välistä epäonnistumme, mutta mitä me harjoitamme? Vaeltavatko jotkut meistä mieluummin pimeydessä kuin valossa, vaikka väitämmekin tulleemme tämän maailman pimeydestä valoon? Noudatammeko me todella totuutta, vai osoittaako meidän elämäntapamme, että me pidätymme siitä, että me petämme itseämme, valehtelemme itsellemme? – 1. Joh. 1:8–2:2.

 7. Mikä itsetutkistelu on hyvin tärkeä, ja millä perusteella se pitäisi suorittaa?

⁷ Tässä asiassa on tärkeätä suorittaa itsetutkistelu, jossa käytetään Jumalan sanaa oppaana sen suhteen, mitä ihmisen pitäisi tehdä, jos hän noudattaa totuutta, vaeltaa valossa. Tämä itsetutkistelu koskee useita tärkeitä aloja, aloja, joista meidän jokaisen tulisi olla kiinnostunut. Meidän tulisi suorittaa tämä itsetutkistelu pitäen mielessämme apostoli Paavalin sanat, jotka hän esitti Korinton seurakunnalle: ”Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä.” (2. Kor. 10:12) Meidän tulisi suorittaa itsetutkistelumme valon Kirjan, Jumalan sanan, perusteella. Paavali sanoi edelleen: ”Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on.” (Gal. 6:3, 4) Osoittakoon Jumalan sana jokaiselle yksilölle, mitä Jumala vaatii niiltä, jotka sanovat ’noudattavansa totuutta’. Älkäämme mitatko itseämme kenelläkään toisella ihmisellä älkäämmekä ihmisten mittapuilla.

TOTUUDEN NOUDATTAMINEN JOKAPÄIVÄISESSÄ KÄYTÖKSESSÄMME

 8. Mitä apostoli Paavali neuvoi Efesolaiskirjeessään karttamaan?

⁸ Efeson seurakunnalle apostoli Paavali kirjoitti seuraavasti: ”Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan [Jumalalle kuuluvasta, Um] elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.” – Ef. 4:17–19.

 9. Mitkä maailman nykyiset mittapuut osoittavat monien mielen olevan pimeydessä?

⁹ Tämän maailman mittapuut, sen ”tilanne-etiikka”, jonka mukaan ei ole olemassa ehdottomia moraalisääntöjä, vaan kunkin tilanteen ongelmat täytyy ratkaista sen omien olosuhteiden valossa, ovat sellaisten mielten aikaansaannosta, jotka ovat ymmärrykseltään pimentyneet, vieraantuneet Jumalalle kuuluvasta elämästä. Maailma sanoo itse asiassa: ”Tee niin kuin haluat”, mikä tarkoittaa sitä, että kukin laatii itse itselleen lait, eikä häntä sido mikään ulkopuolinen laki- tai sääntökokoelma, joka rajoittaisi hänen vapauttaan. Tällainen mittapuu sallii ihmisen paatua sydämessään. ”Kaikki kelpaa”, kuuluu tunnuslause.

10, 11. Keitä kuuluu niihin, jotka ovat ymmärrykseltään pimentyneitä, ja miksi?

¹⁰ Niiden joukkoon, jotka ovat pimentyneitä ymmärrykseltään, kuuluu monia kristikunnan uskonnollisia johtajia, jotka kannattavat sellaisia maailmallisia mittapuita. Sen sijaan että he kannustaisivat ihmisiä noudattamaan totuutta, he antavat perään kansojen ja korkeassa asemassa olevien ihmisten painostuksessa, jotka sietävät väärää käyttäytymistä. Harkitsehan, miten tätä lausuntoa tukee se, mitä eräs protestanttinen ylioppilaspastori Yhdysvalloissa sanoi aviorikoksesta: ’Täyteläinen elämä voidaan parhaiten saavuttaa silloin, kun mies – ja myös hänen vaimonsa – ovat vapaita antautumaan avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin [aviorikokseen], eivät salaa, vaan toisen tieten ja hänen suostumuksellaan.’ San Franciscosta oleva pappismies sanoi episkopaalisen kirkon viikkojulkaisussa: ”Mikään sukupuoliteko ei itsessään ole syntinen. . . . Olen myös sitä mieltä, että kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä voi ilmaista rakkautta ja syventää tätä rakkautta sukupuoliyhteydellä [homoseksuaalisuudella].”

¹¹ Tämä ymmärryksen pimeys ulottuu myös huvimaailmaan. Sen edustajat vaikuttavat monin tavoin tämän sukupolven menettelytapoihin ja muotisuuntauksiin. Ei ole lainkaan epätavallista lukea aikakaus- ja sanomalehdistä, että miehet ja naiset asuvat yhdessä ja synnyttävät lapsia avioliiton ulkopuolella, eikä sellaista haureutta katsota minkäänlaiseksi häpeätahraksi. Itse asiassa ne, jotka vastustavat tällaista, leimataan usein tekosiveiksi ja vanhanaikaisiksi. Radion ja television viihdeohjelmissa on usein tällaista kyseenalaista elämää viettävien ihmisten haastatteleminen tärkein vetonumero. He haluavat tehdä elämästään avoimen kirjan, joka on kaikkien luettavissa ja nähtävissä, ikään kuin he koettaisivat kaikin mahdollisin keinoin järkyttää yleistä säädyllisyyttä. Tuskin he tietävät, että he itse tulevat kokemaan järkytyksen tulevaisuudessa, kun he niittävät sitä, mitä he kylvävät irstaudessaan.

12. Miten Room. 1:24–27 kuvailee niitä, jotka ovat ymmärrykseltään pimentyneitä?

¹² Apostoli Paavali kuvaili sattuvasti tällaisen yksilön kirjeessään roomalaisille, jotka elivät samanlaisissa olosuhteissa 1 900 vuotta sitten. Hän sanoi: ”Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, . . . Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.” – Room. 1:24–27.

13. Miten Paavali kuvailee ajatuksiltaan turhistuneitten maailmallisten ihmisten mieltä ja sydäntä?

¹³ Efesolaisille kirjoittamassaan kirjeessä Paavali sanoi, että sellaiset ihmiset olivat ”pimentyneitä ymmärrykseltään . . . sydämensä paatumuksen tähden”. Ja jälleen Roomalaiskirjeessään Paavali sanoi, että sellaiset ovat ”ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt”. (Ef. 4:18; Room. 1:21) Huomaa kummastakin tapauksesta, että sellaiset eivät ole valon yhteydessä, vaan pimeyden yhteydessä, josta puuttuu valo ja ymmärrys.

14. Osoita, mitä seuraa pimeydessä oleville ’ajatusten turhistumisesta’, kuten Room. 1:28–32 esittää.

¹⁴ Paavali osoitti edelleen, mitä sellaisesta ajatusten turhistumisesta seuraa, kun hän sanoi: ”Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.” – Room. 1:28–32.

15. Kuvaile, mikä ongelma on niillä, jotka haluavat vaeltaa valossa.

¹⁵ Tällaiset ihmiset – ja tämä maailma on täynnä sellaisia ”pimeyden vallan” vaikutuksen vuoksi – eivät ”noudata totuutta”, josta apostoli Johannes puhui, vaan ’tekevät sellaista, mistä ansaitsevat kuoleman’. Ne, jotka haluavat vaeltaa valossa, olla valon Lähteen ja hänen Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, yhteydessä, ts. ne, jotka haluavat noudattaa totuutta, kohtaavat ongelman sen suhteen, miten he voivat säilyttää oikean henkisen tasapainon tämän heitä ympäröivän pimeyden keskellä, etteivät joutuisi viekoitelluiksi pois valon tieltä. Mitä siis ihmiseltä vaaditaan oikean henkisen tasapainon säilyttämiseksi, ettei hän joutuisi siten viekoitelluksi?

16. a) Selitä, mitä merkitsee ’vaeltaa valossa’. b) Miten vältämme väärän ajattelun ja toiminnan, ja kenen elämä on rohkaiseva tässä suhteessa?

¹⁶ Jos me aiomme noudattaa totuutta, niin meidän täytyy ’vaeltaa valossa’. (1. Joh. 1:7, Um) Vaeltaaksemme valossa meidän täytyy johdonmukaisesti ottaa vaarin valon Jumalan meille antamista neuvoista ja kehittää rakkautta hänen teitään kohtaan. Jos teemme siten, niin nähdessämme tämän asiainjärjestelmän hyväksyvän mittapuita, jotka valon Jumala Jehova tuomitsee, me emme salli itsemme mietiskellä sellaisesta väärästä menettelystä saatavaa näennäistä tyydytystä. Me emme ajattele itseksemme, kuinka mukavaa olisi nauttia sellaisesta mielihyvästä vain hetken, eikä meistä tunnu siltä, että noilla maailman alhaisemmilla mittapuilla on jollakin tavoin hyviäkin puolia. Me emme anna pettää itseämme ajattelemaan, että lyhyt nautinnon hetki voisi sittenkin olla valon periaatteiden rikkomisen arvoinen. Sen sijaan me käännymme Jumalan puoleen noudattaessamme totuutta ja yritämme soveltaa oikeita periaatteita. Tutkiessamme Raamattua me löydämme sieltä esimerkiksi kertomuksen Jehovan palvelijan Mooseksen elämästä. Hänestä on kirjoitettu, että hän kieltäytyi kantamasta faaraon tyttären pojan nimeä ja ”otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa”. Miten Mooses kykeni menettelemään siten? Kertomus sanoo, että hän katsoi ”’Kristuksen pilkan’ suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti”. (Hepr. 11:24–26) Juuri sitä on totuuden noudattaminen. Sitä merkitsee valossa vaeltaminen.

TOTUUDEN NOUDATTAMINEN VALVOMALLA SEURAAMME

17. Mikä yhteys on totuuden noudattamisen ja seuramme valvomisen välillä?

¹⁷ Epäilemättä monet teistä lukijoista ovat kuulleet sanonnat: ’Sano minulle, kenen kanssa seurustelet, niin minä sanon sinulle, millainen olet’, ja ’Vakka kantensa valitsee’. Nämä molemmat sanonnat esittävät sellaisen ajatuksen, että ihminen on hyvin paljon niiden kaltainen, joiden seurassa hän on. Jos joku etsii niiden tähän pimentyneeseen maailmaan kuuluvien seuraa, jotka ovat kiinnostuneita vain sen tekemisestä, mitä he haluavat tehdä, välittämättä rehdille elämälle Raamatussa esitetyistä vaatimuksista, niin on todennäköistä, että sellainen havaitsee vaikeaksi olla kannattamatta heitä ja tulematta heidän kaltaisekseen. Tähän liittyvä Raamatun varoitus kuuluu: ”Huono seura hyvät tavat turmelee.” (1. Kor. 15:33) Näin ollen jokaisen, joka haluaa noudattaa totuutta, täytyy täysin rehellisesti kysyä itseltään, auttavatko ne, joiden seurassa hän on, häntä vaeltamaan valossa vai estävätkö he hänen edistymistään valon Jumalan palvelemisessa.

18. a) Jos jokin uskonnollinen järjestö suvaitsee pappeja, jotka kannattavat moraalittomuutta, niin miksei se, ettei jokainen järjestössä oleva harrasta irstautta, ole todistuksena sen puolesta, että totuutta noudattava voisi silti olla sellaisen järjestön yhteydessä? b) Missä sitten niiden, jotka noudattavat totuutta, täytyy olla?

¹⁸ Onko uskonnollisen ajattelun alalla johdonmukaista ihmisen, joka sanoo haluavansa ’vaeltaa valossa’, olla myös sellaisen uskonnollisen järjestön seurassa, joka suvaitsee tämän järjestelmän ns. ”tilanne-etiikkaa”? Jos jokin kirkkojärjestö sallisi jonkun papeistaan puhua saarnastuolista aviorikoksen, homoseksuaalisuuden ja jonkin muun irstauden muodon puolesta, niin kuinka se, joka pyrkii saamaan tietoa Jumalan tiestä vaeltaakseen valon tiellä, voisi jatkaa sellaisen järjestön seurassa olemista? Se, että jotkut kirkkojärjestöön kuuluvat eivät ehkä harjoitakaan sellaista vaikka toiset harjoittavat, ei muuta asiaa. Järjestö suvaitsee silti yksilöä, joka uskoo ja saarnaa vastoin valon Jumalan ilmaisemaa tahtoa. Paavalin neuvo, joka koski moraalitonta miestä Korinton seurakunnassa ensimmäisellä vuosisadalla, kuului: ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” (1. Kor. 5:13) Siksi niiden, jotka aikovat saada Jehova Jumalan suosion ja aikovat noudattaa totuutta, täytyy menetellä Ilm. 18:4:ssä olevan kehotuksen mukaan, joka koskee uskonnollista Suurta Babylonia: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Kaikkien, jotka noudattavat totuutta ja vaeltavat valossa, täytyy siis olla täysin Suuren Babylonin väärien uskonnollisten järjestöjen ’ulkopuolella’!

19. Miten ihminen voi valvoa seuraansa rentoutuessaan, ja mikä valinta on välttämätön?

¹⁹ Ihmisen täytyy tietysti valvoa myös sitä, keiden seurassa hän on rentoutuessaan. Vaikka seura ei tällöin ehkä olekaan niin henkilökohtaista – useimmat ihmiset eivät ole suoranaisesti huvimaailman edustajien seurassa – niin yksilön täytyy valvoa tottumuksiaan, kun on kysymys kirjojen ja aikakausjulkaisujen lukemisesta, jotka noudattavat tämän maailman turmeltuneita mittapuita, tai elokuvien ja television katselemisesta, joissa korotetaan ja ylistetään sellaisia seikkoja, jotka Jumalan sana tuomitsee, esimerkiksi niitä, joista puhutaan aikaisemmin mainitsemassamme Roomalaiskirjeessä. Jumalan valossa ei voi vaeltaa sellainen ihminen, joka kulkee tähän pahaan ja sairaaseen yhteiskuntaan kuuluvien seurassa, joka hyväksyy kaiken sellaisen, mitä valon Jumala inhoaa. Jokainen yksilö ratkaisee sen, millaisen seuran hän valitsee, mutta sen, noudattaako hän totuutta, ratkaisee Jehova Jumala. Muista, mitä 1. Joh. 1:6 sanoo: ”Jos väitämme että meillä on yhteys häneen [ts. valon Jumalaan], mutta elämme pimeydessä, me valehtelemme emmekä noudata totuutta.” (UTN) Ydinkohta on selvä ja voimakas. Kaikkien kristittyjen, Opettajaa Jeesusta Kristusta seuraavien, velvollisuutena on ottaa vaarin Jumalan sanan neuvosta ja ohjata elämänsä tämän neuvon mukaan.

20. Mainitse muita välttämättömiä seikkoja, joita täytyy harkita, kun on kysymys totuuden noudattamisesta.

²⁰ Mutta totuuden noudattamiseen sisältyy enemmän kuin jokapäiväisen käyttäytymisemme valvominen ja oikeassa seurassa oleminen. Totuuden noudattaminen vaatii meitä tekemään muutakin tarpeellista. Esimerkiksi, miten henkilö, joka noudattaa totuutta, suhtautuu seurakunnan kokouksissa niiden seuraan, joilla on sama kallis usko? Pitääkö hän sitä välttämättömyytenä vai ajankuluna, kun ei ole parempaakaan tekemistä? Entä mitä on sanottava siitä että osallistuu kertomaan toisille valon Jumalasta ja hänen Pojastaan, joka on maailman valo? Voiko ihminen noudattaa totuutta, vaikka ei ole halukas ja innokas kertomaan toisille ihmiskunnalle varatuista siunauksista, joista Jumalan sanassa ennustetaan? Kysymykseen tulee myös uskon huonekuntaan kuuluvien auttaminen, niiden, jotka parhaillaan myös noudattavat totuutta kristillisessä seurakunnassa. Miten se, että me noudatamme totuutta, vaikuttaa tähän suhteeseen ja sen velvoituksiin? Jotta jollakulla voisi olla yhteys Jehovaan, valon Jumalaan, ja hänen Poikaansa, niin että hän voi todella sanoa, että hän noudattaa totuutta eikä vaella pimeydessä, hänen täytyy täyttää tietyt perusvaatimukset. Näitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.