Raamatun periaatteiden noudattaminen kodissa

 1. Millä kahdella tavalla eroavuudet persoonallisuudessa voivat vaikuttaa, ja mihin kahteen kysymykseen se johtaa?

ME OLEMME kaikki erilaisia persoonallisuuksia. Se on joillakin tavoin hyvä. Se tekee elämän kiinnostavammaksi ja vaihtelevammaksi. Se voi auttaa pulmien ratkaisemisessa. Jotkin tilanteet voidaan käsitellä paremmin, kun erilaisten kykyjen omaavien välillä tehdään yhteistyötä. Tämä pitää paikkansa kodissa. Mutta toisinaan päädytään vastakkaisiinkin tuloksiin epätäydellisyyden tähden. Persoonallisuuksien erilaisuudet aiheuttavat pulmia ja tekevät yhteistyön vaikeaksi. Pulmia saattaa syntyä luonnollisesti muistakin syistä kuin persoonallisuuksien erilaisuudesta eli yhteentörmäyksestä, mutta kysymys tässä on: Onko kristityn koskaan pääteltävä, että yksilöitä koskeva pulma on ehdottomasti ratkaisematon tai että jotkut ihmiset ovat toivottoman yhteen sopimattomia?

 2. Mihin kannustetaan sääntöjen antamisen sijasta sellaisia, jotka kohtaavat vaikeuksia?

² Tarkoituksemme ei ole esittää paljon sääntöjä. Koetamme pikemminkin rohkaista sinua näkemään mahdollisuuksia pulmien ratkaisuun siinä, missä mahdollisesti et ajatellut ratkaisua olevan olemassa. Tai ehkä sinä näet mahdollisuudet, mutta et tiedä, miten toteuttaa ne. Kun ihmiset ovat kysymyksessä, niin älä koskaan unohda, että tilanteet voivat muuttua. Samoin myös asianomaiset henkilöt. Ja niin voit sinäkin. Tosi kristityllä on tosiaan parempi tilaisuus ja syy muuttua eli sopeuttaa persoonallisuuttaan kuin kenelläkään muulla. Hänen velvollisuutensa on tehdä niin. Miten se käy?

 3. Miten Paavali antaa rohkaisua ja kannustusta persoonallisuuden muuttamiseksi?

³ Raamattu puhuu hyvin selvästi muutoksista, jotka täytyy persoonallisuudessa tehdä. Se antaa sekä rohkaisua että kannustusta selittämällä, miksi ja miten se voidaan tehdä. Kirjoittaen Efeson kristityille Paavali sanoi: ”Teidän tulee panna pois vanha persoonallisuus, joka mukautuu entiseen käytöstapaanne ja joka turmeltuu petollisten halujensa mukaan, . . . teidän tulee uudistua mieleenne vaikuttavassa voimassa ja pukea yllenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa.” Tämä tekee selväksi syyn uuteen persoonallisuuteen. Meidän kunkin on varmasti myönnettävä, että ”petolliset halut” vaikuttivat suuressa määrin vanhaan persoonallisuuteemme, koska olimme ’mieleltämme pimeydessä ja vieraantuneet Jumalalle kuuluvasta elämästä’. Mutta kun otimme vastaan totuuden ”niin kuin totuus on Jeesuksessa”, niin aloimme oppia tietämään, miten voi ”saada lujan otteen todellisesta elämästä”. Me kehitimme sydämessämme uuden halun, joka ilmeni antautumisessamme Jumalalle tekemään hänen tahtonsa lujassa antaumuksessa. – Ef. 4:17–24; 1. Tim. 6:19; Um.

 4. Mistä lähteestä meidän tulee etsiä apua, ja miten se toimii?

⁴ Vaikka olisitkin yhtä mieltä tästä, niin saatat haluta tietää, miten se voidaan toteuttaa sellaisten pulmien käsittelyssä, jotka tuntuvat niin raskaasti painostavan sinua kotielämässä. Sinusta voi tuntua, että ’mieleesi vaikuttava voima’ (kirjaimellisesti ’mielesi henki’) ei ole kyllin vahva. Sinä et ehkä olekaan kyllin vahva itsessäsi. Mutta sinä olet antautumalla asettunut Jehovan käteen, ja hän on kyllin vahva. Hän on sekä kykenevä että halukas ohjaamaan ja vahvistamaan sinua suorittamaan oman osasi. ”Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” (Fil. 2:13) Sinun ei tarvitse turvautua oman mielesi voimaan tai henkeen. Sinä opit sen sijaan tietämään, miten voit olla yhteistoiminnassa Jumalan hengen kanssa. Mikään pulma ei ole liian suuri hänelle, ei sekään, että Kristus oli kuollut. Paavali sanoo: ”Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.” – Room. 8:11; ks. myös Ef. 1:19, 20.

 5. Vaikka elämän pulmat ovat hellittämättömiä, niin mitä helpotusta ja lohdutusta voimme saada?

⁵ Tämä ei merkitse sitä, että sinä voit ratkaista kaikki pulmasi vain heittämällä ne mielestäsi. Se merkitsee sitä, että sinä voit lohduttautua tietäen asenteesi ja menettelytapasi olevan oikea ja raamatullinen. Jehovan näkökulmasta katsoen sinun entisyytesi ja omatuntosi ovat puhtaat. Hänen tarkoituksensa on, että ”lain [perusperiaatteitten] vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen”. Sinä olet tietysti yhä epätäydellinen, mutta on tehty huomaavaisesti sellainen varaus, jonka perusteella epätäydellisyydestä johtuvat syntisi voidaan antaa anteeksi. – Room. 8:4.

 6. Mitä voimme tässä suhteessa oppia Heprealaiskirjeen 11. luvun kertomuksesta?

⁶ Vaikka on totta, että edellä mainitut raamatunpaikat soveltuvatkin etupäässä niihin kristillisen seurakunnan jäseniin, joilla on taivaallinen toivo, niin ne soveltuvat periaatteessa myös kristittyjen todistajien ”suureen joukkoon”, joka mainitaan Ilm. 7:9:ssä ja jolla on maallinen toivo. Tätä tukee kiistattomasti se Jehovan suosio ja siunaus, joka oli kaikilla niillä esikristillisillä todistajilla, jotka kuvaillaan Heprealaiskirjeen 11. luvussa. He kykenivät hänen hengellään voittamaan monet pulmansa, joihin kuuluivat kotona esiintyvätkin, ja me haluamme kannustaa sinua tekemään samoin. Kertomus tuosta ’suuresta todistajapilvestä’ annettiinkin itse asiassa tätä varten meille. (Hepr. 12:1) Muistaen tämän kiinnittäkäämme edelleen huomiomme Paavalin Efeson kristityille antamaan henkeytettyyn neuvoon.

 7. Millaista neuvontaa Paavali antaa vetoomuksensa jälkeen, jonka Ef. 4:22–24 esittää?

⁷ Esitettyään uuden persoonallisuuden päälle pukemista koskevan vetoomuksen Paavali jatkaa heti antaen erinomaista käytännöllistä neuvoa. Vaikka se onkin annettu pääasiassa itse seurakunnassa tapahtuvaa käyttäytymistä silmällä pitäen, niin se soveltuu myös kotielämään ja osa siitä suoraan perhesuhteisiin. Sen sijaan, että hän asettaisi sääntöjä, hän käsittelee periaatteita osoittaen, miten ja miksi niitä tulisi noudattaa. Hän kirjoittaa: ”Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme [toinen toisellemme kuuluvia, Um] jäseniä.” – Ef. 4:25.

KESKINÄINEN RIIPPUVAISUUS

 8. a) Miten ’toinen toisellemme kuuluminen’ soveltuu sekä lihallisiin että hengellisiin suhteisiin? b) Miten tämä on erinomaisesti kuvattu?

⁸ Antautumisessasi sinusta on tullut Jumalan perheen jäsen, ja sinä voit todella puhutella häntä ’Isänämme’. (Matt. 6:9) Tämä on hengellinen suhde, ja sillä on etusija elämässäsi. Mutta se ei kumoa lihallisia suhteita eikä niiden velvoituksia. Jumala aloitti ihmisperheen luomisen täydellisyydessä ja käski sitä lisääntymään, joten oli odotettavissa, että tulisi lukemattomia perheyksiköitä, joihin kuuluisi vanhempia ja lapsia. (1. Moos. 1:28) Kun Paavali sanoi, että me ”olemme toinen toisellemme kuuluvia jäseniä”, niin hän lausui perusperiaatteen, joka koskee kumpaakin edellä olevaa suhdetta. Tämän tueksi hän käyttää toisaalla laajalti ihmisruumista jäsenineen kuvaamaan sopivasti keskinäistä riippuvaisuutta. – Ks. 1. Kor. 12:12–27; Ef. 4:4, 15, 16.

 9. a) Miten edellä oleva periaate soveltuu hyödyttävästi kristilliseen seurakuntaan? b) Mistä ykseys nykyään puuttuu, ja mihin pulmaan se johtaa?

⁹ Tämän periaatteen arvostaminen on sinulle suurena apuna. Käsitätkö sinä sen ytimen? Kristillisessä seurakunnassakin jäsenet kuuluvat, eivät vain Jumalalle ja Päälleen Kristukselle Jeesukselle, vaan myös toisilleen. He eivät kuulu itselleen. Tämä edistää sitä todellista tietoista ykseyttä, jonka tapaat Jehovan todistajien keskuudessa maailmanlaajuisesti. Mutta näiden ”vaikeitten aikojen” epäsuotuisan paineen takia tämä ykseys puuttuu usein surullisessa määrin perhe-elämästä. Kuten on ennustettu, näiden ”viimeisten päivien” vallitseva henki on itsekkyyden, kiittämättömyyden ja uskottomuuden henki. (2. Tim. 3:1–5) Useissa perheissä kukin jäsen kulkee omaa tietään, lapsetkin jo aivan varhaisessa iässä. Sinulla saattaa olla halu tehdä samoin ja ajattelet olevasi velvollinen tekemään niin, jos sinä ehkä olet kodissa ainoa, joka on kiinnostunut tosi palvonnasta. Sinun makusi ja toimintasi ovat tyystin erilaiset, eikä sinulla ole ”mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin”. (Ef. 5:11) Asuessasi kuitenkin kotonasi sinä olet osa perhettä, ja sikäli sinulla on tiettyjä velvollisuuksia perheen toisia jäseniä kohtaan.

10. Millä tavoilla voimme yrittää edistää perheen rauhaa ja ykseyttä?

¹⁰ Millainen asenne ja menettelytapa sinun pitäisi omaksua? Vaikkei sinun ponnistelujasi ehkä arvostetakaan, niin tähyile tilaisuuksia pienissäkin asioissa edistää perheen rauhaa ja ykseyttä. Jos toiset vastustavat, niin älä jäljittele heidän välinpitämättömyyttään ja vihamielisyyttään. Älä tee kiistakysymystä asioista, jollei niihin liity todellinen Raamatun periaate. Etkä sinä silloinkaan voi vaatia, että toiset noudattaisivat oikeita periaatteita, paitsi isänä tai äitinä lapsiltasi. Muista jokapäiväisessä yhteydessäsi toisiin, että teot puhuvat äänekkäämmin kuin sanat, jollei sinulle esitetä suoranaista haastetta tai jollei tiedustella jotakin. Yritä olla esimerkki hyvästä kristillisestä elämästä. Yritä osoittaa, mitä totuus merkitsee sinulle, kun se antaa tosi onnellisuuden ja tyytyväisyyden sekä kirkkaan näkemyksen tulevaisuudesta, samalla kun osoitat myötätuntoa niitä kohtaan, joihin nykyiset olosuhteet koskevat kovasti.

”UUDEN PERSOONALLISUUDEN” KAUNEUKSIEN ESIIN TUOMINEN

11. Miten Paavalin neuvo soveltuu a) valheellisuuteen, b) suuttumukseen ja c) varastamiseen?

¹¹ Suuri osa tässä annetusta neuvonnasta soveltuu kotielämään, millainen perheen koostumus sitten lieneekin. Sinun on kovin helppo antautua pieneen valheellisuuteen sanoen itsellesi, ettei aina kannata puhua totuutta. Pidätkö sinä siitä, jos havaitset toisten perheen jäsenten menettelevän näin? Eikö se jäydä luottamusta ja aiheuta epäluuloa? Se ei suinkaan edistä ’toinen toisellemme kuulumisen’ tunnetta. Paavali sanoo: ”Pankaa . . . pois valhe ja puhukaa totta, kukin.” On jälleen helppo elätellä kytevää mielipahaa jatkuvan ärsytyksen takia. Ollen haluton myöntämään tätä sinä voit viettää valheellista elämää kieltämällä sen. Silloinkin kun suuttumus on sinun puoleltasi oikein ja sopivaa, ole varovainen; ”älkää antako auringon laskea vihanne yli”. Suuttumuksen syy saattaa yhä olla olemassa, mutta yritä saada Jehovan näkökanta pulman suhteen ja pyydä hänen apuaan. ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen.” (Ef. 4:25, 26; Ps. 55:23) Niin tehdessäsi sinä ’et anna perkeleelle sijaa’. Seuraavana esitetään tämä seikka: ”Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä . . . että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.” Millainen kiusaus saattaakaan olla varastaa hivenen – vain suupala mieliruokaasi, ennen kuin se tulee pöytään. Sitä ei kaivata, eikä kukaan näe, jollet jätä pyyhkimättä pois todistusta suusi ympäriltä! Tämä ei rajoitu pikkulapsiin, joskin juuri silloin heidän mieleensä tulisi painaa oikeat periaatteet huomaavaisesti ja kuitenkin hellittämättä. Jokaisella perheen jäsenellä on myös oikeus tiettyyn määrään omaa rauhaa iän ja olosuhteiden mukaan. Älä häiritse sitä! Sekin on eräänlaista varastamista lievästi sanottuna. – Ef. 4:27, 28.

12. a) Miten puhumista koskeva neuvo soveltuu erityisesti kotielämään? b) Miten voimme korvata pahan hyvällä Room. 12:14:ssä olevan neuvon mukaisesti?

¹² Edelleen annetaan hyvä neuvo puhumisesta ja vaikuttimesta, joka panee puhumaan. ”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista . . . Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä” mukaan luettuna ”tyhmä loru” ja ”ilvehtiminen [rivo leikinlasku, Um]”. (Ef. 4:29–31; 5:4) Koti on usein se paikka, jossa tunnet voivasi olla luonnollinen, oma itsesi, jopa paremmin kuin seurakunnassa, missä vanhurskaat periaatteet ovat enemmän etualalla. Miten välttämätöntä onkaan sen tähden olla tietoinen itsehillinnän tarpeellisuudesta, varsinkin jos yleinen ilmapiiri on rento eikä pane rajoja hullunkurisille kertomuksille ja piloille, tai jos ei valita sanoja ärsyynnyttäessä. ”Riettaan puheen” ei tarvitse olla ilmeisen saastaista tai säädytöntä. Se saattaa olla nokkelaa sanaleikkiä, jotakin kaksimielistä, kuin omena, joka näyttää hyvältä ja kiiltävältä päältäpäin, mutta on todellisuudessa läpeensä mätä. Niin, se riippuu siitä, millainen sinä olet sydämeltäsi. (Matt. 12:34) Sellaiset asiat kuuluvat vanhaan persoonallisuuteen. Ne täytyy korvata sillä, mikä kuuluu uuteen, mikä on ”rakentavaista” ja ”kiitosta”. Pahansuopa ja katkera asenne ja herjaava puhe täytyy korvata sillä, että meistä tulee ”ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia” toisillemme. Nämä ovat Raamatun periaatteita, joita tulee noudattaa kodissa. – Ef. 4:32; Kol. 3:8–10.

13. a) Mikä on totta kaikista persoonallisuuksista? b) Mitä emme saa koskaan aliarvioida, ja miten nöyryys näyttelee tärkeää osaa?

¹³ Me emme tarkoita alkuunkaan, että nämä olisivat helposti toteutettavissa käytännössä. Ne ovat helpommin luettavissa kuin tehtävissä. Sinä et ole tekemisissä elottomien tosiseikkojen ja numeroitten etkä sellaisten asioitten kanssa, jotka heittää mielestä kuvitelmina. Sinä olet tekemisissä persoonallisuuksien kanssa, omasi ja toisten. Kysymyksen ollessa näistä, omastasikin, mielessä ja sydämessä voi olla myönteisiä tai muunlaisia kätkettyjä sopukoita. Myös Jehovan korkein persoonallisuus on otettava huomioon. Älä koskaan aliarvioi hänen rakkaudellista kiinnostustaan sitä kohtaan, että sinä säilytät antautuneen suhteen hänen kanssaan. Älä milloinkaan aliarvioi niitä lukuisia pettämättömiä varauksia, jotka hän on tehnyt Sanansa ja järjestönsä, henkensä ja rukouksen välityksellä sinun auttamiseksesi pukeutumaan Kristuksen kaltaiseen persoonallisuuteen. (Ef. 3:20) Edistyminen hengellisyydessä on usein hidas tapahtumasarja verrattuna odotuksiisi. Voit nähdä edessäsi korkeampia tasoja, mutta kulman takaa näkyvien uusien huippujen tavalla niiden saavuttaminen voi olla vaikeaa. Kysymys on suuressa määrin omasta asenteestasi – oletko sinä nöyrämielinen ja halukas myöntämään erehdyksesi ja epäonnistumisesi ja oletko aina valmis ponnistelemaan edelleen, aloittamaan uudelleen. Jehova siunaa varmasti sellaisen asenteen, ja sinun veljesi ja sisaresi Jumalan perheessä rakastavat sinua sen tähden ja tekevät kaiken voitavansa auttaakseen sinua.

14. a) Miten meidän tulee koettaa voittaa meitä kohtaan osoitettu ennakkoluulo? b) Minkä esimerkin Jeesus antoi meille tässä suhteessa?

¹⁴ Miten vilpitön ja nöyrämielinen lienetkin, niin tätä ehkä eivät arvosta lihallisen perheesi toiset jäsenet, jotka ovat ennakkoluuloisia, jopa vihamielisiä. He voivat sanoa, että olet olevinasi heitä ylempänä. Tätä ei ole vaikea ymmärtää. Sinun mittapuusi tosi kristittynä voivat hyvinkin olla korkeammat kuin heidän, mutta eihän se tee sinusta ylempää itsessäsi, vai mitä? Sinä olet se, mikä olet, Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä. Sinä ymmärrät sen, mutta he eivät. Sovittelematta asemassasi tai rikkomatta mitään Raamatun periaatetta sinun tulee tehdä parhaasi toimiaksesi sillä tavalla, mitä pidettäisiin normaalina käyttäytymisenä. Osoita siinä määrin kuuluvasi joukkoon. Ole valmis olemaan välittämättä monista asioista. Koeta välttää loukkaamasta toisten tunteita tai omiasi. Jeesus kesti usein paljon tässä suhteessa ollessaan niiden seurassa, jotka olivat ennakkoluuloisia tai vihamielisiä. Hän ei milloinkaan sulkenut kanssakäymisen ovea ja vetäytynyt kuoreensa, kuten sanotaan. Pietari sanoikin hänestä: ”Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, . . . joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee.” – 1. Piet. 2:21–23.

TOSI RAKKAUS JA ALAMAISUUS

15. Mikä on Paavalin perusteema hänen antaessaan neuvoa perheen jäsenille, mutta miten tämä periaate kieroutui hyvin varhaiseen aikaan?

¹⁵ Paavali johdattelee ensiksi vaimoille, sitten aviomiehille ja lapsille antamaansa yksityiskohtaiseen neuvontaan esittämällä seuraavan vetoomuksen kaikille: ”Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.” (Ef. 5:21) Tämä on Paavalin perusteema hänen neuvoessaan aviomiehiä ja vaimoja. Ensimmäinen nainen Eeva osoitti hätiköidyllä menettelyllään alamaisuuden puutetta ei ainoastaan Jumalaa, vaan myös aviomiestään kohtaan. Tosin Aadam osoitti jonkinlaista alamaisuutta Eevalle seuratessaan hänen esimerkkiään, mutta se oli täysin asiaan kuulumatonta. Hän osoitti alamaisuuden puutetta Jumalaa kohtaan. Näin alamaisuuskysymys vääristyi ja kieroutui heti kun synti tuli ihmisperheeseen.

16. Miten alamaisuus ilmaisee tosi rakkautta, ja millä tavalla sen pitäisi olla nähtävissä?

¹⁶ Oikea alamaisuus on tosi rakkauden ilmaus. Kun sinä tosi kristittynä otit antautumisaskeleen, niin se oli ilmaus rakkaudestasi Jehovaa kohtaan ja täydellisestä ja halukkaasta alamaisuudestasi hänelle tehdäksesi hänen tahtonsa. Kristillisessä seurakunnassa tulee myös vallita keskinäisen huomaavaisuuden ja alamaisuuden henki ”Kristuksen pelossa”. Vanhinten tulee tässä ottaa johto, ”ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina”. Samaa henkeä tulee osoittaa kodissa. Tätä valaisee hyvin ihmisruumis, jossa kaikkien jäsenten on oltava sopusointuisesti ’yhteen liitettyinä ja pysyttävä koossa’ kaiken suorittamiseksi. Eihän pääkään ylimpänä voi sanoa jaloille: ”En tarvitse teitä.” – 1. Piet. 5:3; Ef. 4:16; 1. Kor. 12:21.

17. Mistä yhteen sopimattomuus usein johtuu, mutta mikä saattaa usein olla parannuskeino?

¹⁷ Siellä, missä ilmenee tällainen erinomainen yhteistoiminnallinen asenne, on vähän sellaisia avioliitto- ja perheongelmia, joita ei voitaisi ratkaista nopeasti ja helposti. Toisin sanoen tällaisen asenteen puute on usein pulman perussyy. Silloinkin kun vain toinen puoliso on antautunut kristitty ja ilmaisee tällaista oikeaa asennetta, se voi pitkälti ehkäistä pulmia kehittymästä kitkan ja erimielisyyden asteelle. Paavali kehotti hartaasti ”vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa [lempeydessä, Um] ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa”. – Ef. 4:1, 2.

18. a) Mitä voimme oppia Paavalin neuvosta, jonka Fil. 2:2–4 esittää? b) Miten on mahdollista, että ’toiset ovat parempia kuin sinä’?

¹⁸ Hän ilmaisi tämän vielä voimakkaammin filippiläisille sanoen: ”Tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, . . . ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.” (Fil. 2:2–4) Oletko sinä tällainen nöyrämielinen ihminen, vai oletko itsekeskeinen ja omahyväinen ja pidät itsepäisesti kiinni siitä, että olet aina oikeassa eri asioita ja ihmisiä koskevassa mielipiteessäsi? Huomaako vaimosi tai huomaavatko toiset seurakunnassa, että sinä aviomiehenä tai vanhimpana olet nöyrämielinen? Onko kaikille ilmeistä, että sinä pidät toisia itseäsi parempana? Epäilemättä he ovat parempia joissakin ominaisuuksissa ja kyvyissä. Sinä voit hankkia kaikki huonekalut kotiin, mutta osaisitko sinä järjestää ne yhtä viehättävällä ja rauhoittavalla tavalla kuin vaimosi osaa? Eivätkö sinun lapsesikin ilmaise estottomammin ja luonnonvaraisemmin iloa ja mieltymystä?

19. Missä määrin vaimon tulee olla alamainen miehelleen ja miksi?

¹⁹ Paavali jatkaa osoittaen rakkautta, alamaisuutta ja johtoasemaa koskevien Raamatun periaatteitten välisen erinomaisen suhteen. Koska ”mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää”, niin vaimo on alamainen miehelle. Missä määrin? ”Niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.” Aviomies ei ole ehkä antautunut kristitty, ja hän saattaa vastustaakin tässä asiassa, mutta se ei kumoa tai vähennä päänaseman periaatetta. Vaimon ei tule alistua miehen päänasemaan vastahakoisesti, ja hänen tulee tehdä poikkeus ainoastaan, jos alistuminen merkitsisi jonkin toisen Raamatun periaatteen rikkomista. – Ef. 5:22–24.

20. Missä määrin aviomiehen tulee rakastaa vaimoaan ja miksi?

²⁰ Kristityn aviomiehen ensisijainen vastuu on tosi agape-rakkauden periaatteen täytäntöön panemisesta. Missä määrin? ”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi . . . [lopulta] saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, . . . joka olisi pyhä ja nuhteeton” säteilevänä morsiamena. Tähän sisältyy varmasti aviomiehen suuri arvonanto vaimoaan kohtaan, samalla kun ”vaimo [syvästi, Um] kunnioittakoon miestänsä”. – Ef. 5:25–27, 33.

21. Miten ja miksi rakkaus ja alamaisuus soveltuvat lapsiin?

²¹ Lasten asianmukaista tottelevaisuutta ja alamaisuutta painotetaan. Heidän tulee olla tottelevaiset ”kaikessa” ”Herrassa” olevien vanhempiensa terveellisen ja rakkaudellisen raamatullisen kurin alaisuudessa, ja siihen liittyy lupaus, ”että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä”. – Ef. 6:1–4; Kol. 3:20.

22. Miten Pietari vahvistaa sen tarpeellisuutta, että kaikki ovat nöyrämielisiä?

²² Lopuksi on rohkaisevaa ja vahvistavaa huomata, miten Pietari omalla tavallaan vahvistaa samat Raamatun periaatteet, joita Paavali tähdensi. Pietari korostaa samoin kunkin ja jokaisen tarvetta olla nöyrämielinen. Hän kirjoittaa: ”Lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä.” Ja jälleen: ”Pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ’Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon’.” (1. Piet. 3:8; 5:5) Tästä oli hyvä esimerkki siinä, millä tavalla Jeesus pesi opetuslastensa jalat seurattavaksi malliksi. Milloin sinä olet viimeksi pessyt kuvaannollisesti jonkun jalat suorittamalla iloisesti jonkin alhaisen palveluksen jollekulle perheen jäsenelle tai jollekulle seurakunnassa? Tämäkin on rakkaudellinen Raamatun periaate, ja me teemme hyvin, jos noudatamme sitä useammin. – Joh. 13:4–9.

[Kuva s. 352]

”Olemme toinen toisellemme kuuluvia jäseniä.”