Te ette enää vaella niin kuin kansojen ihmiset vaeltavat

”Ettette enää vaella niin kuin kansojenkin ihmiset vaeltavat . . . kun he . . . ovat mieleltään pimeydessä.” – Ef. 4:17, 18.

 1. Miksi seuraavaksi esitetyt tiedot ovat tärkeitä?

Moraalinen tila maapallolla huononee jyrkästi. Suuret ihmisjoukot hyväksyvät nyt ajanvietemuodot, joita useita vuosia sitten olisi pidetty kauhistuttavina. Sellainen vaikutus on uhkana jopa kristilliselle seurakunnalle. Mitä näiden suuntausten vastustamiseksi voidaan tehdä? Seuraavissa kirjoituksissa esitetään joitakin mielekkäitä vastauksia.

2, 3. a) Mihin Jeesus ja Paavali vertasivat kristittyjen käytöstä? b) Millainen maine Jehovan todistajilla on yleensä, mutta mitä on tapahtunut joillekuille yksilöille?

² ”Te olette maailman valo”, selitti Jeesus Kristus. Kristityn käytöksen tulisi loistaa kirkkaasti moraalisesti pimeässä maailmassa. Paavali velvoitti kaikkia opetuslapsia, jotka ”elävät kieroontuneessa ja sairaassa maailmassa”, pysymään ”loistamassa . . . valoina pimeässä paikassa”. Silti nuo ensimmäiset opetuslapset, jotka olivat Jeesuksen ja hänen apostoliensa yhteydessä, olivat edelleen epätäydellisiä ihmisiä. Jos he eivät olleet varovaisia, ”kieroontuneen ja sairaan maailman” moraalinen ilmapiiri voi vaikuttaa heihin ja he voivat kiusauksen hetkellä hylätä kristillisen moraalisuutensa. Itse asiassa jotkut palasivat täysin pimeyden tekoihin. – Matt. 5:14; Fil. 2:15, Phillipsin käännös; Fil. 3:18, 19.

³ Samoin nykyään meitä painostetaan palaamaan tämän maailman pimeyteen. Valitettavasti jotkut kristityt ovat antaneet periksi painostukselle. Vaikka Jehovan todistajat yleensä ovat kautta maailman tunnettuja rehellisestä ja moraalisesta elämästä, yksilöinä jotkut ovat lakanneet vaeltamasta ”valon lapsina” ja heidät on täytynyt poistaa seurakunnasta. Heidän käytöksensä ei ole enää esimerkillistä. Mikä on voinut vaikuttaa tällaisiin epämiellyttäviin tapauksiin? – 1. Kor. 5:13; Ef. 5:8.

PAINOSTUS MAAIMAN TAHOLTA

 4. Mitä on tapahtunut maailman moraaliselle tilalle, ja miten suositut ajanvietemuodot vahvistavat sen?

⁴ Ilmeisesti moraalinen tila on kautta maailman huonontunut. Monet ovat maailmassa ’menettäneet kaiken moraalitajunsa’. (Ef. 4:19) Tämä on ilmeistä nykyään kukoistavissa ajanvietemuodoissa. Miksi otamme tarkasteltavaksi ajanvietteen? Koska me voimme saada paljon tietoa ihmisen taipumuksista sen perusteella, mitä hän tekee säännöllisen työaikansa jälkeen, kun hän voi tehdä sitä mitä hän haluaa. Se, mitä ihminen tekee vapaa-aikanaan, kun hän ei ole ”virantoimituksessa”, niin sanoaksemme, paljastaa paljon siitä, millainen hän todellisuudessa on. Nykyään suosittujen tunnetusti huonojen ajanvietemuotojen perusteella voidaan todeta, että nykymaailman moraalin laatu on melko alhainen. Mutta vaikuttaako sen alhaisuus sinuun?

 5. Miksi meidän on ajankohtaista tarkastella Efesolaiskirjeen neuvoja?

⁵ Muista, että me emme ole ensimmäiset kristityt, joiden on elettävä alhaisen moraalin aikakaudella. Kuvaus ihmisistä, jotka olivat ’menettäneet kaiken moraalitajunsa’, soveltui joihinkuihin, jotka asuivat Lähi-idän kaupungissa Efesoksessa kristillisyyden lapsuuden aikana. Apostoli Paavalin Efesoksen kristityille lähettämän kirjeen pitäisi olla erittäin tärkeä meille, sillä siinä hän selvittää perusteellisesti, mitä merkitsee vaeltaminen ”valon lapsina”. Hänen neuvonsa on todella aiheellinen näinä kriittisinä ”viimeisinä päivinä”, jolloin monet kristityiksi tunnustautuvat ovat ’nautintoja rakastavia’. – 2. Tim. 3:1–7, 13.

KUINKA KANSOJEN IHMISET VAELTAVAT

6, 7. a) Minkä tekeminen kristittyjä kehotetaan Efesolaiskirjeen 4:17:ssä lopettamaan? b) Miten kansojen ihmiset ’vaelsivat’ ensimmäisellä vuosisadalla?

⁶ Efesolaiskirjeen 4:17:ssä Paavali kannusti toisia kristittyjä, etteivät he ”enää [vaeltaisi] niin kuin kansojenkin ihmiset vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä”. Kuinka kansojen ihmiset sitten ’vaelsivat’? Eräs ensimmäisen vuosisadan silminnäkijä tunnusti:

”Ihmiset etsivät nautintoa joka lähteestä. Mikään pahe ei pysy rajoissaan; . . . Me olemme tyystin unohtaneet, mikä on kunniallista. Ihminen . . . murhataan nykyään pilanpäiten ja huvin vuoksi . . . on tyydytystä tuottava esitys nähdä, kun ihmisestä tehdään ruumis.”a

Koska monilla ihmisillä ei ollut mitään todellista tavoitetta elämässä, he antoivat liian suuren merkityksen huvitukselle ja etsivät nautintoa mistä lähteestä tahansa.

⁷ Vanhan ajan Efesos soveltui hyvin huvittelunhalujen tyydyttämiseen. Siellä oli massiivinen 25 000 hengen amfiteatteri ja stadion eli kilparata, joka voi tarjota kunkin mielen mukaisia näytäntöjä. Nämä rakennelmat olivat silloisen maailmanvallan, Rooman, tuotteita, ja eräs historioitsija sanoi tästä maailmanvallasta: ”Valtakunnan moraalinen tila on tosiaan joissakin suhteissa kauhistuttavimpia, mitä historia tuntee.”

TUNNOTTOMIA SYDÄMIÄ

 8. a) Millaisen sydämen omaaviin ihmisiin Efesolaiskirjeen 4:18 kiinnittää huomion, ja mitä kreikkalainen sana alun perin merkitsi? b) Kehittyikö sellainen tilanne äkkiä?

⁸ Paavali kuvaili ihmisten olevan ”sydämensä tunnottomuuden vuoksi . . . mieleltään pimeydessä”. (Ef. 4:18) Heidän sydämessään ei ollut tuntoa. Kreikkalainen ”tunnottomuutta” vastaava sana yhteen aikaan merkitsi kiveä, joka oli marmoria kovempaa. Sanaa käytettiin lääketieteessä tarkoittamaan kalkkikivimuodostumaa, joka voi vähitellen kehittyä niveliin, kunnes kaikki toiminta niissä lamaantuu. Sellaisten pimentyneitten sydän oli hitaasti tullut tunnottomaksi, kovaksi kuin kivi. Se ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan hitaan tapahtumasarjan seurauksena. Se, mitä he valitsivat ajanvietteekseen, vaikutti suoranaisesti tapahtumainkulkuun. Kuinka niin?

9, 10. Mikä oli suosituin ajanvietemuoto ensimmäisellä vuosisadalla, ja mikä vaikutus sillä oli katselijoihin?

⁹ Tiedätkö, mikä ajanvietemuoto oli suosituinta siihen aikaan? Gladiaattoritaistelut, joissa mies pantiin usein taistelemaan toista miestä tai eläintä vastaan kuolemaan saakka. Kuvittelehan tapahtumaa: tuhannet katselijat täyttävät stadionin ääriään myöten joidenkuiden istuessa upean silkkikatoksen varjossa. Hieno musiikki ja pitkin käytäviä leijuva hajuveden tuoksu muodostavat miellyttävän taustan, joka kätkee kuoleman äänet ja hajut. Yhtäkkiä koko joukko huutaa raivoisasti: ”Tapa hänet! Iske häntä! Viiltele hänet! Miksi hän ottaa miekaniskun vastaan niin pelkurimaisella tavalla? Miksi hän iskee niin heikosti?’’ Kaikki tämä järjestetty teurastus tapahtui, kuten eräs taisteluissa läsnä ollut sanoi, ”huvin, henkevyyden ja virkistyksen” vuoksi.

¹⁰ Ihmiset, jotka voivat katsella sellaisia väkivaltaisia yhteenottoja, joiden silmät voivat nauttia sellaisen verenvuodatuksen katselemisesta, pitävät muita ajanvietteen muotoja ikävinä ja väljähtyneinä. Kuten eräs historioitsija tiivisti asian, se ”tuhosi sen myötätunnon kärsimystä kohtaan, joka erottaa ihmisen järjettömästä eläimestä”.

11. Oikein vai väärin: Koska gladiaattoritaisteluja ei käydä enää, nykyajan ajanviete ei voi tuottaa ihmisiä, joilla on ’tunnoton sydän’. Miksi vastaat siten?

¹¹ Uskomaton tilanne, sanonet. Mutta eikö siihen verrattava tilanne vallitse nykyään? Tosin gladiaattoritaistelut on kauan sitten lopetettu, mutta pane merkille erään uutistoimittajan kokemus:

”Tapa hänet! Anna hänelle vielä! Kehotuksesta tappaja ’antoi hänelle vielä’. Hän ampui häneen luoteja, . . . Ja ne, jotka antoivat määräyksen teloituksesta – kolme takanani istuvaa henkilöä teatterissa, olivat kaikissa muissa suhteissa tavallisia elokuvissa kävijöitä.”

Hajatapausko? Tuskinpa. Tosiasia on, että monissa maissa suosituimmat elokuvat ja televisio-ohjelmat esittävät usein väkivaltaa. Sellainen ajanviete on osaltaan tuottanut sydämettömiä ihmisiä, jotka ovat ”lakanneet tuntemasta tuskaa” eli mitään omantunnonpistoksia. – Ef. 4:19, Kingdom Interlinear Translation.

ANTAUTUNEET IRSTAUTEEN

12. a) Miten Efesolaiskirjeen 4:19 edelleen kuvailee kansojen ihmisten vaeltavan? b) Mitä ”irstaus” merkitsee, ja ilmensikö senaikainen ajanviete sitä?

¹² Apostoli Paavali lisää, etteivät kansojen ihmiset ainoastaan tehneet ’sydäntään tunnottomaksi’, vaan myös antautuivat ”irstauteen harjoittamaan ahneesti kaikenlaista epäpuhtautta”. (Ef. 4:19) Hän puhui myös ”haureudesta” ja siitä, mistä ”on häpeä kertoakin”. (Ef. 5:3, 12) Ensimmäisellä vuosisadalla jälleen ajanviete, tällä kertaa näyttämö eli teatteri, myötävaikutti suuresti näihin menettelyihin. Mitä niissä voitiin nähdä?

”Petettyjen aviomiesten seikkailut, aviorikokset ja salaiset rakkausjutut muodostivat juonien pääsisällyksen. Hyveestä tehtiin pilaa, . . . kaikki pyhä ja kunnioituksen arvoinen poljettiin lokaan. Säädyttömyydessä, . . . saastaisissa puheissa ja esityksissä, jotka loukkasivat häveliäisyyden tunnetta, nämä näytelmät ylittivät kaiken muun. Balettitanssijat heittivät pois pukunsa ja tanssivat puolialastomina ja jopa täysin alastomina näyttämöllä. Taide jätettiin huomioon ottamatta, kaikki suunniteltiin pelkkää aistillista tyydytystä varten.” – Gerhard Uhlhorn, The Conflict of Christianity with Heathenism, s. 120.

Kuinka järkyttävää! Siinä oli suppeassa muodossa ”irstautta”, sillä alkuperäinen kreikkalainen sana välittää ajatuksen halukkuudesta mihin tahansa nautintoon. Se on häpeämätöntä piittaamattomuutta säädyllisyydestä, tila jossa ihminen lakkaa välittämästä siitä, mitä ihmiset sanovat tai ajattelevat.

13. Onko samanlaista ”irstautta” helposti havaittavissa joissakin nykyajan ajanvietemuodoissa?

¹³ Onko tilanne nykyään erilainen? Sukupuolinen moraalittomuus on kyllästänyt sen ravinnon, mitä tarjotaan viihteen välityksellä. Joissakin maissa pornografisia elokuvia esitetään jopa televisioruudussa, joten ne saapuvat suoraan kotiin. Katselevatko ihmiset niitä? Kun Italiassa esitettiin pornografinen filmi televisiossa, ”kaupunki oli melkein pysähdyksissä sen esittämisaikana”.

14, 15. a) Mitä ’ahneus’ (Ef. 4:19) merkitsee, ja aiheuttavatko ajanvietemuodot nykyään sellaista? b) Voiko sukupuolisen moraalittomuuden katseleminen ajanvietteeksi vaikuttaa antautuneisiin kristittyihin?

¹⁴ Kuvaillessaan monien elokuvien sisältöä ja ihmisten asennoitumista niihin eräs kirjoittaja sanoi:

”Useimmissa uusissa filmeissä alastomina esitetyt seksikohtaukset – heteroseksuaaliset, sukurutsaiset tai homoseksuaaliset – kuuluvat asiaan . . .” Hän päätteli: ”Lyhyesti sanoen me olemme nyt saavuttaneet yhteiskunnassamme vaiheen, jolloin mikä tahansa käy, missä kaikki on sallittua ja missä ei aseteta mitään rajoja yksilön taipumuksille, hänen halujensa ja päähänpistojensa tyydyttämiselle.”

¹⁵ Sellaiset ihmiset ovat, niin kuin apostoli Paavali kuvailee, ihmisiä, jotka ovat antautuneet ”harjoittamaan ahneesti kaikenlaista epäpuhtautta”. Niin, ”ahneesti” (”haluten enemmän”, Kingdom Interlinear Translation) haluten kiihkeästi tyydyttää halunsa sopimattomaan ja tunteensa, mikä tahansa sen moraalinen hinta onkin. (Ef. 4:19) Eikö tällaisen turmeluksen katseleminen voisi vaikuttaa kristityn ajatteluun? Henkilö, joka katseli useita tämänluonteisia elokuvia, myönsi:

”Niitä näkymiä [sukupuolisen moraalittomuuden kuvauksia] ei unohda koskaan; mitä enemmän niitä ajattelee, sitä enemmän tuntee haluavansa tehdä sitä mitä on nähnyt . . . Elokuva saa sinut ajattelemaan, että todella menetät jotakin.” Eräs toinen lisäsi: ”Alat ajatella, millaista se mahtaisi olla.”

Tämä ei ehkä ole jokaisen kokemus, mutta vaara on olemassa. Mieleemme voidaan ovelasti vaikuttaa.

MORAALINEN IHME

16. Minkä runsaan siunauksen kristityt olivat saaneet Efesolaiskirjeen 1:6–8:n mukaan, ja miten se vaikutti heidän elämäänsä?

¹⁶ Mikä vastakohta se onkaan niiden ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden menettelylle, jotka olivat Kristuksen aitoja seuraajia! He olivat kerran vaeltaneet tämän järjestelmän ja sen ”hallitsijan” Saatanan vaikutuksen alaisuudessa, ja he tekivät luonnostaan ’sitä, mitä liha tahtoi’, mutta he muuttuivat. Kristillisyyden ylevät totuudet avasivat täysin uuden elämänkatsomuksen. Kuvittele, että Jumala oli halukas uhraamaan oman Poikansa, ”rakkaansa”, että he voisivat saada raskaan syntivelkansa anteeksi! Miten suuri hinta! Mitä armoa ja ansaitsematonta hyvyyttä! ”Tätä [ansaitsematonta hyvyyttä] hän [Jumala] antoi meille runsaasti kaikessa viisaudessa ja järkevyydessä”, totesi apostoli Paavali. He eivät siis saaneet ainoastaan totuuden tuntemusta, vaan heille annettiin myös ”järkevyyttä”, niin että he kykenivät käsittelemään menestyksellisesti elämän jokapäiväisiä ongelmia. – Ef. 1:6–8; 2:1–5.

17. a) Mikä todistaa, että kristillisyys oli uskonto, jossa on voimaa? b) Miten sen moraalinen voima ilmeni?

¹⁷ Heillä oli uskonto, jossa oli voimaa. Jumalan henki oli herättänyt Jeesuksen kuolleista korotettuun asemaan paljon kaiken maailmallisen vallan yläpuolelle. Tämä sama ”voima” ilmeni ”uskovia kohtaan”. (Ef. 1:19–21) Mitä tuloksia se tuottikaan noiden uskovien elämässä! Kun tarkastelemme moraalikysymyksiä, niin voimme ymmärtää ensimmäisen vuosisadan kristillisyyden voiman. Vanhan ajan maailma piti sukupuolista moraalittomuutta sääntönä. Roomalainen vanhan ajan kirjailija Cicero jopa väitti:

”Jos joku ajattelee, että kurtisaanien [prostituoitujen] rakkaus pitäisi olla ehdottomasti kiellettyä nuorilta miehiltä, niin hän on tosiaan erittäin ankara. . . . Milloin tällaista ei ole tehty? Milloin kukaan olisi moittinut sitä?”

Kuitenkin ”valon lapset” murtautuivat vapaiksi ja pysyivät vapaina sellaisista tavoista. Koko historiassa ei ollut mitään kristillisyyden aikaansaamaan moraaliseen ihmeeseen verrattavaa.

VALON LAPSET KÄYTTÄYTYVÄT ERI TAVALLA

18. Millä menettelyllä ensimmäisen vuosisadan opetuslapset osoittivat arvostuksensa sitä kohtaan, että he olivat ”pyhiä”?

¹⁸ Näillä opetuslapsilla oli korkea mittapuu täytettävänä. Niinpä Paavali neuvoi: ”Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta . . . älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin pyhille sopii.” (Ef. 5:3) Ei tullut pelkästään pidättyä tekemästä sellaisia, vaan välttää puhumastakin niistä siinä tarkoituksessa, että saisi siitä aistillista nautintoa. Kuinka eri tavalla hän ajattelikaan kuin ne, jotka nykyään ovat sitä mieltä, että ’niin kauan kuin ei harjoiteta varsinaista moraalittomuutta, ei sen katselemisessa tai siitä puhumisessa ajanvietteeksi ole mitään väärää’!

19. Mitä toisen ja kolmannen vuosisadan kristilliset kirjoittajat ajattelivat a) ’teatterin häpeämättömyydestä ja areenan raakalaisuudesta’? b) ”ihmisen surmaamisen” katselemisesta? c) siitä, mikä voi saada ihmisen ’kiihottumaan himosta’? d) Miten ihminen voi oppia tekemään väärin?

¹⁹ Mitä varhaiskristityt ajattelivat gladiaattoritaisteluista ja teattereista, jotka olivat muodikasta ajanvietettä siihen aikaan? Pane merkille, mitä eräät toisella ja kolmannella vuosisadalla eläneet kristityiksi tunnustautuvat kirjoittajat sanoivat:

”Meillä [kristityillä] ei ole mitään tekemistä sirkuksen hulluuden, teatterin häpeämättömyyden, areenan raakalaisuuden . . . kanssa puheessa, näkemisessä eikä kuulemisessa . . . Miksi meidän pitäisi loukata teitä, jos omaksumme muita nautintoja?” – Tertullianus.

”Koska olemme sitä mieltä, että ihmisen surmaamisen katseleminen on koko lailla samaa kuin hänen tappamisensa, olemme pyhästi kieltäytyneet sellaisista näytännöistä [gladiaattoritaisteluista].” – Athenagoras.

”Näyttämön turmeleva vaikutus on vielä saastuttavampi. Komedioitten aiheena ovat neitsyitten häpäiseminen tai porttojen rakkausjutut; . . . Mitä nuoret miehet tai neitsyet voivat tehdä, kun he näkevät tällaisia harjoitettavan häpeämättä ja kaikkien katselevan niitä halukkaasti? Heitä avoimesti muistutetaan siitä, mitä he voivat tehdä, ja he kiihottuvat himosta, joka erityisesti yltyy näkemisestä.” – Lactantius. [Kursivointi meidän]

”Mitä uskollinen kristitty tekee tällaisen keskellä, koska hän ei saa edes ajatella pahuutta? Miksi hän nauttii hekumallisista esityksistä . . . ? Hän oppii tekemään samalla kun hän tottuu näkemään. . . . Me totumme nopeasti siihen, mitä me kuulemme ja mitä me näemme.” – Cyprianus.

20. a) Miksi varhaiskristityt karttoivat turmeltunutta ajanvietettä? b) Miksi heidän käytöksensä oli merkittävän erilaista?

²⁰ Vaikka nämä miehet elivät joitakin vuosia myöhemmin kuin ensimmäisen vuosisadan kristityt, voimme todeta, millaiseksi he ymmärsivät kristityn asenteen näissä asioissa. He karttoivat sellaisia halventavia kuvituksia. He kykenivät näkemään, kuinka epäjohdonmukaista olisi ollut niiden, jotka oli kohotettu pimeydestä, jotka olivat panneet pois rivon puheen, väkivallan ja moraalittomuuden elämästään, tahallaan istua katselemassa sellaista ajanvietteenä. Suurin osa noista kristityistä noudatti Paavalin neuvoa: ”Älkääkä enää osallistuko pimeyteen kuuluviin hedelmättömiin tekoihin, vaan pikemminkin jopa ojentakaa niistä.” Heidän jokapäiväinen puhdas elämäntapansa turmeltuneen maailman keskellä oli alituinen ’ojennus’ kansojen ihmisille. Ei ihme, että jumalaton maailma leimasi heidät ”ihmiskunnan vihollisiksi”. Opetuslapset ilmaisivat iloiten olevansa paremman vaikutusvallan alaisuudessa kuin heidän lihallismieliset lähimmäisensä. He osoittivat ’uudistuneensa mieleensä vaikuttavassa voimassa’. Ja miten erilainen ”voima” se olikaan! Toiset eivät voineet olla huomaamatta sitä. Emmekö me juuri sellaisia ihmisiä haluakin olla? Riippumatta siitä, mitä väitämme, me joko ilmaisemme ”valon hedelmää” tai vaellamme niin kuin kansojen ihmiset vaeltavat. – Ef. 4:23; 5:9, 11.

21. Mistä syystä meidän pitäisi nykyään suhtautua realistisesti ajanvietteen valintaamme?

²¹ Mitä on sitten sanottava ajanvietteemme valinnasta nykyään? Mitä on nähtävänä, kun me tai lapsemme avaamme television tai menemme elokuviin? Onko sen, mitä me haluamme katsella, ja roomalaisen ’teatterin häpeämättömyyden ja areenan raakalaisuuden’ välillä mitään todellista eroa? Tositapaukset osoittavat, kuinka jotkut kristityt ovat olleet huolimattomia ja joutuneet moraalittomuuden ansaan sen vuoksi, mitä he ovat ottaneet tavakseen katsella.

22. a) Oliko ensimmäisen vuosisadan kristittyjen helppo vaeltaa valon lapsina, mutta mitä he kykenivät tekemään? b) Mitkä lisäkysymykset tarvitsevat vastauksen?

²² Millaista moraalista voimaa varhaiskristityt sen sijaan osoittivatkaan! Vaikka he elivät maailmassa, jossa ihmisten sydämet olivat niin kovettuneet, että he eivät edes tienneet tekevänsä syntiä, ja jossa kaikki häveliäisyyden ja säädyllisyyden tunne oli unohtunut, he onnistuivat kohdistamaan ajatuksensa siihen, mikä oli ’totta, vakavaa huomiota ansaitsevaa, vanhurskasta, siveellisesti puhdasta, rakastettavaa, sellaista mistä puhuttiin hyvää, hyveellistä ja ylistettävää’. (Fil. 4:8) Miten he säilyttivät sellaisen voiman moraalittoman ilmapiirin keskellä? Muista, että he olivat tavallisia lihaa ja verta olevia ihmisiä niin kuin mekin nykyään. He tarvitsivat myös rentoutumista. Mitä olivat heidän ’muut nautintonsa’? Miten me voimme jäljitellä vieläkin läheisemmin sellaisia ”valon lasten” erinomaisia esimerkkejä? Näitä tärkeitä kysymyksiä tarkastelemme seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]