Tottelevaisuus johtaa elämään

”Seuratkaa Iankaikkista, teidän Jumalaanne, kunnioittakaa häntä, pitäkää hänen käskynsä, totelkaa hänen ääntään, palvokaa häntä ja olkaa hänelle kuuliaiset.” – 5. Moos. 13:4, Mo.

 1. Mikä on Jehovan iankaikkisen elämän saavuttamiselle asettama vaatimus?

JEHOVA, Luoja, on kaiken elämän lähde. Hän antaa sen, kenelle tahtoo, ja ottaa sen pois niiltä, jotka eivät ole arvollisia saamaan sitä. Mitkään maan päällä olevat luomukset eivät voi väittää omaavansa elämää, koska heillä on se ainoastaan niin kauan kuin he ovat olemassa, vaikka joillakuilla onkin se luvassa. Kaikki terveet ihmiset haluavat elää iankaikkisesti, ja aina siitä lähtien, kun ihmisen tottelemattomuus aiheutti kuolemanrangaistuksen, on tehty samanlainen kysymys, minkä esitti Herralle Jeesukselle Kristuksellekin eräs juutalaisen lain hyvin tunteva mies: ”Mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Vastatessaan Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?” Hän sanoi vastaukseksi: ”Rakasta [Jehovaa], sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Hän sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; tee se [jatkuvasti], niin sinä saat elää.” (Luuk. 10:25–28) Tässä on sanottu siis lyhyesti ja oikein Jehovan käsky, ja ne, jotka ovat tottelevaisia sille, saavat elämän ja elävät iankaikkisesti. Haluammeko me todellisesti iankaikkista elämää? Miten paljon me haluaisimme antaa varmistaaksemme sen? Olemmeko me valmiit tottelemaan Jumalan käskyjä täydelleen, niin että voimme periä sen? Yksikään luomus ei saa sitä, jollei hän miellytä Jumalaa ja saa Hänen hyväksymystään. On myös totta, että ketään ei hyväksytä, jollei hän ole tottelevainen.

 2. Määrittele tottelevaisuus, esitä esimerkkejä ja Raamatun todistus.

² Me voimme kysyä: Mitä tottelevaisuus oikeastaan merkitsee, ja mitä meidän tottelevaisuuteemme sisältyy? Se merkitsee todellisuudessa mukautumista käskyihin, valmiutta sen suorittamiseen, mitä arvovalta vaatii tai neuvoo, velvollisuudentuntoisuutta. Tottelevaisuus on Jumalan vaatimus ja sisältää iloisen, auliin alistuvaisuuden tekemään Jumalan tahdon. Jehova Jumala on luomisen alusta lähtien aina vaatinut täydellistä tottelevaisuutta ja palkinnut sen. Hän loi vanhurskaan maailman henkiluomusvälikappaleitten avulla, jotka olivat Kristuksen Jeesuksen ohjauksessa hänen ollessaan siinä tilassa, mikä hänellä oli ennen ihmiseksi tuloaan. ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen, koska hänen avullaan luotiin kaikki muu taivaassa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, ovatpa ne sitten valtaistuimia tai herrauksia tai hallituksia tai arvovaltoja. Kaikki muu on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.” (Kol. 1:15, 16, Um) Jehovan tahtoa noudattivat myöskin enkelit, joita oli luvultaan ”kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta”. (Dan. 7:10) Kuitenkin oli kaikkien näiden ihmeellisten luomusten joukossa alussa täydellinen sopusointu. Jumalan ei tarvitse pakoittaa ketään tottelemaan itseään, vaan hänen käskyjään totellaan heti paikalla. ”Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.” (Ps. 33:9) Tämä käy ilmi jo alkua koskevista muistiinmerkinnöistä: ”Jumala sanoi: ’Tulkoon valkeus’. Ja valkeus tuli.” (1. Moos. 1:3) Jumalan käskyjä toteltiin täydellisesti tänä ensimmäisenä luomisaamuna, ja niin jatkuu kertomus hänen ilmaisemaansa päätöstä kohtaan osoitetusta tottelevaisuudesta toisena luomispäivänä toisensa jälkeen. Jehova vaatii, että jotakin on tehtävä. Hän käskee, joku kuulee ja tottelee auliisti ja halukkaasti. Yhteistoiminta Jumalan töissä ilmenee seuraavasta lausunnosta: ”Tehkäämme ihminen.” (1. Moos. 1:26) Tämä ei ole esimerkki puhujasta, joka puhuu itsestään monikossa, kohdistaa sanansa itselleen kuin useille henkilöille, sillä sellaista monikkoa ei ilmene niissä kirjoituksissa, joissa Jumala puhuu itsestään. Mutta Jehova ilmoittaa Pojalleen ja toisille henkiluomuksille, mitä hän on päättänyt tehdä, herättäen heidän kiinnostuksensa asiaan. Tämä tarkoittaa sitä, että Jeesus Kristus Logoksena ja miljoonat enkeliluomukset toimivat yhdessä täysin sopusoinnussa ja täydellisessä iloisessa tottelevaisuudessa tehden Jumalan töitä. Kaikki nämä palvelukset tulivat suoritetuiksi aikanaan, ja tämä rakkaudellinen tottelevaisuus tuotti suurta mielihyvää Jehovalle. ”Siunatkaa Herraa, te hänen enkelinsä, mahtavat voimassa, jotka toimeenpanette hänen sanansa kuunnellen hänen sanansa ääntä.” – Ps. 103:20, Le.

 3. a) Miten Jumala esitti käskynsä ensimmäiselle ihmiselle ja teokraattiselle kansalle näiden olemassaolon alussa? b) Selitä joitakin tottelevaisuuden hyödyllisiä seurauksia.

³ Jumala vaati ihmiseltä tottelevaisuutta hänen luomisensa alussa. ”Jehova Jumala käski ihmistä sanoen: ’Sinä saat syödä vapaasti jokaisesta puutarhan puusta, mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona sinä syöt siitä, sinä kuolet varmasti.’” (1. Moos. 2:16, 17, As) Aadamilla oli lyhyenä tottelevaisuusaikanaan hyvä ja puhdas omatunto, eikä hän pelännyt eikä hävennyt. Tottelevaisuus merkitsi rauhaa, suojelua, onnellisuutta, sopusointua Jumalan kanssa ja elämää. Kun hänet ajettiin pois Eedenistä tottelemattomuuden takia, niin silloin nähtiin tottelevaisuutta niissä kerubeissa, jotka vartioivat elämän puulle johtavaa tietä, niin ettei ihminen voinut päästä sille. (1. Moos. 3:24) Silloinkin, kun Jehova loi ensiksi kansan, hän oli erittäin tarkka tottelevaisuusvaatimuksessaan. ”Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen: siunauksen, jos te tottelette [Jehovan], teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille annan, mutta kirouksen, jos te ette tottele [Jehovan], teidän Jumalanne, käskyjä.” (5. Moos. 11:26–28) Tottelevaisuus tuottaa myös siunauksia ja Jumalan ystävyyden. ”Ja [Jehova] sanoi: ’Salaisinko minä Aabrahamilta, mitä olen tekevä? Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan [Jehovan] tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on, jotta [Jehova] antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut.’” (Jaak. 2:23; 1. Moos. 18:17, 19) Tottelevaisuus tuottaa myöskin pelastuksen, sillä Jehova käski, mitä Nooan, hänen perheensä ja elävien luomusparien piti tehdä vedenpaisumuksen aikaan. Käskyjä toteltiin, ja seurauksena oli pelastuminen. Jehova koettelee myöskin kansaansa tottelevaisuudella. ”Iankaikkinen, teidän Jumalanne, koettelee teitä nähdäkseen, rakastatteko te tosiaan Iankaikkista, teidän Jumalaanne, koko mielestänne ja koko sydämestänne. Seuratkaa Iankaikkista, teidän Jumalaanne, kunnioittakaa häntä, pitäkää hänen käskynsä, totelkaa hänen ääntään, palvokaa häntä ja olkaa hänelle kuuliaiset.” (5. Moos. 13:3, 4, Mo) Niiden, joista on tuleva Jehovan kansaa, täytyy olla tottelevaisia. ”Tänä päivänä on sinusta tullut [Jehovan], Jumalasi, kansa. Kuule siis [Jehovaa], Jumalaasi, ja noudata hänen käskyjänsä ja ohjeitansa.” Hän lupaa koota jälleen hajoitetut, jos he ilmaisevat tottelevaisuutta: ”Ja sinä . . . palaat Jehovan, Jumalasi, tykö ja tottelet hänen ääntään . . . silloin Jehova, sinun Jumalasi, lopettaa sinun vankeutesi ja säälii sinua ja palaa ja kokoaa sinut kaikista kansoista, joihin Jehova, sinun Jumalasi, on hajoittanut sinut.” (5. Moos. 27:9, 10; 30:1–10, As) Tämä sama luku lupaa myös, että vangit ja hajoitetut palautetaan jälleen lupauksen maahan ja että hän antaa kirousten kohdata vihollisia. Nämä edelläolevat raamatunpaikat osoittavat selvästi, että tottelevaisuus aikaansaa sopusoinnun ja ystävyyden Jehovan kanssa, rauhan, pelastuksen, koetuksen hyväksymistä varten, vapautuksen sorrosta ja rangaistuksen hänen oman kansansa vihollisille. Jos Jehova Jumala teki siis kaiken tuon luonnolliselle Israelille, niin hän suorittaa suurempia tekoja hengelliselle Israelille sen täydellisen tottelevaisuuden takia hänen käskyjään kohtaan.

SYDÄMESTÄ LÄHTEVÄ TOTTELEVAISUUS

 4. Kuvaile Aabrahamin tottelevaisuus Iisakkiin nähden ja siitä hänelle ja toisille koitunut siunaus.

⁴ Jehova tietää, osoitammeko me tosi tottelevaisuutta, vai emme, ja koettelee meitä usein nähdäkseen, olemmeko me vilpittömiä. Eräs tästä annetuista huomattavimmista Raamatussa kerrotuista esimerkeistä on Aabrahamin esimerkki. ”Jumala koetteli Aabrahamia . . . Ja hän sanoi: ’Ota Iisak, ainokaisen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon’.” Ja Aabraham näytti halukkaan tottelevaisuutensa, sillä hän nousi ”varhain seuraavana aamuna . . . satuloi aasinsa” ja näki sitten kolmantena päivänä sen paikan, minkä Jumala oli sanonut hänelle. Kun Iisak kysyi, missä on lammas polttouhriksi, niin Aabraham vastasi: ”Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani.” Auliisti, valittamatta tai kysymättä Aabraham täytti Jehovan käskyt. Hän tiesi, että Jehova oli antanut tuon pojan ja Jehova voi ottaa hänet poiskin. Niin Aabraham otti veitsen surmatakseen ainoan ja erittäin rakkaan poikansa, joka makasi sidottuna alttarilla. Mutta ennenkuin Aabraham iski poikaansa, huusi Jehovan enkelin ääni hänelle varmasti kuin ihanin sävel, mitä hän oli konsanaan kuullut: ”Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.” Miten vähän Aabraham tiesikään, että Jehovan ”silmät” olivat tähyilleet häntä koko ajan nähdäkseen, olisiko Aabraham tottelevainen loppuun asti, ja hän astui väliin vasta, kun isku piti annettaman. Jehova julisti silloin: ”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.” Aabrahamin tottelevaisuus sai siis Jehovan tekemään ansaitsemattomassa hyvyydessään tämän lupauksen, joka on kyllin laaja ja ylevä käsittääkseen koko maailman. – 1. Moos. 22:1–18.

 5. Esitä Raamatun lausuntoja osoittaaksesi Jumalan Pojan täydellisen tottelevaisuuden ja mitä se merkitsee hänen seuraajilleen.

⁵ Sitten on Herramme Jeesuksen Kristuksen täydellinen esimerkki asetettu kaikkien niiden hänen seuraajiensa noudatettavaksi, jotka haluavat saada suosion ja elämän Jehovalta. On kirjoitettu: ”Hän tyhjentäytyi ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaisuuteen. Vielä enemmänkin: kun hän havaitsi olevansa ihmisen muodossa, niin hän nöyrtyi ja tuli tottelevaiseksi aina kuolemaan, niin, kidutuspaalussa kuolemaan asti.” (Fil. 2:7, 8, Um) ”Minun ruokanani on hänen tahtonsa tekeminen, joka lähetti minut, ja hänen työnsä valmiiksi suorittaminen.” (Joh. 4:34, Um) ”Minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 5:30) ”Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä.” (Matt. 26:39) Jeesus oli aina tottelevainen jo ennen kuin hän kärsikään, mutta todistus siitä täytyi näyttää teoissa. Hän näytti mallin siitä tottelevaisuudesta, mitä kaikkien hänen seuraajiensa täytyy osoittaa. Hän kärsi, vaikka hän olikin Jumalan rakastama. Kuka olisi näin ollen vapaa vanhurskauden tähden kärsimisestä, ja kuka haluaa valittaa kärsiessään? Taivaan Isämme on mielistynyt iloiseen, halukkaaseen ja valmiiseen hänen tahtoonsa alistumiseen. ”Vaikka hän olikin Poika, niin hän oppi tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsi, ja kun hänet oli täydellistetty, niin hän tuli vastuunalaiseksi kaikkien niiden iankaikkisesta pelastumisesta, jotka tottelevat häntä.” (Hepr. 5:8, 9, Um) Kukaan ei tee poikkeusta. On sentähden äärimmäisen tärkeää, että olemme tottelevaisia, koska me emme muuten saa koskaan elämää.

 6. a) Minkä käskyn Jehova antoi kuningas Saulille, ja miten tämä täytti sen? b) Minkä suuren läksyn Saulin menettely ja Jehovan Samuelin kautta antama Sana opetti?

⁶ Herra Jeesus oli tottelevainen sydämestään. Mutta Raamatussa on annettu esimerkkejä niistä, jotka eivät ole totelleet sydämestään, ja yksi huomattavimpia niistä on Israelin ensiksi virkaanmäärätty ja tunnustettu kuningas, Saul. Hänen kokemuksensa osoittaa selvästi, että saattaa olla ulkonaista tottelevaisuutta, mikä ei ole tosi ilmaus sydämen vilpittömyydestä ja alistumisesta Jumalan tahtoon. Jehova tuomitsee sen todellisen vaikuttimen, mikä saattaa henkilön toimimaan. Kuningas Saulia käskettiin: ”Mene siis ja [lyö] amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit.” (1. Sam. 15:3, 19) Hän ei toteuttanut kokonaan tätä käskyä. Kysyessään häneltä asiaa taistelun jälkeen Samuel sanoi: ”Miksi et kuullut [Jehovan] ääntä?” Saul puolusteli itseään, että hän oli pelastanut kuninkaan, Agagin, ehkä näytelläkseen häntä ja sitten surmatakseen hänet, ja syytti sitten osaksi kansaa. ”Mutta väki on ottanut saaliista lampaita ja raavaita, parhaan osan siitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, uhrataksensa Herralle, sinun Jumalallesi.” (1. Sam. 15:21) Tämä oli kehno puolustelu, sillä oli itsestään selvää, ettei Saul ollut täyttänyt saamiaan käskyjä, eikä sellainen selitys ollut mieluinen, että hän jätti ne täyttämättä voidakseen uhrata Jehovalle. Niinpä Samuel sanoikin: ”Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta [sanalleen, Mo]? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.” (1. Sam. 15:22) Saulin sydän ei ollut oikeassa tilassa, eikä hän ollut tottelevainen, vaikka monet ulkonaiset seikat saivatkin näyttämään siltä. Me emme voi pettää Jehovaa. Ihmiset tuomitsevat aivan liian useasti ulkonaisten seikkojen perusteella. Tämä on hyvin kuvattu siinä, kun Samuel meni beetlehemiläisen Iisain kotiin voitelemaan yhtä hänen pojistaan kuninkaaksi Saulin sijaan. Samuel huudahti: ”Varmaan on nyt tässä [Jehovan] edessä hänen voideltunsa”, kun hän katsoi Eliabia. ”Mutta [Jehova] sanoi Samuelille: ’Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä [ei Jehova näe] niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta [Jehova] näkee sydämeen.’” – 1. Sam. 16:6, 7.

 7. Minkälaista tottelevaisuutta vaadittiin todellisuudessa, ja miten Kristus Jeesus on esimerkki tässä suhteessa?

⁷ Israelin kansa vaelsi samaa tietä kuin kuningas Saulkin. Jumala vaati tottelevaisuutta sydämestä. Israel ei näyttänyt haluavan noudattaa hänen neuvoaan, ja Jumala tiesi sen hyvin. Israelilaiset eivät oppineet koskaan sitä, että Jehova pani aina suuremman painon vilpittömälle ja halukkaalle tottelevaisuudelle kuin ulkonaisille menoille. Paavali sanoo kirjoittaessaan samasta asiasta heprealaisille: ”Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ’Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ”Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala”.’” (Hepr. 10:5–7) Tässä on ilmaistu ainoalaatuisen kauniisti Kristuksen Jeesuksen sydämentila ja se suuri totuus, että kaikki ulkonaiset menot ovat arvottomia ilman tottelevaisuutta ja palvelijan täydellistä mukautumista Jumalan tahtoon. Kristus Jeesus alistui täydelleen tekemään Jumalan tahdon. Koko hänen mielensä, sydämensä, sielunsa ja voimansa oli siitä lähtien omistettu Jehovan tahdon tekemiselle. Hän ei väittänyt tästä lähtien itsellään olevan mitään oikeuksia, koska hän oli kokonaan antautunut Jumalan pyhään palvelukseen. Kaikki, mitä hänellä oli, kaikki inhimilliset toiveet ja halut, olivat kokonaan asetetut Jumalan alttarille käytettäviksi kallisarvoisessa palveluksessa, ja hän antoi ne kiitollisin sydämin.

 8. Mm. mitä käskyjä Jumala on antanut meidän ajallemme, ja miksi meidän täytyy totella?

⁸ Samoin kuin hän teki aina Jehovan käskyn mukaan, niin täytyy meidänkin tehdä. Kirjoitukset tuovat huomioomme ne käskyt, joita meidän täytyy totella tänä lopun aikana saadaksemme hänen hyväksymyksensä. Jos me halveksimme niitä, niin hänen tyytymättömyytensä kohtaa meitä. Meitä käsketään esimerkiksi ”julistamaan [hyvää uutista] köyhille; . . . saarnaamaan vangituille vapautusta”; veisaamaan ylistystä [Jehovalle]”; ’tuomaan hyvää sanomaa, julistamaan rauhaa ja pelastusta’; ’saarnaamaan tätä hyvää uutista valtakunnasta koko asutussa maassa’; ’tekemään tietä [palaaville maanpakolaisille], luomaan valtatie, nostamaan [merkki] kansoille’; varoittamaan ”jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, . . . [jottei hän kuolisi] synnissänsä”; ja ”sanomaan vangituille: ’Käykää ulos!’ ja pimeässä oleville: ’Tulkaa esiin!’” (Luuk. 4:18, 19; Matt. 24:14, Um; Jes. 12:5, 6; 52:7; 62:10; Hes. 2:3–5; 33:7–9; Jes. 49:9) Nämä ovat vain muutamia niistä monista käskyistä, mitkä Jehova Jumala ja Kristus Jeesus ovat antaneet uskollisille. Me emme voi olla tottelematta niitä. Niiden uskollinen täyttäminen on pakollinen. Korkein antaa ohjeet Kuninkaan Kristuksen Jeesuksen kautta, ja hän, suurempi kuin Mooses, katsoo, että Jumalan tahto tulee tehdyksi. Taivaassa olevalta Jehovan valtaistuimelta lähtevä sana kaikuu koko Jumalan kansalle nykyään: ’Kuulkaa häntä!’ Pietari tähdensi tätä sanoen: ”Sillä Mooses on sanonut: ’Profeetan, minun kaltaiseni, [Jehova] Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu. Ja on tapahtuva, että jokainen [sielu], joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään [täydellisesti] kansasta.’” – Apt. 3:22, 23.

ILOINEN JA HALUKAS TOTTELEVAISUUS

 9. Keihin Jehova on mielistynyt, ja mikä kysymys meidän tulee tehdä itsellemme?

⁹ Ne, jotka tottelevat Jehovan käskyä iloisessa ja halukkaassa hengessä ja jotka eivät valita, miellyttävät häntä. Tällainen ihminen pitää korvansa auki Jehovan käskyille ja tähyilee palvelustilaisuuksia. ”Katso, niinkuin palvelijain silmät katsovat heidän isäntäinsä käsiin, ja niinkuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä käsiin, niin meidän silmämme katsovat [Jehovan], meidän Jumalamme, puoleen.” (Ps. 123:2) Tällaiset alttiit sydämet ovat ihastuttavia. Maalliset vanhemmat saavat paljon iloa ripeästä ja iloisesta tottelevaisuudesta, koska he käsittävät sen aivan oikein lapsen rakkauden mitaksi. Heidän pakollinen tottelevaisuutensa ei ole rakkauden ilmaus. Rikkomuksista annetut ankarat kurinpidolliset rangaistukset pakoittavat armeijoitten sotilaita olemaan tottelevaisia esimiehilleen, pitävätpä he siitä tai eivät. Palvelijain on oltava tottelevaisia isännilleen, tai muuten seuraa jonkinlainen rangaistus. Jehova on antanut ihmisluomuksilleen vapauden totella tai olla tottelematta, jotta hän voisi siten koetella heitä, ja palkinnot ovat riippuvaisia iloisesta tottelevaisuudesta. Jokaisen tulisi sentähden kysyä itseltään: Tottelenko minä iloiten ja halukkaasti Jehovan käskyjä?

10. Tulisiko ihmisen tutkia itseään? Miten? Esitä esimerkkejä ja näytä, mitä siitä tulisi seurata.

¹⁰ Muistakaamme myöskin, että tämän maailmanlaajuisen saarnaamispalveluksen suorittamiseen tarvitaan paljon varusteita. Käytetään esimerkiksi kirjallisuutta ja kaikenlaisia mainostusvälineitä, mikä merkitsee sitä, että tarvitaan painokoneita ja muitakin koneita niiden valmistamiseen. Järjestö, joka on muodostettu toimimaan maailman kaikissa osissa, valvoo ja ohjaa Herran työtä, mitä ne sadattuhannet kristityt ihmiset nyt suorittavat, jotka ovat paenneet tästä tuomitusta pahasta asiainjärjestelmästä ja jotka muodostavat nyt suuren yhtenäisen seurakunnan. Joitakuita kutsutaan näin ollen osallistumaan sellaiseen työhön kuin tarjoilemaan pöydässä, puhdistamaan lattioita, ikkunoita ja vaatteita tai käyttämään koneita, pakkaamaan kirjallisuutta lähetettäväksi toisiin osiin kenttää, yleiseen kunnossapitotyöhön tai Valtakunnantiloille. Tämä kaikki on välttämätöntä, koska nämä Herran uskolliset orjat täytyy ruokkia, majoittaa, vaatettaa, valmistaa muihin velvollisuuksiin ja tehdä vastuullisiksi niistä palveluksista, mitkä on suoritettava kentällä. Toisinaan saattaa jonkun käyttökelpoisuutta ehkäistä hänen oma asenteensa hänelle uskottua Herran työtä kohtaan. Hän on saattanut antaa saamansa tehtävän käydä arkiseksi, samanlaiseksi kuin mikä tahansa muukin työ, minkä joku voi saada maailmassa. Kun hän kadottaa näkemyksen siitä suurenmoisesta edusta, mikä hänellä on ilmaista rakkauttaan Jehovaan alttiilla, iloisella palveluksella, niin hän saattaa olla taipuvainen nurisemaan ja valittamaan tai alkaa ajatella, ettei kukaan muu työskentele yhtä ankarasti tai ettei kenellekään toiselle jää niin vähän omaa aikaa. Ehkä tällaiselle henkilölle olisi hyvä tutkia itseään. Miksi hänen pitäisi tuntea olevansa masentunut? Eikö hän omistanut kaikkeansa Jehovalle? Eikö hän iloitse siitä, että hänen elämänsä on sitten Jehovan palvelemistilaisuuksien täyttämä? Hän oli raittiisti harkittuaan kiitollinen siitä, että hänellä oli paljon tekemistä. Eikö ole parempi siten, kuin että hänellä olisi sitä liian vähän? Onpa tietenkin! Tulkoon vain enemmän, sillä mehän haluamme vain palvella Jehovaa emmekä salli hankaluuksien eikä henkilökohtaisten epämukavuuksien häiritä sitä. Silloin ja ainoastaan silloin me voimme vastata myönteisesti kysymykseen: Tottelenko minä iloiten Jehovan käskyjä?

11. Kun meille annetaan enemmän palvelustehtäviä, niin miten meidän tulee katsella niitä, ja miten me ilmaisemme ajatuksemme niistä Jehovalle?

¹¹ Ehkä sinä palvelet yhtenä seurakunnan palvelijana ja sinulle on annettu lisäpalvelusetuja Jehovan kansan hyväksi. Miten sinä katselet niitä? Sanotko sinä niitä ”lisätaakoiksi”? Ja painavatko nuo ”taakat” sinut maahan? Ehkä sinä ajattelet: ”Kunpa jotkut toisista palvelijoista tekisivät enemmän, niin minun ’taakkani’ olisi keveämpi”, ja sinusta tuntuu, että sinulla on niin paljon tehtävää. Eikö niin? Toiset näyttävät jättävän kaiken sinun tehtäväksesi ja sinusta alkaa tuntua, että se ei ole oikein. Sinulla ei pitäisi olla niin paljon, kun toisilla näyttää olevan niin vähän. Miksi et kysy ensin itseltäsi: Mitä nämä ”taakat” ovat? Eivätkö ne ole juuri niitä Valtakunnan palveluksen kallisarvoisia etuja, mitkä on uskottu sinun hoitoosi tässä suurenmoisessa ja loistavassa tehtävässä? Eikö ole oikeastaan totta, että sinä arvostat todellisuudessa näitä ”uskollisen ja arvosteluälyisen orjan” asianhoidon kautta sinulle annettuja palveluksia ja että sinä haluat osoittaa iloista ja altista tottelevaisuutta? Kun sinä harkitset etujasi oikeassa valossa, niin ne eivät ole silloin totisesti ”taakkoja”, vaan etuja, ja Jehova koettelee meitä sillä, miten me otamme ne vastaan ja suoritamme ne. Jos sinä ymmärrät asian täten, niin miten sinä voisit silloin tehdä mitään muuta kuin kiittää Herraa kaikesta, mitä hän antaa tehtäväksesi, ja osoittaa kiitollisena altista, iloista tottelevaisuutta?

12. Miksi on välttämätöntä saada selvä näkemys perheongelmista?

¹² Kenties sinä et osoita altista, iloista tottelevaisuutta palveluksessa perheongelmien vuoksi. Saattaahan olla, että sinun aviopuolisosi ei näe silmästä silmään kanssasi totuutta, ja niin ilmenee paljon erimielisyyksiä. Ehkä asiat ovat kehittyneet vielä pitemmälle, ja sinä saat kokea kotonasi vastustusta, epäluuloisuuttakin totuudelle antautumisesi tähden, karkeita uhkauksia, säädytöntä kielenkäyttöä, puhetta kodin hajoittamisesta, kenties henkistä ja ruumiillista raakuuttakin. Sinä olet saattanut päätellä, että on aivan mahdotonta osoittaa iloista ja altista tottelevaisuutta Jehovalle tämän huomioonottaen. Mutta se on sittenkin mahdollista, ja se on vielä aivan välttämätöntäkin, jotta tällaisista vaikeuksista ja koettelemuksista kärsivät saisivat selvän näkemyksen asemastaan. Muuten he eivät pysty palvelemaan oikein Jehovaa.

13. Miten on mahdollista kärsiä Kristuksen puolesta kodissaan?

¹³ On totta, että sinä et voi olla onnellinen sinua loukkaavien käyttäytymisen johdosta. Etkä sinä voi liioin olla iloinen saamastasi todellisesta loukkauksesta. Mutta miksi sinä saat osaksesi sellaista? Voiko tällaisiin kokemuksiin olla mahdollisesti jokin syy? Tunkeutukaamme nykyisten välittömien vaikeuksien taakse ja koettakaamme varmistautua syystä ja siitä, mikä on seurauksena. Otaksukaamme, että saisit kokea tylyä, julmaa vainoa maailmassa olevan puolelta ollessasi toiminnassa saarnaamispalveluksessa. Miten sinä suhtautuisit siihen? Sinä päättäisit epäilemättä, että nämä ovat niitä vainoja, joita Herra Jeesus sanoi sinun saavan, ja sinä olisit kiitollinen siitä, että sinut on katsottu arvolliseksi kantamaan näitä häpäisyjä, ”sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä”. – Fil. 1:29.

14. Miksi on niin tärkeää, että meillä on Raamatun kristilliset perusteet toiminnoillemme ollaksemme tottelevaisia?

¹⁴ Jos tämä epäoikeutettu vaino kohtaa siis sinua, niin sinulla täytyy välttämättä olla selvä, tasapainossa oleva, Herran hengen ohjaama mieli, koska muuten voisit joutua syvästi katumaan jotakin kiivasta tai tyhmää tekoa, siksi että se ei ole Jehovan lapsilleen ilmaiseman tahdon mukainen. Hengellisesti epäkypsä henkilö saattaisi päätellä, että vainon ei tarvitse tulla hänen aviopuolisonsa taholta ja että se oikeuttaa jättämään sellaisen tilanteen. Tällaisille ihmisille olisi hyvä, jos he harkitsisivat asiaa uudelleen ja koettaisivat saada kristillisen näkemyksen siitä. (Matt. 19:9; 1. Kor. 7:10–13) Saattaa olla joitakin eroon oikeuttavia syitä, kuten jos tapahtuu aviorikos tai jos se, joka ei ole totuudessa, jättää totuudessa olevan. Mitä silloin olisi tehtävä? Herra Jeesus sanoi: ”[Onnellisia] ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. [Onnellisia] olette te, kun ihmiset . . . teitä solvaavat ja vainoavat . . . Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” (Matt. 5:10–12) Kysymys ei ole siitä, kuka kohtelee sinua tällä tavalla kotona tai maailmalla, vaan pikemminkin siitä, miksi he sen tekevät ja miten sinä kohtelet heitä ja suhtaudut vainoon.

15. Miten me opimme tottelevaisuutta kärsimällä? Miksi se on välttämätöntä?

¹⁵ Jos Jehova Jumala koettelee sinua, niin miten sinut voitaisiin koetella täysin, jollet sinä pysyisi noissa kokemuksissa ja oppisi tottelevaisuutta kärsimällä samalla tavalla kuin meidän Suuri Opettajamme ja Mestarimmekin? Raamatullinen sääntö on, että kun meitä vainotaan, niin me emme saa vainota takaisin. Jos joku loukkaa meitä, niin älkäämme me loukatko häntä kostoksi. Kun meistä puhutaan pahoja, valheellisia sanoja, niin älkäämme me maksako samalla mitalla. Miksi ei? Koska Paavali kuvailee oikean mielentilan tällaisissa olosuhteissa näin: ”Meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi.” Pietari neuvoi lisäksi: ”Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ’ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut’, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee.” Paavali sanoi myös: ”Siunatkaa [jatkuvasti] vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.” – 1. Kor. 4:12, 13; 1. Piet. 2:21–23; Room. 12:14.

16. Minkä menettelytavan Jeesus Kristus omaksui kärsiessään, ja mikä vakuutus on annettu meille?

¹⁶ Ei voi olla mitään epäilystä näiden raamatunpaikkojen merkityksestä eikä siitä menettelytavasta, mitä tulisi noudattaa. Jos me siis ’rakastamme jatkuvasti vihollisiamme ja rukoilemme niiden puolesta, jotka vainoavat meitä, jotta osoittautuisimme Isämme lapsiksi’, niin miten me voimme valittaa ja purkaa vaikeuksiamme lähimmän kuuntelijan korvaan? Etkö sinä ollut ajatellut itse kestää koetusta? Oletko koskaan lukenut Kristuksen Jeesuksen valittaneen lähimmille tovereilleen niitä koetuksia, joiden hänen Isänsä oli sallinut kohdata häntä? Tai ilmaisiko hän mielipahaa ja harmistumista Jumalan tahdon suhteen? Hän ei tehnyt sitä koskaan! Ja miksi ei? Koska hän ”jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee”. Kaikkien Jehovan kansaan kuuluvien täytyy sentähden tunnustaa, että meidän palveluksemme vaatii kärsivällistä kestävyyttä, ja kärsivällisyys merkitsee iloista lujuutta. Ne koettelemukset, mitkä sinulla on, näyttävät toisinaan liian ankarilta kantaa, mutta ole luottavainen, sillä niin ei ole, jos sinä menet tottelevaisesti eteenpäin ja uskoudut jatkuvasti hänen huostaansa, joka tuomitsee vanhurskaasti. Paavali tiesi, mitä se merkitsi, ja hän lohdutti veljiään seuraavin kallisarvoisin sanoin: ”Teitä ei ole kohdannut mikään muu kiusaus kuin se, mikä on yhteinen ihmisille. Mutta Jumala on uskollinen, eikä hän salli kiusattavan teitä enemmän, kuin mitä te voitte kestää, mutta hän varaa myöskin kiusauksen ohella poispääsytien, jotta te pystyisitte kestämään sen.” (1. Kor. 10:13, Um) Pane selvästi merkille, ettei Paavali sano sinulle varattavan tietä päästäksesi pois koetuksistasi, vaan päinvastoin niiden kestämiseksi. Älä juokse senvuoksi pois näistä kokemuksista äläkä yritä hypätä niiden yli. Ole päinvastoin kärsivällinen kestääksesi.

17. Jos koettelemukset kestetään oikein, niin mitä sillä aikaansaadaan, ja mitä Jaakobilla, Pietarilla ja Paavalilla on opetettavaa niistä?

¹⁷ Ne, jotka kuuluvat tähän pahaan asiainjärjestelmään, eivät voi ymmärtää tätä asennetta, koska se on heidän mielestään heikkoutta. He haluaisivat sanoa: ”Selvitä tilanne taistellen”, tai: ”Ponnistele pois siitä tilanteesta!” Maailma ei käsitä koskaan, mitä sinä oikein teet, mutta sinä tiedät sen. Sinä ymmärrät, miten se koettelee sinua ja että jos ei olisi kysymys sinun rakkaudestasi Jehovaa ja Kristusta Jeesusta ja hänen kansaansa kohtaan, niin sinulla ei olisi näitä vainoja, ja juuri tämä oivallus tuottaa sinulle suloisen lohdun, onnellisen levon ja rauhaisan varmuuden. Herra Jeesus ilmaisi Jumalan lupaukset, että ’he perivät maan’, ’he saavat nähdä Jumalan’, ’heitä sanotaan Jumalan lapsiksi, ja heidän palkkansa on oleva suuri’. Mutta koettelemisen ja tutkimisen täytyy tulla ensiksi, ja kuritus on kestettävä. Paavali sanoo: ”Harkitkaa tarkkaan sitä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, mitä syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan, jotta ette väsyisi ja hellittäisi sieluissanne. Mutta te olette kokonaan unohtaneet sen kehoituksen, mikä puhuu teille kuin lapsille: ’Poikani, älä vähäksy Jehovalta tulevaa kuria äläkä hellitä, kun hän sinua oikaisee, sillä jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa, hän tosiaan ruoskii jokaista, jonka hän ottaa pojakseen.’” – Hepr. 12:3, 5, 6, Um; katso myös Heprealaiskirjeen 12:11, 1. Pietarin kirjeen 1:6, 7 ja Jaakobin 1:2–4.

18. Mikä on näiden koettelemusten ja kärsimysten suhde tottelevaisuuteen ja elämään, ja miten Jeesus on esimerkki?

¹⁸ Mitä me näin ollen teemme, kun kohtaamme nyt monia koettelemuksia, ottaen huomioon tällaiset Raamatun kehoitukset? Uskallammeko valittaa? Täytyykö meidän koettaa juosta näitä ongelmia ja vainoja pakoon vai mennä veljiemme luo kertomaan, miten ankara osamme on? Ei suinkaan. Muista Pietarin kautta annettu sana: ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja ’heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen’.” (1. Piet. 5:6, 7) Jokaisella täytyy olla tämä syvästi tajuttu tyydytys sen johdosta, että Jehovan tahto tapahtuu ja että sydämessä on täydellinen alistuvaisuus Jumalan tahtoon. Saattaa olla aikoja, jolloin sinun silmissäsi on kyyneleitä koettelemusten johdosta, mutta syvällä sydämessäsi sinä olet kiitollinen, etkä sinä pyydä kärsimyksissäkään asiain olevan toisin. Ole altis ja iloinen täydellisessä tottelevaisuudessasi Jehovan päätöksiä kohtaan. Kun Herra Jeesus sai kärsiä niin julmasti Herodeksen ja roomalaisten edessä, niin ei hänen kasvoillaan ollut hymyä, koska häntä pahoinpideltiin, mutta hän tiesi juovansa Isänsä hänen juotavakseen tarkoittamaa maljaa, ja ”niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hän suutansa avannut”. (Jes. 53:7) Hän ei nurissut eikä valittanut, vaan oli tottelevainen kuolemaan asti, ja tottelevaisuus johti elämään. Hän on meidän esimerkkimme.