Lapsemme – perintö Jehovalta

”HÄIVY näkyvistäni! Painu tiehesi! Äläkä tule takaisin!” Tällaisin huudoin isä heitti 16-vuotiaan poikansa ulos talosta.

Teini-ikäiset muodostavat sellaisen lapsiryhmän, joka on saanut paljon julkista huomiota osakseen viime aikoina. ”Heitä sanotaan pohjasakaksi, hylkiöiksi, kodittomiksi nuoriksi ja heittiöiksi – heidän perheensä on hylännyt heidät ja käskenyt heidän lähteä usein ilman rahaa ja mukanaan vain ne vaatteet, jotka ovat heidän yllään”, mainitsee Parade-lehdessä ollut kirjoitus. Siinä sanottiin edelleen: ”Jotkut vanhemmat, jotka heittävät lapsensa ulos, eivät halua nähdä heitä enää koskaan eivätkä kuulla heistä mitään.”

Ilmeisesti monet aikuiset suhtautuvat nykyään pessimistisesti lapsiin. Onko tällainen asenne vaikuttanut sinun ajatteluusi? Vastaatpa myöntävästi tai kieltävästi, huomaat hyödylliseksi tarkastella sitä, miten Raamattu kehottaa vanhempia suhtautumaan lapsiinsa.

Psalmista kirjoitti Jumalan henkeyttämänä lapsista, jotka syntyvät kunniallisessa avioliitossa: ”Katso, lapset ovat Herran lahja [perintö Jehovalta, UM], ja kohdun hedelmä on anti.” (Ps. 127:3) Wilhelm Geseniuksen heprean kielen sanakirjan mukaan sana ”perintö” tässä tapauksessa tarkoittaa: ”Jehovan suoma omaisuus, Jehovan lahja.” Ihmiset tavallisesti arvostavat saamaansa kallisarvoista lahjaa. Jos lahja vaatii huoltoa ja kunnossapitoa, niin he tekevät siinä suhteessa parhaansa.

Kohteletko sinä lapsiasi ikään kuin he olisivat perintö Luojalta, Jehovalta? Raamattu sanoo: ”Lasten ei pitäisi kerätä vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen.” (2. Kor. 12:14) ”Totisesti jos joku ei varaa ylläpitoa omaisilleen ja varsinkaan niille, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” (1. Tim. 5:8) Jumala haluaa vanhempien ’keräävän’ lapsilleen sekä aineellisella että hengellisellä tavalla. Miten siinä voidaan menestyä?

Koska kaikilla vanhemmilla ja lapsilla on oma persoonallisuus, on mahdotonta esittää lastenkasvatuksesta yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka tehoavat jokaiseen lapseen joka perheessä. Mutta tarkastelkaamme joitakin perusohjeita, jotka ovat aina osoittautuneet hyödyllisiksi.

VIESTINTÄ

Erään hylättyjen lasten asuntolan neuvoja kertoo, kuinka kyseisen laitoksen henkilökunta yrittää auttaa heitä: ”Me kuuntelemme nuorta. Me eläydymme kriisiin ja saamme selville, miltä hänestä tuntuu.” Hyvä viestintä alkaa kuuntelemisesta. Teidänkin perheenne voi hyötyä viestinnästä.

Onko teillä hyvät viestintäyhteydet lapsiinne säännöllisesti? Emme tarkoita sillä tyhjänpäiväistä rupattelua tai väkinäistä keskustelua säästä tai jostakin muusta pinnallisesta asiasta. Todella tehokkaan viestinnän täytyy olla luottamuksellista puhetta. Sen täytyy olla lähtöisin vanhemman ja lapsen välisestä aidosta rakkaudesta ja kiintymyksestä. Koska ’suu puhuu sydämen kyllyydestä’, huomion kiinnittäminen siihen, mitä lapsesi sanoo, pitää sinut tietoisena hänen tunneperäisistä ja hengellisistä tarpeistaan. – Luuk. 6:45.

Hyvien viestintäyhteyksien kehittäminen lapsiin vaatii paljon kärsivällisyyttä ja kovaa työtä. Tässä onnistuakseen vanhempien täytyy noudattaa Raamatun neuvoa, joka kieltää heitä tekemästä ”mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä”. He eivät saa ’pitää silmällä vain omia asioitaan niihin henkilökohtaisesti kiinnostuneina, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita’, varsinkin lastensa asioita. (Fil. 2:3, 4) Synnin periytymisen takia kaikki ihmiset pyrkivät olemaan kiinnostuneempia itsestään kuin toisista. Vanhempien täytyy taistella tätä taipumusta vastaan ja kehittää kiinnostusta siihen, mikä heidän lapsiaan miellyttää.

”KURI JA MIELENOHJAUS”

Tärkeä osoitus vanhempien rakkaudesta kuvaillaan Sananlaskujen 13:24:ssä: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.” Samantapainen Raamatun ohje toteaa: ”Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.” – Sananl. 29:15.

Tässä mainittu kuri ei tarkoita vain ruumiillista rangaistusta, vaikka se on tarpeellista toisinaan. Sen lisäksi että lasten täytyy tietää, mitä tehdä ja mistä pidättyä, heidän täytyy tietää myös, miksi jokin on oikein tai väärin. Toisin sanoen lasten tehokas kurittaminen edellyttää oikaisevaa neuvontaa, jonka lapsi hyväksyy oikeaksi.

Tämä tarve voidaan täyttää noudattamalla seuraavaa Raamatun käskyä: ”Te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Ef. 6:4) Lasten täytyy oppia, millä tavalla ihmisen Luoja ajattelee, mistä Jumala pitää ja mistä ei. Jotta vanhemmat voisivat antaa tällaista mielenohjausta, heidän itsensä täytyy tutustua hyvin Raamattuun.

Tässä yhteydessä on valaiseva seuraava julistus, jonka Mooses esitti vanhemmille muinaisessa Israelissa: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi.” (5. Moos. 6:6–9) Keilin ja Delitzschin Raamatun selitysteos sanoo näistä jakeista:

”Jotta Jumalan rakastaminen olisi oikealaatuista, Jumalan käskyt täytyy saattaa sydämeen ja niiden täytyy olla alituisena ajatuksen ja keskustelun aiheena. ’Sydämeesi’: so. Jumalan käskyjen piti olla sydämen eikä vain muistin asia . . . [Vrt. 5. Mooseksen kirja 11:18]. Lapset piti saada omaksumaan ne, niistä piti puhua kotona ja tiellä, illalla nukkumaan mentäessä ja aamulla ylösnoustessa, so. kaikkialla ja kaikkina aikoina; ne piti sitoa käteen merkiksi ja niitä piti käyttää nauhoina (otsanauhoina) silmien välissä. . . . nämä sanat ovat kuvaannollisia ja tarkoittavat Jumalan käskyjen järkähtämätöntä noudattamista.”

Jos kohtelet lapsiasi Jehovalta saatuna perintönä, niin se vaatii säännöllistä viestintää heidän kanssaan sekä heidän opettamistaan jatkuvasti toistaen (’teroittaen’) Pyhässä Raamatussa esitettyjä Jumalan ajatuksia. Ajatteletko, että voisit käyttää jotakin apua sellaisen Raamattuun perustuvan ”kurin ja mielenohjauksen” järjestämisessä? Jos ajattelet, niin kannustamme sinua kiinnittämään huolellista huomiota niihin Raamatun periaatteisiin ja tosielämän kokemuksiin, joita esitetään seuraavissa kirjoituksissa.