”Rakastakaa toisianne”

RAKKAUDESTA on helppo puhua, mutta sitä on vaikea noudattaa käytännössä. Jumala odottaa kuitenkin sen noudattamista kristityiltä.

1. Johanneksen kirjeen 3:23:nnessa on kirjoitettu: ”Tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.” Käsky koskee rakkauden toteuttamista osoittaen sitä todellisesti teoillamme ja puheellamme.

Jos kristitty ei osoita rakkautta, niin ei hyödytä puhua sen osoittamisen tarpeellisuudesta ja lainata Jeesuksen käskyä: Rakastakaa ”toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut”. Hänen täytyy olla koko ajan tietoinen siitä, eritellä aina tekojaan ja aikomiaan tekoja nähdäkseen, loukkaavatko ne sitä periaatetta, minkä Jeesus antoi toistensa rakastamisesta. – Joh. 15:12.

Tämä merkitsee sitä, että henkilön täytyy asettua kristityn veljensä asemaan ja katsella omia tekojaan, millaisilta ne näyttäisivät tuon henkilön silmissä. Rakkauden noudattaminen vaatii toisten etujen ja hyvinvoinnin herkkää huomioonottamista.

Raamatun käsky ei merkitse sitä, että rakkautta tulisi osoittaa ainoastaan niille, jotka ovat läheisiä jollekulle, vaan se merkitsee, että rakkautta on osoitettava kaikkia Jehovalle antautuneita ihmisiä kohtaan.

Tänä kesänä New Yorkin kaupungissa pidettävä Jehovan todistajain suuri konventti panee jokaisen läsnäolevan kristityn koetukselle. Se on rakkauden koe. Hänen käyttäytymisensä veljien joukossa ja hänen heidän etujaan kohtaan osoittamansa arvostus paljastaa, onko hän henkilö, joka puhuu rakkaudesta eikä noudata sitä, vai sellainen, joka puhuu siitä ja noudattaa sitä.

Sinne kokoontuvat suuret joukot saattavat aiheuttaa tungosta käytävissä. Jos näin käy, niin olisiko rakkautta, jos sinä tyrkkisit ja raivaisit tien itsellesi sen läpi? Olisiko se rakkauden osoittamista, jos pysähtyisit tervehtimään keskelle käytävää tavalla, mikä sulkisi toisilta vapaan pääsyn? Tällaisissa konventeissa, joissa on paljon yhdessä, on välttämätöntä, että kukin edustaja on huomaavainen ja kärsivällinen.

Kun säilytyshuoneesta, kirjallisuusosastosta, majoitustoimistosta tai mistä osastosta hyvänsä tarvitaan jotain, niin henkilö, joka tunkeutuisi toisten siellä jo aikaisemmin olleitten edelle, ei osoittaisi rakkautta. Olkoonpa jonossa kuinka paljon ihmisiä hyvänsä, niin kristitty, joka noudattaa rakkautta, osoittaa arvostusta edellään olevien veljien oikeuksia kohtaan odottamalla kärsivällisesti vuoroaan. Hän ei saa menetellä niin kuin hän ajattelisi, että hän on parempi kuin hänen veljensä ja että hänen ei tarvitse odottaa.

Muista neuvo, minkä apostoli Paavali antoi: ”ollen tekemättä mitään riidan halusta tai itsekkyydestä, vaan katsoen mielen vaatimattomuudessa, että toiset ovat teitä etevämpiä, ei pitäen silmällä henkilökohtaiseksi eduksi vain omia asioitanne, vaan myös henkilökohtaiseksi eduksi toisten asioita”. (Fil. 2:3, 4, Um) Jos teette näin, niin osoitatte rakkautta toisianne kohtaan.

Toinen tapa, millä edustaja osoittaa, noudattaako hän rakkautta, on käyttäytyminen kokousten aikana. Kun puhuja on lavalla esittämässä raamatullisia ohjeita, kehotuksia ja neuvoja, niin onko silloin aika kuljeskella ympäri käytävissä ja konventtialueella? Onko silloin aika puhua keskenään? Osoittaisiko se arvostusta puhujaa kohtaan tai huomaavaisuutta toisia kohtaan, jotka haluavat kuunnella?

Entä kun kokous on päättymäisillään? Onko rakkauden osoittamista, jos nousee ja menee ulos, ennen kuin viimeinen puhuja on lopettanut tai ennen illan loppurukousta? Jos henkilön ei ole pakko poistua sairauden, vanhuuden tai vaativien velvollisuuksien tähden, niin hänen ei voida sanovan osoittavan rakkautta veljiään kohtaan, joita hän häiritsee, tai puhujaa kohtaan, jota hän loukkaa kävelemällä pois.

Rakkaus ei ole ominaisuus, jota osoitetaan ainoastaan levossa, hyvällä tuulella ja muutamien parissa oltaessa. Se on sellaista, mitä on osoitettava aina, kaikissa tilanteissa. Sen osoittaminen vaatii tietoista ponnistusta antautuneen kristityn puolelta. Tämä pitää erityisesti paikkansa suuressa konventissa. Silloin vaaditaan erityistä ponnistusta, jotta voisi olla ystävällinen, huomaavainen ja kärsivällinen.

Muistakoot kaikki, jotka suunnittelevat olla New Yorkin konventissa, että se on erikoinen koetus siinä suhteessa, tottelevatko he Jeesuksen käskyä ”rakastaa toisiaan”.

Luotettavuuden leimaama

Seuraavat sanat ovat Sir Isaac Newtonin: ”Raamatussa on enemmän varmoja luotettavuuden merkkejä kuin missään maallisessa historiassa.”