Uhrautuvaisuuden hengen kehittäminen
”Minä Jumalan sääliväisyyden kautta hartaasti pyydän teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyinenne.” – Room. 12:1.
1. Miksi Jehova on hänen hyväkseen tekemiemme uhrausten tai antamiemme uhrien arvoinen?
JOTTA ihmiset haluaisivat tehdä uhrauksia, antaa uhreja, niiden tarkoituksen täytyy olla arvokas, suuressa arvossa pidetty. Jehova Jumala on kaikissa suhteissa varmasti kaikkien uhrausten tai uhrien arvoinen, joita teemme tai annamme hänen hyväkseen. Hän on kunnioittavaa pelkoa herättävän, suurenmoisen kaikkeuden Luoja ja kaiken elollisen lähde. Hän on myös sen uuden vanhurskaan järjestyksen Tekijä, joka poistaa kaikki ihmiskunnan ongelmat. Raamattu sanoo sopivasti: ”Sinä, Jehova, niin, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman, koska sinä loit kaikki ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja luotiin.” (Ilm. 4:11) Jehovan arvollisuuden takia meitä kehotetaan ’antamaan ruumiimme eläväksi uhriksi’ hänelle. – Room. 12:1.
2. Mitä sisältyy sanaan ”uhri”? (Lue Heprealaisille 13:15, 16.)
2 Mitä oikein sisältyy siihen, että joku on elävä uhri Jehovalle? Yksi sanan ”uhri” määritelmä on ”luovuttaa jotakin arvostettua tai haluttua vielä suuremmassa arvossa pidetyn takia”. ”Uhriin” voi liittyä myös ”elämän uhraaminen jollekin jumalalle”. Koska Jehova ei pyydä meitä surmauttamaan itseämme kirjaimellisesti jollakin alttarilla, elämämme uhraaminen tapahtuu palveluksessa hänelle. Tämän järjestelmän tulevasta tuhosta puhuessaan apostoli Pietari kehotti, että kristityt olisivat ihmisiä, jotka tunnettaisiin ”pyhistä käytöstavoista ja jumalisen antaumuksen teoista”. (2. Piet. 3:11) Niinpä Jumalalle otolliseen uhriin sisältyy myönteisiä toimintoja sekä sellaisten tapojen hylkääminen, joita Jehova ei hyväksy tai jotka voisivat estää hänelle suorittamaamme palvelusta.
3. Hyväksyykö Jehova kaikki palvontaan liittyvät uhrit?
3 Merkitseekö uhrautumisen tie sitä, että Jumala pyytää ihmisiä tulemaan kiihkoilijoiksi ja suorittamaan järjettömiä tekoja? Jotkut ihmiset esimerkiksi ryömivät pitkiä matkoja verisin polvin kirkkoihin ja ajattelevat, että Jumalaa miellyttävät sellaiset uhrit. Toiset saattavat ryhtyä harkitusti elämään köyhyydessä ja kerjäämään. Jotkut kieltäytyvät syömästä tiettyjä ruokia osana palvonnastaan. Mutta Jehova ei käske palvelijoitaan saattamaan itseään vaikeuksiin tahallisesti. Hän ei hyväksy ihmistekoisia säädöksiä, joilla on ”viisauden ulkokuori itse omaksutussa palvontamuodossa ja valenöyryydessä, ruumiin ankarassa kohtelussa”. – Kol. 2:23.
4. Mitä merkitsee Jehovan etujen hyväksi uhraaminen nykyään?
4 Jehova vaatii meiltä sellaista järkevää uhrautumista, että me rajoitamme omia henkilökohtaisia halujamme niin, että voimme palvella täydemmin hänen asiansa hyväksi. Jumalan asian keskipisteenä on hänen tuleva hallituksensa koko maapallolle, hänen Kristuksen johdossa oleva taivaallinen valtakuntansa. Koska tämä hallitus on pian maapallon ainoa hallitusvalta, kaikkien, jotka haluavat elää sen vanhurskaan hallinnon alaisuudessa, täytyy oppia sen lait, periaatteet ja tarkoitukset. Heidän tarvitsee myös edistää sen etuja ’saarnaamalla tätä valtakunnan hyvää uutista’ ihmiskunnan keskuudessa nykyään. Täten Jehovan etujen hyväksi uhraaminen merkitsee hänen lakiensa tottelemista ja hänen valtakuntansa asettamista ensi sijalle elämässämme: ”Etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan”, sanoi Jeesus. – Matt. 6:33.
5. Tulisiko uhrautuvaisuuden tietä pitää liian vaikeana?
5 Onko uhrautuvaisuuden tie helppo? Ei, ei ole. Mutta Jehova Jumala ja Kristus Jeesus kehottavat meitä tähän menettelyyn. Se merkitsee sitä, että se on mahdollista, sillä rakkaudellinen Isä ja hänen Poikansa, jotka loivat ihmiset, tietävät, mitä ihmiset voivat tehdä. Sitä paitsi koska Jehova ja Kristus rakastavat suuresti ihmisiä, voimme olla varmoja, etteivät he pyytäisi meiltä mitään sellaista, mikä vahingoittaisi parhaita etujamme. Kun myös harkitsemme edessämme olevia suurenmoisia palkintoja, voidaan luottavaisesti sanoa, että uhrausten tekeminen Jehovan palvelemiseksi on ainoa arvokas elämäntapa nykyään. Kaikki muu johtaa ennemmin tai myöhemmin pettymykseen. – Matt. 19:26; Room. 9:33; 1. Joh. 4:16.
6, 7. a) Millaisia uhrauksia Nooan täytyi tehdä? b) Masentuiko Nooa ajan mittaan?
6 Me voimme saada suurta rohkaisua uhrautuvaisuuden tiellä, kun tutkimme Raamatun historiaa ja näemme, miten muut tavalliset ihmiset ovat menestyksellisesti noudattaneet sellaista menettelyä ja saaneet siunauksia siitä. Esimerkiksi Jehova pyysi Nooaa uhraamaan sen hyväksi, että hän voisi tehdä työn, jota hänen aikansa maailma piti typeränä. Häntä neuvottiin rakentamaan suunnaton alus, arkki. Kuitenkaan ei koskaan ollut satanut eikä ollut esiintynyt tulvia. Eikä Nooa sitä paitsi ollut laivanrakentaja, ja hänellä oli myös perhevastuita.
7 Sellaisen suuren arkin rakentaminen vaati Nooaa varaamaan aikaa sellaisesta, mitä hän ehkä olisi mieluummin tehnyt. Jos hän olisi käyttänyt saman ajan ja energian maallisen omaisuutensa lisäämiseen, niin hän olisi epäilemättä voinut elää mukavammin. Hänen täytyi myös uhrata osa naapuriensa silmissä nauttimastaan maineesta, koska hän sai osakseen pilkkaa työskennellessään arkin rakentamisessa. Masentuiko tai luopuiko hän työstään, koska työ vei monta vuotta, kun hän odotti silloisen järjestelmän loppua? Päinvastoin Nooa jatkoi kärsivällisesti kulkemista uhrautuvaisuuden tiellä. Siihen sisältyi hänen toimimisensa ”vanhurskauden saarnaajana”. (2. Piet. 2:5) Hän ymmärsi, ettei hän elänyt ”normaalissa” maailmassa, vaan maailmassa, joka oli ’turmeltunut Jumalan edessä ja tullut täyteen väkivaltaa’, maailmassa, joka lopulta tuhottaisiin. Niinpä Raamattu sanoo: ”Nooa teki näin; aivan niin kuin Jumala hänen käski tehdä, niin hän teki.” – 1. Moos. 6:11, 22.
8. Miten Nooan tottelevaisuus vaikutti meihin kaikkiin?
8 Meidän pitäisi olla hyvin onnellisia sen johdosta, että Nooa kieltäytyi asettumasta mukavuutta rakastavien aikalaistensa puolelle. Hänen tottelevaisuutensa takia me olemme elossa nykyään, sillä me kaikki olemme Nooan jälkeläisiä. Mukavuutta rakastavat menettivät kaiken – kotinsa, omaisuutensa, niin kutsutun ”normaalin” elämäntapansa. He menettivät myös elämänsä. Ja lastensa elämän, sillä ”sen ajan maailma kärsi tuhon, kun se hukutettiin vedellä”. – 2. Piet. 3:6.
9. Miten Aabrahamia siunattiin siksi, että hän halusi tehdä uhrauksia?
9 Myös Aabraham ymmärsi tarpeen tehdä uhrauksia Jehovan hyväksi. Jehova neuvoi häntä: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.” (1. Moos. 12:1) Aabraham ei ollut lähtemättä siksi, että Jehova pyysi häntä luopumaan turvallisesta elämäntavasta ja ryhtymään niin epävarmaan elämään. Hän luotti siihen, että mitä tahansa Jehova pyysikin häneltä, se oli oikein ja koitui hänen hyödykseen. ”Niin Abram lähti, niinkuin Herra oli hänelle puhunut.” (1. Moos. 12:4) Se tosin merkitsi melkoisten uhrausten tekemistä monien vuosien ajan. Mutta Jehova siunasi suuresti hänen halukkuutensa palvella: Aabraham näki monia Jehovan ihmetekoja itsensä ja perheensä hyväksi; häneltä ei puuttunut aineellisia välttämättömyyksiä; häntä ruvettiin sanomaan ”Jehovan ystäväksi”. (Jaak. 2:23) Jumala lupasi myös Aabrahamille, että hänestä nousisi kokonainen kansa. Raamattu sanoo tästä merkittävästi: ”Aabraham kärsivällisyyttä osoitettuaan sai tämän lupauksen.” (Hepr. 6:15) Lisäksi hän sai edun tulla Jeesuksen yhdeksi esi-isäksi.
10. Millaisia vastakkaisia asenteita esiintyi ensimmäisellä vuosisadalla, ja mikä niistä oli seurauksena?
10 Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla monet tavalliset miehet ja naiset uhrasivat omia etujaan Jehovan etujen hyväksi. He työskentelivät ankarasti ja kokivat vaikeuksia, mutta he kokivat suuren tyydytyksen tietäessään, että he menettelivät oikein ja miellyttivät Jumalaa. He luottivat myös siihen, että Jehova muistaisi heidän uskonsa ja työnsä hänen hyväkseen ja antaisi varmasti heille hyvän palkan tulevaisuudessa. Entä mitä on sanottava niistä, jotka olivat liiaksi mukavuutta rakastavia, jotka halusivat säilyttää ”normaalin” elämäntapansa ja jotka hylkäsivät Jeesuksen peläten, että ’roomalaiset tulisivat ja ottaisivat pois sekä heidän palvontapaikkansa että kansansa’? (Joh. 11:48) Sen sukupolven elämäntapa päättyi joka tapauksessa. Rooman armeijat autioittivat maan ja aiheuttivat suunnattoman elämän ja omaisuuden menetyksen. Mutta uhrautuvaiset kristityt noudattivat Jeesuksen opetuksia, pakenivat alueelta ja säilyttivät henkensä, vaikka jättivätkin taakseen kotinsa ja melkein kaiken aineellisen omaisuutensa. Heitä voidaan pitää todella ’onnellisina’. – Luuk. 21:20–24; 22:28–30; Ilm. 20:4–6.
UHRAUKSIA MEIDÄN AIKANAMME
11. a) Vaaditaanko kristittyjä luopumaan nykyään kaikesta omaisuudestaan? b) Miten Jehovalle uhraamiseen sisältyy toimintamme toisia kohtaan?
11 Tarkoitetaanko tällä, että kaikkien Jumalan palvelijoitten täytyy nykyään luopua kodeistaan ja muusta aineellisesta omaisuudestaan osana Jumalalle suorittamistaan uhreista? Ei, se ei ole asian ydin, vaikkakin niiden esimerkkien yhteydessä, joita mainittiin Nooasta, Aabrahamista ja ensimmäisen vuosisadan kristityistä, ilmeni halukkuutta tehdä siten tarvittaessa. Pääasia on ihmisen halukkuus panna Jumalan edut ensi sijalle elämässään, tarpeellisten uhrausten tekeminen sen toteuttamiseksi. Kysymys ei ole niinkään paljon siitä, mitä ihmisellä on tai mitä hänellä ei ole, vaan siitä, missä hänen sydämensä on. Onko se ensisijaisesti Jehovan eduissa vai ihmisen henkilökohtaisissa eduissa? Ja osana Jehovan etuihin kuuluu toimiminen toisten ihmisten hyväksi, sillä Jumalan sana sanoo, että meidän ei tulisi ’pitää silmällä vain omia asioitamme niihin henkilökohtaisesti kiinnostuneina, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita’, ja että meidän ei pitäisi vain ”miellyttää itseämme”, vaan ”miellyttäköön kukin meistä lähimmäistään siinä, mikä on hyvää hänen rakennuksekseen”. – Fil. 2:4; Room. 15:1, 2.
12. Miksi meidän pitäisi arvostaa toisten uhrautuvaista menettelyä nykyaikana?
12 Havaitsemmeko me tällaista uhrautuvaisuuden henkeä nykyään? Totisesti havaitsemme. Todellisuudessa ne miljoonat ihmiset, jotka nyt nauttivat Raamatun totuuksista ja kristillisestä toveruudesta Jehovan todistajien yli 40 000 seurakunnan yhteydessä kautta maapallon, hyötyvät niistä uhrauksista, joita Jumalan uskolliset palvelijat ovat aikaisemmin nykyaikana suorittaneet. Viime vuosisadan lopulla ja tämän vuosisadan alkupuolella monet uhrautuvaiset ihmiset työskentelivät kovasti opettaakseen toisille Raamatun totuuksia ja luodakseen perustuksen Jehovan nykyiselle näkyvälle järjestölle, jolta me nykyään saamme Jehovaa koskevaa totuutta samoin kuin monia muita hyötyjä.
13. Mitä uhrauksia monet tekevät palvellakseen Jehovaa täydemmin?
13 Parhaillaan monet kymmenettuhannet uskolliset miehet ja naiset kautta maapallon tekevät epätavallisia uhrauksia palvellakseen Jumalaa. Jotkut ovat kirjaimellisesti uhranneet kotinsa ja omaisuutensa, niin että he ovat voineet työskennellä koko ajallaan Jehovan etujen hyväksi lähetystyössä, Beetel-kodeissa tai matkustavina edustajina seurakuntia palvellen. Toiset tekevät uhrauksia palvellakseen erikois-, vakituisina tai osa-ajan tienraivaajina, jotta he voisivat opettaa suuremmassa määrin toisille Jehovan tulevasta uudesta järjestyksestä.
14. Miten Jehova suhtautuu niihin, joiden olosuhteet rajoittavat enemmän heidän hänelle suorittamaansa palvelusta?
14 Kuitenkaan kaikki Jehovalle omistautuneet eivät ole vastuista vapaita siinä määrin, että he voisivat tehdä sellaista kokoajan työtä. Monien täytyy ponnistella kovasti vaikeissa taloudellisissa järjestelmissä ansaitakseen elatuksen perheelleen, koska he ymmärtävät, että jos he eivät tekisi siten, he olisivat ’pahempia kuin se, jolla ei ole uskoa’. (1. Tim. 5:8) Kristityillä vanhemmilla on myös lapsista tulevat vastuut. He ymmärtävät, että heidän täytyy uhrata jotakin siitä, mitä he saattaisivat mieluummin tehdä, jotta he voisivat käyttää aikaa lastensa kasvattamiseen ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”. (Ef. 6:4) Huonon terveyden, korkean iän tai muiden rajoitusten takia jotkut voivat antaa hyvin vähän suoranaisessa Jehovan palveluksessa. He ovat tässä suhteessa kuin se puutteenalainen leski, joka kykeni antamaan Jumalan temppeliin vain ”kaksi pientä hyvin vähäarvoista kolikkoa”. (Luuk. 21:1–4) Kuitenkin kaikki sellaiset ihmiset, jotka tekevät voitavansa auttaakseen toisia saamaan tietoa Jehovasta, tekevät varmasti uhrauksia, jotka miellyttävät häntä. Hän rakastaa heitä siksi, että he ovat halukkaita kestämään vaikeita olosuhteita ja silti palvelemaan häntä, sikäli kuin heidän olosuhteensa sallivat. – Jaak. 5:11.
TUTKI ITSEÄSI
15. Mitä kysymyksiä meidän on hyvä tehdä itsellemme?
15 Onko sinulla uhrautuvaisuuden henki? Vai oletko taipuvainen olemaan mukavuutta rakastava? Palveletko Jehovaa niin hyvin kuin olosuhteesi sallivat? Miksi et tutkisi itseäsi nähdäksesi, voisitko parantaa Jumalalle suorittamaasi kristillistä palvelusta?
16. Miten saattaisimme ’ostaa sopivan ajan’? (Lue Roomalaisille 10:9, 10.)
16 Voisitko esimerkiksi omistaa enemmän ajastasi henkilökohtaiseen Raamatun lukemiseen? Jos sinulla on perhe, niin käsitteletkö säännöllisesti perheesi jäsenten kanssa Raamattua? Voisitko käyttää enemmän vapaa-aikaasi naapuristossasi asuvien ihmisten luona käymiseen kertoaksesi heille ”hyvää uutista”? Tai voisitko omistaa aikaa sairaitten, iäkkäitten tai muiden auttamiseen suorittamalla kristillisiä huomaavaisuuden ja rakkauden tekoja? Ehkä voisit verrata esimerkiksi virkistäytymiseen, kuten television katseluun, käyttämääsi aikaa siihen aikaan, jonka käytät Jehovan palvelemiseen jollakin toiminta-alueella. Vallitseeko siinä tasapaino? – Ef. 5:15.
17. Miksi vanhempien on tärkeätä tutkia, mitä he pyytävät lapsiansa tekemään?
17 Oletko isä tai äiti? Tutki suhdettasi lapsiisi. Ymmärrä, että lapsuus on paras aika lapsillesi alkaa oppia uhrautuvaisuutta. Anna lapsillesi jotakin hyödyllistä työtä tehtäväksi kotona. Auta heitä ymmärtämään, että elämään kuuluu muutakin kuin vain leikki, siihen sisältyy työtä, uhrausta. Ehkä sinulla omassa lapsuudessasi oli huonot vaatteet, vähän rentoutumisaikaa tai niukasti syötävää. Ehkä ajattelet, ettet halua oman lapsesi jäävän osattomaksi siitä, mistä itse jäit. Mutta toisaalta se, että annat lapsellesi kaiken, mitä hän haluaa, saattaisi maksaa hänelle hänen elämänsä! Se voisi saada hänet ajattelemaan, että elämä on helppoa, että kaikki tulee helposti, että Jehovan tahdon tekeminen on helppoa, ja niin hän voisi myöhemmin olla haluton tekemään uhrauksia Jehovan hyväksi. Kuten te aikuiset jo tiedätte, elämä ei ole helppoa, kaikki ei tule helposti eikä Jumalan tahdon tekeminen ole välttämättä helppoa. Auttakaa siksi lapsianne saamaan tasapainoinen näkemys elämästä. Opettakaa heille, että vaikka onkin aika rentoutumiseen, niin täytyy myös olla aika työn tekemistä varten, Raamatun tutkimista varten, uhrausta varten. Opettakaa pojillenne ja tyttärillenne kuria käyttäen järkevän uhrautumisen tie. Tällaisen kurin hedelmä voisi hyvinkin kuulua arvokkaimpiin perintöihin, joita he saavat teiltä. (Ef. 6:4; Hepr. 12:11) Ja oma hyvä esimerkkinne on antamienne suullisten ohjeitten paras tuki.
18. Jos emme voi omistaa lisää aikaamme Jehovan palvelemiseen, niin miten voimme silti edistyä?
18 Oletpa naimisissa tai naimaton, rehellinen itsetutkistelu saattaa osoittaa, että käytät Valtakunnan etujen hyväksi palvelemiseen niin paljon aikaa kuin järkevästi katsoen voit. Onko silti vielä jotakin muuta, mitä voit tehdä? On. Voit ponnistella tullaksesi paremmaksi kristityksi, opetella ilmaisemaan täydemmässä määrin Jumalan hengen hedelmää, joka on ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä”. (Gal. 5:22, 23) Lisäksi voit ponnistella parantaaksesi Jumalalle suorittamasi palveluksen laatua.
19. Miksi meidän pitäisi haluta kehittää uhrautuvaisuuden henkeä? (Lue Heprealaisille 6:11; 1. Korinttolaisille 15:58.)
19 Kuinka tyydyttävää silloin onkaan tulevaisuudessa Jumalan uudessa järjestyksessä katsoa taaksesi tietäessäsi, että silloin kun todella oli kiireellisen tärkeä aika, kävit käsiksi työhön ja teit tarpeelliset uhraukset ja siten suoritit osasi Jehovan palveluksessa. Ole siis halukas asettamaan syrjään henkilökohtaiset edut Jehovan etujen hyväksi ja pidä näkyvissäsi edessä olevat sykähdyttävät palkinnot. Kehitä samaa henkeä kuin psalmista, joka sanoi: ”Minä alttiisti sinulle uhraan, minä ylistän sinun nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä.” – Ps. 54:8.
[Kuva s. 25]
Pietari, Nooa, Aabraham ja muut tekivät uhrauksia Jehovan hyväksi ja saivat häneltä siunauksen