Lukijain kysymyksiä
● Toht. Bruce G. Metzger, Princetonin (New Jersey) teologisen seminaarin tiedekunnan jäsen, kirjoittaa: ”Uuden maailman käännöksessä [engl.] sanotaan (Uuden testamentin osan 9. sivulla): ’Me olemme antaneet jokaiselle suuremmalle sanalle yhden merkityksen ja olemme pitäneet kiinni siitä merkityksestä niin pitkälle kuin tekstiyhteys on sallinut.’ Kysymykseni herää sen johdosta, että ei ole pysytty tässä omatekoisessa säännössä Filippiläiskirjeen 2:11:nnessä, missä sana kyrios, joka on muualla käännetty ’Jehovaksi’ 237 kertaa, ei ole käännetty ’Jehovaksi’, vaikka siinä ilmenee selvä viittaus Jesajan 45:23:nteen ja seuraaviin jakeisiin, missä sana Jehova esiintyy. Voisiko olla, että kääntäjien areiolainen jumaluusoppi kumosi heidän ilmaisemansa kääntämissäännön?” Katsotteko tämän kysyjän tiedustelun ansaitsevan järkevän ja perusteellisen vastauksen? – USA.
Joukko Vartiotornin lukijoita, jotka eivät nähtävästi ole perehtyneet Uuden testamentin kreikkaan, on kirjoittanut meille samanlaisen kysymyksen, ilmeisesti sen julkisuuden vaikutuksesta, minkä toht. Metzger on antanut tätä asiaa koskevalle keskustelulle. Tohtori lainaa yhdeksännellä sivulla olevan esipuheen toisesta kappaleesta, mistä luemme:
”Me olemme antaneet jokaiselle suuremmalle sanalle yhden merkityksen ja olemme pitäneet kiinni siitä merkityksestä niin pitkälle kuin tekstiyhteys on sallinut. Me tiedämme, että tämä on rajoittanut ilmaisutapaamme, mutta se on erinomainen apu haettaessa toisaalta samoja sanoja ja tekee samanlaisten kohtien tai jakeiden vertailun luotettavammaksi. Samalla olemme, saadaksemme henkeytettyjen kirjoittajien kielen rikkauden ja vaihtelevaisuuden esiintymään, välttäneet kahden tai useamman kreikkalaisen sanan kääntämistä samalla englantilaisella sanalla, sillä tämä kätkee siten käännettyjen useampien sanojen merkityksen vivahduseron.”
Jumaluusopin tohtori lainaa osan edelläolevasta ja jättää lukijansa kuvittelemaan, että Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten uuden maailman käännöksen kääntäjät ovat olleet mielivaltaisia tai omavaltaisia kääntäessään kreikkalaisen sanan kyrios (ilman kreikkalaista määräävää artikkelia) Jumalan nimellä Jehova. Mutta jo esipuheessa kääntäjät osoittavat, että he eivät ole toimineet mielivaltaisesti kreikkalaisen kyrios-sanan kääntämisessä (ilman määräävää artikkelia) englannissa Jehovaksi. Jos toht. Metzger on lukenut edellämainitun teoksen esipuheen läpi, niin hänen olisi pitänyt saada tietää, millä perusteilla Uuden maailman käännöksen kääntäjät ennallistivat Jumalan nimen Jehovan Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten englantilaiseen käännökseen. Alkaen sivulta 19 hänen olisi täytynyt lukea seuraavaa:
”NIMEN ENNALLISTAMINEN: Mitä nykyaikaisen kääntäjän on tehtävä? Onko hänellä oikeus, niin, valtuus, panna Jumalan nimi Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten käännökseen? Jokaisen kreikkaa lukevan täytyy myöntää, että kreikkalaisia sanoja kyrios ja theos on käytetty LXX:ssä Ylimmän Jumalan erisnimen poistamiseksi. Jokainen tyhjentävä kreikkalais-englantilainen sanakirja sanoo, että näitä kahta kreikkalaista sanaa on käytetty Jumalan nimen vastineina. Nykyaikaisella kääntäjällä on sen tähden oikeus käyttää Jumalan nimeä noiden kahden kreikkalaisen sanan vastineena, nimittäin sellaisissa kohdissa, joissa Matteus jne. lainaa Heprealaisista kirjoituksista tai LXX:stä jakeita, kohtia ja ilmaisuja, joissa on Jumalan nimi.”
Tähän kappaleeseen on sitten lisätty alaviite kolmesta kappaleesta, joissa on lainaukset kolmesta kreikkalais-englantilaisesta sanakirjasta osoittamassa, että Heprealaisten kirjoitusten Septuaginta-käännöksessä käytettiin kreikkalaisia sanoja kyrios ja theos Jumalan nimen Jehovan sijasta.
Esipuhe sanoo nyt sivulla 20 ensimmäisessä kappaleessa: ”Miten nykyaikainen kääntäjä voi omassa käännöksessään tietää tai päättää, milloin kreikkalaiset sanat [kyrios] tai [theos] tulee kääntää Jumalan nimeksi? Ratkaisemalla, milloin henkeytetyt kristilliset kirjoittajat ovat lainanneet Heprealaisista kirjoituksista. Sitten hänen täytyy palata alkutekstiin katsoakseen, esiintyykö Jumalan nimi siinä. Tällä tavalla hän voi ratkaista, keneksi hänen tulee ilmaista kyrios ja theos, ja hän saattaa sitten yhdistää ne tiettyyn persoonaan.”
Tämä esipuhe osoittaa, että ajan mittaan on tehty yhdeksäntoista käännöstä Kristillisistä kreikkalaisista kirjoituksista tai niiden osista kreikankielestä muinaiselle raamatulliselle heprean kielelle ja että nämä heprealaiset kääntäjät, joihin kuuluvat professori Franz Delitzsch ja myöskin toht. Isaac Salkinson ja toht. Christian David Ginsburg, käyttivät nimeä Jehova tai heprealaista tetragrammatonia (vokaalimerkein) kääntäessään Kristuksen apostolien ja opetuslasten kirjoituksia, mitkä tunnetaan yleensä Uutena testamenttina. Nämä heprealaiset kääntäjät panivat siis Jumalan nimen Kristillisiin kirjoituksiin, joita virallisesti kutsutaan Uudeksi testamentiksi, ennen kuin Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten uuden maailman käännös ilmestyi.
Uuden maailman raamatunkäännöskomitea sanoo näin ollen esipuheen 20. sivulla toisessa kappaleessa: ”Välttääksemme ylittämästä kääntäjän rajoja ja ryhtymästä selittämään Raamattua me olemme koettaneet olla mitä varovaisimpia Jumalan nimen kääntämisessä, tutkien aina huolellisesti Heprealaisia kirjoituksia. Me olemme etsineet apuna käyttämistämme heprealaisista käännöksistä joitakin yhtäpitävyyksiä tukemaan omaa käännöstämme. Näin on niissä 237 kohdassa, joissa olemme kääntäneet Jumalan nimen käännöksemme varsinaiseen tekstiin, ainoastaan kaksi tapausta, joissa meillä ei ole mitään tukea heprealaisista käännöksistä. Mutta näissä kahdessa tapauksessa, Efesolaiskirjeen 6:8:nnessa ja Kolossalaiskirjeen 3:13:nnessa, tukevat meitä mielestämme voimakkaasti tekstiyhteys ja toiset samanlaiset kohdat Jumalan nimen kääntämisessä. Alareunassa olevat huomautukset esittävät sen tuen, mikä meillä on käännöksillemme heprealaisista käännöksistä ja muista lähteistä.”
Ottaen edelläolevan huomioon meitä ihmetyttää, miksi Princetonin jumaluusopillisen seminaarin tiedekunnan jäsen lainasi ainoastaan osittain edellämainitun esipuheen sivulta 9, mutta jätti mainitsematta Teille kaikki edelläolevat esipuheen tiedot siitä, kuinka kääntäjät ratkaisivat sopivaksi panna Jumalan nimen takaisin Kristillisiin kirjoituksiin. Nämä osat, joihin tuo jumaluusoppinut ei kiinnittänyt Teidän huomiotanne, osoittavat, miksi sanaa kyrios (ilman määräävää artikkelia) ei ole aina käännetty Jehovaksi Uuden maailman käännöksessä.
Tämä jumaluusoppinut sanoo, että Filippiläiskirjeen 2:11 viittaa selvästi Jesajan 45:23:nteen ja sitä seuraavaan aineistoon. Katsokaamme. Nämä jakeet kuuluvat Amerikkalaisen standardikäännöksen mukaan seuraavasti: ”Itseni kautta minä olen vannonut, sana on lähtenyt minun suustani vanhurskaudessa eikä palaja, että minulle on jokainen polvi notkistuva, jokainen kieli vannova. Ainoastaan Jehovassa, sanotaan minusta, on vanhurskaus ja voima, hänen luokseen tulevat ihmiset, ja kaikki, jotka kiihtyivät häntä vastaan, joutuvat häpeään. Jehovassa on koko Israelin siemen tuleva vanhurskautetuksi ja on riemuitseva.”
Mutta Filippiläiskirjeen 2:9–11 kuuluu Amerikkalaisessa standardikäännöksessä näin: ”Minkä vuoksi Jumala myöskin korkealle korotti hänet ja antoi hänelle nimen, joka on jokaisen nimen yläpuolella, jotta Jeesuksen nimeen jokainen polvi notkistuisi, niiden, jotka ovat taivaassa, ja niiden, jotka ovat maan päällä, ja niiden, jotka ovat maan alla, ja jotta jokainen kieli tunnustaisi, että Jeesus Kristus on Herra [kyrios], Isän Jumalan kunniaksi.”
Tämä ei ole sama kuin Jesajasta otettu lainaus. Filippiläiskirjeen 2:11 ei sano, että jokainen kieli vannoisi Jeesukselle. Se sanoo, että jokainen kieli tunnustaisi jotain Jeesuksesta Isän Jumalan kunniaksi. Tämä ei ole siis viittaus Jesajan 45:23:nteen, mikä vaatisi ilmaisemaan Jeesuksen samaksi kuin Jehova.
Muistakaa, että ”Jehova” on nimi, Jumalan nimi, mutta Filippiläiskirjeen 2:9–11 sanoo, että Jumalan Pojan nimi on Jeesus eikä Jehova; ja nimi Jeesus merkitsee todellisuudessa ”Jehova on pelastus” tai ”Jehovan pelastus”. Filippiläiskirjeen 2:9–11 sanoo siis, että jokainen kieli tulee tunnustamaan, että Jeesus omaa tietyn arvonimen mukaisen viran Isän Jumalan kunniaksi, nimittäin herruuden. Tämä arvonimi ”Herra” on kreikkalaisessa tekstissä kyrios (ilman määräävää artikkelia).
Jokainen, joka tuntee Uuden testamentin kreikkaa, tietää, että tätä sanaa kyrios (ilman määräävää artikkelia) käytetään kohdissa, joissa puhutellaan jotain persoonaa, joten se ei merkitse Jehovaa. Se merkitsee herraa. Uuden maailman käännös ja toiset käännökset kääntävät artikkelittoman sanan kyrios tällä tavoin sopivissa kohdissa. Silloinkin kun kyrios esiintyy arvonimenä, se on ilman määräävää artikkelia sellaisissa paikoissa kuin Filippiläiskirjeen 2:9–11:ssä.
Kaikki kristikunnan englantilaiset käännökset, hepreankielisetkin, osoittavat, että artikkelitonta sanaa kyrios on käytetty Filippiläiskirjeen 2:11:nnessä arvonimenä eikä persoonanimenä. Siinä on syy, miksi Uuden maailman käännös kääntää Filippiläiskirjeen 2:11:nnen näin: ”Että jokainen kieli tunnustaisi avoimesti Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” Kenenkään kristityn ei tarvitse tunnustaa, että Jeesus Kristus on Jehova, koska se ei ole totta. Jeesus käski meitä rukoilemaan, että hänen Isänsä nimi pyhitettäisiin, ja jokainen asioihin perehtynyt raamatunoppinut tietää, että Isän Jumalan nimi on Jehova.
Apostoli Paavali sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 8:5, 6:nnessa: ”Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.” Kristittyjen täytyy siis tunnustaa, että Jeesus Kristus on Herra eli kyrios (ilman määräävää artikkelia).
Sanaa kyrios käytetään ilman määräävää artikkelia näin myöskin 1. Korinttolaiskirjeen 11:3:nnessa. Kreikkalaisessa tekstissä esiintyy siinä sama ilmaisu kuin Filippiläiskirjeen 2:11:nnessäkin, nimittäin KYRIOS JESOUS. Kummassakin tekstissä on kreikkalainen sana kyrios arvonimi, millä tietynnimistä persoonaa tulee puhutella. Olisi näin ollen väärin, tosiaan naurettavaa, kääntää tämä sanonta KYRIOS JESOUS sanoilla ”Jehova Jeesus”. Mitkään heprealaiset käännökset eivät käännä sitä sanoilla ”Jehova Jeesus”, vaan käsittävät kreikkalaisen sanan kyrios siinä arvonimeksi ja käyttävät siitä syystä heprealaista sanaa Adón, mikä merkitsee Herra, Jehovan nimen asemesta.
Uuden maailman käännös on näin ollen johdonmukainen eikä riko mitään esipuheessaan esitettyä yleistä sääntöä kääntäessään 1. Korinttolaiskirjeen 12:3:nnessa samoin kuin Filippiläiskirjeen 2:11:nnessä olevan ilmaisun sanoilla ”Jeesus on Herra” eikä ”Jeesus on Jehova”. Kääntäjiä ei tule sen tähden syyttää siitä, että he olisivat olleet kolminaisuusoppia vastustaneen Areioksen jumaluusopin vaikutuksen alaisuudessa tehdessään näin.
Eräs äskeinen käännös nimeltä ”The Authentic New Testament” (Oikeaperäinen Uusi testamentti), jonka on julkaissut juutalainen nimeltä Hugh J. Schonfield vuonna 1955, kääntää tämän ilmaisun puhutteluksi Jeesukselle näin: ”Ja kukaan ei voi sanoa: ’Herra Jeesus!’ muuten kuin pyhän hengen avulla.” (1. Korinttolaisille 12:3) Tämä juutalainen kääntäjä kääntää Filippiläiskirjeen 2:11:nnen seuraavasti: ”Ja jokainen kieli julistakoon Jeesuksen Kristuksen Herraksi Isän Jumalan kunniaksi.”
Kolminaisuusoppia kannattavalle kristikunnan jumaluusoppineelle on erittäin helppoa moittia raamatunkäännöstä, joka ei ole sopusoinnussa hänen kolminaisuusoppinsa kanssa. Mutta kun hän tekee siten salaamalla ne perusteet, joilla arvosteltu käännös suorittaa johdonmukaisen käännöksensä, niin onko hän rehellinen ja tieteellisen tarkka? Tai onko hän todistanut väitöksensä? Jätämme kysymyksen Teidän vastattavaksenne.