(Fil. 2:9–11) Maan päällä ollessaan hän kykeni ymmärtämään langenneen ihmisen heikkouksia ja ongelmia. Korotetussa asemassaan Jeesus nyt kykenee ’suhtautumaan myötätuntoisesti heikkouksiimme’ ja tulemaan avuksemme. (Hepr. 2:18; 4:15) Mekin voimme olla varmoja monien siunausten saamisesta, jos osoitamme jatkuvasti rakkaudellista kiinnostusta toisia kohtaan emmekä esitä valituksia heitä vastaan.

Mitä meidän sitten on edellisen perusteella päätettävä? Toteamme, että nurina- ja valitushenki johtaa tyytymättömyyteen. Se voi johtaa jopa kapinaan Jumalaa vastaan. Haluatko sellaista tapahtuvan sinulle? Vai haluatko viettää täyteläistä ja tyydyttävää elämää tietäessäsi, että sinulla on taivaallisen Luojan siunaus ja hyväksymys? Varmaankin haluat hänen suosionsa. Sen tähden ”tehkää jatkuvasti kaikki nurisematta ja väittelyittä, jotta teistä tulisi moitteettomia ja viattomia, virheettömiä Jumalan lapsia nurjan ja kieroutuneen sukupolven keskuudessa, jonka joukossa te loistatte valaisijoina maailmassa”. – Fil. 2:14, 15.

Mitä huomaavaisuus ja tahdikkuus voivat saada aikaan

MONILLE ihmisille epäystävällinen käytös on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tällä tavoin toimimalla he tavallisesti aloittavat ketjureaktion, kun heidän uhrinsa antavat samalla mitalla takaisin. Kuitenkin tosi kristityt pyrkivät ’pukeutumaan huomaavaisuuteen’. (Kol. 3:12) Siten he voivat suhtautua epäystävällisyyteen tehokkaimmin. Tätä tosiseikkaa korostaa erään Yhdysvalloissa asuvan Jehovan todistajan kokemuksen riemullinen lopputulos:

”Tehdessäni eräänä päivänä henkilökohtaisia käyntejä koputin ovelle, ja avaamaan tuli saksalainen tyttö. Olin iloinen, koska voin esittää saarnani saksaksi, sillä en osannut silloin englantia kovin hyvin. Alettuani selittää tekemäni käynnin tarkoitusta hän keskeytti minut ja sanoi hyvin töykeästi: ’Vihaan Jumalaa enkä halua olla missään tekemisissä Raamatun kanssa.’ Ollessani lähdössä hän sanoi: ’Jos tarvitsette jotakin henkilökohtaista, voitte tulla luokseni.’

”Vähän myöhemmin tarvitsin jotakuta, joka osasi sekä saksaa että englantia ja voisi kääntää minulle jotain. En keksinyt ketään muuta kuin tämän saksalaisen tytön, joka oli käyttäytynyt niin epäystävällisesti. Hieman epäilevänä koputin hänen ovelleen. Hän avasi oven ja sanoi: ’Tekö taas?’

”Vastasin: ’Mutta te sanoitte, että voisin tulla takaisin, jos tarvitsisin jotakin.’

”’Vai niin!’ hän sanoi: ’Tulkaa sisään sitten!’

”Selitettyäni asiani hänelle hän muuttui hyvin ystävälliseksi ja auttoi minua. Osoittaakseni arvostaneeni hänen apuaan kutsuin hänet luokseni seuraavana päivänä tarjotakseni hänelle saksalaista kakkua ja kahvia. Hän tuli kerta toisensa jälkeen. Hän näytti tulevan joka päivä. Päähäni pälkähti ajatus. Jos hän käy jatkuvasti luonani, niin minulla on hyvä tilaisuus kertoa hänelle jotakin Raamatusta ja Jumalan lupaamasta uudesta järjestyksestä. Kun hän siis oli luonani ja joimme kahvia ja söimme saksalaista kakkua, kerroin hänelle hiukan Jumalan päätöksistä joka päivä.

”Kun esimerkiksi hänen pienellä pojallaan oli jokin sairaus, osoitin, ettei hän olisi lainkaan sairas Jehovan uudessa järjestyksessä. Kun hän puhui toiveestaan omistaa uusi talo, selitin hänelle tahdikkaasti, että hän voisi omistaa sellaisen Jumalan lupaamassa maallisessa paratiisissa. Tätä hellävaraista kylvämistä ja kastelua jatkui noin neljä kuukautta. Eräänä aamuna hän tuli kotiini varhain ja koputti ovelleni. Menin avaamaan ja hän seisoi siinä kasvoillaan sama epäystävällinen ilme kuin tavatessani hänet ensimmäisen kerran. Hän melkein työnsi minut sisälle ja käski minun istua. Sitten hän pui minulle vihaisena nyrkkiä ja sanoi: ’Sinä, sinä olet noitunut minut.’

”Vastasin hänelle lempeästi: ’Minäkö? Miten?’

”Hän vastasi: ’Viime yönä näin unta tuosta uudesta järjestyksestä, josta aina puhut. Koska sinä kerrot minulle näistä asioista, niin näytä minulle, missä ne ovat Raamatussa!’ Otin siis Raamattuni ja näytin hänelle, mitä hän halusi tietää. ’Tule nyt minun luokseni’, hän huusi. Menimme hänen kotiinsa ja hän otti erittäin korkealta hyllyltä kalliin Raamattunsa. Sitten hän sanoi: ’Näytä nyt minulle omasta Raamatustani!’ Minä näytin.

”Muutamia kuukausia myöhemmin, kun hän oli hankkinut enemmän raamatullista ymmärrystä, hän otti Raamattunsa kainaloonsa ja meni ovelta ovelle naapuristossaan. Hän näytti ihmisille monia oppimiaan suurenmoisia asioita. Hän teki näin, koska hänestä tuntui, että hän oli velkaa Jehovalle sen kertomisen, että hän oli todella muuttunut. Moni myönsi, että sen täytyi olla oikea uskonto, jos se voi muuttaa hänen kaltaisensa ihmisen.

”Olen oppinut tästä kokemuksesta sen, että jos tapaa jonkun, joka on epäystävällinen, niin tulee aina osoittaa huomaavaisuutta. Kuka tietää vaikka kyseessä olisi jälleen joku lampaankaltainen.”