Pyri alinomaa hengellisiin päämääriin

”Unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, pyrin kohti päämäärää saadakseni palkinnon.” – Filippiläisille 3:13, 14.

 1, 2. Kuinka kovasti muinaisissa kilpajuoksuissa mukana olleet ponnistelivat ja miksi? (1. Korinttolaisille 9:24)

”SIITÄ hetkestä lähtien, jolloin lähtömerkki annetaan, hyvä juoksija ajattelee vain eteenpäin menemistä, pitää mielessään lopputavoitteen ja uskoo jalkojensa vievän hänet voittoon.” Näin ensimmäisellä vuosisadalla elänyt historioitsija Lukianus kuvaili kilpajuoksijoitten intensiivisyyttä. Jokainen hermo ja lihas pinnisti kohti päämäärää: maalin saavuttamista ensimmäisenä. Palkinto, joka usein oli lehväseppele, tuotti tavallisesti voittajalle eliniäksi ”mitä suurinta ylistystä”, sillä jokainen tiesi, ettei voittaja ollut säästänyt ”kustannuksia eikä ponnistuksia”, ennen kuin ’oli saanut palkinnon’.a

² Käyttäen juoksijaa valaisevana esimerkkinä siitä, mitä vaaditaan jotta onnistuisi kristittynä, apostoli Paavali kehotti ikuisen elämän päämäärään pyrkiviä: ”Juoskaa sillä tavalla, että saavuttaisitte sen [palkinnon].” (1. Korinttolaisille 9:24) Paavali sanoi, että hän ’kurottautui’ (kuin juoksija, jonka vartalo oli etukumarassa, kun hän ponnisteli kaikin voimin kohti loppumaalia) ja ’pyrki kohti päämäärää saadakseen palkinnon: Jumalan kutsun ylös’. (Filippiläisille 3:13, 14) Jotta kristitty ’kilpajuoksija’ saisi palkan, ikuisen elämän palkinnon, mikään muu pyrkimys ei saa tulla keskipisteeksi tai tavoitteeksi, jota kohti koko hänen elämänsä suuntautuu. Voidaanko näin sanoa sinun elämästäsi?

’Olkoon sinulla tämä mielen asenne’

 3. Millaista asennetta kypsien kristittyjen pitäisi ilmaista Filippiläiskirjeen 3:13:n mukaan?

³ Koska apostoli Paavali ’unohti sen, mikä oli takana’, hän osoitti, että tämä palkka oli hänen tärkein päämääränsä. Hän sanoi ’sitä, mikä oli takana’, ”paljoksi roskaksi”, ”arvottomaksi” tai ”lannaksi”. (Elävä uutinen; Kuningas Jaakon käännös) Tämä oli voimakas lausunto, kun otetaan huomioon mitä Paavali jätti taakseen, kun hän lähti elämän kilparadalle. (Ks. s. 4.) Miettiessään omaa esimerkkiään Paavali kehotti: ”Olkoon meillä siis, niin monta kuin meitä on kypsää, tämä mielen asenne.” – Filippiläisille 3:5–8, 15, 17.

 4. Mikä alkutavoite pitäisi saavuttaa a) kiinnostuneitten, joita ei ole vielä kastettu? b) vastakastettujen?

⁴ Ne, joille apostoli osoitti sanansa, olivat lähteneet kilpajuoksuun ja saavuttaneet kristillisen kypsyyden. Mutta entä jos sinua ei ole vielä kastettu etkä ole siten vielä ryhtynyt kilpajuoksuun? Siinä tapauksessa sinun täytyy ponnistella kohti tätä ensimmäistä päämäärää, sillä ne, jotka eivät juokse, eivät saa ikuisen elämän palkintoa. Mutta jos olet juuri aloittanut elämän kilpajuoksun, niin ensimmäisenä päämääränäsi sinun tulee tavoitella kristillistä kypsyyttä. Tämä merkitsisi sitä, että ponnistelisit omaksuaksesi kristillisen totuuden kokonaisuudessaan ja saavuttaisit vaiheen, jossa ”havaintokykysi on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän”. – Heprealaisille 5:14; 6:1.

 5. Minkä kysymysten avulla voimme saada selville asenteemme elämän päämäärää kohtaan?

⁵ Kuitenkin Paavalin sanat ”olkoon meillä . . ., niin monta kuin meitä on kypsää, tämä mielen asenne” ilmaisevat, että kypsienkin täytyy tutkia ”mielen asennettaan”, sillä jotkut voisivat olla ”mielessään taipuvaisia toisaanne”. (Filippiläisille 3:15) Esimerkiksi, mitä olet jättänyt taakse? Suhtaudutko siihen edelleen Paavalin tavoin? Vai ovatko aineelliset ja maailmassa arvossa pidetyt tavoitteet vieneet enemmän aikaasi ja huomiotasi? Kristityn täytyy tietenkin hankkia elämän välttämättömyydet itselleen ja huonekunnalleen. Paavali työskenteli vaikeassa teltantekijän ammatissa, mikä vaati melkoista mukautumista, kun hän luopui aikaisemmasta maineikkaasta elämänurastaan. Mutta nyt hänen elämänsä pääasia oli ”palkinto”, ei ansiotyö. Pitääkö sama paikkansa sinusta? – Apostolien teot 18:3; 20:33, 34.

Jumaliseen antaumukseen valmentaminen

 6. Mikä valmennus on välttämätöntä ikuisen elämän päämäärän saavuttamiseksi 1. Timoteuksen kirjeen 4:7, 10:n mukaan?

⁶ Neuvoessaan Timoteusta apostoli Paavali kiinnitti huomion ominaisuuteen, joka on erittäin tärkeä kaikille, jotka haluavat saada ”palkinnon”. Hänellä oli epäilemättä mielessään urheilijoilta vaadittava vuosien pituinen ankara valmennus, kun hän kirjoitti: ”Valmenna itseäsi jumalinen antaumus tavoitteenasi. . . . sitä varten me työskentelemme kovasti ja ponnistelemme.” – 1. Timoteukselle 4:7, 10.

 7. Mitä on jumalinen antaumus, ja miten me voimme tutkia vaikutintamme?

⁷ Jumalinen antaumus tarkoittaa persoonallisesti Jehovaan kohdistuvaa kiintymystä. Se on sitä, mitä me olemme sydämeltämme, eivätkä siihen välttämättä vaikuta ratkaisevasti ulkonaiset uskonnolliset tekomme.b Sen tähden meidän täytyy säännöllisesti tutkia sitä, miksi me osallistumme pyhään palvelukseen. Onko syynä se, mitä toiset saattaisivat ajatella, jos emme osallistuisi siihen? Osallistummeko siihen luodaksemme vaikuttavan maineen ihmisten edessä? Johtuuko osallistumisemme vain vanhempiemme vaatimuksesta? Vai onko syynä se, että haluamme miellyttää Jumalaa? Me kaikki tarvitsemme silloin tällöin hieman toisten kannustusta. Henkilökohtainen tavoite tai jokin järjestön taholta tehty järjestely saattaa olla meille kannustimena, mutta sen mitä teemme tulisi todella olla ”jumalisen antaumuksen tekoja”. – 2. Pietari 3:11.

 8. Mitä jumalisen antaumuksen kehittämiseen tarvitaan Raamatun tutkimisen lisäksi?

⁸ Tulemalla ’ravituksi uskon sanoilla’ henkilökohtaisen ja seurakunnassa suoritetun Raamatun tutkimisen välityksellä henkilö voi kehittää jumalista antaumusta. (1. Timoteukselle 4:6) Mutta pelkkä aineiston lukeminen ei riitä. Kysy itseltäsi: Mitä tämä kertoo minulle Jehovasta? Miten tämän tulisi vaikuttaa elämääni ja suhtautumiseeni toisiin? Sovellanko oppimaani käytäntöön? Milloin? Miten? Tällainen mietiskely kuuluu valmennukseemme, joka johtaa jumaliseen antaumukseen.

 9. Mikä kokemus osoittaa, että on tarpeellista valmentautua jatkuvasti jumalinen antaumus tavoitteenamme?

⁹ Kun urheilija valmentautuu, hän tarkkailee jatkuvasti, miten voisi edistyä. Kun me juoksemme kristillistä kilpajuoksua, meidän täytyy varoa pitämästä hengellistä kehitystä itsestään selvänä. Eräs nainen, joka oli käynyt Jehovan todistajien kokouksissa lapsuudestaan saakka ja osallistunut säännöllisesti kenttäpalvelukseen, totesi, että tarvitaan enemmän kuin vain kristillisen toiminnan rutiinia, sillä hän lankesi myöhemmin sukupuoliseen moraalittomuuteen. Palattuaan takaisin Jehovan palvontaan hän sanoi: ”Olin luullut olevani hengellinen ihminen, mutta havaitsen, että olin vain suorittanut eleet. Hengellisen lankeamiseni jälkeen aloin tutkia henkilökohtaisesti paljon enemmän Raamattua ja soveltaa sitä itseeni. Anoin Jehovalta apua. Sen ansiosta aloin kasvaa hengellisesti ja kehitin ensi kertaa henkilökohtaisen suhteen häneen.”

10. Miten arvostava suhtautuminen voi auttaa meitä vetäytymään lähemmäksi Jehovaa?

¹⁰ Arvostava suhtautuminen on myös tarpeen. Syötyäsi herkullista hedelmää voisit esimerkiksi ajatella: ’Millainen Isä meillä onkaan, kun hän on antanut meille näin herkullista syötävää!’ Tai katseltuasi värikästä auringonlaskua voisit huudahtaa: ’Mikä taiteilija Isämme onkaan!’ Ota tavaksesi panna merkille todisteita Jehovan huolenpidosta jokapäiväisessä elämässä. Siten vetäydyt lähemmäksi häntä. – 1. Tessalonikalaisille 5:18; Jaakob 4:8.

’Kurottaudu’ – et ole vielä täydellinen

11. Voiko kristitty hellittää oltuaan vuosikausia totuudessa?

¹¹ Koska jotkut ensimmäisen vuosisadan Filippin seurakunnan jäsenet olivat olleet jo jonkin aikaa totuudessa, he olivat ehkä alkaneet hellittää ajatellen saavuttaneensa jo kiitettävän hengellisen tason. Paavali, joka oli apostoli ja oli ollut kristittynä jo 25 vuotta, kiinnitti huomion omaan esimerkkiinsä ja sanoi: ”Ei niin, että olen jo saanut sen [taivaallisen palkinnon] tai että minut on jo tehty täydelliseksi, mutta pyrin [siihen] . . . Veljet, en minä vielä katso ottaneeni sitä haltuuni.” – Filippiläisille 3:12, 13.

12. Miksi kristityn täytyy ponnistella jatkuvasti uuden persoonallisuuden ylleen pukemiseksi?

¹² Kristityn elämä on jatkuvasti edistyvää. Uuden persoonallisuuden pukemiseksi ylle vaaditaan jatkuvaa ”edistymistä”. Kelpaamattomaksi tekeviä heikkouksia täytyy vastustaa. (1. Timoteukselle 4:15; 1. Korinttolaisille 9:27) Eräs todistaja ilmaisi, että hän oli usein ylpeä ja toiset saivat hänet helposti tuohtumaan. Saatuaan asian suhteen neuvoja hän ymmärsi, että se voisi vaarantaa hänen mahdollisuutensa saada ikuinen elämä. ”Sitten ponnistelin ajatellakseni toisista myönteisesti. Pakottauduttuani siihen jonkin aikaa se tuli helpommaksi”, hän myönsi. ”Kun ärsyynnyin, rukoilin: ’En halua olla tällainen, Jehova. Tiedäthän, että tämä on minulle kovin vaikeaa, auta siksi minua!’ Ja hän tosiaan auttoi!” Hänen päämääränään oli voittaa tietty heikkous ja ilmaista enemmän Jumalan hengen hedelmiä. Häntä siunattiin jopa siinä määrin, että hän tuli päteväksi palvelemaan lähetystyöntekijänä. Tarvitsisiko sinun pyrkiä johonkin tämäntapaiseen päämäärään? – Galatalaisille 5:22–26.

13. Minkä päämäärän eräs perhe saavutti, ja mikä vaikutin perheenjäsenillä oli?

¹³ Koska kristitty ymmärtää, ettei häntä ole vielä ”tehty täydelliseksi” ja ettei hän ole vielä saavuttanut ikuisen elämän palkintoa, niin hän valvoo alituisesti asennettaan palvelusta kohtaan. Yhdysvalloissa muuan aviopari tutki olosuhteitaan. Siihen aikaan (1958) vaimo toimi erään koulun johtajaopettajana ja aviomies oli myyntipäällikkö, joka ansaitsi parisataa markkaa tunnissa. ”Sitten aloimme ajatella joitakuita, jotka palvelivat Jehovan todistajien maailmankeskuksessa ja jotka olivat luopuneet varallisuudesta palvellakseen siellä palkatta siksi, että meidän kaltaisillemme ihmisille voitaisiin viedä totuutta”, vaimo sanoi. Tämän esimerkin kannustamana pariskunta myi asuntonsa ja muutti kahden lapsensa kanssa paikkakunnalle, missä tarvittiin kipeämmin Valtakunnan julistajia. Molemmat tyytyivät hankkimaan elatuksen perheelleen halpa-arvoisella työllä. Heidän koko elämänsä keskittyi nyt toisten auttamiseen, sillä kumpikin johti pian keskimäärin 15 raamatuntutkistelua viikoittain kiinnostuneille ihmisille. ”Me saimme sellaista syvällistä iloa, jota rahalla ei voi koskaan saada. Ja erikoisesti iloitsimme siitä, että näimme lapsemme kasvavan aikuisiksi tuntien samaa rakkautta Jehovaa kohtaan”, totesi aviomies. – Filippiläisille 4:12, 13.

14. Mainitse joitakin henkilökohtaisia tavoitteita, joihin monet ovat pyrkineet.

¹⁴ Kaikki perheet eivät tietenkään voi menetellä sillä tavalla. Mutta yhä useammat ovat tehneet elämässään muutoksia osallistuakseen enemmän saarnaamistyöhön, ehkäpä jopa ryhtyäkseen osa-ajan tai vakituisiksi tienraivaajiksi. Palvelusvuoden 1981 jokaisena kuukautena keskimäärin 151 180 osallistui tienraivaustyöhön – määrä oli kaikkien aikojen huippu ja lähes 10 prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna! Monet ovat asettaneet Beetel- tai lähetyspalveluksen tavoitteekseen. Kun Gilead-kurssi aloitettiin jonkin aikaa sitten myös Meksikossa ja Saksan liittotasavallassa, niin useammat ovat voineet saavuttaa uusia ja suurempia tavoitteita elämässään. Toiset ovat ponnistelleet kovasti kehittääkseen lapsissaan syvää rakkautta Jehovaa kohtaan. Vihkiytyneet miehet ovat tavoitelleet avustavan palvelijan, vanhimman tai jopa matkavalvojan työtä kehittämällä tarpeellisia hengellisiä ominaisuuksia. – 1. Timoteukselle 3:1–13.

15. Miten kristityt vaimot voivat auttaa aviomiestään pitämään elämän päämäärän etutilalla?

¹⁵ Kristityt vaimot ovat avuksi pitämällä ”palkinnon” etutilalla. ”En koskaan unohda, mitä vaimoni sanoi minulle, kun luin että kolmesta niistä miehistä, jotka valmensin hoitamaan työni, kun muutimme, oli juuri tullut miljonäärejä”, kertoi kappaleessa 13 mainittu todistaja. ”Hän sanoi: ’Vaikka rahaa on tänään, huomenna se on mennyttä. Siitä, mitä me teemme auttamalla ihmisiä hengellisesti, on pysyvää hyötyä.’ Hän kannusti minua aina siihen suuntaan, etten ryhtyisi uudelleen ansaitsemaan paljon rahaa. Hänen apunsa turvin ryhdyimme kierrostyöhön, kun lapsemme olivat varttuneet.” Naiset, jotka antavat miehelleen hengellistä tukea, voivat auttaa heitä saamaan Jehovalta ”mielisuosion”. – Sananlaskut 18:22.

Olosuhteet ovat erilaisia

16. a) Mitä apostoli Paavali ilmeisesti tarkoitti, kun hän sanoi Filippin seurakunnalle: ”Teillä ei ollut tilaisuutta”? b) Mistä tiedämme, ettei Jehova ole sellainen, joka ei ole koskaan tyytyväinen palvelijoittensa ponnisteluihin?

¹⁶ Filippin seurakunta oli ensimmäisellä vuosisadalla ollut poikkeuksellisen antelias Paavalia kohtaan, mutta erään ajanjakson kuluessa he eivät antaneet hänelle mitään aineellista. Miksi? ”Teillä ei ollut tilaisuutta”, kirjoitti Paavali. (Filippiläisille 4:10) Mahdollisesti vaikeat ajat, muuttuneet olosuhteet tai se, etteivät he tienneet missä Paavali oli, estivät heitä toimimista sydämensä halun mukaan. Meidän olosuhteemme voivat myös rajoittaa sitä, mitä voimme tehdä. Jehova ymmärtää tämän. Esimerkkinä siitä on se, että Mooseksen lain alaisuudessa Jehova hyväksyi vikauhriksi sen, mihin henkilöllä oli varaa, vaikka se olisi ollut vain pari litraa jauhoja! (3. Mooseksen kirja 5:5–11) Jumala vaati vain, että uhrien tuli olla parhaita mahdollisia. – 2. Mooseksen kirja 23:19; Heprealaisille 13:15, 16.

17. Mitkä ovat kuin virstanpylväitä kilpajuoksussamme tavoitellessamme loppumaalia, ikuisen elämän palkintoa?

¹⁷ Mutta annammeko me tosiaan Jehovalle parhaamme? Pidämmekö joka päivä edessämme ikuisen elämän suurenmoisen palkan? (Vrt. Heprealaisille 12:1, 2.) Meille on siinä paljon hyötyä hengellisistä tavoitteista, joita pyrimme kaiken aikaa saavuttamaan. Niistä tulee virstanpylväitä kilpajuoksussamme. Kuten olemme nähneet, yksi näistä virstanpylväistä on kaste. Oletko saavuttanut tämän vaiheen? Entä miten on kristillisen kypsyyden laita? Hyväksymmekö todella kristillisen totuuden kokonaisuuden, niin ettemme enää epäile tai aseta kyseenalaiseksi jokaista uutta ajatusta? Ja oletko oppinut tekemään päivittäiset ratkaisusi Raamatun periaatteitten mukaan? Jos olet, niin olet sivuuttanut jälleen yhden virstanpylvään. Ovatko hengen hedelmät tulleet kiinteäksi osaksi persoonallisuuttasi? Onko kenttäpalvelus sinulle yhtä tärkeää kuin se oli esimerkillemme Jeesukselle Kristukselle? Entä mikä on toimintasi vaikutin? Saako aito jumalinen antaumus sinut toimimaan? Vaikka Timoteus oli kristillisen seurakunnan vanhin, häntä neuvottiin sen suhteen, että hänen tarvitsi valmentaa itseään tämä tavoitteenaan. Olemmeko saavuttaneet joitakin näistä päämääristä ja tavoittelemmeko toisia päämääriä silmämääränämme aina ikuisen elämän suurenmoinen palkinto? ’Kurottaudummeko todella sitä kohti, mikä on edessä’?

18. Minkä palkan me saamme nyt jumalisen antaumuksen kehittämisestä?

¹⁸ Sellaisesta ponnistelusta saadaan suuri palkka. Kuten Paavali sanoi jumalisesta antaumuksesta, ”se sisältää nykyisen . . . elämän lupauksen”. (1. Timoteukselle 4:8) Hän esitti hyvän yhteenvedon siitä tyydytyksestä, mikä meillä voi jo nyt olla vaikeuksista huolimatta: ”Me tunnemme murhetta, kuitenkin ilomme on sammumaton. . . . Me siunaamme monia muita tosi rikkauksilla. Me olemme rutiköyhiä, ja kuitenkin todellisuudessa meillä on kaikki omistamisen arvoinen.” – 2. Korinttolaisille 6:10, Phillips.

19. Miksi jokaisen meistä pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miten me juoksemme ikuista elämää tavoitellessamme?

¹⁹ Pian me saamme tarttua lopulliseen päämääräämme – ”tulevaan elämään”. Paavali saattoi sanoa taivaallista palkkaansa odottaessaan: ”Tulen siihen tulokseen, että nykyisen ajan kärsimykset eivät ole mitään verrattuina siihen kirkkauteen, joka on tuleva meissä ilmi.” (Roomalaisille 8:18) Niin, kaikki kilpajuoksussa ponnistelumme ei ole mitään verrattuna niihin siunauksiin, jotka saadaan ikuisen elämän arvokkaasta palkasta taivaassa tai maan päällä. Kohdista siksi katseesi hengellisiin päämääriin. Juokse voittaaksesi. Juokse niin kuin elämäsi riippuisi siitä – sillä se riippuu! – Psalmit 37:3, 4, 11, 29.

□ Mikä on välttämätön tavoite, jota kohti kristityn täytyy ponnistella, ja millainen ”mielen asenne” meillä tulisi olla sen saavuttamisen suhteen?

□ Miten me valmennamme itseämme jumalinen antaumus tavoitteenamme?

□ Mitkä ovat joitakin alkutavoitteita, kun me ponnistelemme kovasti saavuttaaksemme lopullisen ikuisen elämän päämäärän?

□ Onko Jehova aina tyytymätön hänen pyhässä palveluksessaan tekemiimme ponnisteluihin?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 8]

Kristillisessä vaelluksessamme on alkutavoitteita, kun me ponnistelemme kovasti saavuttaaksemme lopullisen ikuisen elämän päämäärän

Jumalinen antaumus

Kypsyys

Kaste

Palveluksen laajentaminen

Pyhän hengen hedelmien lisääminen