Onnellisia ovat ne joita Jumala oikaisee

”Onnellinen on se työkuntoinen mies, jota sinä oikaiset, oi Jah, ja jolle sinä opetat omaa lakiasi.” – Ps. 94:12, UM.

1, 2. Miten meidän pitäisi suhtautua Jumalalta tulevaan oikaisuun?

MILLOIN viimeksi sanoissasi tai teoissasi poikkesit Jumalan vanhurskailta teiltä ja hänen mittapuistaan? Todennäköisesti sinun ei tarvitse muistella kovin kauas taaksepäin, ehkäpä vain muutaman tunnin tai päivän päähän, sillä me kaikki teemme syntiä, jolloin emme heijasta sopivasti Jumalan kunniaa. – 1. Kun. 8:46; 1. Joh. 1:8–10.

² Me voimme olla onnellisia sen johdosta, että Jehova rakkaudessaan haluaa oikaista ja kykenee oikaisemaan meitä. ”Joka oikaisee kansoja, hänkö ei voi ojentaa, Hän, joka opettaa ihmisille tietoa? Onnellinen on se työkuntoinen mies, jota sinä oikaiset, oi Jah.” Jos me annamme Jehovan ’oikaista meitä’, tulemme olemaan onnellisia, sillä silloin olemme sopusoinnussa hänen kanssaan. – Ps. 94:10, 12, UM.

 3. Mitkä aiheet tulevat sopivasti tarkasteltaviksi?

³ Kristityt voivat luottaa Raamatun vakuutukseen: ”Jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa.” (Hepr. 12:6) Me esitämme sen tähden mielellämme tämän Raamattuun perustuvan aiheenkäsittelyn, joka liittyy ojentamiseen, katumukseen ja erottamiseen. Tässä Vartiotornin numerossa on kaksi tähän sarjaan kuuluvaa kirjoitusta, ja jäljellä olevat kolme julkaistaan seuraavassa numerossa. Näiden viiden kirjoituksen pitäisi auttaa kaikkia saamaan selvä ymmärrys asiaan liittyvistä Raamatun periaatteista ja ’pysymään kohdalleen palautuneina, pysymään lohdutettuina, ajattelemaan edelleenkin yhtäpitävästi ja elämään yhä rauhaisasti’. – 2. Kor. 13:11.

4, 5. Miten Jehova Jumala antaa meille oikaisua?

⁴ Jumala oikaisee meitä usein niin hellävaroin ja lempeästi, että me emme ehkä edes huomaa sitä oikaisuksi. Kenties me luemme hänen Sanastaan jotakin, mikä johtaa meidät pois ei-toivotusta menettelystä tai oikaisee ajattelutapamme. Jollakin toisella kertaa Jumalalta tuleva oikaisu voi olla selvempää ja jopa jossain määrin tuskallista. Hän kuitenkin tietää, mikä määrä oikaisua ja millainen oikaisutapa koituu parhaaksemme. (Jer. 30:11) Kuinka hyvä onkaan, että halukkaasti otamme vastaan hänen oikaisunsa, sillä Jumala kurittaa rakkaudesta niin kuin isä kurittaa rakastamaansa poikaa! Meidän on myös paljon viisaampaa ottaa vastaan Jehova Jumalan meille antama vähäisempi oikaisu kuin joutua rangaistaviksi niin, että meidät tuhottaisiin. – Jer. 10:24; Hepr. 12:5.

⁵ Joskus Jumala antaa oikaisua ihmisten välityksellä. Hän lähetti Israelin kansan keskuuteen profeettoja ja tuomareita. Mutta hän voi antaa viisasta oikaisua myös yksilöitten välityksellä. Yhden Jobin petollisista ”lohduttajista” täytyi myöntää, että Job oli ”oikaissut monia”. (Job 4:3, UM; 16:2) Mikä siunaus varmasti onkaan ollut saada viisasta oikaisua Jobilta, mieheltä jonka jumalinen antaumus oli niin huomattavaa! Me voimme kuitenkin kysyä itseltämme: ’Olenko valmis ottamaan vastaan tällaista hyödyllistä oikaisua, joka tulee ihmiseltä mutta joka perustuu Jumalan täydelliseen viisauteen?’

TOINEN TOISEMME OIKAISEMINEN RAKKAUDESSA

 6. Millä perusteella joku veli voisi oikaista meitä?

⁶ Jeesus laski perustan sille, että voimme odottaa saavamme ja antavamme rakkaudellista oikaisua. Antaessaan neuvon, joka koskee vakavia henkilökohtaisia rikkomuksia mutta joka periaatteessa voidaan soveltaa moniin tilanteisiin, Jeesus sanoi: ”Jos veljesi tekee väärin, oikaise häntä; jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.” (Luuk. 17:3, The New American Bible) Myös apostoli Paavali kirjoitti, että ”Herran palvelijan” pitäisi olla ”kärsivällinen ja hellävarainen oikaistessaan” toisia. – 2. Tim. 2:24, 25, NAB.

 7. Mitä pitäisi tapahtua, jos tehdään raskasta syntiä?

⁷ Seurakunnan paimenet eli nimitetyt valvojat ovat kiinnostuneita jokaisesta kristitystä yksilönä ja myös lauman suojelemisesta kokonaisuudessaan. (Hepr. 13:17; 1. Piet. 5:2, 3) Niinpä kun joku lankeaa raskaaseen syntiin, asia pitäisi saattaa heidän huomioonsa. Synnintekijän itsensä pitäisi ’kutsua luokseen seurakunnan vanhimmat’. Tai kenen tahansa kristityn, joka saa tietää vakavasta synnistä, pitäisi väärintekijästä ja seurakunnan puhtaudesta tuntemansa huolen vuoksi saattaa se vanhinten tietoon. (3. Moos. 5:1) Sitten nämä vanhimmat voivat ehkä auttaa henkilöä, joka on langennut erheeseen, kääntymään siitä pois, ja siten he voivat ”pelastaa hänen sielunsa kuolemasta”. – Jaak. 5:14, 16, 19, 20.

 8. Miten meidän pitäisi suhtautua veljiemme vähäisiin erheisiin?

⁸ On myös olemassa luonteeltaan vähemmän vakavia puutteita ja erheitä, joiden suhteen kypsät kristityt voisivat ehkä antaa Raamattuun perustuvaa oikaisua ja apua. Meidän pitäisi tietenkin varoa olemasta liian kriittisiä jonkun toisen pikkuvikojen vuoksi sillä Jumala kehottaa meitä olemaan pitkämielisiä ja kestämään toinen toistamme. (Kol. 3:12, 13) Meidän pitäisi ’vaatimattomin mielin katsoa, että toiset ovat meitä parempia, eikä pitää silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitamme, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita’. (Fil. 2:3, 4) Jumala vakuuttaa, että ihmisen ’kunnia on antaa rikos anteeksi’. – Sananl. 19:11.

9, 10. Mitä voitaisiin tehdä, jos joku veli näyttäisi olevan ottamassa harha-askelta?

⁹ Kuitenkin jossakin tilanteessa me saatamme nähdä, että – joku kristitty on parhaillaan ottamassa harha-askelta tai on kulkemassa kohti vaaraa jonkin huonon tavan vuoksi. Esimerkiksi ollessamme läheisessä yhteydessä johonkuhun veljeen saatamme huomata, että hän on taipuvainen käyttämään runsaasti alkoholia. Hän ei näytä olevan juoppo, mutta hän on selvästi ’paljon viiniä nauttiva’. (1. Tim. 3:8) Jotakin hyödyllistä oikaisua voitaisiin siis tarjota. Mutta kuka voisi antaa sitä?

¹⁰ Paavali kirjoitti Galatian kristityille: ”Vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä.” (Gal. 6:1) Joku kristitty, jolla on hengellisiä edellytyksiä, voisi huomaavaisesti ja tahdikkaasti antaa oikaisua eri tavoin. Hän voisi esimerkiksi yleisessä keskustelussa sanoa jotakin, niin ettei se edes tuntuisi tarkoitukselliselta neuvolta. (Sananl. 15:23) Tai hän saattaisi esittää yksityisesti joitakin varoituksen sanoja. Mutta – ja tämä on tärkeää – hänen yrityksensä vaikuttimena ei pitäisi olla arvosteleva henki, vaan sen pitäisi lähteä rakkaudellisesta kiinnostuksesta. – 1. Kor. 13:4, 5.

11. Miten Filippissä olevat veljet ja sisaret olisivat voineet auttaa ongelmassa, joka siellä joillakuilla oli?

¹¹ On myös muita tilanteita, joissa kristityt veljet ja sisaret voivat auttaa. Paavali kirjoitti Filippissä esiintyneen ongelman johdosta seuraavaa:

”Euodiaa kehotan ja Syntykeä kehotan olemaan samaa mieltä Herrassa. Niin, pyydän sinuakin, oikea iestoveri, auta jatkuvasti näitä naisia, jotka ovat kamppailleet rinta rinnan kanssani hyvässä uutisessa.” (Fil. 4:2, 3)

Näiden kahden voidellun kristityn naisen välillä oli ilmeisesti jokin ongelma tai merkittävä erimielisyys. Apostoli ei varmaankaan kehottanut filippiläisiä ottamaan kantaa erimielisyyden suhteen. Se olisi hajottanut seurakunnan, aikaansaanut eripuraisuutta, mustasukkaisuutta ja riitaa. (1. Kor. 1:10–13; 3:2–9) Se on vakava vaara, jota täytyy välttää. Mutta puuttumatta naisten valituksen aiheisiin tai mielipiteisiin veljet ja sisaret, kuten ”oikea iestoveri” Filippissä, voivat esittää oikaisevaa kannustusta kristilliseen ykseyteen, anteeksi antamiseen ja yhdessä työskentelyyn rakkaudessa. (Matt. 5:23–25; Ef. 4:1–6, 31, 32; Tiit. 2:3–5) Jos joku palvojatoverisi esittää sinulle sellaista hyvistä vaikuttimista lähtevää oikaisua, niin sinun tulisi pitää sitä huomaavaisuuden osoituksena. – Ps. 141:5.

LUJUUTTA ILMAISEVA TOIMINTA

12, 13. Millaista vakavampaa erhettä saattaisi esiintyä seurakunnassa?

¹² Silloin tällöin joku kristitty saattaa noudattaa menettelyä, joka ei ole sopusoinnussa Jumalan ohjeitten kanssa ja jonka suhteen ei tapahdu muutosta edes vanhinten antaman avun vaikutuksesta. Ei ole kysymys vain siitä, että jonkun persoonallisuus eroaa jonkun toisen persoonallisuudesta. Eikä kysymys ole siitäkään, että asianomaisen on vielä kasvettava kristilliseen kypsyyteen ja että hän siksi ilmaisee eri tavoin tarvitsevansa jatkuvaa kasvua. Paavali myönsi, että olisi epäkypsiä kristittyjä, joita pitäisi auttaa kärsivällisesti, rakkaudellisesti ja haluten nähdä heidän edistyvän. (Room. 14:1; 15:1; 1. Kor. 13:11; Fil. 3:15, 16) Mutta toisin kuin sellaisissa tapauksissa saattaa olla joku, joka haluaa mieluummin noudattaa menettelyä, joka vaikkakaan ei ole vielä vakavaa syntiä, on selvästi ristiriidassa Jumalan neuvojen kanssa.

¹³ Ei pitäisi olla järkyttävää, että silloin tällöin saattaisi olla joitakuita tällaisia kristittyjä. Raamattu sanoo: ”Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kullasta ja hopeasta vaan myös puusta ja savesta tehtyjä astioita, ja muutamat kunniallista tarkoitusta varten mutta toiset kunniatonta tarkoitusta varten.” (2. Tim. 2:20, 21) Seurakuntaa verrattiin taloon, jossa saattaisi olla joitakuita yksilöitä, jotka olivat kunniattomien astioitten kaltaisia, joiden tavat tai vaikutus olisivat vahingollisia. Timoteusta ja muita uskollisia kristittyjä kehotettiin ’pysymään erossa’ sellaisista kunniattomista astioista. – Vrt. Room. 16:17.

14, 15. Mikä ongelma heräsi Tessalonikan seurakunnassa, ja miten kristityt saattaisivat suhtautua sellaiseen ongelmaan?

¹⁴ Kun ymmärrämme ja sovellamme Paavalin sanat näin, huomaamme, että muinaisessa Tessalonikassa oli tällainen tapaus. Seurakuntaa kokonaisuudessaan neuvottiin sen johdosta, että jotkut, jotka ilmeisesti olivat terveitä ja työkykyisiä, eivät halunneet tehdä työtä. Nämä muutamat halusivat elää toisten kustannuksella vastoin sitä, mitä Jumala oli sanonut laiskuudesta. Niinpä Paavali kirjoitti: ”Mutta me käskemme teitä, veljet, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa häiritsevästi eikä sen perinteen mukaan, jonka saitte meiltä.” – 2. Tess. 3:6; Sananl. 20:4; 24:30; Saarn. 5:11, 17; 10:18.

¹⁵ Saattaa siis olla joku, joka ei ole ottanut ”sanoista ojentuakseen”, vanhinten seurakunnalle esittämistä raamatullisista neuvon sanoistakaan, vaan joka menettelee itsepintaisesti vastoin Jumalan periaatteita. Kristityt saattavat silloin tuntea olevansa velvollisia ”vetäytymään pois hänestä”, niin kuin Paavali neuvoi. – Sananl. 10:17; 29:19.

”PITÄKÄÄ HÄNTÄ MERKITTYNÄ”

16. Minkä neuvon Paavali esitti tessalonikalaisille?

¹⁶ Antaessaan edelleen tessalonikalaisille neuvoja laiskojen, häiritsevästi vaeltavien, suhteen Paavali kirjoitti: ”Jos joku ei tottele tämän kirjeen välittämää sanaamme, niin pitäkää häntä merkittynä ja lakatkaa seurustelemasta hänen kanssaan, jotta hän häpeäisi. Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä.” (2. Tess. 3:14, 15) Kristityt siis voivat ’merkitä’ jonkun, joka itsepintaisesti jättää huomioon ottamatta Jumalan periaatteet.

17. a) Miksi tämän neuvon noudattamisessa tarvitaan varovaisuutta? b) Mitä Jeesus sanoi tässä suhteessa?

¹⁷ Meidän täytyy kuitenkin olla hyvin varovaisia tämän Jumalan antaman neuvon soveltamisessa. Epätäydellisinä me saatamme olla taipuvaisia esittämään henkilökohtaisia tuomioita sen perusteella, mistä me itse pidämme tai emme pidä, esimerkiksi kun on kysymys pukeutumisesta tai muusta ulkoasusta. Mutta esimerkiksi jos jonkun sisaren vaatetus ei useimpien veljien mielestä ole säädytön tai järkyttävä, meidän tulisi ymmärtää, että hänellä yksinkertaisesti on erilainen maku tai mieltymys. (1. Moos. 37:3, 4; Joh. 19:23; 1. Tim. 2:9, 10) Meitä ei ole asetettu veljiemme ja sisartemme tuomareiksi vähäpätöisissä asioissa, jotka koskevat mielipiteitä, makuasioita tai erilaisia omiatuntoja. (Room. 14:4, 10–12) Silloinkin kun joku on väärässä jossakin todella pienessä asiassa, meidän täytyy muistaa Jeesuksen neuvo:

”Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi, sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä tuomitaan teidät, . . . Miksi sitten katsot oljenkortta, joka on veljesi silmässä, mutta et ota huomioon ortta omassa silmässäsi?” – Matt. 7:1–3.

18. Mitä pitäisi tehdä, jos joku selvästi rikkoo Jumalan neuvoja vastaan?

¹⁸ Mutta entä jos joku merkittävällä tavalla poikkeaa Jumalan periaatteista; ehkä hän on tavattoman laiska tai arvosteleva, ’turhan puhuja’, joka alituisesti ’sekaantuu siihen, mikä ei hänelle kuulu’? (2. Tess. 3:11) Tai ongelmana saattaa olla joku, joka tekee suunnitelmia saadakseen aineellista hyötyä toisista, joka antautuu selvästi väärään ajanvietteeseen tai jonka käytös on kyseenalaista mutta ei kuitenkaan tässä vaiheessa sellaista, että se vaatisi oikeudellista käsittelyä.a Vanhimmat ovat yrittäneet auttaa häntä, mutta hän on itsepintainen ja saattaa vaikuttaa toisiin seurakunnassa oleviin tai olla vaaraksi toisille. Vanhimmat voivat keskustella asiasta ja määrätä jonkun keskuudestaan esittämään lujan, suorasanaisen raamatullisen puheen asiasta seurakunnalle. Mainitsematta tällaista ’häiritsevästi vaeltavaa’ nimeltä vanhimmat voivat täten kyetä ’sulkemaan suun’ sellaiselta kurittomalta. – Tiit. 1:10–13.

19. Miten toiset seurakunnassa olevat voisivat reagoida, jos ongelma jatkuu?

¹⁹ Jos seurakunnassa vallitsisi sellainen tilanne, yksityiset kristityt saattaisivat tuntea olevansa velvollisia ’merkitsemään’ sellaisen henkilön.b Paavali selittää, mitä tähän muun muassa sisältyy, sanoessaan: ”Lakatkaa seurustelemasta hänen kanssaan, jotta hän häpeäisi.” (2. Tess. 3:14) Se merkitsisi seurustelun vähentämistä ’merkityn’ henkilön kanssa. Sinun ei pitäisi ilmoittaa eikä tehdä tunnetuksi henkilökohtaista ratkaisuasi eikä yrittää vaikuttaa toisiin. Mutta henkilökohtaisesti sinä välttäisit ’merkityn’ henkilön seuraa sopusoinnussa seurakunnan vanhinten antaman terveellisen neuvonnan kanssa. Sinä et kuitenkaan hylkäisi häntä kokonaan, sillä hän on edelleen veljesi, kristitty toverisi, jonka puolesta Kristus kuoli. Sen sijaan että sallisit ’vihan’ siementen kehittyä, sinun pitäisi ”ojentaa” häntä. Miten? Antamasi hyvän esimerkin lisäksi yksi oikaisun muoto on se, että huomaavaisesti mutta lujasti noudatat ohjetta: ”Lakatkaa seurustelemasta hänen kanssaan.” Mutta sinä voit tehdä enemmänkin auttaaksesi. – 3. Moos. 19:17; Tiit. 2:7, 8.

20. Jos sinä olet ’merkinnyt’ jonkun häiritsevästi vaeltavan, niin mikä velvollisuus sinulla on?

²⁰ Sinä olet edelleen ”merkityn” kristityn parissa seurakunnan kokouksissa ja kenttäpalveluksessa. Siten sinulla voi olla tilaisuus täyttää toinen velvoituksesi, joka sisältyy hänen ’merkitsemiseensä’: ”Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä.” (2. Tess. 3:14, 15) Jos et täyttäisi velvollisuuttasi tämän Jumalan neuvon suhteen vaan kohtelisit ”merkittyä” henkilöä vihollisena, niin menettelysi saattaisi olla yhtä rakkaudeton kuin hänenkin.

21. Mikä on tämän raamatullisen järjestelyn tarkoitus? (4. Moos. 35:12; 5. Moos. 19:11, 12)

²¹ On toivottavaa, että ”merkitty” henkilö häpeää. Hän saattaa havaita, että sinä vältät seurustelua hänen kanssaan Raamatun neuvon johdosta. Tällainen kuri voi auttaa häntä ’ojentamaan hervonneet kädet ja voimattomat polvet . . . jotta se, mikä on rampa, ei menisi sijoiltaan, vaan ennemmin paranisi’. Koska Jumalan seurakunnan yhteydessä on nykyään niin runsaasti uskollisia veljiä, niin todennäköisesti vain harvoin kristityt ovat velvollisia ’merkitsemään’ jonkun häiritsevästi vaeltavan veljen. Mutta kun niin tapahtuu, ehkäpä oikaisu yhdessä jatkuvan neuvonnan kanssa ’tuottaa rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta’. – Hepr. 12:11–13.

VANHINTEN MUODOSTAMAN KOMITEAN TAPAAMINEN

22, 23. Millä tavalla raskasta syntiä koskevia tapauksia tulee käsitellä?

²² Kuten mainitsimme (kappaleessa 7), henkilö, joka ’on tehnyt vakavia syntejä’, tarvitsee ”seurakunnan vanhinten” huomiota. (Jaak. 5:14, 15) Näillä miehillä on hyvä mahdollisuus antaa jumalista oikaisua henkilölle, joka on mennyt liian pitkälle ja on langennut vakavaan syntiin. He voivat antaa hänen tarvitsemaansa hengellistä apua. – Sananl. 6:23.

²³ Tavallisesti nimitetään kolmen vanhimman muodostama komitea käsittelemään vakavaa väärintekotapausta. He ovat enemmän kuin pelkkiä tuomareita tai ’hengellisiä poliiseja’. He ovat lauman paimenia ja osoittautuvat sellaisiksi ollessaan tekemisissä väärintekijän kanssa. Kirjaimellisten lammasten paimen ei ilmaise koston, kovuuden tai moittimisen henkeä. Samoin ei pitäisi vanhintenkaan ilmaista. Heidän tehtävänsä on auttaa, ei langettaa tuomiota. (Juud. 23) Heidän tavoitteensa on käännyttää synnintekijä pois menettelystään, jos se on mahdollista. – Jaak. 5:19, 20.

24. Mitä vanhimmat yrittävät tehdä synnintekijän hyväksi?

²⁴ Vakavaa synnintekoa käsitellessään vanhinten täytyy ’pysyä lujasti luotettavassa sanassa’ ja kyetä ”sekä kehottamaan terveellisellä opetuksella että ojentamaan niitä, jotka väittävät vastaan”. (Tiit. 1:9) Siksi heidän pitäisi osoittaa hairahtuvalle selvästi Raamatusta hänen menettelynsä vääryys ja se, miksi häntä täytyy oikaista tällä tavalla. He haluavat hänen katuvan ja pääsevän jälleen rauhaan Jumalan kanssa. – 1. Piet. 3:10–12.

25. Mitä asioita tarvitsee vielä tutkia?

²⁵ Mutta miten vanhinten pitäisi ojentaa väärintekijöitä? Mitä on jumalinen katumus? Kuinka se ilmenee? Miten vanhinten pitäisi käsitellä raskasta syntiä koskevia tapauksia, joissa osoitetaan katumusta? Täytyykö väärintekijää ojentaa koko seurakunnan edessä? Näitä asioita käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 21]

MITEN JUMALALLINEN OIKAISU KOSKEE MEITÄ?

Joskus Jumala oikaisee meitä Raamatun tai Raamatun tutkimisen apuneuvojen välityksellä.

Tai joku kristitty, varsinkin joku vanhin, saattaisi rakkaudellisesti kiinnittää huomiomme johonkin virheeseen.

Jos jotkut eivät lakkaa vaeltamasta häiritsevästi, vanhinten täytyy ehkä valpastuttaa ja varoittaa seurakuntaa kyseisen menettelyn tai ominaisuuden suhteen.

Meidän pitäisi silloin ajatella, että meidän tulisi henkilökohtaisesti ’merkitä’ (2. Tess. 3:14, 15) sellaiset, jotka vaeltavat täten häiritsevästi.

Jos teemme siten, me välttäisimme seurustelua sellaisten kanssa, MUTTA meidän pitäisi myös täyttää velvoituksemme auttaa ja neuvoa sellaisia häiritsevästi vaeltavia, sillä he ovat edelleen kristittyjä veljiämme.

[Kuva s. 18]

Jos huomaisit jonkun kristityn kulkevan kohti vaaraa, niin neuvoisitko häntä huomaavaisesti?

[Kuva s. 19]

”Auta jatkuvasti” niitä, jotka tarvitsevat oikaisevaa kannustusta, neuvoi Paavali