Vapautus pimeyden vallasta

”Joka on pelastanut [vapautti, Um] meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.” – Kol. 1:13.

 1. Millainen ympäristö ja millaiset vaikutukset meillä on voitettavana?

USEIMPIEN ihmisten lapsuuden aikainen ympäristö ja vaikutus sekä kaikki heidän perityt luonteenpiirteensä vaikuttavat hyvin paljon heihin, olkootpa he siitä tietoisia tai eivät. Vallalla olevan riippumattomuuden hengen ja vakiintunutta järjestelmää ja vallanpitäjiä vastaan kohdistuvan kapinahengen takia monet nuoret ajattelevat nykyään, että he voivat tulla uppiniskaisiksi ja menestyksellisesti vastustaa kaikkia sellaisia vaikutuksia. Mutta se ei ole totta. Välittömän perhepiirimme vaikutuksen lisäksi me kaikki olemme laajemmassa merkityksessä ihmisperheen jäseniä ja luonnollisesti taipuvaisia menemään joukon tai jonkin nimenomaisen ryhmän mukana, johon olemme kiintyneet, ja jäljittelemään sen suhtautumistapoja ja käyttäytymistä. Tälle antaa yhä enemmän leimansa itsekkyys ja välinpitämättömyys vanhanaikaisina pidettyjä säädyllisyyden ja moraalin mittapuita kohtaan, Raamattu ja sen mittapuut mukaan luettuina.

 2. a) Miten jotkut ovat yrittäneet muuttaa asioita ja millaisin tuloksin? b) Onko toivolle mitään perustetta, ja jos on, niin millainen se on?

² Näin ollen me kaikki olemme luonnostamme ja syntymämme perusteella yhden suuren perheen lapsia, ja inhimillisesti puhuen näyttää mahdottomalta välttää tai voittaa sen monia huonoja vaikutuksia. Jotkut ovat yrittäneet aloittaa uuden elämäntavan, joka on täysin hyvä, mutta huomaavat vain jäljittelevänsä ja noudattavansa sitä tai tätä vallalla olevaa ajattelu- ja käytösmallia. Sinä saatat siis hyvinkin kysyä: ”Eikö sitten ole mitään toivoa? Enkö voi tehdä mitään asiain muuttamiseksi ainakin itseeni nähden?” Kyllä, on olemassa toivo. On sellaista, mitä voit tehdä. Sinä voit muuttaa eri perheeseen, niin oudolta kuin se tuntuneekin. Voit valita eri vanhemmat. Kehotamme sinua tarkastelemaan kanssamme syitä, jotka esitetään näiden väitteitten tekemisen perusteeksi, sen sijaan että sivuuttaisit ne kevyesti mielikuvituksellisina ja uskomattomina. Alussa voimme kuitenkin sanoa totuudenmukaisesti ja vilpittömästi, että monet sadat tuhannet kaikista kansallisuuksista ja kaikilta elämän aloilta ovat jo tehneet juuri näin. He ovat siirtyneet uuteen perheeseen ja ovat valinneet uudet vanhemmat suunnattomaksi hyödyksi itselleen. Miten he ovat tämän tehneet?

 3. a) Mikä totuus on ensisijaisen tärkeä? b) Millaisiin seurauksiin tämän totuuden kieltäminen johtaa?

³ Ehkä tunnet Raamatun, ehkä et. Ehkä olet ollut kosketuksissa siihen vain jonkin kristikunnan kirkon kautta ja olet katsellut Raamattua tuon kirkon opetusten läpi. Me pyydämme joka tapauksessa hartaasti sinua antamaan Raamatun puhua puolestaan ja kuuntelemaan, mitä sillä on sanottavana. Juuri nyt kehotamme sinua kiinnittämään huomiosi apostoli Paavalin roomalaisille kirjoittaman kirjeen todisteluun. Alussa hän vahvistaa perustotuuden, nimittäin persoonallisen Luojan olemassaolon, ja sanoo, että ”hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä”. Jollei tätä tunnusteta, ei edellä mainittua siirtymistä voi tapahtua. Tämä tärkeä totuus kiistetään ja kielletään usein nykyään, niin kuin Paavali varoitti. Puhuen Jumalasta hän kertoo niistä, jotka ”eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. . . . [he] ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa”. Paavali kertoo sitten seurauksen: ”Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin . . . Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.” Kuinka todet nämä sanat ovatkaan nykyään! Totisesti kaikki tällaiset ovat pimeyden vallassa! – Room. 1:20–28.

 4. Mitä Jumala on varannut niille, jotka etsivät häntä, ja miten siihen tulee suhtautua?

⁴ Apostoli tähdensi samaa totuutta puhuessaan ateenalaisille Areiopagin kukkulalla, mutta pane merkille toivo, jonka hän on antanut meille seuraavissa sanoissa: ”Hän [Jumala] on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta . . . ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä.” (Apt. 17:26, 27) Auttaakseen meitä hapuilemisessamme Jumala on antanut meille Sanansa, Raamatun, ’lampuksi jaloillemme ja valkeudeksi tiellämme’. (Ps. 119:105) Raamattu ei ole vain hyvien ihmisten kirjoittama hyvien kirjojen kokoelma. Se on kokonaan Jumalan tekemä. Se on persoonallisen, elävän Luojan Sana. Jumala todella elää, ja ”Jumalan sana on elävä”. Se opastaa ja suojelee meitä, jotta me emme ”lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä”, jonka Room. 1:21–28 kuvailee. Seuratkaamme nämä seikat mielessämme edelleen Roomalaiskirjeessä olevaa todistelua. – Hepr. 4:11–13.

 5. a) Miksi ihmisperhe on epätoivoisessa hädässä? b) Mikä ilmainen lahja on varattu, ja miten se toteutuu?

⁵ Me olemme kaikki ihmisperheen jäseninä epätäydellisiä ensimmäisen vanhempamme Aadamin takia. Luotuna Jumalan kuvaksi ja tunnustettuna hänen maalliseksi pojakseen hän menetti tuon onnellisen suhteen itseltään ja jälkeläisiltään tahallisen tottelemattomuuden takia. (1. Moos. 1:26; Luuk. 3:38) Paavalihan sanoo: ”Niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” (Room. 5:12) Mutta, kuten juuri muistutimme, meillä on perusteet toivolle. Onko mahdollista, että Jumala on avannut tien ennallistamiselle eli siirrolle takaisin rauhaisiin suhteisiin hänen kanssaan, hänen perheensä lapsina? Meitä kehotetaan säilyttämään tämä toivo, kun Paavali seuraavaksi kertoo Jumalan ”ilmaisesta lahjasta”. Hän esittää sarjan erinomaisia vastakohtia ja aloittaa sanomalla: ”Mutta lahjan laita ei ole niin kuin rikkomuksen oli. Sillä jos yhden ihmisen rikkomuksen takia monet ovat kuolleet, niin on Jumalan ansaitsematon hyvyys ja hänen ilmainen lahjansa ansaitsemattoman hyvyyden ohella yhden ihmisen Jeesuksen Kristuksen kautta ollut paljon runsaampi monille.” (Room. 5:15–21, Um) Sen, miten tämä toteutuu, Room. 3:23–25 (Um) selittää aikaisemmin: ”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta saavuttamatta ja se, että heidät julistetaan vanhurskaiksi hänen ansaitsemattomasta hyvyydestään Kristuksen Jeesuksen maksamiin lunnaisiin perustuvan vapautuksen johdosta, on ilmainen lahja. Jumala esitti hänet uhrina sovitukseksi uskon kautta hänen vereensä.” – Ks. myös 1. Tim. 2:5, 6.

 6. Miksi Paavali oli levoton israelilaisten suhteen, ja hylättiinkö heidät kokonaan?

⁶ Keiden saatavaksi tämä ”ilmainen lahja” on tehty? Keitä ovat nämä, jotka ”julistetaan vanhurskaiksi . . . uskon kautta hänen [Kristuksen] vereensä”? Ymmärtääksemme tämän meidän täytyy muistaa, että Paavali kirjoitti kirjeissään kristityille, jotka yhdessä muodostivat ”Jumalan seurakunnan”. (1. Kor. 11:22) Hän tiesi, että hänen omat sukulaisensa, israelilaiset, ’sukulaisensa lihan puolesta’, olivat olleet vuosisatoja Jumalan valittu kansa ja saatetut liittosuhteeseen Jumalan kanssa. Kun heidän Messiaansa Jeesus Kristus saapui, niin he saattoivat odottaa pääsevänsä vielä läheisempään suhteeseen, kuten Paavali ilmoitti sanoessaan heille: ”Heidän on lapseus.” Mutta juuri tämä oli Paavalille ’suuri murhe ja ainainen kipu sydämessä’. (Room. 9:2–5) Tämä johtui siitä, että he kansana ”loukkautuivat loukkauskiveen” Kristukseen Jeesukseen. (Room. 9:32; ks. myös 1. Piet. 2:7–10.) He hylkäsivät väkivaltaisesti Jumalan rakkaan Pojan olemasta heidän Messiaansa ja aiheuttivat hänen panemisensa kidutuspaaluun ja asettamisensa alttiiksi häpeälle. Siksi Jumala karkotti heidät mutta ei hylännyt tyystin. ”Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut [ensin tunnusti, Um].” Sen jälkeen kun Paavali on viitannut Eliaan aikana, jolloin Jumala muistutti Eliaa ja sanoi: ”Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille”, Paavali jatkaa: ”Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.” – Room. 11:2–5.

TOSI ISRAEL

 7. Minkä syvän totuuden Paavali paljasti auttaakseen tosi Israelin tunnistamisessa?

⁷ Oliko Jumalan tarkoitus epäonnistuva siksi, että juutalaisten suurelta enemmistöltä puuttui uskoa ja että se vastusti niin katkerasti Jumalan Kristuksen Jeesuksen välityksellä varaamaa pelastuskeinoa? ”Pois se!” (Room. 3:3, 4) Paavali antaa tärkeän johtolangan siitä, ketkä todellisuudessa muodostavat Jumalan valitun kansan, sekä niistä ehdoista, jotka niiden on täytettävä, jotka voidaan tunnustaa hänen lapsikseen, hänen perheensä jäseniksi. Hän tekee tämän sekä yksityisestä että kansallisesta näkökulmasta katsoen. Hän selittää ensin, että ”ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa.” (Room. 2:28, 29) Paavali soveltaa myöhemmin samaa periaatetta kansaan kokonaisuudessaan sanoen: ”Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, . . . se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi”, niin kuin valaistiin Iisakin tapauksessa. (Room. 9:6–8) Toisin sanoen oli tullut aika, jolloin tosi ”Israelin” muodostavan Jumalan valitun kansan jäsenyys ei riippunut lihallisesta polveutumisesta normaaliin tapaan. Jumalan tarkoitus oli päinvastoin saada hengellinen Israel, jonka jäsenet siirretään perheeseen hänen pyhän henkensä erikoistoiminnan avulla ja tiettyjen vaatimusten täyttämisen perusteella. Ainoastaan harvat, jäännös, lihallisesta Israelista ilmaisivat uskoa ja tunnustivat Jeesuksen Jumalan Voidelluksi. Paavali osoittaa sen tähden Jumalan kääntyneen ”pakanoiden”, ei-juutalaisten, puoleen antaakseen heille tilaisuuden täyttää hengellisen Israelin, kristillisen seurakunnan, ennalta määrätty luku. – Room. 11:12.

 8. Onko hengellisen Israelin jäsenyys rajallinen, ja mikä on jäsenyyden todiste?

⁸ Kristillisen seurakunnan jäsenmäärä on tarkasti rajoitettu. Jeesus puhui siitä ’pienenä laumana’, ja Ilmestyskirjassa on todellinen luku kolme kertaa ilmoitettu 144 000:ksi. (Luuk. 12:32; Ilm. 7:4; 14:1, 3) Ovatko nämä ainoat, jotka muodostavat Jumalan perheen? Eikö keistään muista puhuta Raamatussa Jumalan lapsina? Jos ei, niin ei suhteellisen pienen ihmisryhmän tarkastelemisesta edelleen näyttäisi olevan paljon hyötyä, jollei asianomaisella itsellään olisi ehdotonta todistusta sen jäsenyydestä. Room. 8:14–17 kertoo Paavalin sanoneen tästä todistuksesta, että ”kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ’Abba! Isä!’” Sitten hän jatkaa kertoen heidän taivaallisesta toivostaan olla ”Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme”. – Ks. myös Ilm. 20:6.

 9. a) Onko muulla ihmisperheellä mitään toivoa? Jos on, mitä? b) Keitä Paavali tarkoitti puhuessaan ”luomakunnasta” Room. 8:19–23:ssa?

⁹ Onneksi Paavali ei jätä kuitenkaan asiaa siihen. Se ei ole totisesti Raamatun opetus, että vain ne kutsutaan ja valitaan, jotka muodostavat tosi kirkon, ja koko muu ihmisperhe joutuu kadotukseen, jollei peräti iankaikkiseen vaivaan, kuten monet kristikunnan uskontunnustukset opettavat. Huomaa tämän todisteeksi mitä Paavali sanoo mainittuaan edellä mainitun taivaallisen toivon. Hän sanoo, että ”luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. . . . koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen”. Osoittaen sanalla ”luomakunta” ajattelevansa mielessään koko ihmisperhettä selvästi erillisenä kristillisestä seurakunnasta Paavali sanoo sitten: ”Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen [lopullista] lapseksiottamista, meidän ruumiimme lunastusta.” – Room. 8:19–23.

10. Mikä ”harras ikävöitseminen” on toteutumaisillaan? Minkä tapausten kautta vuodesta 1914 lähtien?

¹⁰ Miten loistava ajatus ja kuvaus Jumalan tarkoituksen toteutumisesta! Samalla se tunnustaa sen ahdingon ja ne kärsimykset, jotka saavat meidät kaikki huokaamaan. Lisäksi tästä asiasta tekee niin kiinnostavan se, että tämä ”harras ikävöitseminen” on toteutumaisillaan! Vuonna 1914 tapahtui suuri vaihdos tämän maailman suvereenisuudessa eli hallitusvallassa. ”Niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: ’Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti’.” Sen jälkeen ilmoitettiin, että ”tullut on aika tuomita kuolleet”. (Ilm. 11:15, 18) Koska toiset raamatunpaikat osoittavat, että tuomio alkaa Jumalan huoneesta, niin se merkitsi niiden kristilliseen seurakuntaan kuuluvien ylösnousemista kuolonunesta, jotka olivat ’osoittautuneet uskollisiksi kuolemaan asti’. Pian nämä tulevat olemaan läheisesti Kristuksen Jeesuksen yhteydessä taivaassa murskaamassa käärmeen, Saatanan, päätä Jumalan Harmagedonin-sodan jälkeen. Siten nämä ”Jumalan lapset” ilmestyvät Jeesuksen Kristuksen kanssa, joka on tärkein ”Jumalan Poika”. – 1. Piet. 4:17; 1. Tess. 4:16; 2. Tess. 1:7, 10; Ilm. 2:10; 16:14–16; 19:11–20:3; Room. 16:20; Joh. 1:34.

11. a) Mikä on se vapaus orjuudesta, josta ihmiskunta saa nauttia Kristuksen hallitessa? b) Miten Kristus Jeesus osoittautuu ”Iankaikkiseksi isäksi”?

¹¹ Sen jälkeen, Kristuksen ja hänen kanssaan toimivan hänen ”morsiamensa” (niiden 144 000:n) tuhatvuotishallituksen aikana koko ihmiskunta ”on tuleva vapautetuksi [kaikenlaisen] turmeluksen [kuolemankin] orjuudesta”. Ihmiset toteavat tulleensa ennallistetuiksi perhesuhteeseen Jumalan kanssa, niin kuin Johannes kuuli julistettavan: ”Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan.” (Room. 8:21; Ilm. 21:1–4) Samalla he toteavat, että valtakunnan välitön hallitus on Kristuksen Jeesuksen käsissä ja että heidän vapautumisensa Saatanan, ”pimeyden vallan” hallitsijan, herruudesta ja synnistä ja kuolemasta on tehty mahdolliseksi ”sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa”. (Ef. 2:2; Kol. 1:13; Joh. 1:29; Room. 3:24) Sen sijaan että he perivät kuoleman ensimmäiseltä vanhemmaltaan Aadamilta, he saavat täydellisen ihmiselämän ”viimeiseltä Aadamilta” Kristukselta Jeesukselta. (1. Kor. 15:45) Hän on heidän elämänantajansa, heidän isänsä, kuten on ennustettu: ”Jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: . . . Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” Kaiken tämän aikaansaa ”Herran Sebaotin kiivaus”. Tämä on totisesti sykähdyttävä toive, mutta sinun ei tarvitse odottaa. – Jes. 9:5, 6.

NYKYINEN VAPAUTUS

12. a) Mitkä tapahtumat ovat jo johtaneet Jumalan lasten tunnistamiseen? b) Ketkä ovat todenneet tämän, ja mihin siunauksiin se on johtanut?

¹² Vastauksessaan opetuslasten kysymykseen ”Mikä on oleva sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen merkki?” Jeesus ennusti eräät toiminnat, joiden piti tapahtua hänen ohjauksessaan hänen vuonna 1914 tapahtuneen valtaistuimelle nousunsa jälkeen. Siitä ajasta lähtien on maan päällä ollut vielä kristillisen seurakunnan jäännös, joka on enkelien palveluksen ja pasuunan äänen kaltaisen kutsun avulla koottu kiinteään ykseyteen. Tämä on johtanut ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelija” -luokan selvään tunnistamiseen, luokan, joka on määrätty valvomaan kaikkia Kristuksen valtakunnan etuja. Hän on myös valtaistuimelle nousunsa jälkeen, missä tilaisuudessa olivat ”kaikki enkelit hänen kanssaan”, Valtakunnan sanoman välityksellä antanut todistusta kaikille kansoille, erotellen siten ”toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista”. (Matt. 24:3, Um; 24:14, 31, 45–47; 25:31, 32) Toisin sanoen ”Jumalan lapset”, ne, joilla on taivaallinen toivo, on jo tunnistettu. Niin ovat lisääntyvät joukot ”koko luomakunnasta” iloiten tunteneet nämä Kristuksen Jeesuksen hengelliset ”veljet” ja ovat palvelleet heitä ja tehneet hyvää heille, niin kuin Jeesus ennusti. (Matt. 25:34–40) Nämä lisääntyvät joukot muodostavat ”suuren joukon . . . kaikista kansanheimoista”, jonka kuvattiin olevan ”Jumalan valtaistuimen edessä”, nauttivan hänen suosiotaan ja palvelevan ”häntä päivät ja yöt hänen temppelissään”, ts. Jumalan pystyttämässä hengellisessä temppelissä ja läheisessä yhteydessä Kristuksen ”veljien” muodostaman ”temppeli”-luokan kanssa. Jehovan todistajilla on tällainen onnellinen kokemus, ja se on täysin sopusoinnussa Joh. 10:16:ssa olevien Jeesuksen sanojen kanssa: ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta [’pienestä laumasta’]; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” – Room. 8:19, 22; Hepr. 8:2; 9:11; Ilm. 7:9, 15; Ef. 2:21, 22.

13. Miten voi tulla yhdeksi Kristuksen ”muista lampaista”, ja mihin uuteen suhteeseen se johtaa?

¹³ Miten sinusta voi tulla yksi näistä ”muista lampaista”? Ensiksi, kuten Jeesus sanoi, sinun täytyy kuunnella alttiisti hänen ääntään ja tulla yhdeksi hänen opetuslapsistaan. Mitä sinuun tulee, niin suuri askel on kokosieluinen antautuminen Jehova Jumalalle Jeesuksen esimerkkiä noudattaen. (Ps. 40:9; Room. 12:1) Sinua kehotetaan ottamaan tämä askel mutta ei pakoteta eikä painosteta siihen. Sen täytyy olla sinun valintasi, vapaaehtoinen ilmaus uskostasi lunastusuhrin varaamiseen ja kiitollisuudestasi ja antaumuksestasi Jehovalle. Tällä tavalla sinut siirretään uuteen perheeseen, ja sinusta tulee yksi Jumalan lapsista. Voidaan sanoa, että sinä olet valinnut uuden isän, sillä sinä voit syvästi arvostaen yhtyä toisten Jumalan ”lampaitten” kanssa puhuttelemaan häntä ’Isäksemme’. (Matt. 6:9) Papit ja kristikuntaan kuuluvat ihmiset toistavat säännöllisesti Herran rukousta ja puhuvat Jumalan isyydestä ja ihmisten veljeydestä, mutta se on suureksi osaksi muodollisuutta ja pilkkaa, kun otamme huomioon kaikkialla kristikunnassa vallitsevat olosuhteet ja sen hengen.

14. a) Miten Paavalin sanoista, jotka Room. 7:18–23 esittää, voidaan saada kielteinen näkemys? b) Miten tekstiyhteys auttaa saamaan tasapainoisemman näkemyksen?

¹⁴ Mitä tulee vapauteen orjuutuksesta, niin oikean aseman ymmärtäminen tässä suhteessa on tärkeätä. Paavalin sanat lainataan toisinaan kristityn todellisena kokemuksena ankarassa elämässä, kun hän sanoi: ”Sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” (Room. 7:22, 23) Jos tämä on viimeinen sana tässä asiassa, niin asema on totisesti kielteinen ja tyhjäksi tekevä. Katsokaamme kuitenkin tekstiyhteyttä. Vaikka Paavali kirjoittaa korinttolaisille, joilla oli taivaallinen toivo, niin samat periaatteet soveltuvat koko Jehovan antautuneelle kansalle. Room. 5:21:ssä Paavali sanoo: ”Niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.” Paavali osoittaa sitten, että meidän nykyinen elämämme on läheisessä yhteydessä taivaassa olevaan Kristukseen ja että ”niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman” täällä ja nyt. Paavali puhuu myöhemmin ’hedelmästä, minkä te silloin [synnin orjina] saitte ja jota te nyt häpeätte’, ja lisää sitten: ”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne [eivät pelkät innokkaat aikomukset] pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.” – Room. 6:4, 20–22.

15. Keiden kannalta katsoen Paavali todistelee Roomalaiskirjeen 7. luvussa ja muualla?

¹⁵ Paavali asettuu sitten empatiaa osoittaen niiden juutalaiskristittyjen asemaan, jotka väittivät, että Jumalan suosio heitä itseään ja pakanoita kohtaan oli lopullisesti riippuvainen Mooseksen kautta annetun lain vaatimusten täyttämisestä, lain, johon sisältyi ympärileikkauskin. Paavali todistelee hyvin voimakkaasti tässä ja muuallakin osoittaakseen tällaisen asenteen toivottomuuden, ja hän huudahtaa: ”Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” Onko pelastajaa? On! ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!” – Room. 3:20; 7:1, 18–21, 24, 25; Gal. 3:10–14.

16. a) Miten Paavali kuvailee kristityn oikean aseman ja mitä painottaen? b) Millä tavalla ja missä laajuudessa voimme omaksua myönteisen näkemyksen ja toimintatavan?

¹⁶ Pane nyt merkille, miten Paavali jatkaa kuvaillen kristityn todellista asemaa ja painottaa suuresti elämää ja sanoo: ”Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. . . . lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; . . . Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.” (Room. 8:2, 6, 11) Miten voimakas ja myönteinen asenne! Vaikka Jumalan henki voi vaikuttaa erikoisella tavalla ja antaa eräille taivaallisen elämän toivon, niin sama toimiva voima voi kuitenkin vaikuttaa ja vaikuttaakin kaikkien Jehovan antautuneitten todistajien hyväksi. Se ylläpitää ja vahvistaa ”muita lampaita” nykyään osallistumaan evankeliuminpalvelukseen voidellun jäännöksen kanssa, joka on uudessa liitossa, ”julkituomalla totuuden” kaikille ihmisille, jopa elvyttää heidän kuolevaiset ruumiinsakin ”suunnattoman suurella [tavallisuuden ylittävällä, Um] voimalla”. (2. Kor. 3:6; 4:2, 7) Se on tosin päivittäistä taistelua lihan kanssa, mutta sen ei tarvitse olla eikä sen tule olla tappiollista taistelua. (Room. 8:13) Me olemme kyllä epätäydellisiä ja meidän on joka päivä pyydettävä anteeksiantoa vajavaisuuksillemme, mutta Jehova on ystävällisesti tehnyt runsaasti varauksia, niin että me kaikki voimme säilyttää puhtaan aseman hänen edessään. Ne ovat niin tehokkaita, että ne puhdistavat ”meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa”. (Hepr. 9:14; ks. myös Ilm. 7:14; 14:5.) Nämä ovat niitä etuja, joista ne monet sadat tuhannet Jehovan todistajat nauttivat, jotka ovat antautumisen ja vesikasteen tapahduttua tulleet Jumalan perheeseen ja jotka alustavalla tavalla iloitsevat ”Jumalan lasten kirkkauden vapaudesta”. Nämä kaikki voivat todella yhtyä apostoli Paavalin kanssa hänen riemuhuudahdukseensa, että ei mikään ”voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”! – Room. 8:21, 39.

17. Keneltä muulta Jehovan palvelijalta voimme odottaa opastusta ja rohkaisua?

¹⁷ Huomion kiinnittäminen Paavaliin ja sen seuraaminen, miten hän pohtii asiaa Jumalan hengen innoittamana, on todella ollut suuri apu ja rohkaisu. Mutta oli toinenkin uskollinen palvelija, joka myös oli ainoalaatuisessa yhteydessä Jeesukseen, joskin hänellä oli erilainen menneisyys ja persoonallisuus, ja me odotamme saavamme lisää rakentavia neuvoja kiinnittämällä huomiomme apostoli Johannekseen ja siihen, mitä hän kirjoitti henkeytettynä.