Maailmanlaajuisesti hedelmää kantava hyvän uutisen kertominen
1. Mikä oli ensimmäisen vuosisadan pöyristyttävä tapahtuma, ja mitä oli saarnattu kautta maailman, ennen kuin se tuli tunnetuksi kaikkialla maailmassa?
ENSIMMÄISELLÄ vuosisadalla, jolla meidän ajanlaskumme alkoi, oli pöyristyttävin tapahtuma – ei Rooman palo vuonna 64 vaan Jerusalemin piiritys ja tuho vuonna 70. Tuosta voimakkaasti linnoitetusta kaupungista saamastaan huomattavasta voitosta roomalainen kenraali Titus palkittiin voittokulkueella, kun hän palasi Roomaan vuonna 71, ja hänen kunniakseen pystytettiin riemukaari. Mutta verinen sota kapinallisten juutalaisten kanssa ei päättynyt kumminkaan ennen kuin heidän viimeinen Juudeassa ollut linnoituksensa, yli Kuolleenmeren näkyvä Masada, valloitettiin vuonna 73. Tämä tuotti suurta häpeää, pilkkaa ja uskonnollista pettymystä juutalaisille kautta maailman, ja kymmeniä tuhansia heistä myytiin orjuuteen. Mutta vuosia ennen kuin tämä huono uutinen ympärileikatuille juutalaisille tuli tunnetuksi kautta maailman, oli iankaikkisen ilon hyvää uutista levitetty kautta silloin tunnetun maailman. Se oli hyvä uutinen Jumalan messiaanisesta valtakunnasta, valtakunnasta, joka ei ole riippuvainen maallisesta Jerusalemista.
2. a) Ketkä olivat tämän hyvän uutisen viejiä ensimmäisellä vuosisadalla? b) Miten laajalti kristillisyys levisi idästä länteen ennen Rooman paloa?
2 Ketkä olivat tämän hyvän uutisen viejiä ensimmäisellä vuosisadalla? Eivät luonnolliset ympärileikatut juutalaiset, jotka pitivät Jerusalemia uskonnollisena keskuksenaan, vaan ne, joita keisari Nero syytti väärin Rooman palosta, nimittäin ne Jeesuksen Kristuksen rauhalliset, vaarattomat seuraajat, joita oli kutsuttu ”kristityiksi” ensiksi syyrialaisessa Antiokian kaupungissa. (Apt. 11:26) Silloisiin kristittyihin opetuslapsiin kuului tuhansia juutalaisuskovia, kuten kristityt apostolit Simon Pietari ja Paavali. Apostoli Pietari oli ennen Rooman paloa Babylonissa Mesopotamiassa, mistä hän kirjoitti kaikkialla Vähässä-Aasiassa oleville kristityille. Apostoli Paavali oli ainakin kaksi ensimmäistä Roomassa oleskelunsa vuotta kotiarestissa ja odotti, että hänen vetoomustaan kristittyjen puolesta kuultaisiin keisari Neron edessä. (1. Piet. 5:13; Apt. 28:30, 31) Lähellä Rooman valtakunnan itärajaa sijaitsevasta Babylonista oli noin 3 000 kilometrin matka itse Roomaan. Kristillisyys ulottui siis melkoisen laajalle!
3, 4. a) Miten totuus oli tunkeutunut syvälle niin Afrikkaan kuin muuallekin ennen hänen kolossalaisille kirjoittamaansa kirjettä? b) Miten laajalti ”hyvä uutinen” kantoi hedelmää Paavalin kirjeen mukaan?
3 Kun evankelista Filippus oli käännyttänyt kuningatar Kandaken etiopialaisen eunukin, niin kristillisyys oli tunkeutunut myös kauas etelään aina Egyptin eteläpuolella olevaan Etiopiaan asti. (Apt. 8:26–39) Siten Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvä uutinen oli tunkeutumassa syvälle Afrikkaan ja Aasiaan ja Eurooppaan. Niiden kristittyjen joukossa, joille apostoli Pietari kirjoitti ensimmäisessä yleisessä kirjeessään Vähän-Aasian viiteen provinssiin, olivat roomalaisen Aasian provinssin Kolossan, Laodikean ja Hierapoliin kristityt. (1. Piet. 1:1) Apostoli Paavali kirjoitti Pietarin yleisen kirjeen aikoihin suoraan Kolossan kristilliselle seurakunnalle ja mainitsi sille Laodikean seurakunnalle lähettämänsä kirjeen. (Kol. 4:16) Paavali puhui näille Kolossan kristityille ”hyvän uutisen totuuden kertomisesta” kautta maailman, ja tämä tapahtui vuosia ennen kuin maallisen Jerusalemin loppu tuli vuonna 70. Tämän hyvän uutisen ohella saivat ne, jotka ottivat hyvän uutisen vastaan, toivon, ja tästä Paavali kirjoittaa sanoen:
4 ”Tästä toivosta te kuulitte aiemmin sen hyvän uutisen totuuden kertomisen avulla, joka on ilmaantunut teille, niin kuin se kantaa hedelmää ja lisääntyy kaikessa maailmassa samoin kuin teidänkin keskuudessanne, siitä päivästä lähtien jona te kuulitte ja opitte täsmällisesti tuntemaan Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden totuudessa.” – Kol. 1:4–6, Um.
5. Miten Paavali korosti Kol. 1:23:ssa hyvän uutisen saarnaamista kautta maailman?
5 Paavali korostaa sitä, että Jumalan taivaallisen valtakunnan toivo oli levinnyt kautta maailman, kun hänen kirjeensä sanoo edelleen kolossalaisille: ”Jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin [hyvän uutisen, Um] toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.” – Kol. 1:23.
6. a) Ketkä olivat hyvän uutisen palvelijoita Paavalin ohella? b) Miten nuo palvelijat yhtyivät kertomaan hyvän uutisen toivosta toisille?
6 Apostoli Paavali ei ollut ainoa hyvän uutisen palvelija siihen aikaan. Kaikki ensimmäisen vuosisadan uskolliset kristityt, mukaan luettuna kolossalainen opetuslapsi Epafras, joka kävi Paavalin luona hänen kotiarestinsa aikana Roomassa, olivat hyvän uutisen palvelijoita. (Kol. 1:7, 8; 4:12, 13) Kaikki nämä hyvän uutisen palvelijat yhtyivät kertomaan toivostaan toisille, eivät niinkään jäljentämällä käsin Kristuksen elämää koskevia henkeytettyjä evankeliumikertomuksia ja hänen henkeytettyjen opetuslastensa kirjoittamia kirjeitä, vaan varsinkin suusanallisesti saarnaamalla kaikille kuunteleville ja antamalla suullista opetusta kaikille kiinnostuneille. Voimme vain kuvitella, miten suuri työmäärä se oli noissa ensimmäisen vuosisadan olosuhteissa työskenteleville. Noilla kristityillä evankeliuminpalvelijoilla oli ainoa hyvä uutinen kerrottavana ensimmäisen vuosisadan maailmalle. He eivät olleet vaiti Valtakunnasta, vaan he puhuivat siitä hyvin paljon.
7. a) Koska hyvän uutisen ”siementä” ei kylvetty hedelmättömään maahan, niin mitä tapahtui kolossalaisten ja muiden seurakunnissa? b) Koska ”hyvä uutinen” totuudellisesti kerrottuna kantoi hedelmää, niin mitä saatiin aikaan kolmessakymmenessä vuodessa siitä, kun Jeesus alkoi saarnata?
7 ”Valtakunnan sanan” ”siemen”, jota heille puhuttiin, ei pudonnut hedelmättömään maahan, vaan hyvien ja rehellisten sydänten hyvästä maasta nousi kasvi, joka teki samanlaista siementä kuin kylvettiin. Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvän uutisen siemen moninkertaistui, kun sitä kerrottiin kaikille muille, jotka olivat tavoitettavissa tai kuulomatkan etäisyydellä. Siten, aivan niin kuin apostoli Paavali sanoi Kolossan kristityille, ”sen hyvän uutisen totuuden kertominen . . . kantaa hedelmää ja lisääntyy kaikessa maailmassa samoin kuin teidänkin keskuudessanne”. (Kol. 1:5, 6, Um) ”Sen hyvän uutisen totuuden kertominen” ei kantanut hedelmää ja lisääntynyt ainoastaan Kolossan seurakunnan keskuudessa, vaan myös kaikissa muissa seurakunnissa Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Heidän tuottamaansa ”siementä” käytettiin Valtakunnan sanoman kylvämiseen toisten sydämeen. Ei siis ihme, että kolmessakymmenessä vuodessa siitä, kun Jeesus Kristus alkoi kylvää siementä saarnaamalla Jumalan valtakuntaa, sellainen todistus Valtakunnasta oli annettu ”koko asutussa maassa”! – Matt. 4:12–17; 24:14, Um.
ONKO NYKYÄÄN MITÄÄN SAMANLAISTA VOIMANNÄYTETTÄ?
8. Miten suuri on oikein kylvetyn siemenen kasvuvoima, ja onko ”Jumalan sanan” siemen menettänyt sellaisen kasvuvoiman tällä 20. vuosisadalla?
8 Hedelmälliseen maahan kylvetyssä siemenessä oleva kasvuvoima on hämmästyttävän suuri. ”Valtakunnan sanan” ”siemen” hämmästytti maailmaa voimallaan 1900 vuotta sitten. Onko tuo ”Jumalan sanan” siemen menettänyt voimansa tällä 20. vuosisadalla? Sen ei olisi pitänyt menettää, eikä se ole menettänyt! Se, mitä kirjoitettiin kristityiksi tulleille heprealaisille 1900 vuotta sitten, pitää paikkansa nykyäänkin: ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka.” – Hepr. 4:12.
9. a) Onko ajan pituus vähentänyt Jumalan sanan ”siemenen” kasvuvoimaa? b) Miksi tarkastelemme tässä kristikunnan jäsenmäärän kasvua?
9 Aika ei ole vähentänyt sen kasvuvoimaa. Mitä meillä on näytettävänä sen tueksi? Se uskonnollinen alueko, joka tunnetaan kristikuntana? Kristikunnan kirkkojen jäsenmääristä julkaistujen arvioiden mukaan se kärsi tilapäisesti kymmenien miljoonien jäsenten vähenemisen saavutettuaan 1960-luvulla huipun jäsenmäärässään. Mutta nyt viimeksi esitetyn arvion mukaan kristikunnan uusi huippu on 985 363 400 jäsentä. – Ks. The 1973 World Almanac and Book of Facts, s. 343, otsikko ”Maailman uskontojen jäsenluku”.
10, 11. a) Mikä kasvua koskeva kysymys herää kristikunnan suhteen, ja todistaako lukumääräinen kasvu, ettei se ole ’lopun ajassaan’? b) Mitkä Paavalin ”viimeisiksi päiviksi” ennustamat olosuhteet voivat olla syynä kristikunnan uskonnollisiin vaikeuksiin?
10 Myönnettäköön, että kristikunta ei ole heikkenemässä, kun ajatellaan sitä, miten suureksi se väittää jäsenmääränsä. Mutta voiko olla myös niin, että sen jäsenten hengellisyys on lisääntymässä, että se tuottaa enemmän aitoja kristittyjä? Verratkaamme heitä siihen, millaisia olivat Kolossan kristityt, joille Paavali halusi hartaasti kirjoittaa oma-aloitteisesti. Nuo Kolossan kristityt olivat aivan erilaisia kuin useimmat ihmiset, jotka ovat väittäneet palvelevansa Jumalaa, ovat olleet paljon myöhemmin, ”viimeisinä päivinä”. Se seikka, että kristikunta oltuaan olemassa yli 1 600 vuotta kasvaa, ei todista vääräksi sitä, että se on ’viimeisissä päivissään’. Ei ole epäilystäkään siitä, että se elää ”vaikeita aikoja”. Minkä apostoli Paavali ennusti syyksi siihen, ja onko se syy kristikunnan uskonnollisiin vaikeuksiin? Paavali sanoi:
11 ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. [Miksi?] Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman [mutta sen voimaan nähden vääriksi osoittautuvia, Um].” – 2. Tim. 3:1–5.
12, 13. a) Millainen on näin ollen kristikunta hengellisesti verrattuna muinaiseen Kolossan seurakuntaan? b) Miten kristikunta selittää Herran rukouksen täyttyvän taivaallisen Isän valtakunnan ollessa kysymyksessä?
12 Kuka voi kiistää sen, että tämä profeetallinen kuvaus selittää syyn kristikunnan nykyisiin vaikeuksiin sen 1 600-vuotisen lukumääräisen kasvun jälkeen? Tämän henkeytetyn ennustuksen täyttyminen kristikunnassa osoittaa sen olevan Kolossan seurakunnan täysi vastakohta. Kaikki nämä vuosisadat kristikunta on säännöllisesti rukoillut ns. Herran rukousta. Tämä mallirukous, jonka Herra Jeesus Kristus esitti vuorisaarnassaan, alkaa sanoilla: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” (Matt. 6:9, 10) Kristikunta selittää nykyään tämän taivaallisen Isän valtakunnan tulemisen tarkoittavan Valtakunnan perustamista uskovien sydämeen. Tri Adam Clarke sanoi selittäessään Matteuksen 6. luvun 10. jaetta:
13 ”Kun vanhurskauden, rauhan ja ilon valtakunta Pyhässä Hengessä perustetaan sydämeen, niin se suo laajan mahdollisuuden Jumalan tahdon täyttämiselle.” – Commentary, 5. osa, s. 86, palsta 1.
14. a) Koska kristikunnan kasvu jää jälkeen maailman väestönkasvusta, niin miten kristikunnan papit selittävät Valtakunnan tulon? b) Miten kaksi maailmansotaa 32 vuoden aikana herättää kysymyksen Valtakunnan tulosta kristikunnan suhteen?
14 Kauan aikaa ajateltiin Jumalan valtakunnan tulevan siten, että koko ihmiskunta käännytettäisiin kristikunnan kirkkojen jäseniksi. Mutta nyt kun kristikunta jää jälkeen maailman väestönkasvusta, papit sanovat, että Valtakunta tulee vain niiden sydämeen, jotka uskovat. He eivät opeta, että Jumalan messiaaninen valtakunta tulee tätä nykyistä maailmallista asiainjärjestelmää vastaan ja tuhoaa sen ja sitten hallitsee todellisena hallituksena kaikkia maapallon asukkaita ja täyttää koko maan vanhurskaudella ja rauhalla ja onnellisuudella iäksi. (Dan. 2:44; 7:13, 14) Jeesus Kristus sanoi: ”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää” ja: ”Missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.” (Luuk. 6:45; 12:34) Mutta missä on todistus siitä, että Jumalan valtakunta on perustettu edes kristikunnan kirkkojen jäsenten sydämeen ja että heidän sydämessään on aarteena Jumalan valtakunta? Onko kaksi maailmansotaa tämän 20. vuosisadan 32 vuoden aikana todistus siitä, että Jumalan ”vanhurskauden, rauhan ja ilon valtakunta Pyhässä Hengessä” oli perustettu satojen miljoonien kristikunnan kirkonjäsenten sydämeen?
15. a) Mikä järjestö oli kristikunnan ”aarre” kahden maailmansodan välillä? b) Mitä Kansainliiton seuraaja tekee aseistautumiskilpailun suhteen?
15 Kahden maailmansodan välisenä kahdenkymmenen vuoden aikana maailmanrauhaa ja turvallisuutta varten perustettu Kansainliitto oli kristikunnan aarre, sillä sen kirkot sanoivat, että Kansainliitto on ”Jumalan valtakunnan poliittinen ilmaus maan päällä”. Mutta missä Kansainliitto on nyt? Ja mitä sen seuraaja, Yhdistyneet Kansakunnat, on saanut aikaan yrittäessään pysähdyttää kansainvälistä aseistautumiskilpailua sotilaallisen ylivoiman saavuttamiseksi kolmannessa maailmansodassa, joka uhkaa koko ihmiskunnan olemassaoloa? Se, että tuhoisia aseita valmistetaan lisää, vastaa tähän kysymykseen.
16. Tuleeko Jumalan valtakunta todella kristikunnan tilasta huolimatta, ja miten tästä kerrotaan nykyään koko ihmiskunnalle?
16 Kaikki nämä seikat osoittavat, ettei Jumalan valtakuntaa ole perustettu kristikunnan pappien ja kirkonjäsenten sydämeen ja ettei se ole tullut heidän sydämeensä. Jumalan valtakunnan ei voida odottaa tulevan sillä tavalla, eikä se tulekaan sillä tavalla. Mutta Jumalan valtakunta Kristuksen toimesta on tulossa vastaukseksi Herran rukoukseen, ja tämä teokraattinen hallitus on todellisuudessa jo ovella. Juuri tästä kerrotaan nykyään koko ihmiskunnalle siinä ”valtakunnan hyvässä uutisessa”, jota Jeesus Kristus ennusti saarnattavan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille ennen lopun tuloa. (Matt. 24:14, Um) Tätä hyvää uutista, ”valtakunnan sanaa”, kylvetään kuin siementä kaikessa maailmassa, 208 maassa ja saariryhmässä, ja se kantaa hedelmää samoin kuin apostoli Paavalin päivinä. Ja niin kuin hän sanoi Kolossan kristilliselle seurakunnalle, ”se kantaa hedelmää ja lisääntyy kaikessa maailmassa samoin kuin teidänkin keskuudessanne”. (Kol. 1:6, Um) Tätä hyvän uutisen siementä kylvetään kristikunnan sisä- ja ulkopuolella.
17. a) Jollei Valtakunta, niin mikä sijoittuu ihmisten sydämeen ja miten? b) Miten siis hyvän uutisen ’hedelmän kantaminen ja kasvaminen’ on tapahtunut kristikunnasta huolimatta samoin kuin Paavalin aikanakin?
17 Ja kun ajatellaan Jumalan valtakunnan ja ihmissydämen välistä suhdetta, niin ei Valtakunta, vaan Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvän uutisen siemen tulee sydämeen. Tämä ”siemen” sijoittuu sinne juurtumalla ja kantamalla hedelmää. Tätä siementä kylvetään saarnaamalla hyvää uutista kaikille niille, jotka kuuntelevat sitä ja ottavat sen vastaan. Tämä hyvän uutisen siemen kantaa hedelmää panemalla niiden suun puhumaan sydämen kyllyydestä, joiden sydämeen siemen on kylvetty. Täten ”siemenen” kylväminen saa jokaisen, jonka otolliseen sydämeen siemen on kylvetty, tulemaan yhdeksi uudeksi hyvän uutisen julistajaksi. Tällä tavoin hyvän uutisen siemen lisääntyy, kun yhä useammat Valtakunnan saarnaajat julistavat hyvää uutista. Ja vaikka kristikunta yrittää estää Valtakunnan siemenen kylvämistä ihmissydämiin, niin Jehovan kristityt todistajat jatkavat hyvän uutisen siemenen levittämistä kautta maailman. Aivan niin kuin apostoli Paavalinkin päivinä hedelmän kantaminen ja lisääntyminen on ollut käynnissä – kautta maailman kristikunnasta huolimatta.
LISÄHEDELMÄ
18. Mitä muuta ”siemenen” kylväminen on tuottanut paitsi lisää Valtakunnan julistajia, ja mitkä ominaisuudet ovat siis tunnusomaisia Jehovan kristityille todistajille nykyään?
18 Tämä Valtakunnan hyvän uutisen siemenen kylväminen on kantanut runsaasti hedelmää ja lisääntynyt muutoinkin kuin vain tuottamalla lisää Valtakunnan julistajia. Se on kehittänyt lisähedelmää niiden sydämessä, joihin siemen on kylvetty ja jotka julistavat Valtakuntaa. Se on tuottanut päinvastaista hedelmää kuin apostoli Paavali ennusti kristikunnan tuottavan, mistä 2. Tim. 3:1–5 kertoo. Se on tuottanut samaa hedelmää kuin Kolossassa olevan kristillisen seurakunnan jäsenten sydämessä ja elämässä, jolle seurakunnalle Paavali kirjoitti kirjeensä. Se on tuottanut kristillisiä ominaisuuksia, jotka Paavali mainitsee kirjeessään, nimittäin rakkautta, toivoa ja uskoa. Tosi kristilliselle seurakunnalle tunnusomaiset ihmevoimat ja -kyvyt saattoivat lakata kristittyjen apostolien kuoleman jälkeen, mutta, niin kuin Paavali sanoi, ”pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus”. (1. Kor. 13:13) Nämä pysyvät, mutta eivät sodan vitsaamassa kristikunnassa, vaan Jehovan kristityillä todistajilla. Usko, toivo ja rakkaus ovat heille tunnusomaisia.
19. a) Mitä Paavalin oli kirjoitettava Kolossan seurakunnan uskosta, rakkaudesta ja toivosta? b) Millainen rakkaus saa Jehovan kristityt todistajat avaamaan suunsa ja saarnaamaan?
19 Paavali sanoi kolossalaisille: ”Olemme kuulleet uskostanne Kristuksen Jeesuksen yhteydessä ja rakkaudesta, joka teillä on kaikkia pyhiä kohtaan sen toivon vuoksi, joka teille on varattuna taivaissa. Tästä toivosta te kuulitte aiemmin sen hyvän uutisen totuuden kertomisen avulla . . . Epafras, rakas orjatoverimme, . . . myös toi meille ilmi teidän rakkautenne hengellisellä tavalla.” (Kol. 1:4, 5, 7, 8, Um) Ei eroottista, intohimoista, aistillista rakkautta, joka oli ominaista pakanalliselle kreikkaa puhuvalle maailmalle apostoli Paavalin päivinä, vaan ”rakkautta hengellisellä tavalla” – sitä on tuotettu hyvän uutisen kylvämisellä Jehovan kristittyjen todistajien sydämeen nykyään. Tämä aito kristillinen rakkaus on Jumalan hengen hedelmää Gal. 5:22:ssa olevien Paavalin sanojen mukaan. Tämä sydämessä oleva hengellinen rakkaus saa heidät avaamaan suunsa ja saarnaamaan.
20. Mitä tapahtuu ennustuksen mukaisesti nykyään rakkauden laadulle kristikunnassa, ja minkä Paavalin rukouksen täyttämisessä heidän täytyy toimia sanojensa mukaan ja miten?
20 Tämän maailmallisen asiainjärjestelmän päättymistä koskeva Jeesuksen ennustus: ”Sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus”, täyttyy nykyään kristikunnassa. (Matt. 24:12) Mutta rukous, ”että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta [lohdutusta, Um]”, jonka apostoli Paavali ilmaisi kirjoittaessaan kolossalaisille, täyttyy nykyään Jehovan kristityissä todistajissa. (Kol. 2:1, 2) Heidän täytyy kuitenkin toimia apostolin heidän puolestaan esittämän rukouksen mukaan tekemällä, niin kuin apostoli kirjoitti kolossalaisille: ”Pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.” – Kol. 3:14, Um.
21. Miten tällainen rakkaus vaikuttaa Jehovan todistajien keskinäisiin suhteisiin, kun heillä on niin erilainen entisyys?
21 Ei ole siksi hämmästyttävää, että vaikka nykyajan Jehovan kristityt todistajat tulevat ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”, niin heidän keskuudessaan ei tunnusteta mitään rotu-, kansallisuus-, heimo- tai värirajoja. He eivät ainoastaan ole taistelematta omassa keskuudessaan seurakunnissaan ja yleisissä konventeissaan, vaan he kieltäytyvät osallistumasta mihinkään epäteokraattisiin kansainvälisiin sotiin. Sellaiset sodat velvoittaisivat jonkin maan kristityt todistajat tappamaan jossakin toisessa maassa olevia kristittyjä tovereitaan. – Ilm. 7:9.
22. Mihin tosiasioihin uskomista vaaditaan, jotta he voisivat menetellä näin tässä maailmassa, ja miten heidän täytyy olla kolossalaisten kaltaisia uskossaan?
22 Tällaisen menettelyn omaksuminen sodan vitsaamassa maailmassa vaatii suurta uskoa. Mutta Kolossan seurakunnan tavoin meidän 20. vuosisatamme Jehovan todistajat uskovat täysin Pyhässä Raamatussa esitettyjen lakien ja käyttäytymissääntöjen olevan oikeita. He uskovat, että Raamatun Tekijä on Jumala ja että se on teokraattinen Kirja, josta heidän täytyy empimättä pitää kiinni. He uskovat, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja heidän Herransa, jonka sanoja ja esimerkkiä heidän täytyy noudattaa horjumatta. Ollakseen ’moitteettomia hänen edessään’ he tekevät niin kuin kolossalaiset: he pysyvät ”uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina”. Apostoli Paavali sanoi Kolossan kristityille, että hän iloitsi ’heidän lujasta uskostaan Kristukseen’. (Kol. 1:22, 23; 2:5) Me voimme samasta syystä iloita nykyajan Jehovan todistajista.
23. a) Kehen he uskovat Herranaan tänä poliittisten herrojen aikana? b) Mikä vahvistaa heitä kestämään väkivaltaisen kuolemankin vainottaessa?
23 Maan päällä on nykyään paljon poliittisia herroja, mutta Jehovan kristityt todistajat eivät ole mukana maailmallisessa politiikassa. Miksi? Koska he ovat ”ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran” (Um). Varsin sopivasti he siis noudattavat apostoli Paavalin kolossalaisille antamaa kehotusta: ”Vaeltakaa hänessä [Kristuksessa], juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.” (Kol. 2:6, 7; 1. Kor. 8:5, 6) Tämän 20. vuosisadan historiassa on tuhansia esimerkkejä, jotka todistavat, että kristityt, jotka palvovat Jehovaa Jumalanaan, pitävät kiinni tästä uskostaan, että Jeesus Kristus on heidän Herransa, aina kuolemaan saakka, jopa väkivaltaiseen kuolemaan asti vainoojien käsissä. Heidän uskonsa kuolleitten ylösnousemukseen antaa heille voimaa siihen. Heillä on Kolossan kristittyjen usko, jonka apostoli Paavali sanoi olevan ”Jumalan toimintaan kohdistuva usko, . . . hänen, joka herätti hänet [Kristuksen] kuolleista”. – Kol. 2:12, Um.
24. a) Mikä muu tekijä vahvisti kolossalaisia pysymään otollisina Jumalalle, ja mitä heidän oli tehtävä tämän suhteen? b) Miksi he elivät suurenmoista aikaa uskon kehittämiseksi, ja miksi he siis tunsivat olevansa suuresti suosittuja?
24 Millainen ”toivo” noilla kolossalaisilla 1 900 vuotta sitten olikaan! Se oli tärkeä tekijä, joka auttoi heitä pysymään Jumalalle otollisina Kristuksen kautta; ja tämän voimakkaan syyn vuoksi apostoli Paavali muistutti Kolossan kristittyjä olemaan ”horjahtamatta pois sen evankeliumin [hyvän uutisen, Um] toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla”. (Kol. 1:22, 23) Kolossan kristityt, joista monet epäilemättä olivat käännynnäisiä pakanakansoista, elivät mitä suurenmoisinta aikaa, jolloin Jumalan tarkoitusten salaiset piirteet ensi kertaa tehtiin ilmeisiksi, mikä teki Jumalaa pelkääville uskoville mahdolliseksi käyttää hyväkseen niiden ilmeisiksi tekemistä. Nuo Kolossan uskovat ovat varmasti tunteneet olevansa suuresti suosittuja tässä suhteessa, kun apostoli Paavali kirjoitti heille ja sanoi, että hänet oli tehty palvelijaksi ”täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä [teidän yhteydessänne, Um], kirkkauden toivo”. – Kol. 1:25–27.
25. Mitä tämä Paavalin lausunto merkitsi silloisille uskoville, ja mitä kristillisiä ominaisuuksia tuo toivo edisti kolossalaisissa?
25 Tämä merkitsi sitä, että ensimmäisen kerran oli olemassa sellainen pyhä järjestely, että Kristus ei ollut ainoastaan juutalaisten uskovien ”yhteydessä”, vaan myös kaikista ei-juutalaisista eli pakanakansoista tulleiden uskovien ”yhteydessä”. Se, että Kristus nyt oli yhteydessä kaikkien näiden kanssa, varasi perustan merkittävälle toivolle, ’hänen kirkkautensa toivolle’. Tämä toivo tarkoitti sen tähden heidän osallistumistaan Kristuksen, Messiaan, kanssa hänen taivaalliseen valtakuntaansa koko ihmiskunnan iankaikkiseksi siunaukseksi. Mitä erinomaisia kristillisiä ominaisuuksia sellainen toivo tuottaakaan! Apostoli Paavali sanoi kolossalaisten rakkauden ja uskon johtuvan ’toivosta, joka heille oli varattuna taivaissa’. (Kol. 1:4, 5, Um) Sellainen suurenmoinen toivo elää nykyäänkin!
26. Mikä on tänä aikana Jehovan kristittyjen todistajien toivo hallitusvallan suhteen ja mitä tarkoitusta varten?
26 Mikä sitten on Jehovan kristittyjen todistajien toivo tänä maailmassa tapahtuvien mullistavien muutosten ja poliittisen sekaannuksen aikana? Onko se toivo tulla Englannin kuninkaaksi tai kuningattareksi? Onko se toivo tulla Ranskan tasavallan presidentiksi? Onko se toivo tulla Länsi-Saksan liittokansleriksi? Onko se toivo tulla Neuvostoliiton kommunistisen puolueen puheenjohtajaksi? Onko se toivo tulla New Yorkin tai minkä tahansa muun Amerikan Yhdysvaltain osavaltion kuvernööriksi? Ei alkuunkaan! Kristittyjen todistajien toivona ei ole sellaisten poliittisten virkojen täyttäminen tämän tuomitun asiainjärjestelmän missään maailmallisissa hallituksissa. Täyttäkööt kristikunnan ja pakanamaailman virkoja havittelevat poliitikot nuo maailmalliset asemat maan päällä aina loppuun asti. Ne Jehovan todistajista, joilla on taivaallinen kutsu niin kuin ensimmäisen vuosisadan kolossalaisillakin, toivovat heille varattua hallitusasemaa taivaissa Jeesuksen Kristuksen, ”kuningasten Kuninkaan ja herrain Herran”, yhteydessä. Siinä taivaallisessa valtakunnassa he palvelevat Jumalaa ja auttavat koko ihmiskunnan siunaamisessa.
27. Millaiset toiveet hallitusvallan suhteen on niillä todistajilla, jotka haluavat elää paratiisimaassa, ja miten he tulevat olemaan niiden joukossa, jotka Jumala varjelee uuteen järjestykseensä?
27 Ne Jehovan kristityt todistajat, jotka haluavat elää saasteettomassa rauhallisessa paratiisimaassa, eivät toivo elävänsä ikuisesti tähtilipun alla eivätkä sirpin ja vasaran alla tai minkään muunkaan tämän nykyisen asiainjärjestelmän kansakunnan vertauskuvan alla. Heidän toivonsa on elää ikuisesti maan päällä Jehova Jumalan, koko kaikkeuden Suvereenin, taivaallisen valtakunnan alaisuudessa. Siinä teokraattisessa hallituksessa Jeesus Kristus ja hänen kirkastettu seurakuntansa hallitsevat kuninkaina ja pappeina koko ihmiskunnan, sekä elävien että kuolleitten, loputtomaksi hyödyksi. Yksistään tältä hallitukselta ne, jotka panevat toivonsa maalliseen paratiisiin, odottavat vapautusta kaikesta siitä huonosta hallinnosta, jonka Saatana ja kaikki hänen edustajansa, demonit sekä ihmiset, ovat aiheuttaneet ihmiskunnalle. Sellaisen suurenmoisen, kaikesta voiton vievän toivon takia he eivät halua eivätkä tavoittele mitään maallisten valtioiden poliittisia virkoja. He eivät halua tulla osallisiksi politiikan syntien ja turmeluksen aiheuttamaan yhteiskuntavastuuseen. He tietävät, että ne, jotka pysyvät puhtaina sellaisista maailmallisista tahroista, ovat niitä, jotka Jumala varjelee uuteen järjestykseensä.
28. Kenelle kuuluvat kiitokset tällaisesta ”hyvästä uutisesta”, ja millaisia kristillisiä ominaisuuksia se on kehittänyt saarnaajien saamiseksi jatkamaan loppuun asti?
28 Kaikki kiitokset Jehova Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta sellaisesta verrattomasta ”hyvästä uutisesta”. Tätä hyvää uutista saarnataan nykyään kaikelle luomakunnalle taivaan alla. Tämän hyvän uutisen kertominen kantaa hedelmää ja lisääntyy Kaikkivaltiaan Jumalan voittoisan voiman avulla. Ne, jotka ottavat vastaan tämän hyvän uutisen siemenen, kehittävät sen vaikutuksesta itsessään uskoa, toivoa ja rakkautta siitä huolimatta, että ovat sodan vitsaamassa maailmassa. Vain todellinen ”hyvä uutinen” voi saada aikaan sellaisia Kristuksen ominaisuuksien kaltaisia ominaisuuksia. Näiden ominaisuuksien vaikutuksesta Jehovan kristityt todistajat jatkavat Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista kaikessa luomakunnassa taivaan alla aina tämän hedelmällisen kylvökauden loppuun saakka.