Kristityn vapauden rajoitukset

”Teidät . . . kutsuttiin vapauteen, veljet; älkää vain käyttäkö tätä vapautta houkuttimena lihalle, vaan olkaa rakkaudessa toistenne orjia.” – Gal. 5:13, Um.

 1, 2. (a) Miksi kaikkeus ei voi olla ikuisesti osaksi orjuudessa ja osaksi vapaana? (b) Kuvaile se vapaus, mitä kristitty nyt jo nauttii. Mitkä ovat eräitä sen yleisiä rajoituksia?

MAAILMANKAIKKEUS ei voi olla olemassa ikuisesti osaksi orjuudessa ja osaksi vapaudessa niinkuin nykyään. Kaikkeudessa olevia luomuksia ei tarkoitettu koskaan itsekkyyden ja epävanhurskauden orjiksi. (Room. 8:21) Tämän kauan kestäneen ristiriidan lopputuloksesta ei voi olla mitään epäilyksiä, ja se ennustettiin jo kauan sitten. Vapauden asia voittaa tuoden ikuisen rauhan. Koska vapaus on oikea tila, missä Jehovan uskolliset luomukset voivat elää, niin niiden, jotka elävät palvellakseen häntä iankaikkisesti, täytyy tehdä se omasta vapaasta halustaan ja iloiten. Jotta joku voisi tehdä viisaan valinnan, niin hänen tulee tietää, miten laaja vapaus on hänelle tarjolla Jumalan jumalisessa palveluksessa. Kristityn ei pidä suinkaan käyttää hyväkseen vapautuneisuuttaan juutalaisen lakiliiton alaisuudesta vaeltaakseen huolimattomasti tai kevytmielisesti lihaan nähden. (Kol. 2:14) Mutta on vielä muukin vapaus, mihin kristitty on kutsuttu. Tällä vapaudella on rajoituksensa, mitkä johtuvat ihmisen rakkaudesta Jumalaan ja kristittyyn lähimmäiseensä. Kristityn vapaus on sentähden viisaasti rajoitettu vapaus. – Gal. 5:13.

² Kristityn täytyy ymmärtää alussa, että se vapaus, mitä hän jo nauttii, on suuressa määrin suhteellinen. Sitä ei ole olemassa erossa Ylimmästä Yksinvaltiaasta, Jehova Jumalasta, jolla on mahdollisuus rajoittaa vapaata toimintapiiriä palvelijoittensa parhaaksi. Tätä suhteellista vapautta voidaan nauttia yksinomaan elämällä ja toimimalla sopusoinnussa vapauden Alkuunpanijan, Jumalan, tunnetuksi tekemien rajoitusten kanssa. (Ps. 146:7) Nämä rajoitukset sisältävät ne ääriviivat, mitkä supistavat luomuksen suhteellista vapautta. Eräät näistä vapauden rajoista ovat seuraavat: itsensä luonnon asettamat rajoitukset, yhteiskunnallisen kanssakäymisen mittapuut, totuuden periaatteet, teokraattiset lait, Jumalan tahdon ilmaukset ja toisille annettujen oikeuksien rajoitukset. Me tarkastelemme näitä vuoron perään.

LUONNON ASETTAMAT RAJOITUKSET

 3, 4. (a) Mitkä rajoitukset luonto asettaa kristityille hänen ruumiinsa käyttöön nähden? (b) Mitä tarkoitetaan sillä, että eräät tulevat mieleltään eläimellisiksi?

³ Ihmiset ovat ihmisiä, eivät henkiä eikä eläimiä. Toiset ovat luonnostaan miehiä ja toiset naisia. Monet ovat lapsia ja toiset aikuisia, kypsyneitä. Aikuisista on jokin prosentti naimattomia ja muut naineita, joilla on vastuunsa aviomiehinä ja -vaimoina. Kristittyjen ihmisruumiita verrataan astioihin, mitkä tulee pitää puhtaina ja käyttää viisaasti luonnon säädösten mukaan. (2. Kor. 4:7; 1. Tess. 4:3–5; [4:s jae kuuluu Um:n mukaan: ”että kunkin teistä tulee tietää, kuinka saa omistukseensa oman astiansa pyhityksessä ja kunniassa”]) Saatana ja paholaiset ovat houkutelleet kaikkina aikoina ihmisiä noudattamaan vapaata tahtoaan käyttämällä ruumistaan luonnottomalla tavalla, vastoin sitä alkuperäistä tarkoitusta, mikä Jumalalla oli valmistaessaan miehen ja naisen. Kuvaillessaan niitä paatuneita, jotka ovat ylittäneet luontoon asetetut rajat, Paavali kirjoittaa: ”Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.” – Room. 1:26, 27.

⁴ Pietari ja Juudaskin kuvailee niitä, jotka ylittävät luonnon rajat tulemalla eläimellisiksi mieleltään. He varoittavat, että nämä yrittävät tavoitella kristittyjenkin seuraa. ”Ihmiset, kuin ajattelemattomat eläimet, jotka ovat luonnostaan syntyneet pyydystettäviksi ja tuhottaviksi, kärsivät niissä asioissa, joista he ovat tietämättömiä ja puhuvat herjaavasti, tuhon omalla tuhotiellään.” ”’Viimeisinä päivinä on oleva pilkkaajia, jotka toimivat omien jumalattomiin asioihin tuntemiensa halujen mukaan.’ Nämä ovat niitä, jotka aiheuttavat eroamisia, eläimellisiä ihmisiä, joilla ei ole hengellisyyttä.” – 2. Piet. 2:12 ja Juud. 18, 19, Um.

 5. Ovatko kristityt vapaita luonnollisen kiintymyksen osoittamisesta?

⁵ Luonnolla on myös lujat siteet, jotka sitovat vanhemmat ja lapset läheisesti yhteen sukulaisuudessa. Näihin kuuluvat luonnollisen kiintymyksen siteet, joiden tulee vallita lasten ja heidän vanhempiensa välillä. Kristityt eivät voi sivuuttaa näitä luonnon tosiasioita. Ne muodostavat rajoja heidän suhteelliselle vapaudelleen. Niistä, jotka jättävät huomioonottamatta nämä rajat, on kirjoitettu: ”Ihmiset ovat . . . tottelemattomia vanhemmilleen, kiittämättömiä, laupeudettomia, vailla luonnollista kiintymystä, . . . hillittömiä” jne. (2. Tim. 3:2, 3, Um) Näissä luonnon siteissä pysyminen ja niiden lujittaminen auttaa monia vanhempia kasvattamaan lapsensa menestyksellisesti Jumalan suosiossa.

 6. Mitä rajoituksia on olemassa vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvilla suhteilla?

⁶ Erään puolen muodostavat oikeat sukupuolisuhteet. Kristityille on pantu rajoitukseksi, etteivät he saa olla sukupuolisuhteissa muiden kuin omien aviomiestensä tai -vaimojensa kanssa. (Matt. 19:3–9) Haureuteen ja aviorikokseen antautuminen merkitsee asetettujen rajojen yli menemistä. Niiltä, jotka ovat naimisissa, vaatii luonto määrättyjen velvollisuuksien täyttämistä, joita ei tule evätä. ”Olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan, vaan miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa vallassaan, vaan vaimon vallassa.” (1. Kor. 7:2–4) Miehen täytyy elää vaimonsa kanssa Jumalan luontoa koskevien peruslakien tuntemuksen mukaan. Aviomies ottaa huomioon naisen biologisen rakenteen, hänen rajoituksensa, aikajaksonsa, vaiheensa, mitkä vaikuttavat suuresti hänen sieluntoimintoihinsa, mielentilaansa ja luonteenlaatuunsa. Jumala ei sivuuta näitä naisten rajoituksia, eikä aviomiestenkään tule sitä tehdä. – 3. Moos. 18:19; 20:18; 1. Piet. 3:7–9.

YHTEISKUNNALLISEN KANSSAKÄYMISEN MITTAPUUT

 7. Mitä viisaita rajoituksia on kristityn käyttäytymisellä toisia saman kalliin uskon omaavia kohtaan?

⁷ Kun ihmisistä tulee kristittyjä, niin he joutuvat läheiseen yhteyteen toisten kristittyjen kanssa ja muodostavat siten seurakunnan, mikä kuuluu osana Jumalan ”yhteen laumaan”. (Joh. 10:16) Antautunutta kristittyä ei kutsuta elämään itselleen, vaan häntä kehoitetaan astumaan kristittyjen tovereittensa kanssa Herran yksimieliseen palvelukseen. Hänen odotetaan noudattavan tavallista suurempaa säädyllisyyttä suhteissaan toisiin. Hänen täytyy käyttää hyvää arvostelukykyä ja ilmaista rakkauttaan paikallisessa seurakunnassaan oleviin veljiin. (1. Piet. 2:17) Jeesus antoi meille hyvän mittapuun, mikä hallitsee tällaista yhteiskunnallista kanssakäymistä, sanoessaan: ”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille.” (Matt. 7:12) Koko Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset ovat tosiaan täynnä erinomaisia neuvoja sen suhteen, miten kristityn tulee käyttäytyä lähimmäisiään kohtaan. Kristitty ei voi olla omapäinen, kulkea omaa tietään seurakunnassa eikä olla huomioonottamatta seuralaistensa tunteita. Meillä on nimenomaan kanssakäymisestä sarja viisaita rajoituksia turvalliselle suhteelliselle vapaudellemme. Nämä rajoitukset vaikuttavat vapaata tahtoamme käyttäessämme hyvin meihin, ei ainoastaan meidän nykyiseen onneemme, vaan myöskin paikan varmistamiseen Jumalan iankaikkisessa talousjärjestössä.

TOTUUDEN PERIAATTEET

 8, 9. (a) Mitkä ovat oikeat periaatteet, ja mistä ne löydetään? Mainitse joitakin esimerkkejä. (b) Miten Raamatun opit on muodostettu? Valaise.

⁸ Vanhurskauden tie merkitsee totuuden periaatteitten tunnustamista ja niiden viisasta soveltamista. Kristitty vaeltaa aina vanhurskaudessa ja karttaa siten vapaan tahtonsa noudattamista sillä tavalla, että tarttuisi siihen, mikä on epävanhurskasta. Mitä nämä periaatteet ovat sitten? Oikea periaate on perustotuus. Koska totuus mukautuu tosiasioihin eli on sellaista, mikä on yhtäpitävä todellisen asianlaidan kanssa, niin periaatteet ovat olennaisesti perustotuuksien esityksiä. Raamattu sisältää tuhansia tällaisia periaatteita, jotka on lausuttu nimenomaisesti, kun taas toiset voidaan päätellä tai löytää luonnon kirjasta. (Room. 1:20) Esitämme tässä vain muutamia. ’Jumala muodosti maan asuttavaksi.’ ’Ihminen on kuolevainen.’ ’Sielu, joka tekee syntiä, kuolee.’ ’Aadam teki syntiä, ja hänet tuomittiin kuolemaan.’ ’Jumala on rikas armosta.’ ’Täydellinen elämä annetaan täydellisestä elämästä.’ ’Lihan elämä on veressä.’ ’Jeesus tehtiin täydelliseksi lihaksi.’ ’Jeesuksen täydellinen elämä muodosti vastaavat lunnaat.’ ’Jeesuksen elämänveri osti ihmisen ikuisesti vapaaksi kuolemasta.’ – Jes. 45:18; 1. Moos. 2:17; Hes. 18:4; 1. Moos. 3:6, 19; Ef. 2:4; 2. Moos. 21:23; 3. Moos. 17:11; Joh. 1:14; 1. Tim. 2:6; Hepr. 9:12.

⁹ Niinkuin rakennusaineet muodostavat mallin mukaan koottuina rakennuksen, niin on Raamatun totuuden periaatteetkin koottu yhteen Jumalan mallin mukaan muodostamaan Raamatun totuudelliset opit. Kun edellämainitut periaatteet kootaan yhteen esitetyssä järjestyksessä, niin saadaan sen tärkeän Raamatun opin runko, mikä koskee ihmisen vapautusta kuolemasta Jeesuksen Kristuksen varaamin lunnain. Tällä tavalla muodostuvat kaikki Raamatun opit perustotuuksien periaatteista. – Hepr. 6:1.

10. Miten Saatana on rakentanut suunnattoman järjestönsä ensimmäisen valheensa perustalle?

¹⁰ Huomaa nyt, mitä alkuperäinen valehtelija Saatana on tehnyt ensimmäisellä valheellaan: ”Ette suinkaan kuole.” (Joh. 8:44; 1. Moos. 3:4) Hän on käyttänyt sitä muodostaakseen seuraavan epävanhurskaan periaatteen, mikä ei perustu tosiasioille eikä totuudelle. ”Sielu on elävöittävä perussyy . . . luonteeltaan erossa ruumiista ja katsottu tavallisesti erilliseksi olemassaololtaankin.”a Saatana on tästä yhdestä valheperiaatteesta muovannut melkein kaikenkäsittävän väärän uskonnollisen oppinsa, ihmisen kuolemattomuuden, että ihminen on jatkuvasti olemassa kuoleman jälkeenkin. Ajattelehan, että Perkele on muuttanut tämän ensimmäisen valheensa hietaperustalla lisävalheita epävanhurskaiksi periaatteiksi ja käyttänyt sitten tällaisia vääriä periaatteita rakentaakseen jättiläismäisen epävanhurskaan järjestönsä, mikä sisältää väärän uskonnon, kaupankäynnin ja politiikan! Täten on Saatana monin myrkyllisin ja valheellisin opetuksin ja aattein pitänyt ihmisten mielet vankina tuhansien vuosien ajan ja ravinnut heitä elottoman hengen ravinnon akanoilla, mikä pitää heidät henkisesti sairaina ja kahlehdittuina henkiseen pimeyteen erossa totuudesta. – 1. Kor. 10:21.

11, 12. (a) Mitkä rajoitukset kristityllä on hengelliseen ravintoonsa nähden ja miksi? (b) Miten Jeesus valaisee viisaan ja tyhmän menettelyn?

¹¹ Me näemme täten, miten tärkeää on, että kristitty ei ylitä suhteellisen vapautensa rajaa kaivautuakseen väärän uskonnon selittämiin paholaisten oppeihin. Sellainen vapaan tahdon käyttö johtaa henkilön Perkeleen kynsiin ja panee hänet epävanhurskauden orjuuteen. Tällainen ihminen havaitsee pian olevansa heitetty ulkoiseen pimeyteen; ja kuinka suuri se pimeys onkaan! Kristityn elämää ja ajatuksia täytyy sentähden ruokkia joka päivä totuuden opetuksilla, mitkä kootaan Jumalan ilmoittamasta totuuden Sanasta. Totuus pysyy iäti. Totuus on häviämätön. Totuuden auringonpaisteessa lämmitteleminen on tosi vapautta. – Ps. 146:6; Joh. 7:16, 17; 2. Kor. 13:8.

¹² Jeesus asetti sattuvasti nämä kaksi menetelmätapaa vastakkain. Hän vertaa seuraavassa niitä, jotka rakentavat uskonrakennuksensa totuuden ”kalliolle”, niihin tyhmiin, jotka rakentavat valheen ”hiekalle”. ”Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.” – Matt. 7:24–27.

TEOKRAATTISET LAIT

13, 14. (a) Miten Jumalan lain peruste on päinvastainen kuin monien ihmisen lakien peruste? Valaise. (b) Mitä tapahtui Mooseksen lakiliiton takana oleville periaatteille, kun Jumala lopetti Lain laillisen voiman v. 33 jKr. ja teki siitä siten kristittyjä sitomattoman?

¹³ Vaikka monet ihmisen laeista saattavatkin perustua väärin muodostettuihin periaatteisiin, niin suuren Ylimmän Yksinvaltiaan, Jehova Jumalan, laatimat teokraattiset lait perustuvat luotettavasti totuuden periaatteihin. ”Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus.” (Ps. 119:142) Mitkään lainmukaiset kuvitelmat eivät muodosta Jumalan lakia. Esimerkiksi se yhä tänäkin päivänä voimassa oleva Jumalan laki, mikä kieltää murhan, perustuu sille selvälle totuusperiaatteelle, että ihminen on kuolevainen. (1. Moos. 9:6) Väärät uskonnot opettavat aivan päinvastoin sitä kuvittelua, että ihminen on kuolematon. Samoin kuin tosi periaatteita käytetään kaikkien lukuisien Raamatun oppien muodostamisessa, niin ovat tosi periaatteet myöskin kaikkien Jumalan lakien takana. – 1. Kor. 9:8–10.

¹⁴ Jokainen lakiliiton muodostavista sadoista laeista, mitkä annettiin Moosekselle v. 1513 eKr., perustuu todellisuudessa yhteen tai useampaan totuuden periaatteeseen. Tosiasia on, että joukko vanhurskaita periaatteita tuli ihmisen huomioon ensi kerran, kun lakiliitto annettiin ilmoituksena israelilaisille. Kun Jumala pani lakiliiton laillisesti sitovan voiman päättymään ”naulitsemalla sen [Jeesuksen] kidutuspaaluun” v. 33 jKr., niin hän ei hävittänyt sentähden niitä totuuden ikuisia periaatteita, mitkä tulivat ihmisen huomioon sen kautta. (Kol. 2:14, Um) Nämä laista tavattavat totuuden periaatteet, jotka on säilytetty yhä meille Raamatussa, opastavat jatkuvasti kristittyjä heidän vanhurskaalla tiellään. Ja niin lakiliiton tehosteet ovat yhtä kuolleet kuin lakiliitto itsekin eivätkä niin ollen sido kristittyjä nykyään. ”Te ette ole lain, vaan ansaitsemattoman hyvyyden alla.” – Room. 6:14, Um.

15. Mitkä ovat eräitä kristityn toimia rajoittavia teokraattisia lakeja?

¹⁵ Mutta Mooseksen Lain ulkopuolella on teokraattisia lakeja, mitkä rajoittavat kristityn suhteellisen vapauden alaa. Koska lait ovat toimintasääntöjä, mitkä ylempi on sanellut alemman käyttäytymistä varten, niin alempi on velvollinen tottelemaan näissä asioissa. Sen lisäksi, että laki kieltää murhaamasta, niinkuin on jo mainittu, kristittyä kielletään myös syömästä verta, hänen täytyy pidättyä haureudesta ja palvomasta epäjumalia, hän ei saa jättää tulemista yhteisiin kokouksiin jne. (1. Moos. 9:4; Apt. 15:20, 29; Hepr. 10:25) Älkäämme unohtako myöskään niitä kahta suurta lakia eli käskyä, mitkä Jeesus antoi meille: ”’Rakasta [Jehovaa], sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.” (Matt. 22:37, 38) Nämä ja monet muut säännöt, jotka todelliset ylivaltiaat, Jehova Jumala ja Kristus Jeesus, ovat esittäneet kristityille Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa, ovat osa kristityn suhteellisen vapauden rajoista.

JUMALAN TAHDON ILMAUKSET

16, 17. (a) Mikä kristityn suhde on Jumalan tahtoon? Valaise Jeesuksen tapausta. (b) Mainitse esimerkkejä Jumalan ilmaistusta tahdosta, mikä vaikuttaa suuresti kristityn toimintaan ja menettelyyn nykyään.

¹⁶ Kristitty rukoilee aivan oikein Jumalaa: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” (Matt. 6:10) Kristitty suostuu täten rajoittamaan oman vapaan tahtonsa sopusointuun Ylimmän Yksinvaltiaansa tahdon kanssa. Tämä merkitsee sitä, että mitä Jumalan tahdon ilmauksia hänelle tehdäänkin selväksi Kirjoitusten kautta, niin hänen tulee ohjata toimintansa niiden mukaan. Me havaitsemme näin olleen Jeesuksella, joka käsitti Heprealaisten Kirjoitusten tutkistelustaan ja pyhän hengen avulla, mikä häntä opasti, että Jumalan tahto hänen suhteensa oli, että hän kuolee vapaaehtoisesti uhrikuoleman hankkiakseen vapautuksen kuolemasta koko uskolliselle ihmiskunnalle. Meille kerrotaan hänen sanansa, jotka hän lausui lähetystehtävänsä huippukohdassa, juuri ennen kuin hänen piti maksaa kallis hinta kuolemalla kidutuspaalussa: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” – Luuk. 22:42.

¹⁷ Raamattu on täynnä Jumalan tahdon ilmauksia hänelle antautuneitten palvelijoitten noudatettavaksi. He etsivät ahkerasti suurempaa tietoa ja ymmärtämystä Hänen tahtonsa suhteen ja pyrkivät vakavasti soveltamaan toimintansa tuon Jumalan oikean tahdon mukaiseksi. Nyt on esimerkiksi tehty ilmeiseksi se Jumalan tahto, että hänen todistajansa julistavat Jehovan nimeä kaikkialla asutussa maassa. (Jes. 61:1, 2; Matt. 24:14; Room. 9:17) Kirjoituksista käy myöskin selväksi, että Hänen tahtonsa hänen taivaassa perustetun valtakuntansa suhteen on, että se ryhtyy murskaamaan palasiksi kaikkia tämän vanhan maailman valtakuntia juuri edessämme olevassa Harmagedonin taistelussa. (Dan. 2:44; Sef. 3:8) Keitä me olemme vastustamaan Jumalan majesteettista tahtoa? Päinvastoin, me kiiruhdamme mukauttamaan elämämme ja asiamme täysin sopusointuun Hänen tahtonsa kanssa, jotta se tapahtuisi aina maassa niinkuin taivaissakin.

TOISILLE SUOTUJEN OIKEUKSIEN RAJOITTAMA

18. (a) Kuka antaa oikeuksia, ja mitkä viisi lajia mainitaan? (b) Mikä on velvollisuus, ja mikä suhde sillä on oikeuteen? Valaise.

¹⁸ Kristityt oppivat tietämään, että heidän vapauttaan rajoittavat myöskin Jumalan toisille suomat oikeudet. Kuinka niin? Jokaisessa hallituksessa, niin teokraattisessa kuin ihmisten laatimassakin, on ylemmällä oikeus suoda oikeuksia yksilöille. Oikeudet ovat vapaan toiminnan etuuksia eli lisävaltuuksia. Ne voivat olla seuraavan muotoisia: 1) laillisia etuuksia, jotka koskevat erityisen kiinnostavia asioita; 2) erikoisvaltuus viran yhteydessä; 3) yleisiä tehtäviä; 4) etuja tai 5) lahjoja. Nämä oikeudet voidaan antaa lailla koko joukolle, suoda suoraan pelkästään yksilöille tai aikaansaada liitoilla. Tämän jälkeen on hyvä ymmärtää, että jokaisen oikeuden yhteyteen, minkä ylempi suo, liittyy myöskin sen vastineeksi samanveroinen velvollisuus. ”Missä jollakulla henkilöllä on jokin oikeus, siellä on myös jollakulla toisella henkilöllä tai yleensä kaikilla henkilöillä vastaava velvollisuus.”b Velvollisuus on sentähden velvoitus tehdä jotakin tai pidättyä tekemästä jotakin jonkun toisen oikeuden mukaisesti. Jos sinä olet esimerkiksi velkaa jollekulle 5 000 mk, niin hänellä on oikeus vaatia tuo 5 000 mk. Sinulla on velvollisuus maksaa hänelle 5 000 mk. Jos tästä asiasta syntyisi kinaa, niin tuomarin asia on silloin ratkaista, kumpi puoli on oikeassa. Hän määrää sitten kunnioittamaan tuota oikeutta sekä sen suorittamaa velvollisuutta, jolla velvollisuus havaitaan olevan. Me näemme täten, kuinka meidän kristillistä vapauttamme rajoittavat ne velvollisuudet, mitkä meidän täytyy suorittaa Jumalan toisille luomuksille suomien oikeuksien mukaan.

19. Vertaa Jumalan oikeuksia ihmisen oikeuksiin.

¹⁹ Jehova Jumalalla on siksi, että hän on Luoja, korkein oikeus kaikkeudessa. Hänen oikeutensa eli lailliset etuutensa määritellään ylimmiksi oikeuksiksi, koska hän on Suuri Korkein teokraattisessa hallituksessa. (Room. 9:20, 21; Ps. 95:3) Kaikki alemmat oikeudet saavat alkunsa Jehova Jumalalta ja lähtevät hänen ylimmän vallan oikeuksistaan. (Job 36:6) Näitä vähäisempiä oikeuksia, jotka suodaan häntä alemmille, kaikille uskollisille Luomuksille Kristuksesta Jeesuksesta alaspäin maan päällä olevaan kuuliaiseen ihmiseen saakka, sanotaan luovutetuiksi oikeuksiksi. Toisin sanoen, Jumala luovuttaa näitä vähempiä oikeuksia palvelijoilleen joko palkkioina heidän uskollisesta palveluksestaan tai pelkästään luomuksiaan kohtaan tuntemansa suuren rakkauden ilmauksina. Harkitse tämän kohdan valaisemiseksi tässä seuraavaa mahdottomuutta. Luomus ei voisi koskaan vetää Jumalaa oikeuteen mistään kiistakysymyksestä, koska oikeusistuimen asia on ratkaista, kenellä on korkeimmat oikeudet jossakin erityisessä asiassa. Koska Jumalalla olisi aina paljon suuremmat oikeudet missä tahansa heräävässä asiassa, niin hän voittaisi jutun joka kerta. Tämä kaikki merkitsee sitä, ettei Jumalan ylimpiä oikeuksia voida koskaan kiistää menestyksellisesti. Saatana Perkelekin pakoitetaan tunnustamaan tämä suuri tosiasia, kun hän joutuu perusteellisesti häviölle Harmagedonissa. – Jer. 18:1–10.

20. Mitkä ovat ”köyhien oikeuksia”, ja miten ne vaikuttavat kristityn toimintoihin nykyään?

²⁰ Seuraavassa on lyhyt tutkielma niiden oikeuksien esimerkeistä, joihin viitataan Raamatussa ja jotka syntyvät 18. kappaleessa mainituilla eri tavoilla. ”Minä tiedän, että Herra . . . hankkii köyhille oikeuden.” (Ps. 140:13; Jes. 10:2) Tämä erityinen ”köyhän oikeus” muodostettiin lailla lakiliiton alaisuudessa, jotta ei-israelilaisille muukalaisille ja muille maassa oleville köyhille olisi suotu etu auttaa itseään korjaamalla elopelloilta jäljelle jääneitä tähkäpäitä. Laki varasi täten runsaasti mahdollisuuksia köyhien ruokkimiseksi. (3. Moos. 19:9, 10) Koska tämä laki oli ainoastaan meidän aikamme suurempien asioitten varjo, niin se näyttää kuvaavan hengellisesti köyhien eli niiden, jotka eivät ole tosikristittyjä, oikeutta kuulla totuuden sanoma, jota Jehovan kristityt todistajat saarnaavat. Jehovan todistajilla on sentähden tärkeä velvollisuus ruokkia hengellisesti näitä Herran ”köyhiä”. Jumala on suonut heille oikeuden kuulla Jumalan armosta ja ottaa vastaan totuuden saadakseen elää uudessa maailmassa. Keitä me olemme kieltämään heiltä oikeuden saada pelastuksen? – Luuk. 7:22; 14:21.

21. (a) Mikä se oikeus on, mihin viitataan Hesekielin 21:27:nnessä, ja miten se vaikuttaa kristityn toimintoihin nykyään? (b) Mikä on se tilanne, missä toisillekin suodaan valtuus Jumalan järjestössä?

²¹ Kirjoitukset viittaavat toiseen oikeuteen, mitä on kiinnostavaa tutkia. Hesekiel sanoo: ”Eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on oikeus, ja minä annan sen hänelle.” (Hes. 21:27) Tässä mainittu oikeus on oikeus istua Jehovan valtaistuimella, kun hän perustaa valtakuntansa. Tämä oikeus annetaan liiton eli, nykyistä sanontaa käyttäen, sopimuksen välityksellä. Ehdot järjestettiin Jumalan Daavidin kanssa tekemässä liitossa. Tämä sopimus tunnettiin myöskin ”Daavidin lujina armoina”. Jumala sanoi tässä liitossa: ”Minä vahvistan hänen valtakuntansa. Hän rakentaa huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtakuntansa valtaistuimen iäksi.” (2. Sam. 7:12, 13, As) Apostoli Paavali osoittaa selvästi, että Kristus Jeesus saa liiton kautta tämän oikeuden taivaan valtakunnan valtaistuimeen. Se merkitsee sitä, että kaikkien kristittyjen täytyy hyväksyä Kristuksen Jeesuksen kuninkaallinen oikeus ja että heillä on velvollisuus kunnioittaa häntä Jumalan teokraattisessa hallituksessa olevana korotettuna hallitsijana. (Apt. 13:32–37; Joh. 1:49; 1. Piet. 2:17) Tämä järjestely koskee myös kaikkia toisia, joille suodaan virka Jumalan järjestössä. Hekin saavat jossakin määrässä valtuuksia, mitkä vuorostaan antavat heille oikeuden (laajennetun vapauden toimia viisaasti järjestön ylivalvonnassa) suorittaa tekoja, joita toiset eivät saa tehdä. Toisilla on velvollisuus tyytyä sen tekoihin, jolle on uskottu tällainen teokraattinen valtuus. – Mark. 11:28; Luuk. 19:17; Joh. 5:27; 2. Kor. 10:8; Matt. 10:1.

22. Mitkä oikeudet kristityt saavat sen tehtävän seurauksena, minkä Jeesus antoi Matteuksen 28:19, 20:nnessä?

²² Otamme nyt esimerkin oikeuksista, mitkä suodaan yleisen tehtävän kautta. Jeesus antoi ennen taivaaseen nousemistaan kristityille seuraajilleen tehtäväksi olla evankeliumin palvelijoina ja todistajinaan maan ääriin asti. ”Menkää sentähden ja tehkää opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä kastaen heitä Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” ”Te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Matt. 28:19, 20, Um; Apt. 1:8) Tämä antoi antautuneille kristityille oikeuden tehtävän muodossa saarnata Kristuksesta Jeesuksesta maan kaikissa osissa. Tämä asettaa kaikille maallisille hallitsijoille ja yleensä kansoille velvollisuuden sallia näiden evankeliuminpalvelijain suorittaa saamaansa tehtävää. Saadakseen Rooman hallituksen hyväksymään tämän kristityn oikeuden saarnata Kristusta Paavali vetosi asiassa valtakunnan Roomassa sijaitsevaan korkeimpaan oikeuteen. Viitaten tähän hyvän uutisen saarnaamisoikeuden lailliseen vahvistamiseen Paavali sanoo: ”Kaikkien teidän ollessa kanssani osallisia ansaitsemattomasta hyvyydestä sekä minun vankilankahleissani että hyvän uutisen puolustamisessa ja laillisessa vahvistamisessa.” (Fil. 1:7, Um) Kristityt evankeliuminpalvelijat pitävätkin tästä syystä nykyään kiinni oikeuksistaan saarnata Valtakunnan sanomaa kaikissa maissa. Eikä kukaan yksityinen kristitty voi ehkäistä toista kristittyä puolustamasta oikeuttaan evankeliuminpalvelijana.

23. Tarkastele niitä oikeuksia, mitkä kristityt saavat sen edun takia, minkä he saavat Jumalalta.

²³ Suomalla etuja saatetaan oikeudetkin voimaan. Ottakaamme, yhden esimerkin mainitaksemme, Jehovan nimen kantamisen arvaamattoman kallis etu. Jeesus rukoili uskollisten apostoliensa kuullen Jehova Jumalaa sanoen: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. . . . Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin.” (Joh. 17:6, 26) Oikeat kristityt evankeliuminpalvelijat, jotka tuntevat Jumalan nimen, Jehovan, todellisen merkityksen, vastaavat iloiten Jumalan julistukseen: ”Te olette minun todistajani, sanoo [Jehova], ja minä olen Jumala.” (Jes. 43:12) Tämä etu tuo mukanaan oikeuden puhua Jumalan lähettiläänä ja edustaa häntä tämän vanhan maailman yhteiskunnan hallitsijain ja kansojen edessä. Jälleen on Jehovan kristityllä todistajalla este siinä suhteessa, että hän ei saa ehkäistä kristittyä toveriaan käyttämästä tätä etua koskevaa oikeuttaan. Tämä johtuu siitä, että tämä etu tulee suoraan itseltään Jumalalta eikä ole lähtöisin mistään maallisesta auktoriteetista.

24, 25. (a) Miten Paavali osoittaa, että varhaiskristityille suotuihin moninaisiin lahjoihin liittyi oikeuksia? (b) Mitkä lahjat kiinnostavat kristittyjä nykyään? Voivatko he säilyttää näihin lahjoihin liittyvät oikeudet lähimmäistensä riistolta?

²⁴ Lopuksi tuovat kaikki monet ihmeelliset ja erilaiset lahjat, jotka tulevat Jehovalta, mukanaan oikeuksia. Ota huomioon, miten Jumala antoi erilaisia lahjoja useille kristityille palvelijoille varhaisseurakunnan päivinä. ”Sitten on olemassa moninaisia lahjoja, mutta sama henki. Esimerkiksi toiselle annetaan hengen kautta viisas puhe, toiselle tiedokas puhe saman hengen mukaan, toiselle usko saman hengen kautta, toiselle parantamislahjat tämän yhden hengen kautta, vielä toiselle voimatekojen suorittaminen, toiselle ennustaminen, toiselle henkeytettyjen ilmaisujen erottaminen, toiselle eri kielet ja toiselle kielten tulkitseminen.” (1. Kor. 12:4, 8–11, Um) Paavali osoittaa eräässä toisessa kohdassa, miten jokaisella tällaisella lahjalla siunatulla palvelijalla oli oikeus puhua seurakunnalle, eikä kukaan voinut ehkäistä häntä tuon oikeuden vuoksi. ”Kun tulette yhteen, on jollakulla psalmi, toisella opetus, toisella ilmestys, toisella puhe jollakin kielellä, toisella sen selitys. Tapahtukoon kaikki rakennukseksi.” (1. Kor. 14:26, Um) Edellälueteltuja lahjoja ei ole nykyään kristittyjen keskuudessa.

²⁵ Mutta Jehova, jokaisen hyvän lahjan Antaja, ei ole kumminkaan jättänyt kristittyjä huomioonottamatta apostolien päivien jälkeen. (Jaak. 1:17) Seuraavat ovat vain muutamia Raamatussa mainittuja lahjoja, joiden kaikkien mukana seuraa oikeuksia. Totuus itsessään on kallisarvoinen lahja, mitä kenelläkään ei ole oikeutta ottaa sinulta pois. Usko Jumalaan ja Kristukseen on samoin lahja, mitä kukaan ei voi keneltäkään riistää. Sitten on naimattomuuden ja avioliiton lahjat, Jumalan ansaitsemattoman laupeuden lahja ja Jumalan hyvyyden sanoinkuvaamaton ilmainen lahja. (Joh. 4:10; Ef. 2:8; Matt. 19:11; 1. Kor. 7:7; Room. 5:15; 2. Kor. 9:15) Mutta suurin lahja, mikä on varattu kaikille uskollisille kristityille, on iankaikkisen elämän lahja. ”Lahja, minkä Jumala antaa, on iankaikkinen elämä Kristuksen Jeesuksen, Herramme, kautta.” (Room. 6:23, Um) Kun joku saa tämän lahjan, niin hän on saavuttanut elämän oikeuden palkinnon. Kenellä tämä elämän oikeus on, hän pitää siitä kiinni kaikkien muiden paitsi Jehova Jumalan, Elämänantajansa, edessä, hänen, jolla on korkeamman ylivaltiaan oikeudet. Mikä aarre tämä elämän oikeus onkaan!

KRISTILLISEN VAPAUDEN LAAJUUS

26. Onko henki- ja ihmisluomuksilla sama määrä suhteellista vapautta? Selitä.

²⁶ Ihminen ei ole ainoa luomus, jonka suhteelliselle vapaudelle on asetettu rajat. Koska on kirjoitettu, että ihminen ’on tehty vähän alhaisemmaksi enkeleitä’, niin näyttää siltä, että enkelien nauttiman suhteellisen vapauden piiri on jonkin verran suurempi kuin uskollisen ihmisen. (Hepr. 2:6, 7) Sitten on taivaan kirkastetun valtakuntajärjestön 144 000 jäsentä, jotka ovat ”jumalallisesta luonnosta osallisia”, mikä on vielä korkeampi asema kuin kenenkään enkelin. Noudattaen samanlaista perustelua täytyy siis tehdä se johtopäätös, että näillä loistavilla kuolemattomilla Jumalan pojilla on suuri suhteellisen vapauden piiri heidän uutta luomustaan vastaavasti. (2. Piet. 1:4; 2. Kor. 5:17) Kuolleista herätetystä Kristuksesta Jeesuksesta, Kuninkaasta, on kirjoitettu: ”Ollen hänen [Jumalan] kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa [täsmällinen] kuva.” (Hepr. 1:3) Tällä korotetulla on totisesti suuren vapaatahtoisen toiminnan suhteellinen vapaus, minkä täytyy lähennellä itsensä Jumalan vapautta. Kuitenkin on todellisuudessa Jehova Ylimpänä Yksinvaltiaana ainoa, jolla on ehdoton vapaus.

27. Kuvaile ja tarkastele sen vapauden laajuutta, minkä Jumala asettaa luomustensa eteen.

²⁷ Toisin kuin Jehovalla kaikilla muilla on rajoituksia, mitkä supistavat heidän vapauttaan suuremmassa tai pienemmässä määrässä riippuen siitä, millaisessa alemmuusasemassa he ovat pitkin matkaa Kristuksesta Jeesuksesta uskolliseen ihmiseen saakka. Mutta suhteellisen vapauden piirin laajuus on kumminkin riittävä, niin että se sallii missä asemassa hyvänsä olevien luomusten ilmaista täysimmässä määrin täydellisen elämänsä itsensä ja kaikkien ympärillään olevien hyväksi, kaiken koituessa heidän Luojansa, Jumalan, kunniaksi. Yksityisen luomuksen eteen asetetun vapauden määrä on suunnaton. Hän ei tunne koskaan tulevina aikakausina menettelytapojen ehkäisyä eikä rajoitusta. Asemassaan olevan yksilön suoritukset eivät tarvitse käyttöönsä koskaan sen vapauden piirin koko laajuutta, joka varaa mahdollisuuden ruumiilliseen niinkuin henkiseenkin vapaaseen toimintaan. Kun Jumalan maalliset alamaiset saavat Kristuksen tuhatvuotishallituksen lopussa ’Jumalan lasten ihanan vapauden’ täysin määrin, niin silloin he aloittavat sellaiset suurtyöt, mitkä vaativat täydellisen ihmisen kaiken täysin kehittyneen kekseliäisyyden, taidon ja lahjan. Nämä kyvyt, mitkä käsittävät täydellisen ihmisen älylliset, ruumiilliset ja henkiset voimat, kohoavat saavutuksiin, joita ei voida kuvitellakaan tänä maailmojen vaihdekautena. – Jes. 64:4.

28. Mitä valaisua Jeesuksen tapaus antaa täydellisen ihmisen tulevan toiminta-alan laajuuteen nähden hänen vapautensa yhteydessä?

²⁸ Ajattelehan lyhyesti, miten tämä ilmeni täydellisessä ihmisessä Jeesuksessa hänen maallisen palveluksensa aikana. Kun hänen palveluksensa alkoi hänen kastamisestaan Jordanissa v. 29 jKr., niin ”taivaat aukenivat” ja Jumalan henki laskeutui hänen päälleen. (Matt. 3:16) Hän muisti siitä hetkestä lähtien kaikki ennen ihmiseksi tuloaan saamansa kokemukset ja silloisen elämänsä henkenä. Se merkitsi sitä, että tämän täydellisen ihmisen aivot olivat kooltaan riittävät, niin että Jeesuksen mieli pystyi säilyttämään kaikki ne henkiset saavutukset ja muistot, mitkä hän oli koonnut ennen ihmiseksi tuloaan mahtavana henkiluomuksena taivaassa kokemastaan elämästä lukemattomien miljoonien vuosien kuluessa. Tämä selittää Jeesuksen viittaukset moniin henkilökohtaisiin keskusteluihinsa, mitkä hänellä oli ollut Jehova Jumalan kanssa taivaassa ja mitkä hän muisti tarkalleen. Maan päällä oleva täydellinen ihminen ei pääse koskaan edessäolevina miljoonina vuosina – järkevästi päätellen – niihin ylen määrin loistaviin saavutuksiin, mitkä ilmenivät Jeesuksen, Jumalan ainoasyntyisen Pojan, elämässä. Jos Jeesus täydellisenä ihmisenä ei havainnut koskaan maanpäällistä vaellustaan ehkäistyksi eikä rajoitetuksi, niin on varmasti tulevassa uudessa maailmassa olevalla täydellisellä ihmisellä loputon sydäntäsykähdyttävän vapaa ja pontevaa toimintaa täynnä oleva elämä maan päällä edessään. Eikä siinä kaikki, vaan se on myös iankaikkisesti kestävän turvallisuuden täyttämä vapaa elämä. – Joh. 5:19–21; 8:58; 12:48, 49; 17:5; Kol. 1:15–17.

29. Miksi ja miten tulee kristittyjen arvostaa vapauttaan?

²⁹ Kutsu kristilliseen vapauteen on kaikunut koko maailmassa. Suuri on siitä vaarinottaneitten joukko. Monet ovat ne, jotka ovat vapauttaneet itsensä Saatanan vanhan maailman yhteiskunnan orjuudesta. Mutta vielä suurempilukuiset ovat ne, joille täytyy vielä antaa kutsu: ’Sanokaa vangituille: ”Käykää ulos!”’ (Jes. 49:9) Niille monille, jotka ovat paistatelleet teokraattisen vapauden sopivassa ilmanalassa useita vuosia, annetaan neuvo: Olkaa aito esimerkki niille uusille, jotka saavat nyt vapauden ensi kerran. Esimerkillänne, minkä te annatte vaeltamalla varovasti toisten oikeuksiin nähden ja kristillistä vapauttamme määrittävien sopivien teokraattisten rajoitusten mukaan, te autatte näitä joukkoon tulevia uusia edistymään kypsyyteen. Heissä kehittyy kunnioitus Jumalan vaatimuksia kohtaan, ja he tulevat pätevämmiksi uuden maailman yhteiskunnan jäseniksi. Mukautumalla nykyisiin kristillisiin järjestön menetelmätapoihin me olemme sitä paremmin valmentuneita tulemaan uuden maailman hoitajiksi Harmagedonin jälkeen. Todistakaa jatkuvasti nuhteettomuutenne hyvän uutisen palvelijoina, jotta teidän päämäärästänne tulisi siunattu todellisuus: että teille suotaisiin iankaikkisen elämän rakastettava lahja loputtomassa paratiisimaassa. Nuoret ja vanhat, arvostakaa siis kristillistä vapauttanne kallisarvoisena jalokivenä. Älkää antako kenenkään riistää itseltänne sitä. Tarttukaa siihen lujasti!

[Alaviitteet]