Usko, toivo, rakkaus – ei välinpitämättömyys

VARHAISKRISTITYT eivät pitäneet uskontoaan vain yhtenä uskontona, jota he henkilökohtaisesti sattuivat pitämään parempana. Eivät suinkaan! He uskoivat varmasti, että heillä oli tosi tieto kaikkivaltiaasta Jumalasta ja hänen päätöksistään ja että toiset tarvitsivat tätä tietoa pelastuakseen. Heidän luja uskonsa ja toivonsa yhtyneenä rakkauteen heidän lähimmäistään kohtaan sai heidät tarmokkaaseen toimintaan. Miten he olivatkaan palavan innon täyttämät! Historioitsija Edward Gibbon, joka ei ollut kristillisyyden ystävä, myönsi: ”Kristittyjen into . . . hajotti heidät kaikkiin provinsseihin melkein jokaiseen [Rooman] valtakunnan kaupunkiin.”a

Mutta miten on nyt? Tunnustaudutko sinäkin kristityksi? Jos tunnustaudut, niin osoitatko sinä tätä samaa intoa Jumalan palvelusta kohtaan? Vai oletko ruvennut pitämään uskontoasi vain yhtenä uskontona? Onko palveluksestasi tullut enemmänkin muotoseikka, suoritettava meno, sen sijaan että jakelisit innokkaasti sitä uutista, mikä merkitsee elämää toisille? Pulppuatko sinä intoa Jumalan palveluksen puolesta, vai oletko tullut välinpitämättömäksi?

VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDEN VASTAMYRKKY

Raamattu korostaa yhä uudelleen uskon, toivon ja rakkauden tärkeyttä välinpitämättömyyden vastamyrkkynä. Kirjoittaessaan heprealaisille kristityille, jotka olivat nähtävästi jossain määrin laimentuneet Jumalan palvelemisessaan, kristitty apostoli Paavali rohkaisi: ”Käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, . . . pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa . . . ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin.” Varma usko Jumalaan, järkähtämätön toivo hänen lupaamastaan iankaikkisesta elämästä ja aito rakkaus ja huolenpito muiden eduista kannustavat meitä elämään Jumalan palveluksessa. – Hepr. 10:22–24.

Muistatko raamatunkohdan: ”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus”? Epäilemättä muistat. Huomaa, miten apostoli Paavali yhdistää nämä ominaisuudet ensimmäisen vuosisadan Tessalonikan kristittyjen toimintaan: ”Me Jumalamme ja Isämme edessä muistamme teidän työtänne uskossa ja vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen.” Havaitsitko, mikä elvytti heidät työhön, vaivannäköön ja kärsivällisyyteen eli kestävyyteen Jumalan palveluksessa? Se oli usko, toivo ja rakkaus! On ilmeistä, että noiden tessalonikalaisten keskuudessa ei ollut välinpitämättömyyttä. – 1. Kor. 13:13; 1. Tess. 1:3.

Nämä samat kolme ominaisuutta olivat syynä myös Kolossan kristittyjen innokkaaseen evankeliuminpalvelukseen. (Kol. 1:4, 5) Ja nyt on aivan yhtä tärkeätä, että me uhkumme uskoa, toivoa ja rakkautta. Meidän elämämmehän on vaa’assa! Tämän korostamiseksi apostoli Paavali vertasi kristityn toimintaa soturin toimintaan, jonka henki on alituisessa vaarassa taistelukentällä. Hän kirjoitti: ”Olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.” (1. Tess. 5:8) Ruumiin tärkeitä osia suojataan haarniskalla ja kypärillä, mikä tähdentää lujan uskon, toivon ja rakkauden omaamisen arvoa. Ne ovat elämämme suoja.

Jos pysyt ahkerana Jumalan palveluksessa ja teet hänen tahtonsa oikeista vaikuttimista, niin voit luottaa siihen, että Jumala huomaa sen ja palkitsee sen sinulle. ”Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan.” Osoittakoon siis kukin ”samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti, ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on”. – Hepr. 6:10–12.

KEHITÄ VAHVA USKO

Pane merkille, että meitä kehotetaan jäljittelemään niitä, ”jotka uskon . . . kautta” perivät Jumalan lupaukset. Tällaisten uskon miesten joukossa olivat ensimmäisellä vuosisadalla Jeesuksen Kristuksen apostolit, jotka alituisesti saarnasivat Valtakunnan sanomaa ruumiillisista vaikeuksista huolimatta. Miten olisi, jos sinä olisit heidän asemassaan ja Jeesus Kristus ilmestyisi kehottamaan sinua suorittamaan samaa työtä? Sanoisitko hänelle, että sinulla on liian kiire? Vastaisitko, että maallinen toimesi ei jätä sinulle lainkaan aikaa osallistua työhön, jota hän teki? Kieltäytyisitkö siksi, ettet tunne olevasi pätevä ja tekisit mieluummin jotain helpompaa? Sellainen asenne paljastaisi uskosi heikkouden, mikä vaikeana aikana saattaisi johtaa hengelliseen haaksirikkoon. Ryhdy siksi vahvistamaan uskoasi, ennen kuin on liian myöhäistä! Miten?

Ensinnäkin vaaditaan säännöllistä Jumalan sanan tutkimista. Pysytteletkö seurakuntasi teokraattisen palveluskoulun raamatunlukuohjelman tasalla? Jollet, niin laiminlyöt erinomaisen keinon uskosi vahvistamiseksi. Muista, että seuraava Raamatun sääntö pitää paikkansa: ”Usko tulee . . . kuulemisesta.” (Room. 10:17) Lue siis Raamattua ja kuuntele sen neuvoja. Tee Jumalan ajatuksista omiasi. Älä salli ajatustesi harhailla, vaan harkitse lukemaasi miettien sen soveltamista omaan elämääsi. Tee Raamatun lukemisesta tapa.

Rukous on myös tärkeä vahvan uskon rakentamiseksi. Kun puhut Jumalalle pulmistasi, tunteistasi ja haluistasi, niin se vie sinut lähemmä Häntä. Suhteesi häneen tulee todellisemmaksi, ja uskosi hänen olemassaoloonsa ja huolenpitoonsa vahvistuu. Rukoiletko säännöllisesti? Rukoiletko hartaasti, sydämestä, vai onko rukoilemisesi muodollista? Jotta rukous vahvistaisi uskoa, niin siihen täytyy syventyä vilpittömästi, sinun sydämesi täytyy lähestyä Jumalaa ilmaisten hartaasti kiitoksia tai anomuksia. Ja se täytyy tehdä usein. ”Rukoilkaa lakkaamatta”, Raamattu kehottaa. – 1. Tess. 5:17.

Ja kolmanneksi on säännöllinen läsnäolo kristillisen seurakunnan kokouksissa välttämätön vahvan uskon rakentamiseksi. Mutta kysymys ei ole pelkästään ruumiillisesta läsnäolosta, jotta hyötyisi täysin, vaan sinun ajatustesi täytyy keskittyä niihin uskon ilmauksiin, joita puhutaan ja näytetään. Usko ei rakennu kuitenkaan vain kuuntelemalla. Osallistu myös keskusteluun ja esitä ajatuksia, jotka kannustavat toisia uskon tekoihin. Ne, jotka esittävät selityksiä säännöllisesti kokouksissa, eivät yleensä ole välinpitämättömiä, vaan sellaisia, joiden usko on niin vahva, että se panee heidät innokkaasti saarnaamaan Valtakunnan hyvää uutista Jeesuksen käskyn mukaan. – Hepr. 10:25.

SÄILYTÄ KIRKAS TOIVO

Kun pidät ensi sijalla mielessäsi toivon iankaikkisesta elämästä Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestyksessä, niin sekin on voimakas kannustin Jumalan palvelemiseen. Säilytätkö sinä tämän kirkkaan toivon? Mihin mielesi ja ajatuksesi ovat keskittyneet? Oletko noudattanut seuraavan apostolin käskyn periaatetta: ”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä”? – Kol. 3:2.

Keskustelusi ja tekosi paljastavat tavallisesti sen, mihin mielesi ja ajatuksesi ovat keskittyneet. Koskeeko keskustelusi enemmänkin televisio-ohjelmia, elokuvia ja muuta sellaista kuin Jumalan sanan totuuksia? Onko uusi auto suurin mielihyväsi, vai ovatko syvimpänä ilonaiheenasi uudet raamatuntutkistelut, jotka voivat auttaa toisia saamaan elämän? Uhraatko enemmän aikaa urheiluun, peleihin ja muunlaisen virkistyksen nauttimiseen kuin lähimmäistesi luona käymiseen elämän Sanaa vieden? Oletko sallinut materialististen harrastusten syöpyä aikaasi ja ajatuksiisi, niin että ajatuksesi Jumalasta ja hänen uudesta asiainjärjestelmästään ovat työntyneet taka-alalle?

Jos tällainen tutkistelu paljastaa, ettei Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestyksessä saatavan elämän toivolla ole todella ensimmäistä sijaa elämässäsi, niin älä viivyttele. Pane nopeasti päähäsi kypäriksi ”pelastuksen toivo”. Miten voit tehdä sen? Täsmälleen samalla tavalla, kuin voit vahvistaa uskoasikin: miettimällä Jumalan sanaa, puhumalla hänelle rukouksessa ja etsimällä säännöllisesti niiden seuraa, joiden mieli on siinä, ”mikä ylhäällä on”.

KEHITÄ RAKKAUTTA

Usko ja toivo ovat tärkeitä, mutta rakkaus on vielä tärkeämpi. Mikään muu ei kannusta toimintaan yhtä paljon kuin rakkaus. Useimmat sanovat tietysti, että he rakastavat Jumalaa, ja monilla onkin epäilemättä lämmin uskonnollinen tunne häntä kohtaan. Mutta riittääkö se? Todistaako se henkilön todella rakastavan Jehova Jumalaa ja hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta? Huomaa, mitä Jeesus selitti tästä. ”Jos te minua rakastatte”, hän sanoi, ”niin te pidätte minun käskyni.” (Joh. 14:15) Tosi rakkauden osoittamiseen tarvitaan siis enemmän kuin rakkauden tunnustusta suulla tai lämmintä uskonnollista tunnetta. Sinun täytyy myös totella hänen käskyjään, joihin tämäkin hänen seuraajilleen annettu kuuluu: ’Menkää ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä opettaen heitä.’ – Matt. 28:19, 20, Um; 24:14.

Korostaakseen sitä, että rakkautta häntä ja hänen Isäänsä kohtaan osoitetaan toiminnalla, Jeesus eräässä toisessa tilaisuudessa kysyi apostoliltaan Pietarilta kolmesti: ’Rakastatko sinä minua?’ Ja jokaisen myöntävän vastauksen jälkeen hän sanoi Pietarille toisten opetuslasten kuullen: ”Ruoki minun karitsoitani. . . . Kaitse minun lampaitani. . . . Ruoki minun lampaitani.” Tosi kristitty todistaa todella rakkautensa Jeesukseen auttamalla lampaankaltaisia ihmisiä kasvamaan uskossa ja Jumalan ja hänen Poikansa tuntemuksessa. – Joh. 21:15–17.

Entä jos Jeesus sanoisi sinulle henkilökohtaisesti: ’Ruoki minun lampaitani. Kaitse minun karitsoitani.’ Sanoisitko hänelle, että sinulla on muita velvollisuuksia etkä sinä voi sitoa itseäsi sillä tavalla? Osoittaisiko se rakkautta? Jokaisen olisi hyvä tutkia itseään kysymällä: ’Onko minua alituisesti autettava ja rohkaistava hengellisesti, sen sijaan että minä auttaisin toisia? Saapuvatko veljeni aina auttamaan minua pääsemään kokouksiin, vai autanko minä heikompia pääsemään niihin? Onko minua säännöllisesti kehotettava osallistumaan evankeliuminpalvelukseen, vai autanko minä rakkaudellisesti muita?’ Millaiselta rakkautesi Kristusta ja hänen Isäänsä kohtaan näyttää?

Jos rakkautesi on kylmentynyt jossain määrin tai ei ole vielä kasvanut kypsyyteen, niin ryhdy nyt kehittämään sitä. Millä tavalla? Samalla tavalla, millä vahvistat uskoasi ja toivoasi: säännöllisesti tutkien henkilökohtaisesti Jumalan sanaa, hartaasti rukoillen ja ollen kristittyjen veljiesi seurassa seurakunnan kokouksissa. Koska olemme tämän jumalattoman asiainjärjestelmän hävityksen ja käsillä olevan Jumalan vanhurskaan järjestyksen edessä, niin on tärkeätä, että jokainen laimentunut riuhtaisee itsensä irti hengellisestä välinpitämättömyydestä niin kauan kuin vielä on aikaa.

[Alaviitteet]