Mukaudu nöyrästi Jehovan pelastustiehen
”Sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan.” – 2. Sam. 22:28.
1. Mitä tapahtui Jehovan todistajien seurakunnissa vuonna 1972?
JEHOVAN todistajien seurakunnissa kautta maailman tapahtui suuri muutos syyskuussa 1972. Vuodesta 1932 aina vuoteen 1972 oli kussakin seurakunnassa pidetty yhtä miestä ”seurakunnan valvojana”, ja useissa tapauksissa hän oli palvellut vuosikausia siinä ominaisuudessa. Mutta vuonna 1971 palautui Raamatusta mieleen, että kristillisissä seurakunnissa oli ensimmäisellä vuosisadalla vanhinten eli valvojien ryhmä eikä vain yksi vanhin. (1. Tim. 4:14; Fil. 1:1) Tämä huomioon ottaen noudatettiin jälleen raamatullista järjestelyä, jotta kussakin seurakunnassa toimisi vanhimmisto ja jotta tämän vanhimmiston puheenjohtaja vaihtuisi vuodesta toiseen seurakunnissa. Näin ollen tuli useimmissa Jehovan todistajien seurakunnissa, joita syyskuussa 1972 oli 28 407, joku uusi henkilö paikalliseksi esivalvojaksi.
2. Miten muutos järjestössä auttoi edelleen Jumalan kansan tunnistamista maan päällä nykyään?
2 Miten entiset ”seurakunnan valvojat” eli ”seurakunnanpalvelijat” reagoivat? Melkein jokainen heistä hyväksyi nöyrästi muutoksen ja arvosti sitä, että Jehova oli opastanut järjestönsä mukautumaan lähemmin varhaiskristillisyyden malliin. Nämä henkilöt astuivat halukkaasti alemmaksi siinä merkityksessä, että heistä tuli tasavertaisten henkilöiden muodostaman vanhimmiston jäseniä, sen sijaan, että he olisivat yksilö, jota pidettäisiin seurakunnan valvojana. Voisiko missään maallisessa järjestössä tapahtua tällainen muutos, että kaikki avainasemissa olevat pantaisiin vuorotellen toisiin asemiin, ilman tuhoisia seurauksia? Tuskinpa! Kuitenkin tämä oli mahdollinen Jehovan todistajien keskuudessa, koska he ovat kansaa, johon kuuluvat eivät ’tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan nöyryydessä pitävät toista parempana kuin itseään’. – Fil. 2:3.
3. Miten Jehovan todistajat saavat mielen vaatimattomuutta ja nöyryyttä?
3 Mutta miten Jehovan todistajat saavat tällaisia ominaisuuksia? Hehän ovat syntyneet syntisinä, joilla on synnin kuolemantuottava sairaus, samoin kuin kuningas Daavid ja koko muu ihmiskunta. (Ps. 51:7) He ovat saaneet kumminkin tietää, että mukautuminen Jehovan tiehen nöyryydessä voi johtaa pelastumiseen tuosta tilasta, samoin kuin se johti Naemaninkin pelastumiseen eli parantumiseen spitaalista. Jehovan tie oli Naemanin tapauksessa ainoa tie. Jumalalla oli profeettansa Elisan välityksellä järjestely, eikä Hän halunnut muuttaa sitä. Kun Naeman nöyrtyi ja mukautui siihen järjestelyyn, niin häntä siunattiin parantumisella ja totuuden oppimisella. Nöyryys on näin ollen sellaista, mitä meidänkin tarvitsee oppia.
4. Mikä merkitys liittyy niihin heprean, kreikan ja joidenkin Euroopan kielten sanoihin, jotka sisältävät ajatuksen nöyryydestä?
4 Sana, joka Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa on käännetty ”nöyryydeksi”, johtuu juurisanasta, joka merkitsee ’kumartua alas’. Nöyryys, sävyisyys, alentuminen ja vaatimattomuus liittyvät kaikki tämän sanan merkitykseen. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa alkujaan käytetty sana yhdistää läheisesti nöyryyden mielen vaatimattomuuteen. Joissakin Euroopan kielissä se tulee latinalaisesta sanasta humus, joka viittaa maahan, multaan, ja merkitsee vapautta ylpeydestä eli kopeudesta.
NÖYRYYDEN SAAVUTTAMINEN
5. Mikä auttaa meitä ymmärtämään nöyryyden kehittämisen tarpeen?
5 Nöyryys on ominaisuus, jota voidaan kehittää. Kaikkein ensiksi ihmisellä täytyy olla halu olla nöyrä. Raamatun lukeminen lisää varmasti tätä taipumusta. Me saamme Raamatusta tietää, että ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”. (Jaak. 4:6) Me alamme ymmärtää, että Jehova haluaa meidän ’vaeltavan nöyrästi Jumalamme edessä’. (Miika 6:8) Meidän halumme miellyttää Jumalaa panee meidät siis haluamaan kehittää nöyryyden ominaisuutta.
6. Miksi Jehovaan omaamamme suhteen arvostaminen auttaa meitä olemaan nöyriä?
6 Tähän liittyy läheisesti Jehovaan omaamamme suhteen syvä arvostaminen. Meillä täytyy olla oikealaatuista pelkoa häntä kohtaan, kunnioittavan pelon aikaansaamaa arvostusta, meidän tulee pelätä olla miellyttämättä häntä tietäen, että se, mitä hän vaatii meiltä, on oikein. (Ps. 111:10; Sananl. 8:13) Ja Salomo liitti Jehovan pelkäämisen nöyryyteen, kun hän sanoi: ”Nöyryyden ja Herran pelon palkka on rikkaus, kunnia ja elämä.” – Sananl. 22:4.
7. Mitä Jehovan esimerkki tässä suhteessa tekee hyväksemme?
7 Meitä auttaa myös Jehovan esimerkki nöyryydestä. (2. Sam. 22:36, ”sinun nöyryytesi tekee minut suureksi”, Um; Ps. 18:36, ”laupeutesi” = ”nöyryytesi”, Um) Hän osoittaa armoa ja sääliä syntisiä kohtaan; menipä hän niinkin pitkälle, että varasi Poikansa uhriksi ihmisen syntien edestä. (1. Joh. 4:10) Jos Jehova, kaikkeuden suurin Persoona, on nöyrä, niin eikö meidän merkityksettömien luomusten pitäisi olla myös?
8. Miten Jeesuksen teot ja sanat auttavat meitä nöyryyden kehittämisessä?
8 Meidän on myös jäljiteltävä Jeesuksen antamaa mallia, jos olemme kristittyjä, Kristuksen seuraajia. (1. Piet. 2:21) Eikö ollutkin ennustettu, että hän olisi ”nöyrä”, kun hän meni Jerusalemiin esittäytymään kuninkaaksi? (Sak. 9:9; Matt. 21:5) Sanana Jumalan Esikoispojalla taivaassa, hänellä, joka tuli Jeesukseksi, oli totisesti ylhäinen asema, mutta kun hän havaitsi itsensä ”sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaansa asti”. Ja Paavali neuvoi viisaasti Filippin seurakuntaa: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli”, sama nöyryyden ominaisuuden sisältävä asenne. (Fil. 2:5–8) Jeesus puhui ihmisenä maan päällä nöyryyden ominaisuuden kallisarvoisuudesta kehottaen opetuslapsiaan olemaan nöyriä niin kuin pieni lapsi ja muistuttaen heille, että ”joka itsensä alentaa, se ylennetään”. – Matt. 23:12; 18:4.
9. Millainen osuus rukouksella on mieleltään vaatimattomaksi tulemisessa?
9 Yksi apukeino nöyrtymisessämme on rukous. Se muistuttaa meille Jumalan suuruudesta ja meidän merkityksettömyydestämme, siitä, että on toisiakin, jotka haluavat tulla hyviin suhteisiin ’meidän Isämme’ kanssa tai säilyttää ne; ja miten ihmeellisen varauksen Jehova teki Poikansa kautta, niin että me voimme saada syntimme anteeksi! Rukous auttaa meitä muistamaan, että meillä ei todellisuudessa itsessämme ole mitään mistä ylpeillä. – Matt. 6:9–12.
10. Miten rakkaus liittyy nöyryyden käsittelyyn?
10 Rakkauden, yhden Jumalan hengen hedelmän, ominaisuus on välttämätön mielen vaatimattomuuden kehittämisessä. (Gal. 5:22) ”Rakkaus . . . ei pöyhkeile.” (1. Kor. 13:4) Me opimme arvostamaan sitä, että tärkein rakkaus on rakkautemme Jehovaa kohtaan, ja sen lisäksi meidän tulee ’rakastaa lähimmäisiämme niin kuin itseämme’, meidän tulee siis asettaa heidät yhdenvertaisiksi kanssamme eikä ajatella itsestämme enemmän kuin heistä. (Matt. 22:37–39) Jehovan todistajat haluavat olla nöyriä. He tietävät Raamatun tutkimisensa perusteella Jehovan vaativan heiltä tätä. He ovat miettineet Jehovan ja Kristuksen Jeesuksen esimerkkejä tässä yhteydessä. He käyttävät hyväkseen rukousvarausta, ja he työskentelevät jatkuvasti ilmaistakseen rakkautta, jonka Jeesus sanoi olevan seuraajiensa tunnus ja joka auttaa heitä kehittämään mielen vaatimattomuutta. – Joh. 13:34, 35.
NÖYRYYTTÄ TARVITAAN NYKYÄÄN
11, 12. Miten nöyryys auttaa meitä tässä vihan täyttämässä maailmassa?
11 Nöyryyden ominaisuuden kehittäminen auttaa meitä kohtaamaan rohkeasti tämän nykyisen, itsekkään, vihan täyttämän maailman haasteet. Jumala henkeytti apostoli Paavalin ennustamaan, ”että viimeisinä päivinä” ihmiset olisivat ”itserakkaita . . . ylpeitä”. (2. Tim. 3:1, 2) Tällainen asenne on saanut lujan otteen kaikilla elämän aloilla olevista ihmisistä, emmekä me varmastikaan halua sallia sen tarttua meihin.
12 Ihmiset myöntävät auliisti, että eri kansallisuuksiin tai eri rotuihin kuuluvien ihmisten väliset taistelut johtuvat kansallisuus- tai rotu-”ylpeydestä”. Mutta ylpeyshän on nöyryyden vastakohta, ja ”kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä”. (Sananl. 16:18) Haluammeko me kukistua syöksymällä päistikkaa Jumalaa vastaan kansallisuus- tai rotuylpeyden takia? Se merkitsisi tuhoamme.
13. Miten nöyryys auttaa naisia tässä pahassa asiainjärjestelmässä?
13 Eri puolilla maailmaa ihmiset ovat kuulleet naisten vapautusliikkeestä. Koska jotkut sen yhteydessä olevat naiset pitävät Raamattua miesten valmistamana kirjana, he väittävät kopeasti, että raamatunpaikka, jossa sanotaan, että mies ”on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia”, ei ole muuta kuin miesten herruutta kannattavan mielipide. (1. Kor. 11:7) Tällaisten naisten ylpeys on saattanut heidät suoranaiseen ristiriitaan Jehovan kanssa, joka on henkeyttänyt Raamatun kirjoituksen. Kartatteko te naiset, jotka haluatte Jumalan hyväksymystä, tällaista nöyryyden puutetta? Apostoli sanoi miehille kristillisessä seurakunnassa: ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle.” Ettekö te naiset havaitse, että jos tekin noudatatte tätä Raamatun arvovaltaista määräystä, niin se tekee alistumisen teille paljon helpommaksi ja aikaansaa onnellisemman elämän? – 1. Piet. 5:6.
14. Miten ’huonekunnan pää’ voi olla nöyrä?
14 Miehen johtoasemaa koskevaa ajatusta voidaan tietysti kehittää äärimmäisyyksiin. Täyttääkseen osansa isänä ja aviomiehenä miehen on huonekunnassa oltava nöyrä, nähtävä omat vikansa ja uurastettava niiden voittamiseksi sekä myönnettävä tekemänsä virheet. Nöyryys johtaa siihen, että hänellä on empatiaa, hän ottaa toiset perheessä huomioon ennen kuin tekee suuria ratkaisuja. Se auttaa häntä myös olemaan anteeksiantavainen toisille perheen jäsenille odottamatta täydellisyyttä heiltä enempää kuin Jehovakaan odottaa sitä häneltä. Nöyryys auttaa todella kaikkia perhepiirissä voittamaan pulmat, jotka johtuvat miesten ja naisten, nuorten ja vanhojen eroavuuksista. Mielen vaatimattomuus auttaa meitä jatkuvasti ’kärsimään toinen toistamme rakkaudessa’. – Ef. 4:2.
15. Miten nöyryys auttaa meitä saarnaamisen ja vainon kestämisen yhteydessä?
15 Nöyryys auttaa meitä toimimaan työssä, joka Jeesuksen sanojen mukaan on tehtävä ennen tämän pahan asiainjärjestelmän lopun tuloa. Hän ennusti maailmanlaajuisen saarnaamistyön, työn, johon kuuluu se, että puhutaan toisille Valtakunnasta, Jumalan hallituksesta, jonka välityksellä hänen tarkoituksensa on hallita maata. (Mark. 13:10) Mielen vaatimattomuus auttaa meitä ottamaan huomioon niiden katsantokannan, joille saarnaamme; se auttaa meitä ymmärtämään heidän asemaansa, kun keskustelemme heidän kanssaan. Jeesus ennusti myös, että hänen seuraajiaan vihattaisiin, vainottaisiin siksi, että he seuraavat häntä. (Matt. 24:9) Nöyryys auttaa meitä kohtaamaan rohkeasti tällaisen vastustuksen, koska me käsitämme, että Jehova on korkein, joten emme kapinoi häntä vastaan siksi, että hän sallii tämän tapahtua. Me katsomme sitä esimerkkiä, jonka Jeesus antoi vainon rohkeasta kohtaamisesta pysyen nöyränä niiden edessä, jotka herjasivat häntä, ja pysyen uskollisena Isälleen. – 1. Piet. 2:23.
16. Miksi nöyryys auttaa kurin ollessa kysymyksessä?
16 Nöyrä ihminen on se, joka ottaa vastaan neuvon ja kurin. ”Kurittava nuhde on elämän tie.” (Sananl. 6:23) Ne, jotka ovat ylpeitä, loukkaantuvat, kun heitä neuvotaan; he eivät mielestään tee mitenkään mitään väärin. Mutta mieleltään vaatimattomat tunnustavat tekevänsä erehdyksiä ja arvostavat oikaisua. ”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän.” (Hepr. 12:11) Näin ollen ne, jotka ottavat vastaan neuvon ja kurin, tulevat autetuiksi edistymään erinomaisesti hengellisessä suhteessa.
NYKYISIÄ ESIMERKKEJÄ NÖYRYYDESTÄ
17. Miten sen nöyrä myöntäminen, että oli luku- ja kirjoitustaidoton, auttoi erästä nuorta miestä?
17 Jos et osaisi lukea, niin olisitko kyllin nöyrä myöntääksesi sen ja pyytääksesi apua? Eräs nuori mies Länsi-Afrikassa kertoi seuraavan kokemuksen: ”Olin pahoillani, etten 19-vuotiaana osannut lukea enkä kirjoittaa. Mutta eräänä päivänä kuulin, että Jehovan todistajat pitävät luku- ja kirjoituskurssia valtakunnansalissaan. Vaikka en ollutkaan todistaja, he antoivat minun ilmoittautua kurssille. Tämä kurssi kuului osana yhteen heidän seurakunnankokoukseensa, ja osoittaakseni arvostusta istuin yleensä sen illan loppuohjelmassakin. Nautin noista kokouksista paljon ja halusin pitää puheen niin kuin toisetkin nuoret miehet pitivät. Muuan noista miehistä alkoi pitää Raamatun kotitutkistelua minulle. Vähemmässä kuin kahdessa vuodessa en ainoastaan oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, vaan pystyin myös tulemaan päteväksi kenttäpalvelukseen, vertauskuvaamaan antautumiseni menemällä kasteelle ja iloitsemaan tienraivaajana olemisen onnellisesta edusta.” Tämän miehen nöyryys teki mahdolliseksi sen, että hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan, tuli tuntemaan totuuden ja tuli kokoajan evankeliuminpalvelijaksi, joka vie totuutta toisille.
18. Miten muuan ylpeä mies muuttui? Mikä oli seurauksena?
18 Samassa osassa maailmaa oli mies, joka ei ollut niin nöyrä. Hän sanoi ylpeästi Jehovan todistajien evankeliuminpalvelijalle, joka tapasi hänet, ettei hän tarvitse ketään opettamaan häntä, suuren liikkeen johtajaa, koska hän voi tutkia Raamattua itse. Hän otti kuitenkin vastaan kutsun saapua yhteen seurakunnankokoukseen. Teokraattinen palveluskoulu teki häneen syvän vaikutuksen, ja hän alkoi käydä siinä säännöllisesti. Pian hän ilmoittautui kouluun, ja koko hänen asenteensa muuttui, kun hän alkoi ottaa vastaan koulussa saamiaan neuvoja ja soveltaa niitä. Hän pyysi raamatuntutkistelua kotiinsa ja edistyi erinomaisesti. Hän tosiaan nöyrtyi, ja nyt hänellä on etu palvella antautuneena ja kastettuna Jehova Jumalan palvelijana.
19. Miten eräs sokea pappismies osoitti nöyryyttä?
19 Eräällä saarella lähellä Australiaa pääsi muuan nuori todistaja kosketukseen erään vanhan miehen kanssa ja aloitti monien käyntien jälkeen tutkistelun 5–10 hengen muodostaman ryhmän kanssa viipyen 21/2–3 tuntia joka käynnillä. Läsnä oli joka kerta muuan vanha sokea mies, joka osoitti syvää rakkautta Raamattua kohtaan. Hän alkoi kohta puhua jokaiselle tapaamalleen totuuksista, joita hän oppi. Myöhemmin saatiin tietää, että tämä sokea mies oli paikkakunnan luterilainen pastori. Tämä ryhmä alkoi muutamassa kuukaudessa käydä joissakin Jehovan todistajien kokouksissa, vaikka se vaati heiltä 2–3 tunnin kävelyä. Vanha pastori sanoi pian toisille kirkon jäsenille eroavansa kirkosta, koska hän totesi, ettei se, mitä hän aikaisemmin oli opettanut, ollutkaan totuutta. Hän oli tosiaan kyllin nöyrä myöntääkseen entisen elämäntiensä erheellisyyden ja ryhtyi toimenpiteisiin päästäkseen sopusointuun pelastukseen johtavan Jehovan tien kanssa.
20. Miksi eräs toinen pappismies erosi kirkostaan?
20 Toinen nöyrä pappismies tavattiin eräästä eteläisen Tyynenmeren saaren kylästä, ja hänkin suostui Raamatun kotitutkisteluun. Hän näki nopeasti eron kirkkonsa ja Raamatun opetusten välillä, ja jo kahden tutkistelun jälkeen hän erosi kirkosta. Hänen entiset seuralaisensa olivat huolestuneita hänen eroamisensa johdosta ja yrittivät suostutella häntä jäämään papikseen. Hän ilmoitti heille, että hän halusi nyt kannattaa ainoastaan tosi kristillisyyttä. Hänen hengellinen edistymisensä jatkui, ja nyt hän on yksi Jehovan kastetuista palvelijoista, joka auttaa toisia oppimaan totuutta.
21. a) Mitä sisältyy ”uuteen persoonallisuuteen”? b) Mikä erinomainen kiitos lausuttiin Jehovan todistajien ”uudesta persoonallisuudesta”?
21 Apostoli Paavali kehottaa: ”Riisukaa pois vanha persoonallisuus tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen persoonallisuuteen, . . . Pukeutukaa . . . sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, mielen vaatimattomuuteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen.” (Kol. 3:9–12, Um) Kristilliseen persoonallisuuteen kuuluu siis mielen vaatimattomuus, nöyryys. Jehovan kansa ilmaisee näitä ominaisuuksia, ja se on omiaan vetämään puoleensa toisia. Seuraava kirje, jonka Filippiineillä oleva Vartiotorni-seuran haaratoimisto sai eräältä johtajalta, jonka liikkeessä on työssä kaksi todistajaa, valaisee tätä asiaa: ”Me järjestämme parhaillaan uudelleen tuotanto-osastoamme ja haluaisimme tässä yhteydessä tietää, tahtoisitteko ystävällisesti auttaa meitä taitavien työntekijöitten löytämisessä. Painavin syy, joka pani meidät kääntymään Seuranne puoleen, on pääasiassa se, että meidän havaintomme, tarkka tutkimuksemme ja kokemuksemme ovat osoittaneet, että järjestöönne kuuluvien miesten voidaan suuresti luottaa toimivan epäitsekkään ahkerasti ja rehellisesti missä tahansa annetussa tehtävässä, ja me olemme myös hämmästyneitä heidän kyvystään ymmärtää vallitsevia talous- ja työongelmia sekä sopeutua niihin.”
22. Miten eräs todistaja osoitti arvostavansa seurakunnankokouksia ja millaisin seurauksin?
22 Vaikka Jehovan todistajat menestyvät hyvin maallisessa työssään, niin he eivät unohda, että kunnia kuuluu Jehovalle, ja he arvostavat jatkuvasti etua käydä kristillisen seurakunnan kokouksissa kehittääkseen edelleen ”uutta persoonallisuutta”. Erään nuoren naistodistajan perhe joutui vaikeuksiin, ja hänen oli etsittävä maallista työtä auttaakseen perhettään pääsemään rahavaikeuksista. Kun työpaikasta keskusteltiin, niin hän huomasi, että häntä vaadittaisiin työskentelemään joidenkin seurakunnankokousten aikaan, ja työnantaja kieltäytyi tekemästä mitään järjestelyjä. Sisar ilmoitti hänelle: ”Tarvitsen tätä työtä, mutta en voi vaihtaa uskoani työn vuoksi”, ja niin hän kieltäytyi siitä. Johtaja lähetti kuitenkin kaksi päivää myöhemmin sananviejän valtakunnansaliin etsimään sisarta ja tarjoamaan hänelle paikkaa sillä ehdolla, että hän voisi käydä kaikissa kokouksissa. Jehova siunasi häntä, kun hän nöyrästi ponnisteli miellyttääkseen häntä.
23. a) Miten eräs matkustava valvoja osoitti nöyrää asennetta? b) Mistä Jehovan todistajien keskuudessa olevat valvojat ovat kiinnostuneita?
23 Jehovan todistajien matkustavat edustajat määrätään vierailemaan seurakunnissa säännöllisesti, jotta he rakentaisivat niitä hengellisesti puhein ja osallistuisivat saarnaamistyöhön niiden kanssa. Jonkin aikaa sitten nämä vierailut muutettiin tapahtuviksi kuuden kuukauden välein eikä neljän kuukauden välein, kuten siihen asti, ja siksi ei eräitä näistä tätä työtä suorittaneista, jotka tunnetaan kierrosvalvojina, enää tarvittu tähän erikoistehtävään. Muuan tällainen henkilö, joka palveli New Yorkin kaupungissa, selitti nöyrästi: ”Kun kuulin, että jokin määrä otettaisiin pois kierrostyöstä, niin esitin Jehovalle rukouksen, että jos minun vierailuni ovat esteenä tai eivät auta seurakuntia yhtä paljon kuin toisten, niin minä olisin yksi matkatyöstä pois otettavista.” Miten erinomainen asenne! Tyypillinen esimerkki siitä, mitä Jehovan todistajien keskuudessa olevat vanhimmat eli valvojat ilmentävät ympäri maailman. He eivät ole ylpeästi kiinnostuneita asemastaan, vaan huolehtivat päinvastoin nöyrästi Jeesuksen lampaankaltaisista seuraajista tunnustaen, että ”lampaat” kuuluvat hänelle. – Joh. 10:14, Um.
OIKEA MENETTELY
24, 25. Mitä meidän täytyy tehdä, jos uskomme pelastuksen olevan nöyriä varten?
24 Uskotko sinä todella sanat, jotka Raamatun kirjoittaja Daavid lausui rukouksessaan Jehovalle: ”Sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan”? (2. Sam. 22:28) Jos uskot, niin haluat kitkeä elämästäsi kaikki sellaisen ajattelun, kopeuden, hivenetkin, että olisit toisia parempi joko rotusi, kansallisuutesi, koulutuksesi tai asemasi vuoksi elämässä. Me kaikki olemme lähtöisin syntisestä Aadamista, joten meillä ei itsessämme ole totisesti mitään mistä ylpeillä. – Apt. 17:26.
25 Meillä on pelastuksen toivo, jos me nöyrästi mukaudumme Jehovan tiehen. Meidän täytyy ymmärtää, että ”kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” (1. Joh. 2:16, 17) Jehovan tie merkitsee sitä, että meillä ei ole varaa tulla kiedotuksi maailman materialistisiin pyrkimyksiin. Ne voisivat hyvinkin saada meidät menettämään kaiken, niin kuin kävi ahneelle Geehasille.
26. Millaista toimintatapaa me henkilökohtaisesti haluamme noudattaa?
26 Noudatettava menettelytapa on siis Raamatun tutkiminen, elämäsi mukauttaminen Jehovan tahtoon ja hänen antautuneeksi, kastetuksi palvelijakseen tuleminen auttaaksesi toisia sopeutumaan Jehovan pelastustiehen. Niiden, jotka ovat jo ottaneet tämän askeleen, on välttämättä kuljettava jatkuvasti oikeaan suuntaan. ”Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!” (Fil. 3:16) Me emme halua koskaan tuntea suhtautuvamme harmistuen Paavalin sanoihin: ”että . . . pidätte toista parempana kuin itseänne” suhteissamme kristittyihin veljiimme. (Fil. 2:3) Me haluamme arvostaa täysin Jumalan kansan riveissä ilmenevää nöyryyden henkeä ja toimia sen hengen edistämiseksi. Me haluamme omata siitä johtuvan hyvänolon, tyydytyksen tunteen. Se luo ja ylläpitää miellyttävää ja antoisaa ilmapiiriä, tämä nöyrä rakkauden ilmaiseminen koko veljien seuraa kohtaan. Muista myös, ettei Jehovan järjestö voi muuttua sopeutumaan yksilöiden mielen mukaan.
27. Miksi olisi väärin arvostella vanhimmiston työtä seurakunnassa?
27 Jos me vastustamme jotakin vanhimmiston menettelyä tai arvostelemme sitä tapaa, jolla jotakin asiaa hoidetaan, niin olemme uskottomia Jehovan järjestöä kohtaan. Muistakaamme, että vanhimmat eivät ole vastakääntyneitä miehiä; he ovat palvelleet Jehovaa vuosikausia. (1. Tim. 3:6) Ja mikä panee moittimaan tai valittamaan? Eikö monesti halu korottaa itseämme toisten silmissä? Toisin sanoen, ylpeys on pulman alkujuuri. Tällaiseen menettelyyn saattaa todella sisältyä pyhän hengenkin vastustaminen, koska pyhä henki on vastuussa vanhinten asettamisesta seurakunnassa. (Apt. 20:28) Miksi siis arvostelisimme jotakuta veljistä sen takia, että hän hoitaa valtakunnan etuja tavalla, jolla pyhä henki näyttää ohjaavan häntä? Ja jos se veli on väärässä siinä, miten hän käsitteli jotakin, niin meidän on uskottava siihen, että pyhä henki oikaisee hänet.
28. Mitä meidän kaikkien täytyy ymmärtää omaksi iankaikkiseksi hyvinvoinniksemme?
28 Katkerien kilpailujen maailmassa, jossa kukin riitelevä puoli taistelee omien etujensa puolesta, erottuu yksi järjestö erilaiseksi, nimittäin Jeesuksen aidot seuraajat, Jehovan kristityt todistajat. Jotkut heistä ovat sen Naemanin aikaisen pienen israelilaistytön tavalla ilmaisseet rohkeata uskoa ja puhuneet, minkä ovat tietäneet totuudeksi, siinä toivossa, että toiset hyötyisivät. Heitä voidaan pitää nimeltä mainitsemattomina, merkityksettöminä yksilöinä, mutta heillä on Jehovan hyväksyntä. Toiset ovat palvelleet huomattavammissa asemissa niin kuin Elisa, mutta hekin huolehtivat ennen kaikkea siitä, että heillä olisi Jehovan suosio; he eivät halua saada voittoa itselleen. Työskennelkäämme kaikki heidän kanssaan ymmärtäen, että pelastusta ei ole ilman nöyryyttä ja halukkuutta mukautua Jehovan tiehen.