Valvovat palvojat lopun aikana

 1. Miksi on erittäin tärkeätä olla nyt hengellisesti valveilla?

KOSKA edessämme on jumalattoman maailman uhkaava hävitys Jehovan tuomion toimeenpanijan Kristuksen Jeesuksen käsissä, niin kuinka tärkeätä onkaan olla valveilla niihin vastuuvelvollisuuksiin nähden, mitkä niillä on, jotka harjoittavat Raamatun uskontoa! Meidän täytyy varoa niitä salahautoja, mitkä saattaisivat imaista meidät tuhoon jumalattomien kanssa, koska Perkele koettaa kiljuvan jalopeuran tavalla niellä ne, jotka horjuvat. Meidän tulee pitää huolellisesti silmämme kiinnitettyinä välittömästi edessämme olevaan uuteen maailmaan. – 1. Piet. 5:8.

 2. Millaisen asenteen apostoli Pietari kehotti kristillisiä veljiään säilyttämään, ja miksi tämä neuvo on sopiva meille tänä lopun aikana?

² Vain noin kuusi vuotta ennen kuin Rooman sotajoukot hävittivät Jerusalemin vuonna 70 jKr. kirjoitti apostoli Pietari toisen kirjeensä kristilliseen seurakuntaan kuuluville antaen henkeytettyjä neuvoja, joilla on vieläkin suurempi merkitys nyt, näinä päivinä, mitkä edeltävät välittömästi Jerusalemin hävityksen esikuvaamaa tuhoa. Puhuen jo uskon omaksuneille Pietari painotti heidän riippuvaisuuttaan Jumalasta ja siis heidän tarvettaan vaeltaa nöyrästi hänen edessään, kun hän sanoi heidän saaneen uskon ”meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa”. (2. Piet. 1:1) Me kaikki olemme velkaa Jumalalle elämästämme ja niistä lukemattomista varauksista, mitkä ylläpitävät sitä. Meillä ei ole mitään kerskattavaa itsessämme, mutta meillä on paljon kiitollisuuden aihetta. Samoin kuin me olemme velkaa Jumalalle nykyisestä elämästämme, niin myöskin toiveemme saada iankaikkinen elämä uudessa maailmassa perustuu hänen huolenpitoonsa.

JUMALAN PELASTUSTOIMENPIDE

 3. Mihin meidän pelastustoiveemme perustuu?

³ Vaikka olemmekin syntyneet synnissä ja kuolemantuomion alaisuudessa, niin kun me kuulimme hyvän uutisen, me heräsimme näkemään sen tosiasian, että ainoa keino, minkä avulla lunastus on mahdollinen, on Jeesuksen lunastusuhri, minkä varauksen Alkuunpanija on Jehova Jumala. Jeesus on ”tie ja totuus ja elämä”, eikä kukaan tule Isän luo muuten kuin hänen välityksellään. (Joh. 14:6) Niillä kristityillä, jotka tulevat ”jumalallisesta luonnosta osallisiksi” Jumalan henkipoikina ja Kristuksen perijätovereina taivaan valtakunnassa, on tällainen toivo lunnaitten perusteella. Apostoli Paavali sanoo heille: ”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.” (2. Piet. 1:4; Room. 5:1, 2) Niiden uskovien ”suuren joukon” vaalima toivo, jotka perivät Valtakunnan maallisen alueen, perustuu myöskin tähän varaukseen, ja he julistavat julkisesti: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” (Ilm. 7:10) He arvostavat syvästi tätä Jumalan varausta. Se ei ole sellaista, minkä he sanovat uskovansa, mutta mitä he eivät ymmärrä. He opettavat toisille sitä ja käyttävät säännöllisesti hyväkseen Jumalan rukoilemista hänen nimessään, joka antoi elämänsä lunnaiksi.

 4. a) Millä tavalla pelastuminen Harmagedonin tuholta on mahdollinen? b) Mikä asenne meidän tulee ottaa, sen sijaan että panisimme luottamuksemme ihmisiin?

⁴ Jeesuksen Kristuksen tunnustaminen siksi, jonka välityksellä Jumala varaa pelastuksen, on myös keino, minkä avulla on mahdollista varjeltua Harmagedonin mullistuksessa. Nooan päivinä varjeltuivat ainoastaan ne tuon tulvan läpi, jotka uskoivat Nooaan Jumalan profeettana ja alistuivat hänen johtoonsa pitäen häntä päänä. Kun Harmagedon puhkeaa tämän sukupolven aikana, niin ainoastaan ne varjeltuvat uuteen maailmaan, jotka ovat osoittaneet uskovansa Suurempaan Nooaan Jeesukseen Kristukseen Jumalan suurena Profeettana ja hallitsevana Kuninkaana ja jotka alistuvat hänen johtoonsa pitäen häntä päänään. (1. Piet. 3:20, 21) Ne, jotka ovat panneet luottamuksensa maalliseen ihmiseen, havaitsevat jääneensä vaille apua. Ihminen kaikkine tieteellisine tietämyksineen huomaa ohjusten sieppaajansa voimattomaksi luonnonvoimien torjumisessa, mitkä Jumala kääntää jumalattomia kohti heidän tuhoamisekseen, eikä ihminen pysty keksimään mitään keinoa, millä hän voisi paeta tuomiota lentämällä johonkin toiseen kaikkeuden osaan. Jumala sanoo jumalattomista: ”Vaikka he tuonelaan murtautuisivat, sieltäkin minun käteni heidät tempaa. Vaikka he taivaaseen nousisivat, sieltäkin minä syöksen heidät alas.” (Aam. 9:2) Sen sijaan että ne, jotka ovat valveilla tilanteen suhteen, mikä nyt on ihmiskunnan edessä, panisivat luottamuksensa ihmisten tekoihin, he etsivät nöyryydessä Jumalan kasvoja ja hänen Poikansa, Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen, suosiota. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” – 1. Piet. 5:5; Ps. 2:12.

OIKEAN HEDELMÄN KANTAMINEN

 5. Minkä ominaisuuksien tulee olla ilmeiset niiden elämässä, jotka kaipaavat elämää uudessa maailmassa, ja mihin tämä johtaa nyt?

⁵ Kaikki tämä vaatii ponnistelua meidän puoleltamme. Se merkitsee elämämme ohjaamista sillä tavalla, mikä saattaa sen Jumalan vanhurskaitten vaatimusten mukaiseksi. Niitä elämän toiveita silmällä pitäen, mitkä Jumala on asettanut eteemme, Pietari kehottaa meitä: ”Niin, täydentäkää juuri tästä syystä puolestanne kaikin hellittämättömin ponnistuksin uskonne hyveellä, hyveenne tiedolla, tietonne itsehillinnällä, itsehillintänne kestävyydellä, kestävyytenne jumalisella antaumuksella, jumalinen antaumuksenne veljellisellä kiintymyksellä, veljellinen kiintymyksenne rakkaudella.” (2. Piet. 1:5–7, Um) Uskoa, joka on hyvin perusteltu vakaumus siitä, että eteemme Jumalan Sanassa asetettu toivo toteutuu, vaaditaan miellyttääksemme Jumalaa. Hyve on suoruutta käyttäytymisessä sopusoinnussa Jumalan moraalivaatimusten kanssa. Ilman sitä meidän palvontamme ei olisi otollista. Tieto on välttämättömyys, jos me aiomme olla ’työmiehiä, joilla ei ole mitään hävettävää ja jotka käsittelevät totuuden sanaa oikein’. (2. Tim. 2:15, Um) Itsehillintä on tärkeä saattaaksemme elämämme sopusointuun sen kanssa, minkä tiedämme oikeaksi. Kestävyys auttaa meitä pysymään lujina uskossa vaikeissakin olosuhteissa. Jumalinen antaumus panee meidät palvomaan koko sydämestämme. Veljellinen kiintymys ja rakkaus pitää meidät lähellä Jumalaa, veljiämme ja teokraattista järjestöä. ”Jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen [täsmällisessä, Um] tuntemisessa.” – 2. Piet. 1:8.

 6. a) Mitä hedelmiä kristikunta on kantanut ja miksi? b) Millainen hedelmä on ilmeinen Jehovan kansan keskuudessa ja miksi?

⁶ Meillä ei ole varaa olla tarkkaamattomia tai uneliaita palvojia. Nyt on toiminnan aika. Meidän toimintatapamme ratkaisee nyt tilaisuutemme päästä elämään uudessa maailmassa. Kaikki ihmiset tunnetaan heidän hedelmistään. Lehti nimeltä ”Memento” [Muistutin], mikä valmistetaan erityisesti ”kärsimyssunnuntaiksi” ja mitä levitetään Alankomaissa, sanoi selittäessään kristikunnan hedelmiä: ”Me olemme syypäitä Kristuksen kirkon nukkavieruun ykseyteen ja totuuden rapautumiseen. . . . Me olemme syypäitä niihin kolmeenkymmeneen kolmeen miljoonaan kommunistiin, jotka kieltävät Jumalan, koska me emme rakasta kyllin hartaasti. . . . Me olemme heikkoja, koska olemme muuttaneet evankeliumin ulkonaisen säädyllisyyden ja turvallisen elämän miellyttäväksi kaavaksi . . . Me olemme heikkoja, koska me pudistamme pois kristillisen moraalin . . . Me olemme heikkoja, koska me emme rukoile.” Heidän hedelmänsä ilmaisevat, että heidän uskontonsa ei ole Raamatun uskontoa, koska heidän hedelmänsä eivät johdu ”Herramme Jeesuksen Kristuksen täsmällisestä tuntemisesta”. Mutta se, joka kuulee totuuden sanaa ja ymmärtää sen, kantaa todella oikealaatuista hedelmää. Hän tuottaa elämässään kristillisten ominaisuuksien hedelmää, mihin viitataan Johanneksen 15:8:nnessa ja mikä tuottaa kunniaa Isälle. Hän on johdonmukainen uhratessaan ”Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät”. (Hepr. 13:15) Tämä johtaa siihen, että useammat ihmiset kuulevat hyvän uutisen ja tulevat antautuneiksi kristityiksi, sydäntä lämmittäviksi suosituskirjeiksi, jotka todistavat sen palveluksen hedelmällisyydestä, mihin me osallistumme ”Jumalan työtovereina”. – 2. Kor. 3:1–3; 1. Kor. 3:5–9.

 7. Jos joku ei kanna kristillistä hedelmää, niin missä on vika? Mitä sen suhteen tulee tehdä?

⁷ Jos nämä oikeat piirteet ja toiminnat puuttuisivat meidän elämästämme, niin jokin olisi vakavasti hullusti. ”Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.” (2. Piet. 1:9) Jos jotkut ovat tulleet laiminlyöviksi näissä asioissa eivätkä ole ryhtyneet ”hellittämättömiin ponnistuksiin”, joita vaaditaan, niin nyt on aika korjata tilanne. Meillä ei ole varaa olla välinpitämättömiä eikä puolisydämisiä. Jumalalle suoritettavan palveluksemme lykkääminen johonkin tulevaan aikaan olisi mitä epäviisainta varsinkin ottaen huomioon jäljellä olevan ajan lyhyyden. Meidän täytyy olla valveilla tosi palvonnan vaatimusten suhteen. Vain jos me myönnämme, että on välttämätöntä mukautua Jumalan vaatimuksiin, ja ponnistelemme kokosydämisesti palvellaksemme häntä nyt, meille ”runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme iankaikkiseen valtakuntaan”. – 2. Piet. 1:11.

RAKKAUDELLISIA MUISTUTUKSIA

 8. Mitä apostoli Pietari sanoi syyksi kirjoittaessaan toisen kirjeensä?

⁸ Miksi Pietari kirjoitti nämä neuvojen ydinkohdat kristityille veljilleen? Eivätkö he tietäneet sitä, mistä hän kirjoitti? Hän vastaa: ”Sentähden minä aina aion muistuttaa teitä tästä, vaikka sen tiedättekin ja olette vahvistetut siinä totuudessa, joka teillä on. Ja minä katson oikeaksi, niin kauan kuin tässä majassa olen, näin muistuttamalla herättää teitä.” (2. Piet. 1:12, 13) Tähän aikaan oli tosin kirjoitettu kaksi tai kolme evankeliumikertomusta sekä Apostolien teot. Paavali oli myös kirjoittanut useimmat neljästätoista henkeytetystä kirjeestään, ja Pietari mainitsee näistä. Kuitenkin hän sanoo: ”Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet.” (2. Piet. 3:1, 2) Hän tiesi, että se elvyttäisi heitä jatkuvaan hengelliseen valveilla oloon. Se oli heille suojakeino, mikä auttoi heitä kertaamaan näitä tärkeitä totuuksia, säilyttämään arvostuksensa valppaana ja olemaan ”aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka [heiltä] kysyy sen toivon perustusta, joka [heissä] on”. – 1. Piet. 3:15.

 9. Miten meille on nykyään varattu muistutuksia, ja mitkä vaikutus niillä on meihin?

⁹ Mekin, jotka elämme tänä lopun aikana, tarvitsemme samaten tällaisia rakkaudellisia muistutuksia. Raamattukin sisältää muistutuksia meille. (Ps. 119:2; todistuksistaan = muistutuksistaan, Um) Meidän ajatteluamme elvytetään muistutuksilla myöskin Vartiotornissa ja muissa Seuran julkaisuissa ilmestyvissä kirjoituksissa. Me voimme tosin tuntea monet näistä perustotuuksista asioiksi, joita olemme tutkineet aikaisemmin, mutta tämä muistuttaminen on tärkeä arvostuksemme pitämiseksi valppaana, ja sitä paitsi meidän tietommekaan ei ennen pitkää pystyisi panemaan meitä toimeliaaseen palvelukseen ilman arvostusta. Käytä täysin hyväksesi näitä Jumalan varaamia muistutuksia ottaen huomioon hengellisen valveilla pysymisen.

10. Mikä sai Pietarin luottamaan lujasti ennustusten todenperäisyyteen, ja miksi meillä on nykyään vielä suurempi syy luottavaisuuteen?

¹⁰ Se, mitä Pietari kirjoitti, ei ollut mielikuvitusta. Hän ei perustanut opetustaan ”viekkaasti sommiteltuihin taruihin”. Hän oli henkilökohtaisesti ollut Jeesuksen kanssa hänen kirkastumisensa aikaan ja oli nähnyt siellä näyssä Herran Valtakunnan kirkkaudessa. Hän oli lisäksi kuullut itsensä Jumalan äänen taivaasta sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Näiden uskoa vahvistavien kokemusten takia Pietari päätti, että ”sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin”. (2. Piet. 1:16–19) Jos Pietarilla oli syytä uskoa silloin, niin meillä on vielä suuremmat syyt nykyään, sillä me olemme nähneet silmiemme edessä niiden ennustusten täyttyvän, mitkä todistavat kiistattomasti, että Kristus on nyt läsnä Valtakunnan voimassa ja kirkkaudessa, että hän on ryhtynyt jo toimenpiteisiin Perkelettä vastaan sekä ajanut hänet pois taivaasta ja että tämä lopun aika saavuttaa pian huippukohtansa kaiken jumalattomuuden hävityksessä ja avaa tien Jumalan iankaikkiselle uudelle maailmalle. Näiden tosiasioiden pitäminen alituisesti mielessämme auttaa meitä olemaan täysin valveilla suorittaessamme palvontaamme.

VÄLTETTÄVIÄ SALAHAUTOJA

11. a) Mikä auttaa meitä kristittyinä valvoviksi? b) Mistä kahdesta vakavasta rikoksesta meitä varoitetaan 2. Pietarin kirjeen 2:10:nnessä?

¹¹ Mikä häpeä olisikaan, jos menettäisimme uuden maailman, kun olemme nyt sen kynnyksellä! Kuitenkin meille voisi käydä juuri niin, jos emme ottaisi varteen varoituksia, mitkä on kerrottu suojelukseksemme. ”Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät, ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden.” (2. Piet. 2:9, 10) Pane merkille ne kaksi rikkomusta, joista meitä varoitetaan erityisesti: lihan jäljessä kulkeminen saastaisissa himoissa ja herrauden ylenkatsominen.

12. a) Jos jotkut ”kulkevat lihan jäljessä saastaisissa himoissa”, niin minkä toivon he menettävät? b) Miten israelilaisten kokemus osoitti, että on oltava varuillaan tämän vaaran suhteen?

¹² Varoituksen jättämisessä huomioon ottamatta ei ole mitään järkeä. Meidän ei hyödytä päätellä, että me olemme syntyneet synnissä ja joudumme sen tähden helposti lihan heikkouksiin. ”Ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.” (1. Kor. 6:9, 10) Me emme ole milloinkaan niin lähellä uutta maailmaa, ettei meidän tarvitsisi olla varuillamme. Meidän täytyy pysyä valveilla vaaran suhteen. Kun israelilaiset olivat lähellä 40-vuotisen autiomaavaelluksensa loppua ja astumaisillaan Luvattuun maahan, niin tuhannet heistä myivät tilaisuutensa päästä Jumalan heille antamaan maahan sortumalla lihallisiin himoihin ja rupeamalla ”irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa”. (4. Moos. 25:1) Ne, jotka ovat jättäneet maailman saastuttavan käyttäytymisen ja jotka sitten sortuvat moraalittomuuden viekoituksiin ja omaksuvat sellaisen elintavan, ovat kieltäneet omistajan, joka osti heidät, Jeesuksen Kristuksen. ”Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ’Koira palaa oksennukselleen’, ja: ’Pesty sika rypee rapakossa’.” – 2. Piet. 2:22.

13. Mikä vika on henkilössä, joka antautuu moraalittomuuteen ja mitä meidän on siis varottava ja miten?

¹³ Niillä, jotka omaksuvat tällaisen tien, on paha sydän. ”Heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän”, Pietari sanoo. Jeesus viittasi samaan asiaan lausuessaan: ”Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet” jne. (2. Piet. 2:14; Matt. 15:19) Miten moiset halut ovat lainkaan päässeet sydämeen, vaikuttimen tyyssijaan, niin että ne hallitsevat sitä? Ihminen ei toimi jokaisen mieleensä tulevan ajatuksen mukaan, vaan hän toimii lopulta niiden asioitten mukaan, joissa hän viipyy, ajatusten, mitkä hän säilyttää mielessään, kunnes ne hedelmöityvät. (Jaak. 1:14, 15) Jos joku ottaa tavakseen ravita mieltään moraalittomuudella, niin hän vaarantaa kristillisen nuhteettomuutensa. ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” (Sananl. 4:23) Me voimme tehdä tämän kehittämällä oikeita ajattelutapoja, joita suositellaan Filippiläiskirjeen 4:8:nnessa: ”Vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” Tämän tekeminen merkitsee sydämen varjelemista.

14. Ketkä ovat Pietarin mainitsemia ”loistavia”, ja miksi on tärkeätä osoittaa oikeaa kunnioitusta heitä kohtaan?

¹⁴ Entä ne, jotka ”ylenkatsovat herrauden”? Apostoli sanoo heistä edelleen: ”Uskaliaina, itsepäisinä he eivät vapise loistavien edessä, vaan puhuvat herjaavasti.” (2. Piet. 2:10, Um) Tässä mainitut ”loistavat” eivät ole keitään, jotka ovat kirkkaita ja loistavia omissa silmissään tai jotka ovat loistavia muiden silmissä henkilökohtaisten saavutustensa takia. Kun Jeesus rukoili Isäänsä, niin hän sanoi niistä, joista oli tullut hänen askeleissaan seuraavia: ”Minä olen antanut heille sen loiston, minkä sinä olet antanut minulle.” (Joh. 17:22, Um) Tämä loisto on siis Jumalan antama. Heille on uskottu etuja, mitkä ovat tosiaan loistavia, koska ne tulevat Jumalalta. Ne, jotka ovat Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen veljiä, on valittu taivaallisen valtakunnan perillisiksi – tosiaan loistava etu! Toiset ihmiset, jotka haluavat saada elämän, eivät voi jättää huomioon ottamatta tätä Jumalan osoittamaa suosiota. Siitä syystä Jeesus osoitti lampaita ja vuohia koskevassa vertauksessaan, että toisten arvollisuus elämään uudessa maailmassa ratkaistaan sen perusteella, mikä heidän asenteensa on Kuninkaan veljiä ja sitä Valtakunnan sanomaa kohtaan, mitä he tuovat. Herjaava puhe näistä Valtakunnan lähettiläistä merkitsisi halveksunnan osoittamista Valtakuntaa, Kuningasta ja Hänen herrauttansa kohtaan, joka on antanut Kuninkaalle valtuuden, Jehova Jumalaa itseänsä kohtaan. Näiden Valtakunnan perillisten vielä maan päällä oleva jäännös muodostaa yhteisryhmänä ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan”, jolle Jumala on uskonut Valtakunnan edut maan päällä. Tämä ”palvelija” on pyhän hengen johdolla määrännyt yksilöitä palvelijoiksi seurakuntiin kaitsemaan Jumalan laumaa. On tärkeätä, että me tunnustamme ne, joille Jumala on täten antanut erikoisvastuun eli valtuuden, ja olemme täysin yhteistoiminnassa heidän kanssaan emmekä ylenkatso tätä järjestelyä emmekä puhu herjaavasti niistä, joille nämä edut on uskottu.

15. Miten ne, jotka ’puhuvat herjaavasti loistavista’, osoittavat olevansa kuin järjettömät eläimet?

¹⁵ Ne, jotka taistelevat Jumalan näkyvää järjestöä vastaan, niin kuin ”paha palvelija” on tehnyt, osoittavat olevansa ajattelemattomia, sellaisia, jotka eivät arvosta Jehova Jumalaa ja tilivelvollisuuttaan hänelle. Laiminlyömällä hengellisten asioiden arvostamisen ”niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa, saaden vääryyden palkan.” – 2. Piet. 2:12, 13.

16. Mistä voimme olla varmoja ottaen huomioon Jumalan tuomion toimeenpanon menneinä aikoina?

¹⁶ Älkööt ketkään, jotka eivät osoita välittävänsä Jumalan varoituksesta, luulko, että Jumala ei rankaise heitä heidän Jumalaa herjaavan käyttäytymisensä johdosta. Hän ei ollut rankaisematta enkeleitäkään, jotka tekivät syntiä, eikä Nooan ajan jumalatonta maailmaa eikä Sodoman ja Gomorran moraalittomia ihmisiä. (2. Piet. 2:4–7) Hän toimeenpanee Harmagedonissa tuomion niille, jotka kulkevat jumalattomien edeltäjiensä askeleissa, mutta hän varjelee myös ne, jotka osoittavat, että heidän sydämensä on kiintynyt häneen, mukautumalla hänen vanhurskaisiin teihinsä.

OIKEA NÄKEMYS JUMALAN KÄRSIVÄLLISYYDESTÄ

17. Miksi epäuskoisten maailman lopun ajatukseen kohdistama pilkka ei järkytä kristityn uskoa?

¹⁷ Kun Jumalan Sana on elvyttänyt ajatteluamme, vaikka olemmekin kohdanneet maailman epäuskoista pilkkaa, niin huomaamme, että uskomme ei ole järkkynyt. Maailmallismieliset saattavat sanoa: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.” (2. Piet. 3:4) Mutta me tiedämme, että tämä ei ole totta! Jumalan erehtymättömän Sanan opettamina me olemme valveilla sen tosiasian suhteen, että me elämme lopun ajassa. Vaikka ihmiset pilkkaavat jumalattoman maailman Harmagedonin taistelussa tapahtuvaa hävittämistä koskevaa ajatusta, niin me emme pilkkaa. Me tunnemme hyvin Nooan aikaisen vedenpaisumuksen pyhät ja maalliset historialliset kertomukset, ”että . . . silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen”. Se antoi näytteen tulevista tapahtumista. ”Nykyiset [Saatanan ja hänen paholaistensa] taivaat, ja [jumalattomien ihmisten] maa ovat samalla [Jumalan] sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” (2. Piet. 3:5–7) Tämä tuomio on varma, siinä ei ole mitään pilkattavaa!

18. a) Kun pilkkaajat väittävät, että Jumala on hidas, niin miksi heidän päätelmänsä on väärä? b) Miten meidän tulee suhtautua Jumalan nyt osoittamaan kärsivällisyyteen?

¹⁸ Yrittäessään väheksyä tilanteen vakavuutta ja heijastaen omaa epäuskoaan pilkkaajat väittävät, että jos Jumala olisi milloinkaan päättänyt luoda uuden maailman, niin hän olisi tehnyt sen kauan sitten; he pitävät häntä hitaana. Mutta Pietari neuvoo: ”Tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ’yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä’.” Tuhat vuotta on pitkä aika ihmisestä, jonka elinikä on ainoastaan 70 tai 80 vuotta, mutta Jumalasta, joka asuu iankaikkisuudessa, se on sellainen kuin päivä meistä. Ei ole siis syytä epäillä, kun pysähdymme harkitsemaan, että vähemmän kuin kuusi tällaista tuhatvuotispäivää on kulunut ihmisen langettua syntiin ja että me elämme nyt juuri siinä sukupolvessa, joka näkee uuden maailman tulevan. ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:8, 9) Ne, jotka ahertavat Herran työssä, eivät valita Jumalan kärsivällisyyden johdosta, vaan työskentelevät ahkerasti löytääkseen niitä, jotka ovat Herran lampaita, ja auttaakseen heitä varmassa turvassa olevaan laumaan niin kauan kuin vielä on aikaa. Katsoessaan hartaassa odotuksessa kohti sitä aikaa, jolloin jumalattomuus lopetetaan ja jolloin Jumalan nimi on ainiaaksi kunniaansaatettu, he ovat halukkaita tekemään kaiken voitavansa ennen sitä aikaa auttaakseen niitä, joiden sydämentila on oikea, pääsemään katumukseen ja varjeltumaan heidän kanssaan uuteen vanhurskaaseen maailmaan.

19. Miksi tuho kohtaa vanhaa maailmaa niin kuin varas, mutta miksi Jehovan uskolliset todistajat eivät tule yllätetyiksi äkkiarvaamatta?

¹⁹ Vaikka maailmaa on varoitettu, niin epäuskoiset, tottelemattomat yllätetään äkkiarvaamatta, koska he eivät kiinnitä asiaan huomiota. Jehovan päivä kohtaa heidät kuin varas – vastenmielisenä ja lisäksi aikana, minä he eivät odota. ”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia.” (1. Tess. 5:2–5; 2. Piet. 3:10) Jehovan uskolliset todistajat eivät tule yllätetyiksi äkkiarvaamatta. He panevat sydämelleen neuvon: ”Pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa.” He elävät joka päivä tuntien selvästi sen päivän läheisyyden, jolloin Jehova hävittää saatanallisen maailman. He tietävät, että Jumalan valtakunta hallitsee jo taivaissa ja että he ovat sen julistaja-asiamiehiä. He puolustavat sitä innokkaasti sanoin ja teoin. Nämä Jehova Jumalan valvovat palvojat koettavat hartaasti herättää toisia hengelliseen valvomiseen nyt, jotta he eivät vaipuisi ikuiseen uneen jumalattomien kanssa Harmagedonissa, vaan varjeltuisivat valvovien palvojien kanssa uuteen maailmaan palvomaan Jehovaa iankaikkisesti. – 2. Piet. 3:11–14.