”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille”

”ENSIN olin alakuloinen, eikä tämä mieliala haihtunut. Minua ei haluttanut käydä missään eikä ryhtyä mihinkään, enkä pystynyt keskittymään. Tulin epätoivoiseksi ja hämmentyneeksi ja aloin ajatella, että koko elämäni ja Jumalalle suorittamani uskollinen palvelus oli arvotonta. Tulin hysteeriseksi ja säikyksi.” Näin kuvaili tunteitaan 48-vuotias todistaja, joka oli toiminut monta vuotta lähetystyöntekijänä. ”Olin aina ollut ruumiillisesti ja henkisesti terve, mutta sitten minusta alkoi yhtäkkiä tuntua, etten voisi enää koskaan tuntea olevani kunnossa.”

Eräs kypsä veli kertoo puolestaan näin: ”Työasiat masensivat minua kovasti. Olin töistä tultuani aina niin epätoivoinen, etten pystynyt syömään. Nousin pöydästä ja menin toiseen huoneeseen itkemään yksikseni, sillä en pystynyt pidättämään kyyneleitä. Suutuin toisille helposti. Ajattelin aina: ’Mihin minä joudun? Miksi minulle tapahtuu tällaista?’ Tätä jatkui puoli vuotta.”

Nämä ihmiset kärsivät vakavasta mielenmasennuksesta. Saatujen tietojen mukaan Jumalan kansassa on yhä ”masentuneita sieluja”. (1. Tessalonikalaisille 5:14) Koko maailmaa koskevat tilastotiedot osoittavat, että masennuksesta kärsivien määrä on noussut tavattomasti. Vaikka sellaiset ihmiset, joilla on hyvä suhde Jumalaan, kärsivätkin usein vähiten masennusta aiheuttavista tilanteista, he eivät ole missään nimessä immuuneja tälle häiriölle. Miksi sitten uskolliset Jumalan palvelijat kärsivät tällaisesta tilasta?

”Olen äärimmäisen masentunut”

Jerusalemin uskollinen kuningas Daavid kärsi masennuksesta. Hän sanoi joidenkin erehdystensä tai typerien tekojensa vuoksi näin: ”Olen äärimmäisen masentunut; kuljen murehtien kaiken päivää.” (Psalmit 38:7, DeWitt) Seuraavan sivun alalaidassa osoitetaan, miltä joistakuista Jumalan uskollisista palvelijoista on joskus tuntunut ja miksi. Kaikki nuo luetellut henkilöt pystyivät kuitenkin voittamaan surunsa. Raamattu kertoo heidän kaikkien jatkaneen Jumalan palvelemista uskollisina.

Ihmiset masentuvat monista eri syistä. Jotkut näistä syistä ovat sellaisia, että ihminen itse pystyy vaikuttamaan niihin vain hyvin vähän. Hiljattain tehdyt lääketieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että jotkin vakavan depression muodot johtuvat aivojen kemian epätasapainosta, jonka monet erilaiset fyysiset seikat saattavat aiheuttaa.a Pelkät ajatukset voivat myös aiheuttaa masennusta. Eräs Raamatun esimerkki valaisee tätä.

Epafroditus, joka auttoi innokkaasti apostoli Paavalia tämän vankeusaikana, kärsi masennuksesta. Paavali lähetti tämän palvelijan Roomasta takaisin hänen entiseen seurakuntaansa Filippiin ja lähetti mahdollisesti hänen mukanaan kirjeen, jossa hän sanoi muun muassa: ”[Epafroditus] on masentunut, koska kuulitte hänen sairastuneen.” Hän oli tosin ollut sairas, mutta oli jo toipunut. Hän oli siitä huolimatta masentunut. Mistä masennus johtui? Hän oli saanut tietää, että seurakunta oli ’kuullut hänen sairastuneen’. Miksi tämä masensi häntä? – Filippiläisille 2:25–30.

Tämä innokas palvelija suhtautui ilmeisesti hyvin vakavasti toisten tunteisiin. Hän oli hyvin huolissaan siitä, että hänen kotiseurakuntansa rakkaat veljet ja sisaret murehtivat saatuaan tietää hänen sairaudestaan. Hän olisi ilmeisesti halunnut kiihkeästi päästä rauhoittamaan heitä, mutta koska siitä ei satojen kilometrien välimatkan vuoksi ollut toivoakaan, niin hän masentui. Näin voi käydä nykyäänkin – myös niille, jotka ponnistelevat Epafrodituksen tavoin kaikin voimineen Herran työssä. Syvä huoli toisten tunteista tai tunne siitä, että on tuottanut toisille pettymyksen, voi aiheuttaa masennusta.

Miten toiset sitten voivat auttaa masentuneita?

”Puhukaa lohduttavasti”

Eräs masentunut kristitty sanoi itkien aviomiehelleen: ”Mitä minä teen? En voi jatkaa näin!” Aviomies, joka ei ollut uskova, vastasi yksikantaan: ”Sinun täytyy vain alistua siihen!” Tämä nainen oli niin murtunut, että hän oli seuraavana päivänä tehdä itsemurhan! Kaikkien on hyvin tärkeää noudattaa seuraavaa Raamatun käskyä: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille.” Joskus tämän laiminlyömisestä voi aiheutua korvaamatonta vahinkoa. Usein toiset taas haluaisivat piristää masentunutta sielua, mutta he eivät tiedä mitä sanoa. – 1. Tessalonikalaisille 5:14.

Toisessa Korinton kristityille kirjoittamassaan kirjeessä Paavali sanoo olleensa ’alas painettu’, koska hän tunsi ’sisällään pelkoa’. Hänen saamansa hyvät uutiset lohduttivat häntä. Tiitus toi sanan Korinton seurakunnan hengellisen tilan kohentumisesta ja siitä ”innosta” eli mielenkiinnosta, jota siihen kuuluvat osoittivat Paavalia kohtaan, ja heidän tuntemastaan ”kaipauksesta”. Paavali piristyi saadessaan kuulla, että he tunsivat rakkautta häntä kohtaan. (2. Korinttolaisille 7:5–7) Tämä pitää paikkansa nykyäänkin. Eräs lamauttavasta masennuksesta kärsinyt kristitty nainen sanoi: ”Ennen kaikkea on tärkeää tietää, että toiset ovat henkilökohtaisesti kiinnostuneita. On tärkeää kuulla jonkun sanovan: ’Minä ymmärrän sinua. Sinä olet pian taas kunnossa. Pidän kokemuksiasi arvossa ja puhun kanssasi mielelläni.’”

”Opin tuntemaan empatiaa”

”Opin jotakin sellaista, mitä en koskaan unohda”, myönsi eräs kristitty äiti, joka kärsi masennuksesta. ”Opin tuntemaan empatiaa. Ajattelin ennen, että täytyy vain ryhdistäytyä ja jatkaa entiseen tapaan, joten en koskaan juuri tuntenut myötätuntoa toisia sairaita kohtaan. Nyt tiedän paremmin. Jotkut ystävät kehottivat minua ’nousemaan jaloilleni’. Mitään muuta en olisikaan halunnut hartaammin, mutta en pystynyt tekemään mitään sen hyväksi. Heidän sanansa tekivät todella kipeää.” Toisten täytyy osoittaa ’myötätuntoa’ masentuneita kohtaan. – 1. Pietari 3:8.

Miten perheenjäsenet ja ystävät voivat auttaa? Eräs 40-vuotias äiti, joka oli ollut masentunut, sanoi: ”Sinulla on ruumiillisesti ja tunneperäisesti kurja olo, mutta sen lisäksi tunnet syyllisyyttä siitä, että et tee perheesi hyväksi sitä mitä tavallisesti tekisit.” Niinpä hän neuvoi: ”Kerro masentuneelle, että ymmärrät hänen tekevän parhaansa. Kannusta häntä jatkamaan.”

Rakentavat sanat ovat tarpeellisia ja niitä arvostetaan, mutta ne jotka haluavat auttaa, voivat antaa enemmänkin apua.

Tukekaa heikkoja

Paavali ei kehottanut Tessalonikan seurakuntaan kuuluvia ainoastaan ’puhumaan lohduttavasti masentuneille sieluille’ vaan myös ’tukemaan heikkoja, olemaan pitkämielisiä kaikkia kohtaan’. Sanaan ”tukea” sisältyy ajatus teoista, sillä alkuperäisen kreikkalaisen sananb perusmerkitys on pysytellä vasten toista tämän tukemiseksi. – 1. Tessalonikalaisille 5:14.

Yli 500 henkeä käsittänyttä tutkimusta koskevassa selostuksessa pääteltiin: ”Läheiset, kannustavat ystävät ja perheet ovat tehokkaampia masennuksen torjumisessa kuin rohkeus, luja tahto tai iloinen mielenlaatu.” Tunnettu psykiatri tri L. Cammer sanoi samoin: ”On tärkeää, että masentuneella on lähellään joku, joka ei ala läksyttää häntä vaan säilyttää malttinsa.” Masentunut saattaa siis arvostaa syvästi myönteistä auttamisyritystä, esimerkiksi puhelinsoittoa tai lyhyttä käyntiä.

Eräältä kristityltä naiselta kysyttiin, mikä hoitomuoto auttoi häntä eniten. Hän vastasi: ”Suurin apu oli hengellisten veljieni ja sisarteni seurassa oleminen. En olisi toipunut ilman sitä. Jehovan todistajien seurakunnassamme sain osakseni rakkautta, huolenpitoa ja ymmärrystä. Se oli kuin suojamuuri.”

Masentunutta ihmistä autettaessa täytyy tietysti joskus osoittaa hellävaraista lujuutta, sillä hän saattaa ajatella epäjohdonmukaisesti. Jonkun täytyy ehkä kehottaa häntä ystävällisesti lähtemään kävelylle kanssaan, osallistumaan johonkin muunlaiseen liikuntaan, nauttimaan lääkkeensä tai jatkamaan hengellistä toimintaansa.

Kun joku joutuu sairaalaan fyysisen sairauden vuoksi, hänelle annetaan usein muutaman suuren aterian sijasta useita pieniä aterioita. Tämä saattaa olla tarpeellista silloinkin, kun masentunutta autetaan hengellisen ravinnon avulla. Aviopuolisolta tai myötätuntoiselta ystävältä vaaditaan ehkä todellista kärsivällisyyttä, jotta hän pystyisi käsittelemään eri tilanteissa lyhyesti hengellisiä ’hyviä asioita’ sen sijaan, että yrittäisi aloittaa pitkää raamatullista keskustelua, joka saattaa rasittaa masentunutta. Vaikka sairas ei toimisikaan saamiensa neuvojen mukaan, niin hänelle osoitettu rakkaus tekee häneen myönteisen vaikutuksen.

Sillä välin kun sairaus paranee itsestään tai kun lääkehoito tehoaa siihen, toisten täytyy pysyä kärsivällisinä ja osoittaa jatkuvasti ymmärtämystä. Joskus mikään lääkehoito ei näytä tehoavan. Tästä sairaudesta kärsivät tarvitsevat siis osakseen pitkämielisyyttä ja uhrautuvaa rakkautta, kunnes Jehova parantaa tulevassa uudessa järjestyksessä sekä henkiset että fyysiset sairaudet. – Ilmestys 21:3, 4.

Seurakunnan vanhimmilla on erikoisvastuu. Tulevassa numerossa ilmestyvässä kirjoituksessa ”Opetettu kieli voi ’rohkaista uupunutta’” käsitellään tätä piirrettä.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 14]

MILTÄ HEISTÄ TUNTUI SYY