18. luku

”Laittomuuden ihmisen” hävittäminen

 1. Miksi koskaan aikaisemmin eivät niin monet ihmiset ole vaatineet rauhaa kansojen välille kuin nykyään?

KOSKAAN aikaisemmin eivät niin monet ihmiset ole vaatineet rauhaa kansojen välille kuin nykyään. Se johtuu ilmeisesti siitä, että me elämme ”ydinaikakautta”, jolloin jo kuudella johtavalla kansakunnalla on ydinpommi ja jolloin monet muut maat tulevat pian saamaan ydinpommin, kun sen valmistuksen salaisuus tulee laajempaan tietoisuuteen ja käyttöön. Ydinpommit eivät uhkaa ihmiskuntaa nykyään ainoastaan kuivalla maalla sijaitsevista ohjusasemista vaan myös ohjuksilla varustetuista vedenalaisista, jotka väijyvät strategisissa paikoissa merten vesien alla.

 2. Mitä epätavallisia toimenpiteitä kansainvälisen rauhan aikaansaamiseksi havaitsemme sen tähden nykyään?

² Ei ole sen tähden hämmästyttävää nähdä poliittisten hallitsijoitten ryhtyneen ilmeisen vilpittömiin ponnisteluihin ensimmäisen ydinsodan estämiseksi. Todellisen ydintuhon edessä maailman hallitsijat ovat tulossa huomaavaisemmiksi asenteissaan toisiaan kohtaan. Tähänastiset tinkimättömät viholliset ovat ryhtyneet rauhaan pyrkiviin sovittelutoimenpiteisiin. Yhä enemmän valtaa alaa ajatus, että on tehtävä kaikki mahdollinen tulevan rauhan takaamiseksi. On herännyt toivo ”rauhan sukupolvesta”. Vuoden 1973 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous, johon osallistui 34 kansakuntaa, osoittaa kansainvälisen mielialan tässä asiassa. Tavoitteena on kansainvälisen laittomuuden hillitseminen!

 3. a) Mikä itsetyytyväinen huuto kohotetaan asiaintilassa, jota maailman nykyiset tapahtumat näyttävät lähestyvän? b) Kenen päivä on silloin käsillä, ja miksi se on tuleva yllätyksenä huudon esittäjille?

³ Maailman nykyiset tapahtumat näyttävät kulkevan kohti tilannetta, jolloin asioitten johdossa olevat miehet huutavat riemuissaan ja itsetyytyväisinä: ”Rauha ja turvallisuus!” Kun tämä asiaintila saavutetaan Yhdistyneitten Kansakuntien hymyillessä suopean hyväksyvästi, merkitseekö se ”ihmiskunnan rauhan sukupolven” alkamista? Raamatun ennustuksilla on sanansa sanottavana tässä asiassa. Raamatulla on paljon sanottavaa tapahtumain ajoista ja aikakausista, koska sen Tekijä, ihmisen Luoja, on Ajanlaskija. Hänen päivänsä on tuleva! Se, että kansainvälinen politiikka on näennäisesti viimeinkin onnistunut toteuttamaan ”rauhan ja turvallisuuden”, ei siirrä Hänen päiväänsä tuonnemmaksi. Ihmiset eivät määrää Hänen päiväänsä. Juuri se, että he saavat aikaan kansainvälisen sopimuksen, jonka perusteella he tuntevat voivansa huudahtaa: ”Rauha ja turvallisuus!”, on oleva ennustettu merkki siitä, että Hänen päivänsä on koittamaisillaan. Se, mitä se tuo mukanaan, on hämmästyttävä ihmisiä. Heidän hämmästyksensä on johtuva siitä, että he eivät ole uskoneet sitä, mitä hän on ennustanut Sanassaan ja mitä hän on julistuttanut todistajiensa välityksellä.

 4. Mitä Paavali kirjoitti Tessalonikan kristityille ajankohdasta, jolloin huuto: ”Rauha ja turvallisuus!” esitetään?

⁴ Vuosisatoja sitten oli Hänen henkeytetyn ennustusten Sanansa tutkijoita, jotka odottivat Hänen päivänsä tulemista. Apostoli Paavali kirjoitti 1900 vuotta sitten Tessalonikaan Makedoniaan vähän aikaisemmin perustetulle kristilliselle seurakunnalle ja sanoi noille Raamatun tutkijoille: ”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran [Jehovan, Um] päiväa tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään [Rauha ja turvallisuus!, Um]’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.” – 1. Tess. 5:1–6.

 5. a) Mitä Jeesus ennusti ajanjaksosta, jonka puolivälin tienoilla Paavali kirjoitti ensimmäisen kirjeensä Tessalonikan kristityille? b) Minkä jotkut heistä kuitenkin ajattelivat olevan lähellä, ja mitä he olivat taipuvaiset toivomaan?

⁵ Apostoli Paavali kirjoitti ensimmäisen kirjeensä Tessalonikassa Makedoniassa olevalle seurakunnalle noin vuonna 50. Se oli suunnilleen puolivälissä ajanjaksoa vuodesta 33 vuoteen 70, ajanjaksoa, jolle Jeesus sanoi Öljymäellä esittämässään ennustuksessa olevan tunnusomaista ’sodat ja sanomat sodista’, sillä tuona aikana ”kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan”. Kaikkea muuta kuin rauhallista aikaa. (Matt. 24:4–7) Ja kuitenkin seuraavana vuonna siitä, kun Paavali kirjoitti ensimmäisen kirjeensä, Tessalonikassa oli kristittyjä, jotka taipuivat ajattelemaan, että ”Jehovan päivä on käsissä” (Um). Kuitenkaan ei ole mitään todisteita siitä, että tuona aikana vuosina 50–51 maailman johtomiehet olisivat sanoneet: ”Rauha ja turvallisuus!”, mikä sanonta, kuten Paavali oli kirjoittanut kirjeessään, oli välittömästi edeltävä tulevaa ’yhtäkkistä turmiota’ maailman rauhantekijöille. Tessalonikan kristityt kokivat parhaillaan ahdistuksen aikaa uskonnollisten vastustajien vainon tähden, ja he olivat taipuvaisia toivomaan, että heidät koottaisiin heti taivaaseen olemaan Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa vaikeuksien ulottumattomissa.

 6, 7. Mitä Paavali kirjoitti noille tessalonikalaisille, koska heidän tarvitsi ilmaista uskoa lisäahdistuksissa?

⁶ Niinpä noin vuonna 51 apostoli Paavali näki hyväksi kirjoittaa Tessalonikan kristityille toisen kirjeen ennallistaakseen heidän hengellisen tasapainonsa. Hän ilmaisi ilonsa heidän kestävyydestään ja uskostaan vainoissa ja ahdistuksissa ja sanoi: ”[Nämä] ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin.” Hän ei vakuuttanut heille, että he vapautuisivat pian vaikeuksien aiheuttajista, vaan hän viittasi eteenpäin aikaan, jolloin ”Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa”. Hän käsitti, että heidän täytyi jatkuvasti ilmaista kristillistä uskoaan vaikeissa olosuhteissa, minkä tähden hän sanoi:

⁷ ”Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot, että meidän Herramme Jeesuksen nimi teissä kirkastuisi ja te hänessä, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaan.” – 2. Tess. 1:5–12.

 8. Minkä ajatuksen suhteen Paavali neuvoi heitä olemaan kiihtymättä, jotta he eivät pettyisi Jerusalemin tulevaan tuhoon liittyvissä odotuksissaan?

⁸ Maallisen Jerusalemin tuho (vuonna 70) lähestyi tuon sukupolven aikana, eikä apostoli Paavali halunnut Tessalonikan kristittyjen pettyvän perusteettomissa toiveissaan ennen juutalaisten kansallista onnettomuutta tai välittömästi sen jälkeen. Hän näki tarpeelliseksi oikaista heidän ajatteluaan, ja niinpä hän kirjoitti edelleen: ”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen [läsnäoloon, Um; kreik. parousía] ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikään kuin Herran [Jehovan, Um] päivä jo olisi käsissä.” – 2. Tess. 2:1, 2.

 9. Mitä Paavali kertoi tessalonikalaisille lähettämässään ensimmäisessä kirjeessä Kristuksen läsnäolosta ja kristittyjen kokoamisesta hänen luokseen?

⁹ Apostoli Paavali oli yhdessä lähetystyöntekijätovereittensa Silvanuksen (Silaan) ja Timoteuksen kanssa perustanut tuon seurakunnan Tessalonikaan, ja ensimmäisessä kirjeessään, jonka hän lähetti sen jälkeen, kun hänen oli ollut pakko lähteä seurakunnasta, hän kirjoitti sen jäsenille siitä, mitä hän kutsuu ’meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen läsnäoloksi ja meidän kokoontumiseksemme hänen tykönsä’. 1. Tess. 4:14–18 esittää hänen kirjoittaneen: ”Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran [Jehovan, Um] sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen [läsnäoloon, Um], emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.”

10, 11. Mihin Jeesuksen ennustuksen piirteeseen, joka esiintyy Kristuksen elämää käsittelevässä apostoli Matteuksen kertomuksessa, heidän huomionsa on saatettu kiinnittää?

¹⁰ Sellaisen Paavalin välittämän tiedon lisäksi tuohon aikaan oli saatavissa Matteuksen evankeliumi, joka oli kirjoitettu noin vuonna 41 hepreaksi samoin kuin ensimmäisen vuosisadan yleiskreikaksi. Niinpä on mahdollista, että Tessalonikan seurakunnan huomio oli kiinnitetty siihen, mitä apostoli Matteus oli kirjoittanut muistiin Jeesuksen Öljymäellä esittämästä ennustuksesta. Matteuksen kertomuksen mukaan Jeesus, sen jälkeen kun hän oli ennustanut Jerusalemin tuhon (vuonna 70), jatkoi sanoen:

¹¹ ”Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.” – Matt. 24:29–31.

12. a) Odottiko Paavali, että kristityt koottaisiin taivaallisen Kristuksen luo heti Jerusalemin tuhon jälkeen? b) Mistä sellaisesta Paavali muistutti heitä, jonka täytyi tulla ennen Jehovan tuhoisaa päivää?

¹² Apostoli Paavali tiesi, että heti Jerusalemin tuhouduttua tuon sukupolven aikana ei tapahtuisi Jumalan enkelin suorittamaa Jumalan valittujen kokoamista kirkastetun ihmisen Pojan alaisuudessa, jolloin Tessalonikan kristitytkin koottaisiin yhteen Herran Jeesuksen Kristuksen luo. Hän tiesi, että ennen tuhoisan ”Jehovan päivän” saapumista täytyi tapahtua enemmän kuin roomalaisten toimeenpanema Jerusalemin tuho ja poliittisten hallitsijoitten petollinen huuto: ”Rauha ja turvallisuus!” Apostoli Paavali muistutti Tessalonikan kristittyjä tästä edeltävästä lisäpiirteestä seuraavin sanoin: ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.” – 2. Tess. 2:3.

13. a) Mitä Paavali ei tarkoittanut sanalla ”luopumus”? b) Miten Paavali tiesi tuon sanan merkityksen siitä, että häntä itseään oli syytetty luopumuksesta?

¹³ Kas niin! Luopumuksen täytyy siis tulla ensin. Mitä apostoli Paavali tarkoitti ”luopumuksella”? Tarkoittiko hän pelkästään Kristuksen opetuslasten huoletonta pois jäämistä, jättäytymistä syrjään välinpitämättöminä kristillisen uskon ja elämäntavan suhteen? Ei! Tuo sana merkitsee jotakin paljon voimakkaampaa. Apostoli Paavali tiesi sen. Häntä itseäänhän syytettiin luopumuksesta, mutta tuon syytöksen esittivät epäuskoiset ympärileikatut juutalaiset. Sen tähden käydessään viimeisen kerran Jerusalemissa Paavali sai neuvoja kristillisen seurakunnan hallitsevalta elimeltä mainitusta syystä, nimittäin: ”Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen [kreik. elélythas]. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme.” (Apt. 21:18–23) Se, että Paavali käänsi selkänsä Moosekselle, merkitsi juutalaisten mielestä luopumusta.

14. Mitä alkuperäinen kreikkalainen sana kirjaimellisesti merkitsee itsessään, ja mitä lisämerkityksiä se on saanut?

¹⁴ Käytetyn kreikankielisen sanan mukaan ”luopumus” merkitsee kirjaimellisesti ’syrjään astumista’, ’poistumista’, ’vetäytymistä’. Esimerkiksi Luuk. 8:13:ssa sanotaan: ”Koetuksen hetkellä he hylkäävät.” (NE) Ja 1. Tim. 4:1:ssä sanotaan: ”Myöhempinä aikoina jotkut hylkäävät uskon.” (NE; Je) ”Jotkut ihmiset kapinoivat uskoa vastaan.” (Mo) Myös Hepr. 3:12 sanoo: ”Katsokaa, veljet, ettei kenelläkään teidän keskuudessanne ole sellaisen pahaa, uskotonta sydäntä, joka hylkää elävän Jumalan.” (NE) ”Veljet, varokaa, ettei kenelläkään teistä ole pahaa, epäuskoista sydäntä, joka saa teidät luopumaan elävästä Jumalasta.” (Mo; suom.) ”Pahaa, epäuskoista sydäntä, joka kääntyy pois ikuisesti elävästä Jumalasta.” (AT; Je) Muinaisille kreikkalaisille siis heidän sanansa, josta meidän sanamme ”luopumus” on käännetty, merkitsi ’luopumista’ tai ’kapinaa’ samoin kuin ’lähtöä, katoamista’. Tämän tähden jotkin nykyaikaiset käännökset esittävät 2. Tess. 2:3:ssa ajatuksen ”kapinoinnista”.

15. Miten nykyaikaiset käännökset osoittavat, että sana ”luopumus” käsitetään voimakkaaksi ilmaukseksi?

¹⁵ Esimerkiksi roomalaiskatolinen Jerusalemin raamatunkäännös (engl.) sanoo: ”Se ei voi tapahtua, ennen kuin suuri kapina on tapahtunut ja Kapinoitsija, Kadotettu, on ilmaantunut.” Amerikkalainen käännös (engl.) sanoo: ”Sillä sitä ei ole, ennen kuin kapinointi tapahtuu ja tottelemattomuuden ruumiillistuma ilmaantuu – hän, joka on tuhoon tuomittu.” Tarkistettu standardikäännös (engl.) sanoo: ”Sillä se päivä ei tule, ellei kapinointi tule ensin ja ellei laittomuuden ihminen ilmesty, perikadon poika.” Moffattin raamatunkäännös esittää sen seuraavasti: ”Se ei tule, ennen kuin kapinointi aivan ensimmäiseksi tapahtuu yhdessä Laittoman, Tuomitun, ilmestymisen kanssa.” Uusi englantilainen Raamattu sanoo: ”Se päivä ei voi tulla ennen lopullista kapinointia Jumalaa vastaan, jolloin pahuus ilmestyy ihmismuodossa, perikatoon tuomittuna ihmisenä.” Näistä 2. Tess. 2:3:n eri käännöksistä voimme havaita, että sana ”luopumus” on käsitetty voimakkaaksi ilmaukseksi.

KETÄ VASTAAN?

16. a) Miten me tiedämme, mistä luopumus eli hylkääminen tapahtuu? b) Mikä osoittaa, onko tämä ”laittomuuden ihminen” yksityinen ihminen ja onko tämä ”ihminen” pelkkä antikristus?

¹⁶ Ketä vastaan sitten tämä luopumus, tämä kapina, tämä kapinointi, tämä luopuminen on suunnattu? Tämän kapinallisen kehityksen lisäkuvaus osoittaa selvästi, että se kohdistuu Jehova Jumalaan, jonka päivää tämä luopumus edeltää. Tämä luopumus on johtava ’laittomuuden ihmisen, kadotuksen lapsen’ ilmestymiseen. Kirjaimellisen ihmisenkö? Ei, sillä yksi ainoa ihminen ei olisi voinut elää koko sitä aikaa, jonka tämän ennustuksen täyttymys käsittää. Amerikkalainen käännös (engl.) on täysin yhdenmukainen tämän selityksen kanssa käyttäessään ilmausta ”tottelemattomuuden ruumiillistuma, . . . joka on tuhoon tuomittu”. Havaitsemme, että tätä ei kutsuta ”Antikristukseksi”. Hän tosin osoittautuu antikristukseksi. Niinpä apostoli Johannes kirjoittaessaan noin vuonna 98 sanoo omasta ajastaan: ”Niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; . . . Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.” (1. Joh. 2:18, 22) Ei ainoastaan Jumalan Poikaa kielletä, vaan myös Isä Jumala kielletään.

17. Mitä sillä tarkoitetaan, että tätä anti-Jumalaa kutsutaan ”kadotuksen lapseksi”, ja milloin tuho tulee?

¹⁷ On sen tähden sopivampaa kutsua ”laittomuuden ihmistä” anti-Jumalaksi. Tämä anti-Jumala on laiton Jumalaa kohtaan, ja koska hän on Isää Jumalaa vastaan, hän on myös Jumalan Poikaa, Jeesusta Kristusta, vastaan. Ennen kuin ”laittomuuden ihminen” edes ilmestyy, sitä sanotaan ”kadotuksen lapseksi”. Tuo kuvaannollinen ilmaus merkitsee, että hän on tuhon perijä, hänet on ”tuhoon tuomittu”. ”Laittomuuden ihminen” ansaitsee tuhon; hän ei voi paeta sitä. Ansaittu tuho tulee hänelle ”Jehovan päivänä”. Tämä anti-Jumala ilmestyy ennen tuota päivää.

18. a) Mitä se, että tuo laiton liittyy ”luopumukseen”, osoittaa sen suhteesta Jumalaan? b) Olivatko Paavalin päivien luonnolliset juutalaiset Jumalaan rauhaisassa suhteessa, josta he saattaisivat luopua?

¹⁸ Tämä ”laittomuuden ihminen”, joka on tuomittu tuhoon, liittyy ennustettuun ”luopumukseen”, kapinaan eli kapinointiin Jumalaa vastaan. Tämän tähden on varmaa, että ”laittomuuden ihminen” oli alun perin Jumalan yhteydessä, rauhaisissa suhteissa Jumalaan. Aikana, jolloin apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä Tessalonikan kristityille, luonnolliset, ympärileikatut juutalaiset eivät olleet rauhassa Jumalan kanssa ja sopusointuisessa suhteessa Häneen. Juuri juutalaiset yllyttivät roskajoukon Tessalonikassa ja pakottivat apostoli Paavalin pakenemaan tuosta kaupungista ja myöhemmin myös Bereasta. (Apt. 17:5–15) Ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille Paavali kirjoitti: ”Tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he [Juudeassa olevat seurakunnat] juutalaisilta, jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti.” – 1. Tess. 2:14–16.

19. Keiden keskuudesta luopumuksen voitaisiin siten odottaa alkavan, ja miksi heidän keskuudestaan?

¹⁹ Mistä muualta sitten luopumuksen voitaisiin odottaa alkavan kuin kristillisestä seurakunnasta? Juuri kristityille, joita Tessalonikan seurakunta edusti, apostoli kirjoitti: ”Paavali ja Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Jumalassa, meidän Isässämme, ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! ” (2. Tess. 1:1, 2) Nämä kristityt saattoivat luopua Jumalasta, saattoivat kapinoida Jumalaa vastaan, koska he olivat Hänen ja hänen Messiaansa Jeesuksen yhteydessä ja saivat ansaitsematonta hyvyyttä ja rauhaa Jumalalta, heidän taivaalliselta Isältään, ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Ketkä sitten ovat sellaisia kristillisestä seurakunnasta lähtöisin olevia kapinoitsijoita?

20, 21. a) Miksi luopumus ei alkaisi juutalaisen kansan keskuudesta vaan kristillisen seurakunnan keskuudesta? b) Millä sanoilla Paavali varoitti Efeson presbyteeriota tulevasta luopumuksesta?

²⁰ Apostoli Paavali varoitti itse, että luopumus, uskonnollinen kapina eli kapinointi, tulisi seurakunnan keskuudesta, seurakunnan, joka kuului nyt Jumalalle, koska Hän oli hylännyt juutalaisen kansan olemasta hänen valittu kansansa. Jumalan seurakunta koostui nyt hengellisistä israelilaisista, hengellisistä juutalaisista, eikä ollut enää luonnollisten, ympärileikattujen israelilaisten muodostama kansa. Muutamia vuosia sen jälkeen kun Paavali oli kirjoittanut toisen kirjeensä tessalonikalaisille, hän oleskeli Mileton kaupungissa Vähässä-Aasiassa viimeisellä matkallaan Jerusalemiin. Miletossa hän puhutteli lähellä sijaitsevan Efeson seurakunnan presbyteeriota eli ”vanhimmistoa”. Paavali viittasi eteenpäin luopumukseen ja sanoi noille vanhimmille eli valvojille:

²¹ ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi [valvojiksi, Um], paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä [oman Poikansa verellä, Um] on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” – Apt. 20:28–30.

22, 23. a) Kummassa ja keille lähettämässään kirjeessä Pietarikin varoitti tulevasta luopumuksesta? b) Miten Pietarin sanat auttavat tunnistamaan laittoman ”kadotuksen lapsen”?

²² Apostoli Paavalin tavoin hänen apostolitoverinsa Pietari oli myös tietoinen tulevasta luopumuksesta. Noin vuonna 64 kirjoittamassaan toisessa ja viimeisessä kirjeessä Pietari omisti sanansa ”niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa”.

²³ Näille lähettämässään kirjeessä Pietari jatkoi sanoen: ”Ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta. Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja [tuhoisia lahkoja, Um], kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.” (2. Piet. 1:1, 21; 2:1–3) Tämä auttaa meitä tunnistamaan laittoman ”kadotuksen lapsen”.

24, 25. Mitä kysymyksiä esitämme ”laittomuuden ihmisen” tunnistamiseksi sen valossa, mitä Paavali ja Pietari sanoivat edellä?

²⁴ Kuka on todellisuudessa ”laittomuuden ihminen . . . kadotuksen lapsi” sen valossa, mitä apostolit Paavali ja Pietari sanovat luopumuksesta? ”Vanhimmille” eli ”valvojille”, jotka edustivat Efeson seurakuntaa, apostoli Paavali sanoi, että nousisi miehiä, jotka ”väärää puhetta puhuvat” uskonnon alalla. Tämä osoittaa, että kysymyksessä ovat kristillisen seurakunnan uskonnolliset johtajat, ne, jotka on valtuutettu eli nimitetty ”paimentamaan Herran seurakuntaa”. Keitä sitten ovat ne uskonnolliset johtajat, jotka tunnustautuivat Jumalan seurakuntaan kuuluviksi ja jotka olivat kuin ”julmat sudet”? Keitä olivat ne kristityiksi tunnustautuvat johtajat, jotka ’eivät säästäneet laumaa’? Keitä olivat ne johtavat uskonnolliset miehet, jotka nousivat ja puhuivat ”väärää puhetta” ”vetääkseen” seurakunnan ”opetuslapset mukaansa”? Keitä ovat ne miehet, jotka muinaisen Israelin kansan keskuudessa olevien väärien profeettojen tavoin ovat osoittautuneet ”valheenopettajiksi” hengellisten israelilaisten keskuudessa?

²⁵ Niin, keitä ovat ne uskonnolliset johtajat, jotka ovat tuoneet sisään ”tuhoisia lahkoja” niiden keskuuteen, jotka ajattelivat olevansa Jumalan seurakuntaa? Keitä ne lahkolaisjohtajat ovat, jotka uskonnollisilla opetuksillaan ja menettelyillään ovat todellisuudessa kieltäneet taivaallisen omistajan, ”joka on heidät ostanut”? Ketkä uskonnolliset johtajat ovat osoittautuneet syyllisiksi ’irstaaseen’ käytökseen suhteessaan maallisiin, maailmallisiin viranomaisiin? Ketkä uskonnolliset johtajat ovat antaneet huonon esimerkin jäljiteltäväksi laumoilleen, niin että ”totuuden tie” joutui ”häväistyksi”? Ketkä uskonnolliset johtajat ovat ahnehtineet sitä, mitä heidän seurakuntaansa kuuluvat omistavat, ja ovat sitten kiskoneet heistä hyötyä ”valheellisilla sanoilla”?

”LAITTOMUUDEN IHMISEN” TUNNISTAMINEN

26. Keihin tunnistuksen sormi osoittaa, ja miten Americana-tietosanakirja kuvailee näin tunnistettua?

²⁶ Ihmiskunnan 1600 vuoden pituinen historia suuntaa tunnistavan sormensa kristikunnan uskonnolliseen papistoon. Onko jollekulle epäselvää, mitä kristikunnan ”papistolla” tarkoitetaan? Jos on, niin selvittäköön The Encyclopedia Americana -tietosanakirja (vuoden 1929 painos) 7. osassaan sivulla 90 sen hänelle seuraavin sanoin:

PAPISTO (latinaksi clericus, kreikan kielen sanasta kléros, osa, osuus), kristillisessä kirkossa se uskollisten osa, joka on erotettu uskonnon palvelukseen. Ero maallikoista tuli selvemmäksi virkojen ja arvonimien, etujen, oikeuksien, erityisen asun ja erityisten tapojen lisääntyessä. Roomalaiskatolisessa kirkossa papistoon kuuluu kahdeksan arvoastetta eli arvoa, nimittäin klerkin arvo, neljän alemman vihkimyksen arvot ja alidiakonin, diakonin ja papin kolme pyhää vihkimyksen arvoa. . . . Kolmea viimeistä pidetään Jumalan virkaan asettamina. Pelkkä klerkki on sellainen, joka on saanut kirkollisen tonsuurin; näiden menojen välityksellä hänestä tehdään pappi eli pappissäädyn jäsen, ja sellaisena hänellä on tiettyjä oikeuksia, etuja ja vapautuksia ja hän omaksuu tiettyjä velvollisuuksia, joita maallikoilla ei ole. Protestanttisissa kirkoissa papiston ja maallikkojen välinen ero on paljon pienempi.

27. a) Mitkä Jeesuksen sanat ovat sitä vastaan, että seurakunta jaettaisiin papistoon ja maallikkoihin? b) Miten Johannes luokitteli Ilmestyskirjassa kaikki seurakunnan jäsenet?

²⁷ Neuvoiko Jeesus Kristus, kristillisen seurakunnan Pää, opetuslapsiaan jakautumaan papistoon ja maallikkoihin? Missään kohdassa Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen neljässä evankeliumissa tai Apostolien tekojen kirjassa tai Ilmestyskirjassa ei ole ohjeita hänen opetuslastensa jakamiseksi kahteen yleiseen luokkaan. Hän antoi aivan päinvastaisia ohjeita. Jeesus sanoi Jerusalemin temppelissä opetuslapsilleen ja juutalaisten väkijoukoille: ”Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus. Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.” (Matt. 23:8–11) Ilmestyskirjassa, joka annettiin apostoli Johannekselle Jeesuksen Kristuksen välityksellä, Johannes puhuu kaikista Kristuksen opetuslapsista pappeina, kun hän sanoo: ”[Hän on] tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, . . .” ”[Sinä olet] tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä [maata, Um].” – Ilm. 1:6; 5:10.

28. Miten myös Pietarin ensimmäinen kirje luokittelee kaikki seurakuntaan kuuluvat samanlaisiksi?

²⁸ Samaten apostoli Pietari kirjoittaa kristityille, että he ovat kaikki pappeja, kun hän sanoo: ”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” – 1. Piet. 2:5, 9.

29, 30. a) Keistä Raamatun Douay-käännös käyttää sanaa ”papisto”, kuten 1. Piet. 5:1–3 esittää? b) Miten nykyaikaiset katoliset käännökset kääntävät kyseessä olevan kreikkalaisen sanan?

²⁹ ’Papistoa’ tarkoittava sana esiintyy Raamatun roomalaiskatolisessa Douay-käännöksessä myös Pietarin ensimmäisessä kirjeessä, missä sanotaan: ”Vanhimpia, jotka ovat teidän keskuudessanne, minä sen tähden pyydän hartaasti, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja samoin kuin osallinen siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä tulevana aikana: Ravitkaa keskuudessanne olevaa Jumalan laumaa, pitäen siitä huolta, ei pakosta vaan halukkaasti, Jumalan mukaisesti: ei kurjan mammonan tähden vaan vapaaehtoisesti: Ei myöskään halliten herrana papistoa, vaan tullen laumalle malliksi sydämestä.” (1. Piet. 5:1–3, Dy) Mutta tässäkin raamatunkäännöksessä Jumalan hengellisten lampaitten koko laumaa kutsutaan ”papistoksi”, ja apostoli Pietarin kaltaisia ”vanhimpia” kehotetaan olemaan hallitsematta herrana tätä ”papistoa”. Nykyaikaiset roomalaiskatoliset raamatunkäännökset eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä tapaan, jolla Douay-käännös kääntää kreikkalaisen sanan kléros (monikkomuodossa) 1. Piet. 5:3:ssa, ja ne kääntävät tuon kreikkalaisen sanan englanniksi eri tavalla. Esimerkiksi:

³⁰ ”Älkää myöskään olko diktaattori millekään ryhmälle, joka on annettu huostaanne, vaan olkaa esimerkki, jota koko lauma voi seurata.” (The Jerusalem Bible) ”Olkaa esimerkkejä laumalle, älkääkä hallitko niitä, jotka on teille määrätty.” (The New American Bible) ”Älkää kuitenkaan hallitko huostaanne uskottuja, vaan tulkaa esimerkiksi laumalle.” – The New Testament in the Westminster Version of the Sacred Scriptures.

31. Miksi esitämme kysymyksen niiden ihmisten vaikuttimesta, jotka erottavat itsensä ”maallikoista” erilliseksi ”papistoksi”, kun otamme huomioon, mitä Matt. 23:10–12, 15, 33 esittää Jeesuksen sanoneen?

³¹ Koska Jeesuksen Kristuksen henkeytetyt apostolit soveltavat ”papistoa” merkitseviä sanoja Jumalan koko laumaan eivätkä rajoita noita sanoja apostoli Pietarin kaltaisiin ”vanhimpiin”, ei ole sopimatonta kysyä tässä: Keitä nämä kristikunnan uskonnolliset johtajat ovat, jotka antavat itselleen arvonimen ”pappi” ja jotka kutsuvat itseään ”papistoksi” erillisenä ja selvästi erottuvana niistä, joita he kutsuvat ”maallikoiksi”, sanalla, joka ei esiinny henkeytetyssä Pyhässä Raamatussa? Mikä on näiden uskonnollisten johtajien vaikuttimena, kun he näin erottavat itsensä? Mitä he yrittävät tehdä itsestään? Muistamme, että Jeesus Kristus tuomitessaan juutalaiset kirjanoppineet ja fariseukset ”ulkokullatuiksi” ja ’käärmeiksi, kyykäärmeitten sikiöiksi’, sanoi: ”Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus. Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” – Matt. 23:10–12, 15, 33.

32. Milloin kristikunnan uskonnolliset johtajat alkoivat kutsua itseään ”papistoksi”, erotukseksi ”maallikoista”?

³² Milloin kristikunnan uskonnolliset johtajat todellisuudessa alkoivat kutsua itseään papistoksi ja varasivat arvonimen ”pappi” itselleen? Otsikon ”2. Papiston ja maallikkojen välinen ero” alla M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia sanoo 2. osan sivulla 386 papiston ja maallikkojen välisestä vastakohtaisuudesta:

Juutalainen papiston ja maallikkojen vastakohtaisuus oli aluksi tuntematon kristittyjen keskuudessa, ja ”vasta kun ihmiset taantuivat evankelisesta katsantokannasta juutalaiseen”, ajatus kaikkien uskovien yleisestä kristillisestä pappeudesta väistyi enemmän tai vähemmän täydellisesti erikoispappeuden eli papiston tieltä. . . . Niinpä Tertullianuskin (De Baptismo, 17. luku, ennen kuin hänestä tuli montanolainen): ”Maallikoillakin on oikeus jakaa sakramentteja ja opettaa yhdyskunnassa. Jumalan sana ja sakramentit välitettiin Jumalan armosta kaikille, ja saakoot sen tähden kaikki kristityt välittää niitä toimiessaan Jumalan armon välikappaleina. Mutta kysymys ei tässä liity ainoastaan siihen, mikä on yleensä sallittua, vaan myös siihen, mikä on tarkoituksenmukaisinta vallitsevissa olosuhteissa. Voimme tässä käyttää pyhän Paavalin sanoja: ’Kaikki on ihmisille luvallista, mutta kaikki ei ole tarkoituksenmukaista.’ Jos katsomme järjestystä, jota on välttämättä ylläpidettävä kirkossa, niin maallikkojen tulee sen tähden harjoittaa papillista oikeuttaan jakaa sakramentteja ainoastaan, kun aika ja olosuhteet vaativat sitä.” Cyprianuksen, . . . hierarkkisen järjestelmän isän, ajasta lähtien papiston ja maallikkojen välinen ero tuli huomattavaksi ja hyväksyttiin sangen pian yleismaailmallisesti. Itse asiassa kolmannelta vuosisadalta eteenpäin sanaa kleerus (kleros, ordo) käytettiin melkein yksinomaisesti papistosta sen erottamiseksi maallikoista. Kun Rooman pappisvalta kehittyi, ei papistosta tullut ainoastaan erillistä säätyä (joka saattoi olla kaikkien apostolisten säädösten ja oppien mukainen), vaan se myös tunnustettiin ainoaksi papistoksi ja varsinaiseksi yhdyssiteeksi ihmisen ja Jumalan välillä.

33. Kuka Cyprianus oli, ja mikä virka hänellä oli seurakunnassa kolmannella vuosisadalla?

³³ Americana-tietosanakirja sanoo 8. osassaan sivulla 368 edellä mainitusta Thascius Caecilius Cyprianuksesta, että hän syntyi noin vuonna 200 ja kuoli Karthagossa Afrikassa 14. syyskuuta vuonna 258. ”Pian kasteen (246) jälkeen hänet vihittiin papiksi ja sitten Karthagon kristityt valitsivat hänet piispakseen (248). . . . Hän auttoi ja vahvisti paljon hiippakuntaansa. Hänen aikanaan pidettiin seitsemän kirkolliskokousta, viimeinen vuonna 256.” Vaikka tätä afrikkalaista piispaa pidettiin yhtenä ”kirkkoisistä” ja vaikka roomalaiskatolinen kirkko julisti hänet pyhimykseksi, tosiasiaksi jää, että hän oli pappismies, jäsenenä papistossa, joka tuli olemassaoloon Jeesuksen Kristuksen apostoleitten ja heidän läheisten tovereittensa kuoleman jälkeen.

34. Millaista yksilöä Raamattu tarkoittaa ilmauksella ”laittomuuden ihminen” ja miksi?

³⁴ Juuri tämä niin kutsuttu ”kristillinen” papisto osoittautui ”laittomuuden ihmiseksi . . . kadotuksen lapseksi”, joka ilmeni ”luopumuksen”, ”kapinan” eli ”kapinoinnin” yhteydessä. On ilmeisen selvää, että Pyhä Raamattu ei tarkoita tällä ilmauksella yhtä ”ihmistä” vaan ihmisyhteisöä, joka on olemassa pitkän ajanjakson kuluessa ja jonka koostumus eli jäsenistö ajan mittaan muuttuu. Siten tämän ”laittomuuden ihmisen” jäseninä ovat nykyään eri henkilöt kuin kolmannella vuosisadalla.

JUMALUUDEN VAATIMUS

35. Miksi ei tule hämmästyä, että ”laittomuuden ihminen” tavoittelee jumaluutta? Missä määrin?

³⁵ Koska tämän papillisen ”laittomuuden ihmisen” ”luopumus” eli ”kapinointi” on Jehova Jumalaa vastaan, niin ei ole yllättävää, että tämä ihmisyhteisö tavoittelee jumaluutta, yrittää tehdä itsestään jumalan. Ensimmäisenä Jehova Jumalaa vastaan kapinoinut, nimittäin Saatana, teki itsestään jumalan, niin että apostoli Paavali kutsuu häntä ”tämän asiainjärjestelmän jumalaksi”. (2. Kor. 4:4, Um) Saatanan alaisuudessa ollut muinaisen Babylonin pakanakuningas yritti saada itsensä näyttämään Jehova Jumalan vertaiselta, jonka temppeli oli Jerusalemissa. Jes. 14:14:n mukaan muinaisen Babylonin kuningas sanoi sydämessään: ”Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.” Hän uskoi saavuttaneensa kunnianhimoisen tavoitteensa, kun hän tuhosi Jerusalemin ja Jehova Jumalan temppelin vuonna 607 eaa. Kuitenkin Jerusalemin ja sen temppelin tuho, jonka tuo Jehova Jumalan kanssa tasa-arvoisuutta tavoitteleva hallitsija suoritti, on vähäisempi kuin sen kaiken tuho, mikä liittyy Jehova Jumalaan, ja jonka tuhon tämä papillinen ”laittomuuden ihminen” aiheuttaa.

36. Miten tämä ihmisyhteisö toimii, ikään kuin se ei olisi vastuussa Jehovalle, ja mitä Paavalilla oli tapana kertoa tessalonikalaisille tuosta ”ihmisestä”?

³⁶ Koska hän on uskonnollisissa asioissa laiton kapinoitsija, hän on toiminut, ikään kuin hän ei olisi vastuussa Korkeimmalle ja Kaikkivaltiaalle Jumalalle Jehovalle, ikään kuin hän olisi ainoan elävän tosi Jumalan lain yläpuolella. Apostoli Paavali ei mene mihinkään äärimmäisyyksiin, kun hän profeetallisesti esittää tästä ”laittomuuden ihmisen” yhteisöstä seuraavan hämmästyttävän piirteen: ”Hän vastustaa ja korottaa itsensä jokaisen yläpuolelle, jota kutsutaan ’jumalaksi’ tai uskonnollisen kunnioituksen kohteeksi, niin että hän istuutuu Jumalan temppeliin osoittaen julkisesti olevansa jumala. Ettekö muista, että ollessani vielä teidän kanssanne minulla oli tapana kertoa teille näitä asioita.” – 2. Tess. 2:4, 5, Um.

37. Mihin huomattavaan uskonnolliseen henkilöön saatettaisiin viitata Paavalin ennustuksen täyttymyksen vahvistamiseksi ja miksi?

³⁷ Sen vahvistamiseksi, miten papillinen ”laittomuuden ihminen” on täyttänyt tämän ennustuksen, joku saattaisi tietenkin viitata siihen, miten niin kutsutun ”kristillisen” papiston joku jäsen on puhunut ja toiminut, tai hän saattaisi viitata väitteisiin, joita kyseisen jäsenen jumaluudesta on esitetty. Joku saattaisi esimerkiksi viitata roomalaiskatolisen kirkon paaviin ja lainata, mitä tästä Rooman piispasta sanotaan Ferrariksen kirkollisessa sanakirjassab:

Paavi on sellainen arvohenkilö ja ylhäisyys, ettei hän ole pelkkä ihminen, vaan ikään kuin Jumala ja Jumalan sijainen. . . . Siksi paavi kruunataan kolminkertaisella kruunulla taivaan, maan ja helvetin kuninkaaksi. . . . Ei, paavin oivallisuus ja valta eivät koske ainoastaan taivasta, maata ja helvettiä, vaan hän on myös enkeleitten yläpuolella ja on heitä ylhäisempi . . . Niin että jos olisi mahdollista, että enkelit voisivat hairahtua uskosta tai helliä sen vastaisia tunteita, paavi voisi tuomita ja erottaa heidät. . . . Hänellä on niin suuri arvoasema ja valta, että hänellä on yksi ja sama tuomarinistuin Kristuksen kanssa . . . Niin että mitä tahansa paavi tekee, se näyttää lähtevän Jumalan suusta. . . . Paavi on ikään kuin Jumala maan päällä, Kristuksen uskollisten ainoa ruhtinas, kaikista kuninkaista suurin kuningas, jolla on vallan runsaus ja jolle maallisen ja taivaallisen valtakunnan hallitus on uskottu. . . . Paavilla on niin suuri valta ja voima, että hän voi muovailla, selittää ja tulkita Jumalan lakia . . . Paavi voi toisinaan toimia Jumalan lain vastaisesti rajoittamalla, selittämällä . . .

38. Mitä tulisi kuitenkin muistaa, kun viitataan johonkuhun yksityiseen pappismieheen, ja miten ”laittomuuden ihmistä” koskeva ennustus on siis todellisuudessa täyttynyt?

³⁸ Ei tule kuitenkaan unohtaa, että ”laittomuuden ihminen” ei ole joku yksityinen uskonnollinen johtaja, kuten Rooman paavi tai Ateenan kreikkalais-ortodoksinen patriarkka, Konstantinopolin (Istanbulin) kreikkalais-ortodoksinen patriarkka tai joku muu uskonnollinen patriarkka. Ennustettu ”laiton” on ihmisyhteisö, ”kristilliseksi” tunnustautuvan kirkon koko uskonnollinen papisto. Tietysti se, mitä tämän papillisen ”ihmisen” yksi huomattava jäsen tekee, tuottaa syyllisyyden kaikille pappisluokan toisille jäsenille siksi, että he ovat samaa mieltä tehdyn kanssa tai eivät esitä sen johdosta vastalausetta tai myöntyvät siihen ja jäävät pappisjärjestöön. Heillä kaikilla on yhteisvastuu ja syyllisyys siitä, mitä pappisluokan joku jäsen tekee puhumalla ja toimimalla edustajana koko ryhmän puolesta. Kaikki se, mitä pappisluokka tekee yksilöinä ja joukkona vuosisatojen kuluessa, täyttää ”laittomuuden ihmistä” koskevan ennustuksen.

39. Miten ”laittomuuden ihmisen” luokka on osoittanut ’vastustavansa’ Jehovaa?

³⁹ Tekemällä itsensä maailman ”ystäväksi” ”laittomuuden ihmisen” luokka on osoittautunut ’vastustajaksi’ sen säännön mukaan, jonka henkeytetty opetuslapsi Jaakob mainitsee kirjeessään: ”Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan . . . Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4) Se vastustaa Jehova Jumalaa, kun se vastustaa henkeytettyä, kirjoitettua Jumalan sanaa ja yrittää tehdä sen tyhjäksi ja jopa yrittää ottaa Raamatun pois tai pitää sen poissa kirkkoa kannattavilta jäseniltä. Se vastustaa Jehova Jumalaa, kun se vastustaa ja vainoaa niitä Kristuksen opetuslapsia, jotka palvovat Jehova Jumalaa hengessä ja totuudessa Jeesuksen Kristuksen kautta. (Joh. 4:24) Se vastustaa ainoaa elävää tosi Jumalaa ottamalla pois palvonnan ja jumaloinnin, joka kuuluu tälle Jumalalle, ja antamalla sellaisen palvonnan ja jumaloinnin ylistetylle pappisluokalle.

40. Miten ”laittomuuden ihmisen” luokka on pyrkinyt olemaan ainoa jumala maallisella näyttämöllä, kuten voidaan nähdä kirkon ja valtion välisistä suhteista?

⁴⁰ ”Laittomuuden ihmisen” luokka haluaa olla ainoa jumala maallisella näyttämöllä, itse asiassa maallisten jumalien jumala. Tämä on ilmennyt niiden suhteitten aikana, joita kristikunnan uskonnollisella kirkolla on ollut poliittisen valtion kanssa. Tässä kirkon ja valtion välisessä avioliitossa papisto on aina yrittänyt olla ylimpänä, sinä, jolla on määräysvalta. Tämä kirkon ja valtion avioliitto on jatkunut Konstantinuksen ajoista alkaen. Papisto on solminut tämän todellisen järkiavioliiton saadakseen sen avulla valtaa, mainetta, suojelua ja vapautuksia, tukea ja muita itsekkäitä etuja. Americana-tietosanakirja sanoo aiheesta ”Kirkko ja valtio” 6. osassa sivuilla 657 ja 658:

Näiden kahden laitoksen välillä on nykyaikana harvoin, jos koskaan, ollut täydellistä sopusointua. Tämä niin kauan pitkitetty taistelu näyttää, ellei satu jotakin yllättävää mullistusta, jatkuvan kaikkina aikoina. Se on ollut katkeraa kamppailua. Suuret edut ovat olleet kysymyksessä, ja se on herättänyt merkityksellistä keskustelua. Se on lietsonut kaikenlaisia kansannousuja ja pannut alulle solvauskirjallisuuden, jolla ei ole vertaa poliittisen kamppailun ulkopuolella. Se on sangen usein ollut pelkkää poliittista kamppailua. . . . Konstantinuksen alaisuudessa kirkko astui maailman toiminnan näyttämölle toimimalla avustajana kansojen sivistämisen työssä. Kun se tunnustettiin hengelliseksi hallitsijaksi, se hankki vähitellen alueellisen olinpaikan ja omaksui maallisen valtiaan tavoin nimen. Siitä tuli maailmanmahti. Tämä menestys oli alkua kirkon kaikille monille onnettomuuksille. . . . Aikana Konstantinuksesta Kaarle Suureen maallinen valta sekaantui kirkon hallintoon, vaikka se laillisesti tunnustikin kirkon. Ajanjaksona, joka kesti Kaarle Suuresta lähelle uskonpuhdistusta, kirkko ja valtio olivat läheisesti yhdistyneet ja maallinen valta tunnustettiin yleisesti hengellistä valtaa alemmaksi.

41. a) Minkä Rooman keisareitten uskonnollisen arvoaseman yläpuolelle ”laittomuuden ihmisen” tarvitsi asettua? b) Mikä uskonnollinen virka Rooman keisarilla oli, ja miten sitä käytettiin luopiokirkon yhteydessä?

⁴¹ On historiallinen tosiasia, että pakanallisen Rooman valtakunnan keisarit luokiteltiin jumaliksi ja jumalina eli jumaluuksina heille uhrattiin suitsutusta. Keisari Konstantinus Suuren ajasta neljänneltä vuosisadalta lähtien ”luopumukseen” osallistuneet piispat solmivat avioliiton valtion kanssa ja pyrkivät pääsemään jumalana palvotun Rooman keisarin yläpuolelle. Keisari Konstantinus yritti luoda pakanuudesta ja kristillisyydestä yhteensulautuneen uskonnon ja määräsi luopiopiispojen uskonnon valtionuskonnoksi. Vuonna 337 tapahtuneeseen kuolemaansa asti hän kantoi pontifex maximuksen, uskonnollisen johtajan, pakanallista arvonimeä; ja pontifex maximuksena vielä kastamaton Konstantinus kutsui koolle vuoden 325 Nikean kirkolliskokouksen kirkon piispojen uskonnollisten kiistojen selvittämiseksi. Tuolloin hän ratkaisi kiistan kirkon piispojen enemmistön opettaman pakanallisen kolminaisuusopin (yksi Jumala kolmessa persoonassa) hyväksi.

42. Miten ja kenen välityksellä ”laittomuuden ihminen” korotti ensimmäisessä tilaisuudessa itsensä ”jokaisen yläpuolelle, jota kutsutaan ’jumalaksi’ tai uskonnollisen kunnioituksen kohteeksi”?

⁴² Vuonna 379c paavi, Rooman piispa, sai tilaisuuden. Se tapahtui, kun keisari Gratianus, joka tunnustautui kristityksi, luopui pontifex maximuksen pakanallisesta arvonimestä ja virasta. Ilman omantunnontuskia paavi Damasus otti tuon arvonimen kaiken sen uskonnollisen vallan, arvovallan, vaikutusvallan ja valvonnan tähden, jonka se antoi hänelle koko väestöön nähden, josta suuri osa oli yhä pakanoita ja tunnusti pakanallisen arvonimen. Tämä kohotti paavin eli Rooman piispan Rooman keisarin yläpuolelle uskonnon asioissa. Tähän päivään asti roomalaiskatolisen kirkon paavi on jatkuvasti väittänyt tuon pakanallisen arvonimen kuuluvan itselleen ja käyttänyt sitä. Paavin, pappisluokan huomattavimman jäsenen, edustamana ”laittomuuden ihminen” korotti itsensä ”jokaisen yläpuolelle, jota kutsutaan ’jumalaksi’ tai uskonnollisen kunnioituksen kohteeksi”. Monissa maissa kristikunnan papit ja saarnaajat pitävät siitä, että heitä kutsutaan arvonimillä ”kunnianarvoisa”, ”erittäin kunnianarvoisa” ja ”kaikkein kunnianarvoisin”. He käskevät ja vaativat seurakuntalaisiaan ja kirkkojensa jäseniä kunnioittamaan heitä.

43. Mihin temppeliin ”laittomuuden ihmisen” luokka asettuu ”jumalaksi”, ja ketkä se pakottaa tunnustamaan valtansa?

⁴³ ”Jumalan temppeli”, jonne ”laittomuuden ihminen” istuutuu ”osoittaen . . . olevansa jumala”, on sellainen, joka tunnustautuu Jumalan kirkoksi. Apostoli Paavali kirjoitti ensimmäisen vuosisadan tosi kristityille: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia [joka temppeli, Um] te olette.” (1. Kor. 3:16, 17; myös 2. Kor. 6:16) Juuri tästä hengellisestä ”temppeli”-luokasta ”luopumuksen” perustajat ensin irtaantuivat. Nämä luopiot kieltäytyvät tunnustamasta alkuperäistä tosi ”temppeli”-luokkaa ja kutsuvat perustamaansa luopioseurakuntaa ”Jumalan temppeliksi”. He asettuvat tähän luopio-”temppeliin” ja säilyttävät siellä asemansa ”papistona”, joka on erillään niistä, joita he kutsuvat ”maallikoiksi”. Siellä kristikunnan pappisluokka tekeytyy ”jumalaksi”. Se pakottaa poliitikot, liikemiehet ja sotilashenkilöt tunnustamaan sen vallan. Poliittiset hallitukset etsivät säännöllisesti pappisluokalta valtaa ja tukea sodan aikana.

SE MIKÄ ’PIDÄTTI’ ENSIMMÄISELLÄ VUOSISADALLA

44, 45. a) Mikä ’pidätti’ ”laittomuuden ihmisen” kehittymistä ja muodostumista ensimmäisellä vuosisadalla? b) Miten apostoli Johannes esitti valaisevan esimerkin sellaisesta pidättävästä vaikutuksesta kolmannessa kirjeessään?

⁴⁴ Nyt, niin pitkän ajan kuluttua, ”laittomuuden ihminen” on ollut ilmestyneenä vuosisatojen ajan. Näin ei kuitenkaan ollut ensimmäisellä vuosisadalla, Jeesuksen Kristuksen aitojen apostoleitten päivinä. Silloin sen oli vielä ilmestyttävä. Niinpä apostoli Paavali kirjoitti Tessalonikan kristityille noin vuonna 51 lähettämässään kirjeessä: ”Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.” (2. Tess. 2:6) Nuo ensimmäisen vuosisadan kristityt tiesivät, mikä ’pidätti’, sillä Paavali teki sen heille tunnetuksi, itse asiassa antoi siitä heille näytteen. Mikä sitten silloin ’pidätti’? Se oli Jeesuksen Kristuksen aitojen apostolien joukko, johon myös apostoli Paavali kuului. He yhdessä pidättivät ”laittomuuden ihmisen . . . kadotuksen lapsen” kehittymistä ja muodostumista. Tätä valaisee se, mitä apostoli Johannes kirjoittaessaan noin vuonna 98 sanoi kristityille kolmannessa eli viimeisessä kirjeessään:

⁴⁵ ”Minä kirjoitin seurakunnalle; mutta Diotrefes, joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan, ei ota meitä vastaan. Sentähden minä, jos tulen, muistutan hänen teoistansa, mitä hän tekee, kun pahoilla sanoilla meistä juoruaa; ja vielä siihenkään tyytymättä, hän ei itse ota veljiä vastaan, vaan estää niitäkin, jotka tahtovat sen tehdä, ja ajaa heidät pois seurakunnasta.” (3. Joh. 9, 10) Diotrefes ilmaisi todellakin ”laittomuuden ihmisen” piirteitä. Apostoli Johannes yritti hillitä häntä, ”pidättää” häntä. Toiset apostolit toimivat samalla tavalla samanlaisissa tilanteissa.

46. Miten Paavali osoitti tessalonikalaisille, että jo silloin esiintyi pyrkimystä ”laittomuuden ihmisen” luokan muodostamiseksi?

⁴⁶ Jo silloin, vähemmän kuin kaksikymmentä vuotta sen jälkeen kun kristillinen ”temppeli”-luokka perustettiin vuoden 33 helluntaipäivänä, apostoli Paavali oli tietoinen ilmenneistä pyrkimyksistä muodostaa ”laittomuuden ihminen . . . kadotuksen lapsi”. Sen tähden hän mainitsi edelleen Tessalonikan seurakunnalle: ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää.” – 2. Tess. 2:7.

47. Miksi Paavali sanoi ”laittomuuden salaisuudeksi” sellaista, mikä oli jo vaikuttamassa?

⁴⁷ Tämän tulevan ”laittomuuden ihmisen” henkilöllisyyteen liittyi mysteeri eli uskonnollinen salaisuus. Tähän päivään asti kristikunnassa on ollut raamatunselittäjiä, jotka väittävät, että tämä ”ihminen” on yksityinen mieshenkilö, jota he nimittävät Antikristukseksi. Mutta aivan sopivasti Amerikkalainen käännös (An American Translation) nimittää tätä salaperäistä hahmoa ”tottelemattomuuden ruumiillistumaksi”. (2. Tess. 2:3) Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että ”laittomuuden ihminen” osoittautuu ihmisyhteisöksi, pappisluokaksi, joka on laiton Jehova Jumalaa kohtaan ja joka on olemassa vuosisatojen ajan. Apostoli Paavalilla oli hyvä peruste sanoa, että ”laittomuuden salaisuus” vaikutti jo hänen aikanaan. Se ei ollut vielä saanut selvää muotoa, niin että siitä olisi voinut käyttää ihmisen vertauskuvaa. Mutta kristillisessä seurakunnassa esiintyi jatkuvasti toimintaa, joka lopulta tuottaisi tämän selvästi muotoutuneen ja tunnistettavan luokan. Mutta Paavalin päivinä tuon ”laittoman” tulemiseen liittyi yhä ”salaisuutta”.

48. Mitä Paavalin oli välttämätöntä kirjoittaa Korinton kristityille, koska oli ilmeistä, että ”laittomuuden salaisuus” oli jo vaikuttamassa?

⁴⁸ Todistaakseen, että ”laittomuuden salaisuus” oli jo vaikuttamassa kristillisessä seurakunnassa, apostoli Paavali havaitsi välttämättömäksi vain muutama vuosi edellä kerrotun asian käsittelyn jälkeen kirjoittaa Korintossa Kreikassa olevalle seurakunnalle: ”Mutta mitä minä teen, sen olen vastakin tekevä, riistääkseni aiheen niiltä, jotka aihetta etsivät, että heidät siinä, missä kerskaavat, havaittaisiin samankaltaisiksi kuin mekin. Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.” – 2. Kor. 11:12–15.

49. Miten Johanneksen kautta osoitettiin, että ”laittomuuden salaisuuden” toiminta jatkui yhä ensimmäisen vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä?

⁴⁹ Tämä uskonnollinen toiminta väärien johtajien, ”valheapostoleitten”, tuottamiseksi jatkui itsepintaisesti ensimmäisen vuosisadan viimeiselle vuosikymmenelle asti. Tästä on todisteena se, että iäkäs apostoli Johannes sai noin vuonna 96 ilmestyksen, jossa kirkastettu Jeesus Kristus neuvoi häntä kirjoittamaan Efesossa Vähässä-Aasiassa olevan seurakunnan ”vanhimmistolle” (Um). Kertoessaan, mitä Jeesus neuvoi näyssä häntä tekemään, Johannes sanoo: ”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; . . . Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.’” – Ilm. 2:1–4; 1. Tim. 4:14.

50. Mitä sellaista Johannes kirjoitti ensimmäisessä kirjeessään antikristuksista, mikä osoittaa, että apostoleittenkin päivinä ”laittomuuden salaisuus” oli vaikuttamassa?

⁵⁰ Ennen maallisen elämänsä päättymistä iäkäs apostoli Johannes kirjoitti kristityille kolme kirjettä. Sen osoitukseksi, että ”laittomuuden salaisuus” oli vaikuttamassa jo Kristuksen apostoleitten päivinä, Johannes kirjoitti ensimmäisessä kirjeessään: ”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme. Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto. Rakkaani, älkää jokaista henkeä [henkeytettyä ilmaisua, Um] uskoko, vaan koetelkaa henget [henkeytetyt ilmaisut, Um], ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” (1. Joh. 2:18–20; 4:1; kirjoitettu noin vuonna 98.) Koska nuo antikristukset eivät enää tunnustaneet Jumalan Poikaa Messiaaksi eli Kristukseksi, heillä ei ollut myöskään Isää Jumalaa. – 1. Joh. 2:22–24.

51. Mitä tarkoitetaan ilmauksella ”se, joka nyt vielä pidättää”, ja milloin tämä otettiin pois ”tieltä”?

⁵¹ Sellaisista apostoleitten kirjoituksista, jotka paljastivat seurakunnissa siellä täällä esiin tulleet huonot olosuhteet, me voimme tunnistaa, ketä tai keitä apostoli Paavali tarkoitti ilmauksella ”se, joka nyt vielä pidättää”. (2. Tess. 2:7) Hän ei tarkoita Jumalan maan päällä olevan koko seurakunnan jotakuta miespuolista jäsentä eikä hänen itsensä kaltaista yksityistä apostolia, vaan ensimmäisellä vuosisadalla eläneitten Jeesuksen Kristuksen tosi apostolien koko joukkoa. Tuo apostolien joukko seisoi ihmisyhteisön tavoin silloin, ”nyt vielä”, kuten Paavali ajankohdan määrittää, sen tiellä, että yhdistynyt ”laittomuuden ihminen” olisi järjestäytynyt koko kristillisen seurakunnan sisäpuolelle ja ottanut sen valvontaansa. Niinpä se, joka ’nyt vielä pidätti’, poistettiin ”laittomuuden salaisuuden” kehittymisen ”tieltä”, kun viimeinenkin Kristuksen tosi apostoleista otettiin pois kuolemassa. Tämä on saattanut olla apostoli Johannes, joka kuoli lähellä ensimmäisen vuosisadan loppua.

52. Kenen välityksellä ”kadotuksen lapsen” tuho toteutetaan ja milloin?

⁵² Tuota ”laittomuuden ihmisen” yhteisöä kutsuttiin ”kadotuksen lapseksi”. Se oli yksi tapa sanoa, että Jehova Jumala oli tuominnut tämän laittoman tuhoon. Toteuttaessaan tuhotuomiotaan tuolle laittomalle Jehova Jumala käyttää kirkastettua Poikaansa Jeesusta Kristusta. Niinpä kertoessaan, mitä on tapahtuva sen jälkeen, kun apostolinen ’pidäke’ poistuu tieltä kaikkien apostoleitten kuoltua, Paavali sanoo: ”Silloin tosiaan ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus surmaa suunsa hengellä ja tekee tyhjäksi läsnäolonsa ilmeiseksi tekemisellä.” – 2. Tess. 2:8, Um.

53. a) Miksi siis meidän aikamme eli sukupolvemme on aikaa, jolloin ”laittomuuden ihminen” tuhotaan? b) Mistä tämän ”ihmisen” hävittäminen on toisaalta oleva todistus?

⁵³ Herra Jeesus ei surmaa ”laittomuuden ihmistä” heti, kun se ilmestyy täydessä, tunnistettavassa muodossa ja istuu ”Jumalan temppelissä”, missä se ’osoittaa julkisesti olevansa jumala’ (Um). Apostoli Paavali osoittaa ”laittomuuden ihmisen” tyhjäksi tekemisen ajankohdaksi Herran Jeesuksen ”läsnäolon” eli parusian. Se merkitsee nykyaikaa, meidän sukupolveamme, sillä Herran Jeesuksen kuninkaallinen ”läsnäolo” eli parusia alkoi pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. Me näemme ”tunnusmerkin”, joka todistaa tämän, ja me tiedämme, että me olemme ”asiainjärjestelmän päättymisessä”. (Matt. 24:3–25:46, Um) Meidän aikamme on siis aika, jolloin tämän sukupolven ihmiset saavat todistaa ”laittomuuden ihmisen” surmaamisen Herran Jeesuksen suun ”hengellä” ja tuon ”laittoman” tuhoamisen Herran Jeesuksen läsnäolon, hänen parusiansa, ilmeiseksi tekemisen välityksellä! Tämä tuhoamistyö on oleva ”ilmeiseksi tekeminen”, joka todistaa, että Herra Jeesus on näkymättömänä läsnä, että hänen parusiansa on todellisuutta. Hänen suustaan lähtevä ”henki”, liikkeelle paneva voima, on koituva koko ”laittomuuden ihmisen” tuhoksi.

TODISTEET LAITTOMAN ”LÄSNÄOLOSTA”

54. a) Milloin ”laittoman” läsnäolo alkaa verrattuna Herran Jeesuksen läsnäoloon? b) Mikä on tunnusomaista ”laittoman” parusialle?

⁵⁴ Aiheen tarkastelun tässä kohdassa apostoli Paavali siirtyy Herran Jeesuksen ”läsnäolon” mainitsemisesta käsittelemään ”laittomuuden ihmisen” ”läsnäoloa” eli parusiaa. Tämän laittoman läsnäolo eli parusia edeltää Herran Jeesuksen ”läsnäoloa” Valtakunnan vallassa tai alkaa ennen sitä. Huomaa, miten Paavali esittää todisteet laittoman läsnäolosta. Hän kirjoittaa: ”Tuo, jonka tulemus [läsnäolo, Um; kreik. parousía] tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä [kaikella epävanhurskaalla petoksella, Um] niille, jotka joutuvat kadotukseen.” – 2. Tess. 2:9, 10a.

55. Mistä tiedämme, että 2. Tess. 2:9:ssä mainittu parusia tarkoittaa ”laittoman” eikä Jeesuksen parusiaa?

⁵⁵ Roomalaiskatolinen Jerusalemin raamatunkäännös (engl.) sanoo tässä: ”Mutta kun Kapinoitsija tulee, Saatana ryhtyy työhön: on oleva kaikenlaisia ihmeitä ja tunnusmerkkien ja enteiden pettävää näytettä ja kaikenlaista pahaa, mikä voi pettää ne, jotka ovat menossa tuhoon.” (2. Tess. 2:9, 10; ks. myös The New American Bible; The New English Bible; Murdockin The Syriac New Testament.) Jakeen 9 alussa kreikkalainen teksti on sananmukaisesti käännettynä: ”Jonka läsnäolo on.” Kuitenkaan se, että sanaa ”laiton” ei esiinny tässä jakeessa 9, ei merkitse, että sana ”läsnäolo” eli parusia soveltuu juuri edellisessä jakeessa (8) mainitun Herran Jeesuksen Kristuksen ”läsnäoloon” (parusiaan). Sen sijaan viitataan tuon toisen käsiteltävänä olevan, nimittäin laittoman, ”läsnäoloon”. Tämän tähden Amerikkalainen käännös (engl.) sanoo jakeen 9 alussa: ”Tuon toisen ilmestyminen, Saatanan kekseliäisyydestä.” ”Uuden testamentin” Westminsterin käännös (engl.) esittää samaten: ”Mutta tuon toisen tuleminen tapahtuu Saatanan vaikutuksesta.” Jakeessa 9 oleva kreikankielinen relatiivipronomini ”jonka” liittyy siis jakeessa 8 olevaan pronominiin ”jonka”, joka viittaa tuohon laittomaan. Yhteys olisi seuraavankaltainen: ”Ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava . . . tuo, jonka läsnäolo on.”

56. Kenestä ainoastaan ”laittomuuden ihmisen” virallinen ”läsnäolo” on peräisin ja miksi?

⁵⁶ Anti-Jumalan, ”laittomuuden ihmisen”, virallisesta ”läsnäolosta” eli parusiasta, joka alkoi Kristuksen apostoleitten kuoleman jälkeen ja on jatkunut tähän asti, ei ole vastuussa kukaan muu kuin Saatana. Koska tämä ”laittomuuden ihmisen” yhteisö asettui ”Jumalan temppeliin”, ei voida väittää, että tämä ”laiton” olisi alkujaan Jumalasta, Jehovasta. Tämän ”tottelemattomuuden ruumiillistuman” pitkällä ”läsnäololla” on kaikki ne tunnuspiirteet, jotka osoittavat sen johtuvan ”saatanan vaikutuksesta” ja olevan sen mukainen. Nimi Saatana merkitsee ’Vastustajaa’, ja hän on pannut alulle kaiken vastustuksen Jehova Jumalaa kohtaan taivaassa ja maan päällä, myös ”tuon laittoman” vastustuksen Korkeinta Jumalaa kohtaan. Ei varmasti ollut lähtöisin Jehova Jumalasta, että ”luopumuksen” eli kapinoinnin yllyttäjät korottivat itsensä ”papiston” arvoasemaan ja siten erottautuivat seurakunnan muista jäsenistä, joita he kutsuivat ”maallikoiksi”. Tämä oli Saatanan juoni hänen yrittäessään kääntää Kristuksen opetuslasten koko seurakunnan Jehova Jumalaa vastaan.

57. Mitä keinoja käytettiin papiston saamiseksi valta-asemaan ja sen pitämiseksi siinä, ja mitä tarkoitusta varten sellaisia keinoja käytettiin?

⁵⁷ Jotta niin kutsuttu ”kristillinen” papisto olisi saatu valtaan ja jotta se olisi pysynyt siinä, Saatanan toiminnan ja vaikutuksen täytyi tapahtua ”valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä [kaikella epävanhurskaalla petoksella, Um]”. Kaikella tällä valehtelulla ja petollisella todistelulla sen osoittamiseksi, että ”papistolla” on yliluonnollinen tuki, on tarkoitus saada seurakunnan jäsenet uskomaan, että papisto edustaa Jehova Jumalaa ja että hän on asettanut sen, antanut sille hyväksyntänsä ja tukensa ja että siihen kuuluvat ovat hänen maallisia välikappaleitaan. Heidät saadaan näyttämään sellaisilta, jotka ovat täysin erotetut ja nimitetyt Jumalan sanan palvelukseen ja joilla on erityisiä kykyjä, etuja, oikeuksia, vapautuksia, arvoasemia ja arvonimiä, joita alemmilla ”maallikoilla” ei ole.

58. Miksi papiston voimatyöt, tunnusmerkit, enteet jne. eivät johtuisi yhteydestä apostoleihin vaan Saatanan toiminnasta?

⁵⁸ Näin ollen noiden voimatöitten eli ihmeitten, noiden tunnusmerkkien ja enteitten ja epävanhurskaitten petosten tarkoitus on itsekäs eikä tuota kunniaa ja ylistystä Jehova Jumalalle. Nämä Saatanan toiminnan ja vaikutuksen ilmentymät näkyivät vasta Kristuksen apostoleitten kuoleman jälkeen. Apostolit tekivät todella ihmeitä, tunnusmerkkejä ja enteitä, koska heillä oli Jumalan henkeä Kristuksen kautta. Apostoleilla oli voima ja valta välittää kastetuille uskoville tuo henki ja tuon hengen erilaisia lahjoja ihmeitten suorittamiseksi, kuten kyky puhua vierailla kielillä, ennustaa, selittää, parantaa jne. Kristuksen apostoleitten kuoltua hengen ja sellaisten ihmelahjojen siirtäminen lakkasi. Kun myös ne, jotka olivat saaneet sellaisen lahjan apostoleitten kautta, kuolivat viimeistään toisella vuosisadalla, nuo ihmelahjat lakkasivat olemasta, eivätkä ne olleet enää todisteena siitä, ketkä ovat Jumalan tosi palvelijoita ja ketkä muodostavat tosi kristillisen seurakunnan. (Apt. 8:14–18; 1. Kor. 13:8) Näin ollen sellaisten ”lahjojen” näennäinen esiintyminen sen jälkeen ei olisi Jumalasta vaan Saatanasta.

59. a) Todistavatko ne vaikuttavat seikat, joihin viitataan pappien hyväksi, että he ovat Jumalan palvelijoita? b) Mihin tosi palvelijat viittaavat sen todisteeksi, että Jumala on asettanut heidät palvelijoikseen?

⁵⁹ Viitatkoot siis papiston hallitsemat kristikunnan kirkot kaikkiin niihin voimatöihin, ihmeisiin, tunnusmerkkeihin ja enteisiin, joihin he haluavat viitata papistonsa hyväksi vuosisatojen ajalta. Viitatkoot ne tämän papiston korkeaan asemaan tässä maailmassa, sen saamaan suureen arvonantoon ja kunnioitukseen, pappien suurenmoisiin, silmiä häikäiseviin arvonmerkkeihin, heidän komealta kalskahtaviin arvonimiinsä, heidän upeisiin kirkkorakennuksiinsa ja katedraaleihinsa, heidän vaikuttavien kirkonmenoihinsa, heidän ”messussa” suorittamaansa leivän ja viinin transsubstantiaatioon, heidän korkeampaan koulutukseensa, heidän asemaansa ja vaikutukseensa poliittisessa valtiossa ja armeijan piirissä; kuitenkin kaikki nuo seikat ja niiden vaikutukset niin kutsuttuihin ”maallikkoihin” osoittavat, että kristikunnan itsensä korottava papisto ei ole alkuisin Jumalasta eivätkä sen jäsenet ole hänen palvelijoitaan. Saatana, joka tekeytyy ”valkeuden enkeliksi”, saa maalliset uskonnon palvelijansa ’tekeytymään vanhurskauden palvelijoiksi’. (2. Kor. 11:14, 15) Jehova Jumalan tosi kristityt palvelijat eivät osoittaudu hänen asettamikseen ja hyväksymikseen palvelijoiksi sellaisten ulkonaisten seikkojen tähden vaan Jumalan kirjoitetun totuuden sanan perusteella.

60. Miten papillisen ”laittomuuden ihmisen” luokkaan kuuluvien määrä oli numerollisesti sangen vaikuttava koko maailmassa?

⁶⁰ Papillinen ”laittomuuden ihmisen” luokka on saavuttanut vaikuttavan jäsenmäärän maailmanlaajuisesti. Vuonna 1971, jolloin kristikunta saavutti jäsenmäärässään kaikkien aikojen huipun 985363400, uskonnollisten pappien määrä oli kohonnut satoihin tuhansiin. Julkaistut numerotiedot osoittavat, että yksistään roomalaiskatolisessa kirkossa oli 419611 pappia vuonna 1971, kun taas kirkkoon kuului kautta maailman 566771600 jäsentä.

61. Keitä varten viekkaasti toimiva Saatana oli suunnitellut nuo petolliset seikat Paavalin sanojen mukaan? Entä miksi se tapahtui Jumalan sallinnalla?

⁶¹ Keiden herkkäuskoisuutta sellaisten ulkonaisesti vaikuttavien seikkojen välityksellä käytetään hyväksi? Keihin sellaiset epäraamatulliset ”valheen kaikki voima ja tunnusteot ja ihmeet” vaikuttavat suotuisasti ja petollisesti? Keiden pettämiseksi viekkaasti toimiva Saatana on tarkoittanut sellaiset seikat? Apostoli Paavali sanoo, että ”Saatanan vaikutus” papillisen ”laittoman” läsnäolon aikana tapahtuu ”kaikella epävanhurskaalla petoksella” (Um) ”niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen [antaa erheen vaikutuksen mennä heihin, Um], niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” – 2. Tess. 2:10–12.

62. Lähettääkö Jumala suoranaisesti ”erheen vaikutuksen” petetyille, ja mitä Hän ratkaisee tämän ”erheen vaikutuksen” avulla?

⁶² Jumala ei suoranaisesti lähetä ”erheen vaikutusta” näihin petettyihin. Hän sallii sen heille todistaakseen, mitä he haluavat, ja myös koska juuri tätä he haluavat. Apostoli Paavali osoitti tämän lähetystyöntekijätoverilleen Timoteukselle hänelle lähettämässään viimeisessä kirjeessä. Paavali selitti, miksi hän halusi Timoteuksen saarnaavan Jumalan sanaa kristillisessä seurakunnassa uutterasti joka aika. Paavali sanoi: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” (2. Tim. 4:2–4) Jumalan henkeytetyn sanan avulla ihminen voi suojella itseään ”erheen vaikutukselta” ”laittoman” läsnäolon aikana. Mutta sallimalla Saatanan levittää ”erheen vaikutusta” ja sallimalla tämän vaikutuksen siten kohdistua kristityiksi tunnustautuviin Jehova Jumala panee heidät todistamaan, ’ottavatko he vastaan rakkauden totuuteen’ vai rakastavatko he valhetta.

63. Minkä lähestyminen tekee maailman tilanteen hyvin vakavaksi koko ihmiskunnalle, ja mikä valinta meidän täytyy nyt tehdä?

⁶³ Enemmän kuin koskaan aikaisemmin papillisen ”laittomuuden ihmisen” ”läsnäolon” jäljellä olevana aikana ja Herran Jeesuksen läsnäolon eli parusian aikana ”erheen vaikutus” on kohdannut ihmisiä Jumalan sallinnalla. Langettavan tuomion täytäntöönpanon lähestyminen kaikille niille, jotka eivät ’ota vastaan rakkautta totuuteen’ ja jotka ’mielistyvät vääryyteen’, tekee maailman tilanteesta hyvin vakavan kaikille ihmisille. Hengellistä näkökykyä omaavat Raamatun tutkijat ovat vuodesta 1914 lähtien jo kauan nähneet Kristuksen näkymättömän läsnäolon eli parusian ”tunnusmerkin”, ja he käsittävät, että hänen ”läsnäolonsa ilmeiseksi tekeminen” kohtaa äkkiä papillista ”laittomuuden ihmistä . . . kadotuksen lasta”. (2. Tess. 2:8, Um) Mitä me sen tähden haluamme: kärsiä tuhon ”laittoman” kanssa vai kokea pelastuksen totuutta rakastavien kanssa?

”LAITTOMUUDEN IHMISEN” TUHOAMINEN

64. Miten ”laittomuuden ihmisen” luokka on tehnyt itsestään osan suuresta Babylonista?

⁶⁴ Papillinen ”laittomuuden ihmisen” luokka on vuosisatojen ajan opettanut pakanallisia oppeja, jotka ovat peräisin muinaisesta Babylonista, ja on asettanut sellaiset pakanalliset opit ja ihmisten perinteet henkeytetyn Pyhän Raamatun yläpuolelle. Kristikunnan papisto on vastustanut ja vainonnut Raamatun totuutta rakastavia, jotka ovat saarnanneet tuota totuutta toisille ja jotka elävät sopusoinnussa sen kanssa. Papit ovat ystävystyneet maailman kanssa ja harjoittaneet hengellistä haureutta (moraalittomuutta) poliittisten hallitsijoitten ja suurliikemiesten kanssa, ja he ovat palvelleet sodanlietsojien ja sotilaallisten ainesten palvelijattarina. He ovat siten tehneet itsestään voimakkaan osan Suuresta Babylonista, joka vertauskuvaa väärän uskonnon maailmanmahtia. ”Laittomuuden ihmisen” luokka on todellakin osa, moitittavin osa Suuresta Babylonista, uskonnollisesta ”suuresta portosta”, jonka kanssa ”maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet”. – Ilm. 17:1, 2.

65. Miten ”laittomuuden ihmisen” muodostama papisto ratsastaa ”helakanpunaisella pedolla”, ja mitä se toivoo siltä?

⁶⁵ Uskonnolliseen Suureen Babyloniin kuuluva papillinen ”laittomuuden ihmisen” luokka ratsastaa vertauskuvallisella ”helakanpunaisella pedolla”, joka ”oli täynnä pilkkaavia nimiä” ja jolla ”oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea”. Tuo vertauskuvallinen peto on nykyinen ihmistekoinen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden maailmanjärjestö Yhdistyneet Kansakunnat. Tämä on Raamatun ennustuksen vertauskuvallinen ”kahdeksas [kuningas]”, kahdeksas maailmanvalta. (Ilm. 17:1–11) ”Laittomuuden ihmisen” luokalle, kristikunnan papistolle, on tyypillistä, että se puhuu suosiollisesti ja kiittäen mistä tahansa ihmistekoisesta kansainvälisestä maailman rauhan ja turvallisuuden järjestöstä, ja se jopa asettaa tuon epäkristillisen järjestön messiaaniseen tehtävään. ”Laittomuuden ihmisen” muodostava papisto toivoo sellaisen kansainvälisen järjestön pelastavan maailman kolmannesta maailmanlaajuisesta sodasta, ydinsodasta.

66. Miksi ”laittomuuden ihmisen” muodostavan papiston ratsastus ei jatku enää kauan, ja mitä ratsastuksen päättyminen merkitsee sellaiselle papistolle?

⁶⁶ Ratsastaminen tuon vertauskuvallisen ”helakanpunaisen pedon” selässä ei kestä enää kauan. Uskonnollisen porton, Suuren Babylonin, tuhoutuessa myös ”laittomuuden ihmisen” muodostava papisto tuhoutuu. Ilmestyskirjan näky ennustaa varmasti, että vertauskuvallisen pedon kymmenen hallitus-”sarvea” kääntyvät rivoa ratsastajaa, Suurta Babylonia, vastaan vihassa. Seitsemän päätä, jotka ohjaavat pedon ruumiinliikkeitä, vihaavat todellakin tätä kansainvälistä haureudenharjoittajaa. Ne panevat ruumiin liikkeelle toimimaan sitä vastaan. Mitä ruumis, päät ja sarvet tekevät sille? ”Ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa.” (Ilm. 17:16) Kun tuo nainen riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, hänen lihansa syödään ja hänet poltetaan täysin tulessa, niin ”laittomuuden ihmisen” muodostava papisto riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, syödään ja poltetaan poroksi.

67. Miksi tämä merkitsee ”laittomuuden ihmisen” muodostavalle papistolle ”ahdistusta”, joka on todella ”suuri”?

⁶⁷ Se merkitsee ”laittomuuden ihmisen” muodostavalle papistolle ”suurta ahdistusta”, sillä papisto on nykyisen vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin, kristikunnan, hallitseva osa. Roomalaisten vuonna 70 toimeenpanema maallisen Jerusalemin tuho esikuvasi tuhoa, joka tulee kristikunnalle ja sen uskonnollisille johtajille, ”kristilliseksi” tunnustautuvalle papistolle. Muinaisen Jerusalemin ahdistus aikana, jona sillä yhä oli temppelinsä ja virkaa hoitava papistonsa, oli todella ”suuri”. Mutta mitä on sanottava ahdistuksesta, joka pian kohtaa kristikuntaa ja sen ”laittomuuden ihmisen” muodostavaa papistoa? Se on oleva pahin ahdistus, mikä on koskaan kohdannut ihmissukua. Siinä tuo papillinen ”kadotuksen lapsi” hävitetään perinpohjaisessa tuhossa. – Matt. 24:15–22; Mark. 13:14–20.

68. Minkä ennustetun historiallisen esimerkin avulla voimme kuvitella, mitä tämä tulee merkitsemään uskonnolliselle kristikunnalle?

⁶⁸ Voimmeko kuvitella, mitä se merkitsee? Ne, jotka ilmaisevat yhä syvää kunnioitusta kristikunnan virkaan vihittyä papistoa kohtaan, eivät voi käsittää, että nämä hurskastelevat papit tuhotaan väkivaltaisesti Suuren Babylonin mukana, sillä sellaisen ajatteleminenkin tuntuu rienaavalta. Sellaiset ihmiset eivät uskalla kuvitellakaan, että kirkkorakennukset, joissa papisto on istunut ja näyttänyt ansainneen kunnioitusta uskonnollisen jumalan tavoin, mataloitetaan raunioiksi. Heistä sellainen vaikuttaa pyhän ja pyhitetyn häpäisyltä. Mutta juuri samalta tuntui ensimmäisen vuosisadan hartaista, mutta kristityiksi kääntymättömistä juutalaisista ennustus Jerusalemin kaupungin ja sen pyhän temppelin tuhosta. Siitä huolimatta se, mitä Jeesus Kristus kertoi Öljymäellä esittämässään ennustuksessa, toteutui kaikessa kauhistavuudessaan. – Matt. 24:1, 2.

69. a) Minä kunnioittamisen tähden ”laittomuuden ihmisen” luokan tuho tulee tyrmistyttämään uskonnon harjoittajia? b) Keiden tavoin tuo luokka kukistuu ja kuolee, ja kuka surmaa sen?

⁶⁹ Papillisen ”laittomuuden ihmisen” luokan hävittäminen järkyttää, tyrmistyttää kristikunnan hartaitten kannattajien uskonnollista herkkätunteisuutta. Se merkitsee jumalan kuolemaa, sillä ”laittomuuden ihmisen” luokka ”istuutuu Jumalan temppeliin osoittaen julkisesti olevansa jumala”. (2. Tess. 2:4, Um) Jeesus Kristus itse oli samaa mieltä Raamatun heprealaisten kirjoitusten kanssa siitä, että maan päällä on ihmisiä, jotka luokitellaan ”jumaliksi”, mahtaviksi. Kuten Joh. 10:34–36 esittää, Jeesus lainasi tämän todisteeksi Psalmista 82, missä sanotaan:

”Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä: ’Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomain puolta?’ . . . ’Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus. Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä.

”’Ei ole heillä [näillä jumaltuomareilla] älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä: kaikki maan perustukset horjuvat.

”’Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia; kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niinkuin kuka ruhtinas tahansa.’”

Papillinen ”laittomuuden ihmisen” luokka ei ole kuolematon jumala vaan kuolee kuin kuka tahansa tavallinen ihminen, kuten petturi Juudas Iskariot, jota myös kutsuttiin ”kadotuksen lapseksi”. (Joh. 17:12) Siitä huolimatta että tuo ruhtinaallinen ”laittomuuden ihminen” on korottanut itsensä ”yli kaiken, mitä jumalaksi tahi jumaloitavaksi kutsutaan”, se osoittautuu samanlaiseksi kuin kuka tahansa uskoton ihmisruhtinas ja kukistuu, kun Jehovan Messias surmaa sen. – Ps. 82:1–7.

70. Mitä kysymyksiä meidän tarvitsee esittää itsellemme näiden seikkojen valossa sen tähden, mitä Paavali kirjoitti ”erheen vaikutuksesta”?

⁷⁰ Näiden seikkojen valossa meidän tarvitsee esittää itsellemme nyt joitakin henkilökohtaisia kysymyksiä siirtämättä niitä tuonnemmaksi: Olenko yhä sen ”epävanhurskaan petoksen” alaisuudessa, jonka Saatana on tuottanut kristikunnan ”laittomuuden ihmisen” luokan yhteydessä? Onko minussa ”erheen vaikutusta”, jonka Jumala on sallinut niille, jotka tuhoutuvat, ja uskonko siis yhä valheen? Olenko kieltäytynyt ’ottamasta vastaan rakkautta totuuteen’, ja pidänkö sen tähden enemmän valheesta ja mielistynkö kristikunnan papiston harjoittamaan epävanhurskauteen?

71. Mitä se, että olemme epärehellisiä itsellemme tässä yhteydessä, merkitsee meille, ja minä ”päivänä”, joka on nyt ilmeisesti hyvin lähellä?

⁷¹ Ei hyödytä olla epärehellinen itselleen, pettää itseään näihin kysymyksiin vastatessaan. Olemalla epärehellinen itseään kohtaan ihminen kulkee suoraan tuhoon, koska apostoli Paavali sanoo ”epävanhurskaan petoksen” olevan tarkoitettu ”niille, jotka joutuvat kadotukseen”. Kuka järkevä ihminen haluaa tuhoutua, kun Jumalan langettava tuomio pannaan täytäntöön petetyille? Sellainen täytäntöönpano on nyt lähellä niille, jotka itsepäisesti uskovat valheen. Me emme erehdy sen suhteen, koska ”laittomuuden ihminen . . . kadotuksen lapsi” on ilmestynyt ja on paljastettu. Olemme lisäksi pitkällä Herran Jeesuksen parusiassa eli ”läsnäolossa”. Ennustettu ”luopumus” on saavuttanut huippukohtansa. Näiden seikkojen oli toteuduttava ennen tuhoisan ”Jehovan päivän” tuloa. Tuo päivä merkitsee tuomion täytäntöönpanemista ”laittomuuden ihmiselle”, kuten hänen nimensä ”kadotuksen lapsi” ilmaisee.

72. Minkä vältämme, jos erottaudumme nyt ”laittomuuden ihmisestä”?

⁷² Tämä ei ole pelkkä ”kauhukertomus”. Jumalan oma sana kaiuttaa nyt vakavaa varoitusta, jonka kristikunnan olosuhteet ja tapahtumat vahvistavat! Eikö ole sen tähden jo aika jokaisen, joka rakastaa Jumalan lakia, erottautua tuosta ilmestyneestä ”laittomuuden ihmisestä”? Jos teemme siten, niin vältämme tuhon sen kanssa lähestyvässä maailman ”suuressa ahdistuksessa”. – Ilm. 7:14, 15.

[Alaviitteet]