Kristillinen näkemys rikkaudesta
OLETKO lukenut hiljattain apostoli Paavalin kirjoittaman ensimmäisen kirjeen Timoteukselle ja erityisesti 6. luvun jakeet 6–19? Siinä esitetään tasapainoinen näkemys siitä, millainen osa rikkauksilla tulisi olla kristittyjen elämässä. Kirjeen kirjoittamisen aikaan Timoteus asui satumaisen vauraassa Efesoksen kaupungissa. Tuossa suuressa kauppakeskuksessa asuvien kristittyjen täytyi taistella sitä taipumusta vastaan, että he pitäisivät maailmallisia rikkauksia tärkeinä. Lyhyesti sanottuna noissa jakeissa neuvotaan: Tyytykää siihen mitä teillä on, älkääkä pyrkikö tulemaan rikkaiksi; älköötkä ne, jotka jo ovat rikkaita, panko toivoaan aineelliseen. Sen sijaan kaikkien tulee olla rikkaita hyvissä teoissa ja kaikkien tulee olla anteliaita.
Yksipuolinen näkemys rikkaudesta tekee ihmisistä ahneita. Ahneudesta tulee kiila, joka voi hitaasti mutta varmasti loitontaa kristityn pois Kristuksen terveestä opetuksesta. Kun hän lakkaa ajattelemasta selkeästi totuuden mukaisella tavalla, hän sekaantuu myrskyisään yhteenottoon toisensa jälkeen seurakunnan sisä- ja ulkopuolella olevien kanssa. Tämä tie ei johda ”muuhun kuin kateuteen, riitaan, loukkauksiin ja ilkeisiin vihjailuihin – itse asiassa jatkuvaan rähinöintiin mieleltään kieroutuneitten ihmisten keskuudessa, jotka ovat menettäneet todellisen otteensa totuuteen, mutta toivovat saavansa voittoa kristillisestä uskosta”. – 1. Timoteukselle 6:3–5, Phillips.
Näin käy niille, jotka käyttävät kristillisiä suhteitaan hyväkseen henkilökohtaisen taloudellisen ”voiton” hankkimiseksi. He menettävät tosi rikkaudet, jotka ainoastaan jumalinen antaumus voi tuoda, ”nykyisen ja tulevan elämän lupauksen”. Siksi Paavali neuvoo kaikkia tyytymään ”elatukseen ja vaatteisiin”. – 1. Timoteukselle 4:8; 6:8.
Haluatko olla rikas?
Kun rikkaat korottavat itsensä jalustalle, toiset voivat usein tuntea olevansa alempiarvoisia, mikä voi herättää heissä ensin kateutta ja sitten voimakkaan, ahneen halun saada varallisuutta tai ainakin sitä mitä varoilla voi ostaa. Tai heidän kateutensa voi saada heidät päättelemään virheellisesti, että heillä on oikeus hyötyä rikkaista ja heidän varallisuudestaan tiukkaamalla heiltä rahaa mutta välttelemällä takaisin maksamista. Me voimme olla kiitollisia siitä, että 1. Timoteuksen kirjeen 6:6–16 esittää terveitä neuvoja siitä, miten ja miksi kristittyjen tulisi välttää tuhoisaa halua olla rikkaita.
◻ 6:6–8 – Tyytyväisyys ei yleensä johdu rikkauksista, mutta se liittyy aina jumaliseen antaumukseen. Miksi himoita sellaista, mitä toisilla on? Se on vain tilapäistä, sillä me emme ole tuoneet maailmaan mitään emmekä vie mitään pois.
◻ 6:9 – Eivät välttämättä varakkaat vaan ne, ”jotka ovat päättäneet olla rikkaita”, tarttuvat järjettömän eläimen tavalla houkuttelevaan syöttiin, kietoutuvat ansaan ja joutuvat sellaisten ”vahingollisten halujen” vangeiksi, jotka ”upottavat” ihmiset turmioon (kirjaimellisesti: vetävät heidät pohjalle).
◻ 6:10 – ”Rakkaus rahaan” aiheuttaa kaikenlaista pahaa. Rahan vuoksi ihmiset ovat vääristäneet oikeutta, varastaneet, ryhtyneet prostituoiduiksi, tehneet murhia, pettäneet toisia ja vääristäneet totuutta. Tällainen rakkaus ei saa koskaan aikaan mitään hyvää. Miksei? Siksi että sen juuret ovat pahassa. Koska juuret ovat useimmiten piilossa, varomattomat kristityt aliarvioivat sen suunnattoman pahaan ohjaavan voiman, joka ’rahan rakkaudessa’ piilee. Nimenomaan ”tätä rakkautta tavoittelemalla” – ei rahaa omistamalla – ”jotkut ovat harhautuneet pois uskosta”. Tuloksena on ihminen, joka on ’lävistänyt itsensä tunneperäisillä, ruumiillisilla ja hengellisillä tuskilla’ yrittäessään saada ja säilyttää rikkauksia. Pelkkä rikkaus ei tuo milloinkaan onnellisuutta.
◻ 6:11–16 – Rikkauden tavoittelun sijasta viisaat kristityt pakenevat ahneutta. Turvallinen etäisyys ei voi olla liian suuri. He käyttävät voimansa oppiakseen sellaisia hyveitä kuin ”vanhurskautta, jumalista antaumusta, uskoa, rakkautta, kestävyyttä ja lempeämielisyyttä”, niin että voisivat ’hankkia lujan otteen ikuiseen elämään’ ja olla ”tahrattomia ja nuhteettomia” Jehovan, Kristuksen ja uskonveljiensä silmissä.
Oletko sinä varakas?
Jotkut ensimmäisen vuosisadan kristityt olivat varakkaita. He joko perivät omaisuutensa tai hankkivat sen jollakin moitteettomalla tavalla liiketoiminnan avulla. Esimerkiksi Filippissä asuva Lyydia oli liikealalla ja myi joko väriaineita tai värjättyjä kankaita. Koska purppuraväri ja purppuralla värjätyt vaatteet olivat kalliita, Lyydialla todennäköisesti oli jossakin määrin varallisuutta. Miten hän käytti rikkauttaan? Lyydia ei halunnut kerskailla sillä. Hän käytti omaisuuttaan nöyrästi aidon kristillisen anteliaisuuden osoittamiseen ja hyvän uutisen leviämisen edistämiseen. Onneksi nykyäänkin on sellaisia, joilla on tuo sama hyvä henki. – Apostolien teot 16:14, 15, 40.
1. Timoteuksen kirjeen 6:17–19 sisältää hyviä neuvoja niille, jotka haluaisivat jäljitellä Lyydian esimerkkiä.
◻ 6:17 – Varallisuudella mahtailemisen sijasta rikkaita kehotetaan osoittamaan nöyryyttä, niin etteivät pidä itseään köyhempiä ihmisiä parempina. Heidän elämäntapansa tulisi todistaa kaikille tarkkailijoille, että he eivät ole panneet todellista, lujaa luottamustaan suinkaan rikkauteen vaan päinvastoin Jumalaan. Tällä tavoin he eivät anna mitään aihetta kompastumiseen niille, jotka eivät ole rikkaita; he eivät lietso kateudesta johtuvaa ahneutta. Heidän ei tule myöskään unohtaa, että aineellinen omaisuus ja rikkaus ovat epävarmoja ja voivat sen tähden sulaa pois nopeammin kuin lumi kuumassa auringonpaisteessa.
◻ 6:18, 19 – Paavali neuvoo: käyttäkää rikkauksianne iloiten auttaen itseänne ja toisia palvelemaan Jehovaa. Rikkaiden tulee pyrkiä tekemään hengellistä hyvää mahdollisimman monilla tahoilla antaen halukkaasti aineellista apua sitä todella tarvitseville ja nauttien toveruudesta kaikkien seurakunnassa olevien kanssa, köyhimmät ja vaatimattomimmat mukaan luettuina.
Merkitseekö tämä sitä, että ne jotka eivät ole varakkaita, voivat vaatia avustuksia rikkailta uskonveljiltään? Ei. Kuten 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:10–12 ja 1. Timoteuksen kirjeen 5:8 osoittavat, jokaisen työhön kykenevän kristityn velvollisuus on tehdä työtä voidakseen huolehtia omasta huonekunnastaan. Jos siis joku kieltäytyy tekemästä työtä, rahan antaminen hänelle ei todellisuudessa auta. Sama pitää paikkansa niistä, jotka typerästi tuhlaavat rahansa. Se, että he saavat lisää rahaa, ei tosiaankaan auta. Mutta mikä siunaus seurakunnalle onkaan, kun tosi tarpeessa oleville uskollisille uskoville annetaan ystävällisesti aineellista tai hengellistä apua. Tällä tavalla kaikki pyrkivät sydämestään kokoamaan taivaaseen aarteita, jotka tuottavat runsaan osingon Jehovan antamina hengellisinä palkintoina.
Siksi meidän kaikkien tulisi nyt ajatella, millainen asema meillä on Jumalan ja Kristuksen edessä. Sananlaskujen 11:4 muistuttaa meitä: ”Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.” Miksi siis käyttää tätä muuttuvaa, kuolevaa maailmaa täysin hyväkseen? (1. Korinttolaisille 7:29–31) Paetkaa ahneutta ja sen kohtalokkaita vaikutuksia! Meillä ei ole loputtomasti aikaa luoda hyvää mainetta tekemällä hyviä töitä. Havaittakoon meidät sellaisiksi, joilla on runsaasti aarteita taivaassa. – Matteus 6:20.
[Kuva s. 29]
Lyydia käytti varojaan anteliaisuuden osoittamiseen ja hyvän uutisen levittämiseen