Totuuden puolesta taistelijat

”[Jatka] oikean sodan käymistä säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, minkä jotkut ovat työntäneet luotaan kokien haaksirikon uskossaan.” – 1. Tim. 1:18, 19, Um.

 1. Kuka on pätevä evankeliuminpalvelukseen?

OLETKO SINÄ PÄTEVÄ olemaan totuuden puolesta taistelijoitten riveissä? Jokainen, joka antautuu Jehovan palvelukseen, on pätevä, jos hän noudattaa vaatimuksia, olkoonpa hän sitten mies tai nainen, nuori tai vanha. Paavali puhui ”oikealaatuisena Kristuksen Jeesuksen soturina” olemisesta, sillä samoin kuin meidän täytyy käydä oikeaa sotaa, niin meidän täytyy olla myös oikealaatuisia sotureita saadaksemme Jumalan hyväksynnän. Meidän täytyy olla antautuneet evankeliuminpalvelukseen ja halukkaat saamaan osaksemme vaikeudet ja vainot, mitkä seuraavat sitä monien ilojen ja siunausten ohella. ”Ota osasi pahan kärsimisessä oikealaatuisena Kristuksen Jeesuksen soturina.” (2. Tim. 2:3, Um) Minkälaatuinen sotilas joku todellisuudessa on, se tulee näkyviin taistelussa. Voiko häneen luottaa missä tehtävässä tahansa, vai onko hän poissa kokouksista ja epäsäännöllinen palveluksessa? Onko hän luotettava ja vakava vai enemmän ajelehtivan palkkalaisen kaltainen, joka huolehtii ensinnä omista eduistaan? Me emme palvele ihmisiä, vaan Jumalaa. Meitä ei kutsuta ihmisten tuomioistuimeen, jos laiminlyömme velvollisuutemme, vaan Jehova tutkii meidät. – 1. Kor. 4:1–4.

 2. Miten me ilmaisemme rakkauden henkeä veljiämme kohtaan?

² Meidän ei täydy monta kertaa kantaa ainoastaan omaa palvelustaakkaamme, vaan myöskin ojentaa auttava käsi toisille, jotka tarvitsevat apua. Onhan hyvin tunnettua, että suurimmat menetykset taistelussa tulevat, kun sotilaat käyvät ensimmäisiä taistelujaan ja ennenkuin he tulevat taitaviksi ottelussa. Niinkuin isä valvoo lapsiaan huolellisesti, niin täytyy hengellisen sodankäynnin tottuneitten veteraanienkin auttaa uusia heidän ensimmäisten kahakoittensa läpi vaeltamaan jatkuvasti Jumalan arvolle sopivasti. (1. Tess. 2:11, 12) Edelleen: hyvin harjoiteltu sotilasrykmentti on ylpeä saavutuksistaan, ja vaikka kristitty ei paisu henkilökohtaisesta ylpeydestä, niin hänellä on oltava hyvä henki ja hänen on työskenneltävä mielellään veljiensä kanssa. ”Sillä Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja terveen järjen hengen. Älä sentähden häpeä todistusta Herrastamme.” – 2. Tim. 1:7, 8, Um.

 3, 4. Mitä vaatimuksia on evankeliuminpalveluksessa?

³ Sen lisäksi, että Paavali neuvoo meitä osoittautumaan arvollisiksi olemaan kristittyjen taistelijoitten riveissä tällaisten ominaisuuksien avulla, hän painottaa erästä muutakin vaatimusta: elämistä uskomme mukaisesti. Hän kirjoitti Timoteukselle (1. Tim. 1:18–20, Um): ”Tämän toimeksiannon minä uskon sinulle, . . . että sinä näiden nojalla jatkaisit oikeaa sodankäyntiä, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, minkä eräät ovat työntäneet luotaan ja ovat kokeneet haaksirikon uskonsa suhteen.” Paavalilla oli hyvä syy mainita tämä, koska jotkut olivat hänen aikanaan yrittäneet mullistaa uskon vastustaen totuutta liiallisesti, ja hän varoitti, että tuollaiset ajatukset ovat yhtä kuolettavia kuin kuolio, jos niiden sallitaan päästä valtaan. Samoin kuin sotilas, joka empii tai epäröi, saattaa maksaa sen hyvinkin hengellään, niin voimme mekin, jollemme pidä lujasti kiinni uskostamme. Meidän täytyy antaa Jumalan osoittautua totuudelliseksi uskoen ja luottaen hänen Sanaansa. Riipu siinä niinkuin itse elämässä! Jehovan järjestö kurittaa niitä, jotka yrittävät hävittää toisten uskon, ja heidät poistetaan riveistä. Paavali sanoi korinttolaisille: ”Me pysyttelemme valmiina määräämään rangaistuksen jokaisesta tottelemattomuudesta.” Tällainen kurinpidollinen toimenpide oli välttämätön kristillisen järjestön varhaisina päivinä samoin kuin se on eräissä tilanteissa nytkin. Eräs muinainen tapaus mainitaan: ”Hymeneus ja Aleksander kuuluvat näihin, ja minä olen luovuttanut heidät Saatanalle, jotta heitä opetettaisiin kurittaen olemaan herjaamatta.” – 2. Kor. 10:6; 1. Tim. 1:20, Um.

⁴ Niinkuin Israelin sotilaitten piti pysyä puhtaina pyhittäytymällä sodankäyntiinsä Jumalan johdolla, niin meidänkin täytyy nyt säilyttää ”hyvä omatunto” elämällä hänen vaatimustensa mukaan. ”Käyttäytykää Kristusta koskevan hyvän uutisen mukaisesti, jotta, tulenpa minä katsomaan teitä tai olen poissa, minä kuulisin . . . että te seisotte lujina samassa hengessä.” (Fil. 1:27, Um) Eräät arvollisen vaelluksen tavat on kuvailtu seuraavasti: ”täysin vaatimattomina mieleltänne ja lempeinä, pitkämielisinä, suvaiten toisianne rakkaudessa, vakavasti yrittäen noudattaa hengen yhteyttä rauhan yhdistävässä siteessä”. – Ef. 4:1–3, Um.

 5, 6. Miten jotkut voivat tulla kelpaamattomiksi Jehovan taistelijoitten riveihin?

⁵ Galatalaiskirjeen 5:19–21 kuvailee vielä painokkaammin lihan tekoja lukien niihin sellaiset kuin haureus, epäjumalanpalvelus, spiritismi, kateus, viha ja juoppous ja sanoo, että ne, jotka tällaisia harjoittavat, eivät peri koskaan Jumalan valtakuntaa. Jotta kristitty olisi siis Jumalan silmissä pätevä osallistumaan hengelliseen sodankäyntiin Kristuksen johdolla, niin hänen täytyy karttaa tällaista ja näyttää sen sijaan Jumalan hengen hedelmiä. Hän ei voi olla todistaja vain nimeltä, vaan hänen täytyy pitää kiinni uskosta ja hyvästä omastatunnosta, mikä merkitsee omaatuntoa, joka on valmennettu Jumalan Sanan mukaisesti. Vaikka meidän käytöksemme saattaa näyttää oikealta ystäviemme silmissä, niin meidän täytyy muistaa, että Jumala näkee sydämen salaiset aikeetkin. Me emme lupaa antautuessamme Jehovalle ainoastaan panna pois lihan saastaisuutta, vaan me pyydämme myös Jumalalta hyvää omaatuntoa Jumalan edessä. (1. Piet. 3:16, 17, 21) Me sodimme siis lihan taipumuksia vastaan vahvistuen taistelussa Jumalan hengen avulla. – 1. Kor. 10:13; Room. 7:23.

⁶ Paavali tiesi, että pelkkä Jumalan kansan yhteydessä oleminen ei varmista kenellekään elämää, eikä sitä tee osallistuminen palvelukseenkaan, jos me emme elä ja palvele siten, kuin kristityille sotureille sopii. Hän ei halunnut olla niiden joukossa, jotka juoksevat uskon kilparadalla ja osallistuvat toisille saarnaamiseen, vain huomatakseen itse olevansa kelpaamaton saamaan elämän palkintoa. (1. Kor. 9:24–27) Jos kuka hyvänsä Jehovan palveluksessa oleva menettelee kapinallisesti tai itsepäisesti, niin hän ei ainoastaan aiheuta rangaistusta itselleen, vaan myöskin häpeää sille asialle, millä hän toimii, ja saattaa toisten uskon järkkymään. Tästä nähtiin voimakas kuvaus Aakanin tapauksessa, kun hän rikkoi Israelin sotilaana Jehovan käskyjä vastaan. Kolmekymmentäkuusi hänen toveriaan kuoli hänen rikoksensa takia, koska Jehovan siunaus otettiin pois. Aakan ja hänen perheensä ja omaisuutensa hävitettiin kokonaan tämän yhden tahallista tottelemattomuutta ilmaisevan uskottoman teon takia. – Joosuan 7. luku.

JÄRJESTETTY TAISTELUTOIMINTA

 7. Mikä vaikutus kristillisellä yksimielisyydellä on viholliseen?

⁷ Sotilas ei voi toimia armeijassa yksikseen. Hän tarvitsee toisten apua muonituksen ja taistelutuen saannissa. Hän odottaa upseereiltaan ohjeita ja johtoa. Kristityt työskentelevät samalla tavalla nykyään yhdessä järjestelmällisellä tavalla hyväksyen Jumalan näkyvän järjestönsä ja määräämiensä palvelijoitten kautta antaman ohjauksen, ”taistellen yhtenä sieluna rinta rinnan hyvän uutisen uskon puolesta ja antamatta missään suhteessa vastustajienne pelästyttää itseänne. Juuri tämä on todistus tuhosta heille, mutta pelastuksesta teille; ja tämä ilmoitus on Jumalalta, koska teille annettiin Kristuksen tähden etu ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä.” (Fil. 1:27–29, Um) Me olemme riippuvaisia Jumalasta enemmän kuin kenestäkään henkilöstä. ”Sillä ei se ole hyväksytty, joka suosittelee itseään, vaan se mies, jota Jehova suosittelee.” Mitkään meidän ponnistuksemme eivät hyödytä mitään ilman hänen tukeaan. Siksi Paavali sanoikin: ”Mutta joka kerskaa, kerskatkoon Jehovassa.” – 2. Kor. 10:18, 17, Um; Jer. 1:19; Ps. 35:1–10.

 8, 9. Kuvaile paholaisjärjestö.

⁸ Minkä pulmien me voimme odottaa nousevan eteemme, kun me ymmärrämme nyt täydellisemmin varusteittemme yksityiskohdat sekä ne edellytykset, joita vaaditaan taistelussa? Mikään armeija ei mene taisteluun tunnustelematta ensin vihollista saadakseen selville sen heikkoudet. Edeltävaroittaminen merkitsee edeltäaseistamista. Me teemme siitä syystä hyvin, kun tutkimme Saatanan järjestön rakennetta ja menetelmätapoja. ”Järjestönkö”? Niin. Jehova Jumala sai siitä voiton, kun Kristus oli uskollinen kidutuspaalussa kuolemaan asti, niinkuin on kirjoitettu: ”Hän on poistanut sen naulaamalla sen [kristityt tuomitsevan lain] kidutuspaaluun. Riisumalla [Saatanan järjestön] hallitukset ja vallat paljaiksi hän asetti ne näytteille avoimesti julkisuudessa voitettuina johdattaen niitä sen kautta voittokulkueessa.” (Kol. 2:14, 15, Um)a Ollessaan ihmisenä maan päällä Jeesuksen oli sodittava noita paholaishallituksia ja -valtoja vastaan torjuen niiden päämiehen Saatanan esittämät kiusaukset ja heittämällä pois enemmän kuin leegion paholaisia näiden jumalattomien henkivoimien riivaamista onnettomista ihmisistä. Jehovan Kuningas Jeesus Kristus ja hänen enkelinsä ryhtyivät sotimaan Saatanaa ja hänen paholaisiaan vastaan Jumalan valtakunnan synnyttyä taivaassa v. 1914 ja heittivät nuo jumalattomat enkelit pois taivaasta meidän maamme seuduille. Meitä varoitetaan sentähden olemaan erityisesti varuillamme näiden nyt tänne kokoontuneitten paholaisten suhteen. – Ilm. 12:1–12.

⁹ Apostoli Paavali mainitsee jälleen efesolaisille kirjoittamassaan kirjeessä Saatana Perkeleen paholaisvoimien näkymättömän järjestön luetellen eri osia tuosta meitä vastaan järjestäytyneestä näkymättömästä järjestöstä. Hän kertoo, miten pystytään ”seisomaan lujina Perkeleen vehkeilyjä vastaan”, kun hän ei ole lihaa ja verta. ”Koska meillä ei ole taistelua verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tämän pimeyden maailmanhallitsijoita [kosmokraatteja] vastaan, taivaallisissa paikoissa olevia jumalattomia henkivoimia vastaan.” (Ef. 6:11, 12, Um) Juuri nämä maan seutuville rajoitetut jumalattomat henkivoimat henkeyttävät ne harhaannuttavat ilmaisut, mitkä tulevat lohikäärmeen ja pedon ja väärän profeetan suusta maan kuningasten marssittamiseksi Harmagedonin taisteluun. – Ilm. 16:13–16.

10. Miten Jehova suojelee kansaansa hävitykseltä?

¹⁰ Hesekiel (38. luku) kertoo Jumalan kansan piirittämisestä, koska se asuu näennäisesti ilman suojaa kaikkialla maailmassa ”muurittomissa kylissä” (KJ), kun Saatanan joukot tulevat sitä vastaan kuin myrsky pimeyksineen ja uhkaavine tuhoineen. Mutta onko Jehovan kansa avuton ja suojaton? Ei, koska sillä on yllään Jehovan varaamat varusteet. Se on hänen suojelevassa huolenpidossaan yhtä varmasti kuin profeetta Elisa silloin, kun Syyrian kuninkaan sotaväenosasto piiritti hänet Dootanissa. Jehovan enkelisotajoukot suojelivat ja varjelivat siinä tilaisuudessa Elisaa, mutta sokaisivat syyrialaisviholliset. (2. Kun. 6:14–19) Jehova suojelee ja huoltaa yhä palvelijoitaan, ettei Saatana musertaisi heitä. Me voimme näin suojattuina katsoa pelottomasti eteenpäin siihen lopullisen ratkaisun tekevään taisteluun, mikä tulee kohta Harmagedonissa, jolloin Jehova taistelee Saatanaa, nykyistä Googia, ja hänen paholaisjoukkojaan vastaan. – Ps. 34:8.

11, 12. Mikä on taistelun syy, ja miten me suhtaudumme siihen?

¹¹ Nyt on Jehovan palvelijoilla todellisen taistelun päivät, koska Saatana aiheuttaa ahdistuksia kuin tulvan maan kansoille ja sotii niitä vastaan, jotka ”noudattavat Jumalan käskyjä ja joiden työnä on todistuksen antaminen Jeesuksesta”. (Ilm. 12:17, Um) Raamattu ilmaisee, että hän menestyy suunnitelmassaan sokaista ihmisten mieli totuudelle siinä määrin, että ”tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä [Jeesuksen opetuslapsia], luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle”. (Joh. 16:2) Tämä on totuuden taistelua eksytystä vastaan, Jehovan taistelua Saatanaa vastaan, ja me voimme olla ylpeitä siitä, että meillä on etu palvella totuuden julistamisessa.

¹² Paavali sanoo meille: ”Pukekaa yllenne Jumalalta saatu täydellinen sotisopa, jotta pystyisitte seisomaan lujina Perkeleen vehkeilyjä vastaan.” Tämä ilmaisee, että hänellä on hyökkäysrintama meidän uskomme ja nuhteettomuutemme murtamiseksi. Mitä palavia heittoaseita hänellä on, joita vastaan meidän täytyy olla varuillamme? – Ef. 6:11, Um.

13. Miten me voimme osoittaa kiintymystä Kristukseen?

¹³ Kristitty saattaa olla alituisen hyökkäyksen alainen omassa kodissaan. Jeesus sanoi tästä: ”Kuvitteletteko te, että minä tulin antamaan rauhan maan päälle? En tosiaankaan, sanon minä teille, vaan päinvastoin jakautumisen. Sillä tästä lähtien on yhdessä talossa oleva viisi jakautunutta, kolme kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan. He ovat jakautuneet, isä poikaa vastaan ja poika isää vastaan, äiti tytärtä vastaan ja tytär äitiään vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiaan vastaan.” ”Tosiaankin, ihmisen vihollisia ovat hänen oman huonekuntansa jäsenet. Jolla on suurempi kiintymys isään tai äitiin kuin minuun, se ei ole sovelias minulle; ja jolla on suurempi kiintymys poikaan tai tyttäreen kuin minuun, se ei ole sovelias minulle.” (Luuk. 12:51–53; Matt. 10:36, 37, Um) On hyvin vaikea kestää koetuksessa, jos perhe vastustaa ja pilkkaa alituisesti totuutta. Me tarvitsemme tämän voittamiseksi uskon suurta kilpeä, mikä on totuuden vahvistama, ja meidän on rukoiltava jatkuvasti hengessä joka tilanteessa. Meidän täytyy etsiä jatkuvasti ensin Valtakunnan etuja. Jos me annamme perään perheen painostukselle ja hylkäämme Jehovan palvontamme, niin me joudumme häviölle taistelussa ja meidät erotetaan veljien tärkeästä yhteydestä.

14. Miksi Paavali varoitti liikemaailmasta?

¹⁴ Toinen ansa, mikä on aina valmiina kietomaan meidät pauloihinsa, on liikeharrastuksiin sekaantuminen rakastaen sitä, mitä nykyinen järjestelmä tarjoaa. Paavalin evankeliuminpalvelustoveri Deemas astui harhaan tällä tavalla. Paavali esitti sen näin: ”Deemas on jättänyt minut, koska hän rakasti nykyistä asiainjärjestelmää.” (2. Tim. 4:10, Um) Me emme voi palvella kahta isäntää otollisesti, eikä sotilas voi palvella kahta puolta samanaikaisesti. ”Ei kukaan sotilaana palveleva sekaannu elämän kaupallisiin toimiin, jotta hän saisi sen hyväksynnän, joka pestasi hänet sotilaaksi.” (2. Tim. 2:4, Um) Paavalin oli tehtävä työtä elatuksekseen, mutta hän ei antanut sen milloinkaan pysähdyttää evankeliuminpalvelustaan, ja meidän tulisi ottaa sama kanta. Meillä ei ole mitään syytä koota tulevaisuutta varten. Me tarvitsemme ainoastaan, niinkuin kuka sotilas hyvänsä, päivän annokset, ja meidän pitäisi tyytyä ruokaan ja vaatteisiin.

15. Millä tavalla voimme vastustaa Saatanaa?

¹⁵ Mutta Saatanan menestyksellisin juoni ihmisten harhaannuttamiseksi on Jumalan Sanan vastainen propaganda. Hän on ovelasti väärinesittänyt totuutta ja pitänyt vireillä uskonnollista petosta Eedenin päivistä lähtien, jolloin hän petti Eevan lupaamalla hänelle tiedon hyvästä ja pahasta. Hän on muodostanut läpi vuosisatojen vääriä oppeja ja näkemyksiä, kunnes maailma on nyt jakautunut miehen noustessa veljeään vastaan kaikilla elämänaloilla, palvonnassakin. Nyt on aika vaeltaa jälleen vanhoja totuuden teitä hajoittaen maahan eksytyksen linnoituksen ja rakentaen Jumalan tuntemusta. Tekemällä näin me voimme vastustaa Saatanaa ja osallistua niiden vapauttamiseen, joita hän on pitänyt henkisesti orjuudessa. ”Sillä meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia, vaan Jumalan avulla voimallisia kukistamaan vahvoja linnoituksia. Sillä me kumoamme järkeilyt ja jokaisen ylvästelyn, mikä nostetaan Jumalan tuntemusta vastaan, ja me otamme jokaisen ajatuksen vangiksi tehdäksemme sen kuuliaiseksi Kristukselle.” – 2. Kor. 10:4, 5, Um.

16. a) Miten totuus voidaan saada selville? b) Miten se voidaan parhaiten esittää toisille?

¹⁶ ”Mikä on totuus?” kysyi Pilatus. Useimmat ihmiset uskovat herkkäluuloisesti, että heidän vanhempiensa usko on oikea. Mutta jos otamme lukuun ainoastaan yli 260 niin sanottua ”kristillistä” uskonlahkoa, niin meillä on noin yksi mahdollisuus 260:stä olla kasvatetut Raamatun ’yhdessä uskossa’ ja yhdessä toivossa. Tarvitaan siis järkevää tutkimista, jotta voisi päästä selville Jumalan päätösten totuudesta. Me emme voi tuudittautua yksinkertaisesti väärään varmuuden tunteeseen ja ajelehtia kenties paholaisista alkuisin olevan uskonnollisen perinnön mukana. Kun me suoritamme tätä tutkistelua, niin voimme olla kiitollisia siitä, että Jehova on rakkaudellisen isän tavoin pitänyt huolta opetuksestamme ja opastuksestamme paljastamalla meille tahtonsa Raamatun henkeytetyillä sivuilla. Kun me pääsemme ymmärtämään selvästi Raamattua, niin meidän ei tule olla puolustavalla kannalla uskomme suhteen, vaan hyökkäävällä kannalla käyden hengellistä sotaa jakaaksemme tietoamme toisille. Paavali neuvoo sotataidon käyttämistä useimpien ihmisten voittamiseksi eikä rintamahyökkäystä. ”Ja niin on minusta juutalaisille tullut kuin juutalainen, jotta voittaisin juutalaisia; lain alaisille on minusta tullut kuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alla, . . . minusta on tullut kaikkea kaikenlaisille ihmisille, jotta voisin kaikin keinoin pelastaa joitakuita. Mutta minä teen kaiken hyvän uutisen takia, jotta pääsisin osalliseksi siitä toisten kanssa.” Paavali ei sovitellut totuutta saarnatessaan, mutta hän käytti tahdikkuutta ja arvostelukykyä esityksessään. Hän harkitsi, miten hän voisi tehokkaimmin hyökätä ja hajoittaa eksytyksen henkisen esteen ja siten vapauttaa kuulijansa ottamaan totuuden iloiten vastaan. – 1. Kor. 9:20–23, Um.

ÄLÄ JOUDU TAISTELUN UHRIKSI

17. Miten me osoitamme rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan?

¹⁷ Me olemme saaneet suuren edun, kun meidät on määrätty osallistumaan tähän evankeliuminpalvelukseen, ja me haluamme pitää suuressa arvossa tätä tilaisuutta ja käyttää oikein sitä. Jos me sanomme rakastavamme Jumalaa, niin meidän täytyy osoittaa se olemalla oivallisia evankeliuminpalveluksessamme. Tämä merkitsee ankaraa tutkimista täsmällisen tiedon ja huomiokyvyn saamiseksi varmistaen kaiken tärkeän, niin että emme kompastuta ketään, ja omaten tosi innon palvelukseen. (Fil. 1:9–11) Tämän oikean tiedon omaaminen ja sen oikea käyttö merkitsee eroa elämän ja kuoleman välillä tässä taistelussa. (Saarn. 7:12) Se auttaa ihmisten opastamisessa pois tämän maailman jakaumista ja karsinoista mielen ja toiminnan ykseyteen, mikä on mahdollista ainoastaan Jehovan palveluksessa. Kun kaikista kansoista tuleva suuri joukko ihmisiä noudattaa kehoitusta kokoontua uskon huonekuntaan, niin he oppivat tuntemaan Jehovan tien ja vaeltamaan hänen polkuaan. He eivät nosta enää miekkaa toisiaan vastaan kansallisvihassa, sillä heidän taistelunsa on nyt hyvää uskon taistelua. Hengellinen sota edistää täten pysyvää rauhaa, mikä perustuu totuudelle ja liittyy Jumalaan ja lähimmäiseen kohdistuvaan rakkauteen – se on jotain, mitä lihallinen taistelu ei ole koskaan saavuttanut. – Saarn. 9:18.

18, 19. Mitkä vaarat uhkaavat meitä? Miten ne voitetaan?

¹⁸ Onko tässä hengellisessä sodassa mieshukkaa? Kyllä. Kaikista suojelukseksemme annetuista varusteista huolimatta jotkut kaatuvat tien oheen, jos he tulevat välinpitämättömiksi. Mutta meillä ei ole kuitenkaan mitään syytä pelkoon, jos me säilytämme oikean mielentilan. Meidän ei tule suinkaan antaa vastustajiemme pelästyttää itseämme eikä sallia sijaa ihmispelolle. (Jes. 41:11, 12) Me tiedämme, että niin kauan kuin Saatana jatkaa toimintaansa, on meillä taistelu, mutta me emme halua menettää edessämme olevia tilaisuuksia: ”Sillä leveä ovi, mikä johtaa toimintaan, on avautunut . . . mutta vastustajia on paljon.” (1. Kor. 16:9, Um) Oletko sinä astunut rohkeasti tuosta ovesta toimeliaaseen palvelukseen?

¹⁹ Vaikka monet pilkkaavat totuutta, niin ei meillä ole mitään syytä joutua heidän kielteisen ajattelunsa uhriksi eikä luisua velttouden tilaan. Koko Nooan ajan maailma oli kokoontunut hänen uuden maailman mukaista ajatustaan vastaan, mutta hän ei hellittänyt taistelusta. Välinpitämättömyys on eräänlaista henkistä sairautta – se kuuluu Saatanan bakteerisotaan. Jos sinulla sattuisi olemaan vaarallinen sairaus, niin sinä koettaisit päästä siitä mahdollisimman pian. Me voimme tehdä samoin henkiselle sairaudelle veljiemme ja sen hoidon avulla, minkä Jehova antaa. Nyt ei ole aika noudattaa omia mielipiteitämme, niin että jokainen tekisi, mikä näyttää hänestä parhaalta. Olisi mahdotonta voittaa ottelua taistellen niin umpimähkäisellä tavalla. Meillä tulee sen sijaan olla sama mieli asioista, Herran mieli, ja meidän on taisteltava olka olkaa vasten palveluksessa ja tuettava kokouksia pitäen kiinni uskosta ja hyvästä omastatunnosta.

20, 21. Mikä Raamatun rohkaisu meillä on oikean sodankäynnin jatkamiseen?

²⁰ Hämmästyttävää on, että me emme tule heikoiksi emmekä uupuneiksi taisteltuamme totuuden ylläpitämiseksi ja elääksemme sen mukaisesti ja torjuttuamme Saatanan hyökkäykset. Me emme osoita lopulta taistelussa uupumisen tai järkyttymisen merkkejä. Kaikki nämä koetukset vaikuttavat meidän hyväksemme vahvistaen meitä henkisesti, sillä hengellinen sodankäynti on rakentavaa. ”Riemuitkaamme ahdistuksissakin, koska tiedämme, että ahdistus aikaansaa kestävyyttä; kestävyys vuorostaan hyväksytyn tilan; hyväksytty tila vuorostaan toivon, eikä toivo johda pettymykseen, koska Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämeemme pyhän hengen kautta, joka annettiin meille.” (Room. 5:3–5, Um) Mutta kukaan ei saa palkintoa taistelustaan, jollei hän pysy uskollisena loppuun asti taistellen oikean taistelun ja säilyttäen uskon. Meidän odottamamme lopullinen palkinto on itse elämä, eikä siihen voida verrata mitään, koska se on kaikkein suurin palkka. Vaikka me menettäisimme elämämme nyt uskollisina todistajina, niin meillä on kumminkin uudessa maailmassa ylösnousemuksen kautta saatavan elämän toivo. Taistele siis voittoon uskon oikeassa ottelussa. – Ilm. 2:10; 1. Tim. 6:12.

²¹ Elämän lupauksen ohella on päivästä päivään monta muuta palkintoa, mitkä ylläpitävät meitä toivossa. Ne eivät tule saalistamisesta eikä ryöstämisestä, vaan ne ovat kallisarvoisia hengellisiä palkkioita. Nämä palkat on sidottu kahteen suureen käskyyn: meidän on rakastettava Jumalaa koko sydämestämme, mielestämme, sielustamme ja voimastamme ja lähimmäistämme niinkuin itseämme. Mitä tarkemmin me noudatamme näitä oikeita vaatimuksia, sitä suuremmat ovat siunauksemme. Meidän täytyy asettaa Jumala ensimmäiseksi elämässämme ja palvella häntä koko voimastamme. Kun sotilas kutsutaan aseisiin, niin hän jättää kaiken noudattaakseen kutsua. Näin on kristitynkin sodankäynnissä. Perhesiteetkään eivät saa etusijaa pestaushuudon: ”Seuraa minua!” kuuluessa, sillä Jeesus sanoi: ”Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa.” – Luuk. 9:59, 60, Um.

22. Osoita vanhan maailman ja uuden maailman taistelijoitten vastakohtaisuus.

²² Kun olet kerran aloittanut Jumalan palveluksen, niin älä käänny takaisin, niinkuin monet tuomari Gideonin johdossa olevat sotilaat tekivät jääden siten saamatta lopullista voittoa. Muista: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taakseen, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.” (Luuk. 9:62) Suurimmat siunaukset tulevat yltäkylläisen palveluksen mukana. Niillä, jotka voivat osallistua kokoajan palvelukseen, kuten tienraivauspalvelukseen, on sentähden ihmeellinen tilaisuus nauttia niitä runsaita siunauksia, joita Jehova vuodattaa niille, jotka palvelevat häntä kokosydämisesti. Nämä kokoajanpalvelijat ovat tosiaan taistelijoitten eturintamassa tässä hengellisessä sodankäynnissä kantaen usein hyökkäyksen täyden raivon painaessaan taistelun eteenpäin uusille alueille. Mutta he voivat luottaa kuitenkin kaikista koettelemuksista huolimatta täydelleen Jehovaan omaten täydellisen rauhan mielessään. Miten se eroaakaan sellaisen sodan myllertämällä taistelukentällä olevan sotilaan ilmaisemasta tuskasta ja levottomuudesta, joka odottaa hyökkäysmerkkiä! (Jes. 26:3, 4; Room. 8:6) Hänen mielensä ei ajattele lähimmäistä rakastamaan kehoittavaa käskyä, vaan aivan päinvastoin. Mutta hengellinen sodankäynti tuo täyden palkan, kun tämä käsky pidetään. On harvoja iloja, joita voitaisiin verrata siihen nautintoon, mikä tulee jonkun auttamisesta kasvamaan ja tulemaan vahvaksi totuuden tuntemuksessa, vaikka se saattaa vaatia kuukausien jopa vuosienkin kärsivällistä opettamista ja huoltamista. Sinä voit osoittaa sellaisille, miten he voivat heijastaa totuuden valoa niille, jotka ovat vielä pimeydessä. Johda heitä taistelemaan toimeliaasti hengen miekalla pitäen korkealla totuuden ja valon soihtua Suuremman Gideonin, Kristuksen Jeesuksen, sotilaitten tavoin. (Tuomarit, 7; Dan. 12:3) Onko sinulla ollut henkilökohtaisesti etu auttaa vapauteen joitakuita niistä ihmisjoukoista, joita Saatanan alaiset jumalattomat henkivoimat pitävät pimeydessä? Tämä on jokaisen uuden maailman puolesta taistelevan päämäärä, ja palkka osallistumisesta tähän elämän toivoon toisten vanhurskautta ja rauhaa rakastavien kanssa on runsas.

23. Miten hengellinen sodankäynti on rakentavaa ja jalostavaa työtä?

²³ Hengellinen sodankäynti ei jätä mitään verilöylyn jälkiä kärventyneeseen maanpintaan eikä pane lapsia kärsimään nälkää, ei tee heidän vanhemmistaan raajarikkoisia tai kuolleita eikä kodeista tuhottuja. Jehova on julistanut tällaista hävitystä aiheuttaville, että hän tuhoaa maan tuhoojat, joiden joukossa Saatana on päämies. Hengen ja hengellisen sodankäynnin hedelmät ovat hyviä eivätkä pahoja. Se on istuttamis-, viljelemis- ja rakentamistyötä hengellisessä merkityksessä. Kaikkiin kansoihin kuuluvia miehiä ja naisia tuodaan yhteen ymmärryksessä, rakkaudessa ja luottamuksessa. Uuden maailman yhteiskunta rakentuu, ei salainen seura, vaan todellisten Raamatun mukaisten kristittyjen vapaasti puhuva yhteiskunta. He rakentavat valtatietä puhdistaen pois kompastuskivet ja ohjaten ihmisiä sitä pitkin elämään uudessa maailmassa. Tämä on sitä oikealaatuista sodankäyntiä, mihin Jehova nyt käskee ja mitä Kristus Jeesus johtaa.

24. Miten ja milloin Jehova lopettaa tämän suuren taistelun?

²⁴ Miten kauan tätä taistelua kestää? Me jatkamme sitä puolestamme totuuden saarnaamisrynnistyksellä niin kauan kuin Jehova sallii tai niinkuin Jesaja esitti sen: ’kunnes kaupungit on tuhottu ja autioitettu’. Meillä ei ole lainkaan lomaa, mutta kuka haluaisi lomaa, kun hänellä on suurenmoinen etu suorittaa tätä valmistelevaa työtä maan päällä esitehtävänä, mikä johtaa maailman asioitten suureen huippukohtaan Harmagedonissa? (Jes. 6:11; Saarn. 8:8) Jehova lähtee silloin Sotamarsalkkansa Kristuksen Jeesuksen kautta kostaen murskaamaan Saatanan maailmanjärjestön, sekä näkyvän että näkymättömän, jauhaen sen näkyvän maallisen osan tomuksi ja singoten sen näkymättömän paholaisosan kuolemankaltaisen toimettomuuden syvyyteen Kristuksen hallituksen tuhanneksi vuodeksi. Maan päällä olevilla Jehovan palvelijoilla ei ole mitään osuutta tässä ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodassa” lihallisin asein. Meidän työmme Kristuksen oikealaatuisina sotilaina suoritetaan nyt. Jumalan osa tulee Harmagedonissa. (Ps. 46:10; Room. 12:17–21; Ilm. 19:11–16, 19) Meidän täytyy käydä siihen asti oikealaatuista sotaa, ei Saatanan järjestön näkyväisen osan taisteluita, vaan totuuden sotaa eksytystä vastaan, oikean uskonnon taistelua väärää uskontoa vastaan antamatta koskaan innon tai uskon laimeta, ”unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin”, kuten Paavali teki. (Fil. 3:13) Kun teemme siten, niin Jehova antaa meille voiton ja meidät palkitaan rauhalla ja elämällä hänen omassa vanhurskaassa uudessa maailmassaan. (2. Piet. 3:13) Nyt on sodan aika; Harmagedonin jälkeen on rauhan aika.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 250]

Uuteen maailmaan