Emme taistele koskaan laittomasti emmekä lopeta maailmanlaajuista saarnaamista
1. Mitä me teemme ja mitä emme taistellessamme saarnaamisvapauden puolesta?
JEHOVAN todistajat eivät tartu milloinkaan mihinkään laittomiin keinoihin taistellessaan maailmanlaajuisen saarnaamisvapauden puolesta. Otammeko me, Hänen todistajansa, lain omiin käsiimme? Emme! Me emme ryntää hallituksen virkailijoitten kimppuun. Me emme raivaa pakolla tietämme rautaesiripun läpi! Me emme vahingoita viranomaisia emmekä aseistaudu vastustamaan heitä. Me emme kannata hallituksen kukistamista pakolla eikä väkivallalla ihmisten eikä ihmisjoukkojen avulla. Tämä pitää paikkansa silloinkin, kun hallitus sortaa meidän Jumalalta saamaamme työtä, Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista. Me käytämme ainoastaan niitä taisteluvälineitä, mitkä ovat kunkin maan lain mukaisia. Otaksukaamme, että jonkin maan laissa ei ole mitään oikeudenkäyntimahdollisuutta, millä me voisimme taistella laillisesti. Me emme yritä silloin kukistaa hallitusta emmekä muuttaa sitä eikä kapinoida sitä vastaan.
2. Mitä menettelyä voidaan noudattaa eräissä maissa, ja kuka ratkaisee sellaisen menettelytavan?
2 Hallitukset ovat eräissä maissa niin horjuvia tai totuuden vastustus on niin suuri, että on epäviisasta saarnata julkisesti eli avoimesti. Sellaisissa maissa ei oikeusistuimiin voida vedota, eivätkä viranomaiset suojele meidän oikeuksiamme. Me tiedämme, että hälinä tai vaikeus johtaisi siellä pikaiseen kieltoon. Syynä on se, että siellä on katolinen valvonta tai totalitaarinen hallitus. Työtä sallitaan suorittaa talosta taloon eräissä maissa ainoastaan viranomaisten suosiollisen suhtautumisen avulla. Kadulla saarnaaminen on kielletty. Tällaisessa tilanteessa ei oikeutta saarnata kadulla vaadita itsepintaisesti. Seura ratkaisee tämän. Paikalliset veljet eivät koskaan määrää tätä. Jos sellaisissa paikoissa vaadittaisiin oikeutta suorittaa katutyötä, niin se vain jouduttaisi kiellon pakollista määräämistä. Se saattaa panna viranomaiset pysähdyttämään hyvän uutisen saarnaamisen ovelta ovelle. Sellaisissa maissa me rukoilemme ”kuningasten ja kaikkien niiden suhteen, jotka ovat korkeassa asemassa, jotta me voisimme jatkaa tyynen ja rauhaisan elämän viettämistä täysin jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa”. – 1. Tim. 2:1, 2, Um.
3, 4. a) Miten saarnaamistyötä jatketaan siellä, missä on laitonta käydä ovelta ovelle? b) Mitä syitä ja raamatullista tukea on tällaiselle menettelylle?
3 Joissakin maissa on laitonta työskennellä avoimesti ovelta ovelle tarjoten kirjallisuutta. Taistelun välttämiseksi viranomaisten kanssa ja täydellisen kiellon välttämiseksi Seura voi neuvoa, että todistaminen rajoitetaan suulliseen saarnaamiseen käyttäen Raamattua. Hyvätahtoiset ihmiset löydetään eli merkitään siten. Heidän luonaan käydään myöhemmin uudelleen ja heille annetaan tilaisuus saada Jumalan Sanaa paljastavia julkaisuja. Tämä tapahtuu sopivaan aikaan. Se suoritetaan heidän kotiensa yksinäisyydessä ja niin, ettei vihollinen näe. Eikö ole paljon viisaampaa, että eräissä maissa vältetään kirjallisuuden julkista levitystä, varsinkin kun avoimen levityksen itsepintainen suorittaminen merkitsee työskentelyvapauden pikaista loppua? Tämän kysymyksen tekeminen vahvistaa myönteisen vastauksen siihen.
4 Eräissä maissa on olemassa terveitä raamatullisia syitä näiden työskentelytapojen muuttamiselle. Meitä ei ole lähetetty maailmaan joutuaksemme vankilaan. Me emme halua olla kuolleita marttyyrejä. Tarkoituksemme on saada sanoma saarnatuksi. Tehdäksemme sen meidän täytyy olla vapaita ja elossa. (Saarn. 9:10) Meidän tulee sentähden muistaa, että saadaksemme evankeliumin saarnatuksi maailmanlaajuisesti Jeesus sanoi meidän olevan ”lampaita susien keskellä”. On ilmeistä, että me emme voi saarnata Espanjassa eikä Argentiinassa siten, kuin me nyt saarnaamme Yhdysvalloissa. Meidän täytyy sentähden noudattaa äärimmäisen teokraattista tahdikkuutta osoittautuen ”varovaisiksi kuin käärmeet ja kuitenkin viattomiksi kuin kyyhkyset”. (Matt. 10:16, Um) Terveen järjen henki määrää, että toisenlainen menettely olisi tyhmyyttä. Sananlasku sanoo: ”Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.” (Sananl. 27:12) Tämä yleinen sanonta on sopiva: ”Hullut ryntäävät sinne, mihin enkelit pelkäävät astua.” Mitä hyötyä siitä koituisi, jos kävisi häviöön tuomittua taistelua joissakin maissa avoimen saarnaamisen puolesta? Otaksukaamme, että taistelun takia ei sallittaisi lainkaan todistamistyötä. Kaikki olisi kiellettyä. Mitä silloin? Se ei panisi työtä menemään eteenpäin. Emmekö voi tehdä paremmin toimimalla vähemmän huomiotaherättävästi evankeliumin saarnaamisessa sellaisissa kansoissa? (2. Tim. 1:7) Sellainen menettely pitää työn käynnissä noissa maissa. Me haluamme juuri sitä: pitää työn voimassa, niin että veljemme ja hyvätahtoiset ihmiset voidaan varustaa ja ruokkia Seuran päämajasta tulevalla hengellisellä ravinnolla.
5. Mitä menettelyä Jehovan todistajat noudattavat, kun jokin kansa kieltää kokonaan heidän työnsä?
5 Mitä tapahtuu, kun jokin kansa kieltää täydelleen meidän työmme? Suoranaiset hengellisen ravinnon varaamislinjat maallisesta päämajasta ovat poikki. Mutta – Jehovan todistajat ovat yhä maassa. He eivät voi lakata saarnaamasta. (Jer. 26:14, 15) Kielto ehkäisee vain heidän julkisen eli avoimen saarnaamisensa. He eivät voi suorittaa työtään laillisesti maan päällä. He tulevat siis sortavilla säädöksillä ajetuiksi maan alle jatkamaan saarnaamista. He noudattavat samaa menettelyä kuin Rooman kristitytkin. Heidät ja heidän saarnaamisensa ajettiin siellä katakombeihin.
PELOTON SAARNAAMINEN VASTUSTUKSESTA HUOLIMATTA
6. Mitä tosiasiat osoittavat kieltojen vaikutuksesta saarnaamistyöhön, ja miksi on näin?
6 Tapahtuneet tosiasiat osoittavat, että kiellot eivät pysähdytä saarnaamista. Ne osoittavat päinvastoin, että maanalainen saarnaaminen kukoistaa toisinaan paremmin kuin maanpäällinen. Mitä kuumempi vaino, sitä nopeammin orastavat totuuden siemenet siellä, missä on ”hyvä maa”. Ne kasvavat nopeasti ja leviävät laajalle sellaisissa kuumissa ilmanaloissa. On yhtä hyvin mahdollista kieltää hyvätahtoisia ihmisiä nousemasta ja tulemasta totuuteen, kuin yrittää kieltää pätevästi ruohonkortta orastamasta maasta. Sitä ei voi tehdä! Veljemme sellaisissa maissa, joissa on kielto, eivät jätä eivätkä lopeta työtä niinkuin uskoton pakeneva profeetta Uuria. (Jer. 26:21) He ovat Jeremian kaltaisia. Hänkin oli kiellon alainen, ja hänen edessään oli kuoleman uhka. (Jer. 26:8) Hän kieltäytyi pakenemasta maasta. Hänet heitettiin maakuoppaan. (Jer. 38:6) Jehova vapautti hänet. (Jer. 38:10–13) Niinkuin Jeremialla, niin totuus on nykyisilläkin todistajilla kuin tuli luissa sellaisissa maissa. (Jer. 20:9) Voidaanko se pysähdyttää? Ei! Sitä ei voida tukahduttaa! Sen täytyy tulla julki! He eivät voi lakata saarnaamasta kiellon seurauksista huolimatta. Jehova Jumala on määrännyt sen. Saarnaaminen merkitsee elämää. Sen lopettaminen merkitsee kuolemaa.
7. Ketä ainoastaan meidän tulee pelätä ja mitä lupausta silmälläpitäen?
7 Meillä kaikilla on Jehovan lupaus. Hän pitää sen! Se lupaus on, että Jehova kätkee meidät kaikki jatkuvasti kätensä ja siipiensä varjoon. (Jes. 51:16; Ps. 17:8) Tämä lupaus pitää paikkansa kommunistisissa maissa yhtä hyvin kuin demokraattisissakin kansoissa. Jehova vapauttaa jokaisen, joka huutaa avuksi hänen nimeään. (Jooel 2:32; Sananl. 18:10) Tarvitseeko meidän sentähden pelätä kommunistidiktaattoreita tai suurpoliitikkoja tai minkään kansan hallitsijoita? Vastaus on: Ei! Ei koskaan! Pelätkää ainoastaan Jehovaa, Kaikkivaltiasta Jumalaa. ”Älkää sanoko salaliitoksi kaikkea, mitä tämä kansa salaliitoksi sanoo; älkää peljätkö, mitä se pelkää, älkääkä kauhistuko. Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova] pitäkää pyhänä, häntä te peljätkää ja kauhistukaa.” (Jes. 8:12, 13) Me voimme luottaa siihen, että tämän Jehovan käskyn totteleminen tuo turvan, olkoonpa sitten sen maan hallitus, missä asumme, vapaamielinen tai sortava.
8. Mikä meidän päätöksemme on ja minkä vakuutuksen johdosta?
8 Me emme hellitä taisteluamme saarnaamisvapauden puolesta kuolemankaan uhatessa. Me turvaamme Jehova Jumalaan aina. Ei ole mitään vaaraa eikä ahdinkoa, mikä olisi hänelle liian suuri, niin ettei hän voisi varjella meitä siinä eikä vapauttaa meitä siitä. Me tunnemme hänen muistiinmerkityt todistuksensa. Me muistamme, mitä Jehova, Kaikkivaltias Jumala, meidän Isämme, sanoo: ”’Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen kutsunut sinut nimeltä – sinä olet minun. Kun sinä kuljet halki vesien, olen minä sinun kanssasi, ja jokien poikki, niin eivät ne hukuta sinua; kun sinä käyt tulen läpi, et sinä kärvenny, tai liekin lävitse, niin ei se polta sinua, sillä minä, HERRA [Jehova], olen sinun Jumalasi, minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi. Egyptin minä annan sinun lunnaiksesi, Etiopian ja Seban korvaukseksi sinusta; koska sinä olet kallis minun silmissäni, minun kunnioittamani ja rakastamani, niin minä annan maita korvaukseksi sinusta ja kansoja sinun sijastasi. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi.’ . . . ’ja te olette minun todistajiani’, kuuluu HERRAN ennustus. ’Minä olen Jumala muinaisuudesta ja tästä eteenpäin sama. Ei ole ketään, joka voi vapauttaa minun kädestäni; kun minä työskentelen, niin kuka voi peruuttaa sen?’” – Jes. 43:1–5, 12, 13, Ak.
9. Mihin me panemme luottamuksemme? Mikä profeetallinen näytelmä osoittaa sen?
9 Onko meillä kristittyinä, Kristuksen Jeesuksen seuraajina, mitään laivastoa, armeijaa tai atomipommivarastoa? Ei! Me emme halua sellaisia! Me emme tarvitse niitä! Meidän suojeluksemme on ilmaissut Sefanja, joka kirjoitti: ”Sinun Jumalasi Jehova on sinun keskelläsi, tuo mahtava, joka pelastaa; hän riemuitsee sinusta iloiten, hän lepää rakkaudessaan, hän iloitsee sinusta laulaen.” (Sef. 3:17, As) Kaikki, mitä meidän tarvitsee tehdä suojelukseksemme, on yksinkertaisesti esitetty. Se on samaa, mitä uskolliset israelilaisetkin tekivät muinoin eräissä taisteluissaan. He vain lauloivat Jehovan ylistystä. He eivät käyttäneet mitään sota-aseita. Kun Mooabin, Ammonin ja Seirin vuoren mahtavasti aseistetut armeijat tulivat Juudaa vastaan, niin Jehova ja Joosafat asettivat laulajia armeijan eteen ylistämään pyhässä asussa. Etkö tunne tulosta? Totta kai! Se oli yksi historian suurimmista sotatappioista! (2. Aikakirja 20) Jehova taisteli myöskin kuningas Aasan puolesta taistelun. Hän – eivät israelilaiset – tuhosi yhden miljoonan miehen vahvuisen etiopialaisen armeijan. (2. Aikak. 14:9–15) Ei Gideonin ylivoima voittanut Midiania. 300 miehen muodostama pelkkä kourallinen oli paljon vähäisempi lukumäärältään. He löivät kauhulla Midianin sotajoukon Jehovan ohjauksella. He vain murskasivat saviruukkunsa ja antoivat valonsa loistaa, puhalsivat torviinsa ja huusivat: ’Jehovan ja Gideonin puolesta’. – Tuomarit 7.
10. Miksi voidaan sanoa, että Jehovan Sana on voimallinen?
10 Me laulamme laulua kertomalla Jehovan ylistystä. Saarnaamalla me avaamme selälleen vapauden portin hyvätahtoisten ihmisten paeta turvakaupunkeihin. (Joos. 21:13, 21, 32, 38; Jes. 26:2) Hänen sanansa sisältää vapauden ja vapautuksen toivon niille, jotka tuntevat hänet. ”Ja on tapahtuva, että kuka tahansa huutaa avukseen Jehovan nimeä, hänet vapautetaan, sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat ne, jotka pelastuvat, niinkuin Jehova on sanonut, ja jäännöksen joukossa ne, jotka Jehova kutsuu.” (Jooel 2:32, As) Meidän julistamamme Jehovan Sana on voimallinen. Se rakentaa sen, mikä on rakennettava, mutta repii maahan sen, mikä on revittävä maahan. Paavali sanoi: ”Sillä meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia, vaan Jumalan avulla voimallisia kukistamaan vahvoja linnoituksia.” (2. Kor. 10:4, Um) Muista, että Jehovan Sana aikaansai tulvan Nooan päivänä. Sama Sana aikaansaa nykyisen pahan maailman tuhonkin Harmagedonin taistelussa. Ja sama Sana saattaa olemaan myöskin uudet taivaat ja uuden maan, joissa ”vanhurskaus asuu”. (2. Piet. 3:5–7, 13) Nooan saarnaaminen tapahtui Jumalan Sanan kautta. Samoin kuin Harmagedonin mullistus toteutuu Jumalan Sanan kautta, niin myös se saarnaaminen, mikä täytyy suorittaa loppuun ennen taistelun alkua, tapahtuu Jumalan Sanan kautta. (2. Piet. 3:9, 10; Matt. 24:14) Niin myös me, hänen todistajansa, pysymme Jumalan Sanan kautta uskollisesti tehtävässämme, vapauden julistamisessa vangeille. – Jes. 61:1, 2.
VAPAUDEN JULISTAMINEN
11, 12. Miten 3. Mooseksen kirjan 25:10 käytettiin muinaisina aikoina, Yhdysvalloissa v. 1776, ja miten se soveltuu meidän aikanamme?
11 Kun Amerikka julisti v. 1776 riippumattomuutensa Brittein valtakunnasta, niin Pennsylvanian brittiläisessä siirtokunnassa olevan Philadelphian valtiontalon tornissa riippuva kello soitti vapautta. Tuon kellon kumahdukset kuuluivat kautta maan niissä tapahtumissa, mitkä seurasivat. Tuohon kelloon kaiverrettiin sanat: ”Julistakaa vapautta kautta koko maan, kaikille sen asukkaille.” Nämä historialliset sanat lainattiin vapauden suurimmasta kirjasta, Jumalan Sanasta, Raamatusta. Jehova Jumala käytti näitä sanoja Israelille antamassaan laissa, kun hän varasi riemuvuoden. Se oli vuosi, jolloin jokainen sai palata kotiinsa ja joka vapautti hänet velasta. Se oli vapauden pyhä vuosi. Kansan tuli ”julistaa vapautta kautta koko maan kaikille sen asukkaille”. – 3. Moos. 25:10, KJ.
12 Ne toiveet, mitkä orastivat niiden sydämessä, jotka kuulivat tuon Philadelphian ”Vapauden kellon” vapautussoiton, saivat suuret ihmisjoukot rohkaisemaan mielensä, tekemään suuria uhrauksia ja taistelemaan vallankumouksen, joka aikaansai vapauden ja riippumattomuuden. ”Vapauden maan” asukkaat näkevät vapauden häviävän nyt, yli puolentoista vuosisadan jälkeen. Sen tuleva elämä ei ole uhattu ainoastaan Amerikassa, vaan kaikkialla maailmassa. Jehova Jumala on soittanut tämän hätätilan aikana mahtavin lyönnein vapauden suurta Kelloa, Jumalan Sanaa. Vapauden suuri sanoma kaikuu siitä! Me, hänen todistajansa, kuulemme sen äänen. Me ryhdymme äärimmäisiin uhrauksiin vapauden puolesta. Me julistamme ”vapautta kautta koko maan”. Sitä ei tehdä ainoastaan yhdessä maassa, vaan me kaiutamme vapauden torvea kaikkialla maailmassa. Sanoma on, että Jumalan hallitus on ihmisen ainoa toivo eli vapauden ja iankaikkisen elämän siunausten pysyvä tae. Me, hänen todistajansa, saarnaamme vapautta torvenkirkkain äänin maailmanlaajuisesti. Me julistamme vapautussanomaa vangeille, jotka ovat tämän Saatana Perkeleen maailman uskonnollisten erehdysten sitomia. Me, hänen todistajansa, olemme julistaneet vapautta kautta koko maan.
13. Mitä Jeesuksen esimerkkiä meidän täytyy noudattaa pysyäksemme vapaina Saatanasta?
13 Laulamalla Jehovan ylistystä me julistamme vankien todellista Vapauttajaa, Jehova Jumalaa. Me sanomme vangeille: ”Käykää ulos!” (Jes. 49:9) Jehova takaa, että he eivät mene takaisin Perkeleen vankeuteen, mihin Aadam saattoi ihmiskunnan. (Hes. 39:28, 29) Suuri Vapauttaja ja Soturi, Kristus Jeesus, omaksui päinvastaisen menettelytavan kuin Aadam. Hän ei hieronut mitään kauppoja Perkeleen kanssa, niinkuin Aadam teki. Hän sanoi, että Saatanalla ”ei ole otetta minuun”. (Joh. 14:30, Um) Kun me seuraamme uskollisesti Jeesuksen askeleissa, niin Saatanalla ei ole otetta meihin, eikä hän saa myöskään yhtään uskollisista vapautetuista vangeista eli hyvätahtoisista ihmisistä.
14. Mitä kaksipuolista työtä me jatkamme ja minkä Jehovan tuomioitten mukaisesti?
14 Me viemme rauhan viestiä niille, joilla on hyvä tahto Jumalaa kohtaan. Me lausumme kuoleman ja tuhon sanoman niille, jotka vihaavat Jehovaa. (Jer. 49:14) Jeesus on lähettänyt meidät lähettiläinä erottelemaan ihmiset, niinkuin lampaat erotetaan vuohista. (Matt. 25:32) Jehova on valmis palkitsemaan ne, joilla on lammasmaisia ominaisuuksia, ja toimeenpanemaan tuomion niille, jotka toimivat vuohien tavalla. Hänen kiivautensa tuli toteuttaa tämän. (Sef. 3:8) Meillä uuden maailman yhteiskuntaan kuuluvilla on Jehova Jumalanamme. Totisesti ”siunattu on se kansa, jonka Jumala on Jehova, kansa, jonka hän on valinnut omaksi perinnökseen”. (Ps. 33:12, As) Mutta varoitus on tämä: ”Se kansa tai valtakunta, joka ei sinua palvele, hukkuu, ja ne kansat hävitetään perinjuurin.” – Jes. 60:12; Ps. 145:20.
15. Millainen on meidän sodankäyntimme laajuus ja aseittemme laatu verrattuna juutalaisten taisteluun Esterin aikana?
15 Palatkaamme nyt Esterin kirjan kertomukseen juutalaisvankien taistelusta muinaisen Persian valtakunnan alaisuudessa. Tuo maailmanvalta hallitsi melkein koko silloin tunnettua maailmaa. Nuo muinaiset Jehovan palvelijat taistelivat tosiaan maailmanlaajuisesti. Niinkuin oli heidän päivänään, niin on meidänkin päivänämme. Heidän taistelunsa kuvaa profeetallisesti Jehovan todistajain maailmanlaajuista taistelua saarnaamisen puolesta nykyään. (1. Kor. 10:11; Room. 15:4) Ainoa ero heidän taistelunsa ja meidän taistelumme välillä on käytetyissä aseissa. He käyttivät lihallisia aseita. Me emme taistele sellaisilla. Meidät on aseistettu maailmanlaajuisen saarnaamisoikeuden puolesta taistelevina kristittyinä ainoastaan Jehova Jumalan hengellä ja hänen hengenmiekallaan, joka on Jumalan Sana. (Ef. 6:17) Jehova on antanut tämän lisäksi meille puolustusvarukset. Paavali kuvailee ne. Niihin kuuluvat 1) vanhurskauden haarniska, 2) uskon kilpi ja 3) pelastuksen kypärä. Hän varoittaa meitä olemaan täysin tietoisia niiden käytöstä. Hän neuvoo meitä myös saarnaamaan ”tekemällä täysin vapaasti puhuen tunnetuksi hyvän uutisen pyhää salaisuutta, jonka puolesta minä toimin lähettiläänä kahleissa, jotta puhuisin sen yhteydessä rohkeana niinkuin minun tulisi puhua”. – Ef. 6:14–17, 19, 20, Um.
16, 17. a) Mikä oli silloin seurauksena, kun juutalaiset taistelivat henkensä puolesta? b) Mikä on ollut seurauksena meidän taistelustamme maailmanlaajuisen saarnaamisvapauden puolesta, ja millä voimalla se on ollut mahdollinen?
16 Muinaisessa Persiassa olevat juutalaiset saivat suuren voiton. Mitä tapahtui? Kun pikalähetit olivat kiertäneet hevosilla nopeasti kautta maan levittäen kuninkaan määräystä, että juutalaisten tuli taistella pelastaakseen henkensä, niin tapahtui kummia. Kertomus sanoo juutalaisista, että ei ”kukaan kestänyt heidän edessänsä, sillä kauhu heitä kohtaan oli vallannut kaikki kansat. Ja kaikki maaherrat, satraapit ja käskynhaltijat ja kuninkaan virkamiehet kannattivat juutalaisia, sillä kauhu Mordokaita kohtaan oli vallannut heidät. . . . ja jokaisessa maakunnassa ja kaupungissa, joka paikassa, mihin kuninkaan käsky ja hänen lakinsa tuli, oli juutalaisilla ilo ja riemu, pidot ja juhlat. Ja paljon oli maan kansoista niitä, jotka kääntyivät juutalaisiksi, sillä kauhu juutalaisia kohtaan oli vallannut heidät.” – Est. 9:2, 3; 8:17.
17 Saammeko me, Jehovan nykyiset palvelijat, kokea samanlaista juhlaa ja menestystä taistellessamme maailmanlaajuisen saarnaamisvapauden puolesta? Katsohan joukkomme kasvua: 1934: 41 000; 1940: 90 000; 1944: 110 000; 1946: 158 000; 1948: 230 000; 1950: 328 000; 1953: 500 000. Me olemme lisääntyneet kaksitoistakertaisesti kahdessakymmenessä vuodessa! Huomaa! Ja tämä kaikki on tapahtunut maailmanlaajuisen vainon keskellä! Eikö tämä todista, että Jehovan pelko on vallannut nämä ihmiset ja ihmispelko on hävinnyt heiltä? On totisesti juuri niinkuin Sakarja ennustikin: ”Näin sanoo sotajoukkojen Jehova: Niinä päivinä on tapahtuva, että kymmenen miestä tarttuu kaikista kansojen kielistä, he tarttuvat hänen liepeeseensä, joka on juutalainen, sanoen: ’Me tahdomme lähteä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne’.” (Sak. 8:23, As) Maailmanlaajuinen saarnaaminen on nykyään suuri työ. Sitä ei suoriteta kenenkään ihmisen eikä ihmisjoukon voimalla. Jehovan henki ja hänen Sanansa voima on toimeenpannut tämän suuren maailmanlaajuisen saarnaamiselonkorjuun. (1. Kor. 3:7) Sakarja kirjoitti: ”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo sotajoukkojen Jehova.” – Sak. 4:6, As.
PALKKA SOVITTELEMATTOMUUDESTA
18. Mikä on Jehovan kansan päätös Paavalin esimerkin mukaisesti maailmanlaajuisen saarnaamisen puolesta taistelemisessa?
18 Lakkaako taistelu maailmanlaajuisen saarnaamisvapauden puolesta? Ei! Sen täytyy jatkua. Olemmepa me demokraattisissa maissa, joissa annetaan paljon vapautta, tai maissa, joissa saarnaaminen on rajoitettu, tai olemmepa sellaisten diktaattoreitten hallitsemissa maissa, jotka eivät suo lainkaan vapautta, vaan vangitsevat kaikki kiinnisaadut todistajat, niin taistelun maailmanlaajuisen saarnaamisvapauden puolesta täytyy jatkua. Apostoli Paavali antoi esimerkin noudatettavaksemme. Hän saarnasi vankilassa ja jatkoi taisteluaan saarnaamisvapauden puolesta siellä. (Apt. 28:30, 31) Niin täytyy meidänkin nyt saarnata vankeina kahleissa, jollei meillä ole vapautta kulkea ovelta ovelle. Diktatuurimaissa ei tapahdu pysähdystä. Me, hänen todistajansa, emme vaikene kommunistien eikä muidenkaan vankiloissa. Me jatkamme saarnaamista vankilan ulkopuolella ja sisäpuolella, ja me teemme sen rohkeina. Muista, mitä Paavali kirjoitti filippiläisille: ”Minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella [puhevapaudella], joko elämän tai kuoleman kautta.” – Fil. 1:20.
19, 20. a) Mikä olisi ollut seurauksena, jos Joosef, kolme heprealaista ja Daniel olisivat sovitelleet? b) Ja mikä, jos varhaiskristityt ja nykyiset tosi kristityt olisivat tehneet siten?
19 Otaksukaamme, että nuo uskollisuuden tähden vangitut olisivat sovitelleet ja kääntyneet takaisin. Mitä olisi tapahtunut? Joosef olisi ennen muinoin menettänyt edun tulla Jehovan käyttämäksi Egyptissä isänsä ja hänen suuren perheensä pelastamisessa nälkäkuolemasta. Kolme heprealaista olisi menettänyt sen kunnianosoituksen, että Jehovan enkeli käveli heidän kanssaan ja varjeli heidät tulipätsissä. Jeremia olisi menettänyt kunnian julistaa Jehovan tuomiot jumalattomalle kaupungille. Eikä Daniel olisi koskaan sulkenut jalopeurojen kitoja. Tämä todistajain joukko ei kääntynyt takaisin. He eivät olleet pelkureita. Paavali kuvailee heidän uskoaan ja rohkeuttaan Heprealaiskirjeen 11. luvussa.
20 Jos Pietari ja Paavali ja toiset apostolit olisivat sovitelleet ja kääntyneet takaisin, niin he olisivat menettäneet sen siunauksen, että saivat laajentaa varhaiskristillistä seurakuntaa ja kirjoittaa Kreikkalaisia Kirjoituksia. Ja nykyiset todistajat, joita on epäoikeudenmukaisesti vangittu monissa kansoissa, olisivat menettäneet siunatun tilaisuutensa aloittaa työ ja uudelleenelvyttää se monissa totalitaarisissa maissa, joissa saarnaaminen oli kielletty. He eivät saisi iloita nyt hyvätahtoisten suuren joukon valtavan kokoamisen tarjoamasta näystä. ”Sillä Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja terveen järjen hengen.” (2. Tim. 1:7, Um) Ilmestyskirja sanoo niistä, jotka kääntyvät takaisin: ”Mutta mitä tulee pelkureihin ja niihin, joilla ei ole uskoa, . . . niin heidän osansa on siinä järvessä, mikä palaa tulta ja tulikiveä. Tämä merkitsee toista kuolemaa.” (Ilm. 21:8, Um) Kiitos Jehova Jumalalle, että nuo edellämme olleet uskolliset ja nyt täällä keskuudessamme olevat uskolliset eivät ole paenneet pelkureina taistelukentältä, vaan ovat toimineet maailmanlaajuisen saarnaamisvapauden puolesta.
21, 22. a) Mikä Jehovan pääasiallinen tarkoitus on salliessaan meidän taistella ja kärsiä saarnaamisvapauden puolesta? b) Mikä muu tarkoitus toteutuu siten Hesekielin ennustuksen mukaisesti?
21 On selvä, että Jehova sallii meidän kärsiä ja taistella vapauden puolesta saada saarnata maailmanlaajuisesti, ja hänellä on tässä erittäin hyvät tarkoitukset. Päätarkoitus on kunniaansaattaa hänen suuri ja pyhä nimensä ja hänen Sanansa. Toinen tarkoitus on valita oikealaatuinen kansa, tottelevainen ja rohkea kansa, ja hän haluaa näiden avulla kansoittaa maan ja antaa heidän elää uudessa maailmassa. (Matt. 5:5, 10; Ilm. 2:10) Jehova hävittää siellä kokonaan ne, jotka eivät ansaitse saada elämää uudessa maailmassa.
22 Eräs tarkoitus, mikä meidän taistelullamme vapauden puolesta vielä on, on vihollisen johdattaminen Harmagedoniin. Jehova käyttää sentähden meitä, todistajiaan, houkuttimena Perkeleelle, jota sanotaan Googiksi Hesekielin kirjassa, kun me taistelemme maailmanlaajuisen saarnaamisvapauden puolesta. Tuossa ennustuskirjassa osoitetaan, että Goog ohjaillaan hyökkäämään meidän – Jehovan kansan – kimppuumme. Jehova näyttää tuossa ennustuksessa, miten Goog, Perkele, panee näkyvät ja näkymättömät sotajoukkonsa lähtemään Jehovan todistajia vastaan kaikista osista maailmaa. Jehova sanoo kääntävänsä Googin, Perkeleen, ympäri ja panevansa koukut hänen leukoihinsa. Jehova paljastaa, että Googin näkyvät ja näkymättömät joukot ”hyökkäävät Israelin vuorille” eli Jehovan järjestöön. (Hes. 38:4; 39:1, 2) Saatana ja hänen koko järjestönsä sekä kaikki Perkelettä kannattavat ihmiset tuhotaan sitten. Heidän kuolleet ruumiinsa heitetään haaskalintujen ja petoeläinten ruoaksi. (Hes. 39:4–7) Jehova julistaa lopuksi: ”Ja pyhän nimeni minä teen tunnetuksi kansani Israelin keskuudessa, enkä minä salli enää häväistävän pyhää nimeäni. Ja kansat tulevat tietämään, että minä olen Jehova, Pyhä Israelissa.” (Hes. 39:7, As) Älkäämme erottako itseämme tuosta taistelusta! Siunatkoon Jehova sinua jatkuvasti käydessäsi ”taistelua maailmanlaajuisen saarnaamisvapauden puolesta”. ”Ylistäkää Jehovaa, . . . Siunattu on se mies, joka pelkää Jehovaa, . . . Ylistäkää Jehovaa.” – Ps. 112:1 ja Ps. 113:1, As.