Raamatun kanta
Onko oikein rukoilla kaikkien ihmisten puolesta?
APOSTOLI Paavali kehotti, ’että nöyriä pyyntöjä, rukouksia, esirukouksia ja kiitoksen ilmauksia esitettäisiin kaikenlaisten ihmisten puolesta, kuningasten ja kaikkien niiden puolesta, jotka ovat korkeassa asemassa’. (1. Tim. 2:1, 2) On kuitenkin eräs rajoittava tekijä, sillä apostoli Johannes sanoi uskoville tovereilleen: ”On synti, joka koituu kuolemaksi. Siitä synnistä en käske hänen esittää pyyntöä.” (1. Joh. 5:16) Voitaisiin siis hyvin kysyä, mitä rukouksia on oikein esittää ”kaikenlaisten ihmisten” puolesta ja miksi?
Kirjeessään Timoteukselle apostoli Paavali esitti syitä, miksi tulisi rukoilla ”kaikenlaisten ihmisten” puolesta. Ensiksi hän rohkaisi rukoilemaan hallitsijoitten puolesta, ”jotta saisimme edelleenkin viettää rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa”. (1. Tim. 2:2) Määräysvaltansa vuoksi korkeissa hallinnollisissa asemissa olevat miehet voivat estää kristittyjä ’viettamastä rauhallista ja hiljaista elämää’. Jos nämä miehet käsittävät väärin aidon kristillisyyden tarkoituksen ja sanoman, he saattavat asettaa laillisia rajoituksia Jumalan kansan toiminnoille ja saattavat valtuuttaa rankaisemaan ankarasti tosi palvonnan harjoittajia. On siis mitä sopivinta rukoilla, että hallitsijat suhtautuisivat suopeasti kristittyihin, jotta näitä ei vainottaisi Jumalan palvelemisen tähden.
Yleensä saattaisi olla hyvin vaikeaa viedä korkeissa hallinnollisissa asemissa oleville miehille Raamatun sanomaa. Näin ollen on ollut Jehova Jumalan ja hänen Poikansa tarkoituksen mukaista, että kristittyjä on tuotu näiden miesten eteen kuulusteltaviksi. Esimerkiksi kun Jeesus Kristus kutsui Paavalin kansojen apostoliksi, hän osoitti nimenomaan, että hän halusi Paavalin antavan todistusta hallitsijoitten edessä. Me luemme: ”Tämä mies on minulle valittu astia kantamaan minun nimeäni kansoille samoin kuin kuninkaille ja Israelin lapsille.” (Apt. 9:15) Paavali antoikin todistusta kuninkaille, kun hänet tuotiin heidän eteensä puolustautumaan vastustajien esittämien väärien syytösten johdosta. Koska apostoli Paavali oli Rooman kansalainen, hän saattoi esittää puolustuksensa maallisen vallan korkeimman edustajan, Rooman keisarin, edessä.
Todisteet osoittavat, että esittäessään ensi kerran puolustuksensa keisarin edessä Paavali onnistui ”hyvän uutisen puolustamisessa ja laillisessa vahvistamisessa”. (Fil. 1:7) Hän kirjoitti filippiläisille vankeudessa olostaan Roomassa siihen aikaan: ”Haluan teidän tietävän, veljet, että asiani ovat koituneet pikemminkin hyvän uutisen edistymiseksi kuin joksikin muuksi.” (Fil. 1:12) Totisesti uskovien tovereiden rukouksiin Paavalin puolesta hänen puolustautuessaan Rooman keisarin edessä vastattiin. (Ef. 6:18, 19; Kol. 4:2, 3) Ymmärtäen, että ”hyvän uutisen” edistäminen on kysymyksessä, nykyajan kristityt sopivasti rukoilevat, että tuomarit ja muut vallanpitäjät suhtautuisivat suopeasti tosi palvontaa koskeviin asioihin.
Käsitellessään edelleen ”kaikenlaisten ihmisten” puolesta rukoilemista Paavali kirjoitti: ”Tämä on hyvää ja otollista Pelastajamme, Jumalan, silmissä, jonka tahto on, että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen. Sillä on yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen, Kristus Jeesus, joka antoi itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta.” – 1. Tim. 2:3–6.
Näiden sanojen mukaan on oikein rukoilla ”kaikenlaisten ihmisten puolesta”, koska Kristus kuoli kaikkien puolesta. (1. Tim. 2:1) Hänen uhrinsa synnitsovittava hyöty on kaikkiin rotuihin, kansallisuuksiin, heimoihin ja yhteiskunnallisiin asemiin kuuluvien ihmisten saatavissa. Jumala ja välittäjä on sama kaikille, jotka tulevat liittosuhteeseen Jumalan kanssa. Kuten apostoli Paavali osoitti ateenalaisille, Kaikkivaltias ”ilmoittaa ihmisille, että heidän kaikkien tulisi kaikkialla katua”. (Apt. 17:30) Näin ollen meidän ei pitäisi koskaan kadottaa mielestämme sitä tosiasiaa, että Jehova Jumala ei halua tuhota ketään vaan haluaa yksilöitten tulevan katumukseen. Se, että kerromme innokkaasti ”hyvää uutista” toisille ja rukoilemme heidän puolestaan, osoittaa meidän ymmärtävän tämän tosiasian. Niinpä kun Jumalan palvelijoita tuodaan hallitsijoitten eteen, on myös sopivaa rukoilla, että näille miehille voitaisiin antaa todistus.
Koska Jehova Jumala haluaa niin monen kuin mahdollista pelastuvan, niin kristittyjen tulisi varmasti rukoilla sellaisten uskovien tovereittensa puolesta, jotka ovat saattaneet luiskahtaa syntiin ja mahdollisesti siten vaarantavat pelastumisen mahdollisuutensa. Apostoli Johannes kirjoitti tästä: ”Jos joku sattuu näkemään veljensä tekevän synnin, joka ei koidu kuolemaksi [toiseksi kuolemaksi, josta ei ole paluuta], niin hän pyytää, ja hän [Jumala] antaa hänelle elämän [säästää hänet toisesta kuolemasta, johon hän olisi joutunut, jos hän olisi pysynyt katumattomana], nimittäin niille, jotka eivät tee syntiä, joka koituu kuolemaksi.” – 1. Joh. 5:16.
On kuitenkin aikoja, jolloin kristitty ei rukoilisi sellaisen puolesta, joka ei enää vaella totuuden tietä. Apostoli Johannes jatkoi: ”On synti, joka koituu kuolemaksi. Siitä synnistä en käske hänen esittää pyyntöä.” (1. Joh. 5:16) Mikä on sellainen synti, joka koituu ikuiseksi kuolemaksi ja jota ei ole mahdollista saada anteeksi?
Raamattu vastaa: ”Sille, joka puhuu pyhää henkeä vastaan, sitä ei anneta anteeksi, ei tässä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa.” (Matt. 12:32) ”Mahdotonta on niitä, jotka on kerta kaikkiaan valistettu ja jotka ovat maistaneet taivaallista ilmaista lahjaa ja tulleet pyhästä hengestä osallisiksi ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan asiainjärjestelmän voimia, mutta jotka ovat luopuneet, elvyttää jälleen katumukseen, koska he panevat Jumalan Pojan uudelleen paaluun itselleen ja saattavat hänet julkisen häpeän alaiseksi.” – Hepr. 6:4–6.
Sellaiset ihmiset hylkäävät koko sen perusteen, jolla heidän syntinsä voidaan antaa anteeksi, ja siten heidän rikkomuksensa edelleenkin todistaa heitä vastaan. Heidän täytyy näin ollen kärsiä rangaistus anteeksiantamattomasta synnistään: toinen kuolema. Raamattu kertoo meille: ”Jos tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä, vaan tietty pelottava tuomion odotus ja tulinen kiivaus, joka on kuluttava ne, jotka ovat vastaan.” (Hepr. 10:26, 27) Olisi väärin rukoilla sellaisten ihmisten puolesta, koska he ovat tietoisesti ja tahallaan hylänneet sen ainoan perusteen, jolla Jehova Jumalalle voitaisiin esittää anomuksia heidän puolestaan. He ovat, kuten Raamattu sanoo, ’tallanneet jalkoihinsa Jumalan Pojan’. – Hepr. 10:29.
Olisi siis väärin rukoilla sellaisten yksilöitten puolesta, jotka ovat tahallisesti ja tietoisesti hylänneet sen Jumalan varauksen, jolla heidän syntinsä olisi voitu sovittaa. Muuten, sopusoinnussa Pyhän Raamatun kanssa, Jumalan antautuneitten palvelijoitten tulisi jatkaa rukoilemista ”kaikenlaisten ihmisten” puolesta, mukaan luettuina kristillisen seurakunnan erehtyvät jäsenet, jotta he katuisivat. Jehova haluaa kaikkien käyttävän hyväkseen hänen pelastusvaraustaan. – 2. Piet. 3:9.