Voiko mikään hallitus olla vapaa turmeluksesta?
”Kun vanhurskaat ovat vallassa, niin kansa iloitsee.” – Sananl. 29:2, KJ.
MITÄ ajattelet hallituksesta? Ihmiset ovat eri maissa ilmaisseet suurta tyytymättömyyttä ja epäluottamusta hallitusmiehiä kohtaan. Monet hylkäävät suuret poliittiset puolueet. Toiset tulevat riippumattomiksi tai liittyvät johonkin uuteen puolueeseen, kun taas toiset vetäytyvät kokonaan syrjään politiikasta. Suuri joukko ajattelee, että lakkoilu ja mielenosoitukset aikaansaavat parannusta.
Se ei merkitse sitä, että ihmiset kääntyisivät pois hallituksesta sinänsä. He vain eivät luota hallitusasemissa oleviin. Ihmiset kaikkialla maailmassa ilmaisevat suuressa määrin tällaista asennetta erityisesti maissa, joissa heillä on sananvaltaa hallitusasioissa.
Hallitusmiesten keskuudessa ilmenevä turmelus on saanut Arnold A. Hutschneckerin, lääketieteen tohtorin ja kirjailijan, suosittelemaan, että ”ennen kuin ehdokkaiden sallitaan ryhtyä poliittiseen kilpailuun, lääkäreistä ja psykiatreista koostuvan lautakunnan pitäisi hyväksyä heidät sen varmistamiseksi, että he ovat terveitä mieleltään ja ruumiiltaan”.
Melkein jokainen on yhtä mieltä siitä, että jonkinlainen hallitus on välttämätön. Roskaväen valta, anarkia, ei ole toivottu vaihtoehto. Mutta kansan onnellisuus on suuressa määrin riippuvainen hallitusasemissa olevien nuhteettomuudesta ja kyvykkyydestä. Eikä yhdelläkään ihmisellä tai millään ihmisryhmällä itsessään ole kykyä hallita täysin vanhurskaalla tavalla. Kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä ja sen tähden alttiita painostuksille ja vaikutuksille, joita he eivät voi torjua omalla voimallaan, kun heille annetaan valta lähimmäiseensä nähden. Mies, joka itse oli kuningas ja hallitusten terävä huomioitsija, puhui onnettomuuksista, joita oli tapahtunut ”aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen”. – Saarn. 8:9.
Hallitusvallan täytyy näin ollen tulla ihmistä korkeammasta lähteestä. Vain Luoja voi laatia lakeja, jotka vaikuttavat tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkien hyväksi, ja voi sitten panna ne voimaan täysin oikealla ja puolueettomalla tavalla. Vain hän tuntee ihmisen rakenteen ja sen, mitä hän tarvitsee onnellisuudekseen. Mutta onko Luoja sitten halukas varaamaan sellaisen hallituksen? Onko hänen tarkoituksensa tehdä niin?
On, hän haluaa niin. Se on hänen tarkoituksensa, ja hän on valinnut turmeltumattoman hallitsijan. Voimmeko olla varmat siitä, että hänen valintansa on oikea? Voimmeko uskoa ja luottaa hänen suorittamaansa nimitykseen, siihen, että tämä hallitsija pitää hallituksensa vapaana turmeluksesta? Meidän on parasta tutkia huolellisesti asiaa varmistautuaksemme siitä ja saadaksemme ohjausta.
LIITTO TURMELTUMATTOMAN HALLITUKSEN HYVÄKSI
Jumala on jo tehnyt kuninkaallisen liiton, antanut säädöksen, tällaisesta hallituksesta. Hän teki sen kauan sitten itse valitsemansa kuninkaan kanssa. Miksi tämä liitto tehtiin niin kauan sitten, eikä ihmiskunta ole kuitenkaan saanut kokea täydellistä hallitusvaltaa?
Jumala teki tämän liiton niin varhaiseen aikaan meidän hyväksemme. Hän on siten antanut aikaa kehitysvaiheille, jotka auttavat meitä näkemään ihmistekoisten hallitusten epäonnistumisen ja valitsemaan ymmärtävästi, millaista hallitusta me haluamme palvella. Voimme olla vakuuttuneita siitä, että saatamme panna luottamuksemme siihen hallitukseen, jonka Jumala aikoo toteuttaa. Harkitkaamme, mitä tämä tärkeä liitto varaa ja lupaa.
Siihen aikaan, jolloin Jumala teki tämän liiton maan hallituksesta, hän oli muodostanut Israelin kansan nimikkokansakseen. Hän perusti maallisen valtakuntansa sen kansan keskuuteen, ei puolueellisuudesta, vaan ilmaistakseen koko ihmiskunnalle menettelytapansa ja tarkoituksensa mukaisen hallituksen. Se valtakunta oli vain esikuvallinen. Siitä, miten Jumala suhtautui siihen, me voimme saada perusteen uskollemme koko maata koskevaan tulevaan Jumalan hallitukseen. – 5. Moos. 4:5–8; Ps. 67:2–8.
Jehova Jumala teki valtakuntaliiton Daavid-nimisen miehen kanssa, joka oli Israelin kuningas siihen aikaan. Tämä johtui siitä, että Daavid oli Jehovan kokosydäminen palvoja. Hän ponnisteli kokosieluisesti tosi palvonnan edistämiseksi kautta valtakuntansa. Jos luet Daavidin kirjoittamia psalmeja eli lyyrisiä runoja, niin näet, mitä hän ajatteli Jumalan hallituksesta. Esimerkiksi Psalmissa 40 Daavid sanoi: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” – Ps. 40:9.
Daavid halusi kunnioittaa Jumalan nimeä ja palvontaa rakentamalla temppelin. Arvostuksen osoitukseksi Jehova teki liiton eli antoi juhlallisen lupauksen Daavidin suvun kuningashuoneen perustamisesta. Hän sanoi Daavidille: ”Sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva.” – 2. Sam. 7:11–16.
Vaikka babylonialaiset kukistivatkin vuonna 607 eaa. Daavidin kuninkaallisen suvun hallinnassa olleen Daavidin valtaistuimen, niin ettei sen pitänyt enää koskaan tulla uudelleen perustetuksi maan päällä, niin Jumala ei unohtanut eikä hylännyt sitä liittoa. Miten niin? – Hes. 21:25–27; Jes. 9:5, 6; Apt. 13:34.
TURMELTUMATON HALLITSIJA VARATTU
Koska Jumalan tarkoitus ei ole koskaan ollut valtaistuimen perustaminen maan päälle ainiaaksi. Pysyvä kuningas oli oleva Daavidin suvusta. Jehova säilytti sen suvun katkeamattomana sekä kuningas Salomon, Daavidin pojan ja seuraajan, kautta että Naatanin, toisen pojan, kautta. Noin vuonna 2 eaa. Jumala valitsi Maria-nimisen neitsyttytön Naatanin suvusta ja saattoi hänet pyhän hengen välityksellä raskaudentilaan. Jumala todella siirsi taivaallisen Poikansa, ensimmäisen luomuksensa, elämän Marian kohdun munasoluun. Näin ollen syntynyt lapsi oli Jumalan Poika. Tässä ei ollut mitään epäpyhää. (Luuk. 1:26–33) Jumala selitti asian enkelinsä välityksellä Joosefille, sille nuorelle miehelle, jolle Maria oli kihlattu. Tämä vanhurskas mies otti uskollisesti ja tottelevaisesti Marian vaimokseen, ja kun lapsi oli syntynyt ja Jumalan neuvosta nimitetty Jeesukseksi, niin Joosef otti Jeesuksen pojakseen. Tämän jälkeen Joosef ja Maria saivat toisia lapsia. – Matt. 1:18–25; 13:53–56.
Jeesus oli siis Daavidin luonnollinen perillinen äitinsä, Daavidin pojan Naatanin jälkeläisen, kautta. Mutta entä kuninkaallinen oikeus, joka kuului Salomon sukuhaaralle? Jeesuksella oli laillisesti tämäkin oikeus, koska hänen kasvatusisänsä Joosef oli kuningas Salomon jälkeläinen. Sen tähden Jeesus kuningas Daavidin laillisena perillisenä tarjoutui noin 30-vuotiaana Jumalan edustajan Johannes Kastajan kastettavaksi. Jeesus lähti tällöin tielle, joka oli koetteleva hänet ja todistava, että hän on täysin luotettava ja turmeltumaton hallitsija iäti Daavidin valtaistuimella. – Hepr. 10:5–10; 5:8–10.
Mutta tätä hallitusvaltaa ei pitänyt käyttää maalliselta valtaistuimelta. Jeesuksesta tuli kasteessaan Messias, Kristus, Jumalan Voideltu. Toiset Daavidin suvun kuninkaat oli voideltu öljyllä, mutta Jeesus voideltiin pyhällä hengellä ja siitettiin Jumalan hengelliseksi Pojaksi. (Matt. 3:13–17; Apt. 10:38) Hänen piti lopulta kuolla ja tulla herätetyksi taivaaseen, missä hän oli aiemmin ollut Isänsä kanssa jo ennen maailman perustamista. – Joh. 1:1–3, 18; 8:58; Kol. 1:13–17.
KOETELTU, OIKEAKSI TODETTU HALLITSIJA
Miten voimme olla varmoja siitä, että Messiaan hallitus on turmeltumaton? Jumala ennusti hänen hallitusvaltansa ja teki valmisteluja sitä varten satoja vuosia. Jo ennen Poikansa maan päälle tuloa Jumala käytti häntä Israelin kansan näkymättömänä huolenpitäjänä. (2. Moos. 33:1, 2; 23:20–23) Jumalan Poika sai tässä tehtävässä paljon kokemusta Jumalan lakien sovelluttamisesta ja siitä, miten Jumala oli tekemisissä ihmiskunnan kanssa. Tämä Poika, josta tuli Jeesus Kristus, oli sitä paitsi kauan ennen tätä ”mestarityöntekijä” (Um) kaiken luomisen aikana Jehovan ylivalvonnassa. Hän oli sen vuoksi hyvin kiinnostunut ihmiskunnasta. – Sananl. 8:22, 30, 31.
Hänen turmeltumattomuudestaan hänen maanpäällinen elämänsä osoitti, ettei häntä voitu lahjoa, pakottaa eikä painostaa tekemään väärin, poikkeamaan hitusenkaan vertaa täysin oikeista, kunniallisista periaatteista. Hän täytti Jumalan hallitsijalta vaatimat ominaisuudet. Niille, jotka asetettiin tuomareiksi ja virkailijoiksi hänen esikuvalliseen hallitukseensa Israelissa, Jumala sanoi: ”Älä vääristä oikeutta, älä katso henkilöön äläkä ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee viisaiden silmät ja vääristää syyttömien asiat. Vanhurskautta, ainoastaan vanhurskautta harrasta, että eläisit.” – 5. Moos. 16:19, 20.
Ottakaamme esimerkiksi suuri lahjontayritys, jonka eteen Jeesus joutui maallisen palveluksensa alussa. Saatana, jonka Raamattu sanoo olevan ”tämän maailman jumala” ja joka todellisuudessa johtaa tämän maailman ihmistekoisia valtakuntia, teki Jeesukselle tarjouksen, jota yksikään nykyinen ihmishallitsija ei torjuisi. (2. Kor. 4:4) Jeesukselle näytettiin panoraamana kaikki maailman valtakunnat. Jeesukselle tarjottiin ne sillä ehdolla, että hän suorittaisi ainoastaan yhden palvontateon Saatanalle. Ajattelehan – maailmanhallitusta tarjosi sellainen, joka voi antaa sen heti paikalla! Ajatelkoonpa hallitsija voivansa tehdä maailman hyväksi tai olkoonpa hän läpeensä itsekäs – kummin päin tahansa, niin kuka politiikalle omistautunut mies voisi torjua moisen tarjouksen?
Mutta Jeesus tiesi, että yksi uskottomuuden teko merkitsi Jehovan suvereenisuuden kieltämistä. Hän tiesi, että ainoastaan Jehova on Hyvä ja että yksistään tästä Lähteestä voi tulla hallitus, joka tuo rauhan ja vanhurskauden maan päälle. (Mark. 10:18) Hän tiesi myös, että vaikka hän voisi hallita pitkän aikaa sellaisena poliittisten valtakuntien maailmanhallitsijana, niin Jehova lopulta tuhoaisi hänen hallituksensa. (Dan. 2:44) Miettimättä tai harkitsematta tarjousta hetkeäkään – lainkaan – hän vastasi heti: ”Mene pois, saatana”! – Matt. 4:1–11.
Jeesus ei yrittänytkään tehdä itsestään Daavidin huoneen tai Jaakobin, kansansa isän, huoneen maallista kuningasta. Hän torjui ihmisten yrityksen tehdä hänestä kuningas. (Joh. 6:14, 15) Hän odotti Jehovan Daavidin suvun kanssa tekemän liiton tuovan hänelle kuninkuuden Jumalan omana aikana. Hän osoittautui Jumalan taivaallisen hallituksen luotettavaksi ja turmeltumattomaksi valikoiduksi kuninkaaksi. Hän antoi todistuksen kuninkuudestaan roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen edessä, mutta samalla hän selitti: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. . . . minun kuninkuuteni ei ole täältä.” – Joh. 18:33–37.
Jeesusta vastaan kohdistettiin suurinta mahdollista painostusta – vihaa hänen oman kansansa taholta, herjausta, virkavallan vainoa. Lopulta hänet tapettiin paalussa valheellisesti esitettyjen pahimpien mahdollisten syytösten – jumalanpilkkaa ja kapinaa koskevien syytösten – perusteella. Hän olisi voinut välttää tällaisen kuoleman sovittelemalla, ’vesittämällä’ totuutta miellyttääkseen uskonnollisia ja poliittisia johtohenkilöitä. Mutta hän seisoi totuuden puolella pilkasta, vihasta, kärsimyksestä ja kuolemastakaan välittämättä. – Joh. 8:31, 32; 1. Tim. 6:13.
Jeesusta ei voitu myöskään kiristää vääristelemään oikeutta, niin kuin monia poliitikkoja on kiristetty. Kukaan ei voinut löytää mitään väärintekoa, jota olisi voitu käyttää hänen painostamisekseen tai saattamisekseen hämilleen, ei edes yleensä ihmisille yhteisiä ”pikku”-syntejä. Hänen uskonnolliset vihamiehensä olisivat varmasti tarttuneet pienimpäänkin hairahdukseen Jumalan täydellisestä laista. Mutta Jeesus saattoi avoimesti sanoa heille: ”Minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin?” (Joh. 8:45, 46) Ennen kuolemaansa hän voi sanoa: ”Maailman ruhtinas [Saatana] tulee [tapattamaan Jeesuksen], ja minussa hänellä ei ole mitään.” – Joh. 14:30.
Rakkaudessaan niitä ihmisiä kohtaan, joita Jeesus tulee hallitsemaan, hän antoi henkensä, jotta heidän syntinsä ja epätäydellisyytensä voitaisiin poistaa. Hän osti ihmissuvun – kaikki siihen kuuluvat suurimmasta pienimpään. (1. Tim. 2:5, 6) Hänellä on Jumalan vanhurskaan hallituksen Kuninkaana laillinen peruste, jolla hän voi käyttää valtaansa parantaakseen heidät henkisesti ja ruumiillisesti inhimilliseen täydellisyyteen iankaikkinen elämä silmämääränä. – Hepr. 9:28.
Kuka siis taivaassa tai maan päällä voi nähdä vikoja Messiaan, Kristuksen, maallisessa elämässä, hänen, joka on voideltu hallitsemaan kuninkaana koko ihmiskuntaa? Ei kukaan. Viitaten Jeesuksen Kristuksen virheettömään elämään maan päällä apostoli Pietari sanoi roomalaiselle sadanpäämiehelle Korneliukselle ja hänen pakanaystävilleen: ”Sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte; te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa.” – Apt. 10:37–39.
Hallitusten nykyinen rappeutuva tila viittaa Saatanan vaikutuksen alaisen ihmishallituksen loppuun. Sen läheisyyden vuoksi on kiireellisen tärkeätä, että kaikki odottavat Jumalan oikeudenmukaista ja turmeltumatonta hallitusta. Kaikkien, jotka haluavat elämää, täytyy kannattaa tätä hallitusta hankkimalla tietoa siitä ja todistamalla siitä toisille. Jehovan todistajat, jotka omistavat paljon tarmoa ja aikaa todistaakseen siitä, auttavat sinua iloiten tulemaan Jeesuksen Kristuksen alaisen Jumalan turmeltumattoman hallituksen kannattajaksi.