18. Miten meidän tulee osoittaa mieltymyksemme tosi sapatin pitämiseen, ja mihin siunaukseen se johtaa?

¹⁸ Vietä Jehovan tosi sapattia. Älä omista ainoastaan yhtä seitsemästä päivästä, vaan omista itsesi, koko elämäsi, tehdäksesi mielelläsi Jumalan tahdon niin kuin Jeesus teki. Astu Jumalan lepoon, ei luottaen omiin tekoihisi vaan Kristuksen Jeesuksen riittävään lunastustekoon. Ime Jeesuksen lailla Jumalan sana sisimpääsi lukiessasi sitä hiljaisella äänellä päivät ja yöt. Siitä seuraa, että sinä olet ”niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä”, aina hedelmällinen ja ikivihreä, ja ’kaikki, mitä teet, menestyy’. – Hepr. 4:10; Gal. 3:10–14; Ps. 1:1–3; 40:9.

19. Mikä anomus meidän tulee esittää Jehovalle ja mistä varmoina?

¹⁹ Älä jätä sydämesi haluja ilmaisematta. Ano päättäväisenä uskossa niin kuin Daavid: ”Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua minun vihamiesteni tähden.” Saata rukouksesi mukaisesti koko elämäsi täydellisesti sopusointuun Luojan suurenmoisen tarkoituksen kanssa. Silloin et pety. Se ei pääty sydänsuruun. ”Sinulla on ilo Herrassa [Olkoon mieltymyksesi ennen muuta Jehovaan, Um], ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.” – Ps. 27:11; 37:4; ks. myös Fil. 4:6, 7.

Lukijain kysymyksiä

● Usein keskustellaan paljon siitä, mikä on ”sopivaa” ja mikä ”sopimatonta” pukeutumisessa. Voimmeko me todella asettaa mitään sääntöjä sen suhteen? Jollemme, niin miksi olla siitä niin huolestunut? – USA.

Raamattu itse ei esitä yksityiskohtaista kuvausta siitä, millainen on ”sopiva” vaatetus. Toisaalta se tarjoaa meille kaiken tarvitsemamme ollaksemme täysin vakuuttuneita vaatetuksemme sopivaisuudesta. Miten?

Jo Raamatun ensimmäisessä kirjassa meille on varattu mittapuu. Siinä oleva kertomus osoittaa, ettei pukukysymys ollut mikään pulma ensimmäisellä ihmisparilla heidän synnittömyyden tilassaan. Vasta kun he olivat tehneet syntiä, kun he alkoivat tuntea häpeää ja syyllisyyttä, he vaatettivat itsensä. Millä? Kertomus sanoo heidän tehneen ”vyöverhot” eli ”lanneverhot” (Um) viikunapuun lehdistä. (1. Moos. 3:6, 7) Sekö on mittapuu meille?

Ei, sillä Jumala piti ilmeisesti näitä vaatteita sopimattomina. Vaikka Jumala karkotti ihmisparin puutarhakodista hänen lakinsa tahallisina rikkojina, niin hän näki ansaitsemattomassa hyvyydessään sopivaksi varata heille vaatetuksen. 1. Moos. 3:21 sanoo: ”Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut [pitkät vaatteet, Um] nahasta ja puki ne heidän yllensä.” Ihmisen Luoja ei siis ainoastaan kohdellut näitä ihmisiä arvokkaasti – niin lainrikkojia kuin he olivatkin – vaan samalla antoi mittapuun ihmisen vaatetukselle.

Miten pitkät nämä ”pitkät vaatteet” olivat? Tässä käytetyn heprealaisen sanan ymmärretään merkitsevän polviin tai nilkkoihin asti ulottuvia pitkiä vaatteita. Oikeuttaako tämä tuomitsemaan jokaisen puvun, jonka pituus ei ulotu täsmälleen näihin kahteen kohtaan, polviin ja nilkkoihin? Ei, sillä se merkitsisi yritystä sisällyttää sanoihin ”pitkät vaatteet” sellaista täsmällisyyttä, mitä niissä ei ole. Se voisi johtaa sellaisiin hyödyttömiin väittelyihin kuin onko puvun ulottuminen polven ala-, keski- vai yläpuolelle raja sopivan tai sopimattoman puvun välillä. Asetetun mittapuun ydinkohta jäisi näkemättä. Mikä se on?

Se on se, että vaatteet olivat ”pitkät” verrattuina lyhyisiin ”lanneverhoihin”. Ne eivät siis peittäneet ruumista vain niukasti vaan runsaasti.

Ei ole mitään syytä epäillä sitä, että tämä mittapuu opasti sen jälkeen niitä, jotka yrittivät miellyttää Jumalaa. Se näyttää itse asiassa olleen yleinen mittapuu ihmiskunnalla. Tämän vahvistavat ne todisteet, jotka meillä on muinaisista vaatetustyyleistä.

Tämä sama mittapuu siirtyi ilmeisesti kristilliseen seurakuntaan ensimmäisellä vuosisadalla. Apostoli Paavali kirjoitti, että naisten tulee ’olla säädyllisessä puvussa, kaunistaa itseään kainosti ja siveästi’. (1. Tim. 2:9) Tässä oleva ”pukua” vastaava kreikkalainen sana (katastolé) merkitsee kirjaimellisesti ’alas laskemista’. (Yksinkertaisempi sana stolé viittaa pohjimmaltaan pitkään, väljään vaatteeseen; vrt. Mark. 16:5, Luuk. 15:22 ja Ilm. 7:9.) Olivatpa sellaiset vaatteet minkä mallisia hyvänsä, niin ne peittivät selvästi runsaan alan.

Miksi Jumala antoi sellaisen mittapuun kuin hän antoi? Se oli ehdottomasti ihmisen hyväksi