Valintavapauden viisas käyttö
”EN VOI käsittää, miksi hän pitää senväristä pukua. En ikinä pitäisi sellaista!” ”Klassillista musiikkia? En siedä kuunnella sitä!” ”Syöt lihaa? Sehän on sinulle pahinta maailmassa.”
Sinä voisit epäilemättä lisätä tähän luetteloon monia muita asioita, joista ihmiset pitävät tai eivät pidä. Miten osuvasti sanonta ”Toisen ruoka on toisen myrkkyä” kuvaakaan eri ihmisten maun vaihteluja!
Nämä eroavat maut kuvastavat ihmisten valintavapautta, mitä kukin vaalii. Niin tulee ollakin, sillä Jumala järjesti asiat siten. Ihminen luotiin moraalisesti vapaaksi ja hänelle annettiin huomattava määrä valintavapautta elämän asioissa.
Tämä ei merkitse kuitenkaan sitä, että ihmisen vapaudella ei pitäisi olla mitään rajoja. Sellaisissa asioissa kuin palvonta, oppi ja käytös Pyhä Raamattu, Jumalan sana, antaa paljon yksityiskohtaisia tietoja oikeasta menettelystä. Siinä on usein lausuntoja siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Jumala ei jätä näitä seikkoja yksilön ratkaistaviksi. Ihminen voi silti valita joko näiden ohjeiden tottelemisen tai rikkomisen, mutta hänen täytyy kantaa seuraukset.
Raamattu ei esitä kuitenkaan lakeja, mitkä säätelisivät suoranaisesti kaiken, mitä ihminen tekee. Se jättää valtavan paljon kunkin valinnasta, aloitteesta ja mausta riippuvaiseksi. Persoonallisesta mausta johtuva vaihtelu tekee elämän kiinnostavammaksi. Miten yksitoikkoista olisikaan, jos jokaisella ihmisellä olisi täsmälleen sama maku kaikessa, minkä Raamattu on jättänyt vapaavalintaiseksi! Vaikka Raamatun periaatteitten tulee aina johtaa meitä, niin ruoan, vaatetuksen, huvitusten, huonekalujen ja monien muiden asioiden valinta on jätetty suuressa määrin yksilöstä riippuvaksi. Mutta käyttäessään tätä valintavapautta tulee olla huolellinen siinä, ettei loukkaa toisten valintavapautta.
Sinä saatat esimerkiksi haluta kuulla paljon musiikkia, ja sinulla on vapaus siihen. Mutta naapurisi saattaa haluta sen sijaan lukea hiljaisuudessa. Sinun valintasi ei pidä häiritä hänen valintaansa. Jos sinä itsepintaisesti soitat musiikkiasi niin äänekkäästi, että se häiritsee naapuriasi, niin sinä loukkaat hänen valintavapauttaan. Hän ei halua kuunnella sinun musiikkiasi vapaaehtoisesti, mutta hänet pakotetaan siihen. Sinä olet väärinkäyttänyt vapauttasi. Raamatun periaate, mikä täytyy muistaa, on tämä: ”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille.” (Matt. 7:12) Sinä et halua, että sinut pakotetaan hyväksymään toisen valinta. Älä sinäkään pakota valintaasi hänelle!
Kristillinen omatunto on myös otettava huomioon. Kristitty arvostaa vapauttaan saada valita, millaista musiikkia hän haluaa kuunnella, mutta hän ymmärtää myös, että jotkut laulut ovat säädyttömiä ja turmelevia. Hän välttää sen tähden niitä. Hän täyttää mielensä sillä, mikä on vanhurskasta ja puhdasta. Hän ei väärinkäytä valintavapauttaan eikä siten vahingoita itseään hengellisesti. – Fil. 4:8.
Kristitylle suodaan vaatetuksenkin alalla laaja valintavapaus. Mutta koska sitä, mitä pidetään hyväksyttävänä, säädyllisenä pukuna jossain osassa maailmaa, voivat toisessa osassa asuvat moraalisesti nuhteettomat ihmiset pitää loukkaavana, niin kristittyjen täytyy noudattaa hyvää arvostelukykyä valinnassaan. Raamatun neuvo naisille on, että he ”ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi”. (1. Tim. 2:9) Kristitty nainen on näin ollen huolellinen siinä, että hän ei koskaan esiinny säädyttömän näköisenä. Hän välttää tempautumasta tämän moraalisesti sairaan maailman muotihullutuksien mukaan. Mutta hän välttää viisaasti asettumasta toisten tuomariksi.
Raamattu jättää myös kristityn ratkaistavaksi, millaista ruokaa hän syö. (1. Kor. 10:25) Joku voi mielellään syödä lihaa, toinen saattaa olla kasvissyöjä. Kummallakin on vapaus syödä, mitä hän haluaa. Jos joku ei halua syödä lihaa tai jotain muuta ruokaa, häntä ei tule arvostella: ”Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa?” – Room. 14:3, 4.
Mutta kypsä kristitty käyttää syömisessäänkin arvostelukykyä valintavapauttaan noudattaessaan. Jos hän tietää, että jotkin ruoat tai juomat loukkaavat toisia, niin hän ei pidä kiinni oikeuksistaan. Hän käyttää valintavapauttaan ottaen huomioon toiset. – 1. Kor. 10:23, 24, 32, 33; 8:7–13.
Koska Jumalan sana sallii kristitylle näin laajan valintaoikeuden niin monissa asioissa, niin kunkin on harkittava vakavasti Jeesuksen neuvoa: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” (Matt. 7:1) Toisilla on epäilemättä henkilökohtainen maku ja tapa tehdä jotain aivan eri tavalla kuin sinä, eikä kristityn asia ole loukata heidän vapauttaan arvostelemalla heitä tai menemällä toisen luota toisen luo kysymään, ajattelevatko toiset olevan oikein, mitä se-ja-se tekee, ja saattamalla siten tuon toisen huonoon valoon. Kuinka paljon parempi onkaan, että annamme itse hyvän esimerkin ja että, kun toiset ovat kysymyksessä, kiitämme heitä sen edistymisen johdosta, mitä he osoittavat kohti kristillistä kypsyyttä!
Tämä ei merkitse sitä, että vanhempien ei tule perheessä säännöstellä lastensa valintavapautta oikaisemalla ja pitämällä heidät kurissa. Tämä on heidän velvollisuutensa. Kristittyjen valvojien velvollisuus on myös osoittaa rakkaudellista huomaavaisuutta kaikkien seurakuntalaisten hyvinvointia kohtaan. He saattavat toisinaan havaita, että on kehittymässä tilanteita, mitkä voisivat helposti johtaa vakavaan pulmaan, ja he voivat antaa terveellisiä neuvoja sen välttämiseksi. Sen sijaan että he loukkaisivat sinun valintavapauttasi, heidän harras halunsa on auttaa sinua näkemään, miten Raamatun periaatteita sovelletaan, jotta sinä käyttäisit valintavapauttasi viisaasti.
Valintavapaus on toivottava ja välttämätön ihmisille, mutta sitä täytyy käyttää viisaasti. Meidän täytyy ymmärtää, että meillä ei voi olla täydellistä vapautta kaikilla aloilla ja samalla Jumalan hyväksymystä tai sopusointua lähimmäisemme kanssa. Kypsää kristittyä johtaa aina se Raamatun periaate, joka sanoo: ”Niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat.” – 1. Piet. 2:16.