Avioliiton tekeminen menestykselliseksi
AVIOMIEHENÄ ja -vaimona oleminen on vanhin yhtiötoveruuden muoto maailmassa. Avioliittosäädös on ollut voimassa lähes 6 000 vuotta. Voisi sen tähden odottaa, että kaikki sen rypyt olisivat jo nyt silinneet ja sen vaikeudet ratkenneet, mutta avioerojen lukumäärä kasvaa kuitenkin joka vuosi ja menestyksellisten avioliittojen prosentti laskee alituisesti. Mistä tämä johtuu? Miksi niin monet, jotka ryhtyvät tähän elämäntehtävään, joutuvat kohta kokemaan romahduksen? Nuoret ihmiset saatetaan ajattelemaan, että avioliitto on täydellisen onnellisuuden, tyytyväisyyden ja menestyksen autuas tila. Onko mahdollista torjua niiden vaikeuksien ja vastoinkäymisten paljoutta, mitkä tekevät usein avioelämän kurjaksi? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, ja niin naineitten kuin naimattomienkin tulee tietää vastaukset.
Asumus- ja avioeroihin sanotaan olevan monta syytä. Eräitä niistä ovat julmuus, hylkääminen ja huoltoa vaille jättäminen, aviollinen uskottomuus, taloudelliset ongelmat, yhteiskunnallinen asema ja paikka yhdyskunnassa, ruumiillinen ja henkinen sairaus ja yhteensopimattomat luonteet. Useimmin ilmenevänä syynä mainitaan aviomiehen ja -vaimon väliset sukupuolisuhteet. Mutta tarkempi tutkimus osoittaa kumminkin, että kaikki nämä aviolliset vaikeudet aiheutuvat paljon syvemmistä syistä. Itsekkyys ja todellisen rakkauden puute, tietämättömyys ja ymmärtämättömyys sekä viisauden puuttuminen, armottomuus, anteeksiantamattomuus, kärsimättömyys ja itsehillinnän puute, vino oikeustajunta, voiman ja vallan väärinkäyttö – kaikki nämä ovat perussyitä, ja niistä aiheutuvat kaikki pinnalla näkyvät myrskyt, jotka aikaansaavat surullisia seurauksia niille, jotka purjehtivat avioliiton merellä. Ei tule myöskään sivuuttaa suurta ja voimallista avioliittojen murskaajaa, Saatana Perkelettä, joka on tehnyt ja tekee kaiken mahdollisen häväistäkseen ja ivatakseen avioliiton pyhyyttä ja murtaakseen ja tuhotakseen sen.
Tässä ovat nyt siis syyt, mutta useimmat ihmiset eivät ole nykyään kiinnostuneita erityisesti kaivautumaan asiain syihin ja vaikutteisiin. Jätetään ne asiat niihin erikoistuneille ja asiantuntijoille, on heidän kantansa. Ihmiset haluaisivat tietää, miten voitaisiin pelastua näiden syitten seurauksilta. Naineet ihmiset ovat kiinnostuneita siitä tärkeästä seikasta, miten he voisivat tulla keskenään hyvin toimeen ja onnistua siinä.
Avioliitto on Jumalan alkuaan asettama, ja kun se on järjestetty oikein ja kun se toteutetaan oikealla tavalla, niin sillä on Jumalan hyväksymys. (1. Moos. 2:22–24; Sananl. 18:22; Hepr. 13:4) Jehova Jumala loi miehen ja naisen ja teki heidät täydentämään toisiaan. Heidän ominaisuuksiensa pitäisi sen vuoksi täydentää toisensa eikä kilpailla toistensa kanssa. Ei voida ryhtyä väittelemään siitä, kumpi on ”parempi puolisko”. Miehen ruumiillisen voiman, tarmon, aloitekyvyn, päättäväisyyden ja ajattelukyvyn ei pitäisi vastustaa naisen antaumuksellisia, myötätuntoisia, havaitsevia ja äidillisiä ominaisuuksia ja vaistoja. Eikä päinvastoin. Kenenkään ei pitäisi nurista eikä valittaa sitä, että hän ei ole syntynyt toiseen sukupuoleen kuuluvaksi. (Room. 9:20, 21) Ja koska avioliitto on Jehova Jumalan säätämä, niin jotta se voisi olla onnellinen seurauksiltaan, sen on mukauduttava hänen Raamatusta löydettäviin täydellisiin lakeihinsa.
LUE AVIOLIITON OHJEKIRJAA!
Kun tutkitaan Jumalan Ohjekirjaa, Raamattua, niin saadaan tietää, että Herralle vihkiytyneen miehen ja naisen välinen avioliitto on mitä pyhin ja sitovin. Kaikkien avioliittojen tärkein tekijä on Jumalan erehtymättömän totuuden Sanan mukaan rakkaus. Mikään avioliitto ei menesty ilman rakkautta. Mikään avioliitto ei epäonnistu, jos on rakkautta. Rakkauden sanotaan olevan, käyttääksemme sanakirjan ulkopuolista määritelmää, ”epäitsekkyyden täydellinen ilmaus”. Mutta se ei ole kylmä, kaukainen ja eloton totuuden periaate, vaan se ilmaisee itsensä toiminnassa. Jos on tosi rakkautta, niin miehen ja vaimon välillä ilmenee lämmintä epäitsekästä antaumusta ja kiintymystä. Rakkaus on jumalallinen ominaisuus, Jumalan hengen ”hedelmä”, sillä Jehova itse on rakkauden personoituma. – Gal. 5:22; 1. Joh. 4:8.
Rakkaus on kärsivällinen ja pitkämielinen ja anteeksiantava. Rakkaus on ystävällinen, lempeä ja helläsydäminen. Rakkaus on antelias, huomaavainen ja tähyilee aina tilaisuuksia tehdä hyvää toverille. Rakkaus ei ole huonotapainen, harmistunut, kiihkeäluonteinen, alhainen, raaka, röyhkeä, halpamielinen, epäkohtelias eikä julkea. Rakkaus ei ole itsekäs missään määrin. Se ei pidä lainkaan epävanhurskaudesta eikä iloitse toisten kärsimyksistä. Jos siis rakkaus on miehen ja vaimon sydämen ja mielen vaikutusvoimana, niin ei heidän välillään ole mitään ongelmaa, mikä olisi liian suuri ratkaistavaksi. – 1. Kor. 13:1–8, 13.
Ottakaamme esimerkiksi miehen ja vaimon väliset sukupuolisuhteet, joiden sanotaan olevan pääsyynä avioliiton epäonnistumiseen. Tällaiset avioliitot syntyvät usein itsekkään himon hillittömästä hehkusta. Sen sijaan että vahvistustodistus edustaisi pyhää toveruusliittoa, sitä pidetään keinona, mikä poistaa yhteiskunnan poltinmerkin ja laillistaa heikentyneen ja syntisen lihan himokkaat ja itsekkäät pyyteet. Ei ole näin ollen ihme, että ihmiset, joiden sydän on näin itsekäs, väsyvät pian toisiinsa ja alkavat etsiä keinoja pelastuakseen avioliiton siteistä. Koska nämä ihmiset eivät välitä lainkaan Jumalan rakkauden laista, niin he eivät välitä myöskään Hänen himoitsemista ja aviorikosta vastaan antamistaan käskyistä, ja niin he tekevät irstaisuudessaan kaikenlaisia sukupuolirikoksia. Mitä heille merkitsee se, että uskoton Israel hävitettiin iljettävien haureuksiensa tähden? – 2. Moos. 20:17; Jer. 5:7–9; 29:23; Matt. 5:27–30; Hepr. 13:4.
Miten erilaista onkaan, kun avioparien vaikuttimena on antaumuksen ja epäitsekkyyden tosi ilmaiseminen toisiaan kohtaan! Kumpainenkin etsii toisen hyvinvointia ja mielihyvää kaikessa. Kumpainenkin haluaa tyydyttää ja miellyttää puolisoaan eikä itseään. Kumpikin on uskollinen ja luotettava toistaan kohtaan. Mikä ilo ja rauha onkaan sellaisessa perheessä! Millainen hyvään kohottava voima se olisikaan, jos yhteiskunta noudattaisi yleensä Raamatun ohjeita ja käskyjä tässä asiassa! Kukaan ei himoitsisi lähimmäisensä vaimoa. Kukaan vaimo ei harjoittaisi haureutta toisen miehen kanssa. Sukupuolitaudit ja kaikki niihin liittyvät ikävyydet häviäisivät pian.
VAIMOT MIEHILLEEN ALAMAISIA
Miestä ja naista ei luotu samanlaisiksi voimaltaan ja kunnialtaan, vaan mies tuli ensiksi, ja hänelle annettiin erikoisia etuoikeuksia. (1. Kor. 11:8, 9) Kun mies yhdistettiin vaimoonsa, niin nämä kaksi tulivat yhdeksi, mutta pään asema säilyi silti miehellä. Niinkuin Jehova on vaimo-järjestönsä pää ja Kristus kihlatun kirkkonsa pää, niin on myöskin aviomies oikeutetusti jokaisen avioliittojärjestelyn pää. Tämä on teokraattinen sääntö, ja sen noudattamisesta on seurauksena yksimielisyys, rauha ja sopusointu, mutta jos sitä muutetaan, lopputuloksena on ehdottomasti sekaannus ja epäsopu, kuten muinaisen Persian valtakunnan kapinallisen kuningatar Vastin tapauksessa. – 1. Kor. 11:3; Ef. 5:23; Ester 1:10–20.
Jos aviomies on pää, niin siitä seuraa, että vaimon täytyy olla alamainen hänelle. ”Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa.” Vaikka vaimo onkin vihkiytynyt Herralle ja hänen miehensä ei, niin tämä periaate pätee sittenkin. (Kol. 3:18; 1. Piet. 3:1) Paavali kirjoitti henkeytettynä: ”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.” Ja hän sanoo jälleen: ”Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakuntakokouksissanne.” Jos he eivät ymmärrä jotakin asiaa, ”niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa”. (1. Tim. 2:11, 12; 1. Kor. 14:33–35, 40) Merkitseekö tämä sitä, että naisen tulee pysyä aina mykkänä? Ei suinkaan. Paavali kirjoittaa seurakuntaa koskevista asioista ja sanoo, että naisten ei tule kiistellä, väitellä eikä riidellä mistään asiasta julkisesti ja siten uhmata ja häväistä miehen asemaa päänä.
Jotkut miehet, joilta puuttuu ymmärtämystä, käsittävät näiden raamatunkohtien merkitsevän sitä, että vaimot ovat pelkkiä talon koristeita ja mukavuuksia, joita voi katsella, mutta ei kuunnella. He tekevät sen johtopäätöksen, että vaimolla ei tule olla mitään sananvaltaa kotiasioissa ja että miehen yksinomainen oikeus on tehdä kaikki ratkaisut neuvottelematta vaimon kanssa niiden edellä enempää kuin jälkeenkään. Ja mikä vielä pahempi, jotkut tunteettomat miehet käyttävät hyväkseen Jumalan Eevalle lausumia sanoja: ”sinun on oltava miehesi vallassa, ja hän on vallitseva sinua”, pitäen sitä Jumalan määräyksenä, että heidän täytyy olla vaimojensa herroja ja kohdella heitä kuin orjia tai vetojuhtia. (1. Moos. 3:16, Dy) Mikään ei ole kauempana Raamatussa esitetystä totuudesta. Raamatussa ei anneta kerta kaikkiaan mitään valtuutta miehen kotidiktatuurille, herrana hallitsemiselle tai raa’alle sortovallalle.
Vaimot eivät ole lehmiä eikä omaisuutta, joihin miehet saavat yksinoikeuden, niin että nämä voivat tehdä heille mitä haluavat. Vaimo ei menetä kaikkia Jumalalta saamiaan oikeuksia ja vapauksia mennessään naimisiin. Avioliitto on todellisuudessa toveruutta, missä molemmat osapuolet luopuvat jossakin määrin naimattomuuteen liittyvistä vapauksista: ”Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.” (1. Kor. 7:4) Sen sijaan että aviomies laajentaisi omaisuuttaan ja sitä aluetta, mitä hän voi hallita kuin läänitysherra, hänen täytyy todellisuudessa jakaa omaamaansa vastahankkimansa puolison kanssa. Siitä pitäen täytyy ruokkia kahta suuta, pukea kahta ruumista, ja sairauden ja onnettomuuksien uhka kaksinkertaistuu. On yksi lohtu: jos tämä kaksinkertainen taakka jaetaan oikein rakkauden avulla, niin kaksi kertaa niin monta kättä on kantamassa sitä!
AVIOMIEHET, RAKASTAKAA VAIMOJANNE KUIN ITSEÄNNE!
Ota erityisesti huomioon Paavalin neuvo: ”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä” Kristus ei ollut diktaattori. Hän antoi epäitsekkäästi henkensä seurakunnan puolesta. Aviomiesten tulee noudattaa hänen esimerkkiään. ”Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä [ne kaksi ovat yksi liha]. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, . . . Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.” – Ef. 5:25, 28, 29, 33.
Mies ei vahingoita koskaan tahallaan omaa ruumistaan. Hän ei koskaan nöyryytä itseään ystäviensä edessä eikä istuskele kerhohuoneessa rupattelemassa vajavaisuuksistaan. Sinä et näe koskaan miehen kohtelevan itseään ylimielisesti. Miksi ei aviomies osoittaisi samaa rakkautta vaimoaan, omaa lihaansa, kohtaan? Kun mies iskee varpaansa johonkin, niin hän ei lyö milloinkaan varvasta siksi, että se pani hänet kompastumaan. Ei, vaan hän huutaa kivusta toivoen sorretun vaimonsa tuovan hellästi lievittävää voidetta. Miksi tämän saman julman miehen pitäisi sitten sivallella vaimoaan kielellään tai jollakin vielä pahemmalla, jos tämä tekee erehdyksen, kompastuu tai lankeaa?
Miten erilaista onkaan, kun noudatetaan Jumalan rakkauden ja epäitsekkyyden lakia! ”Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat”. (Kol. 3:19) ”Te aviomiehet, asukaa jatkuvasti samalla tavalla heidän kanssaan tiedon mukaisesti, osoittaen heille kunnioitusta kuin heikommalle astialle, naiselle . . . Lopuksi, olkaa kaikki yksimielisiä ilmaisten toverillista tunnetta, osoittaen veljellistä rakkautta, hellästi kiintyneinä, nöyrämielisinä, maksamatta loukkausta loukkauksella tai herjausta herjauksella, vaan päinvastoin suoden siunausta.” – 1. Piet. 3:7–9, Um.
Niin, elä vaimosi kanssa Jumalan käskyjen tuntemuksen mukaisesti ja ymmärtäen hänen luontoa koskevat peruslakinsa. Ota huomioon naisen biologinen rakenne, hänen rajoituksensa, hänen aikajaksonsa, hänen vaiheensa, mitkä vaikuttavat suuresti hänen henkisiin toimintoihinsa ja mielentilaansa ja hänen luonteenlaatuunsa. Jumala ei jätä näitä naisten rajoituksia huomioonottamatta, eikä aviomiestenkään pitäisi niin tehdä. (3. Moos. 18:19; 20:18) Pitäkää, miehet, vaimojanne ikään kuin herkkiä laitteita, jotka on saatettu hienovaraisesti tasapainoon, ja kohdelkaa heitä yhtä hellästi kuin oman ruumiinne herkkiä elimiä. Rakkauden ja hellyyden ilmaiseminen ei merkitse miehisen heikkouden ilmaisemista, eikä se ole palvovan kunnioituksen osoittamista. Hävitköön tämä ajatus! Sanoilla: ”Osoittaen heille kunnioitusta kuin heikommalle astialle” ei ole mitään tekemistä sen väärän tavan kanssa, että naiset asetetaan miesten yläpuolelle jalustalle palvottavaksi. Jos vaimolle osoitetaan hellää kiintymystä, niin se saattaa hänet vastaamaan ilmaisemalla ”syvää kunnioitusta miehelleen”, ja näin tulee ollakin.
”Nauti elämää vaimon kanssa, jota rakastat” (Saarn. 9:9) Alituinen riitely, virheitten löytäminen ja valittaminen sen suhteen, mitä vaimo tekee tai on tekemättä, ei ole rakkaudellista menettelyä. Muista, että vaimolle on aivan yhtä hermostuttavaa elää valittavan, riidanhaluisen miehen kanssa kuin miehen kuulla jatkuvasti riitaisan ja nalkuttavan vaimon jankutusta. – Sananl. 19:13; 27:15.
Kaikki muutkin ongelmat, mitkä aiheuttavat hankausta avioelämässä, häviävät, jos noudatetaan Raamatun yksinkertaisia ohjeita. Kehittäkää, vaimot, niitä onnellisia tapoja miestenne säilyttämiseksi, mitkä on esitetty Sananlaskujen 31:10–31. Lapset, tunnustakaa isänne perheen pääksi ja totelkaa häntä sellaisena. Isät, ’hallitkaa huonekuntaanne oikealla tavalla’. (5. Moos. 6:7; 11:18, 19; Ef. 6:1–4; Kol. 3:18; 1. Tim. 3:2–5) Ketkään eivät ole täydellisiä, vaan kaikki tekevät erehdyksiä. Olkaa sen tähden nöyriä ja pyytäkää anteeksi toisiltanne älkääkä salliko koskaan auringon laskea ollen yhä kiihtyneitä mieleltänne. – Ef. 4:26.
Raamatussa on totisesti enemmän huomioon otettavia neuvoja ja opetuksia avioliitosta kuin kaikissa ihmisten kirjoittamissa kirjoissa. Se kertoo sitä paitsi Jumalan uudesta vanhurskaasta maailmasta, mikä poistaa pian paholaishallinnon ja sen jumalattoman vaikutuksen avioelämään. Kuinka suurenmoiset tilaisuudet ovatkaan niiden edessä, jotka säilyvät Harmagedonissa! Te siis, jotka olette nyt naimisissa ja joilla on toiveita ja odotteita, että te saatte elää siinä uudessa maailmassa – mitä pikemmin te sopeudutte teokraattisiin elämänohjeisiin, sitä nopeammin te saatte alkaa nauttia menestyksellisen avioliiton siunauksia.