Mikä on Raamatun kanta?

Naiset saarnastuolissa?

”Naisen vaientaminen on seurakunnan häpeä”

”Kirkolliskokous väitteli naispappeudesta viisi tuntia”

”VATIKAANI: PAPPEUS VAIN MIEHILLE”

”NAISET TÄYTTÄVÄT SEMINAARIT”

TÄLLAISET sanomalehtiotsikot kertovat kasvavasta kiistasta. Viime aikoina useat protestanttiset uskonnot ovat muuttaneet ’kirkkopolitiikkaansa’ ja sallineet ”naispappeja”. Näihin kuuluu muiden muassa luterilaisia, episkopaalisia ja anglikaanisia kirkkoja.

Vatikaani sen sijaan ilmoitti 27. tammikuuta tänä vuonna kantansa uudelleen sanoen, että vain miehet voivat olla roomalaiskatolisia pappeja. Monet ’katoliset aktivistit’ sanoivat kuitenkin heti, että he jatkaisivat taistelua naisten papiksi vihkimisen puolesta.

Kaiken tämän huomioon ottaen herää luonnollisesti ajatus: ’Kun vuosisatojen ajan vain miehet ovat olleet pappeja, niin mistä johtuu nykyinen kiista?’ Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että naisten vapautusliike on ollut siihen pääsyy. Naisasiaa puolustavat kirjailijat väittävät, että naiset ovat yhtä päteviä ja että ”muutos perinteessä näyttää välttämättömältä”.

Itse asiassa se, ”kumotako perinne”, tuntuu olevan kiistan tärkein kysymys. Mutta eikö päähuolenaiheen tulisi paremminkin olla se, kenelle Jumala antaa vastuun seurakunnan opettamisesta? Niin, sen sijaan että tutkisimme ihmistekoisia perinteitä, harkitkaamme Raamatun kantaa.

Jeesus rakasti ihmisiä, naiset mukaan luettuina. Päinvastoin kuin fariseukset ja muut, hän kohteli naisia kunnioittavasti ja opetti heitä halukkaasti. Naiset pitivät uskollisesti hänestä huolta, ja he olivat ensimmäisiä, jotka menivät etsimään häntä hänen ylösnousemuksensa jälkeen. – Joh. 4:27; Luuk. 10:39; Matt. 27:55, 56; 28:1, 9.

Evankeliumeissa ei mikään osoita, että Jeesus olisi koettanut estää naisia kertomasta toisille pelastuksen ”hyvää uutista”. Niinpä sen jälkeen, kun Jumalan henki oli vuodatettu helluntaina kokoontuneiden 120 miehen ja naisen päälle, Pietari lainaa Jooelin ennustusta: ”Minä [Jumala] vuodatan henkeäni kaikenlaisen lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat.” (Apt. 1:14; 2:1–18; Jooel 2:28, 29) Näin ollen varhaisseurakunnassa miehet ja naiset kertoivat iloisesti uudesta toivostaan kaikille, jotka kuuntelivat.

Toisaalta meidän täytyy huolellisesti tarkastella sitä, miten Raamattu käyttää kreikkalaista sanaa diákonos. Toisinaan sitä käytetään yleisessä merkityksessä sellaisesta jompaankumpaan sukupuoleen kuuluvasta, joka palvelee toisia. Paavali puhuu ilmeisesti juuri tässä mielessä ”sisarestamme Foibesta, joka on eräs . . . palvelija”. (Room. 16:1; Luuk. 8:1–3) Monissa kohdissa tämä sana kuitenkin selvästi viittaa määrävirkaan seurakunnassa – avustavan palvelijan virkaan.

Tämän virka-aseman pätevyysvaatimuksiin kuuluu: ”Olkoot avustavat palvelijat yhden vaimon miehiä.” Samaa sanotaan niistä, jotka toimivat hengellisessä valvonta-asemassa ja joita kutsutaan ”vanhimmiksi” tai ”valvojiksi”. Seurakunnan vanhimman täytyy olla ”mies, joka johtaa hyvin omaa huonekuntaansa”. (1. Tim. 3:2–4, 8, 12) Siis kastettujen miesten tulee täyttää molemmat johtoasemat seurakunnassa (sekä vanhimman että avustavan palvelijan).

Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset osoittavat tämän hyvin selvästi. Paavali kirjoittaa: ”En salli naisen opettavan [seurakuntaa] enkä vallitsevan miestä.” (1. Tim. 2:11, 12) Kuitenkin hän puhuu myös opetustaitoisista naisista, kun hän kehottaa kypsiä naisia olemaan ”hyvän opettajia” ”nuorille naisille”. (Tiit. 2:3–5) Miksi naiset voivat opettaa seurakunnan ulkopuolella olevia, mutta eivät saa ottaa johtoa sen sisäpuolella? Oliko apostoli Paavali ”naisten vastustaja”, kuten jotkut väittävät?

Sellainen päättely jättää huomioon ottamatta erään Raamatun perusopetuksen: johtoaseman. Paavali oli samaa mieltä Pietarin ja muiden raamatunkirjoittajien kanssa, kun hän kirjoitti: ”Mutta tahdon teidän tietävän, että Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.” – 1. Kor. 11:3; 1. Piet. 3:1.

Ainoastaan Jumalalla ei ole päätä yläpuolellaan; kaikilla muilla on. Tietenkin ottaen huomioon sen tavan, jolla monet miehet ovat käyttäneet väärin johtoasemaansa, ei ole mikään ihme, että jotkut naiset vaativat kiihkeästi tasa-arvoisuutta. Totuus on kuitenkin se, että Jumala varasi tämän johtoasemajärjestelyn kaikkien hyväksi. Miten niin?

Jehova suunnitteli perhejärjestelyn elämän läheisimpiä suhteita varten. Jotta kaikille voitaisiin taata onnellisuus ja turvallisuus, tasapainoisuus ja ykseys ovat välttämättömiä. Ilmeisesti yhden jäsenen täytyisi ottaa johto. Jehova antoi tämän vastuun miehelle. Hän käski myös miestä ’rakastamaan vaimoaan niin kuin itseään’ – hellästi vaalimaan ja kunnioittamaan häntä. – Ef. 5:28–33.

Näin ollen jos naisen tulee odottaa miehensä ohjausta kotona, niin miten hän voisi ottaa johdon miehiin ja naisiin nähden seurakunnassa? Mitä tapahtuisi, jos valvoja ja ”valvojatar” olisivat naimisissa keskenään?

Naispappeutta puoltavat yrittävät uskotella meille, että Jeesuksen kahdentoista apostolin joukossa ei ollut yhtään naista vain vallitsevien yhteiskunnallisten tapojen vuoksi. Mutta Jeesus toimi sopusoinnussa Jumalan alkuperäisen tarkoituksen kanssa. Eedenissä Aadam oli Eevan pää jo ennen heidän syntiinlankeemustaan. – 1. Moos. 2:18, 22, 24; 1. Kor. 11:7–9.

Onko tämä jumalallinen malli sitten naisten arvoa alentava, tai tekeekö se heistä ”toisen luokan kristittyjä”, kuten jotkut väittävät? Nykyään sana ”alamaisuus” yhdistetään usein ”alempiarvoisuuteen”. Mutta Raamattu ja kristillinen elämäntapa opettavat meille, että vain alistumalla Jehovan tahtoon – etsimällä oman paikkamme hänen järjestelyssään – me voimme löytää onnellisuuden.

Lisäksi apostoli Paavalin suhtautuminen naisiin esitetään usein väärin. Sen lisäksi, että hän kirjoitti pitkään siitä, miten naisia pitäisi rakastaa ja kunnioittaa, hän toistuvasti tervehti ja kiitti nimeltä mainiten yksityisiä sisaria. (Room. 16:3, 4, 6, 12) Ja juuri tämä sama apostoli kirjoitti sen jakeen, jota naispappeuden kannattajat eniten lainaavat. Siinä sanotaan: ”Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miespuolista eikä naispuolista, sillä te olette kaikki yhtä persoonaa Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” – Gal. 3:28.

Kun tätä raamatunkohtaa tutkitaan sen tekstiyhteydessä, niin se paljastaa syvällisen totuuden. Taivaallista luokkaa ei ole rajoitettu miehiin, vaan siihen kuuluu myös naisia. Varmasti tämä ennen kaikkea osoittaa Jumalan suotuisan näkökannan naisista – saman näkökannan, jota Kristus ja Paavali uskollisesti heijastivat.

Vaikka kirkoilla on siis hyvin erilaisia näkemyksiä tästä kysymyksestä, niin kristityt naiset tekevät hyvin pitäessään kiinni raamatullisesta opetuksesta. Kun he tekevät näin, heitä ei ”paineta alas”. He löytävät tosi onnellisuuden, kun he uhraavat ”hengellisiä uhreja, jotka ovat otollisia Jumalalle”. Ja mikä tärkeintä, he saavat Jumalan siunauksen. – 1. Piet. 2:5.