Raamatun kanta

Naisen osa ensimmäisen vuosisadan seurakunnassa

ENSIMMÄISEN vuosisadan seurakunnassa naiset eivät palvelleet kristilliseen seurakuntaan nimitettyinä opettajina. Miksi oli niin? Mikä oli sitten heidän osuutensa hengellisten etujen edistämisessä?

Apostoli Paavali kirjoitti seurakunnan opettamisesta seuraavaa: ”Oppikoon nainen vaiti ollen täysin alistuvaisesti. En salli naisen opettavan enkä vallitsevan miestä, vaan hän olkoon vaiti. Sillä Aadam muodostettiin ensin, sitten Eeva. Aadamia ei myöskään petetty, mutta nainen petettiin perusteellisesti ja joutui rikkomukseen.” (1. Tim. 2:11–14) ”Pysykööt naiset vaiti seurakunnissa, sillä heidän ei sallita puhua, vaan olkoot he alamaisia, kuten Laki sanoo. Jos sitten he tahtovat oppia jotakin, niin kysykööt omalta mieheltään kotona, sillä naisen on häpeällistä puhua seurakunnassa.” – 1. Kor. 14:34, 35.

Nämä henkeytetyt sanat kehottivat naisia kuuntelemaan tarkkaavaisesti tehtävään nimitettyjen miesten antamaa opetusta. Naisten piti pysyä vaiti eikä yrittää osallistua julkisen opetuksen antamiseen.a

Kristittyjen naisten piti asenteellaan ja teoillaan osoittaa alistuvansa täysin seurakunnan opetusjärjestelyyn. Naisen olisi ollut sopimatonta herättää julkisesti kysymystä ja siten nousta riitelemään miesten kanssa tai vihjailemaan, että heidän opetuksensa ei ollut tarpeeksi selvää. Sellainen julkinen kysymysten teko paljastaisi, että naiselta puuttuu nöyryyttä ja vaatimattomuutta, ja häiritsisi sitä järjestystä ja vakavuutta, joiden tulisi vallita seurakunnankokouksessa. Kysymyksiä voidaan toisaalta esittää kotona, ja uskova aviomies voi auttaa vaimoaan tajuamaan asiat oikeasta näkökulmasta. Sellaiset kotona esitetyt kysymykset eivät saattaisi vaimoa huonoon valoon, eikä häntä niiden vuoksi pidettäisi sopimattomasti esiin työntyvänä ja sellaisena, jolta puuttuu vaatimattomuutta.

Osoittaessaan, että naisen oli väärin asettua opettajan asemaan apostoli Paavali ei nojautunut omaan arvostelukykyynsä. Hän vetosi Raamatun arvovaltaan. Raamatun ensimmäinen kirja, 1. Mooseksen kirja, sisältyi siihen, mitä kutsuttiin Laiksi eli Tooraksi. Tuo Tooran osa teki selväksi, että ei naisen vaan miehen piti palvella opettajana. Aadam muodostettiin ensin, ja sitten hänen vaimollaan oli paljon opittavaa häneltä, mm. eri eläinten nimet. (1. Moos. 2:18–23) Juuri silloin kun Eeva laiminlöi aviomiespäänsä huomioon ottamisen, hän joutui vaikeuksiin. Käärmeen välityksellä esitetty Panettelijan valhe petti hänet täysin. – 1. Moos. 3:1–6.

Kristittyjen naisten tuli siis aivan oikein toimia 1. Mooseksen kirjan kertomuksen esittämän totuuden mukaisesti. Heidän tuli myös tunnustaa alempi osansa käyttämällä päänpeitettä rukoillessaan tai profetoidessaan. – 1. Kor. 11:3–6.

Koska kristittyjen naisten piti pysyä kunnioittavasti vaiti seurakunnan julkisten kokoontumisten aikana lukuun ottamatta ehkä sitä, kun heitä pyydettiin esittämään ajatuksensa, niin millä muulla tavoin he saattoivat edistää rakentavien kokousten aikaansaamista? Apostoli Paavali vastasi tähän kysymykseen, kun hän kirjoitti: ”Haluan naisten kaunistavan itsensä huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti, ei palmikoiduin hiuslaittein eikä kullalla tai helmillä tai hyvin kalliilla vaatetuksella, vaan hyvillä teoilla, mikä sopii naisille, jotka tunnustavat kunnioittavansa Jumalaa.” (1. Tim. 2:9, 10) Naisten häveliäs mutta siisti ulkoasu olisi sopusoinnussa kristillisten kokousten arvokkuuden kanssa. Huolitellut mutta ei asiattoman näyttävät vaatteet ja korut osoittaisivat tarkkailijoille, että kristityt naiset käyttivät hyvää arvostelukykyä. Pannessaan merkille kristittyjen naisten alamaisuuden, heidän asiallisen ulkoasunsa ja hyvät työnsä epäuskoiset saisivat erinomaista todistusta.

Vaikka naiset eivät opettaneetkaan julkisesti kokouksissa, niin he, varsinkin iäkkäämmät, opettivat kyllä yksityisesti. Kirjeessään Tiitukselle apostoli Paavali sanoi: ”Olkoot iäkkäät naiset . . . hyvän opettajia, jotta he palauttaisivat nuoret naiset järkiinsä: rakastamaan miestään, rakastamaan lapsiaan, olemaan tervemielisiä, siveellisesti puhtaita, kodissa työskenteleviä, hyviä, omalle miehelleen alamaisia, jotta Jumalan sanaa ei pilkattaisi.” (Tiit. 2:3–5) Auttaessaan nuorempia naisia arvostamaan vastuitaan kristittyinä vaimoina ja äiteinä iäkkäät naiset suorittivat arvokasta palvelusta seurakunnan hyväksi. Sellainen opetus auttoi nuorempia naisia ymmärtämään, kuinka väärin oli juoksennella toisten kodeissa, juoruilla ja sekaantua toisten ihmisten asioihin. Se, että he noudattivat tätä tervettä neuvoa, esti merkittävällä tavalla seurakuntaa saamasta huonoa nimeä.

Naiset opettivat myös kotinsa rauhassa lapsiaan, niin poikia kuin tyttäriäkin. Tämä ilmenee siitä, mitä Paavali saattoi kirjoittaa Timoteukselle: ”Mieleeni muistuu se usko, joka sinulla on ilman ulkokultaisuutta ja joka oli ensiksi isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella, mutta joka, olen varma, on sinullakin.” (2. Tim. 1:5) ”Pienokaisesta asti olet tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi pelastuaksesi sen uskon välityksellä, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” – 2. Tim. 3:15.

Tämän lisäksi naiset osallistuivat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina Jumalan totuuden opettamiseen toisille. (Matt. 28:19, 20) Me luemme esimerkiksi Priskillasta, että hän osallistui miehensä kanssa hengellisen avun antamiseen Apollokselle. Raamattu kertoo: He ”ottivat hänet mukaansa ja selittivät hänelle Jumalan tien tarkemmin”. – Apt. 18:26.

Kristittyjen naisten muihin arvokkaisiin palveluksiin sisältyi heidän vieraanvaraisuutensa muukalaisten vastaanottamisessa ja aineellisen avun toimittaminen tarpeessa oleville, mm. vaatteitten valmistaminen heille. Tämä oli hyvin suuriarvoista. Esimerkiksi päästäkseen sellaisten erityiseen luetteloon, jotka olivat kelvollisia saamaan seurakunnalta säännöllisesti aineellista apua, iäkkään lesken piti olla tunnettu sellaisista hyvistä teoista. (Apt. 9:36, 39; 1. Tim. 5:9, 10) Vaikka iäkäs leski oli aineellisesti köyhä, hän saattoi epäilemättä tehdä paljon auttaessaan nuorempia naisia hengellisesti. Oli erittäin sopivaa, että seurakunta kunnioitti häntä antamalla hänelle säännöllisesti aineellista apua.

Kristityt naiset ensimmäisellä vuosisadalla tekivät tosiaan paljon hengellisten etujen edistämiseksi. He nauttivat arvostetusta asemasta laajan hengellisen perheen tarpeellisina jäseninä, ja heitä kohdeltiin kunnioittavasti. Esimerkiksi Timoteusta neuvottiin kohtelemaan ”vanhempia naisia kuin äitejä, nuorempia naisia kuin sisaria kaikessa siveellisessä puhtaudessa”. (1. Tim. 5:1, 2) Voidaksemme olla sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa nykyään meidän tulisi noudattaa jatkuvasti ensimmäisen vuosisadan mallia. Mikä tahansa muutos olisi ihmistekoinen eikä Jumalan määräämä.

[Alaviitteet]