Viisaita, ymmärtäväisiä ja kokeneita miehiä Jumalan kansan oppaiksi

”Ja minä annan teille paimenet oman sydämeni mukaan, ja he kaitsevat teitä ymmärryksellä ja taidolla.” – Jer. 3:15.

 1. Mikä johti 5. Mooseksen kirjan 1:12, 13:ssa kuvailtuun Mooseksen toimintaan?

ISRAEL oli Mooabin tasangolla valmiina ylittämään Jordanin ja astumaan Kanaanin maahan. Mooses kertoi israelilaisten hyödyksi Jumalan menettelyistä heidän suhteensa heidän 40 vuotta kestäneen Siinain erämaassa oleskelunsa aikana. Tämän ajanjakson alkuosa oli ollut myrskyisä varsinkin Moosekselle kansan keskuudessa vallitsevien väärien asenteitten takia. Nyt Mooses muistutti heitä siitä, että kun hänestä tuntui, ettei hän enää jaksanut yksin kantaa riitelevän kansan aiheuttamaa taakkaa, niin hän oli noudattanut Jetron neuvoa ja sanonut kansalle: ”Tuokaa tänne viisaita, ymmärtäväisiä ja tunnettuja [kokeneita, UM] miehiä jokaisesta sukukunnastanne, niin minä asetan heidät teidän päämiehiksenne.” – 5. Moos. 1:3, 12, 13; 2. Moos. 18:17–26.

 2. Miksi sellaisten miesten käyttäminen ongelmien käsittelemisessä ei ollut mitään perin pohjin uutta ja erilaista?

² Kun Mooses valitsi nämä miehet, hän turvautui sellaiseen, mikä näyttää olevan yhdyskunnan johtamisen vanhin muoto. Vanhinten muodostamien elinten tai neuvostojen osoitetaan toimineen vanhan ajan kansojen keskuudessa ihmishistorian varhaisimmista vaiheista saakka. Israelilaiset Jaakobin jälkeläisinä olivat itsekin olleet aikaisemmin yhteydessä Egyptin, Mooabin ja Midianin vanhimmistoihin. (1. Moos. 50:7; 4. Moos. 22:4, 7) Arabikansojen šeikit olivat myös heimon vanhimpia, sillä arabialaisen sana šeikki merkitsee yksinkertaisesti ’vanhinta’ eli ’vanhempaa miestä’. (1. Moos. 36:15, ”ruhtinas” = ”šeikki”, UM) Ennen kuin Mooses valtuutettiin johtamaan Israelin kansaa, sillä oli jo sellaisia vanhimpia, ja heille Moosesta neuvottiin esittämään todistus Jumalalta saamastaan tehtävästä. (2. Moos. 3:16, 18) Niinpä kysymyksessä ei ollut mikään suuri uudistus, kun Mooses myöhemmin Siinailla käytti hyväkseen vanhinten apua ongelmien käsittelemisen jakamiseksi.

 3. a) Minkä varauksen seurakunnan ohjaamista varten Suurempi Mooses teki? b) Millaisia ovat Mooseksen valitsemien vanhinten ja kristittyinä vanhimpina palvelevien pätevyysvaatimukset toisiinsa verrattuina?

³ Jumalan määräaikana kristillinen seurakunta muodostui hengelliseksi kansaksi, joka levisi yli koko maapallon. Jumalan Poika Suurempana Mooseksena aikaansai ohjauksen varaamisen seurakuntien vanhimmistojen välityksellä. On kiinnostavaa panna merkille, mitä ominaisuuksia Mooses etsi määrätessään israelilaisia vanhimpia vastuulliseen työhön, ja verrata näitä ominaisuuksiin, joita odotetaan kristityiltä vanhimmilta. Samankaltaisuus ilmenee edellisellä sivulla olevasta taulukosta.

 4. Mikä tehtävä oli israelilaisilla vanhimmistoilla täytettävänä Luvatussa maassa, ja minkä tehtävän kristityt vanhimmat täyttävät?

⁴ Kun Israel oli asettunut Luvattuun maahan ja asui kaupungeissa ja kylissä, vanhimmat olivat opastamassa ja auttamassa kaikkia yhdyskuntia. (Joos. 20:4; Tuom. 8:14, 16; 1. Sam. 16:4) Heidän oli määrä antaa viisaita neuvoja, auttaa ongelmissa, suojella luopumusta vastaan ja palvella siten yhdyskuntansa rauhan, hyvän järjestyksen ja hengellisen terveyden hyväksi. Joskus heitä pyydettiin täyttämään tuomintatehtäviä kiistojen ratkaisemiseksi tai toimimaan yhdyskunnan suojelukseksi. (5. Moos. 16:18–20; 19:12; 31:9; Ruut 4:1–11) Heidän piti olla lohdutuksen ja voiman lähde kriisiaikoina. (Jes. 32:1, 2) Mutta he eivät olleet toisten asukkaitten työnjohtajia eikä heillä ollut oikeutta tai vastuuta yrittää elää toisten henkilökohtaista elämää heidän puolestaan. Tärkeitä vastuita kantaessaan kristityt vanhimmat palvelevat samoilla tavoilla. (Vrt. Apt. 20:28–35; 1. Kor. 3:4, 5, 21–23; 2. Kor. 1:24.) Kaiken tämän lisäksi kristillinen seurakunta on valtuutettu tekemään tunnetuksi Jumalan valtakunnan hyvää uutista kaikille ihmisille.

PÄTEVIEN MIESTEN LÖYTÄMINEN NYKYÄÄN

 5. Mikä saattaa auttaa nykyään valitsemaan vanhimmat viisaasti?

⁵ Vanhimmistojärjestelyn menneen historian mielessä pitäminen voi auttaa meitä käyttämään hyvää arvostelukykyä vanhinten valitsemisessa nykyään. Voisimme ajatella yksityistä seurakuntaa ikään kuin pienenä kylänä Israelissa. Voitaisiin kysyä: jos niin olisi, ketkä miehet seurakunnassa palvelisivat hyvin kylän vanhimpina, jotka kykenevät antamaan viisasta ja tervettä ohjausta, osoittautuvat ymmärtäväisiksi ja omaavat hyvän tasapainon ja arvostelukyvyn?

 6. Miten perhettä koskeva kuvaus voi auttaa myös harkitsemaan vanhimpina palvelevien miesten edellytyksiä?

⁶ Jumalan palvelijoitten maailmanlaajuista seurakuntaa sanotaan 1. Timoteuksen kirjeen 3:15:ssä ”Jumalan huonekunnaksi” (”Jumalan perheeksi”, The Jerusalem Bible). Voisimme siksi ajatella yksityistä seurakuntaa myös suureksi perheeksi. Jos huonekunnan pää ei perheessä ole henkilökohtaisesti läsnä, niin perheenjäsenet usein katsovat vanhempien poikien edustavan ja ylläpitävän perheenpään mittapuita ja ohjeita. Voimme siksi kysyä: ketkä ovat uskon ”huonekunnassa” niitä, jotka ovat kuin vanhempia veljiä perheessä, joiden puoleen perheenjäsenet luonnollisesti kääntyisivät saadakseen terveitä neuvoja ja järkevää apua? – Vrt. 1. Tim. 5:1, 2.

 7. a) Millaiseksi tilanne tavallisesti osoittautuu niiden kohdalla, joiden havaitaan olevan päteviä vanhimmiksi? b) Nimityskö antaa miehelle vanhimman ominaisuudet, vai mitä se aikaansaa?

⁷ Todellisuudessa useimmissa tapauksissa miehen, jota suositellaan palvelemaan seurakunnan vanhimpana, pitäisi olla sellainen, jota seurakunnan jäsenet ovat jo alkaneet pitää ’vanhempana veljenä’ siinä merkityksessä, että hän on jo saavuttanut heidän arvonantonsa ja luottamuksensa sellaisena, joka ilmaisee tarkkanäköisyyttä, tasapainoisuutta ja hyvää arvostelukykyä. Kukaan ei voi todellisuudessa ”tehdä” jostakusta vanhinta, vaan hänen itsensä on täytynyt tulla sellaiseksi hengellisen kasvun, kehityksen ja kokemuksen kautta. (Sananl. 1:2–5; 4:7–9; Jaak. 3:1, 13) Kun sellainen mies valitaan palvelemaan tällaisessa asemassa, niin hänen nimityksensä on todellisuudessa sen tunnustamista ja myöntämistä, että hän jo ilmaisee vanhimmalta haluttavia ominaisuuksia. Muinaisessa Israelissa samoin kuin muissakin maissa oli ilmeisesti niin, että kun paikallinen vanhinten neuvosto huomasi jonkun miehen ilmaisevan jumalisen viisauden arvostelukyvyn ja ymmärtäväisyyden ominaisuuksia, niin hänet kutsuttiin neuvostoon ja osallistumaan sen keskusteluihin ja päätöksentekoihin. – 1. Tim. 5:22, 25.

 8. Mitä joku voi ansaita palvelemalla uskollisesti jonkin ajanjakson avustavana palvelijana?

⁸ ”Avustavista palvelijoista” apostoli kirjoittaa, että ”miehet, jotka palvelevat hyvin, hankkivat itselleen hyvän aseman ja kyvyn puhua hyvin vapaasti Kristukseen Jeesukseen liittyvässä uskossa”. (1. Tim. 3:12, 13) Kenenkään ei pitäisi ajatella tämän merkitsevän sitä, että hän voi vain työskentelemällä jossakin tehtävässä ”ansaita” oikeuden palvella vanhimpana Jumalan seurakunnassa. Mutta hän voi ansaita veljiensä kunnioituksen ja arvostuksen ahkeralla ja uskollisella palveluksellaan sekä saada Jumalaan sellaisen luottamuksen, joka antaa hänelle kyvyn ”puhua hyvin vapaasti”. Tämä on itsessään suurenmoinen palkka uskollisesta palveluksesta.

KOKENEITA MIEHIÄ

 9. a) Mitä Raamattu ilmaisee iän merkityksestä vanhimman pätevyysvaatimuksissa? b) Mikä tosiseikka pitäisi siksi ymmärtää nuoruudesta tässä suhteessa?

⁹ Mitään nimenomaista ikärajaa ei Raamatussa ole mainittu vanhimpina palveleville. Sana ”vanhin” itsessään viittaa ikään, vaikkakin on ymmärrettävä, että korostus on hengellisillä ennemmin kuin ruumiillisilla ominaisuuksilla. Ikä yksistään ei ole ratkaiseva seikka; kuitenkin, kuten Mooseskin tajusi, kokemus on varmasti arvokas avu miehille, jotka huolehtivat vakavista vastuista. (5. Moos. 1:13) Sananlaskujen 20:29 sanoo: ”Voima on nuorukaisten kunnia, ja harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus.” Vaikka nuoret voivat ilmaista paljon tarmoa ja intoa, niin se ei ole todistus viisaudesta. Mutta harmaiden hiusten edustamat elämänvuodet antavat yleensä aihetta odottaa suurempaa määrää viisautta, aivan kuten Job sanoi: ”Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä.” (Job 12:12; vrt. jakeeseen 20; 32:6, 7.) Joku nuori voi olla halukas, jopa innokas, palvelemaan ja vaikuttaa lupaavalta tulevaisuutta ajatellen. Mutta kokemuksen puute elämässä voi saattaa hänet hyvin epäedulliseen asemaan, kun tulee kysymykseen niiden auttaminen, jotka ovat häntä itseään vanhempia ja joilla on vakavia elämän ongelmia. Hänen sanoillaan, kuinka vilpittömiä ne sitten ovatkin, ei voida odottaa olevan samaa painavuutta kuin niiden sanoilla, joilla on enemmän vuosia takanaan.

10. Ilmaiseeko Timoteukselle annettu vastuu iän ja kokemuksen merkityksen vähäiseksi vanhinten keskuudessa?

¹⁰ Timoteus oli todennäköisesti kolmissakymmenissä, kun apostoli Paavali kirjoitti sanat: ”Älköön kukaan koskaan halveksiko nuoruuttasi.” (1. Tim. 4:12) Monet hänen aikalaisensa olivat siis taipuvaisia pitämään häntä vielä siinä iässä ”nuorena”. Pitäisi myös ottaa huomioon, että Timoteuksen edistyminen ja hänelle suotu vastuu ovat poikkeuksellisia, epätavallisia. Hän oli tuntenut Raamatun pienokaisesta asti ja oli jo ilmaissut erinomaista edistystä, ennen kuin apostoli Paavali valitsi hänet matkatoverikseen. (2. Tim. 1:5; 3:14, 15; Apt. 16:1–3) Hänen sen jälkeen Paavalin ja muiden kanssa viettämänsä vuodet antoivat hänelle niin runsaasti arvokasta kokemusta ja tietoa, että harvat saavuttivat sellaista hänen iässään.

11. Miten vanhimmat voivat auttaa toisia omaksumaan raskaampia vastuutaakkoja?

¹¹ Paavali kehotti Timoteusta auttamaan toisia vanhimpia hyötymään siitä, mitä hän oli oppinut, sanoessaan: ”Ja usko se, minkä kuulit minulta monien todistajien vahvistamana, uskollisille miehille, jotka vuorostaan tulevat olemaan riittävän päteviä opettamaan toisia.” (2. Tim. 2:2) Samalla tavoin vanhimmat voivat auttaa toisia veljiä seurakunnassa kehittymään hengellisesti ja yrittää antaa edelleen heille kokemuksensa ja tietonsa hyötyä. Se ei merkitse vain sitä, että heitä autetaan oppimaan joitakin kirjallisia tehtäviä seurakunnassa, vaan sitä, että heitä autetaan kehittymään arvostelukyvyssä, tarkkanäköisyydessä ja kyvykkyydessä välittää Jumalan sanan terveitä periaatteita toisille. Samoin kuin Paavali otti Timoteuksen mukaansa suorittaessaan tehtäväänsä kansojen apostolina ja palvellessaan Jumalan lauman paimenena, niin vanhimmatkin voivat pyytää mukaansa toisia kehittymässä olevia miehiä seurakunnasta palvellessaan samalla tavoin. – Sananl. 1:4, 5; 13:20.

12. a) Mikä osuus kokemuksella on, jotta joku olisi pätevä palvelemaan vanhimpana? b) Miksi 1. Timoteuksen kirjeen 3:6:ssa oleva Paavalin neuvo oli erityisen sopiva Efesoksessa?

¹² Samoin kuin ei ikä, ei ihmisen kokemuksen pituuskaan kristittynä opetuslapsena ole itsessään ratkaiseva seikka vanhimpana olemisessa. Se on suhteellinen seikka, ja sen merkitykseen vaikuttavat ainakin osittain vallitsevat olosuhteet. Paavali kirjoitti Timoteukselle, että valitessaan vanhimpia Efesoksen seurakuntaa varten hänen piti varoa valitsemasta ”äsken kääntynyttä, jottei hän pöyhistyisi ylpeydestä”. (1. Tim. 3:6) Tosi kristillisyydellä oli ollut jalansija Efesoksessa noin kymmenen vuotta siihen mennessä, ja siksi olisi ollut erittäin sopimatonta valita siellä joku uudemmista opetuslapsista palvelemaan seurakunnan vanhinten joukossa.

13, 14. a) Mitkä esimerkit valaisevat sitä, että olosuhteilla voi olla osuutensa sen ratkaisemisessa, miten yksilön kokemuksen määrään tulisi suhtautua? b) Minkä seikkojen pitäisi kuitenkin saada päähuomio kaikissa tapauksissa?

¹³ Kun Paavali kirjoitti Tiitukselle Kreetaan, tämä varoitus ei ilmeisesti tuntunut hänestä yhtä tärkeältä eikä hän sisällyttänyt sitä vanhinten valitsemista koskeviin huomautuksiinsa. Tähän on saattanut vaikuttaa jossakin määrin se, että tosi palvonnalla oli ollut jalansija Kreetalla vain suhteellisen lyhyen aikaa. Me huomaamme, että Paavalin ensimmäisellä lähetysmatkalla hän ja Barnabas julistivat ”hyvää uutista” sellaisissa kaupungeissa kuin Lystrassa, Ikonionissa ja Pisidian Antiokiassa, ja sitten saman matkan aikana he palasivat takaisin ja ’nimittivät heille vanhimpia seurakuntaan’. (Apt. 13:14, 42–52; 14:1–7, 20–23) Koska koko lähetysmatka todennäköisesti käsitti vain osia kahdesta vuodesta, on ilmeistä, ettei ainakaan joillakuilla näistä miehistä ollut monien vuosien kokemusta kristittyinä opetuslapsina. Mutta koska heidän keskuudessaan oli juutalaisia uskovia niin epäilemättä monilla ellei kaikillakin valituista oli paljon raamatullista tietoa ja kokemusta Raamatun heprealaisten kirjoitusten periaatteiden soveltamisessa jo ennen kristityiksi tuloaan. Heidän täytyi tietysti mukauttaa ajatuksensa totuuksiin, jotka olivat seurausta kristillisyyden mukanaan tuoman puhtaan palvonnan kehitysvaiheista. Kristus Jeesus valitsi itsensä apostoli Paavalin heti hänen kääntymyksensä aikaan sellaiseksi, jota käytettäisiin erikoisella tavalla, ja hän ilmaisi myöhemmin vanhimmalta odotettuja ominaisuuksia. (Gal. 1:15–2:2; Apt. 13:1–4) Mutta hänenkin kohdallaan hänen raamatullinen taustansa Jehova Jumalan uskollisena juutalaisena palvojana teki nopean kehittymisen mahdolliseksi, sitten kun häntä oli autettu tunnustamaan ja hyväksymään Messias. – Apt. 9:15–18, 20, 22, 26–30; Gal. 2:6, 7.

¹⁴ Sen sijaan että siis yritettäisiin vahvistaa kiinteitä rajoja, meidän täytyy antaa viisauden ja terveen arvostelukyvyn vaikuttaa harkittaessa tilannetta, kun on kysymys mahdollisen vanhimman kokemuksesta tosi palvonnassa. Seurakunnassa, jossa monet jäsenet ovat olleet totuudessa vuosikymmeniä, mies, joka on ollut kastettuna vain ehkä kolmisen vuotta, saattaisi vaikuttaa suhteellisen ”uudelta”. Mutta vastikään perustetussa seurakunnassa, missä useimmat jäsenistä ovat itse omaksuneet vasta äskettäin totuuden, sellaisen miehen kokemus saattaisi tuntua suhteellisen pitkältä verrattuna heidän omaan kokemukseensa. Mikä tahansa tilanne onkin, on aina erittäin tärkeää pitää mielessä, että miehen tarvitsee ilmaista viisautta, ymmärtäväisyyttä ja tervettä arvostelukykyä, jotta hän voisi täyttää Jumalan lauman paimentamiseen liittyvät tärkeät vastuut.

EDISTYMINEN VIISAUDEN JA HAVAINTOKYVYN ILMAISEMISESSA

15. Mitä henkeä vanhinten pitäisi osoittaa edistymisen suhteen, kun on kysymys heidän omista ominaisuuksistaan ja kyvyistään?

¹⁵ Timoteus oli jo kokenut vanhin, kun apostoli Paavali kehotti häntä uppoutumaan hengellisiin asioihin, niin että hänen ’edistymisensä olisi ilmeinen kaikille’. (1. Tim. 4:15, 16) Viisas ihminen ei tule tuittupäiseksi eikä ajattele, että häntä ei voida enää opettaa tai ettei hän voi enää edistyä. ”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän keskuudessanne?” kirjoitti opetuslapsi Jaakob ja lisäsi: ”Tuokoon hän hyvästä käytöksestään näkyviin tekonsa viisauteen kuuluvalla lempeydellä [vaatimattomuudella, New English Bible].” Sellainen henki aikaansaa sopusointua vanhimmistossa ja poistaa kaiken erimielisyyden, mustasukkaisuuden tai riidanhalun hengen. – Jaak. 3:13–18.

16. a) Missä merkityksessä vanhimmat ovat tasavertaisia? b) Miten heidän edistymisensä voi olla ilmeistä kaikkien Jumalan laumaan kuuluvien suureksi hengelliseksi hyödyksi?

¹⁶ Vaikka vanhimmat saattavat olla ”tasavertaisia” vastuussaan ja vallassaan palvella ja työskennellä lauman hyväksi, he eivät ole välttämättä tasavertaisia muissa suhteissa. Joillakuilla on paljon enemmän kokemusta sekä elämässä että totuudessa, ja he ovat edistyneet viisaudessa tutkittuaan ja ponnisteltuaan ahkerasti vuosikausia. Jokaisella on omat vahvat ja heikot puolensa. Jos me arvostamme toisten vahvoja puolia ja hyödymme niistä, niin ’meidänkin edistymisemme voi olla ilmeinen kaikille’. (Room. 12:3–10, 16) Kun sellaiset nöyrät, vilpittömät, Jumalaa pelkäävät paimenet, joilla on tietoa ja tarkkanäköisyyttä, antavat apuaan, niin profeetallinen sana täyttyy ja Jumalan lauma nykyaikana ’lisääntyy ja tulee hedelmälliseksi maassa’ Jumalan ikuiseksi ylistykseksi. – Jer. 3:15, 16.

[Taulukko s. 17]

(2. Moos. 18:21; 5. Moos. 1:13) (1. Tim. 3:1–7; Tiit. 1:5–9)