Lukijain kysymyksiä

● Miksi Vartiotorni-Seura ei tuomitse viiniä ja väkijuomia niin pahoiksi kuin ne ovat? – H. J., Pennsylvania.

Me emme ole tuominneet alkoholipitoisten juomien nauttimista, koska Raamattu ei tuomitse niitä. Miten me voisimme tehdä sitä, kun Raamattu osoittaa, että Jehovan palvelijat käyttivät niitä? Melkisedek tarjosi viiniä Aabrahamille. Israelin pappien sallittiin juoda viiniä muulloin paitsi heidän palvellessaan tabernaakkelissa tai temppelissä. Sitä käytettiin juhlissa Jumalan hyväksynnällä, ja se otettiin kiitollisena vastaan Jumalan antina. (1. Moos. 14:18; 3. Moos. 10:9; Ps. 104:14, 15) Jeesuksen ensimmäinen ihmetyö oli se, että hän muutti veden viiniksi käytettäväksi häissä, kun isännän varaama varasto oli loppunut. Tekstiyhteys osoittaa, ettei se voinut olla rypälemehua niinkuin jotkut voivat väittää. (Joh. 2:1–11) Jeesus söi ruokaa ja joi viiniä, ja hänen aikansa uskonnollinen sukupolvi syytti häntä kohtuuttomuudesta sanoen: ”Katso syömäriä ja viininjuojaa.” (Matt. 11:19) Tätä syytöstä ei olisi koskaan tehty häntä vastaan, jos olisi ollut kysymyksessä käymätön rypälemehu. Eikä käymätön juoma aiheuta viinisäkkien halkeamista. – Luuk. 5:37–39.

Vaikka emme voikaan kannattaa täydellistä raittiutta kristityn vaatimuksena, niin on Seuramme julkaissut suoraan, minkä Raamattu tuomitsee alkoholijuomista, nimittäin liiallisuuden siinä määrässä, jolloin se aiheuttaa juopumusta. (Sananl. 20:1; Jes. 5:11, 22) Mutta jos me kieltäisimme alkoholijuomat vain siksi, että jotkut eivät tiedä lopettaa ajoissa, vaan tulevat juovuksiin, niin meidän pitäisi kieltää syöminenkin, koska jotkut eivät tiedä, milloin tulee lakata ruumiillisen hyvinvointinsa takia, ja tulevat siten ylensyöjiksi. Miksi niin? Koska Raamattu vertaa ylensyömistä juopumukseen ja tuomitsee molemmat. (5. Moos. 11:20 [”. . . vaan on syömäri ja juomari”, KJ]; Sananl. 23:20, 21) Me olemme näin ollen sopusoinnussa Raamatun kanssa ja tuomitsemme sekä liiallisen syömisen että juopumuksen, mutta emme kohtuullista syömistä ja juomista. ”Käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi”, neuvoi Paavali Timoteusta. (1. Tim. 5:23) Huomaa: ”vähän” eikä paljon. Kristityt saattavat käyttää viiniä, mutta eivät olla ”paljon viinin nauttijoita”. Heidän tulee hillitä itsensä ja olla pidättyväisiä eikä käyttää sitä lainkaan, kun ovat kokouksissa tai evankeliumin saarnaamistyössä. (1. Tim. 3:8; Tiit. 2:3; 3. Moos. 10:9) Niiden, jotka eivät voi hillitä itseään ja käyttää sitä kohtuullisesti, ei pidä käyttää sitä lainkaan. Eikä kristitty käytä varmasti koskaan ”seuran painostusta”, niinkuin maailman ihmiset tekevät, saadakseen toiset juomaan, eikä hän juo itsekään, kun hän on sellaisen heikon henkilön seurassa, joka kompastuisi tai loukkaantuisi siitä. – Hab. 2:15; Room. 14:21.

Kristitty säilyttää siis tasapuolisen raamatullisen näkökannan tässä asiassa ja välttää siten äärimmäisyydet.

● Jotkut uskonnoitsijat väittävät, että muistomaljan viini oli käymätöntä rypälemehua. Miten voimme todistaa Kristuksen käyttäneen todellista viiniä tuossa tilaisuudessa? – A. L., Arkansas.

Ne, jotka kuuluvat kohtuullisuuden tai kieltolain kannattajiin, väittävät, että Jeesuksen sanat ”viinipuun anti” tarkoittavat rypälemehua eikä todellista käynyttä mehua eli viiniä. Mutta me muistamme, että viininkorjuu tapahtui vuoden myöhäiskesällä, jotavastoin juutalaisten pääsiäinen oli vasta seuraavana keväänä, kuusi kuukautta myöhemmin, eikä juutalaisilla ollut yleensä keinoja rypälemehun säilyttämiseksi niin kauan ja sen varjelemiseksi käymiseltä. Jeesus käytti ”viinipuun antia”, mitä oli saatavissa pääsiäisaikaan, ja se oli todellista viiniä. Historia osoittaa juutalaisten käyttäneen todellista viiniä tuohon aikaan, ja juutalaiset noudattavat vielä tänäkin päivänä siltä ajalta periytyvää tapaansa ja käyttävät käynyttä rypälemehua eli todellista viiniä, missä on alkoholia.

Kehoitamme tutkimaan lisätietoja maalisk. 1. p:n Vartiotornista 1949 ja tutkimaan sen kirjoituksen ”Milloin ja miten muistoa vietetään”, jonka sivun 71 alla oleva huomautus sanoo: ”Meillä ei ole mitään epäilystä siitä, että se viini, jota Herramme käytti edustamassa vuodatettua vertansa, oli valmistettu (niinkuin ’puhdasoppiset’ heprealaiset yhäkin valmistavat pääsiäisviininsä) lisäämättä hiivaa tai hapatusta rypälemehuun käymisen jouduttamiseksi. Mutta siitä huolimatta se oli käynyttä viiniä; käymisainekset olivat luonnostaan rypälemehussa ja johtivat hitaamman kehityksen kautta käymiseen ja selkiämiseen, ja niin siitä tuli ’viiniä’. . . . meille on selvää, että Herramme tällä illallisella käyttämä viini oli puhdasta viiniä (eikä pelkkää rypälemehua, mikä ei kestäisi käymättä syksystä kevääseen) ja samaa lajia, mikä mainitaan muuallakin Raamatussa ja minkä liiallinen käyttö saisi juopumaan (Ef. 5:18; Joh. 2:10; Luuk. 5:39), . . . väittämättä Herramme ja apostolien käyttäneen rusinamehua tai rypälemehua, vaan oikeaa viiniä.”

● Miksi Vartiotorni-Seura on äkkiä hyväksynyt ”uskonto”-sanan käytön Jehovan todistajain palvonnasta? – P. L., New York.

Me emme yritä muodostaa uutta kieltä, vaan haluamme käyttää sitä kieltä, mikä meillä on, kunnioittaaksemme Jumalan nimeä ja tehdä siten aiheuttaen niin vähän hämminkiä kuin mahdollista Valtakunnan saarnaamisessa. ”Uskonto” merkitsee suomen kielessä Jumalan tai jonkin jumalan palvelemista eli jumaloimista, mikä ilmenee määrättyjen palvontamuotojen kautta. Uskonto saattaa näin ollen olla joko oikea tai väärä riippuen sekä siitä jumalasta, jota palvotaan, että siitä muodosta eli tavasta, millä palvonta suoritetaan. Jos me noudatamme tosi Jumalan Jehovan oikeaa palvontamuotoa ja jos me puhumme suomea, niin kun me keskustelemme palvonnastamme, me voimme hyvin käyttää niitä suomalaisia sanoja, mitkä määrittelevät meidän palvontamme merkityksen, sanoja ”oikea uskonto”.

Sanaa ”uskonto” käytetään englantilaisissa Raamatuissa useissa paikoissa. Kuningas Jaakon käännös käyttää sitä Jaakobin 1:26, 27:nnessä. Jaakob tekee siinä eron turhan eli väärän uskonnon (1:26) ja puhtaan eli oikean uskonnon (1:27) välillä ja tekee sen määrittelemällä sopivasti kummassakin tapauksessa saman kreikkalaisen sanan threskeia. Kreikkalainen threskeia vastaa latinan sanaa religio, mitkä kummatkin merkitsevät yksinkertaisesti ”palvontamuotoa”, mikä voi olla oikea ja väärä. Latinalaisesta sanasta religio johtuu englantilainen sana ”religion”. Tutki Uuden maailman käännöksen alaviitteitä Apostolien tekojen 26:5:nteen, Kolossalaisille 2:18:nteen ja Jaakobin 1:26, 27:nteen nähdäksesi, miten ne oikeuttavat käyttämään sanoja ”uskonto” ja ”uskonnollinen”. Kun Raamattu käyttää sanaa ”uskonto”, niin se on joko asianmukaisesti määritelty tai tekstiyhteys osoittaa, puhutaanko oikeasta vai väärästä uskonnosta. Huomaa, miten asiayhteys osoittaa Jesajan 29:13:nnessa puhuttavan väärästä uskonnosta ja 2. Timoteuksen kirjeen 3:5:nnessä oikeasta uskonnosta, kun luemme molemmat kohdat Moffattin käännöksestä.

Seura ei ole omaksunut äkkiä tätä katsantokantaa ”uskonto”-sanan käytön suhteen. Seuran julkaisujen huolelliset lukijat ovat havainneet, että kun uskontoa on käsitelty muutamina viime vuosina, niin julkaisut rajoittivat huolellisesti kaiken tuominnan väärään uskontoon. Herätkää! (engl.) lainasi kaksi vuotta sitten Moffattin käännöksestä 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5, 13 ja osoitti siinä mainitun uskonnon oikeaksi panemalla tämän määrittelyn hakasiin seuraavasti: ”Vaikka he ylläpitävät [oikean] uskonnon muotoa, niin heillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa voimana.” (Syysk. 22. 1949, sivu 9) Tämä asia oli siis ollut huolellisesti tutkittavana ja tarkasteltavana pitkän aikaa, ja se, mitä esitettiin siitä Teokratian lisääntymiskonventissa Yankee-stadionilla New Yorkissa viime vuonna, oli lisäselitystä ja tervetullutta selvitystä eikä mikään uusi ajatus, mikä olisi otettu käytäntöön yhtäkkiä. Kenenkään ei pitäisi tuntea olevansa häiriintynyt ”uskonto”-sanan takia. Se, että me käytämme sitä, ei saata meitä perimätietojen sitomien väärien uskontojen luokkaan enempää kuin sekään, että me sanomme itseämme kristityiksi, yhdistää meitä kristikunnan valhekristittyihin.

● Miten voimme saattaa sopusointuun Matteuksen kertomuksen, että molemmat ryövärit herjasivat Jeesusta, Luukkaan esityksen kanssa, joka kertoo toisen pilkanneen ja toisen puolustaneen Jeesusta? – M. Q., Kalifornia.

Eräs mahdollinen selitys on se, että molemmat pilkkasivat Jeesusta alussa, mutta että toinen ryöväri huomasi ajan mittaan, mitä oli tapahtumassa, ja havaitsi, kuinka Jeesus kesti kärsivällisesti vääryyden ja julmuuden. Tämä ryöväri on saattanut helposti muuttaa mieltään noina kuluneina tunteina Jeesuksen suhteen ja, vaikka hän ensin pilkkasi, kuten Matteus sanoo, myöhemmin puolustaa häntä, niinkuin Luukas kertoo.

Mutta toinenkin selitys saattaa antaa vastauksen. Jeesuksen kanssa on saatettu paaluunnaulita neljä muuta, kaksi kummallekin puolelle. Matteus käyttää kreikkalaista sanaa, mikä on käännetty ”ryöväreiksi”, jota vastoin Luukas käyttää toista kreikkalaista sanaa, mikä on käännetty ”pahantekijöiksi”. Matteuksen kertomuksesta käy ilmi, että Jeesus oli jo paaluunnaulittu ja hänen vaatteistaan oli heitetty arpaa, hänen päänsä yläpuolelle oli kiinnitetty ilmoitus, ennen kuin kaksi ryöväriä tuotiin ja naulittiin hänen kanssaan. Silloin nämä kaksi vastatullutta yhtyivät pappien ja kansan kanssa herjaamaan Jeesusta. (Matt. 27:35–44) Mutta Luukkaan kertomuksesta ilmenee, että ne kaksi pahantekijää ”vietiin hänen kanssaan surmattaviksi” ja että kun tämä kolmikko saapui Golgatalle, ”niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle”. Toinen näistä pahantekijöistä pilkkasi Jeesusta, toinen uskoi häneen ja valtakuntaan. (Luuk. 23:32–43) Tämä selitys osoittaisi siis, että kaksi pahantekijää paaluunnaulittiin samaan aikaan kuin Jeesus, ja toinen heistä pilkkasi Jeesusta ja toinen uskoi häneen, ja että myöhemmin tuotiin kaksi ryöväriä paaluunnaulittaviksi, ja kumpikin heistä pilkkasi Jeesusta. Tämä merkitsi sitä, että Jeesuksen molemmille puolille paaluunnaulittiin kaksi eli että kaikkiaan paaluunnaulittiin viisi henkilöä riviin. Tätä selitystä tukee se seikka, että Ploubezere’ssä lähellä Lannionia Cotes-du-Nordissa, Bretagnessa, on nähtävänä ”Golgata”, mikä tunnetaan nimellä. Les Cinq Croix (”Viisi ristiä”). Keskellä on korkea risti neljän matalamman ohessa, kaksi kummallakin puolella.

● Kun otamme huomioon sen, mitä 5. Mooseksen kirja 4:15–23 sanoo kaikenlaisten kuvien tekemisestä, niin olisiko Raamatun kannalta pidettävä oikeana valokuvien valmistamista ihmisistä minkäänlaista näyttelemistä tai muuta käyttöä varten? – P. S., Indiana.

Kuvien valmistamista koskevat kiellot koskivat erityisesti kuvien tekemistä palvontaa varten. Israelilaisia ei kielletty tekemästä kuvia muihin tarkoituksiin, mutta koska kuvien teko noina aikoina oli melkein poikkeuksetta luonteeltaan epäjumaluutta, niin israelilaisten keskuudessa valmistettiin kuvia vain vähän. Mutta tabernaakkelissa oli kerubien kuvia eli muotoja sekä verhoissa että arkin kannella. Salomo teki härkien kuvat kannattamaan temppelin pesuallasta ja jalopeurain kuvia valtaistuimeensa. Olisi liian etsittyä yhdistää valokuvien valmistus, kaikkiin muihin tarkoituksiin kuin tietysti palvottaviksi, epäjumalankuvien valmistukseen. Valokuvaus, maalaus ja kuvanveisto voi olla sopivaa hyödyllisissä ja taiteellisissa tarkoituksissa kuvatessaan tarkalleen henkilöitä tai esineitä. Kuvat ovat usein valistavia, ja kuvan sanotaan puhuvan enemmän kuin tuhannen sanan.

● Onko Harmagedonin ja Kristuksen 1 000-vuotisen hallitusajan välillä jonkinlainen ajanjakso? – R. S., Pennsylvania.

Ei ole mitään raamatullista perustetta ajatella, että Harmagedonin päättymisen ja tuhatvuotiskauden alkamisen välillä olisi jonkinlainen ajanjakso. Raamattu osoittaa päinvastoin, ettei siinä ole väliaikaa. Kuvaillessaan tuota Jumalan Kaikkivaltiaan taistelua Raamattu sanoo sen ratkaisevasta lopusta: ”Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.” Kertomus puhuu sitten Kristuksen perijätovereista, seurakunnasta eli morsianluokasta ja jatkaa: ”He tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään Saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja.” – Ilm. 19:11–20:8.

Saatanan heittäminen syvyyteen merkitsee Harmagedonin loppumista, Kristuksen valtakunnan hallinnon vastustamisen päättymistä. Silloin alkaa Kristuksen ehkäisemätön hallinto hänen perijätovereittensa kanssa ja kestää tuhat vuotta. Huomaa lainaamistamme raamatunkohdista tosiasiat, jotka poistavat sen mahdollisuuden, että Harmagedonin päättyminen ja tuhatvuotiskauden alkamisen välillä olisi mitään ajanjaksoa. Saatana on sidottuna kuolemantilassa tuhat vuotta, ja sitten hänet vapautetaan vähäksi ajaksi. Kristus ja hänen seurakuntansa hallitsevat tuhat vuotta, minkä jälkeen Perkele päästetään vapaaksi eksyttämään jonkin aikaa, ennen kuin hänet tuhotaan kokonaan ja lopullisesti Gehennassa. Jos muutamien vuosien aika erottaisi Harmagedonin lopun, minkä Saatanan heittäminen syvyyteen ilmaisee, tuhatvuotishallinnon alusta, niin Saatanan pitäisi olla sidottuna kauemmin kuin tuhat vuotta, jotta hän ilmestyisi lopuksi tuhatvuotiskauden jälkeen. Jos hänet siis sidotaan täsmälleen tuhanneksi vuodeksi ja jos hänen on oltava sidottu Kristuksen hallinnon tuhat vuotta, niin näiden ajanjaksojen täytyy kulkea rinnan, alkaen ja päättyen yhdessä.