12:18; Sananl. 26:17) Hän ei ole lainrikkoja eikä esivallan halveksija, ja siksi hän ei joudu kärsimään pahantekijänä. (1. Piet. 4:15) Hän on turvassa arveluttavilta liiketoimilta ja äkkirikastumissuunnitelmilta. (Hepr. 13:18) Koska hän tietää, ettei ”Jumala katso henkilöön”, hän on vapaa rotu- ja kansallisuusennakkoluuloista. (Apt. 10:34, 35; 17:26, 27; Gal. 3:28; Kol. 3:11) Sellainen henkilö osallistuu rakentavaan toimintaan niiden auttamiseksi, jotka haluavat oppia tuntemaan Jumalan, mutta hän kieltäytyy sekaantumasta uskontoa koskeviin riitaisiin ja kiivaisiin väittelyihin. – Apt. 24:12; 1. Piet. 3:15.

Se avartaa yksilöä korostamalla hänen kiinnostustaan toisiin ja auttaa häntä ymmärtämään paremmin ihmisiä, kun hän puhuu Valtakunnasta toisille. Se auttaa hänen perhettään avartamaan suhteitaan toisiin ja hankkimaan uusia ystäviä. Seurakunnan raamatuntutkistelukokouksissa ja osallistuttaessa yhdessä saarnaamistyöhön muodostuu läheinen rakkauden ja ystävyyden side. Kuten Jeesus lupasi, hän saa ”satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja [ystävien taloja, joihin hän on tervetullut] ja [hengellisiä] veljiä ja sisaria”. (Mark. 10:29, 30) Se edistää vieraanvaraisuutta ja ihmisystävällisyyttä. – Hepr. 13:2.

Keskustelutaito paranee. Puhuminen toisille Jumalan tarkoituksista pitää hänet valppaana ja tietoisena toisten ajattelusta ja kokemuksista. Hän ’puhdistaa’ kielenkäyttönsä Raamatun käskyn mukaiseksi: ”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö.” (Ef. 4:29) Seurakunnan kokouksissa hän oppii ilmaisemaan ajatuksiaan ja parantamaan keskustelunsa laatua ja tehokkuutta.

Se varaa korkealuokkaisinta koulutusta. Jumalan ja hänen periaatteidensa tuntemus on arvokkainta koulutusta. Maailma on edistynyt nopeasti teknologisessa viisaudessa, mutta ihmissuhteiden alalla se on epäonnistunut. Rakkauden, kunnioituksen ja huomaavaisuuden kehittäminen on kärsinyt. Toimeliaisuus Luojan palveluksessa ennallistaa tämän erittäin tärkeän ominaisuuden. Jeesus sanoi, että keskinäinen rakkaus oli oleva hänen opetuslastensa tunnusmerkki, ja hän käski heidän rakastaa jopa vihollisiaankin ja sanoi: ”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” – Matt. 5:43–48: Joh. 13:35.

Se suojelee perhettä moraalittomuudelta. Kun asianomaiset näkevät selvästi Raamatun lait, jotka koskevat aviomiehen, vaimon ja lasten velvollisuuksia, ja ilmaisevat rakkautta, niin perheykseys säilyy. Jokaista perheen jäsentä kunnioitetaan, jokaisen ääntä kuullaan, kun perheongelmia syntyy, vaikka vanhemmat tekevät lopulliset ratkaisut. Siksi vallitsee keskinäinen luottamus. Koska perheen yhdessäolosta saadaan nautintoa, kukaan ei tunne olevansa pakotettu etsimään nautintoja ulkopuolelta, mikä voisi johtaa huonoon seuraan ja moraaliseen rikkomukseen. – Hepr. 13:4; Sananl. 5:15–18.

Edistää mielen ja ruumiin terveyttä. Sillä, joka toimeliaasti osallistuu Jumalan palvelukseen, on mielenrauha. Hän on turvassa. Hän tietää, että jos hän pysyy uskollisena, niin toiset – Jumala ja kristityt toverit – tunnustavat hänet. Auttaessaan toisia hän tuntee saaneensa jotakin aikaan. Hän vapautuu monesta pelosta. Kaikki tämä edistää hänen hengellistä ja mielenterveyttään, ja se vaikuttaa hyödyllisesti myös hänen ruumiilliseen terveyteensä. (2. Tim. 1:7) Käydessään ihmisten kodeissa esittämässä Valtakunnan hyvää uutista hän ei ainoastaan harjaannuta mieltään virkistävällä tehtävällä, vaan hän saa myös liikuntoa ja ympäristönvaihtelua, mikä edistää hänen yleiskuntoaan. Sananlaskuissa ilmaistaan seuraava periaate: ”Sävyisä sydän on ruumiin elämä”, ja ”terveydeksi on iloinen sydän”. – Sananl. 14:30; 17:22.

Apostoli Paavali sanoi nuorelle Timoteukselle: ”Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” (1. Tim. 4:8) Raamatun oppinut Albert Barnes sanoo tästä apostolin lausunnosta: ”[Se on hyödyllinen] joka suhteessa. Ei ole sitä ihmisen tähän elämään tai tulevaan elämään liittyvää etua, mitä se ei edistäisi. Se on hyväksi ruumiin terveydelle, koska se edistää kohtuullisuutta, ahkeruutta ja vaatimattomuutta; puhtaudelle ja älylliselle toimeliaisuudelle, koska se antaa oikean näkemyksen totuudesta ja asioitten suhteellisesta arvosta; omantunnon rauhalle, koska se auttaa suorittamaan uskollisesti velvollisuudet; . . . se antaa lupauksen kaikesta, mikä on meille todella välttämätöntä tässä elämässä.”

Kuningas Salomo, jolle Jumala oli antanut viisauden lahjan, kokeili monenlaista ja tarkkasi kaikkia ihmisen toimintoja. Tehtyään vuosia tällaisia havaintoja ja saatuaan kokemusta hän kirjoitti: ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.” (Saarn. 12:13) Vain osallistumalla tähän toimintaan sinä voit olla täysin tyytyväinen elämääsi. – Joh. 13:15–17.

Miksi luovuin lupaavasta voimistelijan urasta

OLIN oikea voimisteluintoilija. Kaikki alkoi ollessani viidentoista ikäinen. Kävin ilta illan jälkeen paikallisessa voimisteluseurassa. Edistyin nopeasti ja voitin pian kansallisia palkintoja nuorten mestaruuskilpailuissa. Permantoliikkeet ja puomi tyttösarjassa olivat erikoisalaani. Ennen kuin kaksi vuotta oli kulunut, siirryin kilpailemaan naisten sarjassa, ja valmennukseni tehostui. Minut valittiin Portugalin voimistelujoukkueeseen edustamaan maata kansainvälisissä kilpailuissa ja näytöksissä.

Tätä tilaisuutta olin odottanut. Käytin sitä hyväkseni nuoruuteni koko innolla. Nyt saatoin matkustella, saada paljon kokemusta ja myöhemmin luoda uran liikuntakasvatuksen alalla. Matkustin monissa maissa, mm. Brasiliassa ja Espanjassa. Vuoden 1966 alussa menin Ranskaan saadakseni kaksi kuukautta erikoisvalmennusta. Tarkoitus oli, että jos suoriutuisin siitä hyvin, niin osallistuisin Euroopan mestaruuskilpailuihin ja myöhemmin Meksikon olympiakisoihin.

Palasin kotiin Ranskasta innostuneempana kuin koskaan, mutta havaitsin pian, että perheessämme oli tapahtunut suuria muutoksia. Äitini ja sisareni olivat alkaneet tutkia Raamattua. He tiesivät löytäneensä totuuden ja he halusivat kertoa siitä minullekin. He olivat tahdikkaita mutta hellittämättömiä. Niiden muutamien tuntien aikana, jotka olin kotona aterioitten aikana, he selittivät minulle niitä sykähdyttäviä asioita, joita he olivat oppineet Raamatusta. Huomasin kiinnostuvani.

Kahden kuukauden kuluttua olin vakuuttunut siitä, että Jehovan kristityt todistajat opettivat Jumalan sanan totuutta. Se ei ollut pelkästään joku muu uskonto – se oli elämäntapa, kuten kristillisyyden piti ollakin.