Tutkikaa, mitä olette, omaksumalla vastuu

”Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.” – Gal. 6:2.

 1, 2. a) Miten tämä maailma katselee vastuuta? b) Millä tavalla kristikunnan johtajat ovat vältelleet vastuutaan? Esitä todistus.

ERÄS lisäsyy tämän maailman ”arveluttaviin aikoihin, joista on vaikea selviytyä”, on sen jatkuva vastuun pakeneminen. Kaikilla elämänaloilla vallitsee taipumus sysätä vastuu toisen niskoille. Perheessä vanhemmat pakenevat lastensa asianmukaisen opettamisen ja kasvattamisen vastuuta. Siitä syystä lapset kasvavat kuin hyödyttömät rikkaruohot. Sen sijaan että älykkäät lapset omaksuisivat vastuun kotona ja toisiin nähden perheessä ja yhteiskunnassa, heistä tulee tämän johdosta vastuuttomia ja tunnottomia rikollisia. – 2. Tim. 3:1, Um.

² Kristikunnan johtajat ovat myös vältelleet vastuutaan opettaa Raamatun totuutta niille yli kahdeksallesadalle miljoonalle kirkonkävijälle, jotka ylläpitävät heitä ja maksavat heidän palkkansa, minkä seurauksena kirkon jäsenet eivät tunne hengellistä vastuuta palvella sitä Jumalaa, jota he väittävät palvovansa. Heitä tosiaankin varoitetaan yrittämästäkään puolustaa uskoa, mitä he tunnustavat, sanoi New York Times kesäkuun 19. päivänä 1961 sivulla 29. Vahvistaen edelleen tämän pappismies McCracken vakuuttaa, että ”baseball-intoilija tietää enemmän baseballista kuin kirkon jäsenet tietävät kristillisyydestä”. Eräs toinen kirkonmies lausui kirkkonsa jäsenistä, että ”90 prosenttia heistä voitaisiin sanoa uskonnollisessa suhteessa oppimattomiksi!”

 3. Miten Jehovan todistajat ovat nähneet tämän vastuun välttelemisen suorittaessaan palvelustaan?

³ Jehovan todistajat näkevät päivästä päivään tätä vastuun pakenemista. Kuinka monesti he ovatkaan kohdanneet ihmisiä, jotka ihastuvat Jumalan lupauksiin, tunnustavat heille tuodun Jumalan sanan sanoman totuuden, mutta jotka kieltäytyvät ottamasta raamatuntutkistelua kotiinsa, koska he pelkäävät Jehovan todistajaksi tulemisen mahdollista vastuuta. Toiset ovat taas sen kivisen tai ohdakkeisen maan kaltaisia, mistä Jeesus puhui kylväjävertauksessaan ja missä siemen menestyy jonkin aikaa, mutta sitten kuihtuu tai tukahtuu. Kun tällaisten henkilöitten eteen tulee vastuita, he pakenevat pois ja antavat siten totuuden siemenen kuolla. Onpa antautuneitten kristittyjenkin joukossa joitakuita, jotka karttavat Raamatun kotitutkistelun pitämistä hyväntahtoisille tai vetäytyvät pois lisäpalvelusetujen ottamisesta vain siksi, että se merkitsee liian paljon vastuuta. – Matt. 13:1–23.

 4, 5. a) Miksi nyt ei ole aika välttää vastuuta? b) Mikä vastuu antautuneilla kristityillä on?

⁴ Koska lähes 48 vuotta on kulunut tämän maailman viimeisistä päivistä tuosta merkkivuodesta, 1914, lähtien, niin nyt ei ole aika antaa perään maailman vastuuttomuuden hengelle, vaan aika vastustaa tämän maailman vastuuttomuuden henkeä. Antautuneeksi kristityksi tuleminen merkitsee vastuuta, sillä sellaisella henkilöllä on tietoa – tietoa, mikä on välttämätöntä muiden pelastumiselle. Opetuslapsi Jaakob sanoo: ”Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.” (Jaak. 4:17) Sen, joka antautuu Jumalalle, täytyy näin ollen toteuttaa tämä antautuminen. Hänellä on vastuutaakka kannettavana. ”Kun teet lupauksen Jumalalle, niin täytä se viivyttelemättä; sillä ei ole hänellä mielisuosiota tyhmiin: täytä, mitä lupaat.” – Saarn. 5:4.

⁵ Kun sinä kristittynä antauduit palvelemaan Jehovaa, niin sinä teit sen rakkaudesta Jumalaan. Sinä sanoit kuin profeetta Jesaja: ”Tässä minä olen, lähetä minut.” (Jes. 6:8) Sitten sinä sait tietää, että Jehovan järjestön yhteydessä ei olla vuosikausia ottamatta edistysaskeleita, jotta kasvaisi hengelliseen kypsyyteen. Apostoli Paavali sanoo: ”Kunkin on kannettava oma taakkansa.” (Gal. 6:5) Meillä on sen tähden velvollisuus ponnistella kypsyyteen, kasvaa hengellisesti, valmistautua suurempaan palvelukseen, tulla paremmiksi opettajiksi ja palvella Jehovan järjestössä, missä meitä voidaan parhaiten käyttää.

SUURI TARVE

 6, 7. a) Minkä vaatimuksen ja tarpeen pitäisi saada kaikki omaksumaan vastuu? b) Millä tavalla seurakuntien lisääntyminen lisää tarvetta?

⁶ Nykyään kootaan ”kaikkien kansojen toivottujen” suurta joukkoa, hyväntahtoisia ihmisiä, Jehovan uuden maailman yhteiskuntaan. (Hagg. 2:7, Um) Kuitenkin on niitä palvelijoita, jotka ovat nyt päteviä opettamaan ja auttamaan näitä hyväntahtoisia, vain harvoja niin kuin oli Jeesuksen päivinäkin. Kaikilla, jotka ovat uusia Jumalan järjestössä tai vanhoja siinä, on yltäkylläiset tilaisuudet omaksua suurempi vastuu. Esimerkiksi useammista kokoajan tienraivaajapalvelijoista on suuri tarve. Ja tarvitaan palvelijoita, jotka hajaantuvat palvelemaan siellä, missä Jumalan totuuden kuulemistarve on suurempi kuin joillakin toisilla alueilla. Monissa osissa Suomea ja maailmaa ei suoriteta vielä hyvän uutisen järjestettyä saarnaamista. Työntekijöitä tarvitaan. Haluatko sinä omaksua saarnaamisvastuun näissä osissa? – Matt. 9:36–38.

⁷ Ajatelkaamme myös sitä, että yhä enemmän ja yhä kypsempiä palvelijoita tarvitaan ottamaan palvelustyön valvonta sen nopeasti kasvaessa. Viime palvelusvuonna oli 21 557 Jehovan todistajien seurakuntaa kaikkialla maailmassa, 549 enemmän kuin sitä edellisenä vuonna. Se on ihmeellistä! Mutta on myös kätkettyjä siunauksia. Ajattele niitä palvelusetuja, mitkä avautuvat tuhansille päteville palvelijoille, joilla oli tarvittavat raamatulliset ominaisuudet. Nämä uudet seurakunnat tarvitsivat 549 seurakunnanpalvelijaa, 549 apulaisseurakunnanpalvelijaa, 549 raamatuntutkistelunpalvelijaa jne. kautta linjan. Kaiken kaikkiaan tarvittiin yli neljätuhatta palvelijaa. Lisää noin kolmekymmentä uutta kierrospalvelijaa ja eräitä piiripalvelijoita, niin näet, miten suuri pätevän avun tarve tänä aikana on. Ketkä ovat ne antautuneet, kypsät palvelijat, jotka haluavat omaksua vastuun vuonna 1962, 1963 ja muina tulevina vuosina? Oletko sinä yksi heistä? Oletko sinä uskollinen Jehovalle antautuessasi esittämällesi lausunnolle, kun sanoit: ”Tässä minä olen, lähetä minut”?

VASTUUSEEN VALMISTAUTUMINEN JA SEN OMAKSUMINEN

 8, 9. a) Mikä ominaisuus auttaa sinua omaksumaan vastuun? b) Miksi on oikein tavoitella suurempaa vastuuta? c) Minkä tulee olla vaikuttimenamme?

⁸ Kun rakkautemme Jehovaa kohtaan kasvaa, niin me emme ole omaksumatta vastuuta. Me katselemme asiaa edistyvästi emmekä tyydy seisomaan paikallamme. Me voimme havaita kaikkialla ympärillämme Jehovan näkyvässä järjestössä suoritettavan paljon työtä. Haluammeko me auttaa sitä? Monet antautuneet palvelijat ovat omaksuneet vastuun palvella Vartiotorni-seuran Beetel-kodeissa ja painoissa. Ehkä sinäkin voit tehdä tämän.

⁹ Sinun rakkautesi Jumalaa ja hänen järjestöään kohtaan panee sinut haluamaan tavoittelemaan suurempaa vastuuta. Tämä ei ole ainoastaan sopivaa, vaan Raamattu kehottaakin tekemään niin. Apostoli Paavali lausui: ”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.” (1. Tim. 3:1) Koska siten on oikein tehdä, niin sinun pitäisi varmasti haluta tehdä siten, mutta oikeista vaikuttimista. Ei kunnianhimoisesti työntyen eteenpäin järjestössä ja taistellen asemasta, vaan tarjoten nöyrästi ja iloiten niitä kykyjä, joita sinulla on, uuden maailman etujen edistämiseksi.

10. Minkä tulisi olla päämäärämme nähdessämme pätevän avun suuren tarpeen?

¹⁰ Edistymisen etsiminen uuden maailman yhteiskunnassa ilmaisee sinun rakkautesi Jehovaan. Se on myös kypsyyden merkki. Se osoittaa sinun arvostavan edessäsi olevia etuja. Koska kenestäkään ei voi tulla valvojaa, jollei hän täytä Raamatussa valvojille asetettuja vaatimuksia, niin sinä haluat ponnistella johdonmukaisesti täyttääksesi nuo korkeat mitat. Kun sitten tulee valvojan määräämisen tarve, niin sinä olet käytettävissä. Itse asiassa joka seurakunnassa on antautuneita palvelijoita, jotka voisivat olla päteviä suurempiin palvelusetuihin, jos he vain mukautuisivat niihin. Heidän tulisi haluta täysin vilpittömästi nähdä Jehovan työ suoritettuna hänen ylistyksekseen.

TOIVOTUT VAATIMUKSET

11. Mitkä edellytykset valvojien täytyy täyttää?

¹¹ Kuten näemme, uuden maailman yhteiskunnassa on antautuneitten palvelijoiden suuri tarve, palvelijoiden, joilla on terve arvostelukyky, syvä tieto ja rakkaus ja ne ominaisuudet, mitkä Raamattu asettaa valvojille 1. kirjeessä Timoteukselle 3:1–7: ”Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; . . . Älköön hän olko äskenkääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta.”

12. Miten joku osoittaa tavoittelevansa suurempaa vastuuta?

¹² Valmistautumisesi teokraattisiin vastuuasemiin merkitsee sen tähden sitä, että sinun täytyy tulla ensiksi hengellismieliseksi, että sinun täytyy asettaa hengelliset arvot aineellisten arvojen yläpuolelle. Sinun täytyy ravita mieltäsi sillä, mikä rakentaa, tutkimalla säännöllisesti henkilökohtaisesti ja olemalla kaikissa seurakunnan kokouksissa. Sinun täytyy oppia työskentelemään läheisesti seurakunnan kanssa ja ymmärtämään ykseyden arvo. Sinä haluat saada arvokkaita kokemuksia työskentelemällä kypsien palvelijoiden kanssa kenttäpalveluksessa. Sinä asetat omakohtaiset tavoitteet, jotta edistyisit alituisesti. Pyri pitämään parempia saarnoja, työskentele opetustaidon hyväksi, opettele raamatullisia todisteluja, niin että kykenet voittamaan vastaväitteet, opi tietämään, miten Jumalan syviä asioita selitetään. Kun olet saavuttanut yhden tavoitteen, aseta uusi. Sillä tavalla edistyt etkä seiso paikallasi. – 1. Tim. 4:15, 16.

13. Mikä ominaisuus on välttämätön ja miksi?

¹³ Älä ylenkatso koskaan sellaista ominaisuutta kuin luotettavuutta. Huolehdi siitä, että kehität itsessäsi tätä ominaisuutta. Teetkö sinä sopimuksia, etkä pidä niitä? Jätätkö sinä suorittamatta palveluskokouksen ohjelmasta tai teokraattisesta palveluskoulusta saamiasi tehtäviä ilman todellista syytä? Tajuatko sinä luotettavuuden tarpeellisuuden? Tee, mitä sinut on määrätty tekemään. Työskentele sen hyväksi kokosieluisesti niin kuin Jehovalle, niin hän siunaa sinua. (Kol. 3:23) Älä ajattele olevasi edistymiskuntoinen, jollet ole kehittänyt tätä tärkeätä ominaisuutta itsessäsi.

NUORTENKIN TULEE OMAKSUA VASTUU

14. Minkä uran monet nuoret ovat valinneet, ja miksi se on korkein ura?

¹⁴ Jehovan nuorten evankeliuminpalvelijoiden ei tule pidättyä edistymästä kohti suurempaa vastuuta. Monet nuoret valitsevat nykyään erilaisia elämänuria, joille heitä valmennetaan. Toiset näyttävät käyvän koulun ilman mitään erityistä uraa tai päämäärää mielessään. Mutta näin ei pitäisi olla nuorilla, jotka ovat antaneet elämänsä Jehova Jumalan palvelukseen. He ovat antautuessaan jo valinneet uransa – evankeliuminpalvelusuran. Heillä on korkein ura, sillä se on ainoa, mikä takaa iankaikkisen elämän palkinnon! – Joh. 5:24.

15, 16. a) Mitä koululaisten tulee varoa ja miksi? b) Millä tavalla vanhemmat voivat kannustaa lapsia?

¹⁵ Jos olet valinnut evankeliuminpalveluksen uraksesi ja jos olet pannut tavoitteeksesi vastuun omaksumisen uuden maailman yhteiskunnassa, niin haluat varoa sekaantumasta liiaksi koulukurssien ulkopuolisiin toimintoihin, sellaisiin kuin urheiluun ja muihin harrastuksiin, mitkä saattaisivat kietoa sinut mahdollisiin huonoihin toverisiteisiin ja ehkäistä kristillisen kasvusi. Nuo toiminnat voivat pidättää sinut poissa tärkeistä tutkisteluista, kokouksista ja evankeliuminpalveluksesta.

¹⁶ Vanhemmat, jotka rakastavat lapsiaan ja haluavat nähdä heidän elävän Jumalan uudessa maailmassa, kannustavat ja opastavat heitä lisääntyvän palveluksen ja vastuun tavoitteita kohti. Paavali antoi Timoteus-nuorukaiselle tämän neuvon: ”Harjoita itseäsi jumalisuuteen. Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” Hän lisää sitten: ”Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen.” – 1. Tim. 4:7–9.

17. Miksi evankeliuminpalvelus on palkitseva elämänura?

¹⁷ On varmasti viisasta valita jumalisen antaumuksen vastuullisen elämäntavan tavoitteleminen. Ei ole hienompaa eikä palkitsevampaa uraa. Se on se elämäntie, mikä auttaa sinua kantamaan pyhän hengen hedelmiä, mitkä ovat välttämättömiä kristilliselle kypsyydelle. Se on elämäntie, mikä ei ole turha, sillä ”teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa”. – 1. Kor. 15:58; Gal. 5:22, 23.

VALVOJAT PYRKIVÄT SUUREMPAAN VASTUUSEEN

18. Miksi valvojien täytyy kasvaa jatkuvasti vastuunsa arvostamisessa?

¹⁸ Kun joku on määrätty valvojaksi tai apulaispalvelijaksi kristilliseen seurakuntaan hengellisten ominaisuuksiensa perusteella, hänen kasvunsa ei tule pysähtyä siihen, vaan sen tulee jatkuvasti ilmetä. Paavali neuvoo valvojia: ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa.” (Apt. 20:28) Valvojat eivät saa koskaan unohtaa sitä kallisarvoista vastuuta, mikä heillä on. Heidän täytyy sen tähden ottaa vastuuasemassaan johto kristillisessä käyttäytymisessä, opettamisessa, palveluksessa ja rakkaudessa.

19, 20. a) Miten valvojien tulee täyttää vastuunsa Pietarin mukaan? b) Mikä neuvo annetaan välinpitämättömän etäällä olemisesta ja seurakunnan pitämisestä lämpimänä ja yksimielisenä rakkaudessa?

¹⁹ Siitä tavasta, millä tämä vastuu tulee täyttää, kirjoittaa apostoli Pietari: ”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina.” (1. Piet. 5:1–3) Kaitse Jumalan laumaa, apostoli sanoo, mutta ei pakosta, ei nureksien, ikään kuin sinun pitäisi, ikään kuin sinulla olisi liikaa taakkaa ja olisit liian suuren vastuun sitoma. Kaitse laumaa rakkaudellisesti, halukkaasti, innokkaasti, iloiten.

²⁰ Muista, että lampaat kuuluvat Jumalalle. Näin ollen ei valvojilla ole mitään syytä ’herroina hallita niitä, jotka ovat Jumalan perintö’, vai onko? Eikä kenenkään valvojan pidä tuntea olevansa liian ylhäinen tavoitettavaksi ja tehdä siten itsestään saavuttamatonta. Hänen tulee huolehtia Jumalan lampaista. Miten hän voi tehdä sen, jos hän pysyttelee etäällä tai hänellä on liian kiire, niin että he eivät voi vaivata häntä ongelmillaan, tai hän on niin kiinnostunut ylitehokkaan järjestön johtamisesta, että unohtaa kokonaan lampaat? Jos hän haluaa nähdä seurakuntansa lämpimänä, yksimielisenä, onnellisena ja hedelmällisenä, niin Pietarin neuvo kuuluu: ’Ole esikuvana laumalle’ uskossa, hyveessä, tiedossa, itsehillinnässä, kestävyydessä, jumalisessa antaumuksessa, veljellisessä kiintymyksessä ja rakkaudessa. – 1. Piet. 5:3; 2. Piet. 1:5–8.

TÄYTÄ VASTUU TEHOKKAASTI

21, 22. a) Miksi valvojan tehtävä ei ole helppo? b) Minkä vaarojen ja velvollisuuksien suhteen valvoja on valpas?

²¹ Jumalan lauman paimenen vastuun täyttäminen ei ole suinkaan yksinkertainen tehtävä. Se vaatii paljon kärsivällisyyttä, voimaa ja taitoa. Oikeitten periaatteitten ahkera tutkiminen ja ymmärtäminen sekä kokemus ovat kaikki tarpeellisia. Paimenen täytyy olla valpas ja lammasten hyvinvoinnista huolehtivainen. Hänen täytyy tähyillä vihollisia, sekä ulkopuolisia, kuten vääriä oppeja että materialismia, että niitä, mitkä saattavat hiipiä laumaan ja hyökätä sen kimppuun sisästä päin.

²² Valvoja, joka on valpas vastuunsa suhteen, tähyilee niitä lampaita, jotka saattavat olla hengellisesti sairaita, ja antaa heille hellää hoitoa, ennen kuin heidän tilansa tulee liian vakavaksi. Hän auttaa myös niitä, joilla on vakavia pulmia tai vaikeita ratkaisuja tehtävänä. On koululaisia, jotka voivat tietää oikean menettelytavan, mutta maalliset pyyteet tai koulutoverit saattavat ohjata heidät harhaan heidän epäkypsyydessään. Valvojat, olkaa valppaat heidän pulmiensa suhteen. Neuvokaa heitä, ennen kuin he ottavat väärän askeleen. Kannustakaa heitä jatkuvasti säilyttämään ”luja ote elämän sanaan”. He ovat ikuisesti kiitollisia teille siitä. – Fil. 2:16, Um.

23. a) Mikä hänen moraalinen vastuunsa on seurakunnan suhteen? b) Millä tavalla ja missä hengessä hän tekee ratkaisut?

²³ Eräs valvojan vastuu on olla valpas nähdäkseen, että seurakunta pysyy puhtaana. Jos seurakuntaan tulee periaatteettomia henkilöitä, jotka yrittävät siepata pois jonkun Jehovan lampaan, tai jos joku on syypää avoimien moraalittomien tekojen tekemiseen, niin valvojan täytyy yhdessä seurakunnan komitean toisten palvelijoitten kanssa ryhtyä toimenpiteisiin seurakunnan vapauttamiseksi heidän turmelevasta vaikutuksestaan ja pitää se puhtaana erottamalla syypää rikkoja. Mutta valvojat eivät saa olla hätäisiä eivätkä tehdä äkkiratkaisuja, mitkä perustuvat vihaan tai jostain tapahtumasta johtuvaan ärtymykseen. Heidän täytyy olla varmoja sen suhteen, että täydelliset tosiseikat johtavat heitä oikeudenmukaiseen, raamatulliseen ratkaisuun. Heidän täytyy olla puolueettomia ja ennakkoluulottomia antaen armon, ymmärtämyksen ja rakkauden näytellä painavaa osaa oikean tuomion langettamisessa. – Gal. 6:1.

24. Minkä neuvon Paavali antaa valvojille Roomalaiskirjeen 15:1–3:ssä?

²⁴ Näistä muutamista esimerkeistä käy hyvin ilmeiseksi, että taitava kaitseminen vaatii kypsyyttä. Valvojien auttamiseksi täyttämään tämän mitä tärkeimmän vastuun meillä on Jeesuksen ja hänen apostoliensa sekä toisten uskollisten miesten muistiinkirjoitetut esimerkit. Valvojien täytyy rakastaa niin kuin Jeesus rakasti. Heidän täytyy olla halukkaita auttamaan hengellisesti sairaita, vahvistamaan laimeita ja rohkaisemaan heikkoja. Paavali sanoo: ”Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi. Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi.” Näin tapahtui, jotta seurakunta kasvaisi rakkauden ja elämän tiellä ja jotta Jehova tulisi kirkastetuksi. Valvojien tulee nykyään noudattaa näitä hyviä esimerkkejä. – Room. 15:1–3.

KAIKKIEN TÄYTYY OTTAA VASTUU

25. Miksi valvojat eivät ole ainoat, joille on annettu vastuu kristillisessä seurakunnassa?

²⁵ Jumalan järjestössä täytyy kaikkien kantaa vastuu. Sinulla on vastuu oppia tuntemaan Jumalan ihmeellinen neuvo ja sovelluttamaan sitä. Siihen katsomatta, missä sinulla lieneekin etu palvella, joko Beetel-kodissa tai lähetystyöntekijänä tai tienraivaajana, joko seurakunnan valvojana tai apulaispalvelijana tai kirjantutkistelun johtajana palveluskeskuksessa, sinun täytyy omaksua vastuusi ja täyttää se. Mutta Jumalan neuvo ei ole rajoitettu ainoastaan valvojiin ja erikoistehtäviin määrättyihin, vaan se soveltuu jokaiseen Jumalan kansassa olevaan yhtä painavasti. Elämään pääsyn ehdot ovat samat kaikille. Sinua palvelevat eivät ole erilaisessa elämän kilpajuoksussa. He ovat samassa kilvassa. Sen tähden on Jumalan lampaitten löytämisen, heidän rakkaudellisen ruokkimisensa ja hoivaamisensa vastuu sama kaikilla. – Joh. 21:15–17.

26. Mikä kehotus annetaan kaikille antautuneille evankeliuminpalvelijoille?

²⁶ Jos olet Jumalan antautunut palvelija, niin huolehdi hyvin tehtävästäsi! Kanna vastuusi! Pane sydämesi työhösi! ”Työskennelkää siinä kokosieluisesti kuin Jehovalle eikä kuin ihmisille.” (Kol. 3:23, Um) Iloitse puhtaan palvonnan edistämisestäsi. Pidä kiinni Jumalan sanasta ja hänen järjestöstään. Olkoon vaelluksesi samanlainen kuin apostoli Paavalin, joka sanoi veljilleen: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.” – 1. Kor. 11:1.

27. Mitä palkintoja saadaan vastuun omaksumisesta ja sen kantamisesta?

²⁷ Seurauksena siitä, kun kukin omaksuu vastuunsa, on yksimielisten palvojien voimakas, tehokas järjestö, joka opastaa pätevästi hyväntahtoisia ihmisiä elämän tiellä. Sillä, joka omaksuu ja kantaa vastuunsa, on erityinen ilo tietää, että hän tekee Jumalan tahdon, että hän on ’Jumalan työtoveri’. Hänellä on myös tyydytys ja ilo, luottamus ja usko saada pysyvä palkinto hyvin tehdystä työstä, kuten voidaan havaita Paavalin sanoista: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.” – 1. Kor. 3:6–9; 2. Tim. 4:7, 8.

28. Mitkä kysymykset jäävät kaikkien vastattaviksi, ja mikä on onnellinen lopputulos vastuun omaksumisesta?

²⁸ Oletko sinä altis suurempaan palvelukseen? Omaksutko sinä vastuusi? Muovaatko elämäsi sen palveluksen ympärille, minkä Jumala on uskonut huollettavaksesi? Vain sinä voit vastata näihin kysymyksiin. Tehtävää on paljon, ja työmiehiä on yhä vähän. Älä vetäydy pois tilaisuuksistasi, vastuustasi ja sano: ”Tehköön joku muu sen.” Jos olet pätevä omaksumaan vastuun, niin ole siihen altis kokosieluisesti. Jos tunnet olevasi epäpätevä, niin rakenna itseäsi hengellisesti Jumalan sanan, hänen henkensä ja järjestönsä avulla. Tutki minkälainen ihminen olet, omaksumalla vastuu Jehovan kunniaksi ja omaksi iankaikkiseksi hyvinvoinniksesi palkan ollessa sinulle elämä hänen uudessa vanhurskaassa maailmassaan.