Hengen hedelmä

”Mutta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, usko, lempeys, itsensähillitseminen.” – Gal. 5:22, 23, Um.

 1. Miksi ihmisten ponnistukset itsensä kehittämiseksi menevät usein harhaan, ja mitkä raamatunpaikat valaisevat tätä?

IHMISTÄ on kiinnostanut ikimuistoisista ajoista asti itsensä kehittäminen joka suhteessa, ruumiillisesti, henkisesti ja moraalisesti. Hänen ponnistelunsa tähän suuntaan ovat olleet epätäydellisyyden tähden usein tasapainottomia ja taipuvaisia menemään äärimmäisyyksiin. On esimerkiksi sellaisia ihmisiä, jotka ylpeilevät kovasti lihastensa kehittymisestä tai ruumiillisten voimatekojen suorittamisesta, mitkä herättävät ihailua ja äänekkäitä mieltymyksen osoituksia. Mutta kuitenkaan ei havaita, että tämä tapahtuu monesti hyvän terveyden kustannuksella myöhemmin elämässä ja merkitsee usein hienompien, joskaan ei käsin kosketeltavien osien, mielen ja sydämen, laiminlyömistä. Niinkuin apostoli sanoo: ”Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” – 1. Tim. 4:8.

 2. a) Miten uskonto on yleensä suosinut itsensä kehittämistä koskevaa ajatusta? b) Mitä Paavali sanoi tästä juutalaisuuteen nähden?

² Tämä tasapainon puute ja taipumus mennä äärimmäisyyksiin on ilmennyt myöskin, kun ihmiset ovat koettaneet kehittää ja parantaa itseään henkisesti ja moraalisesti ylpeillen usein saavutuksistaan, olkootpa ne sitten todellisia tai kuviteltuja. Tämä on tapahtunut usein jonkin nykyiseen asiainjärjestelmään kuuluvan uskonnon vaikutuksesta ja opastuksesta, uskonnon väittäessä tuosta määrätystä menettelystä ankarasti kiinni pitävän saavan itselleen tiettyä ansiota ja hyötyä, mikä vaikuttaa hänen nykyiseen ja tulevaan elämäänsä. Eivät nekään uskonnot, jotka ovat väittäneet tunnustavansa ainoan tosi Jumalan, ole välttäneet tätä ansaa. Miten Paavali tuli kirjoittaneeksi ”hengen hedelmästä” ”lihan tekojen” vastakohtana galatalaisille lähettämässään kirjeessä? Eikö se syntynyt juuri tämän kysymyksen johdosta, minkä olivat herättäneet eräät, jotka riippuivat vielä juutalaisuusjärjestelmässä ja väittivät, että vanhurskaus voidaan saavuttaa lihassa ”lain teoilla” ’noudattamalla juutalaisten tapoja’? Paavali tiesi liiankin hyvin, mitä vastaan hän nousi, sillä hän sanoo aikaisemmasta menettelystään: ”Edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani.” Hän kirjoittaa sentähden kiihtyneenä: ”Niinkö älyttömiä te olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” – Gal. 5:19, 22; 2:14, 16; 1:14; 3:3.

 3. Missä suhteissa vallitsee samanlaisuutta kristikunnan ja juutalaisuuden välillä tässä kysymyksessä?

³ Hyvin samanlaisia ajatuksia ja väitöksiä kuin juutalaisuuden kannattajien esittämät, tavataan myöskin kristikunnan monien lahkojen keskuudesta. Yleensä pidetään perususkona, että kristityt ovat kymmenien käskyjen lain, myöskin sapattilain, alaisia ja että vanhurskas asema voidaan saavuttaa noudattamalla tarkasti siinä eriteltyjä vaatimuksia. Edelleen, samoin kuin juutalaisessa järjestelmässä, on lisätty joukko ihmistekoisia perinteitä, sellaisia kuin itseomaksutut katumukset, paastot, itsekieltämys, munkkien noudattama ja ankara elämistapa, joiden kaikkien otaksutaan tehostavan ihmisen pyhyyttä ja siten tarjoavan tarpeellisen kurinpidollisen valmennuksen ja soveliaaksi tekemisen tulevaan elämään Kristuksen kanssa taivaan kirkkaudessa. Ovatpa jotkut menneet niinkin pitkälle, että ovat väittäneet voineensa saavuttaa ehdottoman pyhyyden, synnittömyyden, ollessaan vielä lihassa. Miten typerää, ja erittäinkin, kun otamme huomioon apostolin juuri tätä koskevan varoituksen. Hän sanoo: ”Noissa on tosiaan näennäistä viisautta itseomaksutussa palvontamuodossa ja valenöyryydessä, ruumiin ankarassa kohtelussa, mutta niillä ei ole mitään arvoa lihan tyydyttämistä vastaan taisteltaessa.” – Kol. 2:23, Um.

 4. Mitä kristikunnan opettajat eivät ymmärrä eivätkä arvosta?

⁴ Kristikunnan uskonnolliset opettajat eivät yleensä ymmärrä Raamatun opetusta, että kristityt eivät ”ole lain alla, vaan armon alla”, ja että heidät julistetaan vanhurskaiksi eli vanhurskautetaan uuden liiton yhteydessä sen Välittäjän Kristuksen Jeesuksen kautta. Nuo opettajat eivät ymmärrä siitä syystä myöskään, että vanhurskauteen auttava voima ei ole uuden liiton alaisuudessa poispyyhityt kymmenen käskyä, vaan Jumalan henki, mikä muuttaa kristityt jumalankaltaisuuteen ja, niinkuin Paavali sanoo: ”Jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.” – Room. 6:15; Gal. 5:18. Katso myös Efesolaiskirjeen 2:15; 2. Korinttolaiskirjeen 3:5–18.

 5. a) Miksi totuuden paljastaminen ja erehdyksen poistaminen on ollut asteittaista työtä? b) Miten tämä nähdään hengen hedelmän ollessa kyseessä?

⁵ Ei ole siis ihme, että niihin, jotka ottivat totuuden sanoman vastaan nykyisen toimintamme varhaisina vuosina, ennen vuotta 1914 ja vähän aikaa sen jälkeenkin, ja hylkäsivät nykyisen Babylonin väärän uskonnon, niinkuin Ilmestyskirjan 18:4:nnessä käsketään, vaikutti edelleenkin jossakin määrin se opetus, minkä he olivat aikaisemmin omaksuneet totena. Meidän täytyy muistaa aina, että totuuden paljastaminen ja sitä seuraava babylonilaisen saastutuksen poispuhdistaminen sekä opin suhteen että käytännössä on ollut asteittaista työtä. (Sananl. 4:18; Jes. 52:11) Noina varhaisina päivinä kiinnitettiin paljon huomiota – niinkuin yleisesti sanottiin – ”hengen hedelmien ja armolahjojen” kehittämiseen. Pitäen Galatalaiskirjeen 5:22, 23:tta perusteena tämä oli suosittu aihe, mikä valittiin moniin puheisiin, usein sarjapuheitten muodossa. Mutta yleensä poikkeuksetta osoitettiin, kuinka kunkin henkilön täytyy kehittää itsessään ”luonteen kehityksen” suuntaviivojen mukaan apostolin erittelemiä ominaisuuksia. Jotkut silloin totuudessa olevat panivat paljon painoa näiden ominaisuuksien ensisijaiselle tärkeydelle ja menivät siinä sellaisiin äärimmäisyyksiin, että se saattoi heidät kiinnittämään aivan liian suurta huomiota itseensä. Jokaisen pienen kokemuksen ja olosuhteen katsottiin näyttelevän jotakin osaa luonteen koettelemisessa ja kehittämisessä. Se johti monissa tapauksissa siihen, että heistä tuli itsekeskeisiä ja itsekkäitä, luonnollisesti vaatimattomalla tavalla. Voisimme sanoa, että heistä tuli ylikypsiä ja he putosivat puusta.

 6. Minkä ymmärtäminen on tärkeää meille, ja mitä vaaraa tulee nimenomaan välttää?

⁶ Merkitseekö tämä, että me teemme pilaa asiasta? Se olisi täysin sopimatonta, koska sillä on hyvin täsmällisesti paikkansa Jumalan Sanassa. Vaikka me voimme osoittaa niiden huvittavan puolen, jotka ottavat itsensä liian vakavasti, niin me haluamme kuitenkin tähdentää sitä tärkeää seikkaa, että meille on tarpeellista nähdä itsemme oikeasta näkökulmasta tämän hengen hedelmän kantamista koskevan kysymyksen yhteydessä. Mitä itsekkääksi muuttumisen vaaraan tulee, niin Galatalaiskirjeen 5. luvun välitön tekstiyhteys osoittaa tämän olevan meidän suurin sisäinen vihollisemme. Paavali sanoo: ”Jos me elämme hengen mukaan, niin vaeltakaamme jatkuvasti järjestyksen mukaisesti myöskin hengen mukaan. Älkäämme tulko itsekkäiksi ja herättäkö kilpailua toistemme kanssa kadehtien toisiamme.” – Gal. 5:25, 26, Um.

 7. a) Miten meidän tulisi katsella itseämme? b) Miten Jesaja kuvailee nykyisen menestyksemme?

⁷ Miten meidät voidaan sitten saada omaksumaan oikea näkemys itsestämme välttääksemme tämän vaaran? Meidän täytyy katsella itseämme sillä tavalla, millä Jehova katselee meitä. Ja miten hän tekee sen? Hän näkee meidät ja toimii kanssamme tänä päivänä pääasiassa koottuna kansana, koottuna hänen teokraattiseen järjestöönsä, Siioniin. Monet ennustukset puhuvat tästä kootusta kansasta, ja Jesaja yhdistää eräässä paikassa sen Jumalan henkeen ja siitä johtuviin hedelmiin. Kerrottuaan hedelmättömyyden ajasta ja olosuhteista Jesaja osoittaa, että tällaiset olosuhteet olisivat vallalla teokraattisen järjestön ennallistamiseen saakka, seuraavin sanoin: ”Kunnes Henki vuodatetaan meihin ylhäältä ja kunnes erämaa tulee hedelmälliseksi kedoksi ja hedelmällinen keto arvioidaan kuin metsäksi. Oikeus asuu silloin erämaassa, ja vanhurskaus asustaa hedelmällisellä kedolla. Ja vanhurskauden työ on rauha ja vanhurskauden vaikutus hiljaisuus ja luottamus iankaikkisesti. Ja minun kansani majailee rauhaisassa asuinpaikassa ja turvallisissa asumuksissa ja hiljaisissa lepopaikoissa.” (Jes. 32:15–18, As) Miten puoleensavetävä kuvaus siunauksista ja lisääntymisestä! Kuinka herkullisia hedelmiä!

ERILAISIA HEDELMIÄ

 8. Ovatko kaikki hedelmät samoja kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti? Mikä ajatus pitää kuitenkin paikkansa kaikkiin näihin Raamatun mainintoihin nähden?

⁸ Mutta ehkä joku kysyy tässä kohdassa, ovatko edelläolevassa ennustuksessa mainitut hedelmät samat, mitkä Paavali kuvailee Galatalaiskirjeen 5:22, 23:nnessa. Ja miten on Johanneksen 15. luvun hyvintunnetussa kuvauksessa mainitun viinipuun hedelmien laita, kun Jeesus sanoi: ”Minun Isäni kirkastetaan siinä, että te kannatte jatkuvasti paljon hedelmää”. (Joh. 15:8, Um) Tarkoittiko Jeesus, että pitää kantaa jatkuvasti paljon rakkautta ja paljon iloa ja niin edelleen? Onko kaikki hedelmä samaa hedelmää? Vastaus on luonnollisesti kielteinen. Sana hedelmä esiintyy monta kertaa Raamatussa ja tarkoittaa monia eri asioita, sekä hyviä että huonoja. Mutta kaikille näille kohdille on yhteistä se, että hedelmä sisältää aina ajatuksen jostakin tuotetusta, luonnollisesta ja johdonmukaisesta tuloksesta eli tuotteesta, mikä on seurauksena määrätyistä toimintasyistä tai -tavoista.

 9, 10. Miten Valtakunnan hedelmää voidaan katsoa eri näkökulmista, ja miten Raamattu tukee sitä?

⁹ Ottaen huomioon sen seikan, että me elämme sitä päivää, jolloin taivaissa on perustettu Jumalan valtakunta ja jolloin maan päällä on muodostettu Valtakunnan järjestö, mihin Jumalan kansaa on koottu, voidaan kaikkia Jumalan hengen avulla hänen palvelijoinaan tuottamiamme hedelmiä sanoa sopivasti Valtakunnan hedelmiksi. Mutta näitäkin hyviä hedelmiä voidaan katsoa eri näkökulmista. Niinkuin Jeesus osoitti eräässä vertauksessaan, on suuren Kylväjän siroittelema siemen totuuden Sana, Valtakunnan sanoma. Jeesus sanoi: ”Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.” (Luuk. 8:15) Koska kukin siemenlaatu tuottaa siis omaa lajiaan ja koska me itse tulimme tuntemaan totuuden siten, että joku toinen saarnasi tätä hyvää Valtakunnan sanomaa, niin tästä seuraa, että hedelmä, mitä meidän täytyy kantaa, on todistuksen antaminen jälleen toisille samasta sanomasta ja siten Valtakunnan etujen lisäämisen edistäminen. Tämä on yksi näkökulma, mikä pääasiallisesti on vallitsevana käytettäessä niitä hedelmänkantamista koskevia kuvauksia, jotka mainitaan Jesajan 32. luvusta ja Johanneksen 15. luvusta otetuissa lainauksissa.

¹⁰ Mutta tämä ei ole ainoa näkökulma. Kun apostoli kirjoittaa niille, jotka totuuden Sana on valistanut, niin hän sanoo: ”Vaeltakaa valkeuden lapsina – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä.” (Ef. 5:8, 9) Eräs hedelmälaatu on se, minkä pitäisi ilmetä jokapäiväisessä elämässämme, ”kaikkinaisessa hyvyydessä”. Toinen laatu on se, mikä ilmenee totuuden julistamisen yhteydessä, ”kaikkinaisessa” kenttäpalveluksessa. Molemmat laadut käyvät todellisuudessa käsi kädessä ja ovat erottamattomat, kuten tulemme näkemään. Mutta me kiinnitämme nyt tässä tutkielmassamme erityistä huomiota siihen laatuun, mikä koskee meidän jokapäiväistä elämäämme ja henkilöllisyyttämme, luonteenlaatuamme. Älkäämmekä unohtako omaksua näitä seikkoja käytännöllisellä tavalla, ollen ”sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita”. – Jaak. 1:22.

RAKKAUS – TÄRKEIN HENGEN HEDELMÄ

11. Mikä on hengen tärkein hedelmä, ja mikä kysymys herää tämän suhteen?

¹¹ Niiden yhdeksän seikan luettelossa, mitkä muodostavat hengen hedelmän, kuten Galatalaiskirjeen 5:22, 23:nnessa mainitaan, on ensimmäisenä ja tärkeimpänä rakkaus täysin oikeutetusti. Tehkäämme nyt itsellemme kysymys henkilökohtaisella ja käytännöllisellä tavalla. Mitä sanonta ”hengen hedelmä on rakkaus” merkitsee minuun nähden? Merkitseekö se, että minun täytyy harjoitella mielessäni sanomaan itselleni joka aamu ensimmäiseksi: ’Minun täytyy koettaa olla rakkaudellisempi. Minä päätän olla rakkaudellisempi’? Eikö mahdollinen kehityksemme olisi todellisuudessa meidän oman henkemme hedelmä, jos me menettelisimme sillä tavalla yrittäen kehittää itseämme? Mutta apostoli tarkoittaa Jumalan henkeä eikä meidän omaa henkeämme. Miten se sitten toimii?

12. Millä tavalla Raamattu osoittaa, että Jumalan rakkaus vaikuttaa meihin ja toimii meissä?

¹² Kun me alamme ensin oppia totuutta, niin Jumalan suuri rakkaus vetoaa meihin, hänen ystävällisyytensä ja hyvyytensä. Kun opimme enemmän totuutta, niin opimme arvostamaan enemmän Jumalan epäitsekästä rakkautta, kunnes tulemme siihen kohtaan, missä vastaamme hänen kehoitukseensa: ”Anna sydämesi, poikani, minulle.” (Sananl. 23:26) Se merkitsee, että me antaudumme omistautumisen hengessä Jehovalle tekemään hänen tahtonsa, ja siten me tulemme tosi kristityiksi. Tämä ei johdu ilmeisestikään rakkaudesta, mitä me olisimme kehittäneet oma-aloitteisesti. Se johtuu päinvastoin, niinkuin Paavali sanoo, siitä, että ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta”. – Room. 5:5.

13. Miten tämä rakkaus vaikuttaa meidän suhteeseemme veljiimme?

¹³ Me ymmärrämme samalla, että meidät on saatettu yhteyteen toisten kanssa, jotka ovat käyneet läpi täsmälleen saman tapahtumuksen ja ottaneet samat askeleet. Nämä ovat sentähden meidän lähimmäisiämme kristittyinä, ja nykyään ovat kaikki yhdessä uuden maailman yhteiskunnan jäseniä. Seurauksena on luonnollisesti ja johdonmukaisesti meidän yhteytemme näihin meidän veljiimme ja sisariimme, samoin kuin hedelmä on luonnollinen tuote eikä keinotekoinen valmiste. Johannes kirjoittaa tämän vahvistukseksi: ”Siinä on rakkaus, ei siinä, että me olemme [ensin] rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitusuhriksi syntiemme edestä. . . . [ja] jos Jumala rakasti meitä näin, niin mekin olemme itse velvolliset rakastamaan toisiamme” samalla lämpimällä, ystävällisellä, epäitsekkäällä tavalla. (1. Joh. 4:10, 11, Um) Meidän pitäisi luonnollisesti rakastaa toisiamme. Kun tulemme tosi kristityiksi, niin että Jumalan rakkaus täyttää sydämemme ja totuuden tuntemus ja Valtakunnan toivo täyttää mielemme, niin sen pitäisi välttämättä muuttaa ja muodostaa meidän koko elämämme ja mielenlaatumme.

14. Painottaako Raamattu henkilökohtaista vastuuta hengen hedelmän kantamisessa?

¹⁴ Saako joku tätä lukeva sen vaikutelman, että hengen hedelmän kantaminen on hyvin yksinkertainen ja helppo asia? Ei se ole suinkaan helppo. Vaikka tämä hedelmä ei olekaan itsemme kehittämistä, niin ei se merkitse hetkeäkään sitä, että meidän ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin istuutua ja jättäytyä Jumalan käsiin velttoina ja alistuvina. Kuten sanoimme aikaisemmin, hankkikaamme oikea näkemys itsestämme ja siitä osasta, mitä meidän on näyteltävä. Jeesus sanoi viinipuukuvauksessa: ”Isäni on viinitarhuri.” (Joh. 15:1) Jehova on kaiken Valtakunnan hedelmän suuri Hedelmänkasvattaja, ja kaikki kunnia kuuluu hänelle. Me teemme hänen johdollaan kuitenkin jotakin viljelystyötä, niinkuin Paavali osoittaa, istuttamalla ja kastelemalla ja kitkemällä, mutta me emme unohda koskaan, että se on ”Jumala, joka kasvun antaa”. Mutta, niinkuin apostoli jatkaa, vaikka me emme yksilöinä olekaan mitään itsestämme, niin ”katsokoon kukin” siitä huolimatta, miten täyttää vastuunsa, sillä ”kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä [tämä tuomiopäivä]”. – 1. Kor. 3:6, 7, 10, 13.

15. Mikä on henkilökohtainen vastuumme, ja miten se parhaiten täytetään?

¹⁵ Mikä on sitten tarkkaan sanoen meidän osamme hengen hedelmän kasvattamisessa, mitä rakkauteen tulee? Tähän kysymykseen ei ole vaikea vastata. Kun arvostamme yhä enemmän, mitä tosi rakkaus on, kuten se nähdään Jehovassa, itsessään rakkauden lähteessä, ja kun tulemme yhä kiinteämpään yhteyteen hänen kanssaan, niin meillä on syvä ja palava halu ilmaista samaa ominaisuutta. Rakkaus on sellaista. Se haluaa ilmaista itsensä, se haluaa olla toimiva. Se on epäitsekäs, niin että me haluamme nähdä toisten iloitsevan ja saavan osansa samoista asioista, mitkä merkitsevät meille niin paljon. Ja nyt kysymme: Miten rakkaus voi kehittyä paremmin täyteen hedelmään kuin siten, että me osallistumme niin täysin ja läheisesti kuin mahdollista sen antautuneen kansan muodostamaan ruumiiseen, minkä Jehova on koonnut uuden maailman yhteiskuntaan? Ja miten me voimme paremmin totella kehoitusta ’tulla Jumalan [esimerkin] seuraajiksi, niinkuin rakkaat lapset, ja vaeltaa rakkaudessa’, kuin menemällä ja osallistumalla toimivina kaikkiin paikallisseurakuntamme kokouksiin ja suoranaisen kenttäpalveluksen eri puoliin? Millaiset loputtomat ja erinomaiset tilaisuudet meillä onkaan harjoittaa epäitsekästä ja jumalallista rakkautta ja ystävällisyyttä ja hyvyyttä noudattamalla tätä menettelytapaa! Sillähän ei ole lainkaan rajoja, sillä, niinkuin Paavali sanoi, ”sellaista vastaan ei ole laki” sanomassa: ’Älä mene edemmäksi tähän suuntaan!’ – Ef. 5:1, 2; Gal. 5:23.

16. Mitkä ovat velvollisuutemme uuden maailman yhteiskunnan jäseninä?

¹⁶ Tämä eroaa suuresti siitä, että mentäisiin vain kokouksiin saamaan siunauksia istumalla siellä hiljaa viikko viikon jälkeen ja otettaisiin vain vastaan kaikkea hyvyyttä tai toimittaisiin palvelustyössä vanhaan totuttuun tapaan velvollisuuden tunnosta. Myönnettäköön, että hedelmäpuut ottavat kaiken hyvän, minkä voivat, auringosta ja ilmasta ja maasta. Mutta miksi? Jotta ne voisivat kantaa hedelmää toisten hyödyksi ja virvoitukseksi. Ja tämä soveltuu meidänkin jokapäiväisen elämämme ja mielenlaatumme hedelmään samoin kuin Valtakunnan saarnaamisen hedelmäänkin. Meidän kristittyjen tovereittemme ja maailman säyseämielisten ihmistenkin pitäisi voida iloita henkilöllisyydestämme ja arvostaa sitä tällaisten hienojen ominaisuuksien tähden. Iloitaanko sinun henkilöllisyydestäsi tämän tähden?

17. Mitä tarkoitetaan ”hengen mukaan elämisellä” ja ’järjestyksen mukaisesti myöskin hengen mukaan vaeltamisella’?

¹⁷ Sen käsityksen vahvistukseksi, että paras tapa tuottaa hengen hedelmää on olla mahdollisimman täydellisesti yhdessä Jumalan kokoontuneen kansan kanssa, katsomme jälleen ja lainaamme esitystä: ”Jos me elämme hengen mukaan, niin vaeltakaamme jatkuvasti järjestyksen mukaisesti myöskin hengen mukaan.” (Gal. 5:25, Um) Tässä on salaisuus meidän osuudestamme tämän toivomisen arvoisen hedelmän kasvattamisessa ja kantamisessa. Apostoli ei sano mitään itsemme kouluttamisohjelmasta käyttäen henkistä harjoitusmenetelmää. Ei. Se on ”hengen mukaan” elämistä ja ”järjestyksen mukaisesti myöskin hengen mukaan” vaeltamista. Se merkitsee, että me näemme itsemme koottuna kansana, koottuna Siioniin, missä Jehova on vuodattanut henkensä palvelijaluokalleen ja missä hän on pannut sanansa meidän suuhumme ja on meidän Opettajamme, joka ei opeta meille henkilökohtaisesti, vaan kansana, miten tulee elää hengen, hänen henkensä, mukaan. Kun sitten jalkamme ovat päässeet oikealle tielle, niin tulee kysymykseen alituinen, järjestyksen mukainen edistyminen teokraattisessa ohjauksessa ja pelottomana oleminen, jolloin hengen hedelmää tuotetaan Jehovan ylistykseksi ja toisten siunaukseksi sekä omaksi pelastumiseksemme elämään uudessa maailmassa. – Jes. 54:13; 59:21.

18. Millä käytännöllisellä tavalla järjestö auttaa meitä tässä asiassa?

¹⁸ Jehovan järjestö varaa käytännöllisellä puolella monia apukeinoja järjestyksen mukaista vaellusta ja hyvää edistymistä varten. Meitä autetaan jatkuvasti Vartiotornin ja Tiedottimen sekä niiden kokousten kautta, joissa niiden sisältämiä totuuksia ja neuvoja tarkastellaan, sekä rohkaisuin että oikaisuin näkemään selvästi ja säilyttämään oikea käyttäytymis- ja palvelustapa. Me kohtaamme näinä pahoina ja arveluttavina aikoina usein ongelmia, mitkä panevat meidät ihmettelemään, mikä kanta meidän pitäisi ottaa ja mikä menettely omaksua. Me saamme tässäkin suhteessa todellista hyötyä pysyttelemällä kiinteästi järjestön yhteydessä, sillä sen kautta varataan tänä aikana samoin kuin apostolin päivinäkin kypsiä ja luotettavia palvelijoita, joiden käyttäytyminen ja mielenlaatu antavat hyvän esimerkin ja jotka ovat juuri sitä tarkoitusta varten, että auttaisivat meitä, vaikka heidän neuvonsa eivät olisikaan aina sellaisia, jollaisia me olimme odottaneet tai toivoneet. Niinkuin Paavali kirjoitti filippiläisille: ”Missä määrin lienemmekin edistyneet, jatkakaamme kulkemista järjestyksen mukaisesti tässä samassa tottumuksessa. Tulkaa yhdessä minun esimerkkini noudattajiksi, veljet, ja pitäkää silmällä niitä, jotka vaeltavat tietä, mikä ei ole sen esimerkin mukainen, mikä teillä on meissä.” – Fil. 3:16, 17, Um.

19. Onko muutos henkilöllisyydessä mahdollinen ja välttämätön kristityksi tultua?

¹⁹ Lopettaessamme tämän osan tarkastelustamme haluamme sanoa lisää mielen ja henkilöllisyyden muutoksesta, mikä on jo mainittu. Tämä on sellaista, mistä jokaisen meistä pitäisi olla aivan selvillä. Kukaan meistä ei voi sanoa: ’Minä en luule, että minun käyttäytymisessäni tai henkilöllisyydessäni oli mitään kovin väärää, ennenkuin minä tulin totuuteen. Minä en näe suurtakaan tarvetta tehdä minkäänlaista erityistä muutosta. Meidänhän täytyy olla luonnollisia, vai mitä?’ Myönnettäköön, että sinun jokapäiväinen elämäsi oli niin hyvä ja sinun henkilöllisyytesi niin ihastuttava, kuin niiden täytyi olla tuollakin hyvin kasvatetulla, nuorella hallitusmiehellä, jota Jeesus rakasti ja joka piti vilpittömästi kaikki käskyt nuoruudestaan asti ja joka halusi tietää, mitä häneltä puuttui. Muistatko sinä, mitä puuttui? Häneltä puuttui hengen hedelmän ydin, epäitsekäs rakkaus. (Mark. 10:17–22) Ajattelehan nyt! Olkaamme rehellisiä itseämme kohtaan ja nöyriä Jehovan edessä. Jokaisen meistä pitäisi asettautua Efesossa olleitten veljiensä rinnalle, joille Paavali kirjoitti: ”Teidän tulee panna pois vanha henkilöllisyys [vanha itsekäs minä], joka mukautuu teidän entiseen käyttäytymistapaanne ja joka turmeltuu hänen petollisten halujensa mukaan; mutta . . . tulkaa uusiksi mieleenne vaikuttavassa voimassa ja . . . pukeutukaa uuteen henkilöllisyyteen, mikä luotiin [ei itse kehittämällä] Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja laupeudessa.” – Ef. 4:22–24, Um.