Timoteus saa neuvoja vanhemmalta mieheltä
USEITA vuosia sitten erään nykyajan Jehovan todistajien seurakunnan vanhimmat saivat kristityltä toveriltaan kirjeen, jossa sanottiin muun muassa: ”Te olette auttaneet minua niin paljon, ja haluan siksi kertoa teille, miten kiitollinen olen kaikesta, mitä olette tehneet. Olen tällä hetkellä onnellisimpia ihmisiä maailmassa. Teidän rakkautenne ja antamanne apu ovat auttaneet minua tulemaan siksi, mikä olen. Kiitoksia teille hyvin paljon.”
Voit olla varma siitä, että tämä kirje teki nämä vanhimmat onnellisiksi. Uskolliset vanhimmat ovat aina iloinneet siitä, että heidän kristityt veljensä ja sisarensa arvostavat heitä. Iäkkäämmät vanhimmat ovat usein antaneet nuoremmille ja vähemmän kokemusta saaneille vanhimmille hyviä neuvoja siitä, miten nämä voivat osoittautua sellaisen arvostuksen ansaitseviksi. Esimerkiksi apostoli Paavali antoi sellaisia neuvoja kahdessa nuoremmalle vanhintoverilleen Timoteukselle lähettämässään kirjeessä.
Miten Paavalin ja Timoteuksen välinen rakkaudellinen suhde kehittyi? Mitä me voimme oppia Paavalin neuvoista?
Paavalin suhde Timoteukseen
Timoteus tapasi Paavalin ilmeisesti noin vuosina 47–48, jolloin Paavali tuli ensimmäisellä lähetysmatkallaan Lystraan. Tuohon aikaan Timoteus on ehkä ollut vasta teini-ikäinen. Timoteuksesta, hänen äidistään Eunikesta ja isoäidistään Looiksesta tuli tämän käynnin yhteydessä kristittyjä. Timoteuksen isä, joka oli kreikkalainen, ei kuitenkaan ollut uskova. Paavali on saattanut juuri tästä syystä olla erityisen kiinnostunut Timoteuksen hyvinvoinnista. Timoteus edistyi joka tapauksessa erinomaisesti ja hankki uskon, jossa ”ei ole ulkokultaisuutta”. (1. Timoteukselle 1:5) Vasta kun Paavali palasi Lystraan toisella lähetysmatkallaan noin kaksi vuotta myöhemmin, hän valitsi Timoteuksen matkakumppanikseen.
Se johti noin 15 vuoden yhdessäoloon apostoli Paavalin kanssa. Timoteus sai Paavalin ensimmäisen kirjeen palvellessaan vanhimpana Efesoksessa. Kirje kirjoitettiin jonkin aikaa sen jälkeen kun Paavali vapautui vankeudestaan Roomassa vuonna 61 ja ennen kuin hänen toinen vankeutensa alkoi vuonna 64. Toinen kirje kirjoitettiin todennäköisesti vuonna 65, hiukan ennen Paavalin kuolemaa. – 2. Timoteukselle 4:6–8.
Paavali oli aivan ilmeisesti kiintynyt Timoteukseen, sillä hän sanoo tätä ”oikeaksi lapseksi uskossa”, jopa ”rakkaaksi lapseksi”. Siksi ei tunnu lainkaan sopimattomalta, että Paavali neuvoi Timoteusta isällisesti ’käyttämään vähän viiniä vatsansa ja usein uudistuvien sairauskohtaustensa tähden’. Ja kun Paavali tiesi kuolemansa olevan lähellä, oli aivan luonnollista, että hän kirjoitti: ”Tee kaikkesi tullaksesi pian luokseni”! Paavalin henkilökohtainen kiinnostus Timoteuksen hyvinvointia kohtaan ilmenee erityisen selvästi hänen toisesta kirjeestään, jossa käytetään persoonallista sinuttelua paljon useammin kuin hänen ensimmäisessä kirjeessään. Tämä iäkäs vanhin oli ilmeisesti todella kiintynyt nuorempaan toveriinsa ja kiinnostunut hänen henkilökohtaisesta hyvinvoinnistaan. – 1. Timoteukselle 1:2; 5:23; 2. Timoteukselle 1:2; 4:9.
Mikä vielä tärkeämpää, Paavali lisäksi halusi Timoteuksen palvelevan kristillisen seurakunnan etuja hyvin. Koska Paavali tunsi Timoteuksen fyysiset ja henkiset rajoitukset ja myös ymmärsi, että Timoteus, joka oli suhteellisen nuori, oli myös altis ”nuoruudelle ominaisille haluille”, Paavali neuvoi: ”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä tulet pelastamaan sekä itsesi että ne, jotka sinua kuuntelevat.” (2. Timoteukselle 2:22; 1. Timoteukselle 4:16) Timoteuksen on täytynyt olla hyvin kiitollinen voidessaan saada jumalisia neuvoja iäkkäämmältä vanhimmalta, sellaiselta joka oli häntä kokeneempi. Nuoremmat vanhimmat arvostavat myös nykyään sellaista apua ja ohjausta. Mutta millaisia neuvoja Paavali antoi Timoteukselle?
”Pysy – – siinä, minkä olet oppinut”
Jotta kristitty, olipa hän vanhin tai ei, voisi olla jatkuvasti uskollinen, hänen täytyy turvata täysin Jumalaan. Kenenkään ei tulisi koskaan luottaa liiaksi nuoruuden voimaansa tai kykyihinsä. Rukouksen arvoa ei tulisi koskaan vähätellä. Paavali neuvoi siksi sopivasti ’rukoilemaan edelleen, kohottaen uskolliset kädet, ilman vihaa ja väittelyjä’. (1. Timoteukselle 2:8) Kuinka tärkeää vanhinten onkaan siksi pyytää Jumalan ohjausta, kun he kokoontuvat keskustelemaan seurakunnan asioista! Jehovaa kohtaan näin osoitettu uskollisuus ehkäisee loputtomat kiistelyt ja mahdolliset vihanpurkaukset.
Voidakseen kestää kristittyjen täytyy pysyä kiinteästi seurakunnan yhteydessä ja osoittaa kiinnostusta sen hyvinvointia kohtaan. Paavali neuvoi siksi rukoilemaan ”kuningasten ja kaikkien niiden puolesta, jotka ovat korkeassa asemassa”. Timoteus ymmärsi tietenkin, ettei kysymys ollut rukouksista, joissa olisi nykyajan pappien tavoin pyydetty poliitikoille siunausta. Niissä anottiin sen sijaan, että Jumala ohjaisi maailman hallitusvallat sallimaan kristittyjen edelleenkin ”viettää rauhallista ja hiljaista elämää” ja saarnata Valtakunnan sanomaa ”täydessä jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa”. – 1. Timoteukselle 2:1, 2.
Apostoli Paavali tiesi, että toisten uskollisen menettelyn tarkasteleminen auttaisi Timoteusta ’pysymään siinä minkä hän oli oppinut’. Niinpä Paavali kirjoitti: ”Sinä olet läheisesti seurannut minun opetustani, elämänkulkuani, tarkoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kestävyyttäni, vainojani, kärsimyksiäni.” (2. Timoteukselle 3:14, 10, 11) Tuhannet iäkkäämmät vanhimmat antavat nykyään samanlaisen hyvän esimerkin kuin Paavali, myös opetusmenetelmien suhteen. – 1. Korinttolaisille 4:17.
’Pidä jatkuvasti kiinni terveellisten sanojen mallista’
”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa.” Juuri Raamatun puhdas sanoma tekee kristityistä ’täysin päteviä, täydelleen varustautuneita kaikkeen hyvään työhön’. – 2. Timoteukselle 3:16, 17.
Jotkut Efesoksen kristityt eivät kuitenkaan enää olleet sopusoinnussa ”terveellisten sanojen mallin” kanssa, kuten Paavali asian ilmaisi. (2. Timoteukselle 1:13) He olivat ’mieleltään sairaita kiistelyistä ja sanoja koskevista väittelyistä’. Jotkut kävivät ”kiivaita kiistoja pikkuasioista”. (1. Timoteukselle 6:4, 5) Paavali neuvoi siksi ’suhtautumaan torjuvasti tyhmiin ja tietämättömyyttä osoittaviin kiistelyihin, koska niiden tiedetään aiheuttavan taisteluja’. (2. Timoteukselle 2:23) Vanhinten tulisi samoin nykyään keskittää huomionsa todella tärkeisiin asioihin, sellaisiin jotka auttavat kristittyjä ’hankkimaan lujan otteen ikuiseen elämään’. Mitä nämä tärkeät asiat ovat? Jumalan perustettu valtakunta, saarnaamistyö ja kristillinen elämäntapa. – 1. Timoteukselle 6:11, 12.
Timoteuksen aikana Hymeneus ja Filetus ja ehkä jotkut muutkin levittivät vääriä oppeja ’mullistaen muutamien uskon’. Sellaisen totuudesta poikkeamisen vuoksi Paavali sanoi: ”Olen luovuttanut heidät Saatanalle.” Heidät ilmeisesti erotettiin seurakunnasta. (2. Timoteukselle 2:17, 18; 1. Timoteukselle 1:20) Meidän ei tulisi odottaa tilanteen olevan erilainen nykyään. Paavali varoitti, että ”myöhempinä ajanjaksoina jotkut luopuvat uskosta, kun he kiinnittävät huomiota eksyttäviin henkeytettyihin ilmaisuihin ja demonien opetuksiin”. (1. Timoteukselle 4:1) Nuori, kokematon vanhin saattaisi asiattomasti järkyttyä tästä, mutta niin ei pitäisi tapahtua. Joidenkuiden luopumus ei millään tavalla muuta totuutta. Se yksinkertaisesti vain merkitsee luopiot sellaisiksi, jotka ”omien halujensa mukaan – – kääntävät korvansa pois totuudesta”. – 2. Timoteukselle 4:3, 4.
Siihen, että ’pitää kiinni terveellisten sanojen mallista’ eli ”terveellisestä opetuksesta”, sisältyy moraalisesti oikealaatuisen elämän viettäminen. (2. Timoteukselle 1:13; 4:3) Joistakin nuoremmista vanhimmista saattaisi tuntua, että heidän pitäisi omaksua nykyaikaisempi, vapaamielisempi näkemys ”synnistä” tai niin sanotuista omantunnonasioista. Mutta maailmallisesti viisaat perustelut, joita esitetään väärintekemisen puolustukseksi, ovat vain ”tyhjiä puheita, jotka loukkaavat sitä, mikä on pyhää”. Paavali kehotti kääntymään pois maailmallisista filosofioista, ”valheellisesti ’tiedoksi’ nimitettävän vastaväitteistä”. – 1. Timoteukselle 6:20, 21.
Oikeaa tietoa saadaan tutkimalla henkilökohtaisesti Jumalan hengen ja järjestön ohjauksen alaisuudessa. Tämä auttaa vanhinta ja oikeastaan ketä tahansa kristittyä olemaan ”työmies, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein”. Hän ei ole väärien uskonnollisten johtajien kaltainen, jotka ”aina ovat oppimassa eivätkä silti milloinkaan kykene tulemaan totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. – 2. Timoteukselle 2:15; 3:7.
’Hyvin johtaminen’
Jotta kristitty vanhin voisi ’johtaa hyvin’, hänen ”täytyy olla hellävarainen kaikkia kohtaan, pätevä opettamaan, – – opettaa lempeästi”. (1. Timoteukselle 5:17; 2. Timoteukselle 2:24, 25) Jokaista seurakunnan jäsentä täytyy kohdella yksilöllisesti. Paavali oli oppinut vuosien kokemuksesta, kuinka viisasta on vedota vanhempiin miehiin kuin isiin, ”nuorempiin miehiin kuin veljiin, vanhempiin naisiin kuin äiteihin, nuorempiin naisiin kuin sisariin kaikessa siveellisessä puhtaudessa”. – 1. Timoteukselle 5:1, 2.
Kun ihminen saa lisää kokemusta, hänelle kehittyy kyky nähdä toisten ongelmat ja se, mitä he tarvitsevat. Timoteuksen tuli olla selvillä eräistä tilanteista, joihin hänen olisi ehkä tarpeellista kiinnittää huomiota. Oliko esimerkiksi joistakin leskistä, joilla ei ollut lähisukulaisia, tarpeellista huolehtia? Oliko joillakuilla kristityillä orjilla ja kristityillä isännillä (kuten nykyään kristityllä työntekijällä ja hänen kristityllä työnantajallaan) keskinäisestä suhteestaan väärä näkemys, jota olisi ehkä tarpeellista korjata? Efesoksen kaupunki, jossa he elivät, oli vauras kauppakeskus. Oliko joitakuita siksi tarpeellista muistuttaa siitä, että ”ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin”? Oliko varakkaita kristittyjä tarpeen neuvoa, ”etteivät ylvästele eivätkä pane toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan”? – 1. Timoteukselle 5:3–16; 6:1, 2, 9, 17–19.
Olivatko jotkut seurakuntaan kuuluvat saaneet tietää sellaisten synnillisestä käytöksestä, jotka olivat haluttomia pitämään kiinni Jumalan säännöistä? Olivatko jotkut jopa sellaisen käytöksen silminnäkijöitä? ”Syntiä harjoittavia ojenna kaikkien katselijoiden [sellaisen silminnäkijöiden] edessä”, Paavali kehotti, ”jotta muutkin [jotka ovat saaneet tietää siitä] pelkäisivät”. Entä seurakunnan naisjäsenet? Olivatko he ”vakavia, ei panettelevia, vaan kohtuullisia tavoissaan, uskollisia kaikessa”? Vai olivatko jotkut heistä tietämättömiä Jumalan järjestelystä, joka ei ”salli naisen opettavan eikä vallitsevan miestä” seurakunnassa? – 1. Timoteukselle 5:20; 3:11; 2:11, 12.
Valittiinko miehet, jotka nimitettiin palvelemaan vanhimpina ja avustavina palvelijoina, huolellisesti ja tarpeellista varovaisuutta osoittaen? ”Älä koskaan pane käsiäsi hätäisesti kenenkään päälle”, Paavali neuvoi. Vanhimpia ja avustavia palvelijoita ei saa nimittää henkilökohtaisten tunteitten perusteella vaan Jumalan esittämien vaatimusten mukaan. Sellaisista nimityksistä keskusteltaessa nuorten vanhinten olisi hyvä harkita huolellisesti niitä havaintoja, jotka heitä iäkkäämmät ja kokeneemmat vanhimmat ovat tehneet. – 1. Timoteukselle 5:22; 3:1–10.
”Tule uskollisten esimerkiksi”
Timoteus oli ihmisenä ilmeisesti ujo tai epävarma. Hän on saattanut epäröidä käyttää valtaa. Siihen hänellä ei kuitenkaan ollut syytä. Paavali kehotti häntä: ”Älköön kukaan koskaan halveksiko nuoruuttasi. Päinvastoin tule uskollisten esimerkiksi.” Miten? ”Puhumisessa, käytöksessä, rakkaudessa, uskossa, siveellisessä puhtaudessa.” – 1. Timoteukselle 4:12.
Kristitty vanhin voisi myös nykyään tuntea itsensä epävarmaksi ja ujoksi suhteellisen nuoruutensa vuoksi. Hän saattaisi epäröidä esittää ajatuksia vanhinten kokouksissa. Jollakulla voisi toisaalta olla taipumus olla liiaksi esillä ja ilmaista näin nöyryyden puutetta. Kuinka tärkeää onkaan muistaa, että kaikki meille suodut kristilliset edut on saatu, ”ei meidän tekojemme takia, vaan [Jumalan] oman tarkoituksen ja ansaitsemattoman hyvyyden takia”! – 2. Timoteukselle 1:9.
Nuoremmat vanhimmat saattavat ehkä fyysisesti kyetä ottamaan muita paremmin johdon ”evankelistan työn” suorittamisessa. (2. Timoteukselle 4:5) Jos heillä on edellytykset, heidän tulisi tehdä siten. Kyseessä on työ, joka TÄYTYY tehdä, koska Jehovan ”tahto on, että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. Virkistäytymisen, harrastusten, lomien tai urheilun ei tulisi sallia riistää sitä aikaa, jonka olemme asiaankuuluvasti varanneet kristillistä palvelustamme varten. – 1. Timoteukselle 2:4; 4:8.
Paavalin Timoteukselle antaman neuvon mukaisesti nuorempien vanhinten ei tulisi sallia myöskään ihmispelon estää heitä. Paavali muistutti Timoteukselle, että ”Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja tervemielisyyden hengen”. Ei kristityn vanhimman eikä itse asiassa kenenkään muunkaan kristityn tulisi ’hävetä todistusta Herrastamme’. Kaikkien kristittyjen tulisi todellakin olla halukkaita osaltaan ’kärsimään pahaa hyvän uutisen puolesta’. – 2. Timoteukselle 1:7, 8.
Nuori vanhin Timoteus ja hänen iäkkäämpi vanhintoverinsa Paavali saivat osakseen kristittyjen veljiensä rakkauden ja kunnioituksen, koska he puhuivat rohkeasti tosi palvonnan puolesta. Myös tämän 1900-luvun vanhimmat saavat kristittyjen veljiensä ja sisartensa rakkauden ja arvostuksen osakseen, kun he jäljittelevät noiden ensimmäisen vuosisadan valvojien esimerkkiä. Niin, olipa kysymyksessä nuori tai vanha, ”miehet, jotka palvelevat hyvin, hankkivat itselleen hyvän aseman”. – 1. Timoteukselle 3:13.
[Kuva s. 10]
Vanhinten tulisi olla halukkaita oppimaan niiltä, jotka ovat heitä vanhempia ja kokeneempia